Loma takana & edessä

Ei väliä missä Juhannusta viettää niin maanantai menee aina toipuessa. Huh. Mutta mikäs siitä täällä toipuessa. Ulkona 35-40 astetta lämmintä ja uima-altaan vesi toistaiseksi vilvoittavan tuntuista (ehkä 25 astetta?). Sisällä ilmastoinnin ansiosta juuri sellaista kuin milloinkin haluaa.

Juhannus on kyllä meikäläisen lempijuhlia Wapun ja Uuden Vuoden ohella.

Kiinalaisillahan lomaa on viikko kolme kertaa vuodessa. Uusi vuosi tammi-helmikuussa (mahtaako olla aina täysikuun aikaan), Wappu toukokuussa (siis työväenjuhla) ja kuujuhla syys-lokakuussa (1.10. on Kiinan kansallispäivä).

Kivasti jaettu tasaisesti vuodelle. Luonnollisestikaan mitään henkilökohtaista joustoa ei siis ole.

Onneksi Suomessa kesälomat ovat vasta alkamassa, mikä tietää sitä että blondikin saa suomalaista seuraa muutamaksi viikoksi heinäkuussa!

Ennen kuin alan petaamaan vierashuoneen sänkyä on kuitenkin vielä vuorossa nopea Thaimaan reissu. Matkasuunnitelma ei toistaiseksi ole tarkassa tiedossa, mutta lentolippu on Bangkokiin. Hmmm, lisää lämpöä, maukasta thaimaalaista ruokaa ja muistaakseni ihmisetkin olivat aika jees!!

My previous visit in Thailand.

Hyvää Jussia!!!

Tänä vuonna juhannusta ei tule vietettyä telttojen, koivujen, järvien ja kokkojen ympärillä. Mutta ei sitä kokonaan unohdettukaan ole. Ohjelmassa on mm. skumppalounas, kylpylä iltapäivä, häppäri ja ulkoilma barbeque.

Oikein Hauskaa Juhannusta!!!

Happy Midsummer Party!!!

Blogien yms. vapaudesta

Noo niiih. Meikäläinen ei pääse kommentoimaan omassa blogissa (joka ei siis Kiinassa edes ilman temppuja taaskaan näy).
Mutta menee se näinkin. Hähhäää minua ette vaienna! Mikäs koputus se ovelta kuuluu...
No joo.

Pekingin kommunistisuudella tarkoitin arkkitehtuurista jylhää tyyliä. Eli valtion puljut ovat aika massiivisia, ja koska Peking on pääkaupunki on siellä luonnollisesti paljon virastoja. Toki kaupunkikuva on varmasti myös muista (historiallisista yms.) syistä erilainen kuin Shanghaissa.

Tietysti Pekingin katukuvassa näkyy "sotilasvaltiolle jossa hallitsee diktaattori" tyypillisiä asioita enemmän kuin Shanghaissa. Virastoja ja poliittiisesti tärkeitä nähtävyyksiä vartioivat sotilaat, ja Maon kasvokuvia on runsaasti esillä. Tällä ei niinkään lienee tekemistä kommunistisuuden kanssa, muuta kuin että näin kommunismia Kiinassa on aina toteutettu. Eikä Venäjä, Kuuba, Vietnam tai Pohjois-Korea siitä kai paljoa poikkea.

Mutta mitä Kiinan ihmisoikeusrikoksiin tulee niin mikään ei kyllä hämmästyttäisi. Pienistä aisoista täällä aika nopeasti aistii, ettei tiedotus ole aivan avointa. Mm. tietyt blogit ja nettisivut eivät aukene, ulkomaalaisia sanomalehtiä on todella niukasti saatavilla (mm. Shanghain kansainvälisellä lentokentällä ei ole ajoittain muuta kuin Kiinan kielistä matskua tarjolla), poliitikkoja tai hallintoa arvostelevia artikkeleita/yleisökirjoituksia ei ole. Ulkomaalaiset saavat muuttaa vain tiettyihin taloihin, ja tarkastajat kiertävät näissä taloissa ajoittain. Satelliittiantennien pystyttämistä ja nettiyhteyksien avaamista valvotaan (täysin sallittuja kai ainoastaan ulkomaalaisille tarkoitetuissa rakennuksissa). Yksityisten henkilöiden nettiyhteydet ovat kehitysmaatasoa muutenkin. Ja lukuisia muita pikkuseikkoja.

Nämä eivät tietenkään vielä todista että Kiina syyllistyisi sen kummempiin ihmisoikeusrikoksiin, mutta sen voi todeta että jos syyllistyy, niin ainakaan kiinalaiset (ja me muut jotka täällä asumme) emme tule niistä kuulemaan pihaustakana maan rajojen sisäpuolelta.

Täällä kaikki näyttää hienolta, siistiltä ja kauniilta. Suurimmalle osalle Shanghailaisia elämä talouskasvun keskellä hymyilee, eikä maa tunnu eristäytyneeltä kaikkien meidän expattien pyöriessä ympärillä. En usko että keskiverto yliopiston käyneellä hyvätuloisella shanghailaisella on aavistustakaan siitä miten Kiina on jäänyt "kaikkien" kansainvälisten sopimusten ulkopuolelle, ja mistä syistä. Tai kykyä vetää siitä pitemmälle vieviä johtopäätöksiä. Kiinan koululaitosta ei varmastikaan voi syyttää tehottomuudesta. Sen kasvateilla on uskomaton putkinäkö ja valtavat laput silmillä kaikelle muulle kuin mitä Kiinassa tapahtuu (=mitä tietoja puolue antaa julkaista).

Expatitkin törmäävät ajoittain Kiinan "lakeihin". Yhditystoiminnan, uskontojen ja kaikenlaisen kokoontumisen ollessa kiellettyä, saa tehdä temppuja jos haluaa mm. järjestää joulu-tai pääsiäiskirkon suomalaiseen tyyliin. Ja jos haluaa juhlistaa kesää piknikillä julkisessa puitossa, niin voi varautua vartioiden ja poliisien paikalla vierailuun. Pieniä asioita, mutta ei sitä heti tule mieleen että 30 ihmisen piknik-kokoontuminen on todellakin tässä maassa laiton teko.

Voin myös kertoa että mm. taksien pikku telkuissa Shanghaissa pyörii pätkä, jossa esitellään World Expo 2010 valmisteluja. Yhdessä osassa kuvataan Expo-alueen vanhoja taloja, ja esitetään kuinka ne olivat huonossa kunnossa. Seuraavaksi näytetään uutuuttaan kiiltäviä kerrostaloja, ja iloisia kiinalaisia, jotka näyttävät kuinka onnellisia ovat kun pääsivät muuttaamaan taloihin "joissa on sähkö, juokseva vesi ja kolme kertaa isommat asunnot". Mene ja tiedä. Ehkä Expon tulo oli noille asukkaille onnenpotku, tai sitten heidät on vain sysätty johonkin laitakaupungin rötisköihin, ja koko tarina on satua.

Luulen että kaikkialla muualla tiedetään paremmin mitä Kiinassa tapahtuu, kuin Kiinassa. Joten en osaa sanoa muuta kuin "en tiedä". Mutta se ei tarkoita että aivoni olisivat sulaneet pitkillä skumppalounailla kokonaan, ja olisin alkanut uskomaan Kiinan tarjoamaan kiiltokuvaan.

Peking city

Heti ensimmäisestä illasta lähtien tiesin jo mistä Pekingissä pidän ja mitä taas tulen inhoamaan. Peking on Shanghain ohella taatusti helpoimpia paikkoja länkkärille asua ja reissata Kiinassa (Hong Kong EI vieläkään ole oikeaa Kiinaa), joten miinukset ovat siis suht pieniä. Tässä niitä kuitenkin tulee:

- Ne etäisyydet. Älä edes harkitse kävelemistä. Pekingin kartat eivät ole mittasuhteessa.
- Huijari taksit joiden kanssa saa tapella. Näiden on kadottava ennen olympialaisia, tai hyi häpeä Kiinaa!
- Kommunistisuus. Jos tykkää jylhistä rakennelmista niin ok. Mutta tökii pahasti Feng Shuita vastaan.

