Uusi resortti, uudet kujeet

Toinen resorttimme oli uuden uusi villa-resortti. Itseasiassa niin uusi että villat avattiin sen mukaan kun vieraita tuli. Esittely villat olivat vielä rempan alla, ja kun kysyimme onko villoissa telkkua, niin vastaus oli että telkku ym. hankitaan kunhan ensin saadan asiakkaita, jotta on rahaa hankkia tavaroita.

Private resort?

What typhoon?

Olimme tinkineet itsellemme villan omalla pikku altaalla alennettuun hintaan, ja hieman jännitti noinkohan villa on valmis kun saavumme. Mutta no worries, kalusteet olivat paikallaan, ja villa oli sisustettu. Kaikki palvelut resortissa eivät pyörineet, mutta ravintola toimi, ja kokki oli halukas toteuttamaan toiveita myös listan ulkopuolelta, kunhan vain ilmoitti päivää aikaisemmin mitä mieli teki.

Mmm, dinner time!

Oh boy they knew how to grill chicken!

Vaikka taifuuni oli jo pyyhkäissyt Filippiinien ohi tässä vaiheessa lomaa, niin ankarat tuulet jatkuivat. Mutta onneksi altaalla oli tyyntä.

Little cousin...

...and his big cousin.

Spider in paradise.

Unlucky one with length of 10 cm from foot to foot. Sorry, its either me or you in the bed. And I really need my beauty sleep.

Ja ainahan lomalla jotain uutta pitää kokeilla. Yleensä se on jokin ruoka, mutta tällä kertaa päädyin kokeilemaan vesiurheilu, nimittäin kajaakilla melontaa. Aallot rajoittivat hieman reitin valintaa, mutta huonomminkin olisi voinut käydä. Päädyimme läheisen saaren asumattomalle rannnalle. Hmmm, yksityisranta :-)

I want to go...there!

With this.

And here we are!

Puerto Galeran ympäristö on helppo lomakohde. Tämä oli toinen visiittini Filippiineillä, ja sanoisin että pidin kuitenkin enemmän Leyten koskemattomuudesta. Erityistä viihdetarjontaa turisteille oli sieltä turha etsiä, mutta nähtävyydet ja luonto olivat vaikuttavampia kuin itäisellä Mindorolla. Lisäksi rannat ovat Puerto Galeran lähistöllä osittain pilattu valjastamalla ne lukuisten kaupustelijoiden, kymmenien sukelluskeskusten ja satojen veneiden käyttöön. Toisaalta Mindoro tarjoaa enemmän mahdollisuuksia aktiivilomailuun ja shoppailuun.

Tänään ei tuule yhtään niin paljon kuin viime yönä

Viimeinen yö sukellusresortissa alkoi myrskyisästi. Tiesimme taifuunin ohittavan saaren yön aikana, ja kun vesi alkoi illalla nousemaan aloin seurailemaan tilannetta mielenkiinnolla.

klo 21: ravintolan tuulen suojat vedetään alas, aallot lyövät huoneemme edustalla olevaan aitaan.

klo 23: keskeytän leffan katsomisen jyrinän yltyessä ulkona, aallot lyövät sisälle resortin ravintolaan, henkilökunta koittaa pelastaa aaltojen viemiä tuoleja, kajaakkeja ym. roinaa.

klo 24: pohdin kuinka kauan myrsky kestää ja miten nousu- ja laskuvesi menee ajallisesti, vesipisaroita roiskuu huoneen lasioveen, vesi on noussut aidan tasolle.

klo 01: aallot lyövät huoneen lasioveen, vesi on noussut yhden portaan päähän huoneen kuistista.

klo 02: tilanne ei ole muuttunut, pohdin mihin siirtäisin matkalaukut lattialta, sillä jos nukahdan, ne ehtivät kastua ennen kuin herään sisälle tulevaan meriveteen.

Aamulla väsytti.



Big Laguna beach after storm.

Seuraavana päivänä (ja loppujen lopuksi seuraavina kolmena päivänä), sukellukset oli peruttu, koska veneet eivät päässeet Big Lagunan rantaan.



Seafront room - what a great idea.

Olimme buukanneet etukäteen kyydin toiseen resorttiin, mutta arvoimme lähtöä hetken.



Dive shop needs a new door.



Swimming pool area and reception after storm.

Päädyimme säilömään lentoliput, passit ja rahat vedenkestävään pussukkaan, jonka kiedoin ympärilleni, ja ei kun menoksi. Jos virtaus ei ole kovin voimakas, niin olen aikasta hyvä uimari.



Ei tullut uintireissua, ja uuden resorttimme ranta oli rauhallisen tyyni.

Puerto Galera

Tarkoituksena oli tutustua paikallisiin nähtävyyksiin, mutta vierailu Puerto Galeran turisti-infossa oli lyhykäisyydessään valaiseva. Python-luola oli suljettu, ja sen tilalle oli rakennettu eläintarha, joka tosin oli sekin tähän aikaan vuodesta kiinni (?). Ehkä eläimet olivat lomalla odottelemassa turistisesonkia...

