Huashan

Xianissa ei terrakota-sotilaiden lisäksi kummempia nähtävyyksiä koko päiväksi ole, joten päätimme kokeilla matkaa läheiselle Huashan vuorelle. Vuori on taolaisten pyhäpaikka, ja suosittu vierailukohde kiinalaisten keskuudessa.

Vuori sijaitsee 120 kilometriä Xianista, ja epäonnistuneiden taksineuvottelujen jälkeen, suuntasimme Xianin rautatieaseamalle. Lippuja oli jäljellä seisomapaikkoja ja makuupaikkoja. Koska emme olleet varmoja matkan kestosta valitsimme halvat makuupaikat.

Sleepy feeling.

En ole koskaan aikaisemmin matkustanut kiinalaisessa junassa makuuvaunussa. Ja ainakaan kovat makuupaikat eivät vakuuttaneet. Junassa haisi tupakan, mandariinien, nuudelikeiton ja lian sekoitus. Lakanat olivat suttaiset, tupakan tuhkaa oli ympäriinsä (junissa saa polttaa sisällä), lattia oli tahmaisen lian peitossa ja kaiken kruunasi kiinalaisten kovaääninen hauskanpito (pelasivat korttia). Matkustus noissa oloissa menee päivän verran, mutta viikkoa ei kyllä tekisi mieli asustella kyseisessä vaunussa.

Mutta meidän matkamme päättyi jo muutaman tunnin päästä lähdöstä. Neuvottelimme autokyydin vuorelle, ja kuljettaja vei meidät vuoren juurella sijaitsevaan turistikeskukseen. Keskuksesta ostimme sisäänpääsyn ja bussilipun kaapelivaunujen luo. Ylös olisi voinut kävelläkin, mutta matka ensimmäiselle huipulle olisi kestänyt 4-6 tuntia.

Vehicle of the day.

Ja ei kun ylös. Tavoitteenamme oli kiertää pohjoiselta huipulta itäiselle huipulle (1,5-2 h), siitä eteläiselle (n. 0,5 h) ja sitten arvioida onko aikaa jatkaa läntiselle huipulle (n. 1 h). Korkeimmillaan reitti kulkisi 2100 metrin korkeudessa meren pinnasta. Kaapelivaunulla pääsimme 1600 metrin korkeuteen.

There we started.

Jo jonottaessamme kaapelivaunuun totesimme ettei ylhäälläkään todennäköisesti tarvitse olla yksin. Muita länsimaalaisia ei näkynyt, mutta kiinalaisturistien virta oli loputon. Ylhäällä liikkuminen kapeilla portailla tapahtui siis nätissä jonossa kiinalaisten määrätessä matkan tahdin. Ajoittain kiipesimme pystysuoraan seinämään tehtyjen rappusten ja kettinkien avustuksella ylöspäin.

Ups.

Huh.

LP oli varoitellut ettei vuorelle kannata mennä jos keli on huono, ja voin kyllä allekirjoittaa sen. Ei pelkästään sen takia että silloin ei näkyvyys ole välttämättä hyvä, vaan myös tungoksen takia. Kiinalaisten tapa rynniä, tunkea ja töniä on hengenvaarallinen, jos jalalle liian kapeat jyrkät rappuset kuilun reunalla ovat jäässä tai märät.

Sososososo beautiful.

Matka eteni hitaasti mutta varmasti. Päästyämme pohjoiselta huipulta ensimmäiseen jyrkkään nousuun alkoi joukko vähentyä. Toisaalta myöskin portaikko kapeni entisestään. Saavuimme 2000 metriin noin 1,45 lähdön jälkeen, ja totesimme että tässä vaiheessa on paras kääntyä takaisin sillä, tungos reitin alkupäässä hidastaa etenemistä molempiin suuntiin. Ennen pimeän tuloa (klo 17) on vuorelta hyvä poistua, jollei mukana ole varusteita yövaellusta varten.

Misty mountains.

Matka jäi siis suunnitellusta puoleen väliin. Olimme lähteneet hotellista seitsemän aikaan, ja junalla saavuimme Huashanin kylään yhdentoista aikoihin. Ylhäällä pohjoishuipulla olimme kahdentoista aikoihin. Sanoisin että Xianista käsin on yhdessä päivässä mahdotonta kiertää kaikkia huippuja, ellei sitten lähde yövaellukselle. Huashanin auringon nousu on kuulema kuuluisa, ja joka yö vuorelle kiipeää joukko matkailijoita odottamaan sitä.