Ja sitten taas ne plussat, jotka melkein saavat expatti-shanghattaren pakkaamaan kimpsut ja kampsut ja etsimään asuntoa Pekingistä:

- Ihmisten ystävällisyys ja avoimuus. Ei niin kylmää kyytiä kuin Shanghaissa.
- Puistot. Vihreyttä ja raikkautta kaupungin kuumuuteen. Puistoille on tosiaan varattu tilaa. Täällä voi jopa lenkkeillä.
- Kiinalaiset ravintolat. Voittaa Shanghain mauttoman meriruuan mennen tullen.
- Markkinat. Hinnat helposti tinkimällä puolet Shanghain hinnoista. Taidanpa asua Kiinan kalleimmassa kaupungissa :-(

Beijing duck.

Neljän päivän Pekingin vierailulla ei ehdi kaikkea. Yöelämä, katumarkkinat ja iso liuta temppeleitä jäi näkemättä ja kokematta. En vaihtaisi tuntemaani Shanghaita kokemaani Pekingiin, mutta onneksi täältä sinne pääse parissa tunnissa!

Muurinen Kiina

Keisarillisen Pekingin lisäksi muuri oli pakko kokea. Ei kuitenkaan 350 rmb:n arvosta, mikä oli hotellin tarjoama pakettimatka muurille. Tyydyimme siis odottelemaan muiden omatoimimatkailijoiden kanssa bussien täyttymistä bussipysäkillä.

Periaate on yksinkertainen, bussi lähtee kun se on täynnä. Jos ei kuitenkaan halua mennä tuhannen amerikkalaisturistin tavoin muurille Badalingiin, vaan tavoitteena on päästä pällistelemään tätä ihmettä hieman harvemmassa tursitijoukossa, niin bussin lähtöä voi joutua odottamaan tovin. Tosin hinta on yksi kolmasosa hotellin tarjoamasta paketista. Vielä edullisempi vaihtoehto on tietysti koittaa etsiä reittibussi ja vaihtaa, ja vaihtaa, ja vaihtaa, ja vaihtaa...Helpoin vaihtoehto on vuokrata taksi päiväksi. Tällöin ei ole aikataulujen armoilla.

Shopping in Mutianiyu.

Tunnin odottelun jälkeen täysi bussi suuntasi Mutianiyuun. Hissillä ylös muurille ja liukumäkeä alas. Turistien määrä oli siedettävä ja onnistuimme, jopa ottamaan valokuvia muurista ilman ihmisiä.

Up we go.

Great wall of China.

Fiilistä hieman latisti pienoinen sumu joka onneksi hälveni puolilta päivin. Liukumäki päättyi suoraan ostoskadulle, missä yllättäen tinkimällä pystyi solmimaan edullisia kauppoja. Ryhmämatkan ihanuus kuitenkin on ettei aikataulusta tarvitse itse huolehtia, ja sitten pitikin jo suunnata iltapäivä kohteeseen - Honguo temppeliin.

First vehicle of the day.

Muurille tehtävien matkojan hintaan on yleensä pakkomyyty jokin muukin kohde. Harmittomimmat kohteet lienee Ming haudat ja Honguo temppeli. Ikävimpiä ovat käsityötehdas käynnit, joissa kierroksen päätteeksi on varattu aikaa runsaasti pakkomyynnille.

Honguo temple.

Odotukseni Honguo temppelin suhteen eivät siis olleet korkealla, vaan se oli päivän ”pakkopulla”. Temppeli on edelleenkin käytössä oleva buddhalaistemppeli, jota kiertää puutarhamainen alue bambumetsineen ja vesilähteineen.

Feng Shui.

Temppeli osoittautui kuitenkin kivaksi kokemukseksi, ei ehkä patsaiden takia, eikä kukkaloistonsakaan ansiosta, vaan temppelipuistoon oli rakennettu ”vuoristorata”. Siis todellakin rata vuoristossa. Vaunulla ylös ja alas. Nopeutta sai säädellä itse, eikä matka ollut hetkessä ohi! Vaikkei radan pääte pisteessä ylhäällä ollut paljoakaan nähtävää, oli lasku itsessään meno-paluulipun arvoinen.

Second vehicle of the day.

Up we go again.

View from the top.

Aikataulun kiristämänä aikaa ei ollut kuitenkaan kuin yhteen laskuun, kun piti jo kiitää takaisin bussille. Päivästä jäi oikein hyvä mieli aamun odottelua lukuunottamatta. Kiinan muuri oli sumuisellakin säällä ollut näkemisen arvoinen, eikä temppeli vierailukaan ollut hukkaan heitettyä aikaa. Pätkääkään ei myöskään kaduttanut, ettei tullut valittua kallista hotellin pakettimatkaa muurille. Kyllä kiinalaisessa bussissa on tunnelmaa!

Kiellettyä menoa

Eli kuolema niille jotka astuvat jalallaan Kiellettyyn kaupunkiin ilman lohikäärmeen pojan lupaa! Noh, onneksi keisaria ei enää ole ja me kaikki tavalliset tallaajat pääsemme pällistelemään kerran niin loistokasta ylhäistön asumusta.



Gate of Heavenly peace.

Kesäpalatsi oli ollut upea kokemus, joten odotukset Kiellettyyn kaupungiin astuessani olivat korkealla. Mutta, mutta..tännekin oli levinnyt olympiavitsaus. Suurimmat rakennukset (ja ainoat joihin olisi normaalisti päässyt sisälle), olivat remontissa kesää 2008 varten. Eli äh.



Disappointment.



Inner part of Forbidden city.



One of the you few possibilities to see inside.

Kiertelin aluetta kolmisen tuntia katsastaen melkein kaikki mahdolliset audio-oppaan esittelemät nähtävyydet. Paikka ei aivan onnistunut tekemään odottamaani vaikutusta. Toisaalta olin ehkä odottanut kaikista eniten näkeväni kruunajaissalin, joka on jäänyt mieleeni elokuvasta Viimeinein keisari (Pu Yi istui elokuvassa tuossa salissa). Mutta kyseinen rakennus siis oli tiukasti rakennustelineiden verhoamana suljettu.




Phoenix. Symbol of empress.



Forbidden garden.

Aivan elokuvan fiiliksiin ei päässyt muutenkaan, johtuen tönivästä turistimassassa joka alueella viikonloppuna vaelteli. Ehkä koitan uusia visiitin kun Peking on kiillottanut julkisivunsa ja olympialaiset ovat ohi.




Tian'anmen. Not always heavenly peaceful.

Kiellettyä kaupunkia vastapäätä on surullisen kuuluisa Tian'anmenin aukio, jossa myös Maon viimeinen maallinen lepopaikka sijaitsee. Herro Mao oli kuitenkin kunnostettavana, ja masoleumi pysyi suljettuna Pekingin visiittini ajan.

Keisarien (ja Keisarinnojen) Peking

Hyrrr. Pekingin on pohjoisemmassa ja pitäisihän sitä suomalaisena tietää että pohjoinen tarkoittaa kylmää. Shanghain kesäkelit olivat saaneet loogisen ajattelukykyni sulamaan sen verran, että Pekingiin lähdettiin siis tunikoissa ja sandaaleissa. Mutta keleistä viis kun on ihailtavana tuhansien vuosien keisarikunnan historia!

Ensin kesäpalatsiin. Siis siihen uudempaan. Jo kartasta katsottuna oli selvinnyt, että ihan pieni paikka ei kyseessä ole, ja olin varautunut tekemään valintoja. Nähtävä oli Kiinan ensimmäinen auto ja marmorivene. Sisäänpääsyyn ja muutamana kohteeseen oikeuttava pääsylippu käteen ja audio-opas korvaan.

Summer Palace.

Audio-oppaan puheeseen oli aluksi vaikea keskittyä tungoksessa, jossa puheensorinan voimakkkuus ajoittain ylitti korvaani puhuvan oppaan äänen. Kun alkuryysiksestä selvittiin niin tarinoihin pystyi keskittymään paremmin. Tekemäni reittivalinta, joka kattoi noin puolet opaskartan punaisella välkyvistä pisteistä (kohdat joissa opaslaite käynnistyi) osoittautui hyväksi.

