Shanghai päiväkirja

Suomi suomalaiselle - 6 ensimmäistä viikkoa

2009-04-14T19:14:00.002+08:00

Pääsiäisenä onkin ollut hyvää aikaa kotipoliitikoinnille.

Ensin kuitenkin täytyy huomattaa että koko loma tuli jotenkin puun takaa. Jossain vaiheessa töissä alettiin puhua että kun tuolla viikolla on vaan neljä työpäivää ja monet ovat silloin lomilla, niin aloin ihmettelemään että miksi. Jouduin ihan selaamana kalenteria ennen kuin tajusin miksi ja muistin sellaisen loman kuin pääsiäisen olevan tuolloin. Siis kyllähän sitä toki muisti että on olemassa pääsiäinen mutta kun se ei kolmeen vuoteen ole kuulunut tai näkynyt millään tavalla, niin sen tarkka ajankohta alkoi olla hieman hukassa.

No nyt siis juhlitaan, mutta edelleen tuntuu aika ulkopuoliselta. Kaikki tuttuni ovat jossain harrastamassa tyypillisiä pääsiäisjuttuja, sukuloimassa tai laskettelemassa. Mutta minulla on pitkät perinteet sukuloinnin välttämiseen, ja jos talvilomailu ei ikinä ole ollut juttuni, niin kolmen vuoden tropiikissa reissaamisen jälkeen ajatus lumessa telmimisestä tuntuu vielä vastenmielisemmältä kuin aikaisemmin. Päätin siis pysyä Helsingissä ja hoitaa muuton loppuun.

Väliaikainen asuntoratkaisuni on muuttunut pitkäaikaisemmaksi, ja samalla olen sitoutunut yhteiskuntaan monella tapaa enemmän. Nyt on tehtynä sopimuksia sähköstä, vedestä, internetistä jne. Olen myös koittanut vakinaistaa uuden ositteeni, joka puolelle sillä järjestelmissä näkyvä ulkomaalainen osoite on saanut huvittavia keskusteluja aikaiseksi.

Lääkärillä käydessä kelakorvausta ei voida myöntää, sillä eihän ulkomaalaisille sitä tietenkään anneta. Viis siitä että olen aina kuulunut Suomen sosiaaliturvan piiriin, enkä nyt varsinaisesti kai ole ulkomaalainen. Toisessa paikassa alettiin ehdottelemaan että jos voisin näyttää jonkun henkilötodistuksen, että ulkomaalaisilta yleensä se on sitten passi...

Noh, lipsahduksiahan nuo ovat, mutta kyllä siinä alkoi aluksi ärsyttämään, ja mietityttämään että jos vastaanotto on näinkin viileä maahan palaavan suomalaisen osalta (joka puhuu täydellistä suomea ja näyttää umpisuomalaiselta), niin mitenköhän hankalaa maahanmuuttajilla on? Varmasti erittäin hankalaa.

Lueskelin väestörekisterin sivuilta, että jos asut ulkomailla yli vuoden voidaan sinun kotipaikkasi poistaa rekisteristä. Jännää sinällään, koska se että olisi poissa Suomesta ei tietenkään tarkoita että olisi välttämättä saanut oleskelulupaa tai asumisoikeutta mihinkään muuhunkaan maahan. Huvittaa vain kun vertaa kiinalaisiin, jotka pysyvät kiinalaisina vaikka olisivat asuneet ulkomailla useiden sukupolvien ajan. Toisin kuin kiinalaisuuden, niin suomalaisuuden voi siis kuitenkin ilmeisesti menettää.

Mutta nurina ruotuun. Jos tässä joutui luopumaan, niin saihan sitä jotain vastineeksi. Eli siis listausta mitä olen jäänyt kaipaamaan Shanghaista ja mikä taas on paremmin Suomessa.

Kaipaan Shanghaita, koska Suomessa:

- Monet asiat ovat peruusteettoman kalliita (esim. silmälasit)
- Vaikka on kallista niin palvelu voi olla todella kehnoa
- Suomalaiset eivät oikein osaa vaatia ja pitää puoliaan, joten jos sen tekee leimataan hankalaksi
- Ruoka on mautonta
- Keli on aina huono, tai ainakin huonompi kuin samaan aikaan Shanghaissa
- Kotiinkuljetukset yms. kotipalvelut ovat kalliita, joustamattomia ja heikkotasoisia
- Talvella sisäilma on liian kuivaa
- Ihmisten palkkaaminen on tehty vaikeaksi ja kalliiksi
- Korkea verotus
- Heikot julkiset palvelut ja yksityisten palveluiden vähyys
- Vuokra-asunnot usein surkeassa kunnossa
- Rikollisia ei rankaista kunnolla

Mutta olen todella onnellinen että Suomessa:

- On runsaasti kevyt tuotteita (juustot, limsat, siiderit yms.), paino on pudonnut liikkumattomuudesta huolimatta
- Melkein kaikki puhuvat niin että ymmärrät, voit taas hoitaa asioita puhelimitse
- Voi käydä leffassa ja valikoima on hyvä
- Netti toimii ja on nopea
- Voi taas ajaa itse autolla paikasta toiseen
- Ei ole niin riippuvainen muista
- Voi juoda hanavettä vaikka kuinka paljon
- Suihkusta tulee kuumaa vettä heti
- Sisällä on lämmin talvella

Traveling South East Asia

2009-04-12T11:50:00.003+08:00

Nyt poukkoillaan kunnolla aiheesta toiseen. Eli täytyy saattaa loppuun sen minkä on aloittanut! Kiinasta aloittamaani listaa on nyt hyvä jatkaa muualle Aasiaan. Maat aikajärjestyksessä ensi visiitin mukaan.

Thaimaa
- Bangkok (käyty 5 kertaa):
Usein on käynyt alta viikon lomien kanssa niin että ollaan suunniteltu menevämme johonkin Kiinan kohteista, mutta talvella on liian kylmä vuorilla, autiomaassa ja pohjoisessa, ja kesällä taas helteessa ei jaksa kiipeillä. Muutaman kerran asian on ratkaissut lentolippujen hinta. Kun 400 eurolla olisi päässyt Kiinan maaseudulle, ja Bangkokin lippujen ollessa tarjouksessa 150 euroa, on asia ollut helppo päättää. Lentoaika on noin 4 tuntia, kun taas joihinkin osiin Kiinaan lentää lähes 6 tuntia.
Bangkokin kelit ovat aina lämpimät ja ilma kosteaa, samaanaikaan turismiin on kuitenkin panostettu, se on yksi maan pääelinkeinoista, ja paikat yleensä hyvässä kunnossa. Hintataso on edelleen maltillinen, ja toisaalta valikoimat hyvät. Hotelli kannattaa valita läheltä Sky trainin reittiä, joka taksien ohella on hyvä keino liikkua keskustanalueella. Bangkokista löytyy useita keskihintaisia huoneistohotelleja, jotka ovat loistavassa kunnossa ja joista löytyy hyvät kattoallasalueet. Bangkok on kuuluisa ruuhkistaan, liikenne ei ole kauhean hyvin organisoitu. Aasian pahimmat ruuhkat olen kokenut Bangkokissa. Liikenne jumittuu monissa paikoissa kaupunkia useamman kerran päivässä. Toinen syy Sky trainin erinomaisuuteen on sen reitti. Bangkokin monista tavarataloista (mm. Emporium, MBK (Mabookrong) ja Siam Center) useat sijaitsevat lähellä rataa.
Bangkok on rento lomakohde, minne voi lähteä sandaaleissa ja narumekossa. Nähtävyyksiä ei ole kovin paljoa, kuuluisimpina useat kaupungin buddhalaiset temppelit, joista isoin Wat Phra Kaew. Myös veneily kaupungin kanaaleissa ja kelluvienmarkkinoiden ihmettely on suosittiaviihdettä. Lapsille kaupungilla on rajoitetusti tarjota. Tietysti sieltä löytyy pakolliset eläintarha ja huvipuisto, ja thaimaalaiset ovat muiden aasialaisten tavoin lapsiystävällistä kansaa.
Bangkokin osalta itselläni on jo vakiintunut rutiini kun kaupunkiin tulen. Käyn tietyissä kaupoissa, tietyissä ravintoloissa ja löhöän altaalla. Thaimaan raju lama 90-luvulla on jättänyt jälkensä, eikä Bangkok ikinä ole onnistunut nousemaan bisneselämän keskipisteeksi. Tämä näkyy rapistuvina keskeneräisinä rakennuksia. Myös joka kerta kun käyn kaupungissa on jotain purettu. Kolmen vuoden aikana näille tyhjille tonteille ei ole noussut muuta kuin jätekasat. Ja osa lempparipaikoistani on kadonnut. Bangkokista saa maailman parasta thaimaalaista ruokaa. Se on hyvää missä tahansa, mutta täällä se on erityisen hyvää. Kannattaa suosia keskihintaisia tavallisen näköisiä paikkoja, joissa paikalliset syövät ja henkilökunta ei puhu hyvää englantia.

"Bangkok on sekoitusta kehittyneistä Aasian suurkaupungeista esim. Shanghai, Hong Kong ja Singapore ja kehittyvistä (tai kehittymättömistä) kaupungeista kuten Manila ja Jakarta. Poimien hyviä puolia molemmista sarjoista. Bangkokin viihde-, rentoutumis- ja ostosmahdollisuudet ovat pitkälle jalostetut, ja jokaiselle löytyy jotain. Kun taas ihmisten välittömyys ja avoimuus, elämän kiireettömyys, sekä hintataso ovat pysyneet entisellään palveluiden kehittyessä. Kun siihen päälle lyö vielä ihmisten kielitaitoisuuden (melkein joka paikassa minne turisti voi eksyä puhutaan englantia), maukkaan ruuan sekä trooppisen ilmaston (tasaisen lämmintä, joka päivä ympäri vuoden), niin mitä muuta voi enää toivoa?"

- Phuket
Phuketille lensimme Bangkokin kautta. Tämä oli ensimmäinen matkani tropiikkiin, ja tästä matkasta on turha blogista koittaa kaivaa lisätietoja, sillä se tapahtui ensimmäisellä Shanghain visiitilläni, useampi kuukausi ennen Shanghaihin muuttoani. Olin tietysti silloin aivan otettu melkein kaikesta, mutta matkusteltuani alueella nyt hieman enemmän olen jonkin verran objektiivisempi.
Phuketin rannat ovat ok, tosin kannattaa varoa isoja meduusoja. Hotelliin hyvällä altaalla kannattaa panostaa, ja jos haluaa edullisempaa ja rauhallisempaa lomaa, kannattaa valita hotelli pienempien rantojen läheisyydestä. Loistavaa thaimaalaista ruokaa on vaikea löytää, suurin osa ravintoloista tarjoaa keskinkertaista turistimoskaa. Luulin ruokaa hyväksi, kunnes olen myöhemmin Bangkokissa saanut todella hyvää thaimaalaista.
Nähtävyyksiä ei Phuketissa juurikaan ole, mutta tarjolla on runsaasti järjestettyjä retkiä ja ohjelmaa. Hinnat ovat korkeat verrattuna muuhun maahan. Tosin turistikauden ulkopuolella tarjoukset ovat erittäin hyvät. Phuketissa ja sen lähivesillä voi sukeltaa, mutta nähtävää ei ole paljoa, ja vesi voi olla välillä todella sameaa. Helppo, vaivaton, kaunis ja hyvä rantalomakohde. Sopii hyvin myös lapsiperheille.

- Pattaya
Pattayalle pääsee kätevästi autolla muutamassa tunnissa Bangkokista.

"Pattayalla on oma maineensa, mikä lienee jo historiaa. Sen enempää huoria ei Pattayan kaduilla näkynyt, että se olisi mitenkään poikennut muista Aasian turistikohteitsa, mukaanlukien Shanghai. Uusi Kanarian saaret, minulle kerrottiin. Ja näin näytti olevan. Ravintoloiden edustoilla komeili kyltit "Meillä myös suomenkielinen menu!"."

Pattaya on erittäin tyypillinen aasialainen rantakohde. Rannat on suurimmaksi osaksi pilattu liian tiuhaan asetetuilla tuoleilla, lukuisilla kaupustelijoilla ja vesileluilla. Kannattaa siis panostaa hotelliin hyvällä allasalueella. Pattayalla kaikki on rajusti kaupallistettua, ja hintataso korkeahko muuhun maahan verrattuna. Toisaalta 24 h huonepalvelu on vakio.

"Myynnissä olevat retket vaikuttivat kalliilta ja ohjelmassa oli epämiellyttävän pitkiä visiittiejä paikallisilla markkinoilla, vrt. 8 tunnin retki delfinaarioon: 2 h matkoihin, 1,5 h delfinaariossa josta 30 min. uimista delfiinin kanssa (6-30 henkeä?), loppuaika markkinoilla."

Muutoin Pattayalla on baarien ja ravintoloiden lisäksi vähän nähtävää. Pattayan edustalle tehdään sukellusretkiä, mutta hylkyjä lukuunottamatta nähtävää on niukasti.

"Pattayan kadut ovat täynnä kojuja, ja rantakadun tuntumasta löytyy useita ostoskeskuksia. Yhdessä niistä löytyy Rippley's believe it or not (juuri se TV-show) museo, jonka yhteydessä on 4D teatteri, haunted experience- kummitustalo ja infinity maze-talo."

Kummitustaloa lukuunottamatta lapsia voi viihdyttää tuossa viihdekeskuksessa päivän verran, ja päiväretket eläinesityksiin ovat varmasti perheen pienimpien mieleen. Tuntui että suomalaisia oli joka paikassa. Suurin osa perheita tai pariskuntia. Ainakaan suomalaisten seksituristien suosiossa Pattaya ei taida enää olla. Loistavaa thaimaalaista ruokaa oli valitettavasti mahdotonta löytää, mutta kaupunki tarjosi mm. erittäin herkullista pizzaa. Kaikenkaikkiaan helppo, yllätyksetön ja vaivaton lomakohde.

- Kanchanaburi
Kanchanaburiin pääsee aika kätevästi autolla Bangkokista, ajoaika noin 3 tuntia.

"Kaupungillahan on historiallista taustaa. Kaupungin halki virtaa Kwai-joki, ja kyllä, joen yli menee juuri se kuuluisa Kwai-joen silta. Johtuen tästä kaupungissa oli rakennettu runsaasti nähtävyyksiä liittyen ”kuoleman rautatien” rakentamiseen, japanilaisten voittokulkuun Kaakkois-Aasiassa ja yleensäkin toiseen maailmansotaan."

Kanchanaburissa ei turisteja varten ole juuri rakennettu huvituksia. Ja hotellivalinnassa kannattaa luottaa suurempiin kansainvälisiä vieraita palveleviin ketjuihin.

"Vaikka Kanchanaburilla on historiansa takia vankka jalansija Thaimaan turistinähtävyyksien joukossa, ei se kuitenkaan onnistu tarjoamaan turistille museoita lukuunottamatta juurikaan muuta ajanvietettä. Thaimaan rantakohteiden upeat allasalueet, cocktail-baarit ja kauppakeskukset loistavat poissaolollaan. Tilalla on käytönpuutteesta rappeutuneita uima-altaita, ravintoloita joiden listoilta puolta juomista ja ruuista ”ei ole” ja pieniä katukojuja jotka eivät myy kenkiä/vaatteita länsimaalaisille."

Täällä ei englannillakaan enää pärjää niin hyvin kuin Bangkokissa. Toisaalta taas jos jotain ostamisenarvoista löytää ovat hinnat alhaiset.

"Onneksi thaimaalainen ruoka on hyvää katukeittiöstäkin syötynä, ja hotellin allasalueen saa heräteltyä henkiin ”oma pullo mukaan” periaatteella. Pieni kaupunki jonka nähtävyydet käy helposti läpi jalan yhden päivän aikana."

Mielenkiintoinen lomakohde, missä muutama päivä riittää. Lisäksi poikkeaa maisemiltaan turistien yleensä suosimista rantalomakohteista.

- Saraburi ja ympäristö (käyty kaksi kertaa)
Täällä on käyty ihailemassa tuttavaperheen talonrakennusprojektin etenemistä. Paikalle pääsee autolla tai junalla muutamassa tunnissa Bangkokista. Niin hinnat kuin kielitaitokin ovat täällä olemattomia Bangkokiin verrattuna.
Alueelta löytyy useita visiitin arvoisia temppeleitä ja tietysti Lopburin kaupunkiapinat. Mukavasti nähtävää muutamaksi päiväksi. Täällä on loistava tilaisuus tutustua paremmin paikalliseen tavalliseen elämänmenoon. Mikä vaikuttaa varsin leppoisalta ja mukavalta.

Indonesia (vietetty kaksi noin kuukauden jaksoa kierrellen maata)

Indonesiasta on heti aluksi ymmärrettävä että se on valtavan suuri maa, joka koostuu sadoista saarista. Ja erot maan sisällä voivat olla kuin matkustaessa Euroopan laidasta laitaan. Indonesiaa ei voi kokonaisuutena laittaa mihinkaan yhteen lokeroon, vaan paikkoja on täällä jos jossain käsiteltävä erillisinä elämyksinä. Ja tämä on yksi syy miksi olen niin kovin ihastunut tähän saarivaltioon.

- Jakarta, Jaava
Jakartaan pääsee Shanghaista noin seitsemässä tunnissa välilaskuineen (ja ehkä nykyisin suoraankin?).

"Jakarta sijaitsee Jaavan saarella. Kaupunki on joidenkin laskelmien mukaan hieman pienempi kuin Shanghai. Itse Jakartassa asuu jotain 10 miljoonaa asukasta (alueella jotain 23 miljoonaa asukasta). Itse koin että Jakartan keskustassa oli väljempi liikkua kuin Shanghaissa, ja muitakin eroja kaupungeilla oli. Korkeita rakennuksia ei ole läheskään yhtä paljon kuin Shanghaissa, ja Indonesian talouden pitkä taantuminen näkyy katukuvassa. Likaista, nuhruista, rikkinäistä ja kulunutta. "

Ihmisten iloisuus on täällä silmiinpistävää, aina on hauskaa. Siinä missä thaimaalaiset ovat kyllä ystävällisiä, ovat indonesialaiset sen lisäksi myös vain yleisesti hyvällä tuulella. Ja tykkäävät leikkiä ja pelleillä. Ja mikäs siinä ollessa kun lämpötila on vähintään 31 astetta ympäri vuoden ja meriveden lämpötila aina 29.

"Jakarta on islamin uskoista aluetta, ja se näkyi ja kuului. Indonesialaiset ovat tosin vapaamielisempiä uskontojen suhteen kuin esim. lähi-idässä. Paikallisten ravintoloiden drinkkilistat olivat rajoittuneita, ja kaupoissa tuotteita myytiin todella vähän. Mm. viinejä ei kaupoista löytynyt koko reissun aikana laisinkaan (uskokaa pois, monesta kaupasta etsittiin). Olutta ja limuviinaseoksia oli yleensä hyllyssä. Jos siis haaveilet skumppaillallisista, niin ota oma pullo viimeistään lentokentältä mukaan. Kaikki musliminaiset eivät ole hunnutettuja, ja naiset käyvät kouluja ja töissä siinä missä miehetkin. Itseasiassa Indonesiassa ei kai ole laisinkaan hunnutettuja naisia, vaan jotkut pitävät päässään huivia ja sandaalienkin kanssa sukkia. Huivien alta pilkotti kuitenkin monesti hiuksia, joten se niistä säännöistä. Muuten pukeutuminen oli länsimaista. Jakartassa vierailee paljon turisteja ja kaupungissa asustelee runsaasti expatteja, joten minkäänlaisten ihmettelyjen kohteeksi ei siellä ulkoasunsa puolesta joudu."

Hotellien suhteen valinnanvaraa löytyy. Kaupunkilomaa varten hotelli on parasta valita kaupungin pääkadulta, läheltä Monas-tornia. Samalla suosittelen harkitsemaan pientä huoneen upgradausta. Täällä siihen on varaa. Indonesiassa hienojenkin hotellien sviitit ovat keskituloisen suomalaisen kukkarolle sopivia.
Toinen kokemukseni mukaan ok sijainti hotellille on rannalla, Ancol Dreamlandissä. Siis suljetulla huvittelualueella. Jos haluaa vierailla tuon alueen nähtävyyksissä, niin kannattaa harkita majoittumista hotelleihin, jotka sijaitsevat siellä. Ja tuota aluetta kaikkine puuhamaineen suosittelen myös lapsiperheille. Itse totesin, että mukava yhdistelmä oli majoittua muutamaksi yöksi Ancol Dreamlandiin ja kierrellä sen alueen nähtävyydet, ja sitten siirtyä keskustan hotelliin.

"Ancol Dreamland on Jakartassa rannalla sijaitseva Särkänniemen tyylinen huvialue. Alueella on mm. huvipuisto (Dunia Fantasi), meriakvaario (Sea World), eläinesityksiä (Gelanggang Samudra), vesipuisto (Atlantis Water Adventure) ja ainakin toistaiseksi jääkaupunki (Ice World Ancol, kunnes se sulaa, ihihihiii....). Alueella on ilmeisesti jonkinlainen hiekkarantakin, vaikkakin meressä uiminen Jakartan edustalla ei kyllä houkuttanut. Alueelta on kuitenkin myös venekuljetukset tuhansille saarille, joka on ryhmä pieniä saaria Jakartan edustalla. Siellä uiminen ja muukin rantaelämä on mahdollista."

Jakartassa turisti liikkuu taksilla.

"Jakarta on niitä kaupunkeja joissa ei ihan kaikkialle kannata nokkaansa turistina työntää. Hotellien takaa löytyy paikallinen slummialue, jossa puhtaasta vedestä, jätehuollosta tai sähköstä tuskin on tietoa. Pimeys laskeutuu siinä kuuden aikaan illalla, ja sen jälkeen on todella pimeää. Ojia, jokia ja viemärimonttuja löytyy. Keskellä "jalkakäytävää" saattaa olla metri kertaa metri reikä, josta kun kurkkaa, vastaan tulee tyrmäävä jätteiden lemu. Metrin syvyydessä lilluu kaikki mikä viemäristä alas menee. Siellä ei tee mieli käväistä yöuinnilla. Jakartassa löytyy myös äärimmäistä köyhyyttä, joka ajaa ihmiset epätoivoisiin tekoihin. Rikollisuuden lisäksi kerjäläiset saattavat olla epämiellyttävän sinnikkäitä. Ja Jakartan slummeissa huumeongelma on todellinen. Mikä on hyvä varmistaa, varsinkin hämärällä keskustassa liikuttaessa, on auton ovien lukitus. Expattien yksityiskuskit ja viralliset taksit laittavat ovet automaattisesti lukkoon, kun lähdetään ajamaan (esim. kerjäläiset tunkevat liikennevaloissa autoon sisään)."

Indonesialainen ruoka on herkullista, ja Jakartassa siihen on hyvä tutustua. Kaupungista löytyy myös kelpovalikoima länsimaalaisiaruokapaikkoja. Palvelun taso on hyvä, ja valikoimaa löytyy.

"Asioiminen Jakartassa oli helppoa. Kauppojen myyjät, ravintoloiden tarjoilijat, taksikuskit jne. kaikki puhuivat hieman englantia. Ja jollei yhteistä kieltä aina löytynyt, niin yritys ymmärtää oli kova. Ja vaikkei aina olisi ymmärtänyt, niin hauskaa oli."

Jakarta on loistava lomakohde, jota voin suositella melkein kaikille. Paljon nähtävää, loistava ruoka, edulliset hinnat ja ihana ilmasto. Jakartassa viikko vierähtää nopeasti.

-Yogyakarta, Jaava
Etäisyydet Indonesiassa ovat pitkiä, mutta lentolippujen hinnat ovat onneksi alhaisia. Yogyakartaan voi siis lentää melkein mistä tahansa Indonesiasta.

"Jaavan saari on muslimi-aluetta ja se näkyy niin katukuvassa kuin hotellin altaallakin. Myös yöelämä oli rajoittunut hotellien baareihin, eikä ruokakaupoissa alkoholituotteita ollut saatavilla. Ravintoloissa alkoholijuomille oli usein oma listansa, jota piti pyytää erikseen. Tällä kertaa luotettiin kansainväliseen hotelliketjuun, mikä takasi sen että baarista sai drinksuja ja jonkinlaista yöelämää oli luvassa. Muutoin ravintolat ja baarit sulkivat usein ovensa jo ennen puolta yötä. Kaupunki oli vilkas ja tungos kauppakujilla ajoittain kova."

Suosittelisin valitsemaan jonkin kansainvälisen ketjun hotellin ja sieltä hotellin parhaan huoneen. Hinnat eivät päätä huimaa, mutta tavalliset huoneet ovat reilusti alle kansainvälisten standardien, ja edullisimmissa hotelleissa huoneen tarkastaminen ennen maksamista on välttämätöntä. kelit ovat luonnollisestikin loistavat, mutta Indonesiassa ei allaskulttuuria ole samalla tavalla kuin esim. Thaimaassa. Joten jos haluaa viettää aikaa altaalla kannattaa kansainvälisen ketjuhotellin valinta siinäkin mielessä.
Yogyagartan valikoimat eivät ole lähelläkään Jakartaa, ja turistipalvelujen ulkopuolella ihmiset eivät juurikaan puhuneet englantia. Keski-Jaavalla on omat ruokaerikoisuutensa, jotka eivät onnistuneet vakuuttamaan, eikä länsimaalaisia vaihtoehtoja aina ollut. Mutta nähtävyyksiä Yogyakartan alueelta löytyy runsaasti, alue on suosittu turistikohde.

"Sultaanivallan aikana Yogyagarta oli ollut sultaanin kotikaupunki, ja Kraton, sultaanin palatsi-alue on nykyisin keskustan kuuluisin nähtävyys. Yogyagartan läheisyydessä sijaitsee niin hindujen kuin buddhalaistenkin muinaiset temppelit, ja me aloitimme kierroksen Borobudurista, maailman suurimmalta buddhalaiselta monumentilta. Eikä sitä ollut mainostettu turhaan. Aloitimme nähtävyyskierroksen aikaisin aamulla, joten kiipeäminen Borobudurille ei ollut niin hikistä hommaa. Mitään pukeutumissääntöä ei ollut, mutta tursiteilta veloitettiin kymmenkertainen sisäänpääsymaksu. Mitään halpaa hupia nähtävyyksien kiertely Yogyakartassa ei tullut olemaan."

"Yogyagarta oli luonnollisestikin erilainen kuin Bali, varmaan muu Indonesia on. Islaminuskon vaikutus tuntuu ja näkyy, aivan kuten muuallakin Jaavan saarella. Ihmiset ovat kuitenkin aina yhtä iloisia ja ystävällisiä. Mikään Aasian bilekeskus kaupunki ei ole, mutta lähistön nähtävyydet ovat omaa luokkaansa. Visiitti Yogyakartassa oli taas hieno ja erilainen kokemus kuin mikään aikaisempi."

Yogyagartan alueen nähtävyyksien kiertelyyn kuluu helposti useampi päivä. Nähtävyydet ovat erittäin mielenkiintoisia, mutta muuten mikään erityisen viihtyisä kaupunki Yogyakarta ei ole.

- Kuta, Bali
Balille lennetään Denpasarin kentälle, ja suoria lentoja on monista Aasian kaupungeista, mm. Shanghaista. Lisäksi Indonesian sisäiset yhteydet Balille ovat hyvät. Bali on luonnollisestikin Indonesian suosituin turistirysä, ja se on valjastettu turistien käyttöön melkein kokonaan. Palvelut ovat hiottuja, mutta hinnat korkeammat kuin muualla maassa. Balilaiset ovat hinduja.
Kuta on Balin kohteista kuuluisin ja alue onkin täynnä hotelleja ja ravintoloita. Kuta elää vain ja ainoastaan turismista.

"Hinasimme itsemme yhteen Kutan 24/7 juottoloista. Ei hassumpi paikka, tarjolla olisi ollut paikallista seuraa joka lähtöön, mutta meillä oli jo seuraa tarpeeksi omassa seurueessamme. Balihan poikkeaa muista Aasian kohteista siinä mielessä että naisprostituoitujen lisäksi kaupungin rannoilla ja baareissa vaeltelee ammatin miespuolisia harjoittajia runsain määrin. Rannalla paahtuneet usein pitkähiuksiset pojat kulkevat nimityksellä Bali cowboy, ja etsivät lähinnä maksukykyistä länsimaalaista naisseuraa."

Kaikki puhuvat englantia, aivan kaikki. Tarjolla on laajaskaala shoppailu- ja ruokailumahdollisuuksia. Hyvän paikallisen ruuan lisäksi tarjolla on usein keskinkertaista länsimaalaista ruokaa. Itse Kutalla ei juuri ole nähtävyyksiä, eikä ranta itseasiassa ole soveltuva uimiseen. Ei tule unohtaa rantalomasta haaveillessaan että Kuta tuli kuuluisaksi aikoinaan nimenomaan surffauskohteena.

"Vuokrattuamme tuolit alkoikin sitten kaupustelijoiden hätistely. Kuten useat Aasian rannat myös täällä rannalla loikoilevat turistit ovat oivaa riistaa. Päädyimme ottamaan hieronnat, jotka olivat ok, mutta meinasivat loppua hieman lyhyeen, joten sovitusta ajasta viimeiset 10 minuuttia täti hinkkasi toisen jalan pohjetta. Noh, ei hintakaan päätä huimannut. Ostettuamme jotain saimme olla tovin rauhassa. Aurinko lämmitti sopivasti ja kävimme välillä kastautumassa meressä. Varsinainen uimaranta Kuta/Legian ei ole. Aallot olivat sen verran kovat että ei olisi tullut mieleenkään mennä polskuttelemaan. Päivä rannalla meni rattoisasti, vaikka mikään unelmaranta Kuta ei kyllä ole. Tästä kaupustelijoiden jatkuva virta ja kova aallokko pitää huolen."

Mutta tekemisen puutetta ei kannata potea, sillä retkiä ja muuta ohjelmaa on tarjolla runsaasti. Tosin hinnat ovat usein kohtuuttoman korkeat muun maan kustannustasoon nähden. Kutalta tehdään myös sukellusretkiä, mutta nähtävää ei hylkyjä lukuunottamatta juuri ole.
Jos haluaa rauhallisempaa hotellia kannattaa valita hotelli Legianilta tai muualta kauempana itse Kuta-rannasta. Täällä hotelleilla on yleisesti hyvät allasalueet, mutta monet huoneet kärsivät huollon puutteesta ja kosteasta ilmastosta. Jos valitsee edullisemman paikallisen hotellin, tulee varustautua ummehtuneeseen homeiseen tuoksahdukseen huoneessa. Yleisenä tapana on että kustannuksia säästääkseen hotellit pitävät ilmastointia päällä vain kun on vieraita. Ja hotelleista ollessa ylitarjontaa, jäävät pienemmät vähemmälle vierasmäärälle sesongin ulkopuolella.

"Kuta oli ihan ok. Ranta oli pettymys, ja hieman ihmetytti mihin Kutan maine perustuu, kunnes muistin että surffauskohteenahan se aikoinaan mainetta alkoi kasvattamaan. Nykyisin kaikki käyvät Balilla. En kuitenkaan ihan päässyt Kutan charmiin kiinni. Paikalliset baarit kärsivät tyypillisestä 200 desibelin ongelmasta, eikä tulisi mieleenkään viettää aikaa 24/7 mölyluolissa. Kivoja hiljaisempia juottoloitakin toki löytyi, mutta ei mitään mitä nyt ei löytyisi muualtakin Aasiasta. Kuta on myös alueena yllättävän pieni. Muutaman isomman kaupan lisäksi kadut koostuvat lähinnä pikkukojuista. Itse suuntaisin lomalleni jonnekin muualle Indonesiaan."

Kuta on helppo lomakohde, missä peruspalvelut ovat kunnossa. Sopii hyvin lapsiperheille.

- Lovina, Bali
Lovina on Kutaa huomattavasti rauhallisempi rantalomakohde Pohjois-Balilla. Tultaessa Denpasarin kentältä saa varautua mutkittelevaan noin 3 tuntia kestävään ajomatkaan Keski-Balin vuorten yli.
Pohjoisessa ei ole juuri nähtävyyksisä, mutta Keski-Balin nähtävyydet ovat päiväretkien päässä. Hintataso on Kutaa alhaisempi, mutta toisaalta myöskään palveluita ei ole tarjolla vastaavaa määrää. Hotellit kärsivät samasta kunnossapito-ongelmasta kuin Kutalla, ja sesongin ulkopuolella onkin suositeltavaa tarkastaa huoneet ennen maksamista. Toisaalta täälläkin hotelleilla on usein hyvät allasalueet. Sesongin ulkopuolella huoneet saa usein puoleen hintaan ja upgradaus kannattaa.
Mutta aivan kuten Kutallakin ranta ei sovellu uimiseen. Lovinasta tehdään sukellusretkiä, mutta nähtävää ei ole paljoa ja vesi saattaa olla ajoittain erittäin sameaa.

"Mutta kuten ei muuallakaan ei ranta täälläkään ollut kovin houkutteleva. Aallot olivat kovia, vesi sameaa ja ranta roskainen. Lisäksi ranta oli joko täynnä maihin vedettyjä veneitä, tai asutettu vesirajaan asti."

Melkein kaikki puhuvat englantia. Ruokapaikat ja liikkeet ovat keskittyneet lyhyen pääkadun varteen. Tarjolla on keskinkertaista paikallista ja länsimaalaista ruokaa.

"Seuraavana päivänä irroittauduimme altaalta sen verran että lähdimme tutustumaan Lovinan pääkatuun. Kuljimme mennen tullen rantaa pitkin, kuten muutkin näyttivät tekevän. Keskusta oli aivan yhtä autio kuin rantakin. Suurin osa ravintoloista ja kaupoista sijaitsee pääkadun varrella, ja sadekauden aikaan alennukset olivat tuntuvia. Tuskin paikka koskaan suorastaan kuhisee, sillä keskusta on todella pieni, eikä liikkeitä ole useita."

Lovina on rauhallinen lomakohde (ei kauhean mielenkiintoinen), mikä sopii hotellilla löhöilyyn.

- Ubud, Bali
Ubudiin on Denpasarista noin tunnin ajomatka.
Ubud on kuuluisa käsitöistä ja riisipeltomaisemista. Kaupunki on pieni ja elämä keskittyy pääkadulle. Suosittelen kuitenkin hotellia syrjemmästä, sillä etäisyydet eivät ole pitkät ja maisemat maaseudulla paremmat. Uima-altaat voivat olla heikossa kunnossa ja hotellihuoneet on parasta tarkastaa ennen maksamista.
Hinnat ovat Ubudissa maltillisemmat kuin Balin rantakohteissa, eikä ilmapiiri ole aivan yhtä kaupallinen. Saatavilla on runsas valikoima hyvää paikallista ja keskinkertaista länsimaalaista ruokaa.
Maisemien lisäksi Ubudin lähistöltä löytyy vanhempia ja uudempia temppeleitä ja luontonähtävyyksiä. Suurin osa Balin nähtävyyksistä on keskittynyt saaren sisäosiin, joten päiväretket Ubudista ovat suositeltavia. Itse kaupunki on kuuluisa apinametsästään. Ubudin lähistöllä on nähtävää useammaksi päiväksi. Ubud poikkeaa kaikista muista saaren turistikohteista positiivisesti. Ubud on Balin rantakohteisiin verrattuna mielenkiintoinen, rauhallinen ja kaunis.

- Jimbaran, Bali
Jimbaran on Kutan etelä-puolella sijaitseva rantalomakohde. Tosin täälläkään ranta ei ole uimiseen kovin soveltuva. Jimbaranista on puolisen tunnin ajomatka Denpasariin. Hinnat ovat sisäsaarta korkeammat, ja alueella sijaitsee runsaasti kalliimmasta päästä olevia kansainvälisiä hotelleja. Suosittelen kuitenkin itse valitsemaan paikallisen vaihtoehdon. Sesonkin ulkopuolellla hinnat tippuvat puolella, ja hotellit ovat lähes tyhjillään. Täälläkin kannattaa huone tarkastaa ennen maksamista.
Jimbaranissa ei juurikaan ole nähtävyyksiä, mutta se on kuuluisa meriruuistaan.

"Ravintolat näyttivät aluksi autioilta, mutta auringonlaskiessa alkoi turistibusseja virrata paikalle. Itseasiassa ravintolat noutavat ja vievät asiakkaansa ilmaiseksi. Me kuitenkin olimme jo paikan päällä joten valinta oli vapaa. Kaikki ravintolat tarjoavat samaa perussettiä. Mereneläviä grillattuna, paistettua paikallista salaattia valkosipulilla ja riisiä. Valitsimme paikan jonka sisäänheittäjät olivat vähiten ärsyttäviä, ja neuvottelimme ruokamme hinnan. Elikot myydään painon mukaan, ja on hyvä tarkastaa ettei joukossa ole esim. jo kuolleita päättömiä rapuja kun ruoka lyödään vaakaan. Listalta löytyi myös kanaa ja kasviksia, joten ei hätää vaikkei merenelävät uppoaisikaan."

Jimbaran on helppo kohde, ja sopii luksuslomailuun. Mutta hintataso on muuta maata huomattavasti korkeampi, eikä hotellialueen ulkopuolella nähtävää juuri ole.

- Bunaken, Pohjois-Sulawesi
Tämä sukeltajien paratiisiksi mainittu saari oli ensikosketukseni tropiikin halpa bungalow majoituksiin. Bunaken on siis saari Manadon edustalla. Manadoon pääsee lentäen Jakartasta, ja saaren resortit poikkeuksestta järjestävät venekyydin Manadosta Bunakenille. Kokonaismatka aika Jakarta-Bunaken nelisen tuntia.

"Mainittakoon, että tämä oli meikäläisen ensimmäinen reissu tropiikissa sijaitsevalle saarelle. Ja ensimmäinen kerta kun tarkoituksena oli yöpyä saarella bungalowissa. Tästäkin minua oli varoiteltu, ja olin mielestäni hyvin varustautunut. Tiesin, ettei bungalowiin tule lämmintä vettä (saarella ainoastaan yhdellä resortilla tulee lämmintä vettä bungaloweihin), ja olin kuullut etteivät bungalowit aina ole "tiiviisti" rakennettuja, joten ötökät liikkuvat vapaasti. Olin myös tietoinen jatkuvista sähkökatkoista, ja blondi kun olen, niin polttavasta auringosta. Mukana oli siis taskulamppuja, aurinkorasvaa, after sunia, hyttysmyrkkyä, hyttyskarkotetta ja kaiken maailman rantaläpyskät."

Juuri muuta syytä kuin tulla saarelle kuin sukeltaminen ei ole. Mutta sukellusvedet ovat kyllä loistavat, tähän asti paras sukelluskohde missä olen käynyt. Näkyvyys kymmeniä metriä, ja paljon nähtävää. Mutta sukeltamisen lisäksi muuta tehtävää tai palveluja saarella ei sitten olekaan. Ruuan, juoman ja muidenkin tarvikkeiden suhteen on riippuvainen omasta varastostaan ja resortin tarjonnasta, mikä ei aina ole kauhean kummoinen.

"Päivät saarella olivat ankeita. Muut vieraat olivat koko ajan sukeltamassa. Mutta toisaalta mitä kukaan olisikaan tehnyt resortissa päivällä? Ei siellä varsinaisesti mitään palveluja ollut. Juomat haettiin itse jääkaapista, ja kuitattiin pöydällä olevaan kirjaan. Ruoka tarjottiin kolmesti päivässä (kuului majoituksen hintaan, no pakko, varsinaisesti mitään rantaravintoloita ei ollut lähettyvillä). Aterioinnin jälkeen astiat vietiin itse keittiöön. Voitte uskoa että ei mennyt ihan putkeen ekalla aterialla. Jotenkin sitä on hotelleissa tottunut, että ravintoloissa on tarjoilijoita...noh, kyseessä ei tietty ollut varsinainen ravintola, vaan enemmänkin kouluruokalan tyyppinen ratkaisu."

Bunakenilla voi sukeltamisen lisäksi tietysti snorklata, mutta muuhun rantatelmimiseen rannnat eivät sovellu.

"Saarella ei siis päivisin ollut mitään tekemistä. Resortin ranta oli mangrovea, joten se niistä löhöilen rannalla ja polskuttelen meressä haaveista. Beach-elokuva oli kyllä kaukana tästä trooppisesta saaresta. Muutaman kerran nyrkin kokoisen hämähäkin bungalowissa nuijittuamme, päätin tiedustella onko saarella tappavan (siis ihmiselle vaarallisia) myrkyllisiä ötököitä. Kuulema on, tuhatjalkaisia. Ja vielä äksyjä sellaisia."

Bunaken oli ok paikka aloittaa sukellusharrastus, mutta tavallaan rikas vedenalainen maailma meni osittain hukkaan. Fiilis sen jälkeen kun edessä oli enää vapaita hupisukelluksia nousi koko saaren suhteen. Kuumassa bungalowissa kirjojen parissa vietetyt päivät ötököiden keskellä eivät olleet kauhean mieltä ylentäviä. Jos ei ole aivan sinut veden kanssa tai uimisessa on yhtään epävarmuutta, niin suosittelisin alkeiskurssipaikaksi paikkaa missä harjoitukset aloitetaan uima-altaassa.

"Kaikki harjoitukset tehdään Bunakenilla meressä. Allasharjoitukset, joko matalassa laguunissa, ranta vedessä tai muuten matalassa vedessä. Kurssin aluksi mietin kyllä, että jos kauhean arka on, tai vesi ei ehkä ole se omin elementti, niin sukeltaminen kannattaa aloittaa altaassa. Valita siis kurssipaikka jossa harjoitukset tehdään ensin altaassa. Veden suolaisuus on ensimmäisillä sukelluksilla pienoinen rasite, nenää, poskionteloita ja kurkkua kirvelee kunnolla. Suomessa tätä ongelmaa ei meressä ole. Toisaalta eipä ole 29 astetta lämmintä kirkasta vettäkään."
"Sanoisin Bunakenista, että vaikka se saattaa olla vaativa paikka aloittaa sukellusharrastus, niin suosittelen. Missä muualla ensimmäisten sukellusten aikana näet mustekaloja, leijonakaloja, jättiläismerikilpikonnan ja ison barracudan? Muita eksoottisuuksia, joita Bunakenilla voi nähdä ovat mm. erilaiset hait ja jättiläissmpukat."

Jos sukeltaa niin suosittelen matkaa Bunakenille lämpimästi. Vaikka olisi kokenutkin sukeltaja niin uskon ettei tule pettymään, ja viikko saarella vierähtää nopeasti. Paikka sopii kuitenkin vain seurueille, joissa kaikki sukeltavat. Sukeltajien lähtiessä aamulla resortista, ei saarella juuri mitään tapahdu ennen kuin sukeltajat illalla palaavat ruokailemaan.

- Minahasa highland, Pohjois-Sulawesi
Pohjois-Sulawedelle jos menee kannattaa käydä tutustumassa sisämaan antiin. Autolla Manadosta highland resortteihin pääsee muutamassa tunnissa. Kannattaa valita parhaasta päästä, hinnat eivät päätä huimaa. Täällä ihmiset eivät ole kovin kielitaitoisia, mutta tietysti erittäin ystävällisiä. Pohjois-Sulawesi on kristittyä aluetta, mikä puolestaan vapauttaa naisten pukeutumista ja liikkumista.

"Täällä länkkäri oli ajoittain paikallinen nähtävyys. Ihmiset olivat ystävällisiä, ja avoimen uteliaita. Hyvin pian myös selvisi , ettei paikka ollut varsinainen turistirysä. Nähtävyyksiä ei oltu "tuotteistettu". Tämä tarkoitti hyvässä mielessä sitä, että paikat olivat alkuperäisessä tilassaan, ja minkäänlaisia turistihuijareita ei paikoilla pyörinyt. Toisaalta, jos jotain haluaa nähdä, vaatii se hieman etukäteisperehtymistä. Aina ei myöskään ole selvillä ovatko tiet kunnossa tms.Tulee myös muistaa ottaa mukaan retkille omat vesipullot yms. varusteet, sillä myymälöitä ei ole joka nurkalla."

Nähtävää on useammaksi päiväksi. Ainoa tapa kierrellä nähtävyyksi on vuokrata auto ja kuljettaja. Paikalla on myös erittäin värikäs ja vahva kulttuuri, johon kannattaa koittaa paikallisten avustuksella tutustua.

"Resortista olisi myös järjestynyt opas, mutta päätimme, että kuljettaja riittää. Ja hyvin mielestäni riitti. Kuski osasi englantia, ja oli halukas vastailemaan kysymyksiin. Jossain vaiheessa hieman huvitti, että Indonesian saarilta löytyy joka puljusta englantia puhuvia ihmisiä, kun taas Shanghaista niitä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa."

Tarjontaa kaupallisella puolella ei paljoa ole, mutta toisaalta myös hinnat ovat erittäin edulliset. Ja ruoka hyvää. Voin suositella Minahasa highlandiä lämpimästi omatoimisille matkailijoille. Voittaa Balin mennen tullen.

- Manado, Pohjois-Sulawesi
Pohjois-Sulaweden pääkaupunki, missä myös lentokenttä sijaitsee. Kaupunki on aika tyypillinen Aasialainen keskikokoinen kylä. Nähtävyyksiä ei paljoa ole, mutta koska Manado toimii pysäkkinä monille paikkallisillekin matkailijoille, on kaupungissa suht hyvä valikoima hotelleja. Suosittelen valintaa hienommasta päästä, sillä hintataso on todella edullinen, eikä huoneiden kunnosta aina ole takeita.

"Manadosta löytyy hotelleja joka lähtöön. Muutama ehkä ylitse muiden. Ja taas huoneen upgradaus kannattaa."

Vaikka Bunaken onkin suosittu sukelluskohde turistien keskuudessa, ei Manadossa juuri valkonaamoja pyöri. Uteliaisiin katseisiin ja välillä outoonkin käyttäytymiseen maalta tulleiden ihmisten osalta saa varautua.

