Tiibetin tilanne ei kuitenkaan ole se mistä Shanghaissa ollaan huolissaan. Kansalaisuuteen katsomatta kaikilla on aika yhtenäinen näkemys, ettei muu maailma nytkään tule Tiibetin avuksi. Tankit saavat rauhassa vyöryä Lhasan mielenosoittaijien yli.
Enemmän keskustelua, ja sotamaalailuja on aiheuttanut Taiwanin menneet vaalit. Jo ennen vaaleja Kiina ilmoitti, että aloittaa sotatoimet Taiwania vastaan jos se menee ja julistautuu itsenäiseksi. Nyt itsenäisyyttä tukevan puolueen voitettua vaalit, täällä vielä odotetaan mikä on tuon pienen saarivaltion seuraava siirto.
Taiwan on paljon hankalammin Kiinan hallittavissa, kuin Tiibet. Johtuen sen sijainnista erillään Kiinan maa-alueesta, sekä USA:n Taiwanille osoittamasta tuesta. Taiwanin vesillä on jo pitkän aikaa seilannut runsaasti USA:n sotilasaluksia. Kiinalaisen logiikan mukaan jos Kiina hyökkää Taiwanille, liittoutuu Taiwan helposti USA:n ja sen tukioiden kanssa. Ja koska kalustoa on jo Kiinan rannikon tuntumassa, ovat ensimmäiseksi tulilinjalla Kiinan suuret rannikkokaupungit Shanghai ja Peking.
Tässä vaiheessa spekulointia muistutin kiinalaista, että nuo ovat myös ne kaupungit joissa on eniten expatteja, mukaanlukien suuri joukko amerikkalaisia. Hetken pohdinnan jälkeen, tulimme siihen lopputulokseen, että jos amerikkalaiset evakuoidaan Shanghaista, niin sitten on syytä huolestua.
Mutta eipä asiat ole Taiwanin suhteenkaan näin mustavalkoisia. Mikä kuitenkin on varmaa, että olympiavuotena, koko maailman median mielenkiinto on kohdistunut Kiinaan. On sanomattakin selvää että tämä on Tiibetin ja Taiwanin H-hetki. Jos ne joskus meinaavat itsenäistyä, sen on tapahduttava nyt. Taiwanhan jo kohteliaasti kielsi olympiatulen kierrättämisen saaren kautta. Tiibetiläiset eivät samassa pyrkimyksessään onnistuneet, vaan olympia tuli tulee komeilemaan Mount Everestin huipulla.
Kiina lupasi ummet ja lammet kilpaillessaan kisaisännyydestä. Paljon on toki tapahtunutkin. Vihreistä arvoista käydään enemmän keskustelua, ja Kiinan TV-esittää aiheesta jopa ohjelmia. Täällä pääsee vierailemaan ekofarmeilla, ja ilmanlaadun huonoudesta kirjoitellaan entistä enemmän lehdissä. Kiina on panostanut julkisen liikenteen kasvattamiseen tuntuvasti isoissa kaupungeissa. Televisiossa pyörii kohteliaisuuteen kannustavia mainospätkiä, ja sen sijaan että ulkomaalaisia painostettaisiin opettelemaan kiinaa, niin esim. taksikuskit on pistetty koulunpenkille opettelemaan englantia.
Paljon hyvää, ja kiinalaiselle mielenlaadulle vierasta on saatu tapahtumaan. Mutta isoimmat möröt ovat vielä kaapissa. Samaan aikaan Kiinan lupaukset avoimuudesta ja rajojen avaamisesta ulkomaailmalle ovat olleet turhia. CNN:n (suomalainen) toimittaja kertoi TV:ssä, että kolmen vuoden aikana hänet on pidätetty 4 kertaa. Kerran ennen olympiavuotta, ja kolme kertaa sen jälkeen kun Kiina oli juhlinut yksi vuosi olympialaisiin lähtölaskennan alkamista.