Puerto Galera.



Muelle pier.

Myöskään vesiputouksille ei päässyt, sillä sateiden vuoksi tiet olivat liian huonossa kunnossa. Hmmm. Ainoa paikka mihin onnistuimme kyydin kinuamaan oli loppujen lopuksi vuoren rinteella sijiatseva Ponderosa golf-kerho. Maisemien lisäksi tuli treenattua hieman lyhyitä lyöntejä.



Ponderosa golf-club.



Almost minigolf.

Päätimme myös vierailla White Beachillä, tarkastamassa paljon mainostettua hiekkarantaa. Kun saavuimme rannalle aallot olivat kuitenkin huikeat, ja oli sanomattakin selvää ettei uiminen tullut kysymykseenkään. Ihmettelimme aaltoja rantaravintolassa, ja seurasimme kuinka rannan kauppiaat juoksivat aaltoja pakoon.

No Sir, I didn't steel your goats. They followed me.

White beach.

Puerto Galerasta löytyi kuitenkin muutama mielenkiintoinen pikkuputiikki, joissa suoritimme matkamuisto-ostokset.



Shopping street.

Kun palasimme veneellä resorttiimme meitä odotti autio ranta. Kun ihmettelimme veneiden poissaoloa luottokuskimme kertoi että tuulee liikaa. Mutta hän kyllä voi viedä meidät seuraavana päivänä uuteen resorttiimme, mihin aikaan haluamme lähteä?

Diving Oriental Mindoro

Sukeltamaanhan sinne oli lähdetty, joten sitä myös tehtiin. Suoritin resortissa loppujen lopuksi kaksi PADI kurssia, Advanced ja Nitrox.



I rent.

Sukelluskohteet sijiaitsivat kaikki lähellä rannikkoa, ja keskuksella oli useita veneitä käytössään, joten päivisin saattoi melkolailla suunnitella sukelluksensa omien halujensa mukaan. Ryhmät olivat pieniä, ja siirtymiseen kului vähän aikaa. Veneessä ei siis tarvinnut turhia hikoilla eikä palella.

Advanced kurssin pakollisten syvä- ja navigointi sukellusten lisäksi, kävin ihmettelemässä pieniä kalastusalushylkyjä, yösukelluksella ja etsimässä sekä nostamassa pieniä kadonneita esineitä.



Like a fish on dry land.

Ajoittain sukelluksilla virtaus oli turhankin voimakas, mutta yleisesti olosuhteet olivat hyvät. Tällä kertaa en onnistunut polttamaan kuin pienen alueen sormesta (mikä lie meduusa). Vedenlämpötila Puerto Galeran vesissä on tasaisesti 28 astetta ympäri vuoden, ja näkyvyys on kohtalainen. Siis varmasti hyvä verrattuna esim. Suomen vesiin, mutta edelleenkään Bunakenia voittanutta ei tällä saralla ole löytynyt. Näkyvyys oli siis kymmeniä metrejä, ei kuitenkaan mitenkään ääretön.



Dinner.

Ja mitä sitten tuli nähtyä; pari pikku haita, isoja merikilpikonnia, useita mureenoita, iso kalmari, jättisimpukoita, meritähtipelto, hummereita, useita merietanoita ja paaaljon värikkäitä fisuja. Hait olivat aikalailla piilossa kolossaan, mutta kalmariin törmääminen oli mielenkiintoinen kokemus, sekä pääsin silittämään nukkuvaa merikilpikonnaa!



Neljä päivää meni ahkeraan sukellellessa, kunnes taifuuni iski Pohjois-Filippiineille.

Oriental Mindoro - Laguna Beach

Nyt kun Shanghaihin on auttamattomasti saapunut syksy (päivisin 20-25 astetta ja öisin jopa hyytävät 15), niin voipi muistella lämmöllä tropiikkia.

Syysloman ulkomaan matkakohde oli Filippiinit, Puerto Galera. Tai pikemminkin Puerto Galeran lähistöllä sijaitsevat rannat. Saari on Mindoro, joka on jaettu itäiseen ja läntiseen puoleen. Me suuntasimme saaren itäiselle puolelle, eli Oriental Mindorolle.



Batangas pier in daylight.

Lento Manilaan Shanghaista kestää 3-4 tuntia, joten koneessa istuminen ei paljoa rasita. Galerassa ei ole lentokenttää, ja parhaiten sinne pääsee ottamalla autokyydin Manilasta Batangaksen satamaan, ja siitä veneellä kohderannalle. Automatka kestää noin 2 tuntia, ja vene matka noin tunnin.



Public "ferry" Batangas - Puerto Galera.

Olimme etukäteen kyselleet resorteista kuljetuksen mahdollisuutta suoraan kentältä rannalle, ja osa kohteista ilmoitti, että koska lentomme saapui myöhään illalla, olisi venematka liian vaarallinen. Joten siis loogisesti valitsemme sen kohteen joka suostui meidät kuskaamaan samana iltana...