Also here you can pray.

Mutta vuoresta jäi kipeiden lihasten lisäksi hyvä mieli. Maisemat olivat kauniit, ja sanoisin että kokemuksena Huashan oli vaikuttavampi kuin terrakota-sotilaat. Joten jos vaan kunto ja lihakset kestää niin suosittelen! Paluumatkalle lähdettiin turistikeskuksesta lähtevällä Xianin bussilla.

Terrakota-sotilaat

Aina ei matkusteta palmun alle hiekkarannalle, vaan Shanghaista lähdettäessä on myös mahdollista osua lomailemaan kylmempään paikkaan. Viime viikonloppuna suuntasin pitkäksi viikonlopuksi sisämaahan, Xianiin. Onneksi tarkastelin säätietoja ennen matkaa, sillä Xianiin lupailtiin jopa miinusasteita öisin!

Shanghaissahan ei talvella pakkasta tai lunta tule. Olin muuttaessani Shanghaihin tajunnut jättää paksuimmat talvivaatteet ja kengät Suomeen, mutta silti enssmmäisen talven jälkeen totesin että komeron perällä pyörii lukuisia Shanghain ilmastoon aivan liian paksuja villapaitoja, lapasia, takkeja ja vuorellisia saappaita.

Nyt mylläsin komeron ylösalaisin löytääkseni lämpimämpiä rytkyjä. Jotain etua olla suomalainen subtrooppisessa ilmastossa, tarpeen tullen meillä on valmius pukeutua myös kylmään ilmastoon. Mukaan tuli siis pakattua lapset, talvitakki ja vuorelliset housut. Tuntui oudolta seisoa toppatakin kanssa lähtöselvityksessä, kun vieressä jonottavilla oli päällään T-paidat ja sandaalit.

Xianiin on Shanghaista noin kahden tunnin lentomatka. Paikan päällä huomasin, että osa vaatteista oli liioittelua, sillä päivisin lämpötila auringon paistaessa oli 10-15 astetta, mutta öisin lämpimät vaatteet tulivat tarpeen. Hotelli sijaitsi Xianin vanhassa kaupungissa, ja huoneissa oli säädettävä lämmitys. Palella ei tarvinnut.

Xianissa on yksi Kiinan kuuluisimmista (ellei kuuluisin) nähtävyys, terrakota-sotilaat. Keisari Qin haudan ympäristöstä on vuosien varrella maanalta paljastunut satoja savesta tehtyjä ihmishahmoja. Tarina kertoo, että keisari oli halunnut rakennuttaa itselleen kuoleman jälkeisen armeijan. Terrakota-sotilaiden lisäksi Qin haudatutti mukaan satoja muita ihmisiä. Prinsseja, prinsessoja, jalkavaimoja, palvelijoita ja työläisiä haudattiin, osa elävältä, keisari Qin haudan läheisyyteen.

Terracotta museum.

Terrakota-sotilaita on tällä hetkellä löydetty kolmesta eri paikasta, kaivannot ovat lähellä toisiaan, ja sijaitsevat kaikki suljetulla alueella jonne päästäkseen on maksettava pääsymaksu. Alueella on myös museo, joka kertoo kaivantojen historiasta.

Hall nro. 3.

Kaivanto numero 1 on isoin kaivannoista, ja siellä on mahdollisuus nähdä parhaiten entisöidyt sotilaat. Kaivanto 2 oli suljettu remontin vuoksi (liekö olympialaisia silmällä pitäen), ja kaivanto 3 oli huomattavasti pienempi, ja sisälsi vain muutaman täysin entisöidyn sotilaan.

Hall nro. 1.

There they are - Qin's famous warriors.

Olin odottanut isompaa aluetta. Kaivanto kolme oli aika nopeasti käyty läpi, eikä museo ollut kaksinen, englannin kielisistä kylteistä huolimatta. Kaivanto 1 oli ehdottomasti mielenkiintoisin, myös muutaman muunkin turistin mielestä. Luulen että nähdäkseen jotain oli marraskuinen perjantai päivä hyvä ajoitus. Kuten muutkin kuuluisat nähtävyydet, täälläkin voi olla todella ahdasta kesäisin, viikonloppuisin ja kiinalaisten lomien aikaan.