Talvella nettiyhteydet tökkivät pahasti, kun Kiina rakensi uutta ja tehokkaampaa suojausta "Greatfirewall of China". Lieneekö tämän ansiosta yhteydet mm. Suomessa sijaitseville sivustoille, ovat viime viikkojen ajan olleet hitaita, tai estetty kokonaan. Monet suomalaiset ovat valittaneet etteivät pääse suoraan esim. lehtien sivuille tai sähköposteihinsa. Ei siis kannata ihmetellä, jollei sähköposteja Kiinan tuttavilta ole hetkeen kuulunut.
Kiina antaa ja ottaa. Mitä tulee ympäristöasioihin, olympialaisilla on ollut jonkinlainen, ainakin pinnallinen vaikutus. Mitä tulee ihmisoikeuksiin, niin asiat eivät ole vain pysyneet ennallaan, vaan ilmeisesti huonompaan suuntaan ollaan menossa.
31.3.08
29.3.08
Pikku kotipoliitikko 1
Synttäreiden jälkeen on tullut keskityttyä loppurutistukseen kevään kurssien harjoitustöiden osalta, niinkin tehokkaasti että kirjoittelu on vähäksi aikaa unohtunut. Kiitos kuitenkin kaikille synttärionnitteluista!
Mutta vaikka itsellä kalenteri on pyörinyt omien töiden ja harrastusten parissa, tapahtuu maailmassa tietysti paljon muutakin.
Uudessa kämpässämme ei ole satelliitti-TV:tä, vaan olemme yhtiön sisäisen verkon tarjonnan armoilla. Se tarkoittaa noin 10 ulkomaista kanavaa ja 30 kiinalaista kanavaa. Uutistarjonta on siis rajoittunutta. CNN ei ole ikinä ollut mikään suosikki uutiskanavani, mutta tällä hetkellä se on ainoa kanava, josta näen ja kuulen kansainvälisen median tuottamia uutisia englanniksi. Meillä näkyvä CNN lähetys on koottu Hong Kongissa.
Suomalaisten kuukausittaisen baari-illan jälkeiset lauantait ovat yleensä hitaita, ja aamu kuluu TV:tä tuijotellessa. Tämän aamun avasi uutiset Gazan koululapsista. Tai pikemminkin koulupojista, sillä tyttöjä ei juuri siellä vaivauduta kouluttamaan. Pojat valittivat kuinka maassa ei ole töitä, ja kuinka useiden isät olivat työttöminä. Koulu on heidän mielestään turha, ja he koittavat käydä siellä niin harvoin kuin mahdollista. He haluavat paljon rahaa! Tällä hetkellä he tekevät sitä kaivamalla tunneleita Egyptin puolelle. Muutenkin eläväistä tarinan kerrontaa säesti takana hyppivät ja heiluttelevat pojat.
Opettajat ehdottivat lapsille viljelyä, ja maataloustuotteiden myyntiä. Sanomattakin on varmasti selvää, ettei kasvisten viljely paljon herättänyt innostusta murrosiän uhon kynnyksellä olevissa pikku prinsseissä. Mitä pellejä.
Mitäs jos nuo uhoavat rättipäät antaisivat poikien ryömiä sydämensä kyllyydestä tunneleissa, ja säästäisivät opettajien ajan tytöille, joista jotkut saattaisivat jopa olla kiinnostuneita oppimaan lukemaan ja kirjoittamaan. Näin vanhempina nämä tytöt voisivat vaikka hakeutua muihin oppilaitoksiin, ja ehkä jotkut heistä joka ulkomaisiin yliopistoihin. Ja voisivat jättää veljensä ryömimään tunneleihin. Mitäs ei kiinnostanut.
No joo, asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, mutta välillä kyllä tulee mieleen vanha sanonta: "Matkailu avartaa, sitä oppii vihaamaan ihan uusia kansalaisuuksia".