Chinese show.

China's first car.

Ensin ihmettelemään puutarhaa, teatterilavaa ja autoa, sen jälkeen rantaa pitkin kukkulan juurelle, ylös kukkulalle missä paikan päänähtävyys kohoaa, alas portaita järven rantaan, maalattua käytävää pitkin marmoriveneelle ja viimeiseksi ihailemaan palatsin vanhaa esineistöä. Noin neljän tunnin kiertelyn jälkeen päätin unohtaa kurnivan vatsan ja kivistävät jalat, ja päätin suunnata vanhalle kesäpalatsille.

Kunming lake.

Pagoda of Summer palace. A lot of stairs.

Ci Xi's marble boat.

Turistioppaat eivät liikoja lupaile mitä Vanhaan Kesäpalatsiin tulee. Kasa raunioita. Käveltyäni tunnin puistossa aloin jo iloitsemaan kun näin edes niitä. Se että olin puistossa ainoa länsimaalainen perjantai iltapäivällä kertoo myös puolestaan jotain puiston houkuttelevuudesta. Sanottakoon tähän kuitenkin että en ehkä ollut iltapäivän edetessä enää myöskään kauhean kivikasoja vastaanottavalla tuulella.

Walking, walking, walking...

It is pretty view. Took 1,5 hour walking to see that. Not pretty enough.

Vanhassa kesäpalatsissa kului pari tuntia, jonka aikana näin paljon kiinalaisia ihan mukavassa puistomaisessa ympäristössä ja muutaman rauniokiven. Tosin kiersin puistosta tuossa ajassa ehkä yhden neljäsosan. Mutta selviydyttyäni takaisin portille tunsin virkoavani hieman, ja päätin vielä suunnata Geologiseen museoon. Koska tietyt kivet ovat myös blondien parhaita ystäviä.

Home of 5 carat diamond.

Geologisessa museossa vierähti tunti minä aikana museo oli kierretty kokonaisuudessaan. Muutama näyttely jäi hieman heikommalle ymmärtämiselle sillä tekstit olivat ainoastaan kiinaksi. 5 karaatin timantti kuitenkin herätti blondin aistit uudelleen, ja energiaa riitti vielä päivän viimeiseen nähtävyyteen Taivaan temppeliin (Temple of Heaven).

Temple of Heaven. So near but so far.

Energian riittäessä aika ei kuitenkaan aivan riittänyt, ja temppelipuistoon päästyäni kello oli jo niin paljon, ettei temppeliin enää ollut asiaa sisälle. Puisto oli jotenkin liioitellun suuri ja kokemus jäi hieman olemattomaksi ilman sisäänpääsyä itse rakennuksiin. Mutta onneksi edessä oli päivä uusi ja temppeleitähän Pekingissä riittää!

Pohjoinen (Bei) pääkaupunki (jing)

Yleensä on kuivaa lukea pitkiä suoria lainauksia, mutta nyt sorrun siihen itsekin. Koska Filippiinien Imelda Marcos on vähintäänkin kyseenalainen idoli, ja koska Kiinassa asutaan, niin päätin hankkia paikallisen idolin. Kiinassa naisen asema on kauan historiassa ollut näennäisen alisteinen, toisaalta mm. Maon neljättä vaimoa pelättiin puolueen taholta niin paljon, että heidän mennessä naimisiin tulevan rouva Maon olisi pitänyt allekirjoittaa sopimus, jossa todettiin mm. ettei hän ikinä tule olemaan Kiinan kommunistisen puolueen jäsen, eikä koita vaikuttaa puoleen toimintaan milläänlailla, mm. sänkypuhein. Kaikkihan tietävät että toisin kävi. Enkä tarkoita vain sitä että rouva Maosta tuli kuin tulikin myöhemmin puoleen jäsen.

Noh, Madame Mao ei sentään ole uusi idolini. Mutta ovat kiinattaret aikaisemminkin osanneet. Tässä tarinaa Pekingistä (Matkailijan Kiina, Ingrid Booz Morejohn):

"Ci Xi (leskikeisarinna) oli alunperin mantsuprinsessa Yeholona, syntynyt 1835. Suuri kaunotar hän ei ollut, mutta hänellä sanottiin olevan kaunis iho, mikä oli haluttu ominaisuus aikana, jolloin monien kasvoja rumensivat rokonarvet. Qing-keisari Xianfeng valitsi 18-vuotiaan Yehonalan sivuvaimokseen, mutta unohti tämän pian muiden sivuvaimojen joukkoon."

Eräs toinen tarina jonka olen kuullut Yeholonasta kertoo, että hän oli erittäin älykäs. Yeholona oli onnistunut välttymään tuohon aikaan yleiseltä jalkojen sidonnalta lapsena, mutta teeskenteli sipsuttamalla ympäriinsä, että jalat olisivat sidotut. Näin Yeholana pääsi liikkumaan nopeasti palatsissa paikasta toiseen, ja kykeni salakuuntelemaan palatsin keskusteluja muiden aavistamatta.

"Yeholona ei tyytynyt ylelliseen vankeuteen Kielletyssä kaupungissa ja onnistuikin juonittelunsa ja varmasti myös viehätysvoimansa avulla hankkiutumaan keisarin vuoteeseen. Ja lopulta hän onnistui siinä missä muut naiset eivät ennen häntä: hän synnytti 1856 pojan, joka jäi keisarin ainoaksi perilliseksi. Xiangfeng kuoli 1861, ja Yeholonan viisivuotiaasta pojasta tuli keisari Tongzhi. Keisarin äiti sai nimekseen Ci Xi (äidillinen ja lupaava). Tongzhi hallitsi vuoteen 1875, jolloin hän kuoli isorokkoon (tai mahdollisesti syfilikseen) vain 19-vuotiaana. Tongzhi oli naimisissa mutta lapseton. Ci Xi järjesti 1871 syntyneen sisarenpoikansa Guangxun seuraavaksi keisariksi. Poika oli vasta nelivuotias."

Toinen tarina taas kertoo, että Tongzhin elämänmeno ja päätökset eivät miellyttäneet Ci Xitä, ja että hän olisi myrkyttänyt oman poikansa nostaakseen valtaistuimelle helposti ohjailtavan nuoren Guangxun.

"1873 Ci Xi päätti rakentaa uudelleen (tuhoutunut ooppiumsodassa 1860) Kesäpalatsin puiston. Korjaus- ja laajennustyöt jatkuivat 1888. Keisarinnan sanotaan rahoittaneen tämän lempihankkeensa keisarillisen laivaston vahvistamiseen tarkoitetuilla varoilla. Qing-dynastian hoippuessaan viimeisillään alue korjattiin vielä kerran 1903. Kesäpalatsissa keisari Guangxu ja tämän täti, leskikeisarinna Ci Xi hallitsivat maata, elleivät olleet Kielletyssä kaupungissa, Ci Xi sermin takaa ja Guangxu hänen mariottinaan lohikäärmevaltaistuimella."

"33 vuotta Ci Xi kohteli suunnattoman julmasti heikkoa, Guangxuta, joka kuoli 1908 vain päivää ennen häntä. Kielletyssä kaupungissa on mm. Zhen Fei-kaivo, johon tarinan mukaan Helmisivuvaimon Zhen Fein ruumis heitettiin. Zhen Fei oli kaisari Guangxun lempisivuvaimo, joka tuki keisarin uudistusyrityksiä ja sai näin ehkä liikaa vaikutusvaltaa, joten leskikeisarinna Ci Xi murhautti hänet."

"Leskikeisarinna piti Guangxuta kotiarestissa. Ci Xi oli saanut selville, että keisari suunnitteli rajoittaa hänen valtaansa ja uudistaa maata vastoin hänen tahtoaan. Vanha Buddha, kuten häntä kutsuttiin, vihastui ja langetti yhden julmista rangaistuksistaan. Guangxu istui vankina Kesäpalatsissa Jadeaaltojen hallissa kymmenen vuotta, kuolemaansa 1908 asti."