"Tavoitteena oli loman viimeisinä päivinä laiskotella altaalla. Ilmeisesti allaskulttuuri oli kuitenkin paikallisille todella vieras, ja altaalla makoillessa sai välillä paljon kummastunutta yleisöä. Sama ihmettely jatkui ostoskeskuksissa. Varsinkin lapset tuijottivat ja osoittelivat avoimesti. Ja kauhean kiinnostuneita oltiin, että mitä se valkonaama ostaa... Ja hauskaa oli."

Täälläkään ei englanninkielen taito ole itsestäänselvyys, mutta ihmiset ovat mukavia ja avuliaita. Manadossa on hyvä paeta muuta maailmaa muutaman päivän verran matkalla Bunakenille tai Minahasa highlandiin, mutta varta vasten en kaupunkiin lähtisi suunnistamaan.

"Manadolla on oma karismansa, vaikkei kaupungilla ole tarjota paljoa nähtävää. Uima-altaalta oli hyvät näkymät kaupungin yli, ja pohdittua tuli millaista olisi asua ja elää Indonesiassa."

- Kupang, Länsi-Timor
Kupangiin lentää muutamassa tunnissa ainakin Jakartasta ja Balilta. Länsi-Timor on yksi Indonesian köyhimpiä alueita, eikä saarelta varmaan löydy mitään mikä olisi turistin ulottumattomissa rahallisesti. Isomman haasteen taas aiheuttaa löytää edes keskitasoista majoitusta. Täällä jos jossain huone on tarkastettava ennen maksua.
Ihmiset ovat identeetiltään hieman erilaisia kuin muualla Indonesiassa, mutta alkujäykkyyden jälkeen iloisia ja avuliaita. Huolimatta Australian vaikutuksesta, ei englanti ole yleisesti puhuttu kieli.

"Länsi-Timor ja Kupang olivat todella positiivinen yllätys. Ihmiset olivat alkukankeuden jälkeen mukavia ja avuliaita. Nähtävyydet ovat pieniä ja ei kaupallisia, mutta ne olivat ok. Saaren muilla osilla olisi ilmeisesti paljonkin annettavaa, ja siinä missä Kupang ei ole erityisen kaunis kaupunkin, sen ympräillä olevat pikkukylät ovat varsin värikkäitä. Kupang oli kuitenkin mainettaan parempi, ja ympäristö erittäinkin luonnollisessa tilassa. Toki välillä autossa poppi soi 150 db ja paikalliset polttivat ketjussa, mutta ei mitään mitä ei sietäisi. Hotellihuoneen kanssa on oltava tarkkana, mutta toisaalta valikoimaa riittää. Haluan ehdottomasti vielä joskus tulla takaisin ja piipahtaa myös itäpuolella saarta."

Kupang tarjoaa nähtävää muutamaksi päiväksi, ja koko saarella nähtävää on useammaksi viikoksi. Auton ja kuljettajan vuokraaminen kiertelyyn on ainoa vaihtoehto. Ennen syrjemmälle siirtymistä kannattaa varastot täydentää Kupangissa, sillä kaupungin ulkopuolella valikoimat ovat huomattavasti heikommat.

"Meidän piti täydentää varastojamme, ja olimme kysyneet löytyisikö jostain kauppaa mistä saisimme pyyhkeet, hyttysmyrkyt, juomat ja paperia kaikki samasta paikasta. Flombamorista kuulema löytyi mitä vain. Noh, ehkei sieltä aivan mitä vain löytynyt, mutta paikallisittain valikoima oli kattava."

Kupangin rannat ovat likaisia ja eivät sovellu uimiseen. Muualla saarella asiat saattavat olla toisin. Mikään rantaloma kohde Länsi-Timor ei varmastikaan kuitenkaan ole. Saarella pääsee tutustumaan vähemmistökansoihin ja luonnonihmeisiin, vielä aika koskemattomassa tilassa. Mahdollisuus mikä Kaakkois-Aasiassa on käymässä vähiin. Paikka sopii hieman aikaisempaa matkailukokemusta omaaville matkailijoille. Täällä pienestä ei tule hätkähtää. Saari on erittäin mielenkiintoinen ja tarjoaa varmasti jotakin uutta kokeneemmallekin matkailijalle. Itse varaisin seuraavalla kerralla useamman viikon aikaa ja lähtisin kiertelemään saarta myös Itä-Timorin puolelle.

Singapore
Varmasti yksi Aasian helpoimmista kohteista. Lentäen suoraan Shanghaista noin neljässä tunnissa. Helppouden lisäksi Singapore on erittäin kallis verrattuna muuhun Kaakkois-Aasiaan. Hotelli kannattaa valita joko joen rannan ravintola-alueiden lähettyviltä Marinasta tai liike-elämän ja kauppojen keskittymästä Orchid roadilta.
Singaporessa nähtävää ja puuhattavaa on runsaasti ja yleisesti puhuttu englannin kieli helpottaa liikkumista ja asiointia. Yksi suosituimmista nähtävyyksistä on varmasti Singaporen kuuluisa eläintarha.

"Eläintarhaa oli mainostettu, niin eläin, kuin katsoja ystävälliseksikin. Aitaukset olivat isot, mutta siitä huolimatta eläimiä näki hyvin. Aitoja ei ollut, vaan eläinten vapaa kulku oli estetty syvillä ojilla ja muilla rakennelmilla, jotka oli taitavasti naamioitu. Yösafarilla valaistus oli rakennettu niin että vaikutelma pimeydestä säilyi, ja valoa oli juuri tarpeeksi eläinten näkemiseen. Eläintarhasta jäi hyvä fiilis (sateesta huolimatta), ja yösafari oli kokemisen arvoinen."

Eläintarhan lisäksi päivä vierähtää nopeasti Sentosan huvittelusaarella.

"Toinen ”täytyy kokea” nähtävyys oli Sentosa-saari. Sentosa on singaporelaisten pieni huvittelusaari. Saarelle pääsee autojen lisäksi lautalla ja köysirataa pitkin. Saaren nähtävyyksiin kuuluu mm. perhospuisto, Singaporen historiasta kertova näyttely, näköalatorni, kelkkamäki, 4D-teatteri, delfinaario, soiva lähde, hiekkaranta ja meriakvaario. Ajanpuutteen vuoksi jouduin hieman tekemään valintoja, ja päätin kokeilla kelkkamäkeä, 4D-teatteria, vierailla perhospuistossa ja lopettaa visiitti seitsemän aikoihin alkavaan suihkulähde-esitykseen."

Singaporen tarjonta on kuin missä tahansa länsimaalaisessa miljoonakaupungissa. Ja hinnat samaa luokkaa. Koska valikoimat ovat kuitenkin hyvät kannattaa shoppailu niiltä osin, mistä puutetta esim. Kiinassa on.

"Singaporen keskustan nähtävyksiin kuuluu mm. rannassa sijaitseva Merlion patsas, Suntec Cityn Fountain of Wealth (maailman suurin suihkulähde?), hotelli Rafflesin Long bar ja tietysti Singapore slingit. Singapore joen rannassa on iltaisin kaikenlaista tapahtumaa, ja ranta on Boat Quayn, Robertson Quayn ja Clarke Quayn kohdilta täynnä ravintoloita. Hinnat ja menut laidasta laitaan. Joen rannassa sijaitsevien ruokapaikkojen lisäksi etniset alueet, kuten Chinatown ja Little India tarjoavat todella herkullisia elämyksiä edulliseen hintaan. Oma lempparini oli intialainen kasviscurry banaaninlehdillä tarjottuna."

Singaporessa liikkuessa kannattaa hyödyntää maan hyvää julkista liikennettä. Tietysti liikkumista myös helpottaa maan pieni koko. Saari on helposti viikossa koluttu.

"Liikkuminen Singaporessa on ehkä maailman helpointa. Metrot, bussit ja taksit ovat kaikki turisteille helppoja vaihtoehtoja. Aikataulut löytyvät englanniksi, ja lippujen myyntiautomaatit toimivat samalla kielellä. Lisäksi asemilta löytyy henkilökuntaa joilta voi kysyä neuvoja. Takseja on saatavilla hyvin, paitsi tietysti aasialaiseen tapaan silloin kun sataa vettä tilanne on toivoton. Tämän johdosta sateenvarjo osoittautui hyväksi kapistukseksi."

Singapore on varmasti menettänyt osan viime vuosituhannen lopun loistostaan. Ja muun Aasian länsimaalaistuessa nopeasti ei tämä paikka enää tarjoa niin erityistä fiilistä kuin ennen. Singapore on kuitenkin helppo paikka kokemattomalle matkailijalle kokea Aasia pähkinän kuoressa, turvallisesti ja kodikkaasti.

"Toki elämää Singaporessa helpottaa englannin kieli, jota kaikki taksikuskeista lähtien puhuvat. Ja ihmisten kohteliaisuus ja länsimaiset käytöstavat. Eksotiikkaa etsivän matkailijan on Singaporeen kuitenkaan turha suunnata. Singapore tuntui olevan laimeampi versio kaikesta, eikä sillä tuntunut olevan mitään omaa. Kiinalaiset eivät olleet aivan niin kiinalaisia, intialaiset eivät aivan intialaisia, thai-ruoka maistui laimeammalta kuin Bangkokissa, Gado-Gado ei ollut yhtä pähkinäistä kuin Indonesiassa, eivätkä ihmiset aivan pysty tavoittamaan englantilaisten kohteliaisuutta tai saksalaisten täsmällisyyttä. Chinatownin kiinalaiset silkkituotteet näyttivät kovasti samoilta kuin Shanghain kaduilla, mutta miten ne olisivat olleet samoja, koska hinta oli moninkertainen? Eikä ilmassa enää leijunut jännittävä muutoksen ilmapiiri, joka saa kaupungin sykkimään vuorokauden ympäri. Kuten Shanghaissa. Kaupunki oli aivan kuin pysähtynyt, vaipunut uneen. Säännöistä lipsuttiin, koska rangaistuksia ei enää kukaan jaksanut vaatia. Hinnat olivat korkeampia kuin naapurimaissa, vaikkei kukaan oikein enää osannut selittää miksi. Minulle Singapore oli pettymys. "

Sopii helppoa kaupunkilomaa hakeville matkailijoille. Erittäin hyvä kohde lapsiperheille. Viikko Singaporessa riittää hyvin.

Filippiinit (yksi lyhyt kaupunkilomalla ja kaksi kertaa kierrelty maata useamman viikon ajan)

- Manila, (käyty 2 kertaa)
Tämä surullisenkin kuuluisa Filippiinien pääkaupunki on tehnyt molemmilla kerroilla todella hyvän vaikutuksen. Shanghaista Manilaan pääsee suoralla noin 3,5 tunnin lennolla. Koska kaupungista löytyy kaikkea laidasta laitaan kannattaa majoitus valita Makati-alueelta, joka on expattien ja bisneselämän keskittymä. Täynnä hienoja ostoskeskuksia ja ravintoloita.

"Manilassa kannattaa suorittaa jonkin verran valintaa alueen, ja majoituksen suhteen. Ihan jo senkin takia, että ruuhkat voivat olla aikamoiset. Koska kyseessä oli lyhyt visiitti, niin lentokentän läheisyys oli yksi kriteeri majoituksen valintaan. Toisaalta kahden viikon matkailun jälkeen budjettia ei ollut enää paljoa jäljellä, jotenPeninsulat ja Shangri-Lat saattoi unohtaa. Outoa kyllä, toisin kuin Indonesian sisarkaupungissa Jakartassa, täällä hotellihuoneiden hinnat olivat aika kovia. Keskitasoisesta hotellista löytyi kuitenkin varaa valita huonetyypistäkin. Päädyin siis Makatiin, Manilan Beverly Hillsiin. Liiketoiminnan keskittymään, jossa rikkaat ja ulkomaalaiset käyvät toissa ja asuvat suljetuilla asuinalueillaan aitojen takana (Bel Air 1 & 2). Olin siis kaukana Manila Bayn kuuluisista sumuisista (=saasteisista) auringon laskuista, ja Tondosta, Aasian tiheimpään rakennetusta slummialueesta."

Käytännössä kaikki puhuvat englantia. Liikkuminen tapahtuu joko taksilla tai Jeepneyllä. Tässä tulee kuitenkin muistaa ilman kaupunkituntemusta Jeepneyt voivat olla hankala valinta, vaikka paikalliset ovatkin ystävällisiä ja avuliaita. Manilassa liikkuminen missä tahansa yksin yöllä ei ole täysin suositeltavaa.

"Historiastaan johtuen on Filsuissa englanninkielen asema aivan toista luokkaa, kuin muualla Kaakkois-Aasiassa. Englanninkielisen kirjallisuuden lisäksi päätimme hyödyntää maan kaksikielisyyttä piipahtamassa elokuvissa. Harvinaista herkkua Kiinassa asuville."
Manilassa nähtävää on pitkäksi viikonlopuksia ja loppu viikko kuluu hotellin allasalueella oikein rattoisasti. Manilan historialliset nähtävyydet ovat tutustumisen arvoiset.
"Manilasta monilla matkailijoilla on huonoja kokemuksia, ja monet ohittavat kaupungin kiireellä. Itselleni Manila kuitenkin osoittautui Bangkokin veroiseksi viikonloppukohteeksi. Ilmasto on ympäri vuoden hyvä, hinnat vielä muutakin Kaakkois-Aasiaa alhaisemmat, historiallisia nähtävyyksiä mukava määrä, palvelukulttuuri hengissä ja tarjontaa niin ravintoloissa, kuin ostospaikoissa löytyy."

Hinnat ovat suht edulliset ja tarjonta hyvää. Shoppailun voi keskittää kätevästi Makatin useisiin ostoskeskuksiin: Greenbelt 1-5, Ayala Centre, Atrium ja Glorietta 1-3.

"Kadut ja ostoskeskukset olivat suht siistejä, ilmassa leijuvasta pölystä huolimatta. Ja niin kuin kaikkialla Filippiineillä, ihmiset avoimia, nauravia, ystävällisiä ja puhuivat loistavaa englantia. Ruoka oli edullista ja maittavaa, sekä juomat tarpeeksi isoja. Uusin lempparini: vihreä mango margarita , lurps!"

Manilan visiitin voi hyvin yhdistää rantalomaan jollain muulla saarella. Suosittelen kaupunkia muuhunkin kuin lentokoneen vaihtoon. Kaupungin tarjonta on laajaa ja hinnat esim. Bangkokia alhaisemmat. Kaupungilla on myös paljon tarjottavaa itsestäänkin esim. pitkäksi viikonlopuksi. Aliarvostettu ja helppo matkakohde, joka sopii melkein kaikille tervettä matkailijajärkeä omaaville.

- Puerto Galera, Mindoro
Puerto Galera on kuuluisa niin sukelluskohteena kuin 24/7 aukiolevista baareistaan. Galerassa ei ole lentokenttää, ja parhaiten sinne pääsee ottamalla autokyydin Manilasta Batangaksen satamaan, ja siitä veneellä kohderannalle. Automatka kestää noin 2 tuntia, ja vene matka noin tunnin. Hotellit melkein poikkeuksetta järjestävät kyydin.

"Sanoisin, ettei pimeällä veneily ole riski sinällään, mutta, jos kuljetusta ei ole järjestetty etukäteen, on Batangaksen satama kovin hiljainen öisin. Siinä tapauksessa on parempi jäädä hotelliin, joko Manilaan tai Batangakseen, ja ottaa aamulla vene rantsulle. Me kuitenkin seilasimme kohtuullisessa säässä suoraan resorttiin."

Suoritin sukelluksen jatkokurssin täällä, ja paikka oli siihen oikein sopiva. Vedenalainen maailma ei kuitenkaan ollut kauhean vaikuttava, jos ajatellut tulevansa vain huvisukeltamaan viikoksi. Rannat eivät myöskään sovellu kauhean hyvin uimiseen, ja rauhaa ja hiljaisuutta etsivien on parempi valita jokin yksinäinen resortti rantojen ulkopuolelta.

"Ensimmäinen majapaikkamme oli valittu rannan ja sukellusmahdollisuuksien perusteella. Ranta oli Big Laguna, jonka vieressä sijaitsivat isommat ja vilkkaammat Small Laguna ja Sabang Beach. Venematkan päästä muita suosittuja rantoja on mm. Coco Beach ja White Beach."

Palvelut ovat pitkälle jalostetut rannan hotelleissa, mutta paljoa nähtävää Galeran ympäristö ei tarjoa.

"Oriental Mindoron rannat ovat Boracayn jälkeen varmasti Filippiinien suosituimmat turistirantakohteet, joten ravintoloista, sukelluskeskuksista ja vesiurheilu mahdollisuuksista ei ole pulaa. Syksy on ehdottomasto low season aikaa tässä osassa Aasiaa. Taifuunikausi päättyy virallisesti syyskuun lopussa, mutta lokakuun alun kelit saattavat olla hyvinkin vaihtelevia. Lämpöä kuitenkin riittää ympäri vuoden!"

Ilman aikomusta suorittaa sukelluskurssi en tänne lähtisi pelkästään sukeltamaan.

"Sukelluskohteet sijiaitsivat kaikki lähellä rannikkoa, ja keskuksella oli useita veneitä käytössään, joten päivisin saattoi melkolailla suunnitella sukelluksensa omien halujensa mukaan. Ryhmät olivat pieniä, ja siirtymiseen kului vähän aikaa. Veneessä ei siis tarvinnut turhia hikoilla eikä palella. Ajoittain sukelluksilla virtaus oli turhankin voimakas, mutta yleisesti olosuhteet olivat hyvät. Tällä kertaa en onnistunut polttamaan kuin pienen alueen sormesta (mikä lie meduusa). Vedenlämpötila Puerto Galeran vesissä on tasaisesti 28 astetta ympäri vuoden, ja näkyvyys on kohtalainen. Siis varmasti hyvä verrattuna esim. Suomen vesiin, mutta edelleenkään Bunakenia voittanutta ei tällä saralla ole löytynyt. Näkyvyys oli siis kymmeniä metrejä, ei kuitenkaan mitenkään ääretön."

Toisaalta jos seurueen kaikki jäsenet eivät sukella voi tämä olla oikein oiva kompromissi.

"Puerto Galeran ympäristö on helppo lomakohde. Tämä oli toinen visiittini Filippiineillä, ja sanoisin että pidin kuitenkin enemmän Leyten koskemattomuudesta. Erityistä viihdetarjontaa turisteille oli sieltä turha etsiä, mutta nähtävyydet ja luonto olivat vaikuttavampia kuin itäisellä Mindorolla. Lisäksi rannat ovat Puerto Galeran lähistöllä osittain pilattu valjastamalla ne lukuisten kaupustelijoiden, kymmenien sukelluskeskusten ja satojen veneiden käyttöön. Toisaalta Mindoro tarjoaa enemmän mahdollisuuksia aktiivilomailuun ja shoppailuun."

Liikkuminen tapahtuu yksinomaan veneillä, joten tänne matkaavien pitää sietää jonkin verran veneissä keikkumista. Muutoin sanoisin kohteen olevan helppo, jos nyt ei kuitenkaan kauhean antoisa, kaikille matkailijoille. Mitään suurempaa eksotiikkaa on täältä turha hakea, mutta syrjäisemmät resortit uima-altaineen sopivat hyvin myös lapsiperheille, vaikka perinteistä rantalomaa täältä onkin turha tulla hakemaan.

- Sogod Bay, Leyte
Leytelle lennetään Manilan kautta. Saaren lentokenttä löytyy Taclobanista, mistä matkaa jatketaan taksilla resortteihin. Koko saari on aika tasaisesti asutettu, tosin asumukset ovat kaupunkien ulkopuolella aika vaatimattomia. Resortteja on levittäytynyt ympäri rantalinjaa, ja luksusvaihtoehtoja lukuunottamatta valikoimaa löytyy laidasta laitaan. Saaren kaupallinen tarjonta ei ole kaksinen, mutta toisaalta hinnat ovat halvat.

"Sukelluskeskuksia saaren eteläosista löytyy useita, ja myyntivalttina toimii valashaiden bongaus. Keskuksista suurin osa sijaitsee rannalla, joka on kauttaaltaan meren rantaan huuhtomien korallin palasten peitossa. Iltaisin tuuli yltyi aikaimoiseksi puhuriksi, mikä vilvoitti ilmaa mukavasti ja karkotti vähäiset hyttyset. Sukelluskeskusten lisäksi rannalle on majoittunut useita karaokebaareja. Aina ei siis tarvinnut istua iltaa oman resortin kuppilassa. Kaiken kaikkiaan ensi vaikutelma oli todella hyvä, ja sellaisena se säilyi koko resortissa vietetyn ajan. Loistava paikka! So good."

Tämä on ollut toiseksi paras sukelluskohde missä olen käynyt. Näkyvyys on hyvä, ja tietysti vesissä uiskentelevat valashait ovat ehdoton vetonaula.

"Sukellustoverini kehuivat näkyvyyttä, pehmeitä ja kovia koralleja sekä kalojen runsautta. Itselleni nousi mieleen muistikuvat Bunakenin lähes rajattomasta näkyvyydestä, värikkäistä koralleista ja ympärillä pyörivistä trooppisten kalojen parvista. Leytellä näkyvyys oli kyllä hyvä koko matkani ajan (10-30 m), mutta ei se pystynyt kertaakaan lyömään laudalta Bunakenin superkirkkaita vesiä."

Muutakin nähtävää saari tarjoaa, joten sanoisin että paikka sopii hyvin myös seurueille joissa kaikki eivät sukella. Tosin sukelluksille lähdetään aamulla ja koko päivä vietetään usein veneessä ja resorttiin palataan iltapäivällä. Paikka on erityisesti paljon sukeltavien suosiossa ja kolme sukellusta päivässä on täällä enemmän sääntö kuin poikkeus. Valashait myös houkuttelevat paikalle vedenalaisesta valokuvauksesta innostuneita, ja taisinkin olla ainoa jolla kameraa ei ollut mukana. Saarella ei juuri ole takseja, mutta kaikenlaisia mopokyytejä löytyy. Pyörän voi myös vuokrata itselleenkin pariksi päiväksi, jolloin nähtävyyksien kiertely sujuu vaivattomammin.

"Lähimpänä sukelluskeskusta sijaitsi Padre Burgosin kaupunki (?). Siellä oli siis lähdettävä käymään. Nopsalla kyselykierroksella resortin paikallisilta työntekijöiltä tuli aika selväksi, ettei tuossa kylässä ollut juurikaan mitään sen kummallisempaa nähtävyyttä. Hieman kauempana sijaitsevaa Maasinin kaupunkia paikalliset uskalsivat suositella hieman innokkaammin. Jos vuokraisin moottoripyörän voisin kuulema ajaa Padre Burgosin läpi Maasiniin."

Kuten muuallakin Filsuissa, täälläkin melkein kaikki puhuvat englantia. Ruoka oli erittäin hyvää, vaikka aina ihan kaikkea ei aina ollut saatavilla. Ihmiset ovat kuitenkin paljon avoimempia ja uteliaampia kuin Manilassa. Paikallisten kanssa jutustelu on yhteisestä kielestä johtuen oikein mukavaa ajankulua. Ihmisten ystävällisyys kompensoi sen ettei kaikki aina aivan sujunut odotetusti. Viikko sukeltaessa vierähtää nopeasti. Suosittelen paikkaa myös hiljaisuudesta ja rauhasta nauttiville. Oikein mielenkiintoinen ja rentouttava lomakohde.

- Tacloban, Leyte
Taclobaniin, Leyten saaren pääkaupunkiin pääsee ainakin Manilasta muutamassa tunnissa. Hotellivaihtoehdot ovat keskinkertaisia, ja huone kannattaa tarkastaa ennen maksua. Kaupunki on pieni ja kaikki hotellit on nopeasti käyty läpi autolla.

"Filippiineillä on noin 90 miljoonaa asukasta, mutta Leyten saarella niistä vain noin 1,7 miljoonaa. Leyte ei ole varsinainen turistien top ten kohde Filippiineillä, vaikka sukellusvedet tässä pahamaineisen Mindanaon saaren vieressä sijaitsevassa saaressa ovat loistavat. Sijainti on kuitenkin kaukana Manilasta tai Cebusta, ja sukelluksen lisäksi turisteille nähtävää on tarjolla kovin vähän. Saaren ollessa vielä suht "koskematon" on omatoiminen matkailu kuitenkin antoisaa ja suositeltavaa. Ei merkkiäkään huijareista ja rosvoista joihin mm. Manilan matkailija joutuu varautumaan. "

Englanti on laajalti puhuttu, mutt aivan kaikki eivät sitä kauhean hyvin osaa. Mutta ihmisten ollessa ystävällisiä asiat hoituivat.

"Filippiineillä melkein kaikki puhuvat englantia ainakin jonkinlaisella korostuksella. Mutta meidän kusksi nyt sattui olemaan yhtä kielitaidoton kuin virkaveljensä Shanghaissa.Joten kiersimme siis seitsemisen Lonely Planetin suosittelemaa hotellia, kun saavuimme Taclobaniin. Muutaman hotellin jälkeen tuli selväksi ettei hotellihuoneelta kannata kummia odotella. Milloin lämmintä vettä ei tullut huoneeseen, milloin ikkunan takana oli rakennustyömaa, milloin torakat juoksivat vastaan kun huoneen ovi avattiin. Kierroksen lopuksi päädyimme suht hyvätasoiseen keskustahotelliin mistä otimme isoimman ja kalleimman huoneen mitä löytyi. Tarkoittaen siis n. 20 neliön huonetta, ainoastaan hieman homeisella kylppärillä, josta löytyi ainoastaan yksi torakka. Hinta 60 euroa yö."

Tacloban on Imelda Marcosin vanha kotikaupunki, ja nähtävyydet pyörivät sotahistorina lisäksi hänen ympärillään. Nähtävää riittää muutamaksi päiväksi. Uima-altailusta tai rantalomailusta ei Taclobanissa kannata haaveilla, joten reissu kannattaa yhdistää lomaan jossain saaren eteläkärjen resorteista. Kokonaisuutena muutamakin viikko vierähtää saarella nopeasti. Kohde sopii omatoimisille matkailijoille, ja on helppo ja mielenkiintoinen paikka lomailla.

- Sohoton, Samar
Samarin saari on yhdistetty Leyten pohjoiseen kärkeen sillalla, joten siirtyminen tapahtuu kätevästi Jeepneyllä tai omalla autolla. Leyten luonnonihmeiden ollessa rajalliset, tarjoaa Sohoton luonnonpuisto oivan päivämatkakohteen. Majoitusvaihtoehdot ovat kuitenkin alueella varsin vaatimattomat ja vähäiset, joten päivä matkan ollessa ajallisesti mahdollinen suosittelen yöpymistä Taclobanissa.

"Taclobanin ihmeet oli suurimmaksi osaksi nähty, ja mieli teki trooppisen luonnonhelmaan. Leyten saarelta löytyy muutamakin luonnonpuisto, mutta Taclobania lähin puisto sijaitsee Leyten pohjoispuolella olevalla Samarin saarella. Lonely Planet on ohjeistanut miten tuonne Sohoton-nimiseen puistoon Taclobanista pääsee (Tacloban ei ole mikään turistikeskus, joten pakettiretkistä on turha haaveilla). Paikallinen tursti-info oli vielä jopa vahvistanut kirjan tiedot, joten ei kun matkaan!"

Toki jos haaveilee useamman päivän patikointiretkistä, kannattaa majoittua Baseyhin. Huoneet täytyy tarkastaa ennen maksamista.

"Samarin saarella sijaitsevassa Sohoton luonnonpuistossa voi patikoinnin lisäksi ihmetellä mm. tippukiviluolia. Patikointi ei houkuttanut, mutta jalka vipatti luolien suuntaan. Eli LP auki ja tutkailemaan miten Sohoton luoliin pääsisi tustustumaan. Teoriassa yksinkertaista, jeepney Maasinin bussiasemalta, hypätään pois kyydistä Baseyssä, mennään maksamaan pakolliset maksut kylän turismitoimistoon, joka järjestää kyydin ja oppaan. Eli eikun bussiasemalle. "

Jos Taclobaniin asti menee olisi sääli olla käymättä Sohotossa. Sen verran hieno ilmestys luola värikkäine oppaineen oli. Myös veneajelu luolille tarjosi loistavan mahdollisuuden katsella joenvarren kaunista luontoa.

"Sohoton luonnonpuisto oli varmastikin Taclobanin nähtävyyksistä hienoin. Matkaa Sohoton luolalta olisi voinut jatkaa muihin luoliin, mutta päätimme palata Baseyhin tässä vaiheessa, sillä emme tienneet mihin aikaan viimeinen kuljetus Taclobaniin lähtisi. Baseyssä kun ei ole mitään muuta nähtävää, joten yöpyminen siellä ei houkuttanut. "

Visiitille Samariin on hyvä varata yksi pitkä päivä. Jos kaikki sujuu mutkattomasti menee reissu nopeammin, mutta takuita siitä ei ole. Kun Leytella poistutaan kaupungeista ei englanti enää ole yleisesti puhuttua, eikä kaupallista tarjontaa turisteille juuri ole. Matkan sujuvuus riippuu paljon siitä kuinka nopeasti löytää oikean Jeepneyn, kuinka lähellä Baasinia osaa jäädä pois kyydistä, kuinka nopeasti löytää kyydin turistitoimistoon, onko turistitoimistossa ketään paikalla yms. Joten vaikka retki olisi teoriassa mahdollista suorittaa esim. 6 tunnissa, niin matkaan kannattaa lähteä aikaisin aamulla. Pimeän tultua ei Jeepneytä enää kulje Sohotolta Leytelle.

Vietnam (yksi pitkä kaupunki loma ja yksi muutaman viikon reissu pohjoisessa)

- Hanoi

Hanoihin ei ainakaan päivittäin suoria lentoja Shanghaista ole, joten matka-aika Honkkarin kautta on kokonaisuudessaan 5-6 tuntia. Hanoissa liikkuminen tapahtuu taksilla, joiden kanssa hinnat on neuvoteltava etukäteen. Kaikenlainen vedätys ja huijaaminen on yleistä. Hotellia valittaessa kannattaa päätyä joko pieneen paikalliseen vanhassa kaupungissa tai sitten kansainvälisiin jätteihin, jotka hienoine uima-allas alueineen sijaitsevat syrjemmällä. Jos aikaa on niin suosittelen tutustumaan kumpaankin vaihtoehtoon. Tällä tavoin pääsee tutustumaan aivan erilaisiin puoliin Hanoista.

"Ihastuin kuitenkin Vietnamiin heti (taas). Hotellimme oli vanhassa kaupungissa, joka kuhisi pyöräilijöitä, autoja, skoottereita ja kaikenlaisia kyydin tarjoajia. "Hey Mister, where you wanna go!". Ilma oli kuuma ja kostea ja olin pitkästä aikaa Kaakkois-Aasiassa. Tyyneen valtamereen verrattuna kaikki tuntui loksahtavan nopsaan kohdalleen, ja neuvottelut takseista, retkistä, junalipuista ja lennoista sujui kuin sitä olisi tehnyt koko ikänsä."

Ihmiset olivat ystävällisiä, mutta kaupustelijat olivat muuta maata agressiivisempia. Kaupoissa länsimaalaisten tuotteiden tarjonta ei ollut samalla tasolla kuin Ho Chi Minhissä. Nähtävyyksiltäänkään Hanoi ei tarjonnut aivan muun maan tasoisia elämyksiä.

"Ehdimme tutustua Hoan Kiem-järven ympäristöön, Army museoon, HCM museoon, Fine arts museoon, Kirjallisuuden temppeliin, HCM masoleumiin, Vesinukketeatteriin, Lenin puistoon, St. Joseph katedraaliin ja Hoa le vankilaan."

Mukavaa vaihtelua museoihin ja valokuvanäyttelyihin sodasta tuo paikallinen vesinukketeatteri, jota kannattaa käydä katsomassa jos Hanoihin tulee.

"Luonnollisestikin suurin osa Vietnamin nähtävyyksissä pyörii maan sotien ympärillä, ja muutaman valokuvanäyttelyn nähtyään alkavat nähtävyydet nopeasti toistamaan itseään. Kaupunkien ulkopuolelle on lukuisia taistelupaikkoja, joihin turisteja rahdataan joskus päivien matkojen takaa. Ennen lähtemistä näille fiilistelymatkoille, kannattaa kysysä itseltään mitä matkalta odottaa. Usein matkan päässä on vain tyhjä pelto, yksinäinen bunkkeri ja muutama valokuva. Täytyy olla todella kiinnostunut taistelupaikoista, jos näitä peltoja jaksaa kierrellä."

Hanoissa hyvää vietnamilaista ruokaa täytyy hakea paikallisten suosimista ravintoloista. Turisteille paljon mainostetut ruokapaikat olivat järjestään pettymyksiä.

"Itselleni parhaat kokemukset ja elämykset Hanoissa tulivat vanhan kaupungin kaduilla, kierrellessä järven rantaa ja nauttiessa paikallisesta ruuasta. Mitä ei kyllä ollut helppo löytää. Aluksi pyörimme toisten turistien suosimissa paikoissa, mutta kokeilut olivat enemmän tai vähemmän epäonnistuneita. Sitten lähdettiin poikkeamaan hieman pääkaduilta, ja ruoka alkoi olla huomattavasti maukkaampaa. Kyllä sitä chiliä, limeä, korianteria, inkivääriä ja sitruunaruokoa olla pitää! Ehdottomana suosikkina Vietnamista edelleen Pho bo - lihakeitto."

Hanoi on vielä suhteellisen edullinen, ja aika helppo kohde matkustaa. Ihmiset puhuvat englantia monissa paikoissa, joten liikkumisen suhteen ongelmia ei ole odotettavissa, muuten kuin tinkaamisen suhteen. Yöelämä on tiukkaan säännösteltyä, ja tarjonta varsin niukkaa kuten muuallakin Vietnamissa. Varsinaisten vetonaulojen puuttuessa sanoisin että pitkäviikonloppu Hanoissa riittää. Hanoista on kuitenkin hyvät kulkuyhteydet niin muualle Vietnamiin kuin naapurimaihinkin, joten yhdistäen johonkin muuhun paikkaan on kaupunki kyllä tutustumisen arvoinen.

- Ho Chi Minh (käyty 2 kertaa)
Toisin kuin Hanoihin, Ho Chi Minhiin pääsee päivittäin suoralla lennolla Shanghaista joka kestää noin 3,5 tuntia. Ho Chi Minhissä matka jatkuu taksilla, ja vaikkei tinkaaminen ole Hanoin tasoa, niin kannattaa hieman tarkastella mitä se taksin mittari näyttää.

"Ho Chi Minh (kuten Kiinan, Venäjän ja Korean toverit kaupunkia kutsuvat), tai Saigon (kuten kapitalistinen maailma kaupunkia kutsuu), osoittautui hiljaisemmaksi ja pienemmäksi kuin mm. Shanghai, Hong Kong, Jakarta tai Bangkok. Runsaalla kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen paljoudella liikenteen kaoottisuus onnistui kuitenkin vetämään vertoja isommillekin aasialaisille serkuilleen."

Suosittelen hotellia keskustasta, sillä silloin pystyy kiertämään kaupunkia kätevästi kävellen.

"Ho Chi Minhin keskusta ei ole suuren suuri, ja sen talsii yhdessä päivässä jo useampaan kertaan ympäri. Ostokset pystyy keskittämään kätevästi muutamille pääkaduille ja marketteihin, joista kuuluisin lienee Ben Thanh."

Ho Chi Minhin ilmapiiri on jopa Hanoita kansainvälisempi. Ranskalaisten, amerikkalaisten ja kiinalaisten vaikutus näkyy katukuvassa useissa paikoissa. Englanti ja ranska ovat yleisesti puhuttuja kieliä, ja melkein jokainen osaa myös muutaman sanan kiinaan.

"Nopealla silmäyksellä näki että kiinalaisten vaikutus oli suuri. Kiinalaisia ravintoloita Shanghai-tyyppisellä menulla löytyi joka kulmasta. Myös Vietnamin kielestä löytyy runsaasti kiinasta lainattuja sanoja. Kuten myös marketeista löytyi runsaasti Kiinasta tuotuja tuotteita."

Ho Chi Minh ei ole Aasian edullisimpia kaupunkikohteita, mutta edelleen huomattavasti halvempi kuin esim. Singapore. Täällä tarjolla on hyvää länsimaalaista ruokaa ja juomia, ja paikallisten herkkujen löytäminen muualta kuin katukeittiöistä oli haasteellisempaa.

"Hotelli oli aivan HCMC:n ytimessä joten baarit ja raflat olivat lähellä. Espanjalaisessa ravintolassa oli hyvä aloitella iltaa, jonka jälkeen seurasi lyhyt baarikierros, mm. vanhassa tuttavuudessa Apocalypsessa tuli taas käytyä. Meno ei puolessatoista vuodessa ollut juurikaan muuttunut. Eikä Vietnamin lainsäädäntö. Jo Hanoissa olimme saaneet todeta että puolen yön jälkeen on turha avointa baaria etsiä. Jos on sisällä jossain raflassa niin voi saada henkilökunnan puhuttua ympäri tarjoilemaan juomista esim. yhteen asti. Mutta se tehdään sitten pimeässä ja suljettujen ovien takana. Yöelämällä ei Vietnamissa edelleenkään juhlita."

Itse kaupungin nähtävyydet on kierretty muutamassa päivässä. Ne ovat mielenkiintoisempia kuin esim. Hanoissa, mutta samalla tavalla kuin siellä, pyörivät maan sotahistorian ympärillä.

"Muutamaa päivää enempää ei itsekseen tullut kaupungilla pyörittyä tämän loman aikana. Jo heti toisena päivänä vuorossa oli opastettu kaupunkikierros. Koska Ho Chi Minhillä on historiansa niin ranskalaisten kuin amerikkalaistenkin kanssa, keskittyi kaupunkikierros paljolti siirtomaavallan aikaisiin, ja sen jälkeisiin tapahtumiin."

Ho Chi Minhin ympäristö tarjoaa myös paljon nähtävää, kokemisen arvoisia ovat ainakin Vietnamin sodan aikaiset Cu Chi-tunnelit. Ho Chi Minh on myös lähellä Mekong deltaa, joten päiväretki joen suistoalueelle on mahdollinen. Retkineen ympäristöön sanoisin että Ho Chi Minhissä vierähtää viikko helposti. Ja kaupunkiloman voi yhdistää muutaman tunnin ajomatkan päässä oleviin rantalomakohteisiin, jolloin matka sopii paremmin lapsiperheillekin.

- Halong Bay
Halongin kaupungin edustalla on kuuluisat kalkkikivisaaret, joiden lomassa risteilee lukuisia turistialuksia. Matka Halongille kestää noin 2,5 tuntia bussilla Hanoista.

"Kasin aikoihin hypättiin pikkubussiin ja taas mentiin. Pomppuisa matka meni nopeasti alta kolmen tunnin, ja istuttuamme odotuskahvilaan satamassa, meidät tultiinkin pian poimimaan laivalle. Saimme kuulla että viidestä hytistä vain kolme oli varattuna, joten ruuhkaa ei laivalla ollut odotettavissa. Tällekin reissulle, useimmat turistit olivat varanneet yhden yön, mutta me olimme päättäneet nauttia Halong Bayn kivimuodostelmista kahden yön ajan. Päälaiva teki joka päivä saman reissun, joten toisen päivän aamuna meidät siirrettäisiin päiväveneelle, joka veisi meidät avomeren tuntumaan tutustumaan ruuhkattomampaan Halong bayhin."

Itse Halong city ei tarjoa paljoakaan, eivätkä kaupungin rannat ole uimakelpoisia. Mutta risteily oli kyllä joka taalan arvoinen. Hanoissa on kylkikyljessä matkatoimistoja, jotka kauppaavat matkoja mm. Halong Baylle. Hinnat ovat samat, mutta ovat tietysti sidoksissa siihen minkä aluksen valitsee. Laivalla on yhteiset ateriat, erikoisruokavaliot huomioidaan. Juomat tulee ostaa laivalta, ja hinnat ovat luonnollisestikin mannerta kalliimmat. Risteilyt ovat todella helppoja "seuramatka"-tyyppisiä retkiä. Hintaan kuuluu kuljetus Hanoista ja takaisin, ja koko ajan on valmis aikataulu ja ohjelma, sekä matkassa englannin/ranskankielinen opas, joka kertoo mitä seuraavaksi tulee tehdä. Ei kun aivot narikkaan ja löhöilemään kansituoliin!

- Sapa
Halongin tavoin Sapaan pääsee Hanoista, mutta matka on hieman pitempi ja vaivalloisempi. Hyvin se sujuu yöjunalla, joka tosin on erittäin äänekäs ja hidas. Autolla matkan tekee lyhyemmässä ajassa, mutta silloin aika menee päivällä autossa istuen 5-6 tuntia.

"Sapa on viime vuosina tullut suosituksi alkuperäiskansoista, joita kaupunkin kaduilla valeltelee. Nämä värikkäät pienet tummat ihmiset ovat opetelleet ahkerasti englantia, ja kauppaavat ulkomaalaisille käsitöitään.Sapan ympäristokylät on myös valjastettu turistien vaellusreiteillä, ja paikalliseen elämänmenoon on hyvä mahdollisuus tutustua. Useat toimistot kauppaavat elämysmatkoja, joissa yövytään paikallisessa perheessä, mutta me kuitenkin päätimme valita kiinalaiselta kuulostavan hotellin majapaikaksemme (sitä se Kiinassa oleskelu teettää, siitä tulee riippuvaiseksi)."

Sapassa kannattaa valita hotelli kaupungin keskustasta, jollei etsi täydellistä eristyneisyyttä. Kaupunki on pieni, eikä kauhean vilkas, joten keskustassakin on varsin rauhallista. Keskustan kiertää muutamassa tunnissa. Ihmiset ovat todella mukavia, eivätkä yhtä agressiivisia kauppaamaan ja tinkimään kuin Hanoissa. Sapa poikkeaa Hanoista toki monin tavoin. Viileämmän ilmaston lisäksi, ruokakulttuuri keskittyy enemmän riistaan ja muihin grillattuihin ruokiin. Erittäin herkullista. Hinnat olivat Hanoita hieman edullisemmat.

"Sapasta jäi hyvä mieli, ja se jäi lyhyelle listalle kohteita, joihin blondi voisi mielellään eksyä myöhemminkin. Useimmat matkailijat viettävät Sapassa vain yhden yön, mutta itselleni kaksikaan yötä ei ollut tarpeeksi. Luonnon lisäksi parasta olivat ihmiset, jotka poikkesivat niin kiinalaisista kuin Hanoin vietnamilaisistakin."

Sapan nähtävyydet perustuvat alkuperäiskansoihin ja luontoon, joka on poikkeavaa muusta maasta pohjoisen ja korkeamman sijainnin vuoksi. Itse Sapassa pitkä viikonloppu on ideaalinen, niin että ehtii tehdä muutaman lyhyemmän "vaelluksen". Jos mielii vaeltaa kunnolla, niin majapaikat on valittava matkan varrelta ja Sapaa toimii vain lähtö- ja paluupisteenä. Tällöin viikonkin matka voi olla paikallaan.

Laos
- Luang Prabang
Ei oikeastaan hajuakaan kuinka Luang Prabangiin pääsee Shanghaista. Todennäköisesti kahden välilaskun kautta. Itse tulin Hanoista suoralla lennolla.

"Luang Prabang siis sijaitsee melkolailla keskellä Laosin pohjoisosaa. Odotin jotain aika eksoottista, mutta toisin kävi. Luang Prabangista on tullut selvästikin uusi hot spot Aasian matkailussa, sillä sinällään mitättömässä kylässä kuhisi kaikenlaisia matkailijoita. Reppureissaajat löysivät vielä paikan charmin, mutta eläkeläisryhmät olivat jo kovaa vauhtia tulossa. Ja hinnat nousussa. Laosin mainostetusta halpuudesta ei olut merkkiäkään. Eikä kyllä köyhyydestäkään. Luang Prabangissa oli helppo unohtaa että nyt oltiin yhdessä Kaakkois-Aasian köyhimmistä maista."

Luang Prabangissa ei tinkaaminen juuri onnistu, ja hinnat ovat sovittuja. Valuutaksi käy thai bahtit, jenkkien taalat tai paikallinen kip. Hinnat ovat myös huikean korkeat verrattuna muihin maihin. Siinä missä auton ja kuljettajan saa päiväksi 2,5 eurolla Indonesian saarilla, maksaa samainen rötiskö ja kuski 40 taalaa yhdelle matkalle Luang Prabangissa. Ihmiset ovat siis kuitenkin köyhiä, ja tulee muistaa että täällä raha menee valtiolle.

"Mutta kaikki oli myös selvästi säädeltyä ja kontrolloitua. Hinnat sovittuja, eikä villiä kyydintarjoajaa yms. löytynyt. Kaikesta odotettiin pulittavan taaloja, ja usein vielä runsaasti. Jaksoimme kuitenkin pitää puolemme, tietäen että tuossa maassa ei mikään voi maksaa mitään, sen todellakin ollessa huomattavasti esim. Vietnamia köyhempi. 40 taalan taksikyytejä on tälle blondille turha tulla Aasiassa kauppaamaan."

Luang Prabangin keskusta on pieni ja sen kävelee päivässä jo useaan kertaan läpi. Ei ole välttämättä huono vaihtoehto valita hotellia keskustasta, jolloin kalliit kyydit välttää. Toinen vaihtoehto on sitten valita isompi hotelli kauempaa keskustasta. Keskustan ulkopuolella sijaitsevat hotellit ovat korkeampi tasoisia, palveluja on tarjolla ja uima-allasalueet ovat kauniita ja hyvin hoidettuja.

"Hotellin valinta oli ollut vaikeaa. Pallottelimme ökyilylinjan jatkamisen ja turistiryhmähotellien välillä. Päädyimme maltilliseen vaihtoehtoon hieman kaupungin ulkopuolella, mikä teki liikkumisen vaikeammaksi ja kalliimmaksi, mutta osoittautui tyydyttäväksi ratkaisuksi."