Up we go!

Terrakota-sotilaat eivät onnistuneet tekemään kauhean suurta vaikutusta. Sotilaat on ehkä pistettävä historian mittakaavaan. Nyt löydetyt sotilaat sijaitsevat kilometrien päässä keisarin haudasta, joten voidaan vain arvailla kuinka paljon vielä löytämättömiä sotilaita maa kätkee sisäänsä. Keisari Qin hauta sijaitsee muutaman minuutin taksimatkan päässä löydetyistä sotilaista. Hauta on vain kumpu, mutta sieltä on mukavat näkymät ympäristöön.

B experience

Vau ja vou! Mun blogi näkyy taas Kiinassakin! Tilanne siis vaihtelee.

Mutta asiaan. Shanghaissa on muutaman vuoden ajan kiertänyt maailmanluokan tähtiä konsertoimassa. Nyt vuorossa oli Beyonce. En juurikaan ole konsertti/festari ihminen ollut Suomessa. Porin jazzit ovat suurinpiirtein ainut paikka missä olen käynyt maailmanluokan artisteja kuuntelemassa.

Nyt kun aikaa kuitenkin on niin päätin lähteä katsomaan millaisen shown tämä jenkkitähti tarjoaa aasialaisille faneilleen. Koska kansainvälisten tähtien konsertit ovat suhteellisen tuore ja harvinainen ilmiö Shanghaissa, saavat tapahtumat paljon julkisuutta paikallisissa medioissa. Beyoncen vierailu oli myös tapetilla artistin ihonvärin vuoksi, ja artikkeleissa toivottiin Beyoncen avaavan Kiinan ovet muillekin tummaihoisille artisteille. Ja samalla hälventävän paikallisten ennakkoluuloja tummaihoisia kohtaan. Miten niin kiinalaisetko rasisteja...

Beyonce esiintyi sisästadionilla, jonne mahtui 8000-10000 katsojaa. Lippujen menekkiä oli julkisesti arvioitu varovaisesti, sillä kukaan ei oikein etukäteen osannut veikata kuinka paljon Shanghaista löytyy länsimaalaisen artistin faneja, ja kuinka suurella osalla faneista on ajallinen ja taloudellinen mahdollisuus saapua konsertti paikalle.

Itse painiskelin kysymysten kanssa kuten, mihin aikaan paikalle tulisi saapua (onko lämppäriä), saako konsertissa tanssia seisaaltaan, kuinka kauan konsertti kestää, miten vaikeaa paikalta on päästä pois konsertin jälkeen jne.

Minulle selvitettiin etukäteen että Kiinassa ei lämppäreitä harrasteta, show alkaa ilmoitettuun aikaan ja silloin paikalla olisi oltava. Eli näin toimittiin. Stadionilla oli ainoastaan istumapaikkoja (kuulema yleistä Kiinassa). Lippuni oli toiseksi halvimmille paikoille, yläkatsomossa suht keskellä katsomoa. Ihan ok paikka.

Formuloista tuttuun tyyliin fanituotteiden myyntiä ei juurikaan ollut. Olin haaveillut ostavani DVD:n mutta paikalla oli myynnissä ainoastaan muutamia paitoja, mukeja ja hiirenalusia. Juomapuolena tarjolla oli vettä ja jääteetä.

Olin paikallani istumassa noin viisi minuuttia ennen alkamisaikaa, ja show pärähti käyntiin Beyoncen astuessa lavalle tasan klo 20 (ilmoitettu alkamisaika). Musiikki ja laulu alkoi heti ilman enempiä spiikkauksia.

Katsomo oli reunoja lukuunottamatta täynnä, joten luulen että paikalla oli ainakin 8000 ihmistä. Ohjelmaan kuului muutama kappale uudesta tuotannosta, runsaammin kappaleita Beyoncen ensimmäiseltä sooloalbumilta, ja runsaasti kappaleita Destiny's Childin ajoilta.

Asujen vaihdon ajan lavalla oli väliohjelmaa, joka oli melkein yhtä kiinnostavaa kuin artistin itsensä show. Kiinalaiset olivat täysillä mukana uudessa tuotannossa, mutta Destiny's Childin vanhemman tuotannon kajahtaessa ilmoille tunnelma alkoi pikku hiljaa laskea. Noh, 90-luvun lopulla täällä ei juurikaan tummaihoiset jenkkiartistit kansansuosiolla juhlineet.

