30.5.07

Pohjoinen (Bei) pääkaupunki (jing)

Yleensä on kuivaa lukea pitkiä suoria lainauksia, mutta nyt sorrun siihen itsekin. Koska Filippiinien Imelda Marcos on vähintäänkin kyseenalainen idoli, ja koska Kiinassa asutaan, niin päätin hankkia paikallisen idolin. Kiinassa naisen asema on kauan historiassa ollut näennäisen alisteinen, toisaalta mm. Maon neljättä vaimoa pelättiin puolueen taholta niin paljon, että heidän mennessä naimisiin tulevan rouva Maon olisi pitänyt allekirjoittaa sopimus, jossa todettiin mm. ettei hän ikinä tule olemaan Kiinan kommunistisen puolueen jäsen, eikä koita vaikuttaa puoleen toimintaan milläänlailla, mm. sänkypuhein. Kaikkihan tietävät että toisin kävi. Enkä tarkoita vain sitä että rouva Maosta tuli kuin tulikin myöhemmin puoleen jäsen.

Noh, Madame Mao ei sentään ole uusi idolini. Mutta ovat kiinattaret aikaisemminkin osanneet. Tässä tarinaa Pekingistä (Matkailijan Kiina, Ingrid Booz Morejohn):

"Ci Xi (leskikeisarinna) oli alunperin mantsuprinsessa Yeholona, syntynyt 1835. Suuri kaunotar hän ei ollut, mutta hänellä sanottiin olevan kaunis iho, mikä oli haluttu ominaisuus aikana, jolloin monien kasvoja rumensivat rokonarvet. Qing-keisari Xianfeng valitsi 18-vuotiaan Yehonalan sivuvaimokseen, mutta unohti tämän pian muiden sivuvaimojen joukkoon."

Eräs toinen tarina jonka olen kuullut Yeholonasta kertoo, että hän oli erittäin älykäs. Yeholona oli onnistunut välttymään tuohon aikaan yleiseltä jalkojen sidonnalta lapsena, mutta teeskenteli sipsuttamalla ympäriinsä, että jalat olisivat sidotut. Näin Yeholana pääsi liikkumaan nopeasti palatsissa paikasta toiseen, ja kykeni salakuuntelemaan palatsin keskusteluja muiden aavistamatta.

"Yeholona ei tyytynyt ylelliseen vankeuteen Kielletyssä kaupungissa ja onnistuikin juonittelunsa ja varmasti myös viehätysvoimansa avulla hankkiutumaan keisarin vuoteeseen. Ja lopulta hän onnistui siinä missä muut naiset eivät ennen häntä: hän synnytti 1856 pojan, joka jäi keisarin ainoaksi perilliseksi. Xiangfeng kuoli 1861, ja Yeholonan viisivuotiaasta pojasta tuli keisari Tongzhi. Keisarin äiti sai nimekseen Ci Xi (äidillinen ja lupaava). Tongzhi hallitsi vuoteen 1875, jolloin hän kuoli isorokkoon (tai mahdollisesti syfilikseen) vain 19-vuotiaana. Tongzhi oli naimisissa mutta lapseton. Ci Xi järjesti 1871 syntyneen sisarenpoikansa Guangxun seuraavaksi keisariksi. Poika oli vasta nelivuotias."

Toinen tarina taas kertoo, että Tongzhin elämänmeno ja päätökset eivät miellyttäneet Ci Xitä, ja että hän olisi myrkyttänyt oman poikansa nostaakseen valtaistuimelle helposti ohjailtavan nuoren Guangxun.

"1873 Ci Xi päätti rakentaa uudelleen (tuhoutunut ooppiumsodassa 1860) Kesäpalatsin puiston. Korjaus- ja laajennustyöt jatkuivat 1888. Keisarinnan sanotaan rahoittaneen tämän lempihankkeensa keisarillisen laivaston vahvistamiseen tarkoitetuilla varoilla. Qing-dynastian hoippuessaan viimeisillään alue korjattiin vielä kerran 1903. Kesäpalatsissa keisari Guangxu ja tämän täti, leskikeisarinna Ci Xi hallitsivat maata, elleivät olleet Kielletyssä kaupungissa, Ci Xi sermin takaa ja Guangxu hänen mariottinaan lohikäärmevaltaistuimella."

"33 vuotta Ci Xi kohteli suunnattoman julmasti heikkoa, Guangxuta, joka kuoli 1908 vain päivää ennen häntä. Kielletyssä kaupungissa on mm. Zhen Fei-kaivo, johon tarinan mukaan Helmisivuvaimon Zhen Fein ruumis heitettiin. Zhen Fei oli kaisari Guangxun lempisivuvaimo, joka tuki keisarin uudistusyrityksiä ja sai näin ehkä liikaa vaikutusvaltaa, joten leskikeisarinna Ci Xi murhautti hänet."