"Jotkut väittävät Ci Xin myrkyttäneen Guangxun, mutta todennäköisesti tämä koki luonnollisen kuoleman. Pu Yi (Kiinan viimeinen keisari) epäili kenraali Yuan Shikaita (joka haaveili uuden keisaridynastian perustamisesta, ja itsensä nostamisesta keisariksi). Kaksipäivää ennen omaa poismenoaan ja päivää ennen Guangxun kuolemaa Ci Xi ehti nostaa lohikäärmevaltaistuimelle alle kolmevuotiaan Pu Yin (1906-67), josta tuli Kiinan viimeinen keisari. Leskikeisarinna kuoli 1908 ja Qing-dynasti (Kiinan viimeinen dynastia) kukistui 1912. Viimeinen keisari Pu Yi sai asua Kielletyn kaupungin pienessä osassa vuoteen 1924."

Leskikeisarinnan tekosista voidaan olla monta mieltä, ja tarinoiden oikeellisuutta ei pysty varmistamaan enää kukaan. Joka tapauksessa hänen ansiostaan Kesäpalatsi on edelleen loistavassa kunnossa ja mielenkiintoinen vierailukohde esineistöineen, näyteillä mm. Kiinan ensimmäinen auto, jonka kenraali Yuan Shikai oli lahjoittanut leskikeisarinnalle.
Puhumattakaan Kielletyn kaupungin palatseista, ja siitä niin kuuluisasta maailman ihmeestä - Kiinan muurista. Ja sinneppä suuntaa tämäkin blondi loppuviikoksi, haistelemaan Pekingin historiallisia tuulia!

Me love you... (after dark)

Huorat ovat asia erikseen. Ne ovat naisia, jotka pälyilevät hämärän tullen sisäpihoilta likaisille viemäriltä haiseville kaduille, joissa expatit suunnistavat päättämään työviikon baarikaduille. Ne ovat naisia, jotka tarjoavat länsimaalaisten suosimien baarien edustalla hierontaa. Ne ovat naisia, jotka nojailevat kyllästyneen näköisinä baarien muureihin, sukkahousujen resorien näkyessä lyhyiden shortsien alta.

Istun baarin terassilla. Baari on suosittu expatti-baari Shanghaissa. Kallis kuin mikä paikallisille, mutta alle Suomen hintatason. Pöydässä istuu kanssani kaksi kiinatarta ja norjalainen n. 50-vuotias mies. Klo 24:00.

Baarikatujen läheisyyteen kerääntyy paljon muutakin liiketoimintaa kuin kaljan myynti janoisille länkkäreille. Shanghaissa moniin paikkoihin ei sisälle ole huorilla mitään asiaa, ja siksi he notkuvatkin kadulla baarien porttien ulkopuolella. Naisseurassa olevat miehet jätetään melkein aina rauhaan. Muut saavat ympärilleen innokkaan kauppiasjoukon.

Norjalainen mies kertoo olevansa töissä Shanghaissa. On jo ollut useamman vuoden, ja aikoo olla muutaman lisää. Koko ikänsä on ollut reissuhommissa. Nostamme maljan reissuhommille. Toisella kiinattarista ei ole juomaa mitä kippistää.

Kaikki liitot eivät kestä ikuisesti. Hong Kongin expattien joukossa se on jopa 40-prosenttia (komennukset kestävät keskimäärin vain pari vuotta...).

Norjalaisen kiinalainen tyttöystävä nauraen ja innostuneesti kertoo, kuinka on opiskellut kieliä (mutta ei käynyt töissä), ja kuinka on käynyt Norjassa (kerran), ja haluaisi sinne uudestaan (naimisiin). Toinen kiinatar on hänen serkkunsa, mutta serkku ei osaa englantia hyvin. Ja sitten juodaan malja Norjalle. Toisella kiinattarista ei ole vieläkään juomista.

Ei niinkään harvinainen tarina on onnellinen kaksi lapsinen perhe, joka muutaa Euroopasta Kiinaan. Toistakymmentä vuotta on jo pidetty yhtä ja Kiinan pesti on kuin lottovoitto. Näyttää CV:ssä niin hyvälle. Pian halpa viina ja halukkaat naiset kuitenkin sekoittavat 30-kymppisen kahden lapsen isän pään.

Miehen itsetunto on ollut huono kouluajoista lähtien. Kaikki kiusasivat luokan lukutoukkaa, eikä tyttöjä kiinnostanut tietokoneiden pariin uppoutunut finninaama. Yliopistossa aukeni uusi elämä ja eka tyttöystävä löytyi sihteeri-insinööriopiskelijabileistä. Paria vuotta myöhemmin perustettiin perhe.

Nyt firman luottokortti polttaa taskussa, ja hoikat kaunottaret hukuttavat kehuihin. Kotiin ei ole kiire, sillä tiedettiinhän se että komennuksella päivät venyvät pitkiksi. Jo valmennuksessa se kerrottiin myös puolisolle. Samalla kun kehoitettiin tukemaan miestä, sillä vieras työympäristö voi olla raskas.

Tuijotan norjalaista miestä. Mies ei reagoi mitenkään kiinattarensa Norjaan muuttosuunnitelmiin. Mies katsoo minua väsyneen näköisenä, ja alkaa kertoa että hän ei tiedä mihin menee Shanghain jälkeen. On tullut oltua reissussa jo kauan.

30-kymppisen miehen perhe-elämä on vaikeutunut. Lapset eivät sopeudu. Joka päivä kun mies tulee kotiin vaimo valittaa kuinka vauva ei muuta ole tehnyt kuin itkenyt. Pikku Kalle taas ei sopeudu päiväkotiin. Ei puhu mitään ja tuijottaa flegmaattisena eteensä. Voisiko mies käydä edes kaupassa?

Mies lähtee ja pohtii edellis iltaisia tyttöjä. He olivat kiinnostuneita miehestä oikeasti! Eivät vain valittaneet! Ja millä oikeudella vaimo muuten valittaa, pitäisi nyt olla helppoa kun on taloudenhoitajat ja kaikki....ja minähän kaiken maksan. Mitä silläkin olisi ilman minua! Olisi edes vähän kiinnostunut miten minulla menee...niin kuin ne tytöt.

Pöytään istahtaa toinen 50-vuotias mies, joka esittäytyy amerikkalaiseksi. Hän on toisen kiinattaren (joka ei puhu englantia, mutta onneksi amerikkalaiset ovat yleensä todella kielitaitoisia) poikaystävä. Nostamme maljan Amerikalle. Tämän jälkeen amerikkalainen hakee tyttöystävälleen juomista. Tyttö näyttää masentuneelta. Norjalaisen tyttöystävä kiemurtelee miehen kaulassa, ja kuiskii jotain miehen korvaan. Norjalainen tuijottaa olut tuoppiinsa ilmeettömänä.

30-kymppisen miehen kotona tunnelma on kiristynyt. Vaimo haluaa, että mies viettäisi enemmän aikaa perheen parissa kerran toiselle puolen maapalloa ollaan lähdetty. Mutta eihän mies voi. On paljon tärkeitä työillallisia ja sen jälkeen vieraille on näytettävä Shanghaita. Päätetään että vaimo palaa kotimaahan puolta vuotta miestä ennen. Onhan vaimolla siellä kaikki ystävät ja sukulaiset. Mies tulee sitten perässä puolen vuoden päästä kun komennus päättyy. Sanotaan kaikille, että vaimo lähti valmistelemaan kotia paluuta varten.

Hoipun pois päin pöydästä. Liikaa olutta. Onneksi pöytään ei tullut enempää eri kansalaisuuksia omaavia ihmisiä. Törmään heiluriovista baariin sisälle. Baaritiskilla riuhtoo 30-kymppisiä länkkäreitä luottokortit ojossa kilpaillen baarimikon huomiosta. Kaikki tilaavat kaksi juomaa vaikka ovat yksin liikenteessä.