Lavalle näki hyvin ja esteettä edullisimmiltakin paikoilta, lisäksi lavan tapahtumia pystyi seuraamaan kahdelta screeniltä lavan molemminpuolin. Eikä lippuja ostaessa kannata hämmästyä, viereiset paikat myydään parillisina tai parittomina. Esim. meidän poppoo istui vierekkäin samalla rivillä paikoilla 15, 17, 19, 21, 23, 25 ja 27.

Show päättyi kaksi tuntia alkamisesta hitaisiin uusiin kappaleisiin, jotka selvästikin olivat paikallisen yleisön mieleen. Lopuksi jäimme innolla taputtaman encoren toivossa, mutta Kiina osoitti taas kerran oletuksemme turhiksi. Tasan kymmeneltä Beyonce katosi portaita lavan taakse ja samaan aikaan verhot vedettiin lavan eteen ja valot räpsähtivät päälle. Konsertti oli ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin.

Mutta show oli hieno, ja fiilis hyvä koko konsertin ajan. Välillä jopa uskalsimme nousta ylös tanssimaan. Paikalla fiilistely jäi muutoin lyhyeen. Konsertteja ei selvästikään ole rakennettu kaupallisella tarkoituksella. Liekö taustalla häämöttää Kiinassa toimiva tiukka valvonta mitä, missä, kuka ja milloinkin saa esittää julkisesti tuotantoaan. Kokoontumisten ollessa myös lailla kielletty, niin täällä tuskin kannustetaan ihmisiä jäämään viettämään aikaa julkisille paikoille isoissa ryhmissä.

Poistuin stadikalta ja suuntasin satojen muiden lailla stadikan metropysäkille. Kuten Kiinassa yleensäkin tuhansien ihmisten siirtäminen paikasta toiseen ei ole mikään haaste, kymmenen minuuttia shown päättymisen jälkeen seisoin puoli tyhjässä metrossa joka lähti stadionilta. Miten...?

Jäi hyvä, positiivinen fiilis. Ja seuraavakin konsertti johon haluan paikan päälle on jo tiedossa: Nightwish tammikuussa!

Auts

Ennne Kiinaan lähtöä oli tietysti pienoinen piikkirumba. Puolen vuoden aikana olkavarret kipeinä sai olla kahdeksan kertaa. Kiinaan muuttajan rokotuksia ovat:

- Jäykkäkouristus (meikäläisellä voimassa 10 vuotta)
- Polio (buustattiin)
- Hepatiitti A+B (3 piikkiä)
- Japanin aivokuume (3 piikkiä)
- Lavantauti

Noista yllämainituista Shanghain matkailijoille suositellaan kolmea ensimmäistä.

Päätin lisätä komeaan piikkikokoelmaani vesikauhun, kahdesta syystä:

- Shanghaissa on kesän aikana lehtitietojen mukaan kuollut ainakin 4 kiinalaista vesikauhuun (todellinen luku lienee siis moninkertainen Kiinaa yhtään tuntien)
- Vaikka Shanghaissa lääkäriin pääsy nopeasti ei expateille ole mikään ongelma, niin kaikkialla Kaakkois-Aasian pikkusaarilla tilanne ei ole sama. Ja kaikkialla on runsaasti villikoiria ja -kissoja.

Mutta kuten usein täällä, se mitä saa voi olla jotain muuta kuin lähtee hakemaan.

Lääkärille meno täällä on hyvän vakuutuksen omaavalle expatille helppoa. Länsimaalaisia sairaalaketjuja on kaksi, joista kummallakin on täysi skaala hoitoja. Molemmilla on myös päivystys ja ensiapu. Mutta tavallisempienkin vaivojen ollessa kyseessä ajan voi varata normaalisti puhelimella 24 h, ja puheluusi vastataan heti. Ennen erikoislääkärille pääsyä, tavataan yleislääkäri, jolle ajan saa samaksi tai seuraavaksi päiväksi. Tai jos ei jaksa soitella kävelee suoraan respaan ja ilmoittaa asiansa. Aika on aina irronnut tunnin sisään.