Luang Prabang on kuin tekemällä tehty mallikappale Laosia, ja kaikki joiden kanssa turisti on tekemisissä puhuvat englantia. Yleisesti en tiedä kuinka kielitaitoisia ihmiset maassa ovat. Kaupungin nähtävyydet pyörivät temppeleiden ympärillä, mutta lähistöltä löytyy luonnon nähtävyyksiä moneen lähtöön. Mekong-joki virtaa kaupungin läpi, joten jokiristeilyt ja matka buddha-luolille on kokemisen arvoista. Paikka sopii helppoa lomaa kaipaaville, jotka ovat valmiita siitä helppoudesta myös maksamaan. Kauhean korkeaa tasoa tai laajaa valikoimaa on silti turha odottaa. Ympäristöineen Luang Prabangissa voisi viettää viikon kierrellen nähtävyyksiä. Paikallinen ruoka oli sekoitus kiinalaista ja thaimaalaista, ja jos noiden maiden keittiöistä pitää, niin laosilainenkin ruoka on ok. Keskustassa tarjolla on myös länsimaalaista ruokaa, jonka taso vaihteli rajusti. Tulijaisia voi osteskella katumarkkinoilta, mutta mitään paikallista en onnistunut löytämään. Kaikki tuotteet olivat joko kiinalaisia tai thaimaalaisia. Ja tietysti kovemmilla hinnoilla, kuin alkuperämaassa vastaavat saa hankittua.

Kamputsea
- Siam Reap
Sama juttu kuin Luang Prabangin kanssa, eli en tiedä kuinka kätevimmin Shanghaista tänne pääsee, mutta onnistuu varmasti yhdellä vaihdolla ainakin Ho Chi Minhin kautta. Siam Reap on melkeinpä sama asia kuin Angkorin temppelit (joista itse Angkor Wat on vain yksi). Eli yksi maailman kuuluisimmista nähtävyyksistä. Kannattaa siis tulla turistisesongin ulkopuolella, vaikka vähän satelisikin.
Siam Reap ei ole kovin iso, ja liikkumisen voi hoitaa mopotakseilla. Myöskään Angkorin temppelit eivät ole kaukana kaupungista, joten autoa ei juurikaan tarvita. Hotelli kannattaa valita läheltä ravintolakatua, koska kaikki yöelämä ja herkulliset ruuat sijaitsevat siellä. Hinnat ovat vielä todella edullisia, ja valikoimat hyvät. Täällä on hotelli valinnassa taas mahdollisuus upgradaukseen.
Kaupungissa on muutamia museoita liittyen maan surkeaan lähihistoriaan, mutta Angkorin temppelit ovat ne jotka sinne vetävät.

"Ta Prohmista tuli itse Angkor Watin ohella yksi suosituimista temppeleistä ja päivittäin sadat turistit haluavat kuvauttaa itsensä raunioilla luikertelevien puunjuurten kanssa. Olin ostanut Pre Rupilta temppeleistä kertovan kirjan kaupustelijalta, mikä osoittautui matkan parhaaksi hankinnaksi. Hieman tiedot tietysti vuosien varrella olivat vanhentuneet, mm. kirjassa temppeleihin suositellaan kulkureittejä, mutta käytännössä kaikissa suosituimmissa temppeleissä on nykyisin varsin ohjatut ja yksiselitteiset reitit. Joihin osiin temppeleitä ei enää pääse sortumavaaran vuoksi, ja osa reiteistä on jo sortunut jättäen jälkeen entisten hallien sijasta vain kivikasoja."

Siam Reap oli aika täydellinen yhdistelmä mukavia ihmisiä, loistavia nähtävyyksiä, tasokkaita hotelleja ja edullista herkullista ruokaa ja juomaa.
En tiedä paljoakaan paikallisesta ruuasta, mutta ravintolakadulta sai herkullisia kansainvälisiä ruokia. Ja juomia. Paikalliset ovat yltiöystävällisiä, ja tinkaaminen sujui aina hyvässä hengessä. Kaikki puhuivat ainakin hieman englantia.

"Kaiken kaikkiaan Kambutseasta, ihmisistä, Siem Reapistä ja Angkorin temppeleistä jäi todella hyvä fiilis. Ehdottomasti haluan mennä käymään Kambutseassa toistenkin, ja Siem reap tulee olemaan varmasti listan yläpäässä kohdetta valittaessa. Temppeleissä voisi viettää enemmänkin aikaa, eikä kaikissa tietenkään tullut edes käytyä."

Siam Reap ei taatusti petä ketään. Sopii myös lapsiperheille, ja hotelleissa valinnanvaraa löytyy. Angkorin temppeleissä viikko vierähtää nopeasti. Ja jos haluaa antaa itselleen löhöilypäiviä, suosittelen parin viikon matkaa. Loistava lomakohde.

Malesia
Malesia oli ollut jo jonkin aikaa matkalistalla, kun sinne vihdoinkin lyhyelle lomalle lähdettiin.
- Kuala Lumpur
Shanghaista KL:ään Malesian pääkaupunkiin pääsee noin neljässä tunnissa koneella. KL on kalliimpi kuin muut alueen pääkaupungit Singaporea lukuunottamatta. Kohtuuhintaan tavallisen hotellihuoneen kuitenkin saa liike-elämän keskittymästä kaksoistornien lähettyviltä.

"Vajaassa päivässä ei KL:ssä paljoa juhlita. Bisnessalue kaksoistornien ja Menaran välissä oli ainoa millä ehdimme pyörimään. Nopsaan kierrettynä alue vaikutti siistiltä, hienolta ja helpolta liikkua. Tosin kauhean kauas hotellista ei tarvinnut mennä niin jalkakäytävät kapenivat, ja pian huomasi kävelevänsä pikatien reunaa. KL ei ehkä ole jalankulkijan unelma, varsinkaan jos hotelli on syrjemmällä."

Muuhun hintatasoon nähden hotellihuoneen voi siis saada suht edullisesti. Liikkumiseen kannattaa varata aikaa runsaasti, sillä kaupunki ei suosi jalankulkijaa, ja usein taksi on ainoa vaihtoehto perille pääsemiseksi. Ja kaupunki on Bangkokin lailla kuuluisa ruuhkistaan. Taksit ovat myös hintavia verrattuna muihin alueen maihin.

"Hotellia kannattaa siis valita huolella, loistava sijainti ei välttämättä tarkoita huippuhintoja. Vaikkei Malesia mikään halpistaivas olekaan."

Oma yhden päivän visiittini oli aivan liian lyhyt, vaikkei KL:ssä kauheasti nähtävyyksiä olekaan. Ruokaa oli tarjolla laajaskaala kaikenlaista aasialaista, mutta muslimimaan ollessa kyseessä oli alkoholitarjonta hintavaampaa ja mahdollisesti hotellien ulkopuolella rajoittuneempaa. Englannilla pärjäsi erittäin hyvin ainakin keskustan alueella, ja asiointi oli vaivatonta. KL ei varmastikaan tarjoa suuria elämyksiä, mutta ihan kelpo loman saa hotellin uima-altaalla aikaiseksi jo pitkässä viikonlopussa. Sopii myös lapsiperheille. Suosittelisin kuitenkin kaupunkiin tutustumisen yhdistämistä rantalomaan, jossain Malesian kuuluisista rantakohteista.

- Kota Kinabalu
Kota Kinabalulle lentää joko suoraan Hong Kongista muutamassa tunnissa tai KL:n kautta. Itse kaupunki ei ole kaksinen, ja suosittelen hotellin valitsemista kaupungin ulkopuolelta. Valittavina on lähinnä isoja ketjuhotelleja Kota Kinabalun lähistöllä tai pieniä resortteja useamman tunnin ajomatkan päässä Borneon viidakoissa.

"Vuoren juuressa paistatteli itse Kinabalun kaupunki, mutta me olimme matkaamassa syrjemmälle. Kitabanulla valinta tehdään kaupunkihotellien ja syrjemmässä sijaitsevien resorttien välillä. Koska tavoitteena oli pitkä viikonloppu rannalla, niin silloin oli valittava rantahotelli. Kinabalun keskustassa ei rantoja ole."

KK:n läheiset rannat eivät kovasta aallokosta johtuen houkuttele uimiseen, mutta edustan saarilta löytyy varsin viehättäviä päiväretkikohteita. Tosin mahdollisuuksia Borneolla on laidasta laitaan. palvelut ovat pitkälle jalostettuja, ja saarella on hyvät mahdollisuudet tutustua alueen luontoon.

"Borneolla on kaikkea. Mutta useimmat asiat eivät ole aivan niin ilmaisia kuin muualla Kaakkois-Aasiassa. Mutta jos hieman rahaa löytyy, ei puuhaamisesta tule loppua. Kylpylöiden, hierontojen ja uima-altaiden lisäksi voi lähteä vaeltamaan itse vuorelle, sukeltamaan kirkkaisiin vesiin läheisille saarille, laskemaan kuohuvia (ja vähemmän kuohuvia) koskia, shoppaamaan kaupungin markkinoille tai lentää visiitille moikkaamaan orangeja."

Borneo on kuuluisa sukellusmahdollisuuksistaan. Itse sukelsin vain KK:n edustan saarten vesissä, ja vaikka näkyvyys oli kohtalainen ei nähtävää juuri ollut. Tarina on kuitenkin kuulema toinen kauempana KK:sta sijaitsevilla kohteilla.

"Borneon itäpuolella taas sijaitsee yhdet maailman parhaista sukellusvesistä. Tai näin mm. Jacques Cousteau on kehaissut. Siis juuri se sama paikka mistä Jolon panttivankien viidakkoloma sai alkunsa. Mm. Sipadanin saari on lähempänä Joloa kuin filippiinien lähimmät saarikohteet. Olin harkinnut pitempää lomaakin (no joo, salama ei näissä tapauksissa yleensä iske kahdesti), mutta niin ihanalta kuin saarten sukellusvedet näyttivät, niin saarimajoitukset taas eivät olleet niinkään houkuttelevia. Niinpä siis tingimme sukellusten laadusta."

Välimatkat Borneolla ovat yllättävän pitkät, ja päiväretket tehdäänkin osittain pienkoneilla. Hintataso on korkea muihin alueen vastaaviin saarikohteisiin verrattuna, mutta toisaalta valikoimat ovat myös aivan toista luokkaa.

"Kinabalu oli helppo pikalomakohde. Ei halvimmista halvin, mutta sovitut hinnat säästivät aikaa tinkaamiselta. Toisaalta pitkällä lomalla ollessa olisivat fiksatut hinnat saattaneet alkaa nyppimään, mutta lyhyellä lomalla vähää aikaa ei tee mieli käyttää takseista tinkaamiseen. Mutta pitempää lomaa suunnitellessa suuntaisin ehkä kuitenkin Malesian niemimaan puolelle. Kota Kinabalu on kliininen ja hauska. Rentouttava ja ennalta-arvattava. Ei siellä koe suuria seikkailuja, mutta eipä se varmasti petäkään."

KK on helppo ja miellyttävä kohde, missä näkemistä ja tekemistä riittää noin viikoksi. Suunnistamalla johonkin syrjäiseen sukellusresorttiin voi lomaa venyttää muutaman viikon pituiseksi. KK:n lähistön isot ketjuhotellit sopivat loistavasti lapsiperheillekin, siinä missä syrjäisemmät resortit voivat tyydyttää omatoimimatkailijan seikkailunhalua. KK ja Borneon saari kokonaisuudessaan tarjoaa varmasti kaikille jotain.

Suomi suomalaiselle - 3 ensimmäistä viikkoa

2009-04-10T15:37:00.001+08:00

Ja miltäs nyt tuntuu? Kuusi viikkoa Suomessa 2,5 Aasiassa vietetyn vuoden jälkeen. Yleisfiilis on hyvä. On todella kiva olla taas töissä, uusi asuntoni oli odotettua siistimpi, on ollut ihanaa tavata kavereita ja nyt alkaa kaikki käytännön asiat olla hoidettu.Tuntuu jo tavallaan etten olisi ikinä ollutkaan poissa. Ja tuntuu että Shanghaista olisi tosi pitkä aika. Kaikki ei ole tietenkään mennyt putkeen, koskapa sitä menisi. Tässä fiiliksiä ekan kolmen viikon ajalta.

Kaikki alkoi tietysti muutosta uuteen asuntoon. Kirjoitin vuokrasopimuksen ja sitten kohti uutta kotia. Satoi räntää ja oli 0-keli. Kaikki meni sujuvasti siihen asti kunnes pääsin asunnolle. Ulko-ovenlukko oli rikki eikä avaimella päässyt sisälle. Takaoveen ei kumpikaan avaimistani käynyt. Ovessa oli koodi, vaikka vuokraajalta sitä kysyessäni oli ilmoitettu ettei mitään ovikoodia ole. Soitin huoltoyhtiöön ja nainen oli sitä mieltä, että kyllä se ovi aukeaa kun vaan vähän nytkyttää avainta. Ei paljoa kiinnostanut oliko lukko hajalla vai ei. Sain kuitenkin ovikoodin ja eikun sisälle. Ketään ei lähetetty korjaamaan lukkoa. Asunnon ulko-ovikaan ei meinannut aueta, ja ihmettelin jo että onkohan turvalukko käytössä ja mistähän sen avaimen saisi. Mutta ei, ovi aukeaa kun sitä vähän potkii. Muutin tavarat sisälle, ja tein pienen pintapuolisen siivouksen, mutta muutoin asunto oli siistissä kunnossa. Huomasin illan päätteeksi kun tuulettelin että toisen huoneen ikkuna ei mene lukkoon. Soitin päivystykseen missä ilmoitettiin, että mitäs jos vaan kokeilisit nytkyttää sitä. Sain kinattua ärsyyntyneen huoltomiehen paikalle. Kun hän saapui en saanut ulko-ovea sisältä käsin auki. Hetken potkimme ovea molemmilta puolin kunnes se vihdoinkin aukeni. Ikkuna saatiin pienellä voitelulla kuntoon.

Seuraavana aamuna oli neuvottelut työpaikalla. Kurkku oli hieman kipeä, mutta muuten kaikki ok. Lämpötila oli plussan puolella ja keli aurinkoinen. Uusi työnkuvani ja palkka saatiin sovittua ja lähdin shoppaamaan. Kävin tavallisessa kaupassa ja hankkimassa asukaspysäköintiluvan keskustan alueelle. Aluksi uutta osoitettani ei näkynyt tietokannassa ja soitin väestörekisteriin. Olin koittanut tehdä tilapäisen muuttoilmoituksen loppuvuodeksi niin että kotikuntani olisi siihen asti Helsinki. Mutta tämä ei tietenkään käynyt. Tilapäisen kotikunnan vaihdon voi tehdä vain Suomesta Suomeen (mikä idea siinäkin nyt sitten on). Arvatenkaan mitään perusteluja ei annettu. Voin siis virallisesti asua Helsingissä tilapäisesti, mutta siitä ei tule kotikuntaani, vaan kotikuntani on edelleen Shanghai. Mutta koska olen suomalainen Suomessa niin jollekin kunnalle asiani on sälytettävä, ja se on siis edelleen viimeinen vakituinen asuinkuntani ennen Suomesta lähtöä eli Espoo.

Odotin töiden alkua jo innolla. Seuraavana aamuna kävin hammaslääkärissä ja hankin verokortin. Koska maksan verot Espooseen niin veroprosenttini on pienempi kuin Helsingissä. Palkasta jää siis enemmän käteen. Ei hassumpi diili. Mutta on Suomessa kyllä karsea verotus (ja mitä sillä saa?). Kannattaa pitää tämä mielessä kun laskeskelee itselleen uutta palkkaa.

Iltapäivällä liu´uskelin Astralla Ikeaan (talvikelissä ajaminen on muuten tosi vaarallista huonoilla talvirenkailla 2,5 vuoden ajamattomuuden jälkeen). Osteskelin puuttuvia asioita maltilla, ja lisäksi hankin 2 kpl lipastoja. Ei ollut kätevää. Paketit painoivat n. 50 kg per paketti. Ilmoitin varastomiehelle, että en mitenkään saa liikutettua pakettia ja että voisiko sen purkaa osiin. Ei kuulema voi ennen maksamista. No pyysin miestä sitten viemään sen kassalle. Ei jaksanut varastomieskään nostaa pakettia. Sain ostokset tehtyä, mutta seuraava ongelma oli auto. Jouduin jättämään ostokset valvomattomina kun hain auton lastauslaiturille. Jostain varmaan todella pätevästä syystä Suomessa Ikeassa ei kärryjen kanssa pysty menemään parkkipaikalle. Aikamoisten ponnistelujen, ja piiitkän ajan päästä olin saanut levy levyltä kannettua asiat autoon, ajettua kotiin, kannettua tavarat takaoven kautta palo-ovelle, ajettua auton pois, kannettua tavarat hissiin, hissistä ulos ja lopulta sisälle. Kokosin ekan lipaston ja sitten työillallinen kutsui.

Ihmiset olivat yllättyneitä, mutta iloisia. Kaikki olivat hyväntuulisia ja oli hauskaa. Namaskaarin buffet-illallinen on muuten tosi hyvä. Lähdimme tyttöjen kanssa vielä jatkamaan. Hetken ehdin istua ja odottaa pöytään tarjoilua,kunnes muut vinkkasivat minutkin suunnistamaan kohti tiskiä. Siis eihän täällä mitään palvelua saa. Lopetttelimme illan ajoissa ja kaikki toivottivat minut tervetulleeksi maanantaina.

Kurkku oli entisellään, eli erittäin kipeä. Lisäksi olo oli hieman nuhainen. Mutta tänään luvassa oli takaisin Suomeen ilta! Kokosin DVD-soittimelle tason ja kylppärin kärryn. Peseskelin Ikean tekstiilejä. Nyt kun kaapit alkoivat olla kunnossa sain vihdoinkin purettua viimeiset tavarat. Sitten alkoikin jo olla aika lähteä iltapaikkaan. Ilta oli todella hauska, kaikki kyselivät aika paljon, ja lisäksi saimme juteltua muistakin yhteiskunnallisista asioista. Myös Suomen tilanteesta.

Kurkku oli lauantaina parempi, mutta enää ei tullut ääntä. Kaverini arveli jotain kiinalaista kulkutautia ja ehdotti täyttä karanteenia, mutta en ihan lähtenyt ideaan mukaan. Keli oli vaihteeksi ok, märkä, mutta plussan puolella. Hain kulma Siwasta tilaamani verhot (Siwa on postin noutopiste). Illalla kävin ulkona syömässä kavereiden kanssa ja kyselin lisää kuulumisia. Koitin puhua mahdollisimman vähän. Ilta oli siitä huolimatta hauska, ja sain kuulla enemmän henkilökohtaisia tarinoita kun paikalla oli vähemmän ihmisiä. Lopettelimme ajoissa, koska en oikein pystynyt puhumaan.

Huolimatta lauantain himmailusta su aamuna ääntä ei tullut laisinkaan. Lisäksi oli alkanut flunssa. En jaksanut koota huonekaluja enkä tehdä juuri muutakaan, vaan koitin lääkitä ääntäni mm. kahdella kylvyllä. Ääni ei oikein ollut palautunut ja aloitin siis työt todella käheenä. Tunnin lämmittelyn jälkeen alkoi palaverirumba, joka päättyi vasta viiden jälkeen. Ääntä ei lähtenyt koko päivänä, nuha oli paha ja yskä sitäkin raastavampi. Seiskan aikoihin pääsin kauppaan ostamaan lisää lääkkeitä ja ilmankostuttimen. Nenästä alkoi kesken päivän tulla niistäessä välillä verta, niin että oli pakko mennä palavereista niistämään vessaan sillä verta alkoi välillä valumaan ihan hulvattomasti. Ekan päivän palaverit menivät siis intialaisten koodareiden parissa. Äänettömyys ja veri se vasta olisikin tehnyt säväyksen. Illalla päätin nauttia ekaa kertaa lempparistani eli Kotipizzan pizzasta. Se hieman paransi :-)

Heräsin yöllä useasti, ja joka kerralla vasen silmä oli muurautunut umpeen. Silmä oli tulehtunut. Kävin aamulla aikaisin Mehiläisen päivystyksessä ja sen jälkeen apteekissa. Tiistaista oli varattu reilusti yli puolet palavereille. Ääni oli kaamea, silmä melkein ummessa ja punainen, yskin, palelin ja ravasin vessassa niistämässä nenää. Palavereiden jälkeen sain ekan ihka oman tehtävän (!), jota aloitellessa meni seitsemään. Illalla yskitti aivan karmeasti ja söin nouto kiinalaista, ja lohdutin itseäni Kiinasta tuomalla chilipaputahnalla.

Yöllä yskitti niin paljon ettei saanut nukuttua. Aamulla huomasin että tulehdus oli levinnyt myös toiseen silmään. Ääni oli jo parempi, kurkku oli vielä kipeä, ja nuha ehkä pahempi kuin aikaisemmin. Lisäksi korvaa särki. Päätin hoitaa loput käytännönasiat kuntoon ja aloin soittelemaan. Olin saanut vuokranantajaltani laskun vuokrasta, joka oli jo maksettu. Soitin laskutukseen ja puoli tuntia väännettyäni ongelmaa rautalangasta pääsimme yhteisymmärrykseen. Sitten soitin luottokorttiyhtiöihin vaihtaakseni osoitteen. Halusin vaihtaa laskutusosoitteen, mutta pyysin jättämään vanhan osoitteen johonkin lisätietokenttään, jotta se olisi sieltä saatavissa myöhemmin. Ei kuulema ole kuin kaksi kenttää joista toinen on kotiosoite ja toinen laskutusosoite. No ok, laitetaan kodiksi Kiina ja laskutukseksi Suomi. Ei kuulema käy, koska koti ei voi olla ulkomailla (tämä vakava harhakäsitys tuntuu olevan tässä maassa yleisesti vallalla). No olisiko jotain lisäkenttää jos haluaa toisen osoitteen. Ei ole, mutta osoitteille on kaksi kenttää. No laitappa se Kiinan osoite sitten siihen toiseen. No mutta sehän ei käy, ja jos asutte ulkomailla niin sitten otetaan kortti kokonaan pois...huutamista noin kaksi minuuttia, jonka jälkeen jostain ilmaantui lisätietokenttä mihin sen toisen osoitteen voi sitten kuitenkin siirtää. No kysyin sitten pin-koodia koska sitä ei minulle ikinä lähetetty. Kerroin myös syyn, joka on etteivät he lähetä korttia tai koodia ulkomaille. Olin pyytänyt kortin Suomeen, mutta en ikinä saanut koodia. Kumma juttu kuulema, ja olenko nyt ihan varma ettei minulla ole pin-koodia. Teki mieli sanoa että no tokihan se minulla on mutta nautin vaan niin paljon tästä puhelusta etten halua lopettaa keskustelua...Noh, se on sitten varmaan kuulema Kiinan postin vika. Mutta uutta koodia ei voida lähettää sillä se voidaan lähettää vain kerran per kortti. Mitä v...? Ilmoitin ettei sitä ikinä ole lähetetty, sillä jos nyt sattui menemään ohi niin hehän eivät lähetä sitä ulkomaille. No nyt sitten päätettiin lähettää uusi kortti ja pin. Koska se on niin kätevää. Amexin kanssa en edes jaksanut yrittää osoitteen säilyttämistä.

Palaverit päättyivät kuudelta. Tein hetken töitä ja seiskan aikoihin lähdin kotiin. Ovella odotti vuokranantajan uusi lasku missä pyydettiin taas maksettaviksi vuokraa joka oli jo kertaalleen maksettu...

Päivät toimistolla alkoivat kulumaan rutiinilla ja käytännön asiat olivat kaikki viikossa hoidettu. Ja sitten sain yllätyspuhelun kukkakaupasta! Jotkut ihanat ystävät olivat lähettäneet minulle todella kauniin kimpun kukkia ja vielä Kiinasta käsin! Jotenkin kaikki viikon vastoinkäymiset unohtuivat ja istuessani olohuoneen sohvalla hymyilin idioottimaisena kukkakimpulle.
Tuli tosi hyvä mieli :-)

Mutta loppujen lopuksi aika pientähän tuo kaikki on. Ehkä tuossa on joitain kulttuurishokin oireita, mutta en oikein tiedä. Kyllä Suomeen paluu suomalaiselle on loppujen lopuksi aika helppoa, jos esim. vertaa Kiinaan muuttoon. Töissä ei ole tapahtunut mitään suurempia muutoksia, tai sitten en ole vielä törmännyt niihin asioihin, mutta jotenkin kun sitä istui koneen ääreen niin toiminta alkoi tulla selkärangasta. On ihanaa oikeasti tehdä jotain taas vaihteeksi.

Tavallaan kaikki on tietysti tapahtunut aika nopeasti, siihen tulee varautua ettei palautumisaikaa juuri anneta. Voi olla ihan hyvä idea tulla maahan muutamaa päivää ennen töihin paluuta. Töissä kaikki toimi niinkuin olisin ollut osa projektia koko ajan. Tietysti se johtuu osaksi siitä, että olin melkein kaikille tuttu entuudestaan. On myös ollut hauska huomata että muistikuvat ihmisistä ovat ne 2,5 vuotta sitten muodostuneet, ja tässä tulee muistaa että niin varmaan ihmiset muistavat minutkin. Ja sitten on hyvä muistaa kuinka paljon itse on muuttunut tänä aikana, ja ymmärtää että muut ovat voineet myös muuttua.

Nyt kun flunssasta on selvitty niin kaikki on aika täydellistä (kukkakimppua myöten!). Yli kuukausi Suomessa takana. Ei harmita että palasin Suomeen, vaikka kaikkia Kiinaan jääneitä onkin jo ikävä :-)

Traveling China

2009-03-01T13:06:00.000+08:00

Nyt onkin hyvä tilaisuus tehdä pientä yhteenvetoa 2,5 vuoden aikana kertyneistä matkailukokemuksista. Ja aloitetaan läheltä eli Kiinan alueista ja kaupungeista.

Vesikaupungit:

Kuuluvat Shanghain alaisuuteen ja sijaitsevat 1-2 tunnin ajomatkan päässä Shanghaista. Olen käynyt niistä kolmessa: Zhouzhuang (7 kertaa), Tongli (2 kertaa) ja Zhujiajiao (2 kertaa). Niihin pääsee Ikean lähellä olevan stadionin kupeesta lähtevillä vihreillä turistibusseilla. Tai sitten voi vuokrata auton. Niin kuin käyntimääristä selviää, on Zhouzhuang mielestäni antoisin paikka, ja sinne olen aina vienyt vieraat. Vesikaupungeissa on vanhan tyylisiä rakennuksia kapeiden kanavien varrella. Lisämaksusta on mahdollisuus veneajeluun kanavissa. Joihinkin rakennuksiin pääsee sisälle, ja näytillä on vanhaa esineistöä. Lisäksi Zhouzhuangissa on kaunis buddhalainen temppeli-alue. Alueiden pienet kujat ovat täynnä kaikenlaista krääsää myyviä kojuja, ja hinnat ovat huomattavasti edullisemmat kuin Shanghain feikkimarkkinoilla (valikoimat tietysti hieman suppeammat). Ravintolat ovat perinteisiä kiinalaisia. Zhouhuangin erikoisuus mureaksi haudutettu possun potka on todella herkullista. Zhujiajiaosta lähtiessä voi hypätä mihin tahansa Shanghaihin palaavaan vihreään bussiin, mutta muissa paikoissa lähtöaika on sovittu ennalta. Yleensä vesikaupungissa vietetään 4-5 tuntia ennen paluumatkaa. Liikkuminen kaupungeissa on suht helppoa, mutta muutamia portaita joutuu kiipeämään. Ja varsinkin Zhouzhuangin kujilla tungos on välillä kova. Kaupungit ovat toistaiseksi vielä suositumpia paikallisten turistien keskuudessa, mutta myös muutamiin ulkomaalaisryhmiin olen käynneilläni törmännyt. Jos ei halua olla sidottu bussiaikatauluihin maksaa auton vuokraaminen vesikaupunkivisiitille noin 800 rmb (riippuen tietysti mallista).Vesikaupungit ovat talvisin varsin kolea kokemus ja sateella kostea. Suosittelen menemään vain hyvällä kelillä ja ottamaan mukaan lämmintä vaatetta talvella.

Muu lähiseutu:

Suzhou

Olen käynyt Suzhoussa kaksi kertaa ja molemmat kerrat tilauskyydillä. Shangaista Suzhouhun pääsee junalla ja bussilla, mutta hankkiessamme lippuja ovat junat aina olleet loppuunmyytyjä. Välillä matkustaa runsaasti mm. työssä käyvää porukkaa. Autolla Suzhouhun ajaa parissa tunnissa. Kotipizzan lisäksi kaupunki on kuuluisia puutarhoistaan, silkkimyymälästä ja Tiikeri kukkulasta. Suzhoun kävelykadun varrella on krääsämyymälöitä, jotka ovat edullisempia kuin Shanghaissa. Suzhoun nähtävyyksissä on helppo liikkua, tosin varsinkin Tiikeri kukkulalla joutuu kiipeämään jonkin verran. Kaikkea ei ehdi nähdä päivässä, joten suositeltavaa olisi yön yli reissu.

Hangzhou

Sijaitsee hieman kauempana (ja eri suunnassa) kuin Suzhou. Olen itse matkustanut Hangzhouhun junalla kaikki neljä kertaa, mutta sinne pääsee myös bussilla. Liput on hankittava hyvissä ajoin etukäteen. Autolla Hangzhouhun matka kestää hieman yli kaksi tuntia. Hangzhoussa kuuluisaa on Länsi-Järvi, jonka ympärillä on paljon nähtävyyksiä. Tyypillisiä Hangzhoun nähtävyyksiä ovat temppelit, puutarhat ja pagodat. Osa nähtävyyksistä sijaitsee syrjemmällä, ja niiden kiertämistä varten on hyvä vuokrata auto tai taksi päiväksi. Hotelli kannattaa valita niin että siitä on kävelymatka Länsi-Järvelle. Hangzhoussa nähtävää riittää useammaksi päiväksi, joten esim. pidennetty viikonloppu on varsin sopiva aika. Kaupunki on kuuluisa myös silkistä ja vihreästä teestä, kuten myös useista ruokalajeista. Erityisen herkullista on uunissa tai maakuopassa kypsytetty yrteillä maustettu kerjäläisen kana. Hangzhousta löytyy myös yömarkkinakatu, minkä hinnat ovat Shanghaita edullisemmat. Länsi-Järven ympärillä liikkuminen on helppoa, mutta syrjemmässä olevat nähtävyydet vaativat usein enemmän kiipeämistä.

Muut kaupungit ja alueet:

Peking

Tässä Kiinan pääkaupungissa olen käynyt viisi kertaa, joista kaikki lentäen. Pekingiin pääsee myös yöjunalla, mutta hinta on sama kuin halvimpien lentolippujen. Kaupungissa on paljon historiallista nähtävää joista kuuluisimpia lienee Kiinan muuri, Kielletty Kaupunki ja Kesäpalatsi. Niiden lisäksi kaupungista löytyy useita temppeleitä, museoita ja muinaisten keisareiden hautoja. Kaupungin nähtävyyksissä on periaatteessa helppo liikkua, tosin ajoittain tungos on kova. Kiinan muurille pääsee joissain paikoissa vaunuilla, mutta jonkin verran kiipeämistä siellä on aina tiedossa. Pekingin vuoden 2008 olympilaisten rakennukset ovat avoinna vierailijoille ainakin toistaiseksi. Suosittelen hotellia läheltä Kiellettyä Kaupunkia. Etäisyydet Pekingissä ovat suuret, ja metrolla ei pääse aivan joka paikkaan. Takseja on kuitenkin hyvin saatavilla. Pekingin kulinaristisena herkkuna on tietysti Pekingin ankka, mitä tarjoillaan useissa asiaan erikoistuneissa ravintoloissa. Lisäksi yöruokakadulla voi maistella mm. skorpioneja, torakoita, pässin palleja ja tuhatjalkaisia. Feikkitavaraa voi ostaa lukuisilta Pekingin markkinoilta, jotka ovat Shanghaita hieman edullisemmat. Pekingistä löytyy suomalainen ravintola, joka tarjoaa mm. lihapullia, hernekeittoa ja pyttipannua. Pekingissä viikko vierähtää nopeasti, joten kaupungille kannattaa varata tarpeeksi aikaa.

Xian ja Huashan

Olen käynyt Xianissa kahdesti, joista ensimmäisellä visiitillä vietimme päivän kiipeillen Huashanilla. Xianin suurin nähtävyys on tietysti terrakota-sotilaat. Xianiin menee junalla hieman alle vuorokausi, itse olen matkustanut lentäen. Terrakota-sotilaiden lisäksi Xianissa on muutama temppeli ja torni, mutta niitä mielenkiintoisempi on muslimikorttelin yöruokakatu ja markkinat. Hinnat eivät juuri poikkea krääsän suhteen Shanghaista, mutta ruoka on edullista ja erittäin maukasta. Terrakota-sotilaat on helppo käydä katsomassa taksilla kaupungista käsin. Huashanille pääsee esimerkiksi noin tunnissa junalla. Asemalta voi ottaa taksin vuoren juurelle. Kiipeäminen kannattaa aloittaa aikaisin aamulla, tai sitten voi mennä alimmalle huipulle käysiradalla, jonka jälkeen lähteä kiipeämään ylös päin. Alimmat huiput ovat täynnä kiinalaisia turisteja ja kiipeäminen jyrkkiä portaita pitkin tungoksessa voi olla kelin ollessa huono vaarallista. Suosittelen vain hyväkuntoisille aikuisille. Vuorella on ainakin yksi pieni hotelli, mutta luulen hintojen olevan varsin korkeat, ja varaus on hyvä tehdä etukäteen jos siellä mielii yöpyä. Pelkkään Xianiin riittää hyvin viikonloppumatka. Suosittelen hotellia vanhasta kaupungista lähellä rumpu- tai kellotornia.

Chengdu ja Leshan

Lensimme Chengduun, mistä matkasimme vuokra-autolla Leshanille. Chengdu on kuuluisa pandoista, joita siellä voi käydä katsomassa panda reservaatissa. Vuosittain reservaatti myös toivottaa tervetulleeksi uusia pentueita. Leshanin nähtävyys taas on jättiläisbuddha. Hotelli kannattaa ottaa keskustasta. Koska kyseessä on Sichuanin pääkaupunki voi täällä maistella paikallista tulista ruokaa. Ja pitää mielessä että täällä se on todella tulista. Asiaan auttaa pähkinämaito. Chengdussa ei ole pandojen lisäksi juuri muuta nähtävää, joten matkaan kannattaa yhdistää vierailu Leshanilla. Autolla buddhalle menee muutama tunti Chengdusta. Leshanille kiipeämistä on jonkin verran, joten vierailu buddhalla ei onnistu liikuntarajoitteisilta. Kokonaisuudessaan pitkä viikonloppu riittää tähän reissuun.

Yangtze-joki

Suurin osa risteilyistä alkaa Yichangista ja päättyy Chongqingiin tai toisin päin. Matka ylävirtaan päin kestää neljä yötä, ja toiseen suuntaan kolme yötä. Risteily on varattava ja maksettava etukäteen. Palvelun tarjoajia löytyy useita netistä, mutta käytännössä kaikki myyvät samoja laivoja samaan hintaan. Yichangiin ja Chongqingiin pääsee lentäen. Matka on erittäin vaivaton ja hyttien taso hyvä. Joka päivä on retki maissa ja ohjelmaa laivalla. Ruuat lukuunottamatta juomia kuuluvat hintaan. Temppelivierailua lukuunottamatta retket ovat kevyitä, temppelillä kiipeämään joutuu hieman. Matkailijat koostuvat pääosin ulkomaalaisista turistiryhmistä, mutta varauksen voi hoitaa matkatoimiston kautta itsenäisestikin. Laivoilla ohjelma on englanniksi.

Shenzhen

Hong Kongin rajalla Kiinan puolella. Suurimpana nähtävyytenä mini Kiina ja mini maailma. Molemmat varsin isoja ja viihdyttäviä. Lensin Shenzheniin, mistä taas pääsee lautalla Hong Kongiin ja Macaolle. Shenzhenin alueista syrjäinen Shekou on ehkä miellyttävin ja ravintola valikoima alueella hyvä. Myös lautat lähtevät sieltä. Shenzheniin kannattaa yhdistää matka Macaolle tai siirtyä jatkamaan reissua Hong Kongiin. Pelkästään Shenzenille pitkä viikonloppu riittää.

Macao

Macaolle pääsee lentäen, mutta kätevimmin sen yhdistää Shenzhenin tai Hong Kongin matkaan. Tällöin reissuun menee alle kaksi tuntia lautalla. Macaon nähtävyydet keskittyvät Portugalin vallan ajan historiaan ja tietysti kasinoihin. Macao kilpailee Las Vegasin kanssa maailman suosituimman pelipaikan tittelistä. Macao ei ole suuren suuri ja sen nähtävyydet käy läpi päivässä. Jos kuitenkin mielii viettää aikaa myös kasinolla on hyvä varata aikaa yön yli matkalle. Tällöin majoitus hoituu kätevästi jossain kasinohotellissa.

Hong Kong

Olen käynyt Hong Kongissa viisi kertaa. Hong Kongiin lennetään eikä sinne tarvita Kiinan viisumia (kuten ei Macaoonkaan). Hong Kongissa nähtävää on paljon. Lukuisten museoiden lisäksi löytyy teemapuistoja, huvipuistoja, markkinoita, luontopuistoja, temppeleitä, rantoja ja ehkä kuuluisimpana Peak näköalakukkula. Hong Kong tarjoaa kaikille jotain. Hong Kongissa on kätevää liikkua metrolla, joten hotelli kannattaa valita läheltä pysäkkiä. Itse Hong Kongin saaren puolen vaihtoehdot ovat tällöin hieman kalliimpia, mutta Kowloonin puolelta löytyy linjan varrelta runsaasti myös budjettivaihtoehtoja. Hong Kongissa aikaa vierähtää helposti viikko, ja jos tutkimusmatkat ulottaa pienempiin saariin on syytä varata aikaa enemmänkin. Hong Kongin katumarkkinoilla myydään runsaasti feikkikrääsää, ja hinnat ovat nykyisin Shanghain tasoa.

Taipei ja Kaoshiung

Taiwanille lennetään. Taipein kuuluisin nähtävyys on ehdottomasti Taipei 101 torni, joka on toistaiseksi maailman korkein valmistunut rakennus. Muutoin Taipeissa on muutamia museoita, ja markkinoita. Taiwan ei ole suuri saari ja junalla pääsee muutamassa tunnissa saaren läpi. Kaoshiung on 1,5 tunnin junamatkan päässä Taipeista ja sen suurin nähtävyys on Cijin-saari, joka sijaitsee kaupungin edustalla. Jos Taiwanille menee kannattaa sitä kiertää samalla reissulla jonkin verran. Taipeille muutama päivä on tarpeeksi, ja Kaoshiungille viikonloppu riittää.

Yhteensä Kiinan sisällä on siis tullut tehtyä noin 34 reissua (riipuu vähän miten laskee), joiden aikana 17 eri kaupunkia on tullut nähtyä Shanghain lisäksi. Lempipaikkani on ollut Shanghai, mutta kukapa nyt kotikaupungistaan ei pitäisi. Aika usein kysytään minne kannattaa matkustaa, mutta se nyt riippuu ihan mistä tykkää. Itse pidän kaupungeista, shoppailusta, syömisestä, juomisesta ja kohtuullisesta annoksesta nähtävyyksiä. Tällöin Shanghai on oiva valinta. Toiset tähän tarkoitukseen oivat kohteet ovat Hong Kong ja Taipei.

Jos taas hakee kulttuuria ja historiaa: Peking, Xian, Vesikaupungit
Kiinalaista maisemaa ja puutarhoja: Suzhou, Hangzhou, Leshan
Luontoelämyksiä: Yangtze-joki, Huashan, Chengdu
Lapset: Hong Kong, Chengdu
Kasinot: Macao
Teollisuuskaupungit: Shenzhen, Kaoshiung

Jotain tuli nähtyä, mutta paljon jäi näkemättä. Aina matkailu ei ole niin yksinkertaista, eikä varsinkaan Kiinassa, ja näiden vuosien aika lippuja on koitettu varata myös Lhasaan ja Sanyaa, mutta ensimmäisen tyrmäsi matkailukielto ja toinen oli loppuunmyyty. Korkeiden hintojen takia reissut myös Yunnaniin ja silkkitielle odottavat vielä toteutumistaan. Pohjois-Kiinan matkailussa kannattaa myös panostaa kesäkuukausiin sillä kelit talvella saattavat olla todella kehnot. Esim. vaeltaminen vuorilla voi talvella olla vaarallista.
Mitkä siis jäivät vielä kutkuttamaan mieltä:
Huangshan, Tiibet, Putuoshan, Hainan, Nanjing, Xishuangbanna, Dunhuang

Tseuvee!

2009-02-28T13:07:00.000+08:00

Kun luet tätä postausta niin olen jo Suomessa...

Te joita olen kuljettanut uusiin paikkoihin ympäri Shanghaita, muistakaahan kuljettaa uusia tulleita samalla tavalla. Näin minäkin aikanani kaikki hyvät kaupat, ravintolat ja markkinat löysin. Joten iso kiitos niille jotka jaksoivat raahata minua mukanaan!

Nyt tiedän ettei aina ole helppoa koittaa selittää asioita maassa muutamia kuukausia asuneelle, joka edelleen ihmettelee kaikkea, eikä tiedä mitä uskoisi. Ja te jotka olette juuri tulleet, uskokaa että joku joka on asunut Shanghaissa vuosia tietää paremmin. Toisaalta jokainen saa vapaasti hakata päätään kiinaseinään, eikä kai sitä muuten voi oppia kuin omista virheistään. Kannattaa miettiä mitä Shanghailta haluaa ja miten aikansa tulee viettämään. Kaupunki pystyy tarjoamaan paljon, mutta sitä ei voi kokea compundin suljettujen porttien sisäpuolella.

Ja rakkaat ystäväiseni, kaikki suomalaiset, tulkaa toimeen keskenänne. Ei sillä ole väliä missä kukin asuu, kenellä on auto ja kuljettaja, onko lapsia vai ei, tai mitä se puoliso täällä tekee. Aivan liian usein keskustelu kääntyy "minun mieheni..." suuntaan. Hyvät rouvat, jos haluaisin tietää mitä teidän miehenne tekee niin istuisin jututtamaan niitä teidän miehiänne. Älkää hukatko omaa identiteettiänne. Se on suomalaisilla naisilla perinteisesti vahva, ja itse olen erittäin ylpeä tästä. Jokainen jonka olen tavannut voi olla varma siitä että olen halunnut tavata juuri hänet. Älkää vähättelkö itseänne, älkääkä piiloutuko minkään taakse (puoliso, lapset tms.). Muistakaa että jokaisen meistä on tehtävä minkä välttämättömäksi kokee oman identiteettinsä säilyttämiseksi.

Olen tavattoman kiitollinen kaikesta uudesta mitä olen saanut oppia ja kokea. Jos nyt olisi liioittelua sanoa, että tämä kokemus on muuttanut minut ihmisenä, niin ainakin olen kokenut kahden ja puolen vuoden aikana enemmän kuin aikaisemman kymmenen vuoden aikana yhteensä. Toivon että se on tehnyt minusta hieman viisaamman ja ymmärtäväisemmän. Ainakin se on tehnyt minusta kiitollisen. Kaikkien niiden paikkojen ja asioiden lisäksi joita olen nähnyt ja kokenut, olen myös onnellinen että olen saanut Shanghaissa niin hyviä ystäviä ettei parempia voisi toivoa. Samalla tavalla kuin jäin kaipaamaan ystäviäni Suomessa, kun muutin tänne, jään nyt kaipaamaan teitä. Olette antaneet ja auttaneet paljon. Ikäviäkin asioita on tapahtunut, ja olette olleet uskomattoman paljon avuksi. Toivottavasti minä olen myös pystynyt auttamaan ja tukemaan teitä kun olette sitä tarvinneet. Ja mitään ei ole menetetty lopullisesti, me tulemme vielä tapaamaan.

Olen jo muutamia kuukausia elänyt ajatus osittain Suomessa. En ole Kiinassa oloaikana kaivannut Suomea, mutta ystäviä siellä kyllä. Ja nyt tapaan teidät taas! Sen lisäksi pääsen töihin! Olisin uskonut, että olisin jaksanut kotirouvailla kauemminkin, mutta viime keväästä lähtien ajatukset ovat pyörineet työn ympärillä. Pantteri ei pääse pilkuistaan ainakaan kovin kauaksi aikaa. Vaikka kotirouvailu on antanut paljon, ja loppujen lopuksi ollut se elementti elämässäni joka on mahdollistanut suurimman osan kokemastani, mm. kaikki uudet harrastukseni ja jatkuvan matkailun (jota olen rakastanut), niin työn menetyksen myötä kadotin ison osan itseäni. Ja palan halusta saada sen nyt takaisin. Olen kaivannut työtä ehkä enemmän kuin olen ajatellutkaan, tai ainakaan myöntänyt itselleni. Mutta nyt olen innoissani ja odotan kovasti uutta tehtävääni!

Työn lisäksi Suomeen paluu antaa nyt mahdollisuuden saattaa jatko-opinnot joko paremmalle tolalle, tai jopa loppuun. Kaikki mitä etänä on tehtävissä on tehty, ja luulen että se on osaltaan vaikuttanut haluuni palata töihin nimenomaan Suomeen. Jos olisin mennyt töihin jossain muualla, olisin voinut unohtaa opiskelun. Kenenkään opinnot eivät odottamalla ole parantuneet. Jälkeenpäin asioita on hyvä pohtia, mutta luulen, että alunalkaen jopa viivytelty lähtöni Suomesta oli liian hätäinen. Koulu olisi ehdottomasti kannattanut käydä loppuun. Silloin sille ei antanut arvoa niin paljoa, vaan työn menetys harmitti enemmän. Paljon on siis Suomessa edessä, ja kaikkea en varmastikaan osaa vielä edes kuvitella.

Vaikka en hylkää Aasiaa lopullisesti, niin tämän blogin pitäminen tulee olemaan jatkossa epäsäännöllistä. Joten eikun tseuvee, kuten shanghailaiset sanovat, ja oikein hyvää jatkoa kaikille lukijoille. Toivottavasti olen ollut teille viihdykkeeksi ja hyödyksi!