"Leskikeisarinna piti Guangxuta kotiarestissa. Ci Xi oli saanut selville, että keisari suunnitteli rajoittaa hänen valtaansa ja uudistaa maata vastoin hänen tahtoaan. Vanha Buddha, kuten häntä kutsuttiin, vihastui ja langetti yhden julmista rangaistuksistaan. Guangxu istui vankina Kesäpalatsissa Jadeaaltojen hallissa kymmenen vuotta, kuolemaansa 1908 asti."

"Jotkut väittävät Ci Xin myrkyttäneen Guangxun, mutta todennäköisesti tämä koki luonnollisen kuoleman. Pu Yi (Kiinan viimeinen keisari) epäili kenraali Yuan Shikaita (joka haaveili uuden keisaridynastian perustamisesta, ja itsensä nostamisesta keisariksi). Kaksipäivää ennen omaa poismenoaan ja päivää ennen Guangxun kuolemaa Ci Xi ehti nostaa lohikäärmevaltaistuimelle alle kolmevuotiaan Pu Yin (1906-67), josta tuli Kiinan viimeinen keisari. Leskikeisarinna kuoli 1908 ja Qing-dynasti (Kiinan viimeinen dynastia) kukistui 1912. Viimeinen keisari Pu Yi sai asua Kielletyn kaupungin pienessä osassa vuoteen 1924."

Leskikeisarinnan tekosista voidaan olla monta mieltä, ja tarinoiden oikeellisuutta ei pysty varmistamaan enää kukaan. Joka tapauksessa hänen ansiostaan Kesäpalatsi on edelleen loistavassa kunnossa ja mielenkiintoinen vierailukohde esineistöineen, näyteillä mm. Kiinan ensimmäinen auto, jonka kenraali Yuan Shikai oli lahjoittanut leskikeisarinnalle.
Puhumattakaan Kielletyn kaupungin palatseista, ja siitä niin kuuluisasta maailman ihmeestä - Kiinan muurista. Ja sinneppä suuntaa tämäkin blondi loppuviikoksi, haistelemaan Pekingin historiallisia tuulia!

28.5.07

Me love you... (after dark)

Huorat ovat asia erikseen. Ne ovat naisia, jotka pälyilevät hämärän tullen sisäpihoilta likaisille viemäriltä haiseville kaduille, joissa expatit suunnistavat päättämään työviikon baarikaduille. Ne ovat naisia, jotka tarjoavat länsimaalaisten suosimien baarien edustalla hierontaa. Ne ovat naisia, jotka nojailevat kyllästyneen näköisinä baarien muureihin, sukkahousujen resorien näkyessä lyhyiden shortsien alta.

Istun baarin terassilla. Baari on suosittu expatti-baari Shanghaissa. Kallis kuin mikä paikallisille, mutta alle Suomen hintatason. Pöydässä istuu kanssani kaksi kiinatarta ja norjalainen n. 50-vuotias mies. Klo 24:00.

Baarikatujen läheisyyteen kerääntyy paljon muutakin liiketoimintaa kuin kaljan myynti janoisille länkkäreille. Shanghaissa moniin paikkoihin ei sisälle ole huorilla mitään asiaa, ja siksi he notkuvatkin kadulla baarien porttien ulkopuolella. Naisseurassa olevat miehet jätetään melkein aina rauhaan. Muut saavat ympärilleen innokkaan kauppiasjoukon.

Norjalainen mies kertoo olevansa töissä Shanghaissa. On jo ollut useamman vuoden, ja aikoo olla muutaman lisää. Koko ikänsä on ollut reissuhommissa. Nostamme maljan reissuhommille. Toisella kiinattarista ei ole juomaa mitä kippistää.

Kaikki liitot eivät kestä ikuisesti. Hong Kongin expattien joukossa se on jopa 40-prosenttia (komennukset kestävät keskimäärin vain pari vuotta...).

Norjalaisen kiinalainen tyttöystävä nauraen ja innostuneesti kertoo, kuinka on opiskellut kieliä (mutta ei käynyt töissä), ja kuinka on käynyt Norjassa (kerran), ja haluaisi sinne uudestaan (naimisiin). Toinen kiinatar on hänen serkkunsa, mutta serkku ei osaa englantia hyvin. Ja sitten juodaan malja Norjalle. Toisella kiinattarista ei ole vieläkään juomista.

Ei niinkään harvinainen tarina on onnellinen kaksi lapsinen perhe, joka muutaa Euroopasta Kiinaan. Toistakymmentä vuotta on jo pidetty yhtä ja Kiinan pesti on kuin lottovoitto. Näyttää CV:ssä niin hyvälle. Pian halpa viina ja halukkaat naiset kuitenkin sekoittavat 30-kymppisen kahden lapsen isän pään.