Mutta se kansainvälisestä kotipoliitikoinnista, ja lisää kotimaan uutisista. Tai mitä niistä nyt on onnistunut lähetyskatkojen lomassa näkemään. Kyseessä siis suurilta osin blokatut Tiibettiä koskevat uutislähetykset, ja tiibetiläisten Kiinan puolella järjestämät mielenosoitukset. Jos joku nyt ei vielä tiedä taustaa, niin lyhyesti. Tiibet on Kiinan kyljessä sijaitseva alue, jonka Kiinan kauemman rajan muodostaa vuoristo, missä sijiatsee mm. Mount Everest. Tämä on yksi syy miksi Kiinan on helppoa pitää Tiibet vallassaan, sillä maatiet Tiibettiin sijaitsevat lähes kokonaan Kiinan puolella.
Tiibet ei ole koskaan ollut hurjan kehittynyt maa, vaan enimmäkseen tiibetiläiset elävät perinteitä kunnioittaen, ja uskontoa (buddhalaisuus) noudattaen. Tiibetti onkin ollut maailman buddhalaisen yhteisön henkinen koti, ja maassa sijaitsee tuhansia luostareita. Buddhalaisten hengellinen johtaja nykyinen Dalai Lama, on ollut maanpaossa Kiinan otettua Tiibet haltuunsa 1950-1970.
Kiinalaiset tuhosivat Tiibetin uskonnolliset ja historialliset kohteet, ja aloittivat oitis maan kiinalaistamisen. 100 000 tiibetiläistä pakeni maasta, ja 1,2 miljoonaa tapettiin. Tai tuskin kukaan aivan varmoja lukuja tietää. Kaikki sairaalat, koulut, lentokentät, tehtaat ja turismi ovat siitä lähtien olleet kiinalaisten hallussa. Sanomattakin on selvää, että jos pakkonaitetaan maailman uskonnollisin kansakunta valtiolle, missä uskonnot ovat kiellettyä, ei siitä hyvä seuraa.
Menemättä sen syvemmälle, millä perusteilla millään maalla koskaan on oikeus valloittaa toista maata, tai siihen onko siitä koskaan seurannut mitään hyvää, niin tilanne on ollut kireä siitä lähtien. Tiibetillä ei ole ollut vuosisatoihin varsinaista armeijaa, joten Kiinan toimet vaikuttivat liioitelluilta, vaikka sodasta olikin kysymys. Tiibetiläiset ovat syyttäneet Kiinaa kulttuurihistoriansa täydellisestä tuhoamisesta, johon Kiina on vastannut että Tiibetin hengelliset johtajat lietsovat levottomuuksia. Buddhalaiset munkithan ovatkin tunnetusti kovin väkivaltaisia...
Tiibetin epäonni on aina ollut koko maailman tiedossa. Tilanne lienee vain se, ettei Tiibet koskaan pysty olemaan taloudellisesti tärkeä, tai hyödyttävä, muille kuin Kiinalle. Ja tällä hetkellä useat maat (ellei koko Afrikan manner), USA mukaanlukien, ovat riippuvaisia Kiinasta usealla eritavalla. Ajan kuluessa Tiibet on turhaan toivonut näkyvää tukea muilta mailta.
Kulttuuriperinnön tuhoaminen ei kuulosta niin pahalta, ja ennen kuin tulin Kiinaan ei sanalla ehkä ollut konkreettista merkitystä. Elämä ja arvot Euroopassa ovat jo kauan perustuneet erilaisuuden kunnioittamiseen, ja ihmisten oikeuteen harjoittaa uskontoa, omaa kulttuuriaan, puhua kieltään ja sivistyneen yhteiskunnan tulisi eurooppalaisten mielestä tukea näitä tavoitteita.
Mutta ei niin kaukana Euroopankaan historissa...Kuvitellaanpa ihminen joka uskooo vakaasti että hänen rotunsa, kielensä ja tapansa ovat ainoita oikeita. Kiina on esimerkki mitä tapahtuu kun 1,5 miljoonaa ihmistä uskoo näin. Voin nyt paremmin kuvitella mitä kulttuuriperinnön tuhoaminen tarkoittaa. Kun Dalai Lama ilmoitti "eroavansa" (voiko selaista tapahtua?), niin buddhalaisessa yhteisössä nousi huoli. Miten valita uusi Dalai Lama? Kiina on vienyt kaiken valintaan tarvittavan välineistön Lhasasta Pekingin Kiellettyyn kaupunkiin. Miten uudelleen syntynyt Lama voitaisiin löytää maailmalta ilman tärkeitä historiallisia ja uskonnollisia välineitä?