30-kymppinen mies solmii uuden komennussopimuksen viideksi vuodeksi. Tällä kertaa asunto on pienempi, sillä perhettä ei enää ole. Vuosia myöhemmin mies kertoo masentuneena elämän tarinaansa baarin terassilla jokaiselle länkkärille, joka vain jaksaa kuunnella. Kaulassa kiemurtelee puolta nuorempi kiinatar joka haluaa seuraa, juomista, yösijan, ruokaa, vaatteita, rahaa, lapsia, EU-passin...Reissussa on tullut oltua jo kauan.

Me love you...

Niinpä. Kun puikkelehdin Shanghain kaduilla langanlaihojen, pitsimekoissaan, korkokengissään, laukuissaan ja aurinkolaseissaan (aitoja Gucci Versace pimuja) kipittävien shanghattarien joukossa, niin maan eristyneisyys, ja köyhyys tuntuvat olevan kaukainen historiallinen tarina.

Kun juttelen teknillistä yliopistoa käyneiden kansainvälisissä yrityksissä työskentelevien kiinattarien kanssa (ja kadehdin heidän työpaikkojaan), niin tuskin pystyn muistamaan kuinka vielä heidän isoäitiensä jalat sidottiin hyvien naimakauppojen takaamiseksi.

Kaikki eivät ole päässeet osallisiksi Shanghain huikeasta talouskasvusta. 17 miljoonan asukkaan kaupungissa on satoja tuhansia, jotka voivat vain katsella kanssa sisariensa elämänmenoa sivusta.

Istun ravintolan sisäpihalla ja katselen, kuinka nuori kiinatar lapsensa ja lastenhoitajansa kanssa astuu portista sisälle ja ryntää halaamaan ystävätärtään.

Kiinalaiset ovat olleet aina yritteliästä kansaa, ja Shanghain henkeen ei kuulu jäädä kotiin pyörittelemään peukaloitaan. Vaikka vanhemmilla ei ole varaa kustantaa koulutusta tai ei kuulu niihin onnellisiin joilla on jo syntymästään korkea sosiaalinen asema on silti mahdollisuuksia. Maassa jossa kaikki edelleen menevät naimisiin ja saavat lapsia, on sosiaalisen aseman korotus avioliiton kautta ollut aina hyväksyttävää, ja jopa suotavaa.

Ravintola on länsimaalaisomisteinen, ja suunnattu länsimaalaisille. Yksi ruoka-annos juomineen maksaa n. 150 rmb. Ei-korkeastikoulutetun kiinattaren palkka kuussa Shanghaissa on jotain 500 rmb:n ja 5000 rmb:n välillä. Kokopäiväinen lastenhoitaja maksaa 1000 -3000 rmb/kk.

Ainoastaan ylhäistön naiset eivät aikoinaan käyneet Kiinassa töissä. Muuten Kiinassa on pitkä perinne naisten työssäkäynnille. Edelleenkin naiset kaupungeissa, ja maalla käyvät töissä. Kotirouvuutta pidetään outona tai...status symbolina. Enää ei naisten jalkoja sidota, mutta kotiinjääminen on merkki uudesta Kiinan "ylhäistöstä".

Kiinattaren lastenhoitaja on jo vienyt lapsen leikkimään. Mittailen naisia silmilläni. Siroja, hoikkia, tavallista pitempiä ja vaaleaihoisia. Pitkät mustat hiukset auki, korkeat piikkikorko sandaalit, sovinnainen polvipituinen mekko (minimi 3 rusettia) ja raikkaat värit (ei mustaa!). Eivät tarpeeksi vanhoja ollakseen valmistuneita mistään yliopistosta, jonne luultavammin olisivat päätyneet jos vanhemmat olisivat varakkaita. Klo on 13:00.

Aviolittojen solmiminen Kiinassa on jo kauan ollut erittäin harkittua bisnestä. Tyttölapsien elämäntehtävä vielä viime vuosisadalle asti oli päästä mahdollisimman hyviin naimisiin.

Takanani kuuluu vienolla äänellä "Madame....". Tarjoilija on tuonut laskuni. Silmäilen tarjoilijaa. Suurinpiirtein samanikäinen kuin pöydässä istuvat naiset. Nenä vain on leveämpi, iho tummempi, pituutta ei ole yhtä paljon ja ruumiinrakenne on tukevampi. Kuukausipalkka taatusti vähemmän kuin ravintolan listalla olevien ruokien yhteenlaskettu summa.

Ajatukseni palaavat viereisen pöydän naisiin. Ovat siis hyvissä naimisissa. Paikallisen kanssa? Siinä tapauksessa kuuluvat onnelliseen vähemmistöön, jolla on varaa kiinalaisella taustalla elää Shanghaissa länsimaalaista elämää. Tai sitten ovat naimisissa länsimaalaisen kanssa.

Kiinattaret tekevät paljon päästäkseen osaksi kanssa sisartensa hyvinvoinnista. Kaikilla tausta ei siihen riitä. Vanhemmilla ei ole tarpeeksi rahaa taata hyvää koulutusta, tai perheen sosiaalinen asema ei takaa varakasta kiinalaista aviomiestä. Ei niin varakasta miestä, joka mahdollistaisi lounaat kyseisen ravintolan sisäpihalla.

Mutta onneksi länsimaalaisille miehille vanhemmat ja tausta eivät merkitse niin paljoa. Jos kiinalaiset perinteet ovat sahanneet puun jalkojesi alta kiivetessäsi sosiaalisen hierarkian tikapuita, niin aina on olemassa kiertotie. Noin 300 000 Shanghain expattia.

Shanghain nähtävyydet 7

Suomen matkan jälkeen pääsimme viihdyttämään Shanghaissa asumiseni ajan toisia vieraitamme. Vieraiden käynnit ovat aina tervetulleita monestakin syystä. Yksi syy on että silloin tulee kierrettyä paikallisia nähtävyyksiä. Enkä nyt tarkoita paikkoja joihin ei koskaan muulloin menisi, vaan paikkoja joissa tulisi varmasti käytyä kiireellä ennen Shanghaista poismuuttoa, tai paikkoja joissa pitäisi käydä useammin.

It is nice to start your visit with Maglev (magnetic levitation train) from the airport.

Top speed.

Kevään satoa ovat mm. Shanghai urban planning centre, Oriental Pearlin museoa, bundin sightseeing tunneli, Shanghain museo ja Shanghain tiede- ja teknologia museo. Listasta ehkä paistaa hieman läpi että Shanghaissa sataa kevät talvella vettä.

If you had visited Urban planning centre, you would know that dark building in the picture is Shanghais's oldest skycraper
.

Front: Shanghai theater. Back: JW Marriott.

Urban planning centre ja Shanghain museo sijaitsevat molemmat keskustassaPeople's squaren puistossa, joten kaksi kärpästä on helppo lyödä yhdellä iskulla...tosin museota en kyllä suosittele. Kenellekään.

Urban planning centre.

Shanghai museum. There...

Museo koostuu 14-16 näyttelyhuoneesta joihin on kerätty esineitöä teemoittain. On esimerkiksi kalligrafia näyttely, huonekalu näyttely, keramiikka näyttely, kolikko näyttely yms. Siis tuttuun aasialaiseen tyyliin museo on kokoelma esineitä joiden historiasta kerrotaan kovin vähän. Saatika sitten että vierailijoille muodostuisi ajallisesti yhtenevä kuva historiasta. Museo keskittyy vain ja ainoastaan esittelemään yksittäisiä esineitä, esim. yhdestä kolikosta voi olla faktaa sivukaupalla. Mistä se on valmistettu, löydetty, miten se on valmistettu, paljonko se painaa yms. Laajempaa tarinaa Kiinan värikkäästä historiasta on turha odottaa löytävänsä. Esim. vitriineissä saattaa komeilla pari pikkuruisia kenkiä, mutta missään ei kerrota naisten jalkojen typistämistraditiosta. Surkea kokonaisuus.

...you can see a lot of this.

Chinese brush painting work. Not my work. Unfortunately.