Miehen itsetunto on ollut huono kouluajoista lähtien. Kaikki kiusasivat luokan lukutoukkaa, eikä tyttöjä kiinnostanut tietokoneiden pariin uppoutunut finninaama. Yliopistossa aukeni uusi elämä ja eka tyttöystävä löytyi sihteeri-insinööriopiskelijabileistä. Paria vuotta myöhemmin perustettiin perhe.

Nyt firman luottokortti polttaa taskussa, ja hoikat kaunottaret hukuttavat kehuihin. Kotiin ei ole kiire, sillä tiedettiinhän se että komennuksella päivät venyvät pitkiksi. Jo valmennuksessa se kerrottiin myös puolisolle. Samalla kun kehoitettiin tukemaan miestä, sillä vieras työympäristö voi olla raskas.

Tuijotan norjalaista miestä. Mies ei reagoi mitenkään kiinattarensa Norjaan muuttosuunnitelmiin. Mies katsoo minua väsyneen näköisenä, ja alkaa kertoa että hän ei tiedä mihin menee Shanghain jälkeen. On tullut oltua reissussa jo kauan.

30-kymppisen miehen perhe-elämä on vaikeutunut. Lapset eivät sopeudu. Joka päivä kun mies tulee kotiin vaimo valittaa kuinka vauva ei muuta ole tehnyt kuin itkenyt. Pikku Kalle taas ei sopeudu päiväkotiin. Ei puhu mitään ja tuijottaa flegmaattisena eteensä. Voisiko mies käydä edes kaupassa?

Mies lähtee ja pohtii edellis iltaisia tyttöjä. He olivat kiinnostuneita miehestä oikeasti! Eivät vain valittaneet! Ja millä oikeudella vaimo muuten valittaa, pitäisi nyt olla helppoa kun on taloudenhoitajat ja kaikki....ja minähän kaiken maksan. Mitä silläkin olisi ilman minua! Olisi edes vähän kiinnostunut miten minulla menee...niin kuin ne tytöt.

Pöytään istahtaa toinen 50-vuotias mies, joka esittäytyy amerikkalaiseksi. Hän on toisen kiinattaren (joka ei puhu englantia, mutta onneksi amerikkalaiset ovat yleensä todella kielitaitoisia) poikaystävä. Nostamme maljan Amerikalle. Tämän jälkeen amerikkalainen hakee tyttöystävälleen juomista. Tyttö näyttää masentuneelta. Norjalaisen tyttöystävä kiemurtelee miehen kaulassa, ja kuiskii jotain miehen korvaan. Norjalainen tuijottaa olut tuoppiinsa ilmeettömänä.

30-kymppisen miehen kotona tunnelma on kiristynyt. Vaimo haluaa, että mies viettäisi enemmän aikaa perheen parissa kerran toiselle puolen maapalloa ollaan lähdetty. Mutta eihän mies voi. On paljon tärkeitä työillallisia ja sen jälkeen vieraille on näytettävä Shanghaita. Päätetään että vaimo palaa kotimaahan puolta vuotta miestä ennen. Onhan vaimolla siellä kaikki ystävät ja sukulaiset. Mies tulee sitten perässä puolen vuoden päästä kun komennus päättyy. Sanotaan kaikille, että vaimo lähti valmistelemaan kotia paluuta varten.

Hoipun pois päin pöydästä. Liikaa olutta. Onneksi pöytään ei tullut enempää eri kansalaisuuksia omaavia ihmisiä. Törmään heiluriovista baariin sisälle. Baaritiskilla riuhtoo 30-kymppisiä länkkäreitä luottokortit ojossa kilpaillen baarimikon huomiosta. Kaikki tilaavat kaksi juomaa vaikka ovat yksin liikenteessä.

30-kymppinen mies solmii uuden komennussopimuksen viideksi vuodeksi. Tällä kertaa asunto on pienempi, sillä perhettä ei enää ole. Vuosia myöhemmin mies kertoo masentuneena elämän tarinaansa baarin terassilla jokaiselle länkkärille, joka vain jaksaa kuunnella. Kaulassa kiemurtelee puolta nuorempi kiinatar joka haluaa seuraa, juomista, yösijan, ruokaa, vaatteita, rahaa, lapsia, EU-passin...Reissussa on tullut oltua jo kauan.

Me love you...

Niinpä. Kun puikkelehdin Shanghain kaduilla langanlaihojen, pitsimekoissaan, korkokengissään, laukuissaan ja aurinkolaseissaan (aitoja Gucci Versace pimuja) kipittävien shanghattarien joukossa, niin maan eristyneisyys, ja köyhyys tuntuvat olevan kaukainen historiallinen tarina.

Kun juttelen teknillistä yliopistoa käyneiden kansainvälisissä yrityksissä työskentelevien kiinattarien kanssa (ja kadehdin heidän työpaikkojaan), niin tuskin pystyn muistamaan kuinka vielä heidän isoäitiensä jalat sidottiin hyvien naimakauppojen takaamiseksi.