En ole aivan vakuuttunut, että kaikki kiinalaiset olisivat edelleenkään selvillä faktasta, että kaikkialla maailmassa ei ole joskus muinoin puhuttu Kiinaa, vaan Kiina on aina ollut vain yksi valtioiden suuressa joukossa. Ja kiinalaiset vain yksi kansa muiden joukossa. Ei sen erikoisempi kuin mikään muukaan. Enkä jaksa enää hämmästyä, kun kiinalaiset nuoret esittävät että heillä oli loistava oma kultuuri, jonka länsimaalaiset vaikutukset ovat pilanneet. Länsimaalaisten vaikutusten takia täällä kuulema tönitään, etuillaan, tungetaan, roskataan yms. Jos kiinalaiset olisivat saaneet elää ilman ulkomalaisia vaikutteita, täällä oltaisiin kohteliaampia ja siistimpiä...Mutta onneksi nyt vanhoihin tapoihin ollaan palaamassa!
Tämän kansan sokeus nähdä kättään pitemmälle, ja uskomaton naivius ja typeryys olla kyseenlaistamatta asioita on käsittämätöntä. Kiinalaiset eivät edes halua kuulla miten asiat muualla ovat, tai tietää totuutta. Ehkä se olisi liian julma ja kansakunnan moraalin tuhoava. Kulttuurivallankumous ja taantumuksen vuodet on jollain tavalla ilmeisesti sysätty länsimaiden syyksi, vaikka kiinalaiset ovat itse kaivaneet kuoppansa. Kun kerron (ja uskokaa, pois kunnioittamatta näiden suppeaa näkemystä kerron aina), että länsimaissa on paljon siistimpää, ihmiset kunnioittavat toisiaan ja erilaisuutta enemmän (vaikkeivat olisi samaa perhettä/hyötyisi toisista mitenkään) ja kohteliaisuus on elämäntapa, pyorittelevat kiinalaiset silmiään. Yksikään sana ei uppoa. Vahva on sokea usko maassa jossa uskontoja ei ole.
Suurinosa kiinalaisista tietää ainoastaan , että Tiibet on osa Kiinaa, ja uskovat että hallitus on toiminut oikein mellakoiden tukahduttamisessa. Jos Kiina on kerran vakuuttanut Tiibetissä kaiken olevan hyvin, niin miksi ulkomaalaisten matkustusluvat Tiibettiin on kaikki peruttu? Pelkääkö Kiina että ulkomaalaiset rikkovat Lhasan seesteisen ilmapiirin? Kiinalainen vastaus asiaan on, että Kiinan hallitus koittaa suojella matkailijoita tiibetiläisten väkivallalta.
Kun kysyy miksi ulkomaalaiset tarvitsevat Tiibettiin erillisen matkustusluvan, jos se kerran on niin vääjämätön osa Kiinaa, niin ei vastausta kuulu. Luulen että suurin osa kiinalaisista on täysin tietämätön, että heidän hallituksensa kontrolloi ulkomaalaisten matkailua Tiibettiin.
Korviinpistävä ominaisuus kiinlaisissa on sitkeä halu olla kyseenalaistamatta asioita. Siihen tämä maailman suurin kansakunta on kasvatettu. Autuas tietämättömyyden tila josta ihmiset eivät halua nousta, oli aluksi raivostuttavaa. Nyt se saa aikaan enää sisäistä hihitystä.
Ja toki, toki, 1,5 miljardisssa ihmisessä löytyy kengän kuluttäjaa moneen lähtöön. Mutta esim. 500 000 toisin ajattelijaa, ei täällä paljon tunnu eikä näy. Niin kauan kuin en ole törmännyt ensimmäiseenkään, niin otan oikeuden yleistää asioita mitä kiinalaisiin tulee.