Itse vastaanotto onkin sitten monimutkaisempi. Kun kävelee sisälle hoitaja ottaa potilaan heti käsittelyyn. Henkilötiedot tarkastetaan, syy käyntiin kysytään, vakuutus tarkastetaan, kuume ja verenpaine mitataan. Tämän jälkeen hoitaja katoaa, jättäen potilaan odottelemaan huoneeseen. Hetken kuluttua tulee lääkäri, jota hoitaja on briiffannut. Amerikkalaiseen tyyliin lääkäri selittää asioiden (tautien tai lääkkeiden) taustat huolellisesti ja usein antaa tulosteita joissa on viitattu eri terveysjärjestöjen suosituksiin luettavaksi. Tämän jälkeen hoitaja ilmestyy paikalle, ja jollei enää tarvetta niin lääkäri katoaa. Hoitaja ottaa verinäytteet, pistää rokotukset, antaa hoito-ohjeet yms. Tai tarvittaessa lääkäri suorittaa esim. pienen kirurgisen toimenpiteen. Koko ajan potilas on yhdessä ja samassa huoneessa. Jos tarvetta ultralle, röntgenille yms. hoitaja johdattaa potilaan sinne ja homma on ohi ilman odottelua. Yksinkertaisten verikokeiden tulokset saa myös huoneessa odottaessa, ja lääkkeen vaivaan näin ollen heti mukaan. Kun lähdetään niin mennään kassalle hoitajan antamien kaavakkeiden kanssa, ja allekirjoitetaan kaksi paperia ja se siitä.

Näin siis alkoi meikäläisen rokotuksen hakukin. Täällä tulee aina tavata lääkäri ennen kuin rokotus annetaan. Tuttuun tyyliin hoitaja katosi tietojeni ja rokotuskorttini kanssa jättäen minut lukemaan vesikauhusta ja rokotteesta kertovaa brosyyriä, ja hetken päästä lääkäri tulee sisälle. Jo ensimmäinen kysymys osoittautuu hankalaksi. Tiedänkö toimiiko hepatiittirokotukseni? Öööö...?

Hieman taustaa. Kiinassa hepatiitti b otetaan tosissaan. Arvioidaan että 2 miljardia ihmistä on saanut tartunnan, joista 340 miljoonaa on kroonisesti sairaita tartunnan vuoksi. Suurin osa näistä Aasian tyynenmeren puoleisella alueella. Tauti voi olla tappava, vaikka osa sen saaneista onkin vain kantajia. Vuosittain maailmassa kuolee 1,5 miljoonaa ihmistä hepatiitti b:n johdosta. Mikä tekee siitä yhden tappavimmista viruksista tällä hetkellä. Kiinassa tartunnan saaneita on arviolta 140 miljoonaa. Todellinen luku voi olla suurempi (mikäli Kiinaa yhtään tunnen).

Lääkäri ei ollut tyytyväinen myöskään kuusi vuotta sitten saamaani jäykkäkouristusrokotteeseen, vaan ilmoitti että se tulee uusia viiden vuoden välein Kiinassa asuessa.

Että näin. Selittelin aikani miksei HVB vasta-aineita ollut testattu (testataanko niitä Suomessa?), ja lääkäri häipyi pudistellen päätään, ja hoitaja ilmaantui putkiloiden ja neulojen kanssa huoneeseen. Tarkastin steriilipaketit, lääkkeiden voimassaolopäivät ja hoitaja selitti mistä maasta rokote on peräisin.

Eli vesikauhupiikin lisäksi tehtiin vasta-aine testi HVB:lle ja seuraavalla kerralla (vesikauhurokotus annetaan kolme kertaa) tehostetaan jäykkäkouristus. Jännityksellä odotan mitä muuta on luvassa.

Kiina F1 2007

Filippiinien jälkeen laukkuja ei ehtinyt purkamaan, kun vuorossa oli Kiinan F1 kisa. Viime vuodesta poiketen, tänä vuonna liikeellä oltiin suuremmalla porukalla, ja yksityiskuljetus oli varattu. Mutta kuten viime vuonnakin, aika-ajot jäivät väliin, ja lippu oli hankittu vain kisapäiväksi.

Shanghai F1 circuit.

Matkaan lähdettiin noin kolme tuntia ennen kisan alkua, ja radalle saavuttiin noin kaksi tuntia ennen starttia. Tämä riitti hyvin muutamasta fanituotteesta tinkimiseen. Viime syksyn Indonesin reissulta hankttua ferraripaitaa komistamaan tuli vielä punainen lippis. Suomen lippu oli hommattu toukokuun Suomen visiitillä. Keli oli vaihteleva, kovaa tuulta ja sadetta oli lupailtu kisapäivälle, joten kiinalaisten tapaan varustauduttu oltiin sadetakilla, ja viitoilla.