Kaikki eivät ole päässeet osallisiksi Shanghain huikeasta talouskasvusta. 17 miljoonan asukkaan kaupungissa on satoja tuhansia, jotka voivat vain katsella kanssa sisariensa elämänmenoa sivusta.

Istun ravintolan sisäpihalla ja katselen, kuinka nuori kiinatar lapsensa ja lastenhoitajansa kanssa astuu portista sisälle ja ryntää halaamaan ystävätärtään.

Kiinalaiset ovat olleet aina yritteliästä kansaa, ja Shanghain henkeen ei kuulu jäädä kotiin pyörittelemään peukaloitaan. Vaikka vanhemmilla ei ole varaa kustantaa koulutusta tai ei kuulu niihin onnellisiin joilla on jo syntymästään korkea sosiaalinen asema on silti mahdollisuuksia. Maassa jossa kaikki edelleen menevät naimisiin ja saavat lapsia, on sosiaalisen aseman korotus avioliiton kautta ollut aina hyväksyttävää, ja jopa suotavaa.

Ravintola on länsimaalaisomisteinen, ja suunnattu länsimaalaisille. Yksi ruoka-annos juomineen maksaa n. 150 rmb. Ei-korkeastikoulutetun kiinattaren palkka kuussa Shanghaissa on jotain 500 rmb:n ja 5000 rmb:n välillä. Kokopäiväinen lastenhoitaja maksaa 1000 -3000 rmb/kk.

Ainoastaan ylhäistön naiset eivät aikoinaan käyneet Kiinassa töissä. Muuten Kiinassa on pitkä perinne naisten työssäkäynnille. Edelleenkin naiset kaupungeissa, ja maalla käyvät töissä. Kotirouvuutta pidetään outona tai...status symbolina. Enää ei naisten jalkoja sidota, mutta kotiinjääminen on merkki uudesta Kiinan "ylhäistöstä".

Kiinattaren lastenhoitaja on jo vienyt lapsen leikkimään. Mittailen naisia silmilläni. Siroja, hoikkia, tavallista pitempiä ja vaaleaihoisia. Pitkät mustat hiukset auki, korkeat piikkikorko sandaalit, sovinnainen polvipituinen mekko (minimi 3 rusettia) ja raikkaat värit (ei mustaa!). Eivät tarpeeksi vanhoja ollakseen valmistuneita mistään yliopistosta, jonne luultavammin olisivat päätyneet jos vanhemmat olisivat varakkaita. Klo on 13:00.

Aviolittojen solmiminen Kiinassa on jo kauan ollut erittäin harkittua bisnestä. Tyttölapsien elämäntehtävä vielä viime vuosisadalle asti oli päästä mahdollisimman hyviin naimisiin.

Takanani kuuluu vienolla äänellä "Madame....". Tarjoilija on tuonut laskuni. Silmäilen tarjoilijaa. Suurinpiirtein samanikäinen kuin pöydässä istuvat naiset. Nenä vain on leveämpi, iho tummempi, pituutta ei ole yhtä paljon ja ruumiinrakenne on tukevampi. Kuukausipalkka taatusti vähemmän kuin ravintolan listalla olevien ruokien yhteenlaskettu summa.

Ajatukseni palaavat viereisen pöydän naisiin. Ovat siis hyvissä naimisissa. Paikallisen kanssa? Siinä tapauksessa kuuluvat onnelliseen vähemmistöön, jolla on varaa kiinalaisella taustalla elää Shanghaissa länsimaalaista elämää. Tai sitten ovat naimisissa länsimaalaisen kanssa.

Kiinattaret tekevät paljon päästäkseen osaksi kanssa sisartensa hyvinvoinnista. Kaikilla tausta ei siihen riitä. Vanhemmilla ei ole tarpeeksi rahaa taata hyvää koulutusta, tai perheen sosiaalinen asema ei takaa varakasta kiinalaista aviomiestä. Ei niin varakasta miestä, joka mahdollistaisi lounaat kyseisen ravintolan sisäpihalla.

Mutta onneksi länsimaalaisille miehille vanhemmat ja tausta eivät merkitse niin paljoa. Jos kiinalaiset perinteet ovat sahanneet puun jalkojesi alta kiivetessäsi sosiaalisen hierarkian tikapuita, niin aina on olemassa kiertotie. Noin 300 000 Shanghain expattia.

25.5.07

Shanghain nähtävyydet 7

Suomen matkan jälkeen pääsimme viihdyttämään Shanghaissa asumiseni ajan toisia vieraitamme. Vieraiden käynnit ovat aina tervetulleita monestakin syystä. Yksi syy on että silloin tulee kierrettyä paikallisia nähtävyyksiä. Enkä nyt tarkoita paikkoja joihin ei koskaan muulloin menisi, vaan paikkoja joissa tulisi varmasti käytyä kiireellä ennen Shanghaista poismuuttoa, tai paikkoja joissa pitäisi käydä useammin.