Eating Shanghai

2009-02-27T03:26:00.000+08:00

Ilman ruokaakaan ei voi elää, ulkomailta tuotettuja elintarvikkeita paras valikoima löytyy City Shop-ketjun liikkeistä, mutta myös Carrefour, Lotus, Pines, Wal-Mart ja Metro tarjoavat vaihtelevalla menestyksellä länsimaalaisia tuotteita. Voi olla myös mielenkiintoista silloin tällöin poiketa Ikean ja Marks & Spencerin ruokaosastoilla. Aina ei kannata vaivautua, vaan välillä kannattaa nauttia Shanghain laajasta ravintolavalikoimasta. Joitakin omia suosikkejani:

Länsimaalaista ruokaa:

Kathleen´s 5: Hieno länkkäripaikka, hyvät maisemat. Lounassetti edullisempi. Kesäisin todella suosittu.
Barbarossa: Ok länkkäripaikka, kaunis sijainti lammikon reunassa. Ok ladies night.
Tony Romas: Kaupungin parhaat ribsit ja mahtavan kokoiset drinksut.
California pizza kitchen: Keskinkertaista pizzaa ja pastaa. Hyvät salaatit.
Element fresh: Terveellisempi vaihtoehto. Hyvät smoothiet. Tarjolla länsimaalaista aamiaista.
Hooter´s: Kaupungin parasta amerikkalaista roskaruokaa. Loistavat chicken wingsit. Pirtsakat tytsät.
Blue frog: Kaupungin paras ja ehkä kattavin häppäri. Loistavat drinksut ja ok ruoka (hyvää: fajitakset).
Dan´s old farmhouse: Saksalaista ruokaa. Tekevät salmaria. Ennen joulua voi tilata kinkkua, maksamakkaraa yms.
Casanova ja Velvet lounge: Hyvä ruoka, erityisesti kiviuuni pizza, ja hyvä iltameno.
Peter´s tex mex: Perheystävällinen paikka Hongmeillä. Kaupungin parhaat tacot
Sasha´s ja Zapatas: Ykkös expattimestat, loistavat terassit kesällä. Harvoja paikkoja mistä saa juustotäytteisiä jalapeno popperseja. Ja Zapataksessa tietysti bailataan!
Flying elephant: Venäläinen ravintola. Loistava borsch-keitto. Vodkaa ja venäläistä shampanjaa.
Da marco: Kaupungin parhaat pizzat.
Gourmet café: Kaupungin parhaaat hampurilaiset.
Wagas: Hyvä valikoima terveellisempään lounaaseen.
La Creperie: Loistavat suolaiset crepit.
Cotton´s: Ruoka keskinkertaista, mutta miljöö kaunis. Hyvä paikka istuskella iltaa drinksun ääressä.
Cotton club: Ei pidä sekoittaa edellä mainittuun. Hyvä paikka istuskella iltaa drinksun ääressä ja kuunnella live-musaa.
Lapis lazuli: Hyvät lounas setit ja maukasta ruokaa.
New heights: Parhaat näkymät Bundilta. Ruoka ok, mutta tänne kannattaa tulla ikkunapöytään drinksuille.
M on the Bund: Hieno länkkäripaikka, loistava ruoka ja upeat näkymät. Lounassetti edullisempi. Kokeile Pavlova-kakkua! Alakerran baari ei myöskään ole hassumpi.
Anadolu: Kaupungin paras Iskender kebab. Niin lähellä suomalaista kuin Shangaista irtoaa.
Las Tapas: Ei Hongmeilla vaan Maomingilla. Kaupungin parasta sangriaa.
Paul: Hyvät leivät ja leivokset.
Pasta fresca: Kaupungin parhaat pastat.
Cameo: Hyvät lounassetit. Loistava canneloni.

Aasialaista ruokaa:

South Beauty: Sichuanilainen. Ok tulinen ja öljyinen kiinalainen (hyvää: steamed buns with sweet sauce).
Jaguar buffet: Hintaan sisältyy viinit ja olut. Hyvä tapa kokeilla kaikenlaista kiinalaista edulliseen hintaan. Mm. Citic squarella ja Xujiahuissa.
Grape: Kaupungin paras pähkinäkana. Myös Pekingin ankkaa kannattaa tarjota vieraille täällä. Käytttävät länkkäri ystävällistä lihaa.
1221: Hienompi kiinlainen, joka on erittäin suosittu (= pöytävaraus pakollinen). Kaupungin paras spicy sichuan beef stew (tarjotaan seesamileivän kanssa), herkullista myös possu pannukakkujen kanssa ja myös täältä saa steamed buns with sweet sauce.
Lost Heaven: Yunnanilainen. Hyvää pinaattilätyt tomaattidipin kanssa ja seitsemän mausteen kana.
Simply Thai: Yksi kaupaungin monista thaimaalaisista. Ehkä hieman hintavampi, mutta varma valinta.
Di Shui Dong: Hunanilainen. Tulista ruokaa vähemmällä öljyllä. Liha tulee luineen, mutta chilikana (kuivatut punaiset chilit) ja chilinauta (säilötyt vihreät chilit) ovat herkullisia. Jos haluaa miedompaa mm. kumina nauta on maukasta olematta tulista. Täältä saa talvisin koiraa.
Kissho of Tokyo: Japanilainen Teppanyaki. Hintaan kuuluu saket, viinit ja oluet. Loistavaa naudanlihaa. Sijaitsee Xujiahuyissa Novel plazan kellarissa. Vastapäätä loistava korealainen barbeque.
Little Sheep: Sisämongolialainen hot pot. Liemen voi valita tulisena tai sitten ei. Olut huuhtoo mausteisen ruuan alas sujuvasti.
People 7 ja 6: Fuusiokiinalaista. Mutta kuinka päästä sisälle? Kokeile myös vessaa.
Rijsttafel: Kaupaungin paras indonesialainen, vaikka soto ayamissa onkin liikaa valkosipulia.
Ginger: Indokiinalainen. Possulla täytetyt paprikat tomaattikastikkeessa ja parmesanissa ovat herkullisia. Myös hyvä kasviscurry.
Pin Chuan: Sichuanilainen. Kaupungin parasta öljyistä ja tulista ruokaa. Kokeile possun ribsejä mustapapukastikkeessa.
Taj Beirut: Hyvää libanonilaista. Eivät tarjoile alkoholia.
Indian Kitchen: Unohda Bukhara ja Vedas. Täällä liha on mureaa ja kastikkeet maukkaita.
Vegetarian life style: Ainoa todellinen kasvisravintola. Eivät käytä mitään eläinpohjaisia tuotteita. Hyvää ruokaa.

Ja jos ei jaksa vaivautua voi ruuan (http://www.sherpa.com.cn/) ja viinin (http://www.asc-wines.com/) aina tilata kotiin.

Shopping Shanghai

2009-02-24T23:48:00.001+08:00

Nähtävyyksien lisäksi melkein kaikki turistit haluavat käydä ostoksilla. Valikoimistaanhan Shanghai on kuuluisia. Oikeiden liikkeiden lisäksi kannattaa käydä ainakin yksillä, jos ei useammillakin, feikkimarkkinoilla. Jos ei muuten, niin tietääpähän mistä on kyse.

Feikkimarkkinat ovat varsinainen mielipiteiden jakaja. Jotkut vastustavat henkeen ja vereen, ja eivät halua kantaa mitään feikkiä. Jotkut käyvät markkinoilla ostamassa aitoja kiinalaisia tuotteita (silkkiasusteita, seinäjulisteita ja magneettikoruja). Ja jotkut viis veisaavat Diorin ja Guccin tunteista, ja tinkivät kopiolaukuista, aurinkolaseista ja kelloista minkä ehtivät.
Välillä kun kuvittelee ostavansa "merkittömän" tuotteen, voi huomata, että on tullut ostettua kopio jostain kuuluisasta kiinalaisesta merkistä. Joten...Shanghaissa aitoutta voi aina (ja tulee) kyseenalaistaa. Mitä feikkitavara sitten oikeasti on? Mukana on "kuormasta pudonneita" (=varastettuja, kuljetuksessa "kadonneita"), jouluna yöllä valmistettuja, tuhottavaksi lähetettyjä viallisia kappaleita, tai puhtaasti feikkituotetehtaassa valmistettua kamaa. Tuotteita ostaessa voi myös pitää mielessään että jos jossain niin noissa tehtaissa laiton työvoima (siirtolaiset, lapset) varmasti ovat tehokkaassa käytössä.

Feikkimarkkinat myyvät kiinalaista värikästä silkkikrääsää, laukkuja, kelloja, paitoja, farkkuja, taskulamppuja, muistitikkuja, iPodeja, leluja, kenkiä, koruja, aurinkolaseja, huiveja ja syömäpuikkosettejä. Mikään ei ole aitoa. Hongqiaon erikoisuutena helmet (kasvatetut).
Mitä mistäkin sitten pitäisi maksaa? No ei ainakaan sitä mitä pyydetään. Urbaanihuhu kertoo, että mistään ei tulisi maksaa yli 100 rmb:tä (noin 10 euroa). Nykyisillä markkinoilla, ja eritoten keskustassa, Hongqiaossa ja Pudongissa, tähän on kuitenkin vaikea (länkkärin) päästä. Isoista laukuista olen joutunut pulittamaan jopa 180 rmb:tä (pyynti voi olla jopa 2000 rmb).

- T-paidat 25-40 rmb
- Sytkärit, kynät, taskulamput, laskimet yms. 10-30 rmb
- Helmet 30-60 rmb
- Metallikorut 10-20 rmb
- Huivit 15-40 rmb
- Tyynyliina-, syömäpuikko-, pöytäliinasilkkisetit 20-60 rmb
- Feikkilaukut 80-160 rmb
- Kengät 40-100 rmb
- Feikkiaurinkolasit 40-80 rmb
- Kiinalaisia miekkoja, puurasioita 50-150 rmb

Varsin suosittuja tulijaisia ovat helmet, yleensä makean veden kasvatetut. Näillä jotkut matkaajat ovat tehneet jopa voittoa Suomessa. Runsaimmat helmivalikoimat löytää mm. Hongqiaon Pearl Citystä (Hongmei lu). Helmien laatu vaihtelee tietysti suuresti. Muovihelmen nyt jokainen erottaa aidosta, mutta sen jälkeen laadusta onkin vaikea sanoa mitään. Varin, pyöreyden ja tasaisuuden nyt voi vielä todeta, mutta sisällä olevan muovipallon (helmen alun) suuruutta on käytännössä päältä päin vaikea havaita. Itse muutamia helmiä halkaiseena, olen havainnut että halvemmissa helmissä (n. 120 rmb/setti) muovikeskustan vielä voi löytää, mutta kalliimmissa helmissä (n. 400 rmb/setti) se kyllä katoaa helmiäismurskan joukkoon. Mutta hintojen ollessa näin alhaiset, ei kenenkään tulisi murehtia laatua liikaa omaan käyttöön ostaessa. Nykyisin helmiä saa kaikissa trendiväreissä, villimpien värien ollessa tietystikin värjäyksen tulosta.

Joitakin feikkimarkkinoita:
- Hongqiao Pearl City, Hongmei lu 3721 (Yanan lun risteys)
- Nanjing lu 580 (kävelymatka People´s parkista)
- Pudong tiede-ja teknologiamuseon markkinat, Shi Ji Da Dao 2002 (metroasemalla)
- Longhua, Longhua lu 2465
- Qipu, Qipu lu

Turistien suosiossa harvinaisemmat markkinat ovat kukkamarkkinat, joiden ohessa myydään kiinalaisia astioita, pienantiikkia (rasiaa, lipasta, kulhoa jne.), kynttilöitä ja silkkikrääsää.

Joitain kukkamarkkinoita:
- Hongqiao, Hong Jing lu 718
- Keskusta, WanHangDuHou lu 33

Melkein kaikkien vierailijoiden suosikkituttavuuksiin kuuluu kangasmarkkinat (Lujiabang lu 399 ja Dongmen lu 168). Markkinat joilla voi siis teetättää itselleen vaatteita. Tai ostaa pelkkiä kankaita. Ja sisutuskankaille on tietystikin omat markkinansa. Tarkkaile valmiiden näytteillä olevien vaatteiden ompeleiden laatua. Myyjät puhuvat englantia, joten muutosten pyytäminen esillä oleviin tuotteisiin onnistuu. Tehdessäsi tilauksen joudut aina maksamaan jotain, mutta vaatetta tulee jaksaa käydä sovittamassa niin usein että se istuu hyvin. Ja ennen sitä ei tule maksaa loppusummaa. Sisustuskangasmarkkinat (verhot, lakanat, tyynynpäälliset yms.) sijaitsevat osoitteessa Caoan lu 1618.

Esimerkkejä teetätettyjen vaatteiden hinnoista. Hinta riippuu tietysti materiaalista ja mallista, mutta myö paikasta ja omasta tinkimiskyvystä:
- Talvitakit 300-500 rmb
- Iltapuvut 200-500 rmb
- Mekot 100-200 rmb
- Kiinamekot 150-350 rmb
- Paidat 50-200 rmb
- Hameet 50-200 rmb
- Housut 100 – 180 rmb
- Puvut 350 – 550 rmb

Vaatteiden ja helmien lisäksi, suosituksi kohteeksi turistien keskuudessa ovat nousseet silmälasimarkkinat. Silmälasimarkkinat ovat muuttaneet, uusi osoite: ZhongXing lu 1688 (edelleen lähellä päärautatieasemaa).

Feikki- ja silkkitavaroiden lisäksi ainakin paikallisille expateille tuttua ovat huonekalujen ja taulujen teetättämismahdollisuudet. Taidekaduilla maalausten lisäksi löytyy kaikkea mitä voit kuvitella seinillesi ripustavan. Kirjontatöitä, kankaita, puutöitä, painotuotteita jne. Jos mielestäsi on liian härskiä tilata kuuluisten maalareiden töistä kopioita, niin kuvasta kiinalaiset taiteilijat maalaavat mitä vaan. Lapsesi, kissasi, koirasi jne. Kaduilla voi myös kehystää jo omistamiaan teoksia. Ja taaskin kaikesta pitää tinkiä. 50 x 50 senttiä kokoinen teetätetty kehystämätön maalaus irtoaa noin 100 rmb:llä. Vakiintunut käytäntö on myös tilata jokin näytteillä oleva teos eri sävyisenä tms.

Taulukatu: Wenting lu 205

Kiinalaisia huonekaluja voi teetättää lukuisissa paikoissa ympäri Shanghaita, tässä joitain:
Gary, Huaxiang lu 239, Minghang
Tianlong, Xingmei lu 728, Hongqiao
Jun He, Lingshan 958, Pudong
Hu & Hu, Caobao lu 1885, Hongqiao
Ge Tang ja Jenny´s, Hu Qing Ping lu 8 ja 1

Antiikkikadulta (Dongtai lu 33) löytyy vähemmän huonekaluja ja enemmän kopiokrääsää viimeisen sadan vuoden ajalta. Täältä mukaan tarttuu Mao-lakit, kommunismi-julisteet, puiset koristeelliset lippaat, kiviveistokset, posliinikulhot, kuparilukot ja vedettävät kellot.

Mutta kaiken turisteille suunnatun feikin ohella Shanghaista löytyy oikeitakin liikkeitä. Sisustaja voi käydä hankkimassa astiat ja muun keittiötilpehöörin Hotelli outletista (Pohjois-Shanghai, kortti vain kiinaksi...) tai muutakin sisustustavaraa tarjoavasta Home exposta (Wuzhong lu 1263). Hinnat halvemmat kuin Ikeassa ja valikoima erikoisempi. Hevimpaa rautakauppa tavaraa voi etsiskellä B&Q-ketjun liikkeistä. Kiinalaisempaa taide- ja sisustustavaraa voi käydä etsimässä Lee´s Decoressa (Keskusta Huaihai lu 1564, Gubei Gu Yang lu 1038, Pudong Bi Yun lu 633), Yiren Galleryssa (Gubei Yi li lu 27, Pudong Bi Yun lu 633) tai Taikang lun (Taikang lu 248) taidealueen lukuisista putiikeista. Jos on kiinnostunut enemmän kodin elektroniikasta voi suunnata Xujiahuin elektroniikka ostoskeskuksiin. Hifi-tavaraa voi käydä kyselemässä Muse Audiossa (Dong Hu lu 3.) Kamerat ja niiden tarvikkeet taas voi hankkia vastapäätä päärautatieasemaa (Meiyuan lu 360). Ja jos mieii tytön parhaimpia ystäviä niin tilaustyönä niitä voi käydä tilaamassa Temptationsistä (Yanlord Riverside Garden).

Ja muuta kätevää mitä blondi on tarvinnut näiden vuosien aikana.

Käyntikorttteja voi (ja tulee) teetättää:
Keskusta Copy General, Nanjing lu 1515
Gubei, Jian He 2421

Kaupungin paras ja kait ainoa länsimaalainen eläinlääkäriasema:
Paw, Xin Hua 722 (next to Kaixuan Lu)

Jos altaalla makoilu kyllästyttää, niin itseään voi käydä kehittämässä seuraavissa paikoissa:
http://www.communitycenter.cn/
http://ce.sjtu.edu.cn/intledu/default.htm
http://www.shanghai-classes.com/index.htm

Ja jos mielii viettämään aikaa muuallakin kuin compoundin altaalla, niin lippuja voi kysellä:
http://www.elong.com/
http://www.expedia.com/
http://english.ctrip.com/
http://www.appletravel.cn/

Ja tietysti suoraan lentoyhtiöltä voi ostaa, ja halvalla liput tropiikkiin irtoavat mm. Air Asialta.

Hotellia taas voi etsiskellä:
http://www.asiarooms.com/
http://www.agoda.com/
http://www.sawadee.com/ (vain Thaimaa)
http://www.sinohotel.com/ (vain Kiina)

Jos mieli ei vedä pois Shanghaista, voi lannetta käydä irrottelemassa lukuisten jooga paikkojen lisäksi Yarosessa (www.yarose.com) tai Soul Dancingissä (http://www.souldancing.cn/). Liikuntavarustusta voi hankkia Decathlon-ketjun liikkeistä.

Kun tekevälle sattuu on myös hyvä tietää kansainväliset sairaalat:
http://www.parkwayhealth.cn/
http://www.unitedfamilyhospitals.com/
http://www.seimc.com.cn/general/location.htm (kai ainoa Pudongin puolella)

Ja jos lilliputti vaatteet eivät kiinnosta niin aikuisen kokoista vaatetta ja kenkää voi hakea Zarasta, Mangosta, Marks & Spenceriltä tai H&M:lta. Ylijäämäkamaa voi myös etsiskellä myymälöistä jotka myyvät viallisia tai muuten vain hyllytettyjä merkkivaatteita. Koot usein isoja, mm. Lujiabang lun kangasmarkkinoiden läheltä löytyy ylijäämää myyvä liike. Suuntaa kangasmarkkinoiden ohi Lujiabang lulta kohti Dong Jia Duta ja kääntyy ensimmäisestä oikealle markkinoiden jälkeen. Noin 50 metriä eteenpäin ja kadun oikealta puolelta löytyy sininen kyltti jossa lukee valkoisella kiinaksi paikan nimi. Siitä sitten vain sisään ja sovittelemaan riepuja.

Kun vaatteet ovat kunnossa voi harkita hiusten muotoilua. Vaaleita skandinaavisia hiuksia osataan käsitellä mm. Eric Parisilla (esim. Hengshan lu) tai Tony & Guylla (esim. Nanjing lu, Shanghai Centre).

Jos haluaa palveluja hieman halvemmalla voi hankkia Enjoy kortin (http://www.enjoyshanghai.com/). Vuosittain uusittava kortti antaa 5-15 % alennuksia ravintoloihin ja muihin palveluihin. Lisäksi kortin mukana tulevasta vihkosesta löytyy loistavia kertatarjouksia. Ja jos paikat ovat hukassa voi kaikkea ravintoloista nähtävyyksiin hakea osoitteesta http://www.smartshanghai.com/. Nykyisin siellä voi myös seurata mitkä paikat ovat milloinkin sulkeneet ovensa tai muuttaneet.

Tietysti apuja voi etsiä myös osoitteesta http://www.shanghainsuomalaiset.com/, keskustelupalstalta löytyy monta osaavaa ja aktiivista Shanghaissa asuvaa suomalaista, jotka voivat auttaa maanmiestä mäessä.

Visiting Shanghai

2009-02-21T22:41:00.002+08:00

Noin tuli matkat purettua. Shanghaissa keli on pysynyt lämpimänä, mutta muuttunut varsin sateiseksi. Pahus. Onneksi kuitenkin harvoin sataa useampaa päivää putkeen, ja kelit ovat varsin mielyttäviä melkeinpä ympäri vuoden. Ja se kaiken muun ohella tekee Shanghaista varsin mukavan paikan vierailla. Ja vieraita onkin näiden vuosien aikana ollut jonkin verran käymässä. Yleensä kiinnostuksen kohteet ovat enmmän tai vähemmän samoja, ja vieraiden kysymykset toistavat itseään. Joten tässä jotain Shanghain matkailusta tiivistetysti. Shoppailusta luvassa myöhemmin lisää...

Shanghaihin pääsee kätevimmin Finskin suoralla lennolla Helsingistä. Olen kuullut huhuja että halvemmalla voisi ajoittain päästä lentämällä Moskovan kautta, mutta Finskin tarjousten ollessa 400-700 euroa, ei lisämutka todennäköisesti ainakaan rahallisesti ole vaivan arvoinen. Jos tänne halajaa tulla halvoilla lipuilla, niin tarjouksiin kannattaa tarttua nopeasti. Shanghai on suosittu niin bisnes- kuin turistimatkailijoiden keskuudessa, ja lipputilanne voi vaihdella päivittäin.

Majoitusvaihtoehtoja Shanghaissa on tarjolla joka lähtöön. Hotellihuoneiden hinnat ovat suhteellisen korkeita muuhun elintasoon verrattuna. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hotellien taso olisi erityisen hyvä. Karkeasti voisi sanoa että sitä keskeisempi sijainti hotellilla on, mitä lähempänä Nanjing luta (lu=katu) se sijaitsee. Usein tosin hintakin on sitä korkeampi. Hotellia valittaessa on hyvä pitää mielessä, ettei tähtiluokitus ole kansainvälinen. Ei myöskään ole harvinaista etteivät netissä esitettävät tiedot hotellin palveluista pidä paikkaansa. Joissain hotelleissa on myös eri hinnat kiinalaisille ja ulkomaalaisille. Tämä on yleinen käytäntö, joten ei kannata turhaan tuntea itseään huijatuksi.

Kiinalaisen 4-tähden hotellin siisteystaso ei aivan vastaa Eurooppalaista saman luokituksen omaavaa. Poikkeuksetta huoneissa saa polttaa, ja tupakan haju on usein pinttynyt esim. varsin yleisiin kokolattiamattoihin. Hotellien henkilökunta ei myöskään kaikissa tapauksissa puhu englantia. Joissain hotelleissa tarjolla on kiinalainen ja länsimaalainen aamiainen. Näissä tapauksissa jos huoneen hintaan kuuluu aamiainen, on se yleensä kiinalainen. Länsimaalaisesta aamiaisesta joutuu maksamaan extraa.

Jos on kokenut matkaaja, ja halua säästää majoituskustannuksista löytyy, on varmasti mikä tahansa netistä varattavissa oleva hotelli ok valinta. Vuosilomaansa viettäviltä lapsiperheiltä olen kuullut hieman pettyneitä kommentteja Shanghain hotelleista. Jos siis haluaa pelata varman päälle on turvallisen vaihtoehto todennäköisesti jokin keskustan kansainvälisistä ketjuhotelleista esim. Westin, Le Royal Meridienne, Radisson, Shangri-la (Pudongin puolella) jne.

Yleisesti Shanghai on erittäin turvallinen kaupunki (miljoonakaupungiksi) asua ja liikkua. Koko ajan laajeneva metro on erittäin kätevä, ja taksit ovat halpoja. Kunhan muistaa pitää mukanaan osoitteita kiinaksi kirjoitettuna. Englanti ei edelleenkään ole Shanghaissa yleisesti puhuttu kieli, eivätkä kiinalaiset ymmärrä meidän lausuntaamme, eivätkä osaa usein lukea muita kuin kiinalaisia kirjaimia. Muutoin liikkuminen on helppoa, joskin miljoonakaupungille tyypillisesti ajoittain aikaavievää.

Jo viikonkin visiitillä voi pohtia haluaako tutustua Shanghain ympäristöön. Muutamia vaihtoehtoja lyhyiksi retkiksi ympäristöön:

- Päiväretki vesikaupunkiin Zhouzhuang/Tongli/Zhujiajiao: Tänne voi mennä bussilla,matka kestää pari tuntia suuntaan ja busseja lähtee tunnin välein Stadionin vierestä klo 7-10. Paluu on lähtöajasta riippuen klo 15-18. Suosittelen.

- Sheshan: Kukkula jolla on mm. katolilainen katedraali, observatorio ja bambumetsää. Lähellä veistospuisto ja Le royal meridien hotelli, missä voi nauttia lounaan. Voi ehkä mennä metrolla, tai sitten ottaa taksi.

- Retki Hangzhouhun tai Suzhouhun: Junalla, matka kestää pari tuntia. Jos haluaa olla yön yli täytyy varata hotelli ja junaliput etukäteen.

Mutta toki Shanghaissakin riittää puuhaa. Tässä listattu tiiviisti Shanghain tarjontaa.

Näköalat:

- Oriental Pearl Tv tower: Pudongissa 468 metriä korkea TV- ja radiotorni, joka pitää sisällään mm. mini vuoristoradan, kolme näköalakerrosta ja Shanghain kaupunki museon joka on mielestäni paras museo tässä kaupungissa. Vieressä iso ostoskeskus Super Brand Mall, mistä löytyy mm. H&M, Lotus ja länsimaalaisia ruokapaikkoja esim. Hooter´s, Element fresh. Suosittelen varsinkin käyntiä museossa.

- Jin Mao tower: Pudongissa 420,5 metriä korkea talo. Tornissa on toimistotiloja, Hyatt hotelli (kerrokset 53-87) ja ylimmässä kerroksessa näköalatasanne. Erikoisuutena sisänäkymä 30 kerroksen verran.

- World Financial centre: Manner-Kiinan korkein rakennus, ja toistaiseksi maailman korkein talo katosta mitattuna (492 metriä). Näköalatasanne on sisällä rakennuksessa ja vie aukon yli. Lattia on osittain lasia, joten maisemia voi kurkkia suoraan alas. Tosin koska tasanne on aukon yläpuolella ei lattian läpi siis maahan asti näe.

Maisemat:

- People's square: Aukio sijiatsee Puxin puolella, ja jakaantuu itse aukioon ja puistoon (People's park). Puisto on ilmainen kaikille ja sijaitsee metrolinjojen 1 ja 2 risteyskohdassa. Aukion alla on maanalainen ostosalue ja puiston reunoilla sijaitsee runsaasti muita shanghain nähtävyyksiä. Itse puisto on kaunis (ja iso), sekä sieltä löytyy muutama hyvä länsimaalaista ruokaa tarjoava ruokapaikka, esim. Kathleen's 5 ja Barbadossa.

- Bund: Puxin rantakatu. Iltaisin ja öisin kadulta, ja sen varrella sijaitsevista ravintoloista, aukeaa huikeat näkymät niin Pudongin futuristiseen maisemaan, kuin Puxin historialliseen väriloistoon. Kannattaa käydä päivällä ja illalla. Ravintoloita mm. Peace hotelli, M on the Bund, New Heights ja Captain Hostel. Suosittelen varsinkin iltanäkymään tutustumista.

- Jokiristeily: Mahdollisuus ihailla Bundia ja Pudongia Huangpu-joelta käsin. Risteilyjä löytyy yhdestä neljään (Yantze-joelle asti) tuntiin kestäviin. Lähtö- ja lipunmyynti Bundilla.

- Botanical garden: En ole käynyt. Luulen että paras aika käydä varhain keväällä.

- Century park: Maksullinen iso puisto Pudongin puolella. Alueella pystyy liikkumaan erilaisilla vuokrattavilla pyörillä, penkit peräkkäin tai vierekkäin. Aluetta kiertävälle joelle pääsee vuokrattavilla veneille, joissa niissäkin on valinnanvaraa niin poljettavista sähköllä käyviin. Puistossa on myös pieni huvipuisto, jossa laitteita pääsee testailemaan erillisestä maksusta.

- Sightseeing bussit: Bussit ovat kaksikerroksisia, jolloin kesällä voi kaupunkimaisemia ihailla paistatellen päivää. Pudongin puolella kulkee omat linjansa, mutta itse olen suosinut linjaa nro 1, joka lähtee Stadionin vieressä olevalta bussiasemalta, kulkee Xujiahuin läpi Hengshan lun ravintolakadulle, ja sitä pitkin ranskalaisen alueen läpi. Matka jatkuu Huaihai lun ostoskadulle ja päättyy vanhaan kaupunkiin. Kyytiin voi hypätä missä tahansa ja hinta on sama kolme rämpylää kuin muissakin julkisissa. Ja samalla ladattavalla arvokortilla voi maksaa. Bussi heittää kiekan vanhassa kaupungissa ja jatkaa samaa reittiä takaisin.

Historiallista:

- Vanha kaupunki (Puxi): Vanhojen rakennusten, lukuisten kiinalaisten ravintoloiden ja kauppojen lisäksi vanhasta kaupungista löyty Yuyuanin kivipuutarha. Suosittelen kivipuutarhassa käyntiä.

- Former residence of madam Soong Qingling (Huaihai lu): Madame Soong meni naimisiin yhden Kiinan tasavallan perustajista (Dr. Sun Yat-sen) kanssa. Myöhemmin Madame kuului mm. Maon lähipiiriin.

- First National Congress of the Communist Party: Puolueen ensimmäisen kansallisen kokouksen pito paikka. Tämä vuonna 1921 pidetty kokous on ristitty puolueen synty kokoukseksi. Puolueen perustaja jäseniä paikalla oli 13 henkeä, joista yksi oli itse Mao. Sijaitsee Xintiandissa, jos menee sinne voi käväistä samalla.

Museot:

- Shanghain Museo: Sijaitsee People's squarella. Museo koostuu 14-16 näyttelyhuoneesta joihin on kerätty esineitöä teemoittain. On esimerkiksi kalligrafia näyttely, huonekalu näyttely, keramiikka näyttely, kolikko näyttely yms.

- Shanghain taidemuseo: Sijaitsee People´s parkissa. Vaihtuva näyttely. Installaatioita jos mihinkin lähtöön. Aika muovinen.

- Taide- ja käsityömuseossa (Fenyang lu 79): Puxin puolella. Esillä on perinteisiä kiinalaisia töitä mm. jadekaiverruksia, kirjontatöitä, kalligrafiaa, maalauksia yms.

- Shikumen open house: Xintiandissa. Paikassa esitellään, tietysti Shikumen ovien tyylin lisäksi, Xintiandin historiaa, ja yhden siellä asuneen perheen entisöityä taloa.

- Shanghain tiede- ja teknologia museo: Pudongin puolella Heurekamainen kokeile itse temppukeskus. Rakennuksen vieressä maanalla on ehkä tällä hetkellä Shanghain isoimmat kopiomarkkinat. Suosittelen.

- Shanghai urban planning center: Sijaitsee People's squarella.Shanghain kaupunki suunnittelua sivuava näyttely. Esillä mm. valtava pienoismalli Shanghaista kahden vuoden päästä. Suosittelen.

- Modernin taiteen ”museo” MOCA: People´s parkissa. En ole käynyt.

- Ilmailumuseo (Humin lu): Lähinnä esillä on vanhaa armeijan kamaa, ja mm. Maon aikanaan käyttämä ja omistama matkustajakone.

Eläimiä:

- Shanghai Zoo: Iso alue Puxin puolella. Täällä voi nähdä Pandan. Suosittelen.

- Animal Park: Iso eläintarha Pudongissa. Safarityyppinen bussilla ajeltava alue ja kävelyalue, jossa saa mm. syöttää joitain eläimistä.

- Ocean Aquarium: Pudongissa aivan Oriental Pearlin vieressä. Akvaariossa esitellään niin Kiinan kuin muunkin maailman vesieläimiä. Vedenalainen tunneli.

- Aquarium 21: Pienempi akvaarioista. Täällä voi sukeltaa haiden kanssa ja katsella valasnäytöstä ulkona.

Temppelit:

- Jade buddha temppeli: Sijaitsee Puxin puolella. Itse Jade patsaan näkemisestä joutuu pulittamaan ekstraa. Viikonloppuisin täynnä turisteja.

- Jing'an temppeli: Nanjingilla. En ole käynyt.

- Longhua temppeli ja pagoda: Puxin puollella. Rauhallisempi kuin Jade buddha. Suosittelen.

- Xujiahuin katolinen katedraali: Auki harvoin. En ole käynyt.

Erityisiä alueita:

- Xintiandi: Matalista vanhan tyylisistä rakennuksista muodostuva taide/ravintola-alue keskustan kupeessa. Arkkitehtuuri antaa mukavaa vaihtelua futuristiseen rakennustyyliin. erikoiseen vanhaan tyyliin rakennettu ravintola-alue. Runsaasti länsimaalaisia ravintoloita mm. Pizza Marzano, KABB, Paulaner, Simply thai.

- Nanjing lu: Luxus-ostoskatu. Varrella lännestä itään edettäessä mm. Jing´an kaupunkitemppeli, Shanghai Centre (länsimaalaisia ruokapaikkoja mm. Tony romas, Element fresh, California pizza kitchen), Citic square (Suomen konsulaatti, kiinalaisia ruokapaikkoja mm. South beauty, Jaguar buffet), Marks & Spencer, Nanjing 580 feikkimarkkinat, People´s park, kävelykatu ja lopulta katu päättyy Bundille.

- Suzhou creek (Moganshan lu): Taidealue Puxin puolella. Taidekirjakauppa ja runsaasti gallerioita, näyttelyitä, studioita ja kaikkea mitä itseään arvostava boheemi kaupunkitaiteilija voi toivoa. Liikkeet aukeavat vasta klo 10-11.

- Taikang lu: Taidealue Puxin puolella. Sisäänkäyntiä alueelle voi olla hieman kinkkinen löytää, mutta jos taksin otta Ruijin er lun ja Taikan lun kulmaan, jatkaa Taikangia jonkin matkaa, ja pujahtaa vasemmalla olevalle sisäpihalle jostain porttikongista, niin suurella tödennäköisyydellä löytää itsensä keskeltä pieniä kauppoja ja kahviloita. Länsimaalaista ruokaa mm. Kommune ja New York style pizza, aasialaista ruokaa mm. Ginger ja Pho Nro. 1.

- Vanhan kaupungin kävelyreitti: Reitti alkaa vanhasta kaupungista, missä tutustutaan Yu puutarhaan ja Kaupunki jumalan temppeliin. Matka jatkuu vanhojen temppeleiden, ostoskujien ja tietöiden läpi Renmin lulle, josta suunnataan Dongtai lun antiikkikadulle. Reitti päättyy Xintiandin ravintola-alueelle. Reitin kulkemiseen kannattaa varta noin 2 tuntia, riippuen nyt siitä käykö kaikissa nähtävyyksissä sisällä.

- Ranskalaisen alueen kävelyreitti: Reitti alkaa Taikang lun taidealueelta ja jatkuu Sinan luta pitkin matkan varrella poiketen Zhou Enlain ja Yat-sen muistotaloissa. Sinan lun varrella poiketaan myös Fuxing puistossa ennen kuin päädytään Huaihain ostoskadulle. Huaihai lulta matkaa jatketaan Maoming lulle ja lopulta reitti päättyy Ruijin puistoon (puiston ravintolat Face ja Lan na thai ovat toistaiseksi suljettu). Reitti on suurinpiirtein yhtä pitkä, vaikkakin ehkä hieman nopeammin kuljettavissa kuin vanhan kaupungin reitti.

Muuta puuhattavaa:

- Hieronnat: Hieronnat, kynnet, kasvohoidot yms. ovat edullisempia kuin Suomessa. Kauneushoitoloita joissa puhutaan englantia mm. Dragon fly ja Diva life. Hieronta halvempi kiinalaisissa paikoissa. Suosittelen kokeilemaan kiinalaista jalkahierontaa.

- Maglev-juna (nopea magneettijuna) ajelu: Voi yhdistää lähtöön/saapumiseen Pudongin lentokentälle tai sitten vain käydä joku päivi ajelemassa. Kaupungin päässä on aiheesta näyttely. Suosittelen ajelua.

- Karaokepaikat: Suljetuissa yksityishuoneissa, mihin voi listalta tilata mieleistään juomista ja syömistä. Kannattaa varmistaa, että tarjolla on englanninkielisiä lauluja. Ainakin Party Worldin (aka Cashbox) kappalevalikoima on laaja.

- Dino Beach: Vesipuisto, jossa on mm. tekohiekkaranta (150 metriä pitkä), ja saman levyinen aaltoallas. Hiekkarannan lisäksi alueelta löytyy monenlaisia liukumäkiä, ja yksi aluetta kiertävä virta. Vain kesäisin.

- Sunnuntaibrunssi:
Sunnuntaisin melkein jokainen keskustan hotelli tarjoaa buffet brunssin free flow kuoharilla tai shampanjalla. Varaus tehtävä etukäteen. Suosittelen.
Muutamia hyväksi todettuja paikkoja:

West in (shampanja, katutasossa, ehkä paras brunsseista)
JW Marriot (shampanja, hyvät näkymät, hyvä ruoka)
Radisson (kuohari, loistavat näkymät)
Le Royal Meridien (shampanja)
Sasha´s (aamiaismaisempi ravintolabrunssi, kuohari)

- Sightseeing tunnel: Tapa alittaa Huangpu. Bundilta Oriental pearlin juureen, ja takaisin, vievä joen alittava vaunurata. Rataa on väritetty valoilla ja muulla tilpehöörillä.

- Jin Jiangin huvipuisto: Sisäänpääsyn hintaan sisältyy kaksi laitetta, tosin aivan vapaasti ei pääse valitsemaan. Mm. huvipuiston vetonaula suuri maailman pyörä (mahtoiko olla 108 metriä korkea) ei kuulu näihin lippulaitteisiin, vaan siihen täytyy ostaa erillinen tiketti. Kirkkaalla kelillä Pudongin korkeat tornit näkyvät esteettä.

Lisäksi Shanghaissa on koko ajan vaihteleva skaala kaikenlaisia esityksiä pyörimässä. Tulevia tapahtumia voi seurata ja lippuja tilata mm. seuraavista palveluista http://www.emma.cn/home.asp ja http://www.culture.sh.cn/english/.

Päiväohjelmia:

- Aamulla aloitus Bundilta Huangpu joen jokiristeilyllä. Kävely Nanjingin kävelykatua pitkin People´s parkiin. Lounas Kathleen´s 5/Barbarossa. Käynti People´s Parkissa ja joissain sen nähtävyyksissä (Urban Plannning centre, Taidemuseo, Modernin taiteen näyttely, Shanghain museo). Shoppailu Nanjing lu 580 feikkimarkinoilla.

- Aamulla aloitus Oriental pearlissä ja Shanghain kaupunki museossa. Lounas Super Brand mallilla. Käynti Ocean aquariumissa. Ajelu sightseeing tunnelissa joen toiselle puolelle. Iltamaiseman ihailu Bundilla.

- Aamulla aloitus eläintarhasta. Lounas Hongmei lun kävelykadulla. Käynti Pearl cityn edustan DVD-kaupassa. Helmi- ja korushoppailua markkinoiden toisessa kerroksessa, feikkishoppailua ekassa ja kolmannessa. Käynti Hongqiaon kukkamarkkinoilla.

- Ranskalaisen alueen kävelyreitti käänteisenä. Lounas ja shoppailua Taikang lun taidealueella, jonka jälkeen hoitoja Diva lifessa.

- Vanhan kaupungin kävelyreitti. Lounas Xintiandissa. Tutustuminen Shikumen open houseen ja kommunistisen puolueen ensimmäisen kokouksen pitopaikkaan.

- Aamulla edestakainen ajelu Maglev junalla. Tämän jälkeen tiede- ja teknologia museoon päiväksi. Shoppailu metroaseman feikkimarkkinoilla. Maisemien ihailua World financial centren näköalatasanteelta.

- Käynti ilmailumuseossa, jonka jälkeen Jin Jiangin huvipuistoon ihailemaan maisemia maailmanpyörästä käsin. Kaupunkikierros sightseeing bussilla ja lounas Hengshanilla. Elektroniikka shoppailua Xujiahuissa. Tustustuminen Longhua temppelialueeseen jonka jälkeen shoppailua Longhuan feikkimarkkinoilla.

Back in Bali - Lovina ja Jimbaran

2009-02-20T18:17:00.001+08:00

Ja jo traditioksi muodostunut laskeudutaan lentokentälle vesisade odotti meitä Balillakin. Neuvoteltiin kyydistä ja lähdettiin matkaan vuoriston yli Balin pohjoiselle puolelle Lovina rannalle. Maisemat olisivat voineet olla hyvät, mutta rankkasade yön pimeys ja mutkainen serpentiinitie tekivät kolme tuntisesta ajosta aika raskaan. Mutta lopulta löysimme seuraavan resorttimme portin ja pääsimme tutustumaan uuteen majapaikkaamme.

Sateesta ei ollut seuraavana aamuna merkkiäkään ja huomasimme olevamme aivan rannan mustan hiekan tuntumassa. Mutta kuten ei muuallakaan ei ranta täälläkään ollut kovin houkutteleva. Aallot olivat kovia, vesi sameaa ja ranta roskainen. Lisäksi ranta oli joko täynnä maihin vedettyjä veneitä, tai asutettu vesirajaan asti. Viimeiseksi viikoksi ohjelmassa ei ollut muuta kuin löhöilyä. Päivä kuluikin lupaavasti altaalla. Illalla rankkasade iski taas, eikä auttanut muu kuin ryömiä hotellin raflaan iltapalalle.

Lovina beach.

Seuraavana päivänä irroittauduimme altaalta sen verran että lähdimme tutustumaan Lovinan pääkatuun. Kuljimme mennen tullen rantaa pitkin, kuten muutkin näyttivät tekevän. Keskusta oli aivan yhtä autio kuin rantakin. Suurin osa ravintoloista ja kaupoista sijaitsee pääkadun varrella, ja sadekauden aikaan alennukset olivat tuntuvia. Tuskin paikka koskaan suorastaan kuhisee, sillä keskusta on todella pieni, eikä liikkeitä ole useita. Täällä kirjakaupat myyvät käytettyjä kirjoja monopolihintaan, mutta samalla takuulla että ostavat kirjan takaisin kun se on luettu. Kirjan pystyi viemään mihin tahansa liikkeeseen ja siitä maksettiin puolet ostohinnasta takaisin. Lisäksi kirjakaupat ostivat muitakin käytettyjä kirjoja. Ei laisinkaan huono idea. Kirjahankintojen lisäksi shoppasimme ja söimme.

Local hindu temple.

Main street.

Kolmen yön jälkeen oli aika heiluttaa hyvästit Lovinalle ja siirtyä loppu lomaksi etelään Jimbaranin rannalle. Ja matkan varrella pysähtyä ostoksille Ubudiin. Kolme viikkoa sitten gallerialöydöt olivat jääneet kaivelemaan, ja nyt reissaamisen ollessa loppumaisillaan pystyi jo mukana kuljettamaan suurempiakin tauluja. Muutaman tunnin kiersimme liikkeitä ja mukaan lähtikin kolme taulua ja useita puuesineitä. Ja sitten jatkettiin matkaa.

Etsiskelimme Jimbaranilla tovin kunnes löysimme valtavan villa-alueen. Tämä olisi viimeinen pysäkkimme. Kaikki oli viimeiseen asti tuotteistettua ja suunniteltu niin ettei villasta olisi tarvinnut poistua laisinkaan. Villaan saattoi tilata esityksiä ja kokkeja laittamaan ruokaa. Ja meille se sopi. Aloimme nautiskelun omalla altaalla, ja jatkoimme sitä illalliselle omalla terassilla.

Tähän asti lomaa oli tapahtunut sellainen harvinaisuus ettei jättihämähäkkejä ollut juuri tavaroista löytynyt. Mutta ei voinut taaskaan nuolaista. Kahden kämmenen kokoisen hämyn tie tuli päätökseen niiden häirittyä blondin suihkuhetkeä. Aamiainen nautittiin tuttuun tapaan villassa, ja alkoi jo tuntua aika luontevalta viettää päivä biksuissa. Illalle oli kuitenkin muita suunnitelmia.

Jimbaranin ranta on kuuluisia kalaravintoloistaan, missä asiakas valitsee elävän raaka-aineen tankista, ja ruoka grillataan avoimessa keittiössä. Vaikka blondi ei mereneläviä harrasta, oli paikkaa kuitenkin hyvä käydä ihmettelemässä. Kyyti rannan päähän ja siitä sitten ei kun tassua toisen eteen. Ja aika rasittava kävelystä tulikin. Tuuli rannalla oli aikaisempiakin rantoja kovempi ja roskaa runsaasti. Välillä olo oli kuin hiekkapuhalluksessa kun tuuli puhalsi hiekkaa ja merivettä.

Battle against sand and wind.

Jimbaran beach.

Ravintolat näyttivät aluksi autioilta, mutta auringonlaskiessa alkoi turistibusseja virrata paikalle. Itseasiassa ravintolat noutavat ja vievät asiakkaansa ilmaiseksi. Me kuitenkin olimme jo paikan päällä joten valinta oli vapaa. Kaikki ravintolat tarjoavat samaa perussettiä. Mereneläviä grillattuna, paistettua paikallista salaattia valkosipulilla ja riisiä. Valitsimme paikan jonka sisäänheittäjät olivat vähiten ärsyttäviä, ja neuvottelimme ruokamme hinnan. Elikot myydään painon mukaan, ja on hyvä tarkastaa ettei joukossa ole esim. jo kuolleita päättömiä rapuja kun ruoka lyödään vaakaan. Listalta löytyi myös kanaa ja kasviksia, joten ei hätää vaikkei merenelävät uppoaisikaan.