Urban planning centren suhteen odotukseni eivät olleet korkealla, mutta paikka oli hauska. Ehdottomasti parasta antia on pienoismalli Shanghaista, josta muunmuassa oma asuintalo löytyy helposti. Pienoismalli myös selitti mitä tulee tapahtumaan viereiselle tyhjälle tontille, luvassa on muutama pilvenpiirtäjä lisää.

Miniature Shanghai. I can see home!

Shanghain vanhalta puolelta Puxilta Pudongille siirryttäessä tulee jollakin keinolla ylittää kaupungin halkaiseva Huangpu-joki. Keinoja ei kauhean monia ole (joessa ei voi uida). Valittavina lautta, metro, taksi tai sightseeing tunnel. Mikä kumman tunneli? Turisteille on tarjolla Bundilta Oriental pearlin juureen, ja takaisin, vievä joen alittava vaunurata. Rataa on sitten väritetty valoilla ja muulla tilpehöörillä. Ensireaktio kun vaunu liukui tunneliin oli kummasteleva. Sitten koko homman keinotekoisuus alkoi huvittamaan. Loppujen lopuksi käteen jäi fiilis nopeasta ja sijainniltaan loistavasta siirtymistavasta. Taksit joutuvat kiertämään kaukaa silloilla, metron pysäksi ei Bundin puolella ole lähelläkään rantaa ja lauttoja joutuu odottelemaan.

Vehicle of the day.

What a feeling.

Oriental pearl kuuluu niihin kohteisiin joissa vierailen mielelläni useampaankin otteeseen. Näkymien lisäksi pallosta löytyy eritasoilta monenlaista interaktiivista laitetta, jotka ikävä kyllä ovat ainakin viikolla päiväsaikaan usein suljettuja. Ja jos mielenkiintoisempaa museota kaipaa niin suosittelen pallon juuressa sijaitsevaa Shanghain historiasta kertovaa museota. Elävä paikka pienoismallineen ja aidon kokoisine vanhoine kauppakujineen. Museo on yllättävän suuri joten aikaa kannattaa varata.

View from Oriental Pearl. I can see home!

It is 350 m. Jin Mao is not that tall but hopefully World Financial Center will be taller 2008.

Espoo is a friendship city of Shanghai :-)

What a history this city has.

Shanghain tiede- ja teknologia museo sijaitsee kauempana joesta Pudongin puolella. Lisä houkuttimena vierailulle toimii museon vieressä sijaitsevan metroaseman kopiomarkkinat. Mutta museo itsessäänkin on loistava. Ei siis mitään hömppää Kiinalaisten keksintöjen ylivertaisuudesta vaan pikemminkin Heurekamainen kokeile itse temppukeskus. Mietityttämään jäi biolääketieteen täytetyt eläimet (mm. hiiri jolla oli korva selässä). Kiinassa ei varmastikaan ole lakeja jotka estäisivät, noh, mitään kokeiluja lääketieteessä. Ja jos mitään keinotekoisia sääntöjä, mm. ihmisen kasvattamiseksi koeputkessa ei ole, niin mitäköhän kiinalaisissa laboratorioissa muhii? Oma käsitykseni on että jo nyt lääketiede mahdollistaisi paljon enemmän kokeiluja kuin mihin länsimaissa ollaan valmiita. Blondin scifi mielikuvistus lähti museossa lentoon. Pienoinen pettymys härveliosastolla olivat kiinalaiset laitteet. Niissä kun painoraja huiteli 60 kilon paikkeilla. Ja nekö muka tarkoitettu aikuisille? Tiede- ja teknologia museoon kannattaa mennä kokopäiväksi. Siellä on taatusti enemmän tekemistä ja nähtävää kuin Korkeasaaressa. ;-)

Suomeen ja takaisin

Muutaman viikon Suomen reissu taas takana. Tammikuun reissun iloinen odotus, ja mielenkiinto Suomen vierailua kohtaan oli jo historiaa. Tilalla olivat fiilikset väkinäisestä "lomamatkasta", joka tehtiin koska tentit painoivat päälle. Ja kuuluuhan Suomessa käydä kun se oikein on yksi komennussoppareiden eduista, että sinne matka maksetaan.

Noh, reilusti yli puolet päivistä satoi vettä ja oli n. 5 astetta lämmintä. Yöllä oli pakkasta. Ja joka muuta väittää valehtelee. Minä olin siellä.

Suomi alkoi näyttää hieman erilaiselta, ja elämä siellä tuntui jopa ajoittain hankalalta. Taksi ei _oikeasti_ voi maksaa niin paljon! Ja mistä se ruuan hinta muodostuukaan? Palvelualojen (mm. kampaajat) verojen alennuksesta ei kyllä näkynyt kuluttajalle asti merkkiäkään.

Ja miksi valittaa kotitöistä, palkkaa nyt hyvä ihminen (nainen) kotiapulainen! Ai niin, se on onnistuneesti tehty niin hankalaksi valtion puolelta, että vain harvat siihen ryhtyvät. Sama koskee yrittämistä. Mikä siinä on että Suomi koittaa oikein työntää ihmisiä pois maasta?

Noh, tentit meni kivasti, ja muutama satku "omaa rahaa" tuli tienattuakin. Ja oikein 500 euroa saa tienata vuodessa verovapaasti. Kyllähän sillä jo...öööö, ostaa esimerkiksi....ööö, no varmasti jotain josta on hyötyä koko vuoden, kun asuu veneen alla.

Kavereita oli kiva tavata. Ihan vilpittömästi oli. Enkä vaihtaisi niitä tapaamisia mihinkään. Mutta välillä tuntui, että ihmiset joiden kanssa on vuosia viettänyt aikaa ovat oppineet jonkin vieraan kielen, jonka tunnit itse olen missannut. Tästä kielestä on tullut 30-vuotiaiden virallinen kieli, ja valitettavasti sinua ei voida kelpuuttaa joukkoon jos et puhu kyseistä kieltä. Tuon kielen ydinkäsitteitä ovat mm. asuntolainojen koron nousu, hoitavapaa, työsuhde-edut, lomakiinteistökauppa. Mitä?

Myöskään hihittävät keskustelut siitä onko toinen siideri liikaa lounaalla, kun ei ole tullut juotua aikoihin, eivät oikein herätä dialogia. Mitäs jos kokeilisit joskus ottaa oikein koko pullollisen viiniä ja jättäisit Ulpukan Reiskan hoiviin? Voisi olla rentouttava kokemus. Ja usko pois, niin Reiskakin tekee.

En ole ikinä ajatellut, että elämäni täyttymys, kohokohta tai tavoite olisivat rauhalliset aamut, shamppanja lounaat, manikyyrit viinilasin ääressä, aromiöljyhieronnat, lomat koskemattomilla trooppisilla saarilla tai shoppailu ostoskeskuksissa, joissa Chanelin ja Guccin kaltaiset liikkeet kilpailevat näyteikkunoiden hohdokkuudella. Mutta...

Toivon ettei kukaan myöskään pidä automaattisesti elämänsä tavoitteena asuntolainaa ja aliarvostettua työtä jossa onneksi saa varmasti raataa 20 vuotta samassa yrityksessä. Tai vuoden kohokohtina kesä-, joulu-, talvi- ym. lomia, jotka saa vuodesta toiseen viettää appivanhempien kanssa.

Ehkä itsekin kokeilen vielä esim. asuntolainaa. Eihän sitä voi tietää miten sitä silloin elämän palaset loksahtaisivat paikalleen. Mutta jollei se osoittaudu hyväksi ratkaisuksi niin asunnon voi aina myydä, maksaa lainan pois ja muuttaa trooppiselle saarelle. Jotkut muut ratkaisut elämässä saattavat olla vaikeammin peruttavia.

.

Leffojen katselu kannattaa

Kun tuossa pohdiskelin noita Kiina harrastuksia niin pisti silmään, että katselen enemmän leffoja kuin luen kirjoja. Jos siis koulukirjat unohdetaan. Olen aina tykännyt leffojen katselusta, mutta Suomessa elokuvissa käynti on ylihinnoiteltua, DVD:t kaupoissa ovat ylihinnoiteltuja ja vuokraamoojen tiskille leffojen tulo kestää tuskaisen kauan (= en muista enää siinä vaiheessa että olen kyseisen leffan joskus halunnut nähdä).