It is nice to start your visit with Maglev (magnetic levitation train) from the airport.


Top speed.

Kevään satoa ovat mm. Shanghai urban planning centre, Oriental Pearlin museoa, bundin sightseeing tunneli, Shanghain museo ja Shanghain tiede- ja teknologia museo. Listasta ehkä paistaa hieman läpi että Shanghaissa sataa kevät talvella vettä.


If you had visited Urban planning centre, you would know that dark building in the picture is Shanghais's oldest skycraper
.

Front: Shanghai theater. Back: JW Marriott.


Urban planning centre ja Shanghain museo sijaitsevat molemmat keskustassaPeople's squaren puistossa, joten kaksi kärpästä on helppo lyödä yhdellä iskulla...tosin museota en kyllä suosittele. Kenellekään.


Urban planning centre.


Shanghai museum. There...

Museo koostuu 14-16 näyttelyhuoneesta joihin on kerätty esineitöä teemoittain. On esimerkiksi kalligrafia näyttely, huonekalu näyttely, keramiikka näyttely, kolikko näyttely yms. Siis tuttuun aasialaiseen tyyliin museo on kokoelma esineitä joiden historiasta kerrotaan kovin vähän. Saatika sitten että vierailijoille muodostuisi ajallisesti yhtenevä kuva historiasta. Museo keskittyy vain ja ainoastaan esittelemään yksittäisiä esineitä, esim. yhdestä kolikosta voi olla faktaa sivukaupalla. Mistä se on valmistettu, löydetty, miten se on valmistettu, paljonko se painaa yms. Laajempaa tarinaa Kiinan värikkäästä historiasta on turha odottaa löytävänsä. Esim. vitriineissä saattaa komeilla pari pikkuruisia kenkiä, mutta missään ei kerrota naisten jalkojen typistämistraditiosta. Surkea kokonaisuus.


...you can see a lot of this.


Chinese brush painting work. Not my work. Unfortunately.

Urban planning centren suhteen odotukseni eivät olleet korkealla, mutta paikka oli hauska. Ehdottomasti parasta antia on pienoismalli Shanghaista, josta muunmuassa oma asuintalo löytyy helposti. Pienoismalli myös selitti mitä tulee tapahtumaan viereiselle tyhjälle tontille, luvassa on muutama pilvenpiirtäjä lisää.


Miniature Shanghai. I can see home!

Shanghain vanhalta puolelta Puxilta Pudongille siirryttäessä tulee jollakin keinolla ylittää kaupungin halkaiseva Huangpu-joki. Keinoja ei kauhean monia ole (joessa ei voi uida). Valittavina lautta, metro, taksi tai sightseeing tunnel. Mikä kumman tunneli? Turisteille on tarjolla Bundilta Oriental pearlin juureen, ja takaisin, vievä joen alittava vaunurata. Rataa on sitten väritetty valoilla ja muulla tilpehöörillä. Ensireaktio kun vaunu liukui tunneliin oli kummasteleva. Sitten koko homman keinotekoisuus alkoi huvittamaan. Loppujen lopuksi käteen jäi fiilis nopeasta ja sijainniltaan loistavasta siirtymistavasta. Taksit joutuvat kiertämään kaukaa silloilla, metron pysäksi ei Bundin puolella ole lähelläkään rantaa ja lauttoja joutuu odottelemaan.


Vehicle of the day.


What a feeling.

Oriental pearl kuuluu niihin kohteisiin joissa vierailen mielelläni useampaankin otteeseen. Näkymien lisäksi pallosta löytyy eritasoilta monenlaista interaktiivista laitetta, jotka ikävä kyllä ovat ainakin viikolla päiväsaikaan usein suljettuja. Ja jos mielenkiintoisempaa museota kaipaa niin suosittelen pallon juuressa sijaitsevaa Shanghain historiasta kertovaa museota. Elävä paikka pienoismallineen ja aidon kokoisine vanhoine kauppakujineen. Museo on yllättävän suuri joten aikaa kannattaa varata.


View from Oriental Pearl. I can see home!


It is 350 m. Jin Mao is not that tall but hopefully World Financial Center will be taller 2008.


Espoo is a friendship city of Shanghai :-)


What a history this city has.