Ruoka oli ok, mutta mikä nyt grillattuna ei olisi. Aika hintavia paikat kyllä kunnon tinkaamisen jälkeenkin ovat, eivätkä ehkä ihan hintansa väärtejä. Tuoretta merenelävää kun saa esim. Kiinassa melkein kaikista ravintoloista. Sijainti rannalla on hyvä, auringonlasku yleensä kai katsomisen arvoinen. Kävimme nopeasti kuvaamssa auringonlaskua, mutta keli oli pilvinen. Ravintola hommasi paluukyytimme, ja heitä ei haitannut että poikkesimme matkalla muutamassa liikkeessä.

Seuraava päivä kulki tutulla allasrutiinilla. Tänä iltana päätimme nauttia resortin tarjonnasta ja olimme tilanneet barbeque-illallisen. Iltapäivällä piha tultiin koristelemaan ja pöytä kattamaan. Illan hämärtyessä viiden hengen poppoo tuli valmistamaan meille illallista. Ruoka grillattiin tietystikin paikan päällä, ja oli erittäin herkullista. Ehkä parasta lammasta mitä olen ikinä saanut. Koristeet ja kynttilät loivat hienon tunnelman. Ruuan jälkeen jaksoimme vielä katsella leffaa terassilla kunnes raahauduimme vatsat täynnä pehkuihin.

Viimeinen kokonainen päivä Balilla oli edessä, ja päätimme viettää sen sanomalla hyvästit Kutalle. Lähdimme sinne aikaisin aamulla ja shoppasimme viimeiset ostokset ja nautimme lounaan Kutan vilskeessä. Kun palasimme hotellille ehdin loikoilla altaalla tovin, kunnes ilmoitettiin että edessä oli joka viikkoinen alueen myrkytys. Ja aika savustus se olikin. Pakenin savua kylpyyn. Illan hämärtyessä savu oli kaikonnut ja saatoimme syödä illallisen terassilla.

Offer for hindu gods.

Soto ayam ...mmmmm....

Alpuka Juis...mmmmm....

Pest control.

Aamulla oli edessä viimeiset uinnit Indonesian lämmössä ja iltapäivällä lähti lento kohti Hong Kongia. Saavuimme honkkariin myöhään illalla ja päätimme majoittua edullisesti mutta mahdollisimman lähelle kenttää. Lento Shanghaihin lähtisi aikaisin aamulla. Valitsimme hotellin Tsing Yistä. Eikä laisinkaan hassumpi valinta. Katsellen sataman valoja oli pienen huoneen sängyllä hyvä viimeistellä matkapäiväkirja.

Tsing yi harbour.

Reissussa oli oltu yli kolme viikkoa ja kotiin oli ihan mukava palata. Olin odottanut yli kaksi vuotta että pääsisin Indonesiaan uudestaan, ja se on yhä lempimaani. Bali osoittautui ainakin näin sadekauden alussa Kutaa lukuunottamatta yllättävän hiljaiseksi. Mikä myös ei aivan vastannut odotuksia olivat Balin rannat. Kolmesta rantakohteesta yksikään ei ollut uimakelpoinen ranta. Kutan ollessa kaupustelijoineen jopa aika tuskainen. Mikään rantalomakohde Bali ei kyllä ole. Majoitusvaihtoehtoja hiljaisimmiltakin rannoilta löytyi runsaasti, ehkä liikaakiin. Majoittujia ollessa huomattavasti paikkoja vähemmän seisoivat resortit tyhjillään ja senkun rapistuivat rapistumistaan. Homeelta haisevat tunkaiset huoneet olivat täälläkin ongelma. Yllättäen myös uima-altaat olivat usein heikossa kunnossa. Ihmiset olivat todella mukavia ja puhuivat hämmästyttävän hyvin englantia. Lempipaikkani Balilla on Ubud, joka on jäänyt mieleen erilaisena kokemuksena Balilta.

Indonesia on ja pysyy lempparikohteenani ja haluan matkustaa siellä tulevaisuudessa lisää. Saaret ovat kaikki kovin erilaisia verrattuna toisiinsa. Jo eri hallitsevat uskonnot tekevät ilmapiiristä vaihtelevan kun liikutaan Indonesian sisällä. Indonesia kärsii luonnollisestikin liika kansoituksesta, jonka seurauksena mm. hyviä rantoja on tuhottu rakentamalla liikaa tai kalastamalla dynamiitilla. Isompien saarten ympäristössä sijaitsevat asumattomat saaret ovat kuitenkin vielä rantaparatiiseja. Bali on nyt melkolailla koettu, enkä halua enää viettää paljoa aikaa siellä. Se on erilainen kuin muu Indonesia, eikä pelkästään hyvässä mielessä. Kaupunkilomailu Jakartassa, vesileikit Bunakenilla ja viidakkoseikkailu Länsi-Timorissa ovat kaikki olleet Balia antoisampia ja unohtumattomia kokemuksia Indonesiasta.

Länsi-Timor

2009-02-19T17:31:00.007+08:00

Aaamu paljasti uljaan merimaiseman. Mutta kauaa ei sitä ollut aikaa ihailla kun piti jo tsekata itsemme ulos ja alkaa metsästyskierros uudelleen. Käväisi jo mielessä että millainenkohan hotellitilanne Itä-Timorilla tai muualla saarella olisi. Urheasti kuitenkin jatkoimme listan läpikäymistä.

Kaunis aamu kääntyi sateeksi kun kävimme ensimmäisessä hotellissa, joka osoittautui olevan täynnä. Listan toista kohdetta ei enää ollut ja kuski vei meidät ihmettelemään suljettuja rautaportteja. Listan kolmas kohde osoittautui parisängyillä varustetuksi homeluolaksi. Lämmintä vettä ei ollut, ikkunat olivat rikki ja katossa rätisi yksi hehkulamppu. Ohuet patjat olivat märkiä ja lattialla ryömiskeli jos minkälaista ötökkää. Ei oikein innostanut.

Lista alkoi olla läpi koluttu kun suuntasimme viimeiseen kohteeseemme toiselle puolen kaupunkia. Ja niinpä meitä onnesti. Hotelli oli perussiisti, lämmintä vettä tuli ja tilaa oli. Ikkunat olivat avonaiset, mutta päätimme ennen illan tuloa teipata ne paperilla yöksi umpeen. Suihkuletku oli poikki ja ammeen pohja halki, mutta päätimme letkun vaihdon jälkeen asettua taloksi. Hinta ei päätä huimannut ja näkymät merelle olivat loistavat.

Nyt kun majoitus oli järjestetty oli aika aloittaa nähtävyyksiin tutustuminen. Vuokrasimme rivakasti auton ja kuljettajan illaksi (2,5 euro/tunti) ja lähdimme suuntaamaan provinssin museoon. Museo vaikutti kiinni olevalta, mutta kun astuimme sisään pimeään halliin läjähtivät valot päälle. Paikalla päivysti vartija ja toinen vanha mies. Englanti ei onnistunut kummaltakaan, joten lähdimme kiertämään näyttelyä omin nokkinemme. Ei laisinkaan hassumpi paikka. Ilmeisesti näyttely oli aika uusi, ja paikalla oli runsaasti esineistöä ja kuvia alueen saarilta. Halliin oli myös rakennettu oikean kokoisia paikallisia perinteisiä asumuksia. Esillä oli mm. patsaita, aseita ja kankaita. Poistuimme kierrettyämme hallin ja annettuamme pienen lahjoituksen. Pääsymaksua museoon ei ollut.

Traditional dresses.

Traditional house.

Museon jälkeen halusimme käydä vilkaisemassa Lasiana rantaa, jota netissä oli mainostettu varsin viehkeäksi. Kuski ei aivan ollut kartalla ja sateen alkaessa olimme päätyneet kallion kielekkeelle, mistä kyllä oli näkymä rannalle. Sateen yltyessä päätimme luovuttaa rannan suhteen ja olimme valmiita illan viimeiseen kohteeseen Flombamor ostoskeskukseen. Meidän piti täydentää varastojamme, ja olimme kysyneet löytyisikö jostain kauppaa mistä saisimme pyyhkeet, hyttysmyrkyt, juomat ja paperia kaikki samasta paikasta. Flombamorista kuulema löytyi mitä vain. Noh, ehkei sieltä aivan mitä vain löytynyt, mutta paikallisittain valikoima oli kattava. Ostimme myös paperia ja teippiä ikkunaa varten ja suuntasimme takaisin hotellille teippailuhommiin. Yöllä myrskysi oikein kunnolla.

Lasiana from far.

Flombamor mall.

Aamulla keli ei ollut paljoa kaksisempi. Olimme varanneet veneen miehistöineen ja tarkoituksena oli mennä viettämään päivää Semau-saarelle. Viivytimme lähtöä niin kauan kuin kykenimme, mutta kelin pysyessä ennallaan päätimme lopulta vain lähteä matkaan. Meidät vietiin ensin paikalliseen satamaan, missä hyppäsimme pieneen lauttana toimivaan veneeseen, joka veisi meidät itse vuokraveneelle. Matkaseurana oli muutama skootteri ja kissanpentu. Sade yltyi kun siirryimme omaan veneeseemme ja matka jatkui kärvistellen pressun alla. Aurinkoinen rantapäivä jäisi ilmeisesti haaveeksi

Harbour.

Our ferry.

Local house.

Hetken sopivaa rantaa etsiskeltyämme alkoi kuitenkin selkenemään ja sadekin viimein loppui. Lopulta ainoa ranta minne pystyimme menemään oli saaressa sijaitsevan kylän ranta, sillä muut rannat oli valjastettu helmien viljelyyn, ja viljelijät eivät luonnollisestikaan halunneet ketään snorklailemaan viljelmilleen. Sääli sinällään, sillä viljelmien poijujen takana siisi kauniit koskemattomat valkohiekkaiset rannat.

Mutta me rantauduimme kylään. Vastassa oli kylän vanhin ja melkein kaikki muutkin kylän asukkaat. Ilmeisesti meille lupa temmeltää rannalla myönnettiin, ja meille myös haluttiin näyttää kylän lähde. Eli tarpomaan pienen kylän läpi. Vesi tosiaan pulpusi lähteellä maasta, ja oli valjastettu altaaksi. Lapset uivat altaassa, mikä tuntui oudolta, sillä lähteen vesi oli kylän juomavettä. Paikalliset olivat taasen hieman varautuneita, mutta tervehdyksillä ja heilutuksilla jää murtui. Sen jälkeen meille olisi kovin ollut asiaa, mutta kielimuuri oli aikamoinen. Lähteeltä palattiin rantaan ja pakenimme uteliaita lapsilaumoja veteen. Tovin snorklailtuamme alkoi taas satamaan. Näkyvyys rannassa ei ollut kaksinen eikä siinä kohti ollut niin koralleja kuin kalojakaan. Kun sade loppui päätimme lähteä paluumatkalle.

Semau village.

Village spring.

Semau beach.

Veneemme oli todella hidas ja lähestyimme kaupungin rantaa tovin. Tällä kertaa satamassa oli paikallinen isompi lautta, minkä takia meidät hypytettiin veneestä hieman syrjemmällä kaiken roskan, kalan raatojen ja öljyn sekaan. Uhrasin pyyhkeeni putsatakseni itseäni ennen autokyytiä, ja niin olimmekin jo pian hotellilla. Isäntämme oli varmistellut päiväretken aikana olimmeko tulossa hotellin ravintolaan syömään illalla. Päätimme mennä ja kun saavuimme pienillä lampuilla koristeltuun katokseen soitti isäntämme iloisena syntikkaa ja lauloi. Illan aikana muukin henkilökunta kävi esiintymässä meille ja tarjosimme palkkioksi muutaman bissen. Useamman tunnin paikallista karaokea kuunneltuamme päätimme livahtaa nukkumaan, sillä huomenna oli edessä lähiseutukierros.

Ja aamulla aurinko paistoi! Lähdimme auton ja kuljettajan kanssa Bakunase kylään etsimään toisen maailmansodan jäljiltä jääneitä raunioita ja hautausmaata. Mutta aivan yksinkertaista se ei ollut. Kukaan kylässä ei tuntunut tietävän mitään nähtävyyksistä. Meidät vietiin lopulta vanhan miehen luokse, jonka varmaan oletettiin muistavan ajan tapahtumat. Hän oli erittäin ystävällinen, ja juhlavasti meidät istutettiin rinkiin kuuntelemaan. Muu perhe ja kyläläiset kurkkivat oven suulla ja ikkunoista. Pitkän aikaa käytiin keskustelua, mutta lopputuloksena oli että tulkkimme ilmoitti ettei mies tiennyt nähtävyyksistä, mutta neuvoi meitä menemään kylätoimistoon. Hämmästyksessäni yhä pohdin onko kylätoimisto oikein joku virallinen paikka kun parkkeerasimme valkoisen talon eteen. Se oli toimisto, ja se oli kiinni. Päätimme luovuttaa.

Village office.

Local bus.

Seuraava kohteemme eli Oenesun vesiputous taas löytyi. Ja helposti. Paikalla oli myös muutama paikallinen rentoutumassa, joten ilmeisesti putous oli suosittu retkikohde. Lähdimme kiertämään putousta, ja muutaman kerran melkein takerruttuani jättihämähäkin verkkoihin päätin noudattaa kuskimme mallia ja huitoa polkua oksalla. Putouksen toinen puoli oli osittain sortunut ja ilmeisesti polku ei enää ollut usein käytössä sillä hämähäkkejä löytyi todella runsaasti. Kuskimme epäröi hetken, mutta ilmeisesti päätti ettei auta jäädä odottelemaan sillä jos hullut turistit tapattaisivat itsensä viidakossa jäisi maksu kyydistä suurella todennäköisyydellä saamatta. Vanha aasialainen viisaushan on että kuollut turisti on pahaksi bisnekselle...

Bridge to Oenesu waterfall.

Waterfall buddy.

Oenesu waterfall.

Putous oli kaunis ja suuri. Saimme lenkin kierrettyä ja palasimme autolle. Seuraava kohde osoittautui myös hieman hankalammaksi löytää. Tällä kertaa kuitenkin löydettiin Bolokin kylästä vanha mies joka tiesi mihin meidät johdattaa. Tähtäimenä kristalliluola. Luolalle vievä polku oli pieni ja eläimiä laidunsi sen molemmin puolin. Luolan suuaukko oli lähes peitossa. Sytytimme taskulamput ja lähdimme laskeutumaan liukasta ja mutaista kivikkoa pitkin alaspäin. Homma oli hikistä ja edettävä oli varovasti. Laskeutuminen tapahtui melkein pystysuoraa kivikkoa pitkin, jonka savi ja vesi teki todella liukkaaksi. Alhaalta löytyi kirkas vesiallas, missä paikalliset käyvät kuulema uimassa. Vesi näytti puhtaalta, mutta uinti jätettiin väliin. Kiipeäminen ylöspäin oli yllättäen helpompaa kuin laskeutuminen. Luola oli pieni eikä kimmeltäviä tippukiviä ollut.

Bolok crystal cave.

Viimeisenä nähtävyytenä otettiin uusi yritys Lasiana rannan kanssa. Nyt keli suosi ja pääsimme istuskelemaan tuuliselle rannalle. Ei kauhean kaksinen ranta. Matala aallomurtaja rajasi rannan merestä, ja vesi näytti samealta ja roskaiselta. Lisäksi aallot olivat kovat, joten uimiseen ranta ei sopinut. Piknik-kohteeksi se kuitenkin sopii hyvin pienine katoksineen, ja sunnuntaisin rannan edustalla on kuulema oikein markkinat. Lauantaina kuitenkin oli hiljaisempaa, ja lähdimme suuntaamaan takaisin kaupunkiin. Hyppäsimme kyydistä ennen hotellia ja kuvasimme kaupunkia, ja hollantilaisten vanhaa hautasmaata tovin. Illallinen nautittiin hotellilla taas kuunnellen henkilökunnan musisointia. Tällä kertaa jätimme kuitenkin oluet väliin.

Lasiana beach.

Kupang city.

Military post.

Dutch cemetary.

Viimeinen aamu oli hidas ja pakkailtuamme päätimme viettää lopun ajan ennen lentoa paikallisessa expattien kokoontumispaikassa Lavalon baarissa. Lavalonin omistaja on tehnyt paljon pitääkseen yllä turismia Kupangissa, ja hieman jäi kaivelemaan ettemme olleet menneet kyselemään baarista vinkkeja heti saavuttuamme. Nyt kuitenkin jutustelimme GT:n ääressä ja saimme hieman enemmän tietoa mitä kaupungin ympäristö tarjoaisi. Baarissa on myös mahdollisuus vaihtaa kirjoja, joten mekin jätimme lentokentiltä tarttuneet opukset hyllyyn, ja otimme muutaman vaihtarin tilalle. Mukava paikka missä hyvä maisema, ja tarjolla muutakin kuin olutta. Jos Länsi-Timoriin muuttaisi näkisin itseni hyvinkin hengailemassa tuossa baarissa. Noh, taitaisin siinä tapauksessa ollakin ainoa naisexpatti tuossa kylässä...

Lavalon bar and tourist information.

Keula kohti kenttää ja lento takaisin Balille. Länsi-Timor ja Kupang olivat todella positiivinen yllätys. Ihmiset olivat alkukankeuden jälkeen mukavia ja avuliaita. Nähtävyydet ovat pieniä ja ei kaupallisia, mutta ne olivat ok. Saaren muilla osilla olisi ilmeisesti paljonkin annettavaa, ja siinä missä Kupang ei ole erityisen kaunis kaupunkin, sen ympräillä olevat pikkukylät ovat varsin värikkäitä. Kupang oli kuitenkin mainettaan parempi, ja ympäristö erittäinkin luonnollisessa tilassa. Toki välillä autossa poppi soi 150 db ja paikalliset polttivat ketjussa, mutta ei mitään mitä ei sietäisi. Hotellihuoneen kanssa on oltava tarkkana, mutta toisaalta valikoimaa riittää. Haluan ehdottomasti vielä joskus tulla takaisin ja piipahtaa myös itäpuolella saarta.

Kupang ja pitkä ilta

2009-02-18T16:06:00.001+08:00

Myöhään illalla saavuimme sateiseen Kupangiin, Länsi-Timorille. Kupang on saariston pääkaupunki Indonesian puolella, kun taas saaren toinen puolisko kuuluu Itä-Timorille. Olin ottanut ylös toisenkymmenen hotellin tiedot, ja tarkoituksena oli majoittua joihinkin niistä neljäksi yöksi.

No helpommin sanottu kuin tehty. Kupang ei ole varsinainen turistikohde, ja majoitusten taso on varsin vaatimaton, niin kuin toki hinnatkin. Huonetta ei missään tapauksessa kannata varata tai ainakaan maksaa etukäteen, sillä huoneet voivat olla todella heikossa kunnossa. paikalliset eivät myöskään juurikaan arvosta ulkomaalaisia tai suosi turisteja, mikä kävi meillekin nopeasti selväksi. Saarelta on suora lentoyhteys mm. Australiaan, ja hollantilaisten lähdettyä aussit ovatkin sekaantuneet saaren asioihin enemmän kuin tarpeeksi. Timorin taistellessa itsenäisyydestä Indonesiaa vastaan tukivat aussit Indonesiaa. Lopulta saari jakautuu kahteen osaan, mistä länsipuolisko jäi Indonesialle. Kapinoivat ryhmät ajettiin niin itään kuin mahdollista. Timorien rajalla leimahtaa edelleenkin ajoittain, ja mm. kaksi australialaisia on tapettu rajakaupungissa muutama vuosi sitten.

Paikalliset ovat suurimmaksi osaksi kristittyjä, ja identeetiltään lähinnä timorilaisia. Indonesia täällä on aivan erilainen kuin muualla maassa. Ihmiset eivät myöskään ole kovin kielitaitoisia, ja englantia puhuvaa opasta sai hakea. Ensi tapaamisella kaikki olivat varautuneita ja luulivat meitä ausseiksi. Hymyjä ei juuri irronnut. Mutta reilulla esittelyllä ja omalla asenteella pääsi pitkälle.

Varsinaisia takseja ei kai kylässä ole, on vain autoja jotka toimivat takseina. Joten hinnat siis sovittiin aina etukäteen, ja usein jonkun englantia puhuvan avustuksella. Ihmiset ovat täällä erittäin köyhiä, mutta työteliäitä, ja pientä korvausta vastaan monet asiat luonnistuivat. Timorialaiset ovat myös ylpeitä omasta saarestaan ja kulttuuristaan, joten liian innokkaasti ei muuta maata aina kannata ylistää. Harva timorilainen on käynyt oman saarensa ulkopuolella. Kun alkujäykkyys on voitettu, niin ihmiset ovat varovaisen uteliaita. Täällä vielä tuijotetaan.

Aloitimme hotellikierroksen varmimmaksi veikkaamastani hotellista. Haussa käytännössä oli kaupungin paras mahdollinen vapaa huone. Vähimmäistoiveena oli lämmin vesi (hiki valui), puhdas huone (syyhy ja kirput eivät ole kivoja tulijaisia) ja hyttyssuoja (en syö malarialääkkeitä). Kaupungin parhaaksi mainostettu hotelli oli kuitenkin täynnä. Koko matkamme ajan. Yllättyneinä käänteestä suuntasimme seuraavaan paikkaan. Resorttimainen hotelli oli tyhjillään ja aloimme kiertämään huoneita. Ohitimme kellertävän vihreän uima-altaan, ja totesin että ilmeisesti allasbileet voi täällä unohtaa. Mutta pääasia oli huone. Ensimmäinen huone haisi reilusti homeelle ja sijaitsi tien vieressä. Pyysimme nähdä seuraavan huoneen. Huone oli sisemmällä alueella, ja haisi aivan yhtä tukehduttavalle. Toipuminen hengitystietulehduksesta homeisessa huoneessa ei houkuttanut, mutta nyt oli mietittävä realistisesti. Aloitin huonetarkastuksen kylppäristä. Täällä huone tulee tarkastaa ennen sen hyväksymistä, sillä mitään ei tulla korjaamaan enää sen jälkeen kun olet majoittunut. Ei maksa vaivaa. Esittelijä ei edes koettanut kertoa huoneesta, kun näki että aloimme rivakasti tarkastuhommiin. Ei olla ensimmäistä kertaa matkassa.

Torakkalauma kaikkosi kylppärin pimeisiin nurkkiin kun sytytin valon. Noh, torakoista viis, ne ovat harmittomia. Ja näissä paikoissa tulee joka tapauksessa pitää matkalaukut suljettuna vaarallisempien ötökäiden takia. Vedin vessan, toimii. Käänsin suihkun hanaa. Ei mitään, käänsin altaan hanaa, ei vettä. Ok, kysyimme olisiko heillä huonetta johon tulisi vettä. Ei ole, kuulema heidän huoneisiinsa mihinkään enää tule vettä. Että näin.

Suuntasimme seuraavaksi kylän keskustan hotelleihin. Ensimmäisessä hotelli oli kuulema vain yksi huone vapaana. Lähdimme tarkastamaan huonetta, mutta kun pääsimme ovelle näimme että osa huoneen katosta oli tippunut alas ja reiästä tiputteli tummaa nestettä. Hajun voikin kuvitella. Sanoisin että aika paha vesivahinko. Menimme alas, ja yllättäen meille päätettiinkin näyttää toinen huone. Katto oli kunnossa, mutta haju oli vastaava. Sanoimme harkitsevamme ja jatkoimme matkaa.

Vastapäisessä hotellissa vastaanotto oli tähän asti lämpimin, mutta heilläkään ei ollut kuin yksi huone vapaana. Huomenna ehkä vapautuisi lisää. Huone oli pieni, mutta haisi homeelle vain vähän. Vessassa oli reikä lattiassa ja vesiallas huuhteluun sen vieressä. Suihkua tai lämmintä vettä muutoinkaan ei ollut. Huone oli kuitenkin tähän mennessä paras, mutta päätimme vielä katsastaa listalta muutaman muun paikan. Jotain toivoa kuitenkin oli.

Suuntasimme ulos kaupungin keskustasta kohti seuraavaa kohdetta. Heilläkin oli yksi huone vapaana, mutta vain yhdeksi yöksi. Sen jälkeen hotelli olisi täynnä Hinta oli aika kova, ja ilmeisesti kaupungin heikko huonetilanne oli heidän tiedossaan. Ja ilmeisesti tänne asti eksyneet turistit näyttävät jo hieman epätoivoisilta. Huone oli ok. Ikkunat olivat suljetut, vessa, hanat ja suihku toimivat. Lämmintä vettä tuli, eikä paikka ollut kauttaaltaan tumman homeen peitossa. Koitimme kysellä vapautuisiko mitään huonetta seuraavana päivänä, mutta ei. Paikka olisi täynnä.

Päätimme katsastaa vielä yhden hotellin, josko sieltä irtoaisi huone neljäksi yöksi, ja jollei, niin palata tähän paikkaan ja ottaa huone aluksi vain yhdeksi yöksi. Kuudes hotelli missä kävimme oli myös täynnä ja heilläkin olisi ollut tarjota vain yksi huone ja vain yhdeksi yöksi. Tarkastimme huoneen, mutta homeen haju ajoi meidät ulos nopeasti. Päätimme ottaa edellisestä paikasta huoneen yhdeksi yöksi.

Mutta olimme myöhässä, kun palasimme hotellille kannettiin kiinalaisen pariskunnan matkatavaroita huoneeseen. ilmeisesti olivat tulleet samalla iltakoneella ja käyttäneet aikansa myös etsien huonetta. No, se siitä mahdollisuudesta. Nyt oli pakko alkaa käymään läpi listan pienempiä paikkoja. Seuraavassa paikassa oli myös tarjolla huone yhdeksi yöksi, mutta ikkunoiden ollessa avoimet totesin ettei hommasta tulisi mitään. Olen varsinainen hyttyshoukutin, eikä siinä mitään että esim. puolen tunnin aikana saatan saada kolmekymmentä kutisevaa ja turpoavaa pistosta jalkaani, mutta täällä päin maailmaa hyttyset levittävät vaikeasti hoidettavia tauteja, joten ei onnistu ilman hyttysverkkoa.

Aloimme olla jo aika neuvottomia kun palasimme taksille. Kuljettaja ehdotti hotellia, joka sijaitsi lentokentän lähellä. Olin lukenut siitä, joten päätimme suunnata sinne. Hotelli oli iso ja olimme taas kunnon hotelliliigassa matalien hämärien homeisten rivarien jälkeen. Heillä oli myöskin vain yksi huone vapaana ja vain yhdeksi yöksi. Tarkastimme huoneen ja se oli paras tähän asti näkemämme. Kunnon ikkunalasit, lämmin vesi, suihku ja wc. Sänky haisi hieman homeelle, mutta muuten ilma oli ok huoneessa olleen kuivarin ansiosta. Oli jo puoli yö ja päätimme tarttua tarjoukseen. Huomenna olisi uusi päivä ja voisimme lopettaa hotellikierroksemme käymällä läpi listan loput kymmenisen hotellia. Rojahdus sängylle ja unta kalloon. Bali tuntui jo aika kaukaiselta unelta vaikkei lähdöstämme sieltä ollut kuin viitisen tuntia..

Kuta

2009-02-18T08:37:00.004+08:00

Nopea lento Balille ja kellot oikeaan aikaan. Indonesiassa on kolme aikavyöhykettä ja tulee olla tarkkana että pysyy perässä. Olimme varanneet edullisen allashotellin läheltä Kutan ja Legianin rajaa. Hotellialue oli hieman nuhjuinen ja haisi homeelle, mutta huone oli ok. Eikun altaaseen ja löhöämään.

Kyseessä oli parin päivän pikastoppi ennen lentoa Länsi-Timorille. Samana päivänä Yogyagartasta Kupangiin ei ehdi lentää, joten päätimme nauttia tässä välistä Kutasta parin yön verran. Ekana iltana ihastelimme auringonlaskua Kutalla siellä lomailevan ystävämme kanssa ja nautimme HRC:n antimista. Kaupan kautta ostoskujille. Hieronnan ja kyydin tarjoajaa riitti. Emme kuitenkaan olleet etsimässä kumpaakaan. Vaeltelimme tovin ja saavuimme pommitusten muistomerkille. Luonnonkatastrofien lisäksi Indonesia on saanut osansa kaikenlaisista katastrofeista. Balilla on räjäytetty parikin pommia suosituissa turistikohteissa vuosina 2002-2005. Kuolleita Legian kadun räjäytyksessä oli 202, ja heidän nimensä on kaiverrettu muistomerkkiin.

Kuta sunset.

Kuta HRC.

Surullista, mutta Aasiassa sattuu ja tapahtuu. En ikinä jättäisi matkustamasta minne haluan jonkin tuollaisen asian takia. Ja Bali osoittaa ettei ikinä voi tietää missä sattuu. Saari oli luokiteltu turvalliseksi kohteeksi kunnes räjähti. Mutta muistomerkiltä muihin tunnelmiin, hinasimme itsemme yhteen Kutan 24/7 juottoloista. Ei hassumpi paikka, tarjolla olisi ollut paikallista seuraa joka lähtöön, mutta meillä oli jo seuraa tarpeeksi omassa seurueessamme. Balihan poikkeaa muista Aasian kohteista siinä mielessä että naisprostituoitujen lisäksi kaupungin rannoilla ja baareissa vaeltelee ammatin miespuolisia harjoittajia runsain määrin. Rannalla paahtuneet usein pitkähiuksiset pojat kulkevat nimityksellä Bali cowboy, ja etsivät lähinnä maksukykyistä länsimaalaista naisseuraa. Ja jotkut neitoset olivat tarjouksiin tarttuneetkin, ja mikäs siinä. Itse jätin cowboyden tarjoukset väliin, miettien onko poikabisnes tyttöbisnestä hyväksyttävämpää. Ainakin kundit näyttivät nauttivan elämästään rannan ja hotellihuoneiden välillä.

Kuta bombing 2002 memorial.

Ja kuten Kutalla kuuluu venynyt ilta tarkoitti hidasta myöhäistä aamua. Ja mikäs siinä. Päivän ohjelmassa oli ranta, joten kauheata stressiä ei ollut. Iltapäivän puolella sinne rannalle jo päästiinkin. Vuokrattuamme tuolit alkoikin sitten kaupustelijoiden hätistely. Kuten useat Aasian rannat myös täällä rannalla loikoilevat turistit ovat oivaa riistaa. Päädyimme ottamaan hieronnat, jotka olivat ok, mutta meinasivat loppua hieman lyhyeen, joten sovitusta ajasta viimeiset 10 minuuttia täti hinkkasi toisen jalan pohjetta. Noh, ei hintakaan päätä huimannut. Ostettuamme jotain saimme olla tovin rauhassa. Aurinko lämmitti sopivasti ja kävimme välillä kastautumassa meressä. Varsinainen uimaranta Kuta/Legian ei ole. Aallot olivat sen verran kovat että ei olisi tullut mieleenkään mennä polskuttelemaan. Päivä rannalla meni rattoisasti, vaikka mikään unelmaranta Kuta ei kyllä ole. Tästä kaupustelijoiden jatkuva virta ja kova aallokko pitää huolen.

Kuta beach.

Päivän ohjelmassa oli vielä lentolippujen vahvistus mikä osoittautui hieman yllättäen työllääksi. Hotelli oli selvästi haluton auttamaan, mutta soittoni lentoyhtiöön kaatui kielimuuriin, ja niinpä painostin hotellipojan auttamaan. Selvisi kuitenkin että vastahakoisuus oli johtunut mm. siitä ettei hotellilta (ei edes huoneestamme) ollut toimivaa puhelinyhteyttä hotellin ulkopuolelle. Sitä sitten selviteltiin tovi, ja lopulta soitto hoidettiin matkapuhelimella. Koko homman hoitamiseen meni melkein tunti, ja useita puhelinsoittoja. Lopputuloksena että meidän lentomme oli peruttu konerikon vuoksi ja lippumme siirretty myöhäisemmälle lennolle. Meillä olisi siis edossa iltalento ja yksi päivä lisää Kutalla.

Istahdimme sunnittelemaan seuraavaa päivää saksalaiseen kuppilaan kun alkoi satamaan. Aterian jälkeen lähdimme takaisin hotellille ja kadut lainehtivat. Kun vettä tulee sitä tulee kunnolla, eikä viemäröinti kaikkialla ole aivan kunnossa. Eli kahlasimme hotellille, missä pakkailimme. Viimeinen päivä vietettiin altaalla ja hotellin kylpylästä nauttien. Tarjolla ihan ok hieronta ja lämmin sauna. Viimeiset shoppailut ja sitten kohti kenttää.

Kuta oli ihan ok. Mitään Ubudin arvoisia elämyksiä ei ollut tarjolla, eikä siellä ollut mitään varsinaista nähtävää. Ranta oli pettymys, ja hieman ihmetytti mihin Kutan maine perustuu, kunnes muistin että surffauskohteenahan se aikoinaan mainetta alkoi kasvattamaan. Nykyisin kaikki käyvät Balilla. En kuitenkaan ihan päässyt Kutan charmiin kiinni. Paikalliset baarit kärsivät tyypillisestä 200 desibelin ongelmasta, eikä tulisi mieleenkään viettää aikaa 24/7 mölyluolissa. Kivoja hiljaisempia juottoloitakin toki löytyi, mutta ei mitään mitä nyt ei löytyisi muualtakin Aasiasta. Kuta on myös alueena yllättävän pieni. Muutaman isomman kaupan lisäksi kadut koostuvat lähinnä pikkukojuista. Itse suuntaisin lomalleni jonnekin muualle Indonesiaan. Niin kuin nyt matka jatkuikin Länsi-Timoriin.

Yogyagarta

2009-02-17T17:45:00.009+08:00

Jaavan saari on muslimi-aluetta ja se näkyy niin katukuvassa kuin hotellin altaallakin. Vaikka indonesialaiset suhtautuvat uskontoon rennommin kuin lähi-idässä, niin naiset ovat huivitettuja, eikä heitä juuri uima-altaalla näy. Myös yöelämä oli rajoittunut hotellien baareihin, eikä ruokakaupoissa alkoholituotteita ollut saatavilla. Ravintoloissa alkoholijuomille oli usein oma listansa, jota piti pyytää erikseen. Toisaalta muslimien mehusekoitukset ja lämpimät juomat ovat varsin hyviä.

Tällä kertaa luotettiin kansainväliseen hotelliketjuun, mikä takasi sen että baarista sai drinksuja ja jonkinlaista yöelämää oli luvassa. Muutoin ravintolat ja baarit sulkivat usein ovensa jo ennen puolta yötä. Kaupunki oli vilkas ja tungos kauppakujilla ajoittain kova. Nautimme ensimmäisenä päivänä altaasta ja kävimme illalla läheisessä Matahari-ostoskeskuksessa täydentämässä matkatarvikkeitamme ja nauttimassa soto ayamit. Toinen kokonainen päivä olikin jo varattu nähtävyyksien kiertelylle.

Yogyagartan läheisyydessä sijaitsee niin hindujen kuin buddhalaistenkin muinaiset temppelit, ja me aloitimme kierroksen Borobudurista, maailman suurimmalta buddhalaiselta monumentilta. Eikä sitä ollut mainostettu turhaan. Aloitimme nähtävyyskierroksen aikaisin aamulla, joten kiipeäminen Borobudurille ei ollut niin hikistä hommaa. Mitään pukeutumissääntöä ei ollut, mutta tursiteilta veloitettiin kymmenkertainen sisäänpääsymaksu. Mitään halpaa hupia nähtävyyksien kiertely Yogyakartassa ei tullut olemaan. Olimme liikenteessä perjantaina, mikä myös sattuu olemaan muslimien vapaapäivä, ja monumentilla olikin runsaasti paikallisia turisteja ihmettelemässä isojen kupujen sisältä pilkottavia patsaita.

Borobudur.

Paikasta tuli Angkorin temppelit mieleen, ja monumentti oli varsin koristeellinen. Mutta jotkut turistit löysivät tuona päivänä monumentilta muutakin mielenkiintoista. Nimittäin blondin. Valokuvaaminen ja jutustelu alkoi varovasti huipentuen siihen että koululaisluokka jonotti päästäkseen kuvaan kanssani, opettajan napsiessa kuvia. Ihmiset olivat ystävällisiä ja puhuivat erittäin hyvää englantia. Naiset usutettiin kysymään lupaa kuvaamiseen, jonka jälkeen kuvia otettiin myös lasten kanssa, ja lopulta miehetkin uskaltautuivat samaan kuvaan. Keskustelu oli osittain mielenkiintoistakin, mutta kun alkoi vaikuttamaan siltä että jono blondin luokse oli pitempi kuin itse monumentille, niin päätin hyvästellä innokkaat uudet ystäväni ja siirtyä päivän seuraavaan kohteeseen.

2006 saarta runnelleen tuhoisan maanjäristyksen lisäksi samana vuonna vielä saaren aktiivinen tulivuori Merapi purkautui lisäten tuhoa. Kelin muuttuessa sateiseksi suuntasimme ketepin näköalapaikalle toiveena nähdä vilaus savuavasta Merapista. Mutta pilvinen keli teki toiveemme turhiksi. Merapista ei näkynyt vilaustakaan. Nautimme kuitenkin erittäin hyvän lounaan näköalapaikan kahvilassa. Näköalapaikalla olisi myös ollut tarjolla noin 30 minuutin esitys tulivuoresta, mutta päättelimme esityksen olevan indonesiaksi, eikä aikataulu oikein antanut periksi 20 minuutin odottelua ennen esityksen alkamista. Annoimme taas paikallisille turistiryhmille muutaman minuutin kuvaussession ja jätimme hyvästit usvaiselle vuoristolle, ja aloimme laskeutumisen kohti seuraavaa nähtävyyttä.

Mount Merapi?

Ketep volcano theather.

Kohteena oli Prambanan hindulainen temppeli, mutta matkalla sinne päätimme pistäytyä pienemmässä temppelirauniossa, Candi Kalasanilla. Candi Kalasaniin ei päässyt sisälle, ja se oli yksittäinen torni, joka oli nopeasti kuvattu. Paikalla oli muutamia lapsia, jotka keskeyttivät leikkinsä kuvatakseen meitä vaivihkaan kännyköillään. Kalasanin jälkeen saavuimme Prambananiin. Temppelin korjaus maanjäristyksen jäljiltä oli vielä kesken ja aluetta pääsi ihailemaan näköalatasanteelta sekä kiertämään aidan vierustaa pitkin. Mutta näkymtä olivat tarpeeksi hyvät. Täällä meihin ei enää kiinnitetty niin paljon huomiota, ja saimme rauhassa ihailla koristeelista temppeliä.

Candi Kalasan.

Prambanan vierailusta sai myös pulittaa pitkän pennin, ja mahdollisuus oli ollut ostaa yhdistelmälippu temppeliin ja palatsin raunioille Ratu Bokolle. Olimme kuitenkin vuokranneet taksin päiväksi, joten lähdimme kohti palatsikukkulaa omin kyydein. Saimme auton parkkeerattua ylös kukkulalle, ja maksettuamme taas kerran suht tuntuvan pääsymaksun lähdimme talsimaan kohti raunioita. Paikan päällä oli vain muutamia muita paikallisia turisteja, ja ilmeisesti olimme kärsineet sen verran inflaatiota päivän aikana ettei kukaan enää kiinnostunut meistä. Saimme pällistellä kivikasoja aivan rauhassa. Paljoa nähtävää Ratu Bokolla ei ollut. Palatsista oli jäljellä portin lisäksi muutaman rakennuksen perustuksia. Alueen laajuudesta pystyi kuitenkin kuvittelemaan jotain. Lisäksi näköalat kukkulalta olivat oikein hyvät.

Prambanan.

Ratu boko.

Sateen uhan leijuessa pilvissä, lähdimme takaisin kaupunkiin. Illalla päätimme kokeilla paikallisia ruokanautintoja, ja suuntasimme Yogyagartan pääkadulle Malioborolle. Katu oli kuitenkin aution oloinen jo kahdeksan aikaan illalla, ja siirryimme hetken pällisteltyämme sisälle ravintolaan. Päätin kokeilla paikallista herkkua Gudegia. Annos koostui muutamasta osasta. Maustetusta kanasta, joka tarjoillaan päineen, papusalsasta, kasvismuhennoksesta ja riisistä. Annos voisi olla varsin herkullinen, mutta hieman mauton fiilis ruuasta jäi. Avokadomehu oli kuitenkin aina yhtä hyvää.

Seuraava päivä käytettiin altaalla loiskutteluun. Illallista lähdettiin nauttimaan paljon mainostettuun paikalliseen ravintolaan. paikan päällä kävi ilmi että tarjolla oli vain buffe-illallinen, jonka jälkeen vuorossa olisi tunnin tanssiesitys. Illallisen voisi toki ottaa ilman tanssiesitystäkin. Vettä satoi kaatamalla ja tanssiesityksen ulkoilmalava hieman mietitytti. Päätimme jättää esityksen väliin ja käydä kiinni vain buffettiin. Tarjolla oli kaikki paikalliset lempiherkut, ja listasta sai tilata avokadomehua. Päätimme illan vatsa täynnä erään toisen hotellin baarissa, missä tarjolla oli livemusaa.

Country night.

Seuraava päivä oli viimeinen kokonainen päivä Yogyassa ja nyt vuorossa oli kaupunkikierros. Sultaanivallan aikana Yogyagarta oli ollut sultaanin kotikaupunki, ja Kraton, sultaanin palatsi-alue on nykyisin keskustan kuuluisin nähtävyys. Otimme taksin ja saavuimme alueen laidalle. Meidät hätisteltiin ostamaan lippu muiden paikallisten kanssa ja sen jälkeen hintaan sisältyvä opas tarttui rivakasti hommiinsa. Kiersimme koristeellisella katoksella katetun alueen, missä esitettiin kuninkaallisia vaatteita ja valokuvia. Noin 5 minuutin kiertelyn jälkeen kierros oli ohi. Hmmm. Kysyimme että emmekä näe mitään muuta. Kuulema ei, koska sultaani asuu muissa osissa palatsia eikä niihin kuulema pääse. Hmmm. Kaivoin taskusta esitteen ja kysyin olimmeko nyt muka nähneet hovin(Pagilaran & Siti Hinggil), ja asumukset. Juu, kyllä oltiin juuri kuulema oikeassa paikassa. Hmmm. Seuraavaksi näytin vielä muutaman esitteen kuvan juhlasaleista. Aaaah! No tuo paikkahan on noin 500 metrin päässä tuohon suuntaan. Kiitos ja matkaan.

Kraton front exhibition.

Pikkasen kummastutti. Sisäänpääsy näyttelyyn oli ollut edullinen, mutta raha se on pienikin raha paikallisille. Ja ilmeisesti oppaat olivat kyllästyneet menettämään ansiot palatsin oppaille, ja tämän takia hieman venyttivät totuutta. Vaikka oppaat kuuluvat lipun hintaan odottavat he saavansa tippiä. Saavuimme itse palatsille, joka oli kulman takana. Siellä selvisi että näkemänne paikka oli seremoniakatos ja näyttely. Sultaaniperhe viettää nykyisellään aikaa hotellissa, niin kuin hieman olin epäillyt. Aloitimme kierroksen varsinaisessa palatsissa uuden oppaan seurassa.

Indonesia on siitä hassu maa että siellä elelee sultaani ja presidentti. Hollantilaiset siirtomaaisännät pitivät sultaania aikanaan omana nukkenaan, ja hollantilaisten kukistuminen tarkoitti myös sultaanivallan päättymistä. Kuitenkin niin paljon kannatusta sultaanilla oli ettei presidentin kannattanut instituutiota lopettaa. Joten nyt ohjiin siirtyi vain uusi naruista vetelijä. Sultaanista ei juurikaan puhuta, eikä perhe juurikaan tiedotusvälineissä näy. Palatsissa ei historiaan enempää koskettu, ja lähinnä esillä oli kuninkaallisen perheen esineistöä ja kuvia. Esineitä esittävät hallit alkoivat mennä naurettavuuksiin kun esillä oli nykyisen perheen käyttämiä esineitä kuten raastinrauta. Palatsialue oli kuitenkin koristeellinen ja mielenkiintoinen nähdä. Valkoista kiveä ja kultamaalia keskellä Yogyagartan matalia harmaita hökkeleitä.

Sultan.

Kraton Yogyakarta.

Kraton alueeseen kuului myös Taman sari, eli vesipalatsi. Vesipalatsi oli sultaanin vaimojen yksityinen kylpylä. Sultaani oli jopa rakentanut tornin altaiden keskelle, mistä pystyi katselemaan vaimojaan, ja tekemään valintansa illaksi. Vesipalatsille oli lyhyt kävely palatsilta. Nyt vesi oli jo vihertävän kellertävää, mutta oli helppo kuvitella paikka kirkkaalla vedellä ja kuhisemassa kikattavia naisia. Altaiden lisäksi löytyi tietysti sauna ja pukuhuoneet. Taman sari oli pieni, ja olimme noepasti nähneet paikan. Tällä kertaa päätimme jatkaa matkaa pyörätaksilla. Pyörätaksit ovat autoja halvempia, mutta hieman kaksi isoa länsimaalaista saa asetella itseään pyörän edessä olevaan kapeaan vaunuun. Ahtaasti suuntasimme Malioborolle.

Taman sari.

Kadun meininki on päivisin eri kuin iltaisin. Jalkakäytävät olivat täynnä kojuja ja ihmisiä. Kiertelimme kojuja hetken ja sen jälkeen suuntasimme takaisin hotellille. Illallinen oli suunniteltu hollantilaisten jälkeensä jättämään ravintolaan, mutta saavuttuamme sateessa paikalle (Yogyagartassa sadekausi näkyi iltasateilla) oli ravintola kiinni. Taksikuskimme kuitenkin ystävällisesti osasi heittää meidät viereiseen loistavaan ruokapaikkaan. Saimme vatsan täyteen paikallista ruokaa ja sateen jatkuessa suuntasimme pakkaamaan hotellille.

Vehicle of the day.