Kiinassa asiat ovat tietystikin toisin. Vaikka hallitus mitä väittäisi. Joten kauhuleffojen lisäksi muutkin aasialaiset elokuvat ovat olleet kulutuksen kohteena. Niin vanhat kuin uudetkin. Eikä kaikki ole aivan kokonaan hömppää.

Ilmestyskirja nyt (Redux), Francis Ford Coppola

Lukuisista näkemistäni Aasiaan sijoittuvista sotaleffoista ainoastaan Ilmestyskirja nyt on jaksanut kiinnostaa. Mutta...elokuva perustuu vain löyhästi Joseph Conradin Pimeyden sydän kirjaan, joka mielestäni on loistava. Voi miksi, miksi leffasta piti tehdä Vietnam-roina? Tykkäsin kirjasta paljon, osaksi juuri sen Afrikka ja siirtomaa kuvausten vuoksi. Myös Kurtzin henkilöhistoriaa rakennetaan kirjassa aivan erilailla kuin elokuvassa. Jos on leffan suuri fani niin suosittelen, ettei vahingossakaan lue kirjaa. Sillä sen jälkeen leffa menettää väistämättä osan hohdostaan.

Hiljainen amerikkalainen, Phillip Noyce

Ihana elokuva. Valitettavasti en ole lukenut kirjaa (Graham Greene), jota syytettiin amerikkavastaiseksi. Tarina kertoo Vietnamin sodan motiiveista ja alkuvaiheista. Siis siitä ajasta, kun ranskalaiset vielä hallitsivat Indokiinaa. Kaikki jotka tykkäävät käydä kahvipöytä keskusteluja siitä miksi Amerikka ikinä lähti Vietnamiin tulisi katsoa tämä leffa (tai ehkä jopa lukea kirja?).

Indokiina, Régies Wargnier

Toinen loistava leffa. Tämän katsottuaan ymmärtää hieman enemmän siirtomaavallasta Indokiinassa. Ja kun täällä reissaa niin ymmärtää monta asiaa hieman paremmin, kun on perehtynyt edes jonkin verran tuohon aikakauteen. Omasta mielestäni Kaakkois-Aasia voisi olla sietämätön paikka eurooppalaiselle vielä tänä päivänäkin, jos siirtomaa-aikakautta ei olisi eletty. Kiitos Ranska, Hollanti ja Englanti. Tämä ei silti tarkoita sitä että kannattaisin siirtomaa politiikkaa.

Rakastaja, Jean-Jacques Annaud

Hieman eroottissävyinen teos. Jos kuitenkin näkee seksikohtausten yli niin leffa on mielenkiintoinen. Kertoo myös jotain kiinalaisista. Tähän pätkään ei ole turhia lisätty todellisuutta, vaan tarina on unimainen kertomus johon on ihana uppoutua.

Valkoinen kreivitär, James Ivory

Ei oikein antanut mitään. Kertoo venäläisestä kreivittärestä Shanghaissa (1930-luvulla). Joka ihastuu sokeaan diplomaattiin (miksi sokea?). Elokuva kuvaa Shanghain vapaamielistä ilmapiiria, mutta tajutakseen kuvausten erikoisuuden täytyy ilmeisesti tietää historiasta enemmän kuin minä. Ehkä leffa on minulle liian "hyvä", tai sitten se vain yksinkertaisesti on tylsä.

Kirjava huntu, John Curran

Odotin tältä aika paljon. No siis juonihan menee niin, että nuori nainen menee pikaisesti naimisiin Euroopassa 1925. Avioliitto tarjoaa naiselle uuden elämän maailman toisella puolella Kiinassa, Shanghaissa. Elämä Shanghaissa ei kuitenkaan osoittaudu aivan kuvitelluksi, ja lopulta useiden sattumuksien kautta pariskunta painii suhteensa todellisten ongelmien äärellä. Tyypillinen tarina vielä tämänkin päivän Shanghain expattien joukossa. Mutta tarina jäi jotenkin ontoksi, ja loppu oli kaikessa traagisuudessaan hätäinen. Ehkä pitäisi katsoa vanhempi filmatisointi samasta kirjasta (W. Somerset Maugham). Tai jopa lukea se kirja.

Kaikki edellä mainitut lefft ovat muuten hyviä fiilistely leffoja, jos Aasian reissu häämöttää kalenterissa :-)

Kiina harrastukset 1

Ei, en ole kuollut, vieroituksessa tai muuten vaan hoidossa. Olen väkertänyt opintojen parissa viimeiset kaksi viikkoa sellaisella intensiivisyydellä ettei muuhun ole paljoa jäänyt aikaa. Siis tyyliin klo 8 ryömin topissa ja alkkareissa sängystä koneen äärelle naputtelemaan kirjallisuustyötä pesemättä hampaita tai harjaamatta hiuksia. Klo 19 havahdun siihen että on nälkä. Siis siihen tyyliin väkertämistä. Varmasti tuttua hommaa monelle opiskelijalle. Kun aikataulu ja inspis kohtaavat niin silloin on taottava.

Mutta mitä muuta olen puuhannut? Ei siis vain viime viikkoina, vaan Kiinassa olon aikana. Jätetään tästä nyt matkustelu (noin 1,5 vko/kk), shoppailu (noin 15 h/vko), raflailu (noin 15 h/vko), lukeminen (noin 5 h/vko), leffojen katselu (noin 10 h/vko) ja lisuriopinnot (epäsäännöllistä) pois laskuista.

Täytyy aloittaa tunnustuksella. Olen opiskellut kiinaa. Tai oikeastaan opiskelin kiinaa. Puoli vuotta kävin yksityisopettajalla 1-3 kertaa viikossa. Se oli suorastaan pakko, jo siksikin että huomasin kiinalaisten opiskelevan (ja oppivan) englantia. Joten sanasta naista (uhosin aikoinani etten opettele kiinaa elleivät kiinalaiset opettele englantia). Lopputuloksena etten vieläkään puhu kiinaa, mutta osaan kommunikoida sillä joten kuten. Mutta nyt lupaan etten enää opiskele sitä. Jo siitäkin syystä että kiinalaiset oppivat paljon nopeammin englantia kuin minä kiinaa.

Yksi asia minkä olen halunnut tehdä jo kauan on opetella sukeltamaan. Suomessa sesonki tälle harrastukselle on lyhyt, sumea ja kylmä, joten tämä harrastus kannattaa aloittaa kirkkaissa ja lämpöisissä vesissä. Ja kun sen kerran on siellä aloittanut niin Suomeen ei paljon haikaile. No, tämä harrastus tietysti ohjaa jonkin verran matkasuunnitelmia, sillä Shanghaissa ei paljoa sukellella. Paitsi hai-altaassa :-)

Kiinassa asuminen on myös tarjonnut aivan uuden mahdollisuuden testata joka ikistä jumppalajia mitä ikinä olen halunnut testata. Kesto suosikeiksi jäivät jooga ja pilates. Tasapainoittavat kunto-ohjaajan (vai miksi sitä nyt kutsutaan) tekemää saliohjelmaa kivasti. Ja nyt kaikki pikku kotijoogaajat sohvan pohjilla kysyvät mitä joogaa harrastan. Mistä minä sen tietäisin, ihan sellaista tavallista mikä ei vaadi huikeaa notkeutta/voimaa. Muistakaa etten osaa sitä kiinaa.

Kehon lisäksi mieltä on kiinan opintojen jälkeen alettu hemmottelemaan kiinalaisella maalaamisella. Ja tästä osaan nyt jotain kertoakin (tunneilla on tulkki paikalla). Kiinalainen maalaaminen ei ole mitään luovaa puuhaa. Aiheet ovat rajattuja, maalata sopii mm. lintuja, perhosia, bambuja, rapuja, sammakoita, rypäleitä ja lehtiä. Myöskään väreillä ei saa mässäillä mielin määrin, vaan tyypillisesti maalauksessa on mustan eri tummuusasteita useita, ja sitten yhtä väriä. Maalauksessa keskitytään tekniikaan, eli rypäle tulee maalata aina samalla tavalla, ja jokaisen rypäleen tulee näin ollen olla samannäköinen. Sopivan insinöörimäistä taiteilua.