Shanghain tiede- ja teknologia museo sijaitsee kauempana joesta Pudongin puolella. Lisä houkuttimena vierailulle toimii museon vieressä sijaitsevan metroaseman kopiomarkkinat. Mutta museo itsessäänkin on loistava. Ei siis mitään hömppää Kiinalaisten keksintöjen ylivertaisuudesta vaan pikemminkin Heurekamainen kokeile itse temppukeskus. Mietityttämään jäi biolääketieteen täytetyt eläimet (mm. hiiri jolla oli korva selässä). Kiinassa ei varmastikaan ole lakeja jotka estäisivät, noh, mitään kokeiluja lääketieteessä. Ja jos mitään keinotekoisia sääntöjä, mm. ihmisen kasvattamiseksi koeputkessa ei ole, niin mitäköhän kiinalaisissa laboratorioissa muhii? Oma käsitykseni on että jo nyt lääketiede mahdollistaisi paljon enemmän kokeiluja kuin mihin länsimaissa ollaan valmiita. Blondin scifi mielikuvistus lähti museossa lentoon. Pienoinen pettymys härveliosastolla olivat kiinalaiset laitteet. Niissä kun painoraja huiteli 60 kilon paikkeilla. Ja nekö muka tarkoitettu aikuisille? Tiede- ja teknologia museoon kannattaa mennä kokopäiväksi. Siellä on taatusti enemmän tekemistä ja nähtävää kuin Korkeasaaressa. ;-)


Suomeen ja takaisin

Muutaman viikon Suomen reissu taas takana. Tammikuun reissun iloinen odotus, ja mielenkiinto Suomen vierailua kohtaan oli jo historiaa. Tilalla olivat fiilikset väkinäisestä "lomamatkasta", joka tehtiin koska tentit painoivat päälle. Ja kuuluuhan Suomessa käydä kun se oikein on yksi komennussoppareiden eduista, että sinne matka maksetaan.

Noh, reilusti yli puolet päivistä satoi vettä ja oli n. 5 astetta lämmintä. Yöllä oli pakkasta. Ja joka muuta väittää valehtelee. Minä olin siellä.

Suomi alkoi näyttää hieman erilaiselta, ja elämä siellä tuntui jopa ajoittain hankalalta. Taksi ei _oikeasti_ voi maksaa niin paljon! Ja mistä se ruuan hinta muodostuukaan? Palvelualojen (mm. kampaajat) verojen alennuksesta ei kyllä näkynyt kuluttajalle asti merkkiäkään.

Ja miksi valittaa kotitöistä, palkkaa nyt hyvä ihminen (nainen) kotiapulainen! Ai niin, se on onnistuneesti tehty niin hankalaksi valtion puolelta, että vain harvat siihen ryhtyvät. Sama koskee yrittämistä. Mikä siinä on että Suomi koittaa oikein työntää ihmisiä pois maasta?

Noh, tentit meni kivasti, ja muutama satku "omaa rahaa" tuli tienattuakin. Ja oikein 500 euroa saa tienata vuodessa verovapaasti. Kyllähän sillä jo...öööö, ostaa esimerkiksi....ööö, no varmasti jotain josta on hyötyä koko vuoden, kun asuu veneen alla.

Kavereita oli kiva tavata. Ihan vilpittömästi oli. Enkä vaihtaisi niitä tapaamisia mihinkään. Mutta välillä tuntui, että ihmiset joiden kanssa on vuosia viettänyt aikaa ovat oppineet jonkin vieraan kielen, jonka tunnit itse olen missannut. Tästä kielestä on tullut 30-vuotiaiden virallinen kieli, ja valitettavasti sinua ei voida kelpuuttaa joukkoon jos et puhu kyseistä kieltä. Tuon kielen ydinkäsitteitä ovat mm. asuntolainojen koron nousu, hoitavapaa, työsuhde-edut, lomakiinteistökauppa. Mitä?

Myöskään hihittävät keskustelut siitä onko toinen siideri liikaa lounaalla, kun ei ole tullut juotua aikoihin, eivät oikein herätä dialogia. Mitäs jos kokeilisit joskus ottaa oikein koko pullollisen viiniä ja jättäisit Ulpukan Reiskan hoiviin? Voisi olla rentouttava kokemus. Ja usko pois, niin Reiskakin tekee.

En ole ikinä ajatellut, että elämäni täyttymys, kohokohta tai tavoite olisivat rauhalliset aamut, shamppanja lounaat, manikyyrit viinilasin ääressä, aromiöljyhieronnat, lomat koskemattomilla trooppisilla saarilla tai shoppailu ostoskeskuksissa, joissa Chanelin ja Guccin kaltaiset liikkeet kilpailevat näyteikkunoiden hohdokkuudella. Mutta...

Toivon ettei kukaan myöskään pidä automaattisesti elämänsä tavoitteena asuntolainaa ja aliarvostettua työtä jossa onneksi saa varmasti raataa 20 vuotta samassa yrityksessä. Tai vuoden kohokohtina kesä-, joulu-, talvi- ym. lomia, jotka saa vuodesta toiseen viettää appivanhempien kanssa.

Ehkä itsekin kokeilen vielä esim. asuntolainaa. Eihän sitä voi tietää miten sitä silloin elämän palaset loksahtaisivat paikalleen. Mutta jollei se osoittaudu hyväksi ratkaisuksi niin asunnon voi aina myydä, maksaa lainan pois ja muuttaa trooppiselle saarelle. Jotkut muut ratkaisut elämässä saattavat olla vaikeammin peruttavia.
.