Yogyagarta oli luonnollisestikin erilainen kuin Bali, varmaan muu Indonesia on. Islaminuskon vaikutus tuntuu ja näkyy, aivan kuetn muuallakin Jaavan saarella. Ihmiset ovat kuitenkin aina yhtä iloisia ja ystävällisiä. Mikään Aasian bilekeskus kaupunki ei ole, mutta lähistön nähtävyydet ovat omaa luokkaansa. Visiitti Yogyakartassa oli taas hieno ja erilainen kokemus kuin mikään aikaisempi. Jäi mietityttämään mitä muu Jaava pitää sisällään, mutta tällä reissulla siihen ei ollut aikaa. Seuraavaksi oli aika kokeilla Balia, ja sitä itseään, Kutaa.

Ubud

2009-02-16T17:24:00.003+08:00

Bali! Lämmintä ja mukavaa. Ensimmäinen stoppi lomalla oli Keski-Balilla sijaitseva käsityöläisistään kuuluisa riisipeltojen keskellä sijaitseva Ubud. Olimme valinneet pienen resortin keskellä riisipeltoja ja maisemat olivat vallan mainiot. Pääsin heti ensimmäisenä iltana gado-gadon (lämmin pähkinäkastikesalaatti), soto ayamin (kanakeitto) ja alpuka (avokado) mehun makuun ja kyllä niitä oli kaivattukin!

Levättyämme kunnolla oli seuraavana päivänä vuorossa kaupunkikierros. Ubud ei ole suuren suuri, mutta resortimme sijaitsi hieman syrjässä joten matka Ubudin pääkadulle Monkey forest tielle kesti noin 15 minuuttia. Matka ei ollut pitkän pitkä, mutta tiet olivat kapeita ruuhkaisia ja mutkaisia (kuten koko Balilla) ja lyhytkin matka kesti tovin kulkea.

Pyysimme kuskia jättämään meidät Ubudin kuninkaallisen palatsin luokse, mistä päätimme kävellä Monkey forest puistoon. Kuninkaan palatsi ei ollut iso, ja muistutti paljolti matkan varrelta tuttuja hindutemppeitä. Balihan on hinduvaltainen saari, toisin kuin suurin osa muusta Indonesiasta on muslimivaltaista. Tämä tekee saaren ilmapiirille paljonkin, ja mahdollistaa alkoholin vapaan myynnin ja paljastavan pukeutumisen ("drunken bikini scene").

Ubud king palace.

Monkey forest street.

Palatsi oli nopeasti käyty ja siirryimme kadulle pällistelemään kauppoja ja gallerioita. Ubud on kuuluisa käsitöistään ja niitä oli myynnissä runsaasti. Meillä oli kuitenkin vielä matkaa edessä 3 viikkoa, joten ostokset saisivat odottaa myöhempään. Nautimme nopean lounaan ja suuntasimme katsomaan apinoita. Ja niitä puistossa riitti. Turisteille myytiin banaaneja sisäänkäynnin ulkopuolella, ja apinat olivat siitä varsin tietoisia. Heti kun ne hoksasivat turistin banaanien kanssa ne hyökkäsivät laumana tavoittelemaan banaaneja. Ja hetkessä turisti oli apinoiden peittämänä. Jätin banaanit väliin ja tyydyin kuvaamaan veitikoita. Puistossa oli myös hindutemppeli, ja sain ensimmäisen kosketukseni temppelietikettiin. Lahjoitusta vastaan lainaksi sai sarongin, joka kiedottiin vyötärölle ja sidottiin vielä keltaisella nauhalla. Tietysti pukeutumisen pitää olla maltillinen muutenkin. Temppeli oli mielenkiintoinen ja varsinkin patsaat vaikuttavia. Harmikseni vaan en tiedä hindulaisuudesta juuri mitään. Huomattavasti vähemmän kuin buddhalaisuudesta, joten patsaat jäivät aikalailla mysteereiksi.

Monkey forest.

Monkey temple.

Temppelin jälkeen poistuimme puistosta ja suuntasimme tutustumaan hotellin altaaseen. Ihanan rauhallista loikoilla altaan äärellä keskellä riisipeltoja. Illalla löysin uuden Indonesia suosikin, paikallisen roseviinin. Koska Bali on hindulainen niin heillä on tietysti useita omia viinimerkkejäkin. Viinin ostaminen muualla Indonesiassa oli aikaisemmalla matkalla ollut hieman haasteellista, mutta Balilla virsi oli toinen. Nyt tiedetään mitä blondi veisi Kiinaan.

Rice field swimming.

Seuraava päivä olikin jo viimeinen kokonainen päivä Ubudissa ja se päätettiin viettää kiertämällä saaren keskiosan nähtävyyksiä. Ystävämme jotka olivat lomalla Kutalla tulivat aamulla autolla sieltä ja niin aloitimme kierroksemme. Ja ensimmäisenä kohteena oli Goa Gajah, elefanttiluola. Nähtävyys oli itse luola, mutta luolan edutalla oli myös muita raunioita ja muinainen kylpyallas. Hieman etäämmällä oli vielä Buddhan patsas. Itse luola ei ollut kummoinenkaan, mutta ympäristö oli kaunis.

Goa Gajah.

Seuraava nähtävyys oli muinainen Gunung kawi temppeli. Temppeli oli kaiverrettu kallioon ja kuin suoraan Indian Jones elokuvasta. Mieleenpainuvan temppelin lisäksi näkymät olivat loistavat. Gunung kawiin laskeuduttiin laakson pohjalle, ja portaiden yläpäässä oli upeat riisipelto näkymät.

Gunung kawi.

Vuorossa ohjelmassa oli seuraavaksi Tegalalan riisiterassit, mutta Gunung kawin jälkeen näköalapaikan näkymä ei oikein onnistunut vaikuttamaan. Mutta toisaalta riisiterassit olivat matkan varrella, kun suuntasimme kohti Batur-vuorta ja -järveä. Vuorelle ei päässyt autolla, mutta ihailimme vuorta ja maisemaa viereiseltä Kintamani vuorelta.

Tegalalan rice terrace view.

Tähän asti olimme saaneet ihailla nähtävyyksiä kaikessa rauhassa, mutta Kintamani oli selvästikin muidenkin matkaohjelmassa. Ja sen tiesivät myös paikalliset myyjät. Myyjien ahdisteluun kyllästyneinä lähdimme etsimään ruokapaikkaa lähempää seuraavaa ja viimeistä kohdettamme, Balin suurinta hindutemppeliä Besakihaa.

Mount Batur from Kintamani.

Balilaiset kutsuvat temppeliä äiti-temppeliksi ja se on suosittu nähtävyys turistien keskuudessa. Täytimme vatsamme paikallisessa kuppilassa, ja taas kerran ruoka oli halpaa ja herkullista. Voi miksei Kiinassa voi olla samoin? Indonesiassa en ole toistaiseksi puljusta huolimatta onnistunut saamaan ikinä mitään karsean makuista moskaa ruuaksi. Toisin on Kiinassa, täällä täytyy tietää mihin mennä saadakseen herkullista sapuskaa.

Kun saavuimme temppelille alkoi satamaan, ja ensi töiksemme jouduimme neuvottelemaan sateenvarjojen vuokraamisesta. Tämän jälkeen vuorossa oli neuvottelut sarongien hinnasta, jonka jälkeen meille ilmoitettiin että myös opas olisi pakollinen. Tämä alkoi jo hieman ketuttamaan, ja ärsyyntyneenä ilmoitin etten kyllä halua maksaa siitä että joku pulisisi minulle huonolla englannilla seuraavan tunnin ajan. Opas oli kuitenkin pakko ottaa, ja vielä enemmän ärsyyntyneenä lähdimme kiertämään temppeliä. Temppeli oli ihan ok, mutta jotenkin koko operaatio sisäänpääsemiseksi oli vienyt maun tästä nähtävyydestä. Lisäksi käveltyämme noin kilsan pituisen kauppakujan temppelille havaitsimme, että temppelin vieressä olisi ollut parkkipaikka. Koko kuvio alkoi ärsyttämään.

Besakih mother temple.

Uima-allas ja viini sai mielialan kuitenkin kohoamaan, ja asia pitää kääntää niin että ihmiset ovat köyhiä, ja vaikka raha mikä temppelissä käyntiin meni tuntuu kohtuuttomalta verrattuna maan hintasoon, niin ei auta muu kuin ajatella että se menee tarpeeseen (parasta olisi prkl).

Mutta loppuaika kului resortissa löhöten ja seuraavana päivänä edessä oli lento Yogyakartaan. Olimme hankkineet sisäisen liikenteen liput saapuessamme Balille, mutta Indonesiassa matkustaessa tulee muistaa vahvistaa liput 24 tunnin sisällä ennen lähtöä. Muutoin voi olla että jää kelkasta. Lisäksi lentoihin tulee usein muutoksia, joten liian joustamaton ei saa aikataulun kanssa olla. Usein lippuja kuitenkin saa, jollei samalle päivälle niin ainakin parin päivän sisään lähtevälle lennolle, ja lippujen hinnat eivät päätä huimaa. Mutta tulee myös huomata että jollain yhtiöillä matkatavaramääräykset vaihtelevat ja maksimipaino tavaroille saattaa olla vain 10 kg. Toisaalta ylipainomaksu ei taas yleensä ole kummoinenkaan (siitäs sait Finnair). Meidän lipumme oli vahvistettu ja lentokin lähti ajallaan. Edessä oli neljä päivää Jaavan saaren sisäosassa sijaitsevassa Yogyakartassa.

Loman alku

2009-02-13T15:41:00.003+08:00

Pääsin kuin pääsinkin takaisin Shanghaihin. Kuumeen ollessa taas yli 39 astetta alkoi huolestuttamaan kenttien, ja varsinkin Hong Kongin lämpökamerat. Enpä kyllä tiedä kuinka ne toimivat, ja ovatko mitenkin herkkiä ja tarkkoja, mutta kuume olisi saatava alas. Eikä kurkkua repivä jatkuva liamyskäkään ollut niin miellyttävä ettei siitä olisi luopunut. Sain ajan lääkärille. Aikataulu viimeiselle päivälle oli kuitenkin armoton. Ennen lääkärille menoa oli hommattava ja astettava esille uuden vuoden lahjat vuokra-emännälle ja ayille. Koska tulin olemaan melkein seuraavan kuukauden poissa oli jääkaappi tyhjennettävä, sähkölaitteet otettava pois päältä, pakattava, varaukset tulostettava ja käytävä kangasmarkkinoilla noutamassa valmiit vaatteet. Olo ei oikeastaan ollut kauhean tuskainen yskänkohtauksia lukuunottamatta, mutta maailma vaikutti liikkuvan hidastetusti. Ja minä vielä sitäkin hitaammin. Hyvä kun pystyin muistamaan nimeni. Totesin että paras ottaa mukaan pitkähihnainen laukku, jota voisi pitää ristissä olan yli ja mahdollisimman vähän rahaa. Näin tappiot jos nyt jotain sattuisin sekavuuspäissäni johonkin jättämään olisivat pienet.

Ensimmäinen kauppa ja lääkärissä käynti menivät hyvin. Nukuin taksissa ja kuski herätteli sairaalan edessä. Lääkäri blondi dialogi:

L: Ok...now you have to stay at home and try to sleep. You have to get that fever down.
B: Ok...I can go home now and get some sleep (no valkoinen vale, kotiinmeno oli vielä kaukana ja nukkuminen vielä sitäkin kauempana) but tomorrow I have a flight to Hong Kong.
L: Ok...I see, well it is not a problem as long as you stay near good hospitals, if fever gets any worse. How long are you going to stay in Hong Kong?
B: Ummm...two days, but I can rest there, I have nothing to do there...
L: Ok...where are you then going after that?
B: Ummm...Indonesia...but it is Bali! I think it is not a problem.
L: Ok...there is medicines available in Bali, so it should be ok...how about after that?
B: Ummm...West-Timor...
L: Ok...I will give you all the medicines with you, you take first ones right away and then again when you get home. Got that?
B: Ummm?

Sammahdin taas taksissa ja kun pääsin kangasmarkkinoille maailma keikkui iloisesti ja paleli pirusti. Lääkkeet eivät olleet auttaneet ainakaan heti. Kolme tuntia myöhemmin en arvatenkaan ollut paremmassa kunnossa mutta olin valmis luovuttamaan. Mitään ei oltu vielä pakattu eikä tulostettu ja matkan alkuun oli 14 tuntia. Tärisin taksissa ja koitin keskittyä positiivisiin asioihin, kuten siihen että koska Indonesiassa on lämpimämpi ei kuume tuntuisi siellä niin pahalta.

Jonkinlaisessa koomassa sain loputkin asiat järjestettyä, ja sysäsin ennen sänkyyn kaatumista kaikki tärkeät matkadokut (passit, lentoliput, rahat, luottokortit) matkakumppanilleni, ihan vain varmuuden vuoksi.

Aamulla olo oli parempi. Ehkä lääkkeet sittenkin tehosivat. Pumppasin itseni täyteen kuumetta madaltavaa lääkettä ja eikun lentoon. Yskä oli karmea, mutta toisaalta puuduttava kurkkusuihke teki siitä vähemmän kivuliaan. Jopa nieleminen onnistui jo ilman irvistystä. Lento lähti ajallaan ja sujui viimeistä 40 minuuttia lukuunottamatta ok. Noh, älkää kysykö 200 muulta matkustajalta, jotka joutuivat kuuntelemaan yskimistä. Viimeinen 40 minuuttia meni hammasta purren ja kaikkia mahdollisia paineentasaamistekniikoita kokeillen. Kipu korvissa ja poskionteloissa oli aika kova kaikkien käytävien ollessa niin turvoksissa, ettei paine päässyt tasaantumaan. Juuri kun ajattelin että kohta jokin kyllä ratkeaa, niin laskeuduimme. Korvat olivat iloisesti edelleen kipeät, ja lisäksi niin lukossa että äänet kuuluivat kuin olisi tulpat korvissa. Vau. Tämän jälkeen kahden päivän Hong Kongin visiitti meni seuraavasti:

- Unta 5 tuntia.
- Illallinen ja drinksuja Ned Kellyssä.
- Unta 16 tuntia.
- Illallinen intialaisessa.
- Unta 14 tuntia.

Joo, kyllä Hong Kong vaan on hieno kaupunki. Mutta eipä sinä mitään, kun Balin kone lähti kohti Denpasaria maanantai aamuna niin kyydissä oli hieman nuhainen ja yskäinen, mutta hyväntuulinen blondi.

Kaohsiung

2009-02-13T06:42:00.000+08:00

Taipei jäi seuraavana päivänä taakse ja hyppäsimme (no oikeastaan matkalaukkujen kanssa ei paljoa hypitä, mutta siis laahustimme laukkuja raahaten) HSR (High speed railway) junan kyytiin ja suuntasimme Kaohsiungiin. Kaohsiung on Taiwanin toiseksi suurin kaupunki ja sijaitsee saaren etelä kärjessä. Keli oli edelleen upea kun 1,5 tuntia myöhemmin hyppäsimme (=laahustimme laukkuja raahaten) junasta ja nappasimme (siis etsimme laukkuja raahaten) taksin hotellille.

Samalla tavalla kuin Taipei 101 on Taipein maamerkki, on Tuntex sky tower Kaohsiung maamerkki. Ja myös ensimmäinen nähtävyys. Tornista pystyi näkemään kaupungin lisäksi kaupungin edustalla olevan Cijin saaren.

Harbour and Cijin.

Kaohsiung.

Tuntex inside.

City and Tuntex.

Tornin näköalakerros on ylin 85 krs. ja torni on kokonaisuudessaan 347,5 metriä korkea. Torni sijaitsee sataman kyljessä vastapäätä Cijin saarta, ja on nähtävissä mistä tahansa Kaohsiungissa. Tornin jälkeen tutustuin keskuspuistoon ja sen ympäristöön. Kaohsiungissa on varsin toimiva metroverkosto (noh, kaksi linjaa), ja metrolla pääsee mm. keskuspuistoon, jonka ympärillä on ostoskeskuksia, hotelleja ja ravintoloita.

Central park.

Aivan kuten Taipeillakin, on Kaohsiungillakin oma maailmanpyöränsä, Hello Kitty maailmanpyörä. Maailmanpyörä sijaitsee Dream mall ostoskeskuksen katolla sijaitsevassa pienessä huvipuistossa. Ostoskeskus sinällään on valtava ja täynnä länsimaalaisia merkkiliikkeitä. Niin kuin Taipeissakin, myös täältä löytyy food court, joka tarjoaa enemmän paikallisia ja varsin kiinalaisen oloisia herkkuja.

Hello Kitty!

Dream mall amusement park.

Illalla käytiin kiertelemässä yöruokakatuja, mutta menut näyttivät niin koukeroisilta, ja ruuat vierailta että päädyimme syömään ravintolaan. Täällä englannilla ei enää pärjännyt laisinkaan niin hyvin kuin Taipeissa.

Seuraavana aamuna väsytti ja kurkku oli kipeä. Mutta edessä oli aktiivinen nähtävyyspäivä. Metrolla pohjoiseen ja etsimään Lootuspuistoa. Ja jonkin aikaa puistoa saikin etsiä. Kartassa puisto näytti olevan aivan aseman vieressä, mutta asemalta puistoon ei varsinaisesti ollut näköyhteyttä, ja kun astui ulos pienille kujille sai niillä pyöriä tovin. Lopulta näin kyltin joka opasti Zuoying kungfutselaiseen temppeliin.

Löysin temppelin ja kiersin aitaa pitkin sisäänkäynnille. Hetken pälyilin portilla ympärilleni, mutta koska kukaan ei näyttänyt kiinnostuvan minusta livahdin sisään. Sissäänpääsymaksua temppeliin ei ollut. Eikä temppeli selvästikään ollut turistirysä. Eipä sikseen että kaohsiungissa paljon turisteja kävisikään. Temppeli oli autio, hiljainen, rauhallinen ja kaunis lämpimässä auringon paisteessa.

Zuoying confucian temple.

Meditointi täytyi kuitenkin jättää väliin, sillä temppelin ulkopuolella avautui näkymä lootusjärvelle. Ja järvi ei ollut aivan pieni. Joten tassua toisen eteen.

Kävelytie kulki järven rantaa pitkin ja sitä seuraten saattoi ihailla koristeellisia rakennuksia ja patsaita järven rannalla. Seuraava varsinainen stoppi oli kevät ja syksy pagodat järven toisella laidalla. Sanotaan että tuo hyvää onnea mennä sisään lohikäärmeen suusta ja tulla ulos tiikerin suusta. Sisäänpääsymaksu on naamioitu lahjoituksen muotoon ja se tulee maksaa lohikäärmeen sisällä.

Spring and autumn pagodas.

Inside of the dragon.

Zuoying lotus pond.

Pagodat olivat koristeellisia ja näkymät ylhäältä olivat lahjoituksen arvoiset. Ja hyvää onnea alettiin kaipaamaan, sillä kiivettyäni toiseen pagodaan keuhkot olivat tulessa ja köhin matkan alas. Olo alkoi olla väsynyt ja kurja ja päätin lähteä etsimään metroasemaa. Sama tarina toistui kuin tullessakin. Vaikka aseman piti olla lähellä puistoa meni sinne kävelemiseen yli puoli tuntia. Asema kuitenkin löytyi ja suunnistin väsyneenä takaisin hotellille. Lohikäärme ja tiikeri eivät olleet tuoneet tarpeeksi onnea, ja olin selvästikin tulossa kipeäksi. Noh, sehän alkaakin jo olla lomatraditio...

Nukuin noin 14 tuntia ja totesin että se auttoi laskemaan kuumetta sen verran että jaksoin lähteä viimeisen päivän kietrrokselle. Apteekkeja ei ollut mailla eikä halmeilla, joten luotin c-vitamiiniin ja kuumaan teehen.

Mutta päivän ohjelmassa oli ehkä jännittävin nähtävyyksistä eli retki Cijin saarelle. Saari toimii paikallisten retkikohteena, joten sinne on hyvät kulkuyhteydet. Lautta saarelle lähti Gushan laiturista noin 10 minuutin välein. Matka kesti noin kymmenen minuuttia. Mukaan olisi voinut ottaa skootterin tai pyörän.

Cijin ferry.

Saarella oli runsaasti nähtävää. Ensimmäisenä lautasta tulevaa vierasta tervehtii Tianhou temppeli. Kun katua jatkaa eteenpäin voi käydä nauttimassa lounasta kadun varren kalaravintoloissa. Merenelävät ovat saaren erikoisuus ja niitä oli tarjolla tien molemmin puolin runsaasti. Koska blondi antaa kuitenkin kaikkien kalojen uida rauhassa, niin jätin lounaan väliin ja jatkoin matkaa rannalle.

Tianhou pagoda.

Tianhou temple.

Seafood.

Cijin beach.

Ranta on paikallisten keskuudessa suosittu piknik-kohde. Periaatteessa meressä ei suositella uimista (aallot ovat kovat, eikä vesi ole kovin puhdasta), mutta paikalliset tuntuivat nauttivan rannan koko tarjonnasta ja monet kävivät kastautumassa. Ranta oli kaunis, mutta uimaan ei tehnyt mieli. Mutta minne teki mieli oli ylös.

Kunto ei ollut paras mahdollinen, mutta päätin sydänkohtauksenkin uhalla lähteä kiipeämään Chihoun linnoitukseen. Linnoitus oli ollut osa Taiwanin rannikkopuolustusta sen jälkeen kun Kiinan hallitus pakeni Taiwanille.

Chihou battery.

Nykyisin linnoituksen aktiivipäivät ovat kuitenkin historiaa, ja se palvelee turistien retkikohteena. Linnoituksen vieressä toinen turistikohde oli Chihoun majakka. Ja blondihan ei olisi blondi jos tekisi asiat helpoksi. Sen sijaan että olisin luottanut naisen vaistooni ja jatkanut kukkulan huipulla olevaa polkua pitkin majakalle kiipesin alas ja takaisin ylös kukkulan toista reunaa. Yskälle ei meinannut tulla loppua kun pääsin ylös ja silmissä pyöri, mutta olinpa päässyt ylös. Mutta siihen se ilo sitten loppuikin. Majakka oli mennyt kiinni klo 16 ja se puolisen tuntia minkä olin käyttänyt kiipeilyyn alas ja ylös oli aiheuttanut sen että kello oli viisi minuuttia yli. Pa...hus. Ja siis kun pääsin ylös päädyin sen polun päähän joka olisi tullut suoraan linnoituksesta. Mutta tulipa irroitettua limaa keuhkoista olan takaa.

Chihou lighthouse.

Totesin että on aika palata isommalle saarelle ja lähdin kohti lauttaterminaalia. En kuitenkaan vielä ollut aivan valmis luovuttamaan. Otin taksin kaupunkia halkovan joen suulle, ja varasin itseni love boat risteilylle. Rrromanttista eikö?

Paitsi että oli aivan yhtä yksin kuin vieressäni istuva katolialainen nunna. Noh, eikun kamera räpsymään. 20 minuutin risteily joella on mainostettu nähtävyys, ja erityisesti joen varren yövalaistusta oli kehuttu. Aurinko oli jo laskenut, joten valot olivat syttymässä kun risteilymme alkoi.

Love pier.

Love river by night.

Love boats.

Oli se ihan kaunista, ja näköalojen lisäksi risteily antoi hyvän kuvan joen varren ravintola tarjonnasta. Jos olo olisi ollut yhtään kaksisempi niin olisin jatkanut iltaa rannan suuntaan, mutta jäseniä särki ja ajatukset kulkivat mielenkiintoisen sekavasti. Seuraavana aamuna oli kuitenkin edessä junamatka takaisin Taipeihin ja lento Shanghaihin, jossa olisi yksi päivä aikaa pakata yli kolmen viikon Indonesian reissua varten.

Taipei

2009-02-12T23:21:00.001+08:00

Takaisin Shanghaissa. Nyt on tullut jo reissattua viimeisen puolen vuoden aikana niin paljon ettei koti oikein enää tunnu kodilta. Tuntuu oudolta olla kotona. Mutta myös ihanalta. Ja kevät on tullut Shanghaihin! Kun mittari näyttää 25 astetta lämmintä on aika istahtaa terassille ja vain nauttia!

Ikävä kyllä tämä keli ei ilmeisesti ole vielä jäädäkseen ja ennusteissa on vielä viileitä öitä. Mutta nyt on hyvä muistella kylmempiä aikoja ja palata takaisin tammikuuhun. Ennen kiinalaista uutta vuotta oli vuorossa lyhyt pyrähdys Taiwanille. Nykyisinhän välit ovat niin lämpimät että suorat lennot Manner-Kiinan ja Taiwanin välillä on potkaistu käyntiin, ja Shanghaista Taipeihin pääsee nykyisellään siis alle kahden tunnin. Se olisi alta tunnin jos saisi lentää suoraan (katkeraa tilitystä). Mutta koska molemmin puolin ilmavalvonnalle pitää antaa aikaa, emmekä halua tulla alas ammutuiksi, niin koneet täytyy tunnistaa ja siksi hevosenkenkälenkki ilmassa.

Ja niille jotka eivät historiasta mitään tiedä niin tässä lyhyt Taiwanin oppitunti. Vuonna 1949 Kiinan sisällisodassa Maon johtama kommunistinen puolue voitti hallitsevan oikeistolaisen puolueen ja perusti oman hallituksen (Kiinan kansantasavalta). Häviölle jäänyt Kiinan hallitus (Kiinan tasavalta) ja sen kannattajia (noin 2 miljoonaa ihmistä) pakeni Taiwanille. Siitä lähtien Taiwanin hallitus on ollut sitä mieltä että se on yhä Kiinan virallinen hallitus. Se on ns. Kiinan Tasavalta Taiwanilla. Manner-Kiinan mielestä Taiwan on vain yksi sen monista maakunnista (aivan kuten Tiibet). Vaikka Taiwanin pitkäaikainen liittolainen USA tunnusti Pekingin hallituksen jo 1970-luvulla, on sillä yhä runsaasti sotakalustoa Taiwanin vesillä.

Noh, tuo historia nyt kuitenkin hieman kaivertaa, mutta yhteiselo sujuu nykyisin suht rauhallisesti. Kai se on jonkinlainen kauhun tasapaino. Joka tapauksessa nyt blondillakin oli mahdollisuus päästä tutustumaan poliittisten pakolaisten perustamaan yhteiskuntaan.

Ja kauniiltahan se näytti. Hieman kuin Hong Kong, mutta ei niin paljon tungosta. Matkalla lentokentältä hotellille ihailin trooppista maisemaa, Taiwan tosiaankin on huomattavasti Shanghaita etelämpänä ja nauttii trooppisesta ilmastosta. Ja tietysti myös hurjista myrskyistä syksyisin.

Kaupunki vaikutti siistiltä ja ihmiset puhuivat englantia oikein hyvin. Ja olivat kohteliaita. Hieman tuli korealaiset mieleen. Taipei tuntui yhtä vähän Kiinalta kuin Hong Kong. Kaupungin maamerkki on toistaiseksi maailman korkein valmis rakennus Taipei 101 torni. Ennen torniin suuntaamista halusin ihastella tornia etäältä. Mahdollisuuden tähän tarjosi Miramar-ostoskeskuksen maailmanpyörä.

Miramar ferry´s wheel.

Taipei.

Miramar keskuksen jälkeen tekikin jo mieli lähestyä maailman korkeinta rakennusta ja tutustua siihen sisältä päin. Tornin juuressa on Taipei 101 ostoskeskus, mikä on kansoitettu luksusliikkeillä. Kellarikerroksessa tarjolla oli food court, missä saattoi täyttää vatsansa jos jonkinlaisella pöperöllä. Blondin valinta oli vanha kunnon kebab. Uuden-Seelannin jälkeen kunnon kebabia ei ollutkaan taas saanut, joten tilaisuuteen piti tarttua. Kiinalaista ruokaa kun nyt saa päivittäin kotonakin. Ja hyvää oli!

Taipe1 101 shopping mall.

Vatsan ollessa täynnä oli hyvä lähteä ylöspäin ihailemaan maisemia. Ostimme liput niin ylös kuin pääsi ja siirryimme hisseille. Toisin kuin Shanghain vastaavissa nähtävyyksissä täällä ei tarvinnut jonottaa. Ja hissin humauksessa oltiinkin jo ylhäällä!

Aurinko oli jo laskenut, mutta viimeiset säteet valaisivat vielä hieman maisemaa. Ja maisemat olivat hyvät.

Miramar looks small.

It is full moon-uuuuuuuuuu....

Taiwanissa siis myrskyää ja tuulee välillä kovaa. Eivätkä maanjäristyksetkään ole aivan tavattomia. Muistissa on vielä kaksi vuotta sitten tietoliikenneyhteydet koko Kiinassa lamauttanut Taiwanin maanjäristys, joka vaurioitti merikaapeleita. Taipei 101 on varautunut tärinöihin ja heilumisiin heilurilla, joka vaimentaa tornin liikettä.

Damper baby.

Luonnollisestikin rakennuksessa on 101 kerrosta ja se on 509,2 metriä korkea. Odotettavissa on että se on maailman korkein valmis rakennus vielä syksyyn 2009 asti, jolloin Dubain Burj´n olisi määrä valmistua.

Kiinalainen UV - tervetuloa Härkä!

2009-01-17T13:50:00.002+08:00

Tai lehmä Ei sillä oikeastaan ole väliä, mutta kiinalaisille se on oikeastaan lehmä, koska muinoin naaraseläimet olivat tärkeämpiä maataloudelle. Kiinalaiset suosivat naaraspuolisia nimityksi kuten lammas, kana ja lehmä. Me taas olemme usein kääntäneet ne vuoheksi, kukoksi ja nyt tulevana vuonna, häräksi.

Mitä härkä tuo tullessaan? Vuoden pitäisi olla tasapainoinen ja hyvä vuosi työn teon kannalta. Meille lampaille vuosi on suosiollisempi kuin kuin rotan vuosi. Ihmissuhteiden ja uran pitäisi kukoistaa, jos lammas vain tajuaa pitää nokkansa erossa muiden asioista (mitkä muiden asiat?).

Härän vuoden ensimmäinen päivä koittaa tänä vuonna 26.1. jolloin räiskyy ja poksuu ympäri Aasian todenteolla. Aloitan vuoden täyttämällä yli kaksi vuotta kestäneen haaveeni ja palaan Indonesiaan. Tällä kertaa ohjelmassa Yogyakarta (Jaava), Kupang (Länsi-Timor) ja Balia olantakaa (Ubud, Kuta, Lovina ja Jimbaran). Matka suoritetaan Honkkarin kautta, joten ensin pääsen toivottavasti nauttimaan Ned Kellyn jazzahteluista. Edessä 23 päivää reissua, jolloin erotellaan bilehileet tarzaneista. Katsotaan mitä Indonesian viidakoista lopulta ulos pulpahtaa.

Siis uuteen vuoteen, ei rotan vuosikaan hassumpi ollut (lampaalle luvattiin silloin 5 hyvää kuukautta, ja noh, 7 huonoa), joten nyt toiveet ovat aika korkealla härän suhteen. Sarvet pystyyn ja kärpäset hännällä hus!

HYVÄÄ KIINALAISTA UUTTA VUOTTA 2009!

HAPPY CHINESE NEW YEAR 2009!

Horisontissa...Formosa!

2009-01-11T18:34:00.000+08:00

Muutama päivä on jo ehditty palella Shanghaissa, lämmintä 2-9 astetta, hyrrr. Vuoden kylmin aika on täällä käsillä, ja patterit lämmittävät melkein täydellä teholla. Siis oiva aika siirtyä inan etelämmäksi.
Koska Hong Kong ja Macao on koettu, on vielä jäljellä yksi saari. Unohdamme siis "26 maata ja Taiwan"-vitsit, ja suuntaamme ennakkoluulottomasti kohti tätä, noh jotain. Käydään katsomassa olisiko Kiinan tulevaisuus ehkä ollut valoisampi, jos oikeistolaiset olisivat sittenkin voittaneet, ja onko se Taipei sitten niin erilainen kuin Peking. Palaillaan asiaan ensi viikolla viisaampana.

UV 2009 Thaimaassa

2009-01-10T13:02:00.007+08:00

Malesian jälkeen tuli rauhoituttua kotona Shanghaissa muutama viikko joulun yli, ja länsimaalaista uutta vuotta lähdettiin juhlimaan Thaimaahan.

Ensimmäisenä kohteena tuttavien koti Saraburissa, parin tunnin ajomatkan päässä Bangkokista. Thaimaalaisille uusi vuosi koittaa huhtikuussa, joten tavallaan asiaan suhtautuminen oli samantyylistä kuin Kiinassa. Jotain hieman juhlittiin, mutta traditiota ei ollut. Kaikki paikat siis olivat onnellisesti auki, ja sehän sopi meille. Tällä kertaa oli ohjelmassa myös hieman nähtävyyksien kiertelyä.

Nähtävyyksien ihmettely aloitettiin Rama kuuden aikoinaan rakennuttamalta padolta. Pato oli Saraburin provinssille tärkeä, ja se säätelee vielä tänäkin päivänä provinssin vesivaroja. Joen varrelle oli tietysti keskittynyt monenlaista toimintaa.

Rama VI dam.

Paikallista ruokaa käytiin testaamassa joen varrella kelluvassa ravintolassa. Ja herkullista oli, kuten Thaimaassa yleensäkin.

Floating restaurant.

Illan hämärtyessä korkattiin skumppapullot ja tarinoitiin Aasiasta. Länsimaalaisille uusi vuosi oli alkanut.

Seuraava aamu valkeni varhain, ja aamupalan jälkeen alkoi läheisten nähtävyysten ihmettely. Kierros alkoi loikoilevalta Buddhalta. Tässä tuleekin sitten käännöksen vaikeus. Buddhan ei saa sanoa makaavan tai nukkuvan, vaan thaimaalaiset haluavat kutsua vaakatasossa olevia patsaita termillä reclining (nojaileva?). Englanniksi siis homma selvä, mutta suomeksi vielä haussa.

Singburi reclining Buddha.

Buddha oli kuitenkin noin 46 metriä pitkä ja paikalliset kiersivät Buddhaa tanssien, laulaen ja soittaen soittimia. Alueen ympärillä oli myös vilkkaat markkinat, ja meininki sen mukainen. Menoa oli hauska seurata, hieman erilainen fiilis kuin luterilaisessa jäykkiskirkossa.

Markkinoilta sai ostaa mm. kilpikonnia, jotka oli tarkoitus vapauttaa esim. läheiseen jokeen. Kilpikonnien tarkoituksena oli tuoda onnea erinäisille projekteille, esim. talon rakennukselle.

Releasing turtles.

Singburin valtavalta Buddhalta matka jatkui Saraburin Buddhan jalanjäljelle. Kuten Singburissa, oli Saraburissakin temppelin ympärille muodostunut varsinainen markkina-alue.

Wat Phra market.

Wat Phra.

Itse Buddhan jalanjälki löytyi kalliosta, ja sen ympärille on myöhemmin rakennettu temppeli, missä jalanjälkeä voi käydä ihmettelemässä.

Buddha´s footprint.

Wat Phra Buddhapat.

Jalanjäljeltä lähdettiin tutkimaan muunlaisia jälkiä. Suuntana Lopburi ja muinainen khmerien palatsiraunio Prang Sam Yod ja sen kuuluisat apinat.

Monkey park temple.

Apinat ovat levinneet paikallisen temppelin takapihalta ja jopa vallanneet ympäröivät talot, joiden alkuperäiset asukkaat ovat joutuneet antamaan periksi näille notkeille varkaille. Alunperin apinoita paikalle houkutteli temppelin ympärille kasatut ruuantähteet. Apinat houkuttelivat paikalle turisteja, ja nykyisin apinoita ruokitaan varsin runsaasti.

Pig face. Temple gift.

Monkey food. Temple left overs.

Watching...and uuugh, maybe learning how to drive a car?

Temple dance.

Prang Sam Yod.

Apinat olivat levinneet hieman liiankin hyvin, ja ilmeisesti jonkinlaista karsintaa suoritettiin, sillä temppelipuisto oli lähes tyhjä apinoista. Ilmeisesti puiston apinat olivat kohdanneet tiensä pään. Toisaalta kaukaa apinoita ei tarvinnut etsiä. Prang Sam Yod ja läheiset talot kuhisivat edelleen.

Prang Sam Yod monkeys.

Apinoiden valtaamia taloja oli temppelin ympärillä useamman korttelin verran. Apinat pysyivät hyvin ruokittuina suhteellisen tyytyväisinä, eikä siltä tieltä enää oikein ollut paluuta. Ruokkimista on siis jatkettava, jottei ihmisten seassa elelevät apinat kävisi agressiivisiksi. Liian tuttavallinen ei apinoiden kanssa kannata olla. Apinat ovat kroonisia kleptomaaneja, ja kaikki mikä irti lähtee viedään nopsasti. Suurin virhe mitä alueellla voi tehdä olisi kantaa mukanaan ruokaa. Eikä apinoita kannata mennä taputtelemaan.

Houses of apes.

Lopburin apinat jäivät nauttimaan mätäneviä hedelmiä, ja me siirryimme thaimaalaisen hot potin, sukin pariin. Eli kuumaan veteen heitettiin kasviksia, lihaa ja munaa, ja sitten odoteltiin lihojen kypsymistä, sen jälkeen maustettiin, ja sitten nautittiin. Oli maukasta.

Saraburin retki tuli päätökseen ja siirryimme bussiasemalle ihmettelemään seuraavaa Bangkokiin lähtevää bussia. Sisäänheittäjät heittivät meidät muutamaankin bussiin (ekassa ei sitten ollutkaan vapaita paikkoja), ja matkaan päästiin. Puolitoistatuntia myöhemmin hyppäsimme kyydistä vanhan lentokentän vieressä ja vaihdoimme taksikyytiin. Ja pian jo hotellilla.

Bangkokissa aika kului löhöten altaalla, nauttien tulisesta thairuuasta ja shopaten. Ainoana nähtävyytenä eksyimme Siam Paragon ostoskeskuksen kellarissa sijaitsevaan akvaarioon.

Lobster.

Nutrio.

Shark!

Akvaario ei ollut hassumpi, ja aikasta nopeasti käyty. Jos haluaa kokea enemmän on akvaariossa myös mahdollisuus tutustua kaloihin lasipohjaisessa veneessä, tai käydä taputtelemassa haita lähempää sukeltamalla tankissa. Ilta oli kuitenkin pitkällä, ja akvaario sulkemassa oviaan. Me tyydyimme katselukierrokseen, mistä matka jatkui Bangkokin ravintolaelämään.

Kolmen päivän itsensä grillaamisen jälkeen oli aika hypätä koneeseen ja vetää takki päälle ja sukat jalkaan. Uusi vuosi oli jo pitkällä ja aika palata Shanghaihin oli käsillä. Bangkok on loistava pikalomakohde, ja oikeastaan se vain paranee mitä tutummaksi kaupunki tulee. Nähtävyydet eivät ole kaksisia, ja suosituimmilta huorakaduilta voi pysytellä poissa. Mutta parasta kaupungissa on vain eläminen. Kelit ovat aina lämpimät ja ihmiset ystävällisiä. Ja ruoka hyvää!

Borneo - Kota Konabalu

2009-01-09T11:49:00.002+08:00

Ensimmäinen vilaisu Borneosta ei ollut hassumpi. Ikkunasta komeili itse Kota Kinabalu!

Mount Kinabalu.

City Kinabalu.

Vuoren juuressa paistatteli itse Kinabalun kaupunki, mutta me olimme matkaamassa syrjemmälle. Kitabanulla valinta tehdään kaupunkihotellien ja syrjemmässä sijaitsevien resorttien välillä. Koska tavoitteena oli pitkä viikonloppu rannalla, niin silloin oli valittava rantahotelli. Kinabalun keskustassa ei rantoja ole.

It was what I was hoping for.

Borneolla on kaikkea. Mutta useimmat asiat eivät ole aivan niin ilmaisia kuin muualla Kaakkois-Aasiassa. Mutta jos hieman rahaa löytyy, ei puuhaamisesta tule loppua. Kylpylöiden, hierontojen ja uima-altaiden lisäksi voi lähteä vaeltamaan itse vuorelle, sukeltamaan kirkkaisiin vesiin läheisille saarille, laskemaan kuohuvia (ja vähemmän kuohuvia) koskia, shoppaamaan kaupungin markkinoille tai lentää visiitille moikkaamaan orangeja.

Orangit ovat varmasti vuoren ohella saaren suosituin nähtävyys. Mutta jo ennen reissua olin selvittänyt itselleni, ettei liikaa kannatta toivoa tämän suhteen, jos majoittautuu Kinabalulle. Orangi-reservaatti sijaitsee satojen kilometrien päässä Kinabalulta, ja matka suoritetaan usein lentäen. Päätin niellä pienen pettymyksen ja jättää kalliin ja aikaa vievän matkan väliin. Ehkäpä sitä keksii jotain muuta.

Ja niin sitä keksi. Minulle oltiin suositeltu koskenlaskua, ja nyt sitä siis oli kokeiltava. Vaihtoehtoina 1-2 luokan koski Kiulu, ja 3-5 luokan koski Padas. Kyselimme hieman ja ensikertalaisina meitä ei edes oltaisi viety Padakselle, joten kohti Kiulua siis. Laittaessamme päälle varusteita (kypärä, pelastusliivit), kävi ilmi että melontakumppanimme eivät edes osanneet uida. Mielessä välähti kuinka pelastan uimataidotonta kiinalaista malesialaisesta koskesta.

Mutta ei tarvinnut pelastaa ketään. Olin varautunut uimapuvulla ja vaihtovaatteilla. Meille oli sanottu että tulemme kastumaan, ja samalla ihmettelin muslimimaan tapoja. Jos kerran uintireissu on edessä niin kai sitä voi sitten ihan suoraan olla uikkareissa. Mutta uima-altaalla seuratessa vaatteet päällä uivia paikallisia, tuli asia aika selväksi. Biksut päällä ei täällä resortista poistuta. Ja blondinkin on hyvä pitää housut jalassa - myös koskenlaskussa.

Ja märkää puuhaahan se oli. Ei kuitenkaan ihan niin rajua kuin olin odottanut. Opas selitti että vesi on nyt tavallista paljon matalammalla, ja sen takia joki on aika kesy. Varovasti kyselimme toisen kosken tilanteesta, ja opas ilmoitti "it´s not for you". Eli ehkäpä minusta tuntui urheammalta kuin miltä koskessa keikkumiseni näytti...

Välipysähdyksellä saimme uida joessa, ja kiinalaisetkin treenasivat liivit päällä koskessa kellumista. Ja sitten jatkettiin. Lopussa kaikki olivat taatusti läpimärkiä, ja suuntasimme naisten suihkuille. Missä sitten päätimmekin järkyttää paikallisia heittämällä vaatteet pois, ottamalla nakusuihkun (naku!) ja ihan siinä jonottamatta koppiin päätimme kuivata itsemme ja vetää puhtaat vaatteet päälle. Paikallinen vastaava suoritus piti sisällään suihkun märät vaatteet päällä, pukukoppiin jonotuksen märissä vaatteissa ja ahtaassa kopissa vaatteiden vaihdon. Joillain sitten on vinksahtanut suhtautuminen alastomuuteen - ja vielä saman sukupuolen kesken! Ne pitäisi viedä sekasaunaan, vihtoa ja kierittää lumessa...

Illalla päätin säväyttää korealaiseen tyyliin hotellin kylpylän naisten puolella, ja hylkäsin uimapuvun pukuhuoneessa. Olipa muuten altaissa hyvin tilaa.

Spa night....mmmm.

Koskenlasku oli kivaa, ja sitä täytyy vielä joskus saada lisää. Mutta jossain lämpimässä maassa kiitos. Reissun toisena järjestettynä ohjelmana oli sukeltaminen. Sukeltaminen on suositumpaa Borneon itärannalla, mutta sitä voi harrastaa myös Kota Kinabalun edustalla sijaitsevassa Tunku Abdul Rahman meripuistossa. Puisto on vedenalaista luonnonsuojelualuetta, jonka johdosta siellä jotain vedenalaista elämää pystyy kokemaankin. Muutoin Kinabalun edusta on varsin tuhottua.

Borneon itäpuolella taas sijaitsee yhdet maailman parhaista sukellusvesistä. Tai näin mm. Jacques Cousteau on kehaissut. Siis juuri se sama paikka mistä Jolon panttivankien viidakkoloma sai alkunsa. Mm. Sipadanin saari on lähempänä Joloa kuin filippiinien lähimmät saarikohteet. Olin harkinnut pitempää lomaakin (no joo, salama ei näissä tapauksissa yleensä iske kahdesti), mutta niin ihanalta kuin saarten sukellusvedet näyttivät, niin saarimajoitukset taas eivät olleet niinkään houkuttelevia. Niinpä siis tingimme sukellusten laadusta.

Sukellusreissut Tunku Abduliin ovat kokopäiväreissuja. Ensimmäisen sukelluksen jälkeen lounas saarella, hetki rannalla löhöilyä ja sitten päivän toinen sukellus. Ensimmäinen sukellus oli Mamutik saaren suhteellisen kirkkaissa vesissä. Näkyvyys oli kohtalainen ja paikka oli kuuluisi rauskuista (sting ray), joita mekin onnistuimme hätistämään liikkeelle pohjamudista useita yksilöitä. Muutenkin sukellus keskittyi jostain syystä myrkyllisiin lajeihin ja pohjasta löytyi useita kivikaloja, skorpionikaloja ja pallokaloja. Kesken sukelluksen jysähti. Enkä nyt siis tarkoita mitään henkistä valaistumista, vaan kirjaimellisesti kuulimme kovan pamauksen veden alla. Hetken aikaa odotin paineaaltoa, mutta nopsaan palasin hetkeen ja faktaan, että vaikka räjäytys veden alla tuntuisi tulevan muutaman metrin päästä, on se todennäköisesti tapahtunut kilometrien päässä. Dynamiittikalastus. Ja se on juuri syy miksi Kinabalun edustan korallit, ja siitä seurauksena kalasto, on tuhoutunut. Mutta sepä ei estä reippaita poikia jatkamasta kalastamista dynamiitilla. Ja ei, se ei ole laillista edes Malesiassa. Mutta toisaalta maa on aika korruptoitunut.