Vehicle of the week.

Sanoisin, ettei pimeällä veneily ole riski sinällään, mutta, jos kuljetusta ei ole järjestetty etukäteen, on Batangaksen satama kovin hiljainen öisin. Siinä tapauksessa on parempi jäädä hotelliin, joko Manilaan tai Batangakseen, ja ottaa aamulla vene rantsulle. Me kuitenkin seilasimme kohtuullisessa säässä suoraan resorttiin.



Big Laguna beach.



Straight to the pool.

Ensimmäinen majapaikkamme oli valittu rannan ja sukellusmahdollisuuksien perusteella. Ranta oli Big Laguna, jonka vieressä sijaitsivat isommat ja vilkkaammat Small Laguna ja Sabang Beach. Venematkan päästä muita suosittuja rantoja on mm. Coco Beach ja White Beach.



Small Laguna beach.



Sabang beach.



Coco...well all you read, right?

Oriental Mindoron rannat ovat Boracayn jälkeen varmasti Filippiinien suosituimmat turistirantakohteet, joten ravintoloista, sukelluskeskuksista ja vesiurheilu mahdollisuuksista ei ole pulaa. Syksy on ehdottomasto low season aikaa tässä osassa Aasiaa. Taifuunikausi päättyy virallisesti syyskuun lopussa, mutta lokakuun alun kelit saattavat olla hyvinkin vaihtelevia. Lämpöä kuitenkin riittää ympäri vuoden!

HYVÄ KIMI - HYVÄ SUOMI!!!

Hih. Eilen yöllä tuli siis katsottua formuloita. Hieno kisa, ja hieno voitto Kimiltä! On aina kiva seurata kunnon kilpailua. Ja vielä kun lopputulos on mieleinen! Nyt kelpaa olla suomalainen!

Löhikäärmettä kesyttämässä 3

25.9. kuujuhla!!! Tai syysjuhla, tai keskisyksyn juhla, tai mikä tahansa nimistä mikä rakkaalla lapsella on. Tämä on päivä jolloin perheet ja rakastavaiset ympäri Kiinan kokoontuvat ihailemaan täysikuuta, ja syömään pyöreitä ruokia, kuten kuukakkuja yhdessä. Ja mikä olisikaan romanttisempaa kuin tuijotella kuuta Yangtse joella!

Viimeisen kokonaisen päivän retki oli Feng du, kummitus- tai paholaiskaupunki. Korkealle kukkulalle rakennettu temppelikaupunki.

Feng dhuuu-huu-uuu....

Lucky bridge. Take 9 steps to cross it, and you will be promised forever lasting love.

Kaupungista löytyy niin Buddhalais- kuin Taolaistemppeleitäkin. Kaupungin rakennuksiin ja siltoihin liittyy paljon uskomuksia, jotka yleensä lupaavat ikuista onnea tai rakkautta. Huolimatta siitä, että kaupungin sanotaan olevan kummitusten ja paholaisten asuinpaikka. Miten tuntuikin niin kotoisalta...

You can choose your friend.

Feng du pagoda.

Temppelikaupunki oli hieno kokemus. Ylös temppelihin pääsi istumahissillä, tai omin pikkujaloin. Jossain hetkellisessä mielenhäiriössä blondi päätti kävellä ylös. Matka ei ollut vaikea, mutta sanotaan että kokemus olisi ollut antoisampi hyttysmyrkyn kera. Ja jos unohdan mainita myöhemmin, niin loppuloma menikin raapiessa kummitushyttysten pistoja.

Devil animals.

Devil statue.

Kuu pysyi illan aikalailla piilossa, mutta kuujuhla sujui mukavasti skumppaa nauttien hytin parvekkeella, ja rannan valoja ihmetellen. Aamulla olimmekin jo saapuneet päätesatamaan, Chongqingiin.

East meets west. Mooncakes and champagne.

Risteily oli yksi hienompia matkakokemuksia Kiinassa, joten voin suositella. Yangtsen vesi ei ole puhdasta, mutta ainakaan se ei vielä haissut vaikka helteinen kesä olikin takana. Ohjelmasta hieman paistoi, että veden nouseminen, ja rannan rakennusten veden alle jäänti on jo aiheuttanut muutoksia, ja monia näkemiämme paikkoja ei enää ole padon valmistumisen jälkeen.

River guard.

There will be a lot of factories and homes under water after 2008.

Suosittelen siis risteilyä nyt. Tosin risteilyt kuulema jatkuvat kuten tähänkin asti vuoden 2008 jälkeenkin (kukapa lypsävää lehmää tappaisi), ja luvassa on uusia retkiä. Varmasti ajan myötä rannalle rakennetaan turisteille enemmän ja enemmän viihdykettä. Siihen asti Yangtsella voi nauttia sisämaan rauhasta.