4.5.07

Leffojen katselu kannattaa

Kun tuossa pohdiskelin noita Kiina harrastuksia niin pisti silmään, että katselen enemmän leffoja kuin luen kirjoja. Jos siis koulukirjat unohdetaan. Olen aina tykännyt leffojen katselusta, mutta Suomessa elokuvissa käynti on ylihinnoiteltua, DVD:t kaupoissa ovat ylihinnoiteltuja ja vuokraamoojen tiskille leffojen tulo kestää tuskaisen kauan (= en muista enää siinä vaiheessa että olen kyseisen leffan joskus halunnut nähdä).

Kiinassa asiat ovat tietystikin toisin. Vaikka hallitus mitä väittäisi. Joten kauhuleffojen lisäksi muutkin aasialaiset elokuvat ovat olleet kulutuksen kohteena. Niin vanhat kuin uudetkin. Eikä kaikki ole aivan kokonaan hömppää.

Ilmestyskirja nyt (Redux), Francis Ford Coppola

Lukuisista näkemistäni Aasiaan sijoittuvista sotaleffoista ainoastaan Ilmestyskirja nyt on jaksanut kiinnostaa. Mutta...elokuva perustuu vain löyhästi Joseph Conradin Pimeyden sydän kirjaan, joka mielestäni on loistava. Voi miksi, miksi leffasta piti tehdä Vietnam-roina? Tykkäsin kirjasta paljon, osaksi juuri sen Afrikka ja siirtomaa kuvausten vuoksi. Myös Kurtzin henkilöhistoriaa rakennetaan kirjassa aivan erilailla kuin elokuvassa. Jos on leffan suuri fani niin suosittelen, ettei vahingossakaan lue kirjaa. Sillä sen jälkeen leffa menettää väistämättä osan hohdostaan.

Hiljainen amerikkalainen, Phillip Noyce

Ihana elokuva. Valitettavasti en ole lukenut kirjaa (Graham Greene), jota syytettiin amerikkavastaiseksi. Tarina kertoo Vietnamin sodan motiiveista ja alkuvaiheista. Siis siitä ajasta, kun ranskalaiset vielä hallitsivat Indokiinaa. Kaikki jotka tykkäävät käydä kahvipöytä keskusteluja siitä miksi Amerikka ikinä lähti Vietnamiin tulisi katsoa tämä leffa (tai ehkä jopa lukea kirja?).

Indokiina, Régies Wargnier

Toinen loistava leffa. Tämän katsottuaan ymmärtää hieman enemmän siirtomaavallasta Indokiinassa. Ja kun täällä reissaa niin ymmärtää monta asiaa hieman paremmin, kun on perehtynyt edes jonkin verran tuohon aikakauteen. Omasta mielestäni Kaakkois-Aasia voisi olla sietämätön paikka eurooppalaiselle vielä tänä päivänäkin, jos siirtomaa-aikakautta ei olisi eletty. Kiitos Ranska, Hollanti ja Englanti. Tämä ei silti tarkoita sitä että kannattaisin siirtomaa politiikkaa.

Rakastaja, Jean-Jacques Annaud

Hieman eroottissävyinen teos. Jos kuitenkin näkee seksikohtausten yli niin leffa on mielenkiintoinen. Kertoo myös jotain kiinalaisista. Tähän pätkään ei ole turhia lisätty todellisuutta, vaan tarina on unimainen kertomus johon on ihana uppoutua.

Valkoinen kreivitär, James Ivory

Ei oikein antanut mitään. Kertoo venäläisestä kreivittärestä Shanghaissa (1930-luvulla). Joka ihastuu sokeaan diplomaattiin (miksi sokea?). Elokuva kuvaa Shanghain vapaamielistä ilmapiiria, mutta tajutakseen kuvausten erikoisuuden täytyy ilmeisesti tietää historiasta enemmän kuin minä. Ehkä leffa on minulle liian "hyvä", tai sitten se vain yksinkertaisesti on tylsä.

Kirjava huntu, John Curran

Odotin tältä aika paljon. No siis juonihan menee niin, että nuori nainen menee pikaisesti naimisiin Euroopassa 1925. Avioliitto tarjoaa naiselle uuden elämän maailman toisella puolella Kiinassa, Shanghaissa. Elämä Shanghaissa ei kuitenkaan osoittaudu aivan kuvitelluksi, ja lopulta useiden sattumuksien kautta pariskunta painii suhteensa todellisten ongelmien äärellä. Tyypillinen tarina vielä tämänkin päivän Shanghain expattien joukossa. Mutta tarina jäi jotenkin ontoksi, ja loppu oli kaikessa traagisuudessaan hätäinen. Ehkä pitäisi katsoa vanhempi filmatisointi samasta kirjasta (W. Somerset Maugham). Tai jopa lukea se kirja.