Lounaalle painuimme saarelle, minkä ranta pienestä tungoksesta huolimatta oli aika paraatiisimainen. Maltoin mättää paistettua nuudelia naamaani hetken, jonka jälkeen levisin valkealle hiekalle.

Beach football. Future divers.

Mine!

Bye, bye...

Päivän toinen sukellus oli Sapi saarella. Edellisen sukelluksen veijareiden lisäksi näimme useita ankeriaita, merimakkaroita, koteloita ja pikku kalmarin. Tällä kertaa räjähdyksiltä säästyttiin, ja 50 minsan kuluttua meikäläisellä alkoi ilma olemaan vähissä ja sukellus lopussa.

Olimme pohtineet kokopäiväsukellusten mielekkyyttä neljän päivän lomalla, mutta oli se sen arvoista. Sukeltaminen on aina yhtä kivaa. Vaikka hieman harmaa Kinabalun edusta olikin.

Rannalle, vaihtamaan vaatteet ja suorittamaan viimeiset shoppaukset. Kinabalun rantaravintolakadun vierestä löytyy tuoremarkkinat, ja vaikka tuoreet tonnarit eivät juuri turistia lämmitä, niin tuoremarkkinoiden kupeessa on sisähalli, mistä löytyykin sitten kiinostavampaa krääsää. Paikkaa kutsutaan filippiinomarkkinoiksi

Filippino market.

Fresh food market.

Koska markkinoilta on vain kivenheitto ravintolakadulle, voi huvin...ja noh huvin, hyvin yhdistää toisiinsa. Kadulta löytyi jopa australialaista omenasiideriä, ja jos juomapuoli ei riitä on intialainen ruoka erittäin herkullista.

Bar street.

Viiden päivän Malesian lomalla ei paljoa ehdi. Mutta senpä takia kannattaakin parina päivänä keskittyä hotellilla löhöilyyn. Kinabalu oli helppo pikalomakohde. Ei halvimmista halvin, mutta sovitut hinnat säästivät aikaa tinkaamiselta. Toisaalta pitkällä lomalla ollessa olisivat fiksatut hinnat saattaneet alkaa nyppimään, mutta lyhyellä lomalla vähää aikaa ei tee mieli käyttää takseista tinkaamiseen. Mutta pitempää lomaa suunnitellessa suuntaisin ehkä kuitenkin Malesian niemimaan puolelle. Kota Kinabalu on kliininen ja hauska. Rentouttava ja ennalta-arvattava. Ei siellä koe suuria seikkailuja, mutta eipä se varmasti petäkään. Blondille tämä tätä kuitenkin riitti, ja tulevaisuudessa jonnekin muualle.

Truly Asia - Kuala Lumpur

2009-01-07T11:48:00.001+08:00

Juuu...mainokset jatkavat tepsimistään (Malaysia - Truly Asia...). Malesia oli vuorossa joulukuun alussa ja tavoitteena päästä viettämään lämmintä ja pitkää viikonloppua Kota Kinabalulle. Ennen sitä oli kuitenkin edessä lyhyt pysähdys Kuala Lumpurissa.

Koska aikaa oli vähän oli valittava nähtävyyksien välillä. Koska kaksoistornit häämöttivät jo hotellihuoneen ikkunasta, niin päätimme pikapikaa visiteerata Menara KL tornissa.

Music.

Menara KL tower.

Better view for Twin towers.

Hah! I have been higher!

Vajaassa päivässä ei KL:ssä paljoa juhlita. Bisnessalue kaksoistornien ja Menaran välissä oli ainoa millä ehdimme pyörimään. Nopsaan kierrettynä alue vaikutti siistiltä, hienolta ja helpolta liikkua. Tosin kauhean kauas hotellista ei tarvinnut mennä niin jalkakäytävät kapenivat, ja pian huomasi kävelevänsä pikatien reunaa. KL ei ehkä ole jalankulkijan unelma, varsinkaan jos hotelli on syrjemmällä.

This time I got blue T-shirt.

Hotellia kannattaa siis valita huolella, loistava sijainti ei välttämättä tarkoita huippuhintoja. Vaikkei Malesia mikään halpistaivas olekaan. Iltapäivällä olimme jo taksissa matkalla kohti kenttää ja Kota Kinabalun konetta.

Cheonan

2009-01-05T11:48:00.002+08:00

Soulin jälkeen suuntana oli Soulin lähiökaupunki Cheonan. Cheonan löytyy Soulin metrokartasta, mutta aivan kivutonta sinne metrolla pääseminen ei ole. Meinaan jollei puhu ja lue koreaa. Kaikki linjan junat eivät mene Cheonaniin asti ja niinpä mekin jouduimme vaihtamaan välillä. Eli kantamaan matkalaukut ylös, ostamaan uudet liput, kantamaan matkalaukut alas ja odottelemaan. Toisella junalla kuitenkin pääsimme kuin pääsimmekin perille asti. Kätevämmin, samassa ajassa ja istuen (metrot ovat yleensä täynnä) perille pääsee bussilla.

Cheonan.

Cheonanissa on muutamia nähtävyyksiä ja se on kuuluisaa kuumien lähteiden aluetta. Muutoin kaupunki on aika mitäänsanomaton. Mutta toisaalta se tarjoaa vilauksen paikallisten elämään. Cheonanissa on jonkin verran teollisuutta ja sen johdosta myös jonkin verran expatteja. Kaupungista löytyy ulkomaalaisia ravintoloita, mutta päätin keskittyä korealaiseen. Korealainen ruoka on todella hyvää silloin kun se on hyvää. Vähän sama kuin kaiken aasialaisen ruuan kanssa. Erityisen kaverin minusta sai kuuma kivipata jossa ainekset ovat tarjottaessa raakoja. Sitten vaan sekoitetaan (ja varotaan polttamasta näppejä). Chilikimchijuustokana riisillä oli todella tulista, ja herkullista!

Served as shown.

Nähtävyydet Cheonanin alueella ovat levittäytyneet isolle alueelle, joten auton vuokraaminen ei ole hullumpi ajatus jos on paikan päällä pitemmän aikaa. Muutoin taksilla pääsee ja bussejakin kulkee sinne ja tänne. Me valitsimme nähtävyydeksi Independence hallin, jossa läpi käydään Korean historiaa erityisesti Japanin miehityksen alla, ja kuinka siitä pinteestä selvittiin.

Cheonan Independence hall.

Alue on varsin iso ja hieman syrjässä. Aikaa kannattaa varata useampi tunti, varsinkin jos mielii tutustua ulkotiloihin. Sisäänpääsy on ilmainen ja viikonloppuisin monet perheet tulevat alueelle viettämään aikaa.

Ulkotilojen lisäksi tarjolla oli toistakymmentä hallia, joissa kussakin oli katettuna Korean historian merkkihetkiä.

En ollut sen tarkemmin Korean historiaan aikaisemmin tutustunut, mutta selväksi kävi että aika sotainenhan se historia oli jo ennen japanilaisiakin ollut. Mutta mielenkiintoinen paikka. En nyt sen takia lähtisi Cheonaniin varta vasten, mutta kannattaa ehdottomasti käydä jos sinne jostain syystä eksyy.

Ja sitten siihen toiseen syyhyn miksi ihmiset Cheonaniin matkaavat. Tokihan paikallista kylpylää oli kokeiltava. Eli auto alle ja kyselemään mitä lähiseuduilla olisi tarjolla. Ja löytyihän niitä. Päädyimme kokeilemaan isoa kylpylää missä oli niin ulkoalataita, yhteinen iso allastila ja naisille ja miehille erikseen allasosastot.

Hot spring spa entrance.

Valitettavasti ulkoallas oli suljettu, koska saavuimme paikalle myöhään illalla, mutta onneksi muut palvelut vielä toimivat. Aloitimme isosta yhteisaltaasta, missä luonnollisestikin oli uimapukupakko. Kiitin vaistojani siitä että olin valinnut asuksi kokouimapuvun, sillä korealaiset naiset käyttivät varsin peittäviä uima-asuja. Oli pitkiä lahkeitä, hameita ja kerrospukeutumista. Uimalakkipakko oli myös huomionarvoinen seikka (varsin yleinen myös Kiinassa). Iso allas oli jaettu eri osastoihin joissa oli erilaisia hierovia vesisuihkuja. Kierros päättyi kivipohjaiseen kävelyliuskaan, joka paineli kivasti jalkapohjia kun sitä pitkin käveli. Ison altaan vieressä oli erillisestä maksusta käytössä oleva kala-allas. Pikku kalat siis puhdistavat ihoasi.

Iso allas meni kiinni kaksi tuntia aikaisemmin kuin erilliset alueet, joten siirryin naisten puolelle. Siellä taas oli uimapukukielto. Altaita oli eri lämpöisiä, poreilla ja ilman, erilaisia saunoja ja yrttikylpyjä. Varsin rentouttava paikka, ja kylmällä kelillä oikein miellyttävän lämmin. Olo oli puhdas ja raukea kun lähdimme kylpylästä.

Seuraavana aamuna hieman shoppailtuani oli aika lähteä kotimatkalle. Tällä kertaa päädyin käyttämään lentokenttäbussia, joka ajaa suoraan Cheonanista Soulin kentille. Incheonin kenttä oli viimeinen pysäksi. Viimeisen bullgogin nautittuani kentän Lotteriessa olin valmis palaamaan Kiinaan. Mutta mieleen jäi kyllä halu vielä vierailla Koreassa, niin pohjoisessa, kuin etelässäkin uudestaan. Ruoka oli herkullista, kaikkialla oli siistiä, ihmiset kohteliaita ja nähtävää jäi paljon näkemättä.

Jollen olisi asunut Kiinassa olisi tuo kieli ehkä aiheuttanut enemmän ongelmia, mutta nyt sitä on jo kehittänyt selviämismetodit, eikä asiaan enää kiinnitä niin paljon huomiota. Mutta siis, englantia ei siis mitenkään yleisesti puhuta, eikä ole harvinaista että asiat on kirjoitettu vain korealaisilla kirjaimilla. Lausuminen on yhtä käsittämöntä kuin Kiinassa (mutta siis erilaista), joten paikalliset eivät mm. ymmärrä jos koitat lausua paikannimiä. Cheonan oli lausuttu karkeasti "Tshönan". Mutta koska korealaiset ovat paljon paremmin käyttäytyviä kuin kiinalaiset, he sentään koittavat auttaa. Kertaakaan lippua ostaessa ei lippu jäänyt saamatta, ja aina oikeaan paikkaan. Jos asia ei tuntunut selviävän löytyi aina vapaaehtoisia auttamaan kääntämisessä. Jotain mitä Kiinassa ei ikinä tapahdu. Piti oikein tsempata omaa käytöstään ja muistuttaa itselleen että nyt ollaan taas tekemisissä sivistyneiden ihmisten kanssa. Ei siis tönimistä, tunkemista, etuilua, taksien varastamista, huutamista, tinkimistä yms. Ja juuri siksi Korea jäikin mieleeni niin mukavana paikkana :-)

Divided country

2009-01-04T22:02:00.000+08:00

Kuudelta herätys ja autokyydilla bussille ja sen jälkeen kohti rajaa. DMZ (demilitarized zone) turneet ovat erittäin suosittuja Soulissa vierailevien ulkomaalaisten keskuudessa. Itse korealaisilta DMZ on kiellettyä aluetta ilman erityislupaa. Alue on YK:n hallinnoima, ja etelän puolta vartioivat korealaiset ja amerikkalaiset sotilaat. Alueen on sanottu olevan maailman vaarallisin alue ja jännitteet maiden välillä ovat suuret. Sota ei virallisesti ikinä loppunut, ja varsinkin pohjoisen puolella väärille alueille harhailevat turistit tai asukkaat ammutaan kyselemättä. Alueella täytyy pitää mielessä että käynnissä on jatkuva propagandasota maiden välillä, ja kuulemaansa ja näkemäänsä täytyy suhtautua järkevästi.

DMZ turneen lisäksi tarjolla on retkia Panmunjomiin, viralliselta nimeltään JSA (Joint Security Area). Panmunjom on alue missä neuvottelut YK:n ja Pohjois-Korean välilla käydään. Tämä alue on juuri se mistä kuvat toisiaan tuijottavaista sotilaista etelän ja pohjoisen välilla on otettu. 1976 kaksi yhdysvaltain sotilasta tapettiin alueella (tree chopping incident), jonka seurauksena alue jaettiin kahtia pohjoisen ja etelän välillä. Etelän sotilaiden oli määrä raivata tiellä olevien puiden oksia, kun pohjoisen sotilaat tulivat estämään heitä. Paikalle tuli kaksi Yhdysvaltain sotilasta saattamaan työn loppuun, kun pohjoisen sotilas hyökkäsi heidän kimppuunsa kirveellä murhaten molemmat. Tämän jälkeen alue jaettiin kahtia eikä MDL:n (Military demarcation line) toiselle puolelle ole enää saanut mennä. Paikalla on kuitenkin täysipäiväinen vartiointi, ja sotilaat seisovat muutaman metrin päässä toisistaan kasvotusten. Huhu kertoo että ennen vanhaan oli käynnissä tuijotuskilpailu sotilaiden välillä. Pohjoisen sotilaat kuitenkin voittivat kilpailun jatkuvasti, ja nykyisin etelän sotilaat pitävät peiliaurinkolaseja jatkuvasti päässään, joten katsekontakti ei enää ole entisellään. Meidän aikamme ei kuitenkaan riittänyt kokopäiväkierrokselle, ja niinpä tyydyimme DMZ kierrokseen.

Kierros alkoi Re-unification kylästä, missä nähtävyytenä oli Freedom bridge. Siltakulki alun perin pohjoisen puolelle, ja siltaa pitkin suoritettiin ensimmäinen sotavankien vaihto sodan päättymisen jälkeen. Myöhemmin silta oli pommitettu ja jäljellä on enää lyhyt pätkä etelän puolella. Tuosta pätkästä on kuitenkin tullut tärkeä muistokohde etelän asukkaille, jotka sodan jälkeen huomasivat menettäneensä osan perheestään joka jäi rajan toiselle puolelle. Etelä-Koreassa on 10 miljoonaa ihmistä joilla on sukulaisia pohjoisen puolella. Pohjois-Korealaiset eivät saa matkustaa maasta ulos, joten näiden sukulaisten tapaaminen on lähes mahdotonta. Aihe on erittäin kipeä. Kuten muissakin aasialaisissa kulttuureissa myös koreassa perhe ja suku on ihmiselle maailman tärkein asia. Usein ainoa asia jolla on merkitystä. Tämän johdosta perheensä menettäneet etelän vanhukset ovat edelleen epätoivoisia ja rukoilevat Koreoiden yhdistymistä, mikä merkitsisi sitä että he saisivat perheensä takaisin. Etelän puolen rajasta ollessa kiellettyä aluetta korealaisilta, jotkut heistä matkustavat Koillis-Kiinaan nähdäkseen vilauksen pohjoisesta, ja ehkä kauan kadoksissa olleista sukulaisistaan.

Mitä Koreoiden yhdistymiseen tulee, on päivä edelleen kaukana, mutta Kim Jong-Ilin aika on ollut hyvä etelälle. Hänen isänsä Kim Il-Sungin aika ajoi Korean taloudelliseen kriisiin eristäen Pohjois-Korean täysin muusta maailmasta. Ainoa maa minkä kanssa Korealla oli jonkinlainen vaihtosuhde oli Kiina, joka tuki pohjoisen kommunistista johtajaa. Kim Il-Sung kuoli 1994, jonka jälkeen välit ovat hieman parantuneet. Alkaen ihan pienistä asioista kuten Koreoiden rajajoen kumminkin puolin megafoneilla pyöritettävät propaganda nauhat eivät enää kaiu ilmoille. Nauhoilla pohjoinen julisti mm. kuinka heidän johtajansa on maailman paras johtaja ja Koreoiden todellinen hallitsija, kun taas etelä koitti vedota armeijaan ja kansaan, jotta he nousisivat johtajaansa vastaan kertomalla että Pohjois-Korea on maailman köyhin maa, ja kuinka asiat Etelässä ovat kansalla paremmin, ja mitä kaikkea heillä on. Kuulutukset nyt sinällään olivat turhia, sillä pohjoisen puolella rajan läheisyydessä ei asu sielun sielua. Panmunjomiin rajan molemmin puolin rakennetut kylät, pohjoinen propagandakylä ja eteläinen vapauskylä, on pohjoisen osalta feikkiä. Kylät ovat näköetäisyyden päässä toisistaan ja kylien keskellä on maan lippu. Käynnissä oli ennen kilpailu kumman lippu oli korkeammalla, ja kun etelä oli johdossa päätti pohjoinen korottaa omaa lipputankoaan. Nyt tämäkin varustelukilpailu on lopetettu ja pohjoisen lippu liehuu pysyvästi korkeammalla. Pohjoisen puolen kylä on siis on tyhjä aavekylä, kun taas etelä on saanut erityisillä eduilla houkuteltua omaan kyläänsä 500 asukasta. Ja siihen asukasmäärä on jäädytetty. Kylään ei ole mahdollisuutta muuttaa jollei joku ole kylästä lähdössä. Ajatus asumisesta satoja metrejä rajasta keskellä maailman miinoitetuinta aluetta ei välttämättä kuulosta houkuttelevalta, mutta tavallaan se on myös maailman turvallisin paikka asua. Kaikenlainen rötöstelu ja rikollisuus on nollassa. Lisäksi raja-alueen pitkä eristyneisyys on luonut alueelle yhden maailman koskemattomimmista luontoalueista. Alue toimii kotina lukuisille eläimille ja kasveille, joita muualla Koreassa ovat äärimmäisen harvinaisia.

Välien parantuessa propaganda on vähentynyt. Enää turisteilla ei ole mahdollisuutta kulkea pohjoisen johtajan kasvokuvan yli. Pohjoisen ja etelän tavallisten ihmisten välillä on saatu järjestettyä muutamia valvottuja tapaamisia, pohjoiseen tehdään nykyisin valvottuja ryhmäturistimatkoja, joille myös etelän asukkaat ovat tervetulleita. Lisäksi jonkinlaista kaupankäyntiä on alettu virittelemään etelän ja pohjoisen välille. Etelä kuljettaa pohjoiseen materiaaleja, joista pohjoinen valmistaa tuotteet, jotka taas tuodaan etelään. Pohjoisen ja etelän välillä kulkee nykyisin kolme kertaa päivässä tavarajuna. Re-unification villagessa me pääsimme todistamaan junan ohi ajoa. Juna pysähtyy Dorasan asemalla ennen rajan ylittämistä, tämä on toistaiseksi viimeinen pysäkki ennen Pohjois-Koreaa. Mahdollisten matkustajien on jäätävä tässä pois kyydistä ja ainoastaan junan kuljettaja jatkaa matkaa pohjoiseen. Pohjoisessa lasti puretaan ja tavarat laitetaan kyytiin ja juna palaa etelään. Myös jonkin verran kuorma-auto liikennettä kulkee maiden välillä. Yllätyksenä ei varmaan tule että kuljettajat ovat aina etelän puolelta. Ensimmäiset viralliset tapaamiset pohjoisen ja etelän johtajien välillä on myös saatu järjestetyksi, ja etelän johtaja on vieraillut pohjoisen pääkaupungissa Pyeongyangissa.

Mutta mitä ei tule unohtaa. Pohjois-Korea on maailman aseistetuin maa. Sotilaita on aktiivipalveluksessa jatkuvasti 1,1 miljoonaa, mikä on 20 prosenttia maan 17-54 vuotiaista miehistä. Miesvahvuudeltaan maan aktiiviarmeija sijoittuu neljänneksi maailmassa (kolme suurinta: Kiina, USA ja Intia). Reservissä on noin 7,5 miljoonaa henkeä. 600-700 ohjusta on jatkuvasti suunnattuna Etelä-Koreaan ja noin 200 Japaniin.

Railway to North.

Valokuvaaminen alueella on luonnollisestikin erittäin rajoitettua, periaatteessa kaikkea etelän puolella saa kuvata, mutta pohjoisen puolen kuvaaminen on näköalapaikkoja lukuunottamatta kielletty. Kuin myös busseissa kuvaaminen oli tiukasti kiellettyä. Kamerastaan pääsi eroon helposti jos määräyksiä ei noudattanut. Pohjoisen kuvaaminen ei sinällään ollut kiellettyä, mutta rajan ollessa täysin varusteltu, etelä ei halua kuviin tallentuvan heidän puolellaan olevaa puolustusvarustusta tai tiedustelulaitteistoa.

How it used to look.

And what is left.

This is the place where after war POW´s were exchanged.

Kaikki propaganda ei kuitenkaan ole ohi. Etelän ihmiset koittavat jatkuvasti saada viestejä lähetettyä pohjoiseen, jotkut koittavat saada kirjeet perille sukulaisilleen, ja jotkut haluavat vain jatkaa propagandasotaa. Nyt välejä hiersi viimeiset kirjeet, joita sotilaat olivat lähettäneet pohjoiseen ilmapallojen sisällä juuri Re-unification kylästä. Pohjoisen sotilaat olivat noukkineet kirjeet, joissa oli tietystikin arvosteltu Koreaa ja kuinka köyhiä ihmiset ovat ja kuinka eristynyt maa on.

Sotavankeja on vaihdettu aktiivisesti Panmunjomissa olevaa "Bridge of no return" siltaa pitkin. Sillan nimi juontaa juurensa siihen että sotavangit tuotiin sillalle ja heille annettiin mahdollisuus joko ylittää silta toisen maan puolelle tai pysyä vangitsijoidensa puolella. Mutta kun sillan oli kerran ylittänyt ei paluuta toiselle puolelle enää ollut. Viimeisen kerran sotavankien palautukseen pohjoinen käytti siltaa 1968, kun USS Pueblon miehistö palautettiin. Pohjoinen käytti kuitenkin siltaa aktiivisesti vuoteen 1976 asti, jolloin murhien jälkeen YK jakoi alueen. Silta jaettiin keskeltä kahtia. 72 tuntia myöhemmin pohjoinen oli rakentanut uuden sillan JSA:n pohjoispuolelle, ja vanha silta ei enää ollut käytössä.

Bridge of no return.

Sillan ympäristö on karun näköinen, toisin kuin Bond filmissä "Die another day" ei suurempaa varustelua eikä valonheittimiä ole mailla eikä halmeilla. Pohjoisen puolella oleva tie on kuitenkin lähellä pohjoisen strategisia rajakeskuksia. Silta on vartioitu molemmin puolin ja etelän puolella oleva torni on pohjoista läheisin vartiopiste. Toisin kuin pohjoisen puolella, etelän torni on eristyksissä muista vartioista, ja siksi sitä kutsutaan "The Loneliest Outpost in the World". Pohjoisen sotilaat ovat aktiivisesti yrittäneet kaapata tornin vartijoita pohjoisen puolelle, välillä siinä onnistuenkin.

Yksi kuuluisia alunperin pohjoisesta kotoisin olevia korelaisia on Hyundai autojätin perustaja Chung Ju-yung. Aikoinaan hänen isänsä myi heidän ainoan lehmänsä jotta hänen poikansa pääsisi Souliin. Päästyään sinne Chung Ju-yung teki erinäisiä töitä ja myöhemmin perusti Hyundain. Kiitollisena menneisyydelleen ja perheelleen pohjoisessa Chung Ju-yung lahjoitti 1001 lehmää pohjoiseen (1000 lahjaksi ja yhden korvaukseksi lehmästä jonka hänen isänsä oli myynyt). Tämän jälkeen Hyundai on jatkanut lahjoituksia pohjoiseen ja koittanut edistää kaupankäyntiä ja matkailua maiden välillä.

Re-unification kylästä matka jatkui pohjoiseen ja edessä oli passien tarkastus re-unification sillalla. Siltaa pitkin kulkee turistibussien lisäksi jonkin verran rahtiliikennettä etelän ja pohjoisen välillä.

Check point at re-unification bridge.

Seuraavaksi vuorossa oli tutustuminen kolmanteen tunneliin. Pohjoisen puolelta etelään loikkaa jatkuvasti ihmisiä, yksi loikkaresta oli pohjoisen insinööri, joka paljasti pohjoisen kaivaneen tunneleita suunnitellen hyökkäystä etelään. Hänen tunnustuksensa avulla etelä paikallisti neljä tunnelia, mutta toista kymmentä tunnelia on edelleenkin löytämättä. Ja kuka tietää kuinka paljon tunneleita oikeasti on kaivettu. Pohjoinen kielsi aikeensa hyökätä etelään ja väitti etelän kaivaneen tunnelit. Kaikki todisteet mm. dynamiittien jäljet tunneleissa osoittavat kuitenkin kaivaussuunnan olleen etelään. Lisäksi tunnelit tulevat pohjoisen puolelta ja ulottuvat varsin kauas etelän puolelle.

Kolmas tunneli on vain 44 kilometriä Soulista ja kulkee 73 metriä maanalla. Tunneli löydettiin 1978 ja se on suunniteltu niin että 10 000 sotilasta tunnissa psytyy siirtymään sitä pitkin pohjoisesta Souliin. Kuvaaminen tunnelissa on kielletty, ja löydetyt tunnelit on nyt tarkasti vartioituja. MDL on nyt tunneleiden päätepiste. Viimeinen ja neljäs tunneleista löydettiin 1990.

3rd tunnel information centre.

Walkway to 3rd invasion tunnel.

Tunneliin pääsi nyt tutustumaan. Ensin edessä ole jyrkkää laskeutumista noin 250 metriä, jonka jälkeen tunnelia pääsi kulkemaan yli 250 metriä. Tunneli on halkaisijaltaan noin 2 metriä, mutta katossa olevien tukien johdosta täytyi tunnelissa kulkea kumarassa. Tunneliin kapuaminen ja siellä liikkuminen on fyysisesti hieman haastavaa, ja varsinkin selkävikaisten kannattaa jättää reissu väliin. Ja blondin muistiinpano: ei enää tunneleihin korkokengissä. 150 metriä laskeutumista noin 50 asteen kulmassa ottaa muuten jalkojen päälle kun kengissä on 8 sentin korot. Mutta tekniikka laji sekin.

Map of 3rd invasion tunnel.

Tunnelin yhteyteen oli rakennettu teatteri, missä näytettiin lyhyt elokuva DMZ:n historiasta. Lisäksi oli näyttelyhuone, missä kerrattiin Koreoiden sodan jälkeinen historiasta ja kanssa käyminen.

Miniature of Panmunjom.

Ja seuraavaksi oli sitten vuorossa matkan kohokohta. Dorasan näköalapaikka, missä meillä oli 15 minuuttia aikaa pälyillä pohjoisen puolelle. Terassin puoleen väliin oli maalattu keltainen viiva, jonka takaa kuvien ottaminen oli sallittua. Käytännössä täytyi olla erittäin pitkä ulottuakseen ottamaan hyviä kuvia pohjoisesta tältä etäisyydeltä. Hyvästä kamerasta ei myöskään ollut haittaa. Mutta tällä kertaa keli ei ollut meille suosiollinen.

This is where you could take photos. If you go closer...bye bye camera.

Syy kuvauksen rajoittamiseen oli tuttu. Etelä ei halunnut kuviin ikuistuvan omaa rajavalvontaansa, joten itse rajalinjan kuvaaminen oli estetty tällä järjestelyllä. Keli oli erittäin usvainen ja näkyvyys todella surkea. Mitä nähtävissä sitten oli? Ei paljoa. Pohjoinen on rakentanut rajan tuntumaan kyliä joissa kerrostalot ja rakennuskurjet ovat jämähtäneet paikoilleen ikuisiksi ajoiksi. Kylissä ei asu ketään ja vaikka kuinka koitimme tähyillä ei mikään liikkunut pohjoisen puolella. Ei auton autoa, ei ihmisen ihmistä. Kukkulat olivat paljaat, kaikki puut oli hakattu polttopuiksi.

This is best photo what I could get. City in north. Population zero.

Kun tähyili usvan läpi oikealle pystyi näkemään propaganda kylän ja korkean lipputangon keskellä kylää.

Propaganda village. Population zero.

Otin kuvia ja tähyilin pohjoiseen aivan kuten muutkin turistit. Mutta katseltuani tovin ympärilleni tilanne alkoi tuntumaan hieman koomiselta. Mitä me kaikki niin innolla katsastimme ja osoittelimme? Maata. Yhtä maailman sadoista valtioista. Ei sen kummempaa. Pitkä eristäytyneisyys on tehnyt Pohjois-Koreasta nähtävyyden itsessään. Mutta katsellessani innokkaasti kiikareilla pohjoiseen tähyileviä kanadalaisia, maata osoittelevia yhdysvaltalaisia ja kiinalaisia kurottamassa saadakseen edes vähän maasta ikuistettua kameroilleen alkoi kyllä hieman huvittamaan. Samaan aikaa huvittavaa ja tavallaan traagista. Kuinkakohan paljon pohjoisen asukkaat oikeasti tietävät muusta maailmasta? Ja siitä mitä muu maailma tietää heistä? Ja jo kiinalaisten ollessa sokeita ulkomaailmalle, niin minkäläinen maailma on Pohjois-Korean ihmisille? Ja mitä tapahtuisi jos maa vapautuisi? Ne joilla on sukua etelässä pärjäisivät varmasti heidän avullaan. Mutta entä muut? Pohjois-Koreassa on arviolta 23,4 miljoonaa asukasta.

Viimeinen stoppi oli Dorasan junasema, mikä on tällä hetkellä viimeinen pysäkki matkalla pohjoiseen. Etelä-korealaiset toivovat sen olevan tulevaisuudessa ensimmäinen pysäksi matkalla pohjoiseen. Asema on rakennettu kuin mikä tahansa matkustajajunasema. Junalippujen sijasta vain voi ostaa lipun asemalaiturille.

Dorasan Station.

Asemalta sai myös Pohjois-Korean leiman. Sanomattakin oli selvää ettei leimaa kannata lyödä passiin.

Last station to Pyeongyang.

Mietittävää jäi paljon. Olin lähtenyt kierrokselle nähdäkseni vilauksen maasta. Mutta oikeastaan kierros antoi vähän sen suhteen. Ja paljon ajattelemisen aihetta. Haluan ehdottomasti käydä vielä joskus Pohjois-Koreassa. Ja jos niin onnellisesti sattuisi että maat yhdistyisivät sitä ennen, niin sen parempi. Mutta muutoin ei auta muuta kuin liittyä ryhmämatkalaisten seuraan, ja lähteä kuuntelemaan minkälainen tarina on rajan toisella puolen.

Seoul - Soul of Asia

2009-01-02T20:59:00.000+08:00

Jep. Mainos kampanjat ovat purreet…Olin surffaillut kauhulla Soulin miinuslukemia, ja matkaan oli pakattu Suomesta aikanani tuomani talvivaatteet. Varustuksen siis piti olla kunnossa.

Laskeuduimme Gimpon kentalle illan suussa ja aloimme etsiskelemaan oikeata bussia. Kuten Kiinassa ja Japanissa, Koreassakaan ei juuri englannilla juhlita. Koitimme selvittaa infopisteesta oikeata bussia keskustaan. Soitto hotelliin selvitti asioita, ja toisin kuin Kiinassa, korealaiset olivat avuliaita ja muut matkustajat, jotka puhuivat hyvaa englantia pysayttivat bussin ja suorastaa tyontivat meidat siihen. Kiinassa sita olisi kylla jaanyt kuin nalli kalliolle eika ketaan olisi kiinnostanut auttaa. Siina mielessa mukavampi kansa.

Aktiivisella kyttayksella osasime hypata pois oikealla pysakilla, ja pari tuntia koneen laskeutumisen jalkeen olimme vihdoinkin hotellilla. Soulin lentokentat ovat jonkin matkan paassa keskustasta, eivatka taksit oli erityisen halpoja, joten bussin tai metron kayttaminen kannattaa pitkilla matkoilla. Toki se on tietysti hankalampaa kaikkien aikataulujen ja reittioppaiden ollessa vain koreaksi, mutta kiinatottumuksella sita jaksoi.

Soulin metro oli jotain Shanghain ja Tokion valilta, ja erittain kayttokelpoinen. Suurimmalla osalla pysakeista oli paikan nimet tunnistettavilla kirjaimilla, ja metroverkosto on kattava. Kauhean edullinen metro ei lyhyille natkoille ollut, silla lippu maksoi minimissaan 1000 wongia, siina missa taksin aloitus maksu oli 1900 wongia. Tuolla maksulla ajoi keskustan alueella jo usean pysakin valin taksilla.

Illalla lahdimme hakemaan jotain paikallista juottolaa (beer, hof), mista mahdollisesti saisi pienta purtavaa. Eksyimme saksalaiskorealaiseen paikkaan, missa maistoimme paikallista makkaraa ja Cass-olutta. Paikka tayttyi pikku hiljaa iltaa jatkavilla korealaisseurueilla ja meininki alkoi olla aanekasta. Korealaiset ovat kuitenkin ainakin naennaiskohteliasta kansaa, ja aina kun joku juomalaulun patka oli esitetty tuli pyydella kumarrellen anteeksi muulta ravintolalta. Muutenkin korealaisten illanviettotapoja oli mielenkiintoista seurailla. Itse jatkoimme iltaa sojulla (paikallinen riisiviini) hotellihuoneessa.

Seuraavana aamuna olo oli krapulaisen lisaksi nuhainen. Oli siis iskenyt talviflunssa. Hitaan aamun jalkeen suuntasimme Seodaemun vankilamuseoon. Kyseessa on vankila, johon japanilaiset telkesivat vapaustaistelijat miehityksen aikana. Vankila elamasta paikka ei tarjonnut paljoa uutta, kaikki vanhat kunnon kidutusmenetelmat oli esitelty ja vankien karsimyksia oli koitettu kuvata valokuvin, piirrustuksin ja videoin. Paikkasta loytyi myos lyhyt esittely sodan historiasta, mika toi hieman valoa tapahtumiin, mutta paaosin nayttely keskittyi vankilan historiaan. Vankilassa hurahti toista tuntia, ja kun tallustelimme ulos portista oli jo alkanut hamartamaan. Vaikka kello oli vasta nelja! Kaamos aika on kylla paassyt unohtumaan aika autuaasti.

Seodaemun prison museum.

Meilla oli kuitenkin mahdollisuus nauttia viela ilta-aikaan auki olevista nahtavyyksista, ja vatsan kurniessa paatimme haukata nopsan valipalan, ja suunnata sen jalkeen Soulin maamerkkiin N Soul torniin.

Home of Bullgogi.

Korealainen ruoka poikkeaa vain hieman kiinalaisesta ja japanilaisesta, mutta yhden lempparin olen loytanyt jo aikoja sitten – nimittain hampurilaiset. Korealaiset rakastavat myos pikaruokaloitaan, joista hyvana esimerkkina Lotterie hampurilaisketju. Ehka maailman parhaat pikaburgerit! Ei ole viela eteen tullut bullgog-purilaisen voittanutta, ja blondi on kylla aika ahkeraan opiskelut pikaruokalalaksynsa

Korealaisen pikaruuan jalkeen kohti tornia. Torni sijaitsee kukkulalla, minne yksityisilta autoilta on paasy kielletty, joten ylos voi joko kiveeta, menna bussilla tai kaapelivaunulla. Paadyimme kaapelivaunuun. Ilta oli jo pimennyt kun paasimme tornin juurelle, liput kouraan ja eikun hissilla ylos. Eteemme aukeni Soulin oiset valot. Ei hassumpi nakyma. Kuvailin tovin ja nautimme jalkkarikahvit tornin kahvilassa, jonka jalkeen lahdimme suuntaamaan Itaewonin baarikadulle.

N Seoul tower.

Up, up, up...

Seoul by night.

So close, but so far.

Itaewonin baarikatu on ehka Soulin suosituin expattibaarikatu, tai pitaisiko sanoa militaribaarikatu. Itaewonin alueella on Amerikkalaisten sotilaiden tukikohta, ja kadulta loytyy kaikki jenkkiherkut aina HRC:hen asti. Koreassahan on noin 27 000 amerikkalaista sotilasta, joista osa aina halytysvalmiudessa. Jenkkisotilaita ei ole vaikea tunnistaa, jenkkisiili ja nahkatakki tuntuivat olevan iltapukukoodi. Paivisin armeija pariskunnat tunnisti farkuista, huppareista ja lippiksista. Sellaista peruspunaniskakamaa. Joukossa on toki paljon neekereita ja latinoija, jotka erottuvat kylla Soulin katukuvasta. Missaan muussa Aasian kaupungissa en ole nahnyt nain rodullisesti kirjavaa joukkoa kuin Itaewonilla.

Itaewon on myos alueena aika miellettyva. Ennen matkaa oli naureskellut Wikitravelin kohtaa Soulin vaarat. Suurimmat vaarat olivat “sotilaspoliisi” ja “angry korean men”. Sotilaspoliisi, siksi etta sotilaiden on oltava takaisin tukikohdassaan viimeistaan klo 1 yolla, ja sen jalkee katujyrat haravoivatkin varsin aktiivisesti baareja. Jos satut muistuttamaan ulkoasultasi amerikkalaista, tai viela kaupanpaalle omaat siilitukan, niin on erittain hyodyllista osata jotain harvinaista eurooppalaista kielta. Britit, kanadalaiset ja latinot taasen eivat pysty kielellaan osoittamaan etteivat olisi yhdysvaltain armeijan palveluksessa ja joutuvat talloin esittamaan passinsa. Jollei sita ole mukana on edessa reissu varuskuntaan ja selvittelya siella etta kuuluuko sita kalustoon vai ei. Kun todetaan ettet oli armeijan palveluksessa sinut kylla paastetaan menemaan, mutta saattoseurue on vain portin ulkopuolelle asti. Sen jalkeen saa selvitella jatkoyhteydet itse. Varma illan pilaaja.

Toinen varma illan pilaaja voivat olla vihaiset korealaiset miehet. Ja miksi he sitten ovat niin vihaisia? No siita vanhasta syysta, kun ne ulkomaalaiset tule ja vie heidan naisensa. Korea on erittain vanhoillinen maa, ja paras avioliitto monen korealaisen mielesta on saman rotuisten kesken. Vaikka asenteet ovat muuttumassa, saattaa yon pikkutunneilla suvaitsemattomuus nostaa paataan, jos tielle sattuu kaunis korealainen pimatsu ulkomaalaisen korston kainalossa. Siis jarki kateen, kannispaissaan kannattaa valttaa kaikki epailyttavalta vaikuttavat tilanteet ja olla haastamatta riitaa. Sama etiketti kuin Suomessa nakkikioskin jonossa kello neljan aikaan yolla.

Talla reissulla emme kuitenkaan tormanneet kumpaankaan illan pilaajista, ja saimme shoppailla HRC paidat ja kanankoivet rauhassa. Seurasimme showta hetken ja sen jalkeen lahdimme takaisin hotellille. Seuraavana paivana oli aikainen heratys ja edessa paivaretki demilitarisoidulle alueella Koreoiden rajalla.

Länsimaalainen UV 2009

2008-12-31T23:32:00.002+08:00

Räiskis ja poksis! Kiinalaiset sitä vuosi vuodelta länsimaalaistuvat mikä tarkoittaa että paukkuja poksautellaan innokkaasti myös länsimaalaisena uutena vuotena. Tai tarkemmin sanoen joulusta lähtien. Mutta räiskis ja poksis vaan! Meikä häipyy räiskyen juhlistamaan poksuvaa Uutta Vuotta Bangkokiin!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2009!

Happy New Year 2009!

Suzhou - another heaven on earth

2008-12-30T19:05:00.006+08:00

Hangzhousta on tullut tarinoitua useaankin otteeseen, mutta toinen kiinalainen taivas maan päällä on jäänyt vähemmälle. Siis Suzhou. Toki sielläkin on tullut muutaman kerran käytyä. Ja olisi varmaan useamminkin, mutta matkat ovat ylleensä kaatuneet yllättäviin logistisiin ongelmiin. Lähinnä siis siihen että junaliput on jollain kumman tavalla myyty loppuun heti kun ne ovat tulleet myyntiin...

Mutta silloin kun sinne ollaan päästy on aika koitettu käyttää tehokkaasti. Eli Suzhou on kuuluisa kauniista puutarhoistaan ja silkistä. Matkoillani Suzhouhun olen käynyt kahdessa puutarhoista. Ensimmäisellä visiitillä suuremmassa Humble Administration´s puutarhassa ja toisella kertaa paljon pienemmässä Master of Net´s puutarhassa.

Humble Administration´s garden.

Humble Administration´s puutarha oli syksylläkin kaunis ja värikäs. Master of Net´s puutarhaan oli inan vaikeampi löytää, mutta etsiminen oli sen arvoista. Puutarhaan autotieltä vei kapea rihkamakuja. Vaikka puutarha oli pienempi, oli se ehkä jopa kauniimpi ja monipuolisempi kuin Humble Administration´s.

Master of Net´s garden.

Puutarhojen lisäksi luontoa voi ihailla Tiger Hillin Pagodan juurella sijaitsevassa puistossa. Paikan päällä on jos jonkinlaista nähtävää, vaikka itse pagodaan ei pääsekään sisälle. Tiger Hill sijaitsee hieman syrjemmällä keskustasta, joten matkaan kannattaa varata muutama minuutti. Ja kuskin taidoista riippuen joskus saattaa vierähtää puolisenkin tuntia...

Tiger Hill pagoda.

View from the Tiger Hill.

Tiger Hill.

Kun Tiikerikukkulalta pääsee takaisin ihmisten ilmoille, voi vielä vierailla No. 1 Silk Factoryssa. Tehdasmyymälän valikoima on kiitettävä, mutta hinnat ovat esim. Pekingin tehdasta korkeammat. Mutta saapa kerran varmasti oikeaa silkkiä.

No. 1 Silk Factory.

Ja jos nälkä yllättää lounasaikaan (tai aamulla, illalla, yöllä..no ei se sentään yöllä auki ole) niin aina voi poiketa Kotipizzalle! Kyllä, se aito ja oikea. Ei ole varmaan vaikea arvata mitä löytyi auton takakontista paluumatkalla Shanghaihin...

Silkin lisäksi feikkitavaraa ja muuta kiinakrääsää kuin myös lisää ruokapaikkoja, löytyy kävelykadulta kaupungin keskustasta. Ja jos shoppailu alkaa huippaamaan voi sielun vahvistusta käydä hakemassa kadun varrella sijaitsevassa buddhalaisessa temppelissä.

Suzhoussa pizzalla voisi käydä useamminkin, jos vain jostain löytäisi luotettavan junalippujen luukuttajan. Vaikka poropizzaa listalta ei vielä löydykään.

Shanghain nähtävyydet 9

2008-12-29T11:39:00.004+08:00

Nyt on oiva aika hieman päivittää Shanghain nähtävyyssatoa. Osa löydetty vieraiden kanssa ja osaan tutustuttu itsekseen.

Shanghain taidealueisiin tutustuminen on jäänyt vähemmälle, varsinkin taidepiireissä suositulla Suzhou creekin Moganshan lun alueella ei juuri ole tultu pyörittyä. Mutta siis siellä nyt on ainakin erinomaiseksi ylistetty taidekirjakauppa ja runsaasti gallerioita, näyttelyitä, studioita ja kaikkea mitä itseään arvostava boheemi kaupunkitaiteilija voi toivoa. Moganshan lulle suunnatessa tulee muistaa että liikkeet aukeavat suht myöhään, jotkut boheemisti vasta klo 11. Aikaisin aamulla sieltä löytyy muutama avoin kahvila, mutta muuten alue on varsin hiljainen. Varsin hyvä aika ottaa esim. valokuvia jos tätä sorttia harrastaa.

Samantyylinen mutta ei niin yltiö taiteellinen, vaan meille kaupallisille pullijaisille sopiva taideplajays löytyy Taikang lulta. Sisäänkäyntiä alueelle voi olla hieman kinkkinen löytää, mutta jos taksin otta Ruijin er lun ja Taikan lun kulmaan, jatkaa Taikangia jonkin matkaa, ja pujahtaa vasemmalla olevalle sisäpihalle jostain porttikongista, niin suurella tödennäköisyydellä löytää itsensä keskeltä pieniä kauppoja ja kahviloita.

Taikang lu is very quiet before noon on weekdays.

Taikang lu restaurants.

Every kind of art.

Huvittelua rakastavana tyttönä blondi on myös useampaan otteeseen käynyt Jin Jiangin huvipuistossa. Kauempaa katsoen pusito ei vaikuta kaksiseltakaan, mutta yllättävän paljon sieltä kaikkea vempelettä löytyy. Sisäänpääsyn hintaan sisältyy kaksi laitetta, tosin aivan vapaasti ei pääse valitsemaan. Mm. huvipuiston vetonaula suuri maailman pyörä (mahtoiko olla 108 metriä korkea) ei kuulu näihin lippulaitteisiin, vaan siihen täytyy ostaa erillinen tiketti. Kirkkaalla kelillä kierros pyörällä on kuitenkin sen arvoinen. Pudongin korkeat tornit näkyvät aivan esteettä.

China wheel.

Jin Jiang amusement park.

Doll boat ride.

Blondin vempele kokeilut ovat ikävä kyllä olleet kaverin puutteessa hieman rajoittuneet, miten niin monilla onkin epäluuloja kiinalaista laatua kohtaan...

Huvipuiston vieressä on oikea omatoimimatkailijan herkku, ei taatusti löydy turistioppaista, lentokonenäyttely. Lähinnä esillä on vanhaa armeijan kamaa, ja mm. Maon aikanaan käyttämä ja omistama matkustajakone. Aika kiinalainen pläjäys, ja todella hämärässä paikassa keskellä kiinalaista lähiötä. Mutta toisaalta, mites sen koneen sieltä korkeiden talojen keskeltä mihinkään siirtäisitkään?