No worries if you left your raincoat, ear plugs etc. home.

Heti saavuttuamme radalle kävi selväksi, että muutama muukin suomalainen oli tänä vuonna isommalla porukalla liikenteessä. Suomen liput heiluivat myös ilahduttavasti muiden kansalaisuuksien käsissä!

Kisajärjestelyt olivat taas kerran sujuvat, myyntikojuja (fanituotteita, ruokaa, juomaa) ei alueella ollut kuin muutamia, toisaalta ainakin toistaiseksi katsomoihin saa tuoda omat eväät. Muutamaa kuuroa lukuunottamatta keli pysyi kohtalaisena, ja radan pinta näytti suurimman osan kisasta kuivalta.

There is a reason why tickets are checked twice - first when you enter the area and second when you go to your seat.

Food stall inside.

Food stall outside. Of course cheaper. Also beer available.

Näillä eväillä pienoisessa sateessa lähdettiin siis seuraamaan vuoden 2007 Kiinan F1 kisaa. Kiinalaiset ovat ottaneet Ferrarin omakseen, ehkä sen maineen takia, mutta myös Renaultilla näytti olevan vankka kannatusjoukko paikallisten keskuudessa. Onneksemme olimme melkolailla muiden punapaitojen joukossa katsomossamme, joten fiilis oli alusta asti hyvä, ja joukolla hurrasimme punaisten autojen ilmestyessä kentälle. Ja ehkä täytyy myöntää että hieman buuasimme mustahopeisille pirsseille. No, maassa maan tavalla...

Drivers "parade".

Let the race began!

Tarkkoihin yksityiskohtiin kisan vaiheista ei lienee enää tarvetta, kaikki tietävät miten kisassa kävi - HYVÄ KIMI! - ja kaikki varmasti jo tietävät miten tämä kausi ratkesi - HYVÄ FERRARI!

Kimi Räikkönen.

Heikki Kovalainen.

Driving with "the Iceman".

Sen verran tapahtumista kisapaikalla, että Shanghain kisahan oli suht rauhallinen, ja ilman suurta draamaan, ennen Hamiltonin keskeyttämistä. Paikkamme sijaitsivat juuri siinä mutkassa, missä autoja lipsui tuon tuosta ulos, mutta vakavilta kolareiltahan vältyttiin. Samassa mutkassa nähtiin myös muutama komea ohitus. Edessämme oli TV-kuvaa näyttävä iso taulu, ja tulostolppa. Kisassa pysyi hyvin mukana katsomosta käsin.

Not like this.

First stop.

Sanomattakin on selvää, että huuto oli aikamoinen, ja iloinen sellainen, kun ruudulle ilmestyi kuva Hamiltonin autosta hiekalla. Uskomaton töppäys!

Hih.

HIH!

Heikki's race wasn't so great.

Paikan päällä seurattaessa kisa on aina liian nopeasti ohi, tosin tällä kertaa tulos oli mieluinen. Onnellisina siirryttiin hitaalle paluumatkalle juhlimaan Kimin voittoa Shanghain yöhön!

Winner!

Nyt ferraripaita on jo pesty ja taiteltu kaappiin odottamaan ensi kautta ja ensi vuoden Kiinan F1 kisaa. Kisakalenterin nopea vilkaisu näyttää että kisa pidetään myöhemmin syksyllä, joten lomailut on varmaan lomailtu jo ennen kisaa. Ehkäpä vuonna 2008 pääsisi seuraamaan myös aika-ajoja paikan päälle!

Halloween!

Kiinalaiset ovat ihanasti omaksuneet kaikki muiden kansalaisuuksien juhlapyhät, kunhan ne mahdollistavat rihkaman rajattoman myynnin.

Suomalaisten keskuudessa Halloweenia juhlittiin pienimuotoisemmin. Ja mikäs sitä juhliessa, kirkas taivas, sumuinen maa ja taysikuu-uuu-uu....