Kaikki edellä mainitut lefft ovat muuten hyviä fiilistely leffoja, jos Aasian reissu häämöttää kalenterissa :-)

3.5.07

Kiina harrastukset 1

Ei, en ole kuollut, vieroituksessa tai muuten vaan hoidossa. Olen väkertänyt opintojen parissa viimeiset kaksi viikkoa sellaisella intensiivisyydellä ettei muuhun ole paljoa jäänyt aikaa. Siis tyyliin klo 8 ryömin topissa ja alkkareissa sängystä koneen äärelle naputtelemaan kirjallisuustyötä pesemättä hampaita tai harjaamatta hiuksia. Klo 19 havahdun siihen että on nälkä. Siis siihen tyyliin väkertämistä. Varmasti tuttua hommaa monelle opiskelijalle. Kun aikataulu ja inspis kohtaavat niin silloin on taottava.

Mutta mitä muuta olen puuhannut? Ei siis vain viime viikkoina, vaan Kiinassa olon aikana. Jätetään tästä nyt matkustelu (noin 1,5 vko/kk), shoppailu (noin 15 h/vko), raflailu (noin 15 h/vko), lukeminen (noin 5 h/vko), leffojen katselu (noin 10 h/vko) ja lisuriopinnot (epäsäännöllistä) pois laskuista.

Täytyy aloittaa tunnustuksella. Olen opiskellut kiinaa. Tai oikeastaan opiskelin kiinaa. Puoli vuotta kävin yksityisopettajalla 1-3 kertaa viikossa. Se oli suorastaan pakko, jo siksikin että huomasin kiinalaisten opiskelevan (ja oppivan) englantia. Joten sanasta naista (uhosin aikoinani etten opettele kiinaa elleivät kiinalaiset opettele englantia). Lopputuloksena etten vieläkään puhu kiinaa, mutta osaan kommunikoida sillä joten kuten. Mutta nyt lupaan etten enää opiskele sitä. Jo siitäkin syystä että kiinalaiset oppivat paljon nopeammin englantia kuin minä kiinaa.

Yksi asia minkä olen halunnut tehdä jo kauan on opetella sukeltamaan. Suomessa sesonki tälle harrastukselle on lyhyt, sumea ja kylmä, joten tämä harrastus kannattaa aloittaa kirkkaissa ja lämpöisissä vesissä. Ja kun sen kerran on siellä aloittanut niin Suomeen ei paljon haikaile. No, tämä harrastus tietysti ohjaa jonkin verran matkasuunnitelmia, sillä Shanghaissa ei paljoa sukellella. Paitsi hai-altaassa :-)

Kiinassa asuminen on myös tarjonnut aivan uuden mahdollisuuden testata joka ikistä jumppalajia mitä ikinä olen halunnut testata. Kesto suosikeiksi jäivät jooga ja pilates. Tasapainoittavat kunto-ohjaajan (vai miksi sitä nyt kutsutaan) tekemää saliohjelmaa kivasti. Ja nyt kaikki pikku kotijoogaajat sohvan pohjilla kysyvät mitä joogaa harrastan. Mistä minä sen tietäisin, ihan sellaista tavallista mikä ei vaadi huikeaa notkeutta/voimaa. Muistakaa etten osaa sitä kiinaa.

Kehon lisäksi mieltä on kiinan opintojen jälkeen alettu hemmottelemaan kiinalaisella maalaamisella. Ja tästä osaan nyt jotain kertoakin (tunneilla on tulkki paikalla). Kiinalainen maalaaminen ei ole mitään luovaa puuhaa. Aiheet ovat rajattuja, maalata sopii mm. lintuja, perhosia, bambuja, rapuja, sammakoita, rypäleitä ja lehtiä. Myöskään väreillä ei saa mässäillä mielin määrin, vaan tyypillisesti maalauksessa on mustan eri tummuusasteita useita, ja sitten yhtä väriä. Maalauksessa keskitytään tekniikaan, eli rypäle tulee maalata aina samalla tavalla, ja jokaisen rypäleen tulee näin ollen olla samannäköinen. Sopivan insinöörimäistä taiteilua.

Ja kun kerran kotihengettäriä ollaan niin yhdistystoimintaa ei saa unohtaa. Jottei todellisuus ihan unohtuisisi olen haalinut itselleni pari nakkia tälle vuodelle. Kivaa pikku puuhastelua, jossa saa hieman tuntua aikatauluista, palavereista, sähköpostien kirjoittelusta, nettisivujen päivityksestä, tapaamisista ja raportoinnista. Eli siis kaikkea samaa mitä toimistohiiren päivään kuuluu. Näin sitä pidetään toimistotaitoja yllä :-)

Eikä tätä bloggailuakaan sovi unohtaa...