Kevään satoa on myös sightseeing busseilla ajelu. Luulen kyllä että tämä nyt vaan on osaksi tälläinen kasvojenkohotus yritys, sillä oikeastaan bussit ovat aivan tavallisia reittibusseja, joita on hieman koristeltu. Bussit ovat myös kaksikerroksisia, jolloin kesällä voi kaupunkimaisemia ihailla paistatellen päivää. Pudongin puolella kulkee omat linjansa, mutta itse olen suosinut linjaa nro 1, joka lähtee Stadionin vieressä olevalta bussiasemalta, kulkee Xujiahuin läpi Hengshan lun ravintolakadulle, ja sitä pitkin ranskalaisen alueen läpi. Matka jatkuu Huaihai lun ostoskadulle ja päättyy vanhaan kaupunkiin. Kyytiin voi hypätä missä tahansa ja hinta on sama kolme rämpylää kuin muissakin julkisissa. Ja samalla ladattavalla arvokortilla voi maksaa. Bussi heittää kiekan vanhassa kaupungissa ja jatkaa samaa reittiä takaisin. Kauniina päivänä ihan oiva tapa tutustuttaa vieraita Shanghain katukuvaan.

Myös jalan on tullut tutustuttua Shanghaihin. Ihan turistioppaista tutut vanhan kaupungin ja ranskalaisen kaupungin osan reitit on tultu koluttua. Vanhan kaupungin reitti alkaa vanhasta kaupungista, missä tutustutaan Yu puutarhaan ja Kaupunki jumalan temppeliin. Matka jatkuu vanhojen temppeleiden, ostoskujien ja tietöiden läpi Renmin lulle, josta suunnataan Dongtai lun antiikkikadulle. Reitti päättyy Xintiandin ravintola-alueelle. Reitin kulkemiseen kannattaa varta noin 2 tuntia, riippuen nyt siitä käykö kaikissa nähtävyyksissä sisällä.

Ranskalaisen alueen kävelyreitti alkaa Taikang lun taidealueelta ja jatkuu Sinan luta pitkin matkan varrella poiketen Zhou Enlain ja Yat-sen muistotaloissa. Sinan lun varrella poiketaan myös Fuxing puistossa ennen kuin päädytään Huaihain ostoskadulle. Huaihai lulta matkaa jatketaan Maoming lulle ja lopulta reitti päättyy Ruijin puistoon. Reitti on suurinpiirtein yhtä pitkä, vaikkakin ehkä hieman nopeammin kuljettavissa kuin vanhan kaupungin reitti.

Myös vanhoissa paikoissa on tullut pyörittyä ja koettua jotain uutta. Maglev ajelun päätteeksi päätimme käydä tutustumassa Maglevia esittelevään näyttelyyn. Ei hassumpi, eikä liian aikaa vievä. Näyttelyssä voi mm. tutustua miltä maisemat näyttäisivät jos junissa ei olisi erikoislasia, jonka läpi katsoessa maisemat eivät näytä vilistävän ohi ihan niin nopeasti.

Pudongin perämetsien lisäksi on tullut pyörittyä myös keskustassa. Tuli vierailtua People´s parkissa sijaitsevan taidemuseon viime kuun näyttelyssä. Teemana taisi olla Shanghain kaupunkikuvat ja moderni Kiina. Tai jotain. Taisi taas tulla todistettua ettei blondi ymmärrä taiteen päälle. Installaatioita oli jos mihinkin lähtöön. Suurin osa aivan käsittämättömiä. Alkoi kyllä mietityttää mitäköhän samassa puistossa sijaitseva nykytaiteen näyttelytila pitää sisällään, sen sortin näyttely muovisine jättimuurahaisineen oli Taidemuseossakin.

Ymmärrettävämpään taiteeseen tuli tutustutta Taide- ja käsityömuseossa. Esillä oli perinteisiä kiinalaisia töitä mm. jadekaiverruksia, kirjontatöitä, kalligrafiaa, maalauksia yms. Tosin näyttely osuus ja sana museo tässäkin tapauksessa tuntuvat olevan hieman pielessä, ja myymälätilat sotkeutuivat näyttelytiloihin erittäin sujuvasti. Pitäisin paikkaa ehkä enemmänkin myymälänä, missä on esillä muutamia arvoesineitä. Mutta ei siis laisinkaan hullumpi paikka jos haluaa ostaa kiinalaisia käsitöitä, joiden laatu on ehkä hieman katuatasoa parempi.

Xintiandissa uusi tuttavuus oli Shikumen open house. Monesti on siitä tullut pyyhällettyä ohi, mutta nyt yhden vieraani innoittamana puikahdimme sisään. Paikassa esitellään, tietysti Shikumen ovien tyylin lisäksi, Xintiandin historiaa, ja yhden siellä asuneen perheen entisöityä taloa. Hieman jää epäselväksi onko itse talo todellakin juuri se missä kyseinen perhe on elänyt, ja ovatko esillä olleet tavarat ikinä olleet heidän omistuksessaan. Mutta kaiken kaikkiaan talo on nopeasti läpikäyty ja hyvä paikka käydä esittelemässä vieraille kiinalaisia tavaroita ja huonekaluja. Samlla ehkä hieman raottuu kiinalainen arki ennen, ja nykyisin. Kierros päättyy teekuppilaan, jonka voi aivan rauhallisin mielin skipata.

Ja viimeisenä, muttei vähäisempänä, eikä ainakaan pienimpänä, on syksyllä avattu Shanghai World Financial Centre. Eli manner-Kiinan korkein rakennus kaiken maailman tornit mukaan lukien, ja toistaiseksi maailman korkein talo katosta mitattuna (492 metriä). Tornitalo valmistui uskomatonta vauhtia. Kun olin Shanghaissa 2006 keväällä oli se vasta pieni tynkä, joka jäi Jin Mao tornin varjoon.

April 2006.

March 2007.

November 2007.

Ja nyt se siis on ollut jo muutaman kuukauden auki yleisölle. Jonot ovat edelleen viikonloppuisin huimat, ja marraskuussa jonotin itse ensin alhaalla ulkona melkein tunnin, sitten lippujonossa sisällä noin kymmenen minuuttia, sitten hissijonossa puolisen tuntia, ja kun vihdoinkin kiisimme hissillä ylös ajattelin että pahin odottelu olisi jo ohi, mutta ei siinä vielä kaikki...

Some work still need to be done.

Ensimmäisellä hissillä pääsee siis pällistelemään maisemia ylhäällä olevan aukon alareunaan. Tämän jälkeen jonotimme vielä yli puoli tuntia jotta pääsisimme korkeimpaan näköala paikkaan, eli aukon yläpuolelle.

Above the hole.

Kun pääsimme ylös oli jo pimeä. Näköalatasanne on siis sisällä rakennuksessa ja vie aukon yli. lattia on osittain lasia, joten maisemia voi kurkkia suoraan alas. Tosin koska tasanne on aukon yläpuolella ei lattian läpi siis maahan asti näe.

The view.

Ylhäältä katsottuna Jin Mao ja Oriental Pearl eivät enää näytä niin laisinkaan niin korkeilta. keli ei ollut paras mahdollinen, joten keskityimme tähyilemään lähimaisemia. Bundin jälkeen kaikki alkoi peittymään usvaan. Talo voisi olla toisenkin visiitin arvoinen joskus päiväsaikaan. Ja toisaalta jonotkin lyhenevät kun aikaa kuluu.

Shanghai World Financial Centre.

Ja loppuun loppukevennys. Jos joku Shanghaissa vieraileva nyt ei vielä tähän ole tutustunut, niin kipin kapin pöytävarausta tekemään. Kyseessä siis M on the Bund (jonka näköalat kärsivät pahasti Bundin rempasta) ja heidän kuuluisi Pavlova-kakkunsa. Onhan blondikin nyt toki pavlovaa saanut aikaisemminkin, mutta ei niillä ole ollut mitään tekemistä TÄMÄN Pavlova-kakun kanssa.....kuola valuu....ah, täytyypä taas sopiakin lounastreffit Pavlovan kanssa. Herkullista, herkullista.

Talvi hiipii

2008-12-28T23:49:00.003+08:00

Ja matkakertomusten väliin jotain tästä päivästäkin.

Hips, hips. No oikeastaan tuossa joulukuun alussa tuntui jo että talvi oli tullut, mutta eipä ihan sittenkään. Pari viikkoa kului vielä lämpimissä merkeissä, muutamana päivänä saatiin nauttia yli 20 asteen lämmöstä. Arskat, t-paidat ja caprit esille ja terrulle, mars!

Joulu toi kuitenkin tullessaan kylmät kelit ja yöllä lämmintä on välillä ollut vain muutama aste! Kaverini valisti minua että sehän on Suomen keli, ja voi ollakin, mutta sitten avasin Iltalehden sivut ja etusivulla oli kuva Niinisalosta. Lunta noin puoli metriä maassa. Eli ei siis ihan niin täällä.

Mutta kylmä on ollut, eikä asiaa tietenkään paranna ettei taloissa ole kunnon eristeitä eikä lämmitystä. Puhallin lämmitys on toistaiseksi olkkarissa riittänyt, mutta makkarissa olen joutunut turvautumaan viime viikkoina jo patteriin. Kuun alussa vaihdetut talvipeitot eivät enää riittäneet, vaikka välillä olisikin saanut varastettuaan itselleen kaksi peittoa.

Syksy meni ohi niin että humahti. Matkusteltua tuli paljon, ja myös vieraita oli riittämiin. Matkustelu on aina hauskaa, ja niin vieraatkin. Mutta on se myös raskasta. Varsinkin Kiina voi olla monelle täällä ensimmäistä kertaa käyvälle yllättävän vieras ja eksoottinen kokemus, ja vierailun emäntänä sitä omille harteilleen kaatuu aika paljon vastuuta jokaisen vieraan myötä. Puhumattakaan siitä että oma elämä laitetaan narikkaan siksi aikaa kun toimitaan 24/7 kaupunkioppaana. Mutta on se kiva että jotkut viitsivät matkustaa maailman toiselle laidalle tapaamaan minua :-)

Mutta muutama viikko hiljaiseloa Shanghaissa oli kyllä tarpeen. Ja nyt joulu on antanut siihen oivan tilaisuuden. Mutta siis takaisin sääkatsaukseen. Juuri kun olin ihmetellyt että onpa ollut kuiva syksy niin lämpötila nousi yli kymmeneen asteeseen...ja alkoi satamaan. Sateen myötä Aasiassa tapahtuu aina outoja asioita, tämän päivän outous oli että toimitetuksi luvattua sohvaa ei sitten voitukaan toimittaa tänään. Koska sataa vettä. Tässä kotiinkuljetusten kummassa ihmemaassa ei edes oikeastaan jaksa ihmetyttää. Elämä on, ja varsinkin Kiinassa se on. Mainitsinko muuten jo että sohvia kotiinkuljetetaan vain viikonloppuisin? Ai miksikö? No katsos kun tämä on Kiina...

Koko sohva-operaatio on siis poikiutunut vuokrasopimuksen uusimisrumbasta. Kun Kiinassa uusitaan vuokrasopimukset on tapana aina pyytää jotain uutta, pikku korjauksia yms. Se on siis ihan tapa, ja jollei mitään pyydä niin kiinalaiset tulevat epäluuloisiksi. Siksi blondikin on pohtinut kymmenen kohdan listan mitä kaikkea täytyy siis ehdottomasti fiksata ennen kuin voin edes ajatella jääväni tähän kämppään. Kaikkiin kohtiin suostuttiin ja luvattiin toteuttaa pikapikaa. Nyt kun kaksi viikkoa on kulunut on asunnossa käyty neljä kertaa ja mitä on saatu aikaiseksi on ollut neljä hehkulampun vaihtoa. Hohhhoijaaa...Sohvaa odotellessa. Mainitsinko muuten jo että hehkulamppuja piti vaihtaa kaiken kaikkiaan seitsemän?

Koska aikaa on nyt ollut, niin sen lisäksi että sain vihdoinkin haettua vihkisormukseni...KYLLÄ! Vihdoinkin! Oltuaan 4 kuukautta naimisissa vihdoinkin blondi sai lisää tytön parhaita ystäviä. JESH! Siis en mitenkään ole innoissani.
Mutta olin siis kertomassa että sormusten tilailun lisäksi olen tyhjentänyt vaatekaappiani kaikesta vanhasta roinasta. Tällä kertaa yllättävän vähän vaatteita lähti kiertoon (eli ayi vie huomenna), mutta mikä olikin sitten yllätys oli homeen määrä lattialla olleissa kengissä. Ei per...

No ei muuta kuin pahimmat vauriot kärsineet popot roskiit ja muut likoamaan ammeeseen myrkkyjen kera. Sitten hinkattiin ja huuhdeltiin ja hangattiin ja huuhdeltiin... Ei tämä nyt eka kerta ole kun hometta löytyy (se on yleinen ystävä Aasiassa) ja kankaista sen saa pois pesukoneessa. Kaakeleista, jääkaapista, suihkusta, seinästä yms. oikein oivasti klooria sisältävällä valkaisuaineella (mikä on muuten ainoa mönjä jonka olen todennut ehkäisevän homeen uudelleen kasvun). Varmaan kloori sinälläänkin ehkäisisi homeen kasvun, mutta mistähän sitä saisi? Uima-allas kaupasta? Missäköhän...

Kengät ovat kuitenkin kettumainen kohde puhdistaa, ja nahkakenkien ollessa kyseessä peli olisikin menetetty (juu, nahka ei ehkä homehdu, mutta kengissä kun yleensä on kangastakin). Onneksi blondi suosii halpis kenkiä (lapsityövoima kunniaan... jippii...), joten menetys ei ole kovinkaan suuri. Nyt patterin päällä kuivumassa lepää kasa kenkiä. Hmmm. Ja muistiinpano itselleen: lisää kosteudenpoistajia komeroon, ja talveksi ovi auki, jotta patteri kuivattaisi komeron nurkkia. Pahus.

Ja jotkut vielä ihmettelevät mihin se kotirouvien aika Kiinassa menee...

Peking Flashback

2008-12-28T23:47:00.001+08:00

Skumpasta selvittyämme edessä oli tiivistahtinen nähtävyyspäivä. Edellisiltainen kiinalainen opas oli kummastellut kysymystäni milloin Maoa pääsisi moikkaamaan mausoleumiin. Vastaus tähän oli että milloin vain. Se on ruumis, ei se tarvitse vapaapäiviä. Rohkenin kuitenkin mielessäni olla eri mieltä, sillä yhdelläkään aikaisemmista Pekingin vierailuistani en ollut kyseisen herran kanssa onnistunut treffeja sopimaan.

Ja vaikka opas oli kuinka sitä mieltä ettei ruumis ota vapaapäiviä, niin kylläpä vaan ottaa. Joka maanantai, ainakin mausoleumin edessä olevan kyltin mukaan. No, jääpä vieläkin jotakin nähtävää tulevaisuuteen.

So close, but so far.

Tian´anmen square.

Kiinassa tapahtuu nykyisin jatkuvasti. Kun olimme ehtineet Honkkarin messujen pyörteistä pois, pääsimme totetamaan että Pekingissä oli menossa ASEM 2007 tapaaminen. Ja tämän johdosta tiesulkuja.

You know the thrill.

I found it!

Forbidden city pre-show.

Aikaisemmalla Kielletyn kaupungin visiitillä itse kruunajaishalli oli ollut remontin alla, mutta nyt olympialaisten jälkeen kaikki tietysti kiilsi, noh ei uututtaan, mutta korjauksiaan.

This is the chair.

Mutta kruunajaishalliin kurkkaaminen olikin sitten tunkemisen takana. Kohde näytti olevan monen muunkin mieleen. Sain tungettua itseni eturiviin mukiloimalla muutaman kiinamummon, ja jopa näpättyä muutaman valokuvan vartioiden työntäessä minua pois seuraavien tulijoiden tieltä. Noh, kuvien laatu ei ollut kaksinen, mutta mahdollisuutta säätöihin ei juuri ollut vartijan karjuessa MOVE ON.

Kielletyssä kaupungissa vierähti muutama tunti, jonka jälkeen oli luovutettava ja suunnattava seuraavaan kohteeseen, Taivaan temppeliin.

Temple of Heaven.

Ja taas jotain uutta. Edellisellä visiitilläni en ollut onnistunut saamaan lippua itse temppeliin sisälle, vaikka kuinka koitin mankua. Olin paikalla liian myöhään ja pääsin kyllä puistoon, mutta myyjä katsoi ettei aika riittänyt enää temppelikierrokseen. Mutta nyt riitti. Puiston pääsylippu ja temppelippu kourassa tutustumaan taivaallisiin ihmeisiin.

Taivaalliset ihmeet veivät toista tuntia. Sanoisin että alue on ihan ok, ja varmasti vierailun arvoinen, mutta on se pirun iso. Todella paljon aikaa menee yhden temppelin näkemiseen. Ja tämän johdosta olimmekin jo myöhässä päivän viimeisestä varsinaisesta nähtävyydestä, Kesäpalatsista.

You know the thrill.

Kun saavuimme Kesäpalatsin lipunmyyntiin totesi myyjä ettei meille enää myydä nähtävyyksiä sisältävää lippua, mutta alueelle pääsisimme kyllä. Pahus. Mutta ei auta, ei kun monoa toisen eteen ja katsomaan mitä sitä kahdessa tunnissa ehtii.

Näin syksyisessäkin asussa Kesäpalatsi oli todella kaunis. Suosin hyväksi koettua reittiä, missä lähdin kiertämään aluksi kukkulan taakse, kiiveten sitten sen yli ja saapuen järven rantaan, missä suurin osa rakennuksista on. Ja kannatti. Kukkulan takaosa oli taaskin hiljainen ja massoista vapaa alue.

Poor tree.

Suzhou creek.

Kiivetessämme kukkulalle totesimme, että myyjä oli aliarvioinut reippautemme ja kävelytahtimme, ja meillä oli hyvin aikaa tutustua nähtävyyksiin. Koitimme onneamme pagodan lipunmyynnissä, ja niinhän meille myytiin sisäänpääsy pagodaan!

View from pagoda.

Pagoda.

Kello raksutti raksuttamistaan ja kun pääsimme alas oli meillä enää puolisen tuntia aikaa. Päätimme kuitenkin käydä pikaisesti kurkkaamassa marmorivenettä.

Cu Xi´s marple boat.

Taas kiinamummoja taklaten kiiruhdimme ulos palatsin alueelta ja taksiin. Vaikka Kesäpalatsi ei vielä ollut mennyt kiinni, niin meillä oli jo kiire illan viimeiselle rastille, Kung fu näytökseen.

Näytöksessä ei saanut kuvata, harmi. Aika makeita temppuja oli tarjolla. Muutenkin esitys oli varsin viihdyttävä. Temppujen ympärille ole rakennettu varsin viihdyttävä tarina, jota oli ilman tiiliskivien pilkkomistakin mielenkiintoista seurata. Voin suositella. Selvästikin olen kaikenlaisen kiinalaisen näyttämötaiteen uusi ystävä.

Pekingille varatut viisi päivää olivat tulossa päätökseen ja viimeistä iltaa lähdimme juhlistamaan hyväksi havaittuun suomalaisravintolaan. Herkullisen pizzan, siiderin ja salmarin lisäksi myöskään vinkkupullot eivät olleet pahan hintaisia. Jollei muuta Pekingistä, niin tämä ravintola pitäisi saada Shanghaihin - *huokaus*.

Peking Déjà vu

2008-12-28T11:33:00.001+08:00

Kiina kierroksemme päättyi Kiinan pääkaupunkiin Pekingiin lokakuun lopussa. Ihmeteltyämme kaunpunkimaisemaa päätimme nauttia yöruokakadun anneista, samalla todeten ulkonäön kohentuneen, ja huijauksien lisääntyneet. Kun ensimmäisen kerran ostettuani nautaa sain kanaa tikussa ihmettelin hieman. Toisella kerralla olin jo aika vakuuttunut systemaattisesta vedätyksestä. Tämä oli eka kerta kun törmään vastaavaan Kiinassa. Ja miten temppu siis tehdään. Vanhempi huijaus kadulla oli pitää hintoja esillä vain kiinaksi, ja jos unohdit kysyä hintaa ennen kuin tikku oli jo kypsymässä, niin yleensä osoitettiin listan kalleinta tuotetta. Joka saattoi olla viisinkertainen oikeaan hintaan nähden. Ilmeisesti joku muukin oli havainnut asian ja olympialaisten myötä kadulle oli tullut hinnastot englanniksi. Mutta kyllähän turistia nyt jotenkin pitää huijata...lihat ovat siis esillä, joten jokainen kyllä siinä vaiheessa valitsee oikean lihan, ja myyjä kyllä ottaa valitsemasi tikut tiskiltä. Mutta seuraavaksi huijarimyyjät laittavat tikut tiskin takana mausteseokseen/öljyyn yms. Maustumassa samassa kattilassa on jo ennaltaan muita tikkuja. Myyjä irrottaa otteen tikuista ja nostaa kattilasta toiset tikut ja lyö ne tulelle. Tässä vaiheessa turisti yleensä kaivaa rahoja, tai on jo keskittynyt jutusteluun. Hetken kuluttua myyjä lyö tikut kouraan, yleensä jo katse muualla ottamassa vastaan uutta tilausta seuraavalta uhrilta. Sanotaan nyt näin ettei iso asia, mutta itse olen kiinalaisen katuruuan ja tikkulihan suuri ystävä. Mutta voin vilpittömästi luvata että oli viimeinen kerta kun ostan mitään yöruokakadulta Pekingistä. Huijarimyyjät pilaavat bisneksen muiltakin.
Päätimme jättää yöruokakadun ja suuntasimme silkkifeikkimarkkinoille, ja nauttimaan rehellisempaa ateriaa samalla kadulla sijaitsevaan suomalaisravintolaan. Oli muuten herkullinen pizza ja siideri...eikä salmarikaan ollut hassumpaa...

Seuraavana aamuna edessä oli aikainen herätys ja tiiviin nähtävyysrumban alkusoitto. Matka kävi siis kohti Kiinan muuria ja tarkemmin Mutianya.

You know the thrill.

Ylös kiikuttiin hiihtohissin tapaisilla penkeillä, ja alas huristeltiin taaskin kelkalla. Tällä kertaa sai hieman enemmän vauhtia vehkeeseen, ilman edessä hidastelevia pelkureita. Hyvä vauhdin mittari on ratakäytöstä valvovien vartija-asuisten kiinalaisten kovat ja kiukkuiset huudot. Koska kyseessä oli tällä kertaa valmisryhmämatka, niin ohjelmassa oli pakollisia tehdaskäyntejä, joista ensimmäinen oli jadetehtaalle.

Fake working. Jade factory.

Jadetehdas oli yllättävän kivuttomasti käyty, ja mukaan tarttui pieni saippuakivikoriste. Oikea jade oli hinnoissaan. Vierailu oli vahvistanut epäilyni, ettei alta satojen eurojen aitoa jadea saa hippustakaan. Mutta ei vihreässä kivessä tai lasissakaan mitään valittamista ole. Tehtaan jälkeen oli edessä retken viimeinen nähtävyys - Ming haudat. Olin käynyt aikaisemmin yhdellä kolmestatoista haudasta, nyt oli epäselvää mille haudalle olimme suuntaamassa.

Paikan päällä asiat yleensä selviävät. Emme tulisi näkemään yhtään hautaa, vaan olimme tutustumassa hautojen historiaan haudoille vievällä kävelytiellä. Opas valisti meitä että yleensä turistit aloittavat hautoihin tutustumisen tältä polulta. Itselläni se oli kuitenkin jäänyt aikaisemmin väliin, joten olin ihan tyytyväinen nähdessäni jotain uutta.

Ming tombs´ walkway.

Viimeisenä pakkonakkina oli vierailu silkkitehtaassa. En ollut ajatuksesta kauhean innoissani, mutta tehdas osoittautuikin myös yllättävän kivuttomaksi kokemukseksi. Verrattuna Suzhoun tehtaaseen hinnat olivat edullisemmat, ja myyjät ystävällisiä. Kaappasin mukaan kasan käyntikortteja, ja aloin pohdiskelemaan millaisen silkkilakanasetin sitä haluaisikaan.

Fake working. Silk factory.

Seuraavan päivän olimme varanneet brunssille, mutta aamusta oli ihan pakko käydä nopsaan vilkaisemassa Pekingin olympialaispytinkejä.

We wanted to see this.

Some other people were also intrested...

Brunssille suuntasimme Westiniin. Shanghain Westinin brunssi on jonkin aikaa ollut lempparibrunssini, ja nyt oli aika kokeilla mitä oli tarjolla Pekingissä. Ja hyväähän se oli. Hieman erilainen kuin Shanghaissa. Ei niin luksus, shampanja ei ollut niin hyvää, toisaalta taas viinivalikoima oli moninkertainen Shanghaihin verrattuna. Ruokatarjonta oli hieman erilainen, mutta ei suinkaan huonompi. Miljöö oli arkisempi, ja akrobaattishown tilalla oli musisointia ja laulua. Mutta mikä parasta, brunssi kesti 3,5 tuntia! Shanghain brunssit kestävät yleensä vain 3 tuntia. Puoli tuntia lisäaikaa tarkoittaa useita laseja skumppaa lisää. Ei paha. Lisäksi Pekingin brunssi oli luonnollisestikin edullisempi. Shanghai on kyllä kallis...

Brunssin jälkeen yllätin itseni suostumalla lähteä tutustumaan Dongyuen taolaiseen temppeliin.

Dongyue daoist temple.

Dongyuen temppelissä erikoisuutena on eri asioille omistetut osastot joita voi rukoilla. Omat osastonsa on mm. korruptoituneille virkamiehille, metsäneläimille, väkivaltaisille kuolemille, vaelteleville aaveille ja syntisille ihmisille.

Some departments.

Dongyuen temppeli ei missään tapauksessa ole Pekingin temppeleistä isoimpia, mutta sanoisin että varsin värikkäiden osastojen johdosta varmasti mielenkiintoisin, näin niin kuin ei uskovalle. Suosittelen vierailua siellä esim. Pekingin lukuisten buddhalaistemppeleiden sijaan.

Tällä matkalla olin vihdoinkin päättänyt tutustua Pekingin taiteisiin. Ilta ohjelmassa oli luvassa siis oopperaa. Turistiystävällisessä muodossa, pätkiä tunnetuista tarinoista, yhteensä tunnin mittainen sessio, ja mikä tärkeintä, tekstitys englanniksi.

Beijing opera masks.

Pre-show.

English subtitles. Veeery convinient.

It was not all about signing.

Ooppera oli ollut varsin positiivinen yllätys. Tarinat alkoivat kiinnostamaan ja kun tarina katkesi parinkymmenen minuutin jälkeen jäi oikein kaivelemaan että mitenköhän siinä sitten kävi. Täytyy ehdottomasti ottaa asiakseen käydä pällistelemässä kiinalaista oopperaa joskus toistekin. Vaikka ihan kokonainen esitys, mutta mieluiten kuitenkin tekstityksen kera...

Encore Xi´an

2008-12-27T23:47:00.001+08:00

Rannikon jälkeen aloitettiin sisämaakierros Xianista. Lokakuun lopussa Shanghaissa nautittiin vielä kesän lämmöstä, mutta Xianissa oli jo huomattavasti viileämpi. Mukaan kerättiin siis kaapin perältä takit, huivit, farkut ja sukat.

Ohjelmassa oli luonnollisestikin visiitti terrakota-sotilailla. Samaan tuttuun kaavaan neuvoteltiin taksin kanssa hinta ja eikun matkaa. Kuski koitti kovasti kysellä jotain reitistä, mutta ohi meni. Mutta kuten yleensäkin asia valkeni liian myöhään. Blondilla oli hämärä muistikuva edelliskertaisesta matkasta kaivauksille, eikä se todellakaan ollut pomppuinen hiekkatie. Ilmeisesti kuski oli koittanut kysyä ollaanko valmiita maksamaan tietulli, mutta koska vastausta ei kuulunut, niin valittiin halvin mahdollinen reitti. Pom, pom, pom.

Mutta perille pääsi tälläkin tavalla. Ja lippujen oston jälkeen raivattiin tiemme kaikkien tarjolla olleiden oppaiden ohi itse kaivauksille. Tällä kertaa kaikki kolme hallia olivat auki, joten pääsin tutustumaan ensimmäsitä kertaa myös kakkoshalliin. Eipä nyt siksi että siellä mitään hätkähdyttävää olisi ollut. Ykköshalli on edelleen kaikista mahtavin. Kaikki kolme hallia ovat edelleen työnalla.

You already know the thrill.

Ja miksipäs sitä vanhaa hyväksi havaittua kaavaa muuttamaan ja seuraavaksi suunnattiin Qin keisarin haudalle. Tällä kertaa haudan edessä oli hieman esityksen tynkääkin, ja kuvailimme kiinalaisten kanssa Qin dynastian aikaisiin asuihin pukeutuneita miehiä.

Kuvaamisen jälkeen alkoi tuttu kiipeäminen. Läähättäen huipulla ihailimme tovin maisemia. Luimme tarinat Qin keisareista, ja kuinka hän oli viisaasti ollut valitsemasta puolisoa, koska puolisot oli tapana haudata keisarien kanssa. Tosin puolison sijasta Qin keisarin kanssa oli haudattu joukko orjia. Kun olimme laskeutuneet kukkulalta tovin, törmäsimme (no ei kirjaimellisesti, kukaan ei kierinyt portaita alas) kanadalaiseen seurueeseen. Seniori-iässä oleva mies kysäisi puuskuttaen että mitä ylhäällä oikein on. Katsellessa seurueen punakoita naamoja vähän säälitti sanoa ettei yhtään mitään. Ei kiinalaisilla keisarien haudoilla ole muuta kuin kukkula. Joskus sinne voi kiivetä ja joskus taas ei. Näköalat tietysti ovat ihan ok, mutta ei siellä siis mitään muuta ole odotettavissa. Kiinalaisille itse kukkula on tärkeä muistomerkki keisarista. Punottavat naamat hieman venähtivät, kun jatkoimme laskeutumista alas seurue jäi neuvottelemaan keskenään.

Tomb of Qin emperor.

Tämä pakollinen Kiina nähtävyys oli suoritettu ja suuntasimme bussilla takaisin kaupunkiin. Jo saapumisiltana olimme suunanneet muslimikortteleihin, ja sama ohjelma oli vuorossa tänäkin iltana. Katuruoka kortteleissa on todella herkullista. Maustetut grillatut leivät ja lihatikut ovat edelleen lempparia. Ja asiat eivät olleet paljoa muuttuneet, löysin saman muslimimummon joka myi herkullisia kiinalaisia kuumia pitaleipiä jotka täytettiin lampaanlihalla ja jollain viljalla, seos joka on maustettu kuminalla. Ennen leivän täyttämistä täti sipaisee chilitahnaa leivän sisäpintaan. Hinta jotain 4 rämpylää eli noin 35 senttiä. Nam slurps! Aaaaaah...että ruoka on vaan ihana asia.

Toki Xianin ilta tarjoaa muutakin. Ruuan lisäksi muslimikorttelissa on katumarkkinat, jotka rihkaman osalta tosin sulkeutuvat aika aikaisin illalla. Matkalla kortteliin voi ihailla kaupungin kello- ja rumputorneja yövalaistuksessa. Muslimikorttelin "pääkatu" alkaa heti rumputornin takaa (tornin ohi vasemmalta puolelta). Muslimimummo löytyy pienen kärryn kanssa kun pääkatua jatkaa jonkin matkaa eteenpäin. Mummo on parkkeerannut kärryt kadun vasempaan laitaan. Suosittelen lämpimästi, ja jos ei ole tulisen ruuan ystävä, niin ottaa sitten leivän ilman chiliä. Ihanan lämmittävä kokemus viileässä Xianin yössä!

Bell tower.

Drum tower.

Xian by night.

Xianissa nähtävää riittää noin muutamaksi päiväksi ja kaupunki nähtävyyksistä tutustuimme Isoon villihanhen pagodaan. Tällä kertaa ehdimme sisällekin ja ihailemaan maisemia pagodasta käsin.

Big wild goose pagoda.

Xian by day.

Tämä oli nyt toinen visiittini Xianissa, ja luulen että tämä riittää. Terrakota-sotilaat eivät ole niin ihmeellisiä, ja muslimiruualle tulee hintaa jos pitaleivän takia täytyy lentää sinne asti. Vaikka leipä oli kyllä aika herkullinen...

Kiina F1 2008

2008-12-26T23:46:00.002+08:00

Juu, tämä tulee reilusti myöhässä. Mutta eipä ollut kisoissa juhl...No, joo onhan kolmas sija aina kolmas sija. Mutta jotenkin kilpailusta meni maku kun tuijotimme ruudulta kuinka Räikkönen päästää Massan ohi. Vaikka eihän se nyt mitenkään odottamaton käänne ollut tässä pistetilanteessa. Onneksi nyt voi jo suunnata katseen tulevisuuteen ja unohtaa menneet.

Mutta lokakuun puolessä välissä puimme siis Suomi-paidat ja Ferrari-lippikset päälle ja suuntasimme Shanghai circuitille.

'

Official F1 stalls.

Tällä kertaa oli muutama muutos edellisiin vuosiin ohjelmassa. Meillä oli ensinnäkin liput myös aika-ajoihin, joista ehdimme paikalle lauantaina. Tämän johdosta myöskin aikaisempien vuosien C-katsomo oli tänä vuonna vaihtunut B-katsomoon. Istuimme siis melkolailla lähtösuoran päässä, vastapäätä varikon ulostuloa.

Aika-ajopäivä meni hieman madellen. Olimme ajoittaneet saapumisemme aika-ajojen alkuun, mutta pakollisten ekojen kierrosten jälkeen radalla oli tovinkin hiljaista ja lipitimme oluitamme korvatulpat korvissa ja odotimme toiminna alkamista. Ajan kuluessa alkoi tapahtumaan ja olimme näkemäämme ihan suht tyytyväisiä kun suuntasimme varustautumaan kisapäivään.

Drivers´ parade.

Saavuimme kisapäivänä paikalle hyvissä ajoin, ja kiertelimme kojuja alueen ulkopuolella, kuin myös aitojen sisäpuolella. Kun pääsimme sisälle asti ja aioimme mennä täydentämään juomavarastoamme meitä odottivat kymmeniä metrejä pitkät jonot. Kaikki oli loppuunmyyty. Oluet, vedet, limsat, piirakat, pähkinät, sipsit, keksit, kaikki. Huhu kiersi että toisaalta saisi hodareita. Suuntasimme vielä pitempään jonoon. Meitä onnisti ja puolen tunnin odottelun jälkeen saimme vatsan täyteen hodaria ja laukut täyteen bisseä. Ja sitten pika pikaa katsomoon.

Soon.

Tunnelma oli hyvä, ja paikalla tuntui olevan edellisisä vuosia enemmän suomalaisia. Ensimmäistä kertaa näin Shanghain lähdön livenä!

Name of the game.

Lähdön jälkeen kisassa ei sitten paljoa tapahtunutkaan. Tämä oli kolmeen vuoteen tapahtuma köyhin Shanghain kisa, ja toisaalta myös ainoa kuivan kelin kisa. Mikä teki toki kaljan katsomossa lipittämisestä miellyttävämpää.

End of the pit lane.

Winner.

Kisa meni miten meni. Tunnelma oli hieman latistunut paluumatkalla, ja oikein piti miettiä että onkohan kaikki kilpaurheilu jotenkin piloilla. Mieliala kuitenkin nousi takaisin huippuunsa kun pääsimme tutuksi tulleille Hooter´s jatkoille!

After race.

Vuoden 2009 kisat ovatkin sitten jo edessä ihan kulman takana. Kisakalenteria on muutettu niin että Shanghaissa kisataan jo huhtikuussa.

PS. Hooter´s on muuten nykyisin ainakin Hongqiaon Sherpan listalla. Blondilla juhlat! :-D

Repeating Hong Kong

2008-12-25T23:44:00.001+08:00

Kun aletaan kyselemään, että pidänkö blogia enää ollenkaan niin taitaa olla korkea aika alkaa päivitys puuhiin. Viimeiset kaksi viikkoa olen siis pysytellyt tiiviisti Shanghaissa. Muutamana päivänä sai nauttia vielä kunnon terassikeleistä, mutta nyt taitaapi talvi ja plus 5 astetta olla tullut jäädäkseen.

Itse en pahemmin joulusta perusta, ja niinpä tämä aika vuodesta onkin loistavaa aikaa puuhailla omia juttuja muiden lomaillessa, viihdyttäessä vieraita tai muuten vaan hössöttäessä joulupaniikissa. Nyt on siis oiva aika raahata extra-patteri sängyn viereen, laittaa joululahjaksi (ainoa asia minkä joulusta olen pitänyt, ja kyllä, lahjojen antaminen on ihanaa, mutta saaminen vielä parempaa!) saatu levy soimaan ja kytkeä kone pistokkeeseen ja alkaa näpyttelemään.

Tarinat katkesivat siis lokakuun alkuun ja siitä jatketaan mihin jäätiin. Olin siis Kiinakierroksella Suomesta tulleen vieraan kanssa. Koska kyseinen vieras oli jo käynyt Shanghaissa muutamaan otteeseen lomailemassa, niin nyt oli aika käydä toteamassa onko se Kiina tosiaan niin tätä. Ja matka aloitettiin Hong Kongista.

Honkkari on aina yhtä mukava paikka. Nyt käynnissä olivat jotkut toimittajamessut ja hotellit olivat juhlistaneet tapahtumaa korottamalla huoneiden hinnat kolminkertaisiksi. Noh, se ei menoa lopettanut. Halpis hotsku hakuun ja senkun laukkua tunkemaan maailman pienimpään hotelli huoneeseen. No on sitä toki aikaisemmin majoituttu ahtaasti.

Hotelli oli kuitenkin ok, ja ensimmäistä kertaa olin majoittunut Kowloonin puolelle. Ei itseasiassa hullumpi vaihtoehto. Taksikuskien englanninkielen taito ja näkökyky tuntuvat huononevat visiitti visiitiltä, mikä toisaalta on ihan loogista, sillä kyseessä lienee sama kuskikanta. Koska mandariinikiinalla ei paljoa Honkkarissa juhlita, niin olo oli kuin turistilla Kiinassa, kun taoin kuskin päähän UNDERGROUND STATION...METRO... SUBWAY KOWLOON? Ja toivoin etten päädy tilailemaan sämpylöitä...

Ensimmäinen ilta meni kierrellessä Kowloonin markkinakatuja, pällistellen Hong Kongin puolen valoshowta ja nauttimalla Ned Kelly´s Last Standin showsta. Oiva paikka muuten, ja myöhäksihän se ilta tietysti venyi...

Temple street night market.

Tea shop.

Olympics are over and done. Now China is waiting for Shanghai World Expo 2010!

Nightly light show.

Different kind of show.

Seuraava aamu koitti myöhään. Mainitsinko jo että Ned Kellystä saa muuten siideriä? Nam. Hong Kongin museo tarjontaan oli tullut tutustutta hieman heikonlaisesti, kaikelta shoppaamiselta ja raflaamiselta kun ei aina ehdi. Mutta nyt ehti. Vuorossa oli Hong Kongin historiasta kertova museoa. Ja meitä vielä onnisti! Keskiviikko oli ilmaispäivä Hong Kongin museoissa!

Hong Kong history museum.

Kuten Shanghaissa oli tottunut oli kaupunkimuseo aika kattava. Tarina alkoi muinaisihmisistä, ja kävi läpi koko Hong Kongin historian aina viime vuosituhannen vaihteeseen asti. Historia museota vastapäätä olisi ollut tyrkyllä Tiede- ja tekniikkamuseo, mutta me päätimme suunnata syrjemmällä sijaitsevaan Rannikkopuolustuksen museoon.

Museum of Coastal defence.

Location, location.

Some older coastal defence weapons.

Kun museot oli kierretty oli taas aika nauttia kaupunkimaisemista. Honkkari vaikutti olevan vanha kunnon oma itsensä. Metrolla kulkeminen oli sujuvaa, ja tällä kertaa kokeilimme myös mainostettuja ratikoita. Ratikan kyydissä voi tutustua kaupunkiin kiertoajelutyyppisesti. Me kiersimme Hong Kong saaren pohjoista rantaa, arvuutellen milloin meidän olisi syytä hypätä pois kyydistä. Päädyimme jatkamaan kulku maailman pisimmillä rullaportailla. Maaliikenteen lisäksi oli tietty käytävä heittämässä lenkkejä Star ferryllä. Ja mitäpä olisi Honkkari ilman Peakiä?

Tram ride.

View from the Peak.

Honkkarille oli varattu aikaa neljä päivää ja viimeisenä päivänä, päätin tutustuttaa vierastani hieman toisenlaisiin maisemiin, ja suuntasimme morjestamaan jättibuddhaa Lantau-saarelle. Tietysti taas Ngon Ping 360 köysiradalla kiikkuen.

Po Lin Buddha.

Laskeuduttuamme alas kukkulalta pongasin outlet myymälöitä täynnä olevan ostoskeskuksen. Hong Kong on outletien luvattu maa (tai siis luvattu itsehallintoalue), mutta itse en ole niihin pahemmin perehtynyt. Nyt tuli kuitenkin kierreltyä liikkeitä tunti jos toinenkin, ja mukaan tarttui muutama ostoskin. Viimeistä iltaa päätimme juhlistaa Shenzhenistä käymään tulleen kaverini seurassa Ned Kellyssä. Ja siideri maistui taas yllättävän hyvältä. Paljon, paljon myöhemmin yöllä kaaduin hotellihuoneeseen, vain herätäkseni muutamaa tuntia myöhemmin. Aikainen aamulento Shanghaihin, missä vuoden 2008 formula 1 ajot olivat jo täydessä käynnissä.

Onnea Suomelle!

2008-12-06T13:35:00.003+08:00

Muutama päivä jo Shanghaissa, ja reissut on toistaiseksi reissattu. Kelit ovat viilenneet, vaikkei täysi talvi vielä ole tullut. Kylmä tuuli kylläkin on. Taas ollaan hieman viisaampia muista kulttuureista, tulevina viikkoina aikaa matkojen purkamiseenkin pitäisi löytyä. Mutta tänään voi keskittyä olemaan suomalainen!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Toppatakista bikineihin

2008-11-26T20:41:00.003+08:00

Lämpötila pyörii Shanghaissa kymmenen asteen molemmin puolin ja talvi tekee itsepintaisesti tuloaan. Korean ilmasto muistutti silti että huonomminkin kelin suhteen asiat voisivat olla, lammikot olivat siellä jo jäässä, ja öisin oli pakkasta. Mutta kauaa ei tarvitse Shanghaissa pattereita viritellä. Nopea laukun vaihto ja kohti uusia seikkailuja. Seuraavaksi ohjelmassa Kuala Lumpur ja Kota Kinabalu.
35 astetta lämmintä, valkoinen hiekkaranta ja 26 asteinen merivesi...

Matkalle, matkalle

2008-11-20T12:34:00.003+08:00

On se ikävää kun matkustelu häiritsee blogin ajantasalla pito. Taas matkaa pukkaa, ja nämä raapustelut jäävät edelleen ajasta jälkeen. Noh, toisaalta tämä on vain positiivinen ongelma, ja eiväthän matkakertomukset ihan kuukaudessa Aasiassakaan vanhene.

Vaikka jo Shanghainkin kylmyys alkaa jähmettämään, niin rohkeasti olen päättänyt suunnata seuraavaksi pohjoiseen. Eli suunnitelmissa pitkä viikonloppu Etelä-Koreassa. Tavoitteena pällistellä Soulin kaupunkielämää ja liota Cheonanin kuumissa lähteissä. Saa nähdä kuinka ryppyisenä sitä tulee takaisin Shanghaihin.

Annyeong!

Takaisin Vietnamissa

2008-11-20T11:43:00.000+08:00

Kambutsean jälkeen oli aika palata vanhaan tuttuun Vietnamiin ja HCMC:tyyn. Keli ei ollut kaksinen lennon aikana ja vettä satoi kaatamalla kun saavuimme Vietnamiin. Mutta täytyy kyllä antaa kaikki pointsit Aasian lentoliikenteelle. Tällä matkalla tuli lenneltyä taas pienillä koneilla, paikallisilla lentoyhtiöillä ja lyhyitä matkoja runsaasti. Kaikki sujui loistavasti, Jotenkin ihan erilaista meininkiä kuin Tyynellä valtamerellä, missä oli aina epäselvää että lähteekö se, ja milloin se lähtee, ja saakohan siihen jostain lippujakin...Ehkä blondin on parasta pysytellä Aasiassa, kun sopeutuminen muualle näyttää olevan hankalaa.

Hotelli oli aivan HCMC:n ytimessä joten baarit ja raflat olivat lähellä. Espanjalaisessa ravintolassa oli hyvä aloitella iltaa, jonka jälkeen seurasi lyhyt baarikierros, mm. vanhassa tuttavuudessa Apocalypsessa tuli taas käytyä. Meno ei puolessatoista vuodessa ollut juurikaan muuttunut. Eikä Vietnamin lainsäädäntö. Jo Hanoissa olimme saaneet todeta että puolen yön jälkeen on turha avointa baaria etsiä. Jos on sisällä jossain raflassa niin voi saada henkilökunnan puhuttua ympäri tarjoilemaan juomista esim. yhteen asti. Mutta se tehdään sitten pimeässä ja suljettujen ovien takana. Yöelämällä ei Vietnamissa edelleenkään juhlita.

HCMC:n nähtävyydet oli jo eletty aikaisemmin, joten lähinnä keskityttiin ostosten tekemiseen ja elämästä nauttimiseen. Ben Thanin markinoilla käytiin tinkimässä, nautittiin niin nuudelikeitosta kuin juustopatongeistakin, ja tietysti hyvästä kahvista ja viineistä. Kahta viimeistä lähti mukaan kotiinviemisiksi asti. Käytiin myös hieman ryhdistäytymässä viidakko-lookista ja leikkautettiin hiukset, hierotuttiin jalat ja otettiin pedikyyri. Alkoi olla jo aika palailla ihmisten ilmoille.

Reilu kolmen viikon reissu päättyi siis Vietnamiin, josta paluu HK:n välilaskulla Shanghaihin lokakuun alkupuolella. Vietnam on aina hyvä valinta matkakohteeksi, ja niin HCMC kuin Hanoikin ovat kyllä tehneet vaikutuksen blondiin. Tällä hetkellä kuitenkin ehdoton suosikkini Vietnamissa on toistaiseksi Sapan pohjoinen pikku kaupunkija sen iloiset mini-ihmiset.