Metro Manila

Surullisen vaarallisen kuuluisa Manila. Kaikki varmasti tietävät kuvat Manilan slummeista, joissa asuu arviolta 2 miljoonaa ihmistä. Tästä miljoona kaupungistä löytyy Kaakkois-Aasian köyhimpiä asukkaita, ja kurjimpia elinoloja. Tämän johdosta rikollisuus kaupungissa kukoistaa, eikä mikään ole vierasta katumukiloinneista autokaappauksiin.

Toisaalta Manilassa on aina asunut myös onnellinen expattiyhteisö, ja kaupunki on vuosia sitten äänestetty jopa maailman parhaaksi expattikaupungiksi. Myös omiin korviini oli kiirinyt kaupungin hyvät ja huonot puolet jo aikoja sitten.

Tuttavani ovat kertoneet masentavia kokemuksia kuinka kaikki heidän tavaransa on ryöstetty, tai kuinka heidät on majoitettu synkille alueille likaisiin hotelleihin. Matkaoppaat ovat nimenneet kaupungin Kaakkois-Aasian vaarallisimmaksi turistikaupungiksi, kaupungiksi jossa ei kannata hukata passiaan ja mm. saateisimmaksi kaupungiksi. Löytyy kasapäin neuvoja miten välttää matkustaminen Manilan kautta, tai ainakin yöpyminen kaupungissa.

Totuus yleensä on tarua ihmeellisempi, ja nyt minulla oli mahdollisuus testata Metro Manilan ihanuutta ja kamaluutta yhden vuorokauden
ajan.

Totta varmasti on, että Manilassa kannattaa suorittaa jonkin verran valintaa alueen, ja majoituksen suhteen. Ihan jo senkin takia, että ruuhkat voivat olla aikamoiset. Koska kyseessä oli lyhyt visiitti, niin lentokentän läheisyys oli yksi kriteeri majoituksen valintaan. Toisaalta kahden viikon matkailun jälkeen budjettia ei ollut enää paljoa jäljellä, jotenPeninsulat ja Shangri-Lat saattoi unohtaa. Outoa kyllä, toisin kuin Indonesian sisarkaupungissa Jakartassa, täällä hotellihuoneiden hinnat olivat aika kovia. Keskitasoisesta hotellista löytyi kuitenkin varaa valita huonetyypistäkin.

Päädyin siis Makatiin, Manilan Beverly Hillsiin. Liiketoiminnan keskittymään, jossa rikkaat ja ulkomaalaiset käyvät toissa ja asuvat suljetuilla asuinalueillaan aitojen takana (Bel Air 1 & 2). Olin siis kaukana Manila Bayn kuuluisista sumuisista (=saasteisista) auringon laskuista, ja Tondosta, Manilan tiheimpään rakennetusta slummialueesta.

Ja kaikki vaikutti hyvältä. Viimeinen paikka missä Aasiassa olisin kuvitellut kuljeskelevani kaupungin katuja yöllä, on varmasti ollut Manila, mutta eipä pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Traffic jam made in Makati.

Kadut ja ostoskeskukset olivat suht siistejä, ilmassa leijuvasta pölystä huolimatta. Ja niin kuin kaikkialla Filippiineillä, ihmiset avoimia, nauravia, ystävällisiä ja puhuivat loistavaa englantia. Ruoka oli edullista ja maittavaa, sekä juomat tarpeeksi isoja. Uusin lempparini: vihreä mango margarita , lurps!

Planning a night out.

Suoritin tavaksi muodostuneen vierailun HRC:ssä (ja lähdin paita kainalossa tottakai!), kävin shoppaamassa englanninkielistä kirjallisuutta ja matkalukemista koneeseen, ihmettelin baarien loistavia juomatarjouksia ja nautin herkullisesta paikallisesta grilliruuasta. Ryömiessäni takaisin hotellille, oli matkan varrella lukuisia houkuttelevan näköisiä ravintoloita ja liikkeitä.

Here it is, HRC of Makati.

Eli siis, voin suositella Manilaa ainakin Makatin osalta. Lennot Aasian sisällä sinne ovat lyhyitä (yhtä lyhyitä kuin Bangkokiin!), ja kaupungin hintataso on kuitenkin esim. Bangkokia alhaisempi. Viihdykettä löytyy varmasti, filippiinot osaavat pitää hauskaa, ja kaupungin shoppailumahdollisuudet ovat loistavat. Omiin potentiaalisiin viikonloppukohteisiin lisäsin Manilan oitis!