Ja kun kerran kotihengettäriä ollaan niin yhdistystoimintaa ei saa unohtaa. Jottei todellisuus ihan unohtuisisi olen haalinut itselleni pari nakkia tälle vuodelle. Kivaa pikku puuhastelua, jossa saa hieman tuntua aikatauluista, palavereista, sähköpostien kirjoittelusta, nettisivujen päivityksestä, tapaamisista ja raportoinnista. Eli siis kaikkea samaa mitä toimistohiiren päivään kuuluu. Näin sitä pidetään toimistotaitoja yllä :-)

Eikä tätä bloggailuakaan sovi unohtaa...

H&M taivaanlahja

Yli puoli vuotta saapumisestani Shanghaihin on kulunut, ja jo kuukausia sitten olen todennut että olen käyrällä auvoisessa onnellisuusvaiheessa. Nyt sitä ollaan sopeuduttu ja vastoinkäymisistä on selvitty! Miten elämä sitten on helpompaa?

Oman sopeutumisen lisäksi, kaupungin kehityssuunta on länsimaalainen. Ja sehän meikäläiselle sopii. Esimerkiksi H&M avasi ensimmäisen liikkeensä Kiinaan (no hei, Hong Kong ei ole oikeaa Kiinaa) viime viikon torstaina. Jono liikkeen avajaisiin oli kilometrien mittainen, joten jätin ne väliin, ja uskaltaudun suuntaamaan liikkeeseen vasta tänään.

Ja tähän väliin on pakko selittää kuinka iso asia H&M:n tuleminen Kiinaan, ja Shanghaihin, oikein on. Tässä 17-18 miljoonan asukkaan kaupungissa (maailman 5.-8. suurin kaupunki) vaatteiden löytäminen expatille voi olla vaikeaa. Ja nyt on turha hymistellä että "maassa maan tavalla" tai "mitäs lähdit sinne" tai "totta kai kiinalaiset myyvät vaatteita juuri kiinalaisille". Noin 18 miljoonan shanghailaisen lisäksi tässä kaupungissa asuu eri tilastojen mukaan 300-500 tuhatta ulkomaalaista oleskeluluvalla (plus me maassa viisumilla pysyvästi asustelevat). Liian monta, jotta meidät voisi enää noin vain sivuuttaa.

Kuitenkin tähän asti, jos 175 senttiä pitkä länkkäri on halunnut ostaa valmisvaatteita (muita kuin verkkareita), on valittavina ollut kahden ketjun myymälät. Yhteensä 18 miljoonan (plus expatit) asukkaan kaupungissa siis yhteensä noin yhdeksän myymälää. Eivätkä ne ole varsinaisesti mitään halpisketjuja. Sadat tuhannet ihmiset ovat siis tähän asti tyytynyt näihin kahteen ketjuun, plus teetättämään vaatteensa (jätän toiseen kertaan kirjoittamisen kengistä yli koon 38). Täytyy kyllä sanoa, että teetattämis mahdollisuuksista ei ole pulaa.

Mutta siis siihen kiinalaisten ymmärtämiseen. Halusin olla etulinjassa todistamassa kuinka Shanghain valmisvaatevalikoima oikean kokoisille ihmisille (ei siis millekään lilliputeille) kasvoi kerta rysäyksellä yhdellä kolmanneksella. Kotoa lähtiessäni H&M:n osoite ei ollut tarttunut mukaan, joten aloin selvittämään sitä kiinalaisten kanssa. "Do you know the street address of Hennes and Mauritz on Huai hai Lu?". Kiinalainen oli hiljaa, ja raotti hieman suutansa. Noin sekunnin sadasosassa tajusin, että hän ei tiedä laisinkaan mistä puhun. Ennen olisin jäänyt inttämään, mutta tulkitsen kiinalaisia, ja aasialaisia, huomattavasti paremmin nyt kuin puoli vuotta sitten.

Eli uusi lähestyminen, tokihan H&M:n kaikki Shanghaissa tietävät, liikkeen avaaminen oli ollut kuukauden kuumin uutinen. Ystäväni yritti, "H&M?". Ilme kirkastui ja hymy nousi huulille "H&M, of course!!". Eiku taksiin, ja suunta kohti länsimaalaisten kokojen taivasta.

Nousimme taksista liikkeen edessä ja kurkistimme sisään. Ovelta asti hyllyjen välit täyttyivät vellovasta ihmismassasta. Aikaisemmin käynti olisi jäänyt väliin, mutta monta kiinalaista tungosta kokeneempana eiku sekaan vaan. Tilaa tulee aina jotenkin kummasti. Kaikki paikalla olijat ovat tottuneet liikkumaan sankassa ihmisjoukossa.

Ystäväni toteamuksen "elämä Shanghaissa olisi ollut paljon helpompaa, jos H&M olisi ollut aina täällä!" voi ymmärtää ainoastaan jos Shanghaissa (tai ehkä Kiinassa, ei kuitenkaan Hong Kongissa) on elänyt itse. Jäin miettimään asiaa. Kyllä, H&M:n maihinousu saattaa olla muutamalle sadalle tuhannelle Shanghain asukille paras asia, sitten McDonaldsin avaamisen.
Jotain opittavaa kiinalaisilla silti on: mistä sanoista kirjaimet H ja M tulevat

Mekong Delta ja jälkipyykki

Viimeinen retki Vietnamissa suuntasi Mekong-joen suistoon. Koska kyseessä oli päiväretki tyydyimme veneilemään pohjoisemmalla joen haaralla. Olin odottanut veneilyä viidakkomaisissa tunnelmissa...

1st vehicle of the day.

Fish farm.

Mekong-joki on niin iso, että joen ylitys tehtiin moottoriveneellä. Ensimmäisenä kohteena, saari jossa tutustuimme paikallisiin elinkeinoihin, hedelmien kasvatukseen, mehiläistenhoitoon ja kookoskarkkien sekä -tarvikkeiden valmistukseen. Mukaan tarttui inkivääri- ja kookosmelonikarkkeja. Kaikki hyväksi terveydelle, tietystikin.

Fruit farm.

Seuraavaksi ohjelmassa oli viljelmien ihmettelyä, ja paikallisen yhtyeen laulu- ja soittoesitys. Esitys tuli hieman yllätyksenä, eikä oikein onnistunut säväyttämään. Mieluummin olisin vaikka kummastellut saaren kasvillisuutta lisää.

2nd vehicle of the day.

Esitysten jälkeen siirryttiin pikapikaa soutuveneelle, jolla lähdettiin lipumaan pitkin Mekong- joesta erkanevia pikku-uomia. No niin, nyt päästään vihdoinkin viidakkomeininkiin...

Water coconut.

Äh. Matka sujui hitaasti, koska juutuimme jatkuvasti paikallemme vastaantulevien veneiden kiilatessa meidät rantatörmää vasten. Juuri kun pahin ruuhka alkoi hellittämään eteen aukeni Mekong-joki, ja siirryimme takaisin moottoriveneeseen, joka vei meidät ruokapaikkaan. Pikaisen lounaan jälkeen kiiruhdimmekin jo paluumatkalle. Se siitä viidakosta.

Water buffalo.

Elephant ear fish.

Kokonaisuutena Ho Chi Minh ympäristöineen oli mielenkiintoinen kohde. Mutta viikko on tarpeeksi. Itse suosittelisin kolmea päivää Ho Chi Minhissä, ja sen lisäksi viikon kiertelyä ympäriinsä Vietnamissa. Keski-Vietnamin vuoret, rannan sukelluskohteet ja pääkaupunki Hanoi olisivat kaikki houkuttelevia vierailukohteita. Ja kahden viikon lomalla ehtii jo Kamputseaan, Laosiin tai Myanmariin Vietnamin ohella.

Ehkä minäkin joskus toisten :-)