Mutta vaikka itsellä kalenteri on pyörinyt omien töiden ja harrastusten parissa, tapahtuu maailmassa tietysti paljon muutakin.
Uudessa kämpässämme ei ole satelliitti-TV:tä, vaan olemme yhtiön sisäisen verkon tarjonnan armoilla. Se tarkoittaa noin 10 ulkomaista kanavaa ja 30 kiinalaista kanavaa. Uutistarjonta on siis rajoittunutta. CNN ei ole ikinä ollut mikään suosikki uutiskanavani, mutta tällä hetkellä se on ainoa kanava, josta näen ja kuulen kansainvälisen median tuottamia uutisia englanniksi. Meillä näkyvä CNN lähetys on koottu Hong Kongissa.
Suomalaisten kuukausittaisen baari-illan jälkeiset lauantait ovat yleensä hitaita, ja aamu kuluu TV:tä tuijotellessa. Tämän aamun avasi uutiset Gazan koululapsista. Tai pikemminkin koulupojista, sillä tyttöjä ei juuri siellä vaivauduta kouluttamaan. Pojat valittivat kuinka maassa ei ole töitä, ja kuinka useiden isät olivat työttöminä. Koulu on heidän mielestään turha, ja he koittavat käydä siellä niin harvoin kuin mahdollista. He haluavat paljon rahaa! Tällä hetkellä he tekevät sitä kaivamalla tunneleita Egyptin puolelle. Muutenkin eläväistä tarinan kerrontaa säesti takana hyppivät ja heiluttelevat pojat.
Opettajat ehdottivat lapsille viljelyä, ja maataloustuotteiden myyntiä. Sanomattakin on varmasti selvää, ettei kasvisten viljely paljon herättänyt innostusta murrosiän uhon kynnyksellä olevissa pikku prinsseissä. Mitä pellejä.
Mitäs jos nuo uhoavat rättipäät antaisivat poikien ryömiä sydämensä kyllyydestä tunneleissa, ja säästäisivät opettajien ajan tytöille, joista jotkut saattaisivat jopa olla kiinnostuneita oppimaan lukemaan ja kirjoittamaan. Näin vanhempina nämä tytöt voisivat vaikka hakeutua muihin oppilaitoksiin, ja ehkä jotkut heistä joka ulkomaisiin yliopistoihin. Ja voisivat jättää veljensä ryömimään tunneleihin. Mitäs ei kiinnostanut.
No joo, asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, mutta välillä kyllä tulee mieleen vanha sanonta: "Matkailu avartaa, sitä oppii vihaamaan ihan uusia kansalaisuuksia".
Mutta se kansainvälisestä kotipoliitikoinnista, ja lisää kotimaan uutisista. Tai mitä niistä nyt on onnistunut lähetyskatkojen lomassa näkemään. Kyseessä siis suurilta osin blokatut Tiibettiä koskevat uutislähetykset, ja tiibetiläisten Kiinan puolella järjestämät mielenosoitukset. Jos joku nyt ei vielä tiedä taustaa, niin lyhyesti. Tiibet on Kiinan kyljessä sijaitseva alue, jonka Kiinan kauemman rajan muodostaa vuoristo, missä sijiatsee mm. Mount Everest. Tämä on yksi syy miksi Kiinan on helppoa pitää Tiibet vallassaan, sillä maatiet Tiibettiin sijaitsevat lähes kokonaan Kiinan puolella.
Tiibet ei ole koskaan ollut hurjan kehittynyt maa, vaan enimmäkseen tiibetiläiset elävät perinteitä kunnioittaen, ja uskontoa (buddhalaisuus) noudattaen. Tiibetti onkin ollut maailman buddhalaisen yhteisön henkinen koti, ja maassa sijaitsee tuhansia luostareita. Buddhalaisten hengellinen johtaja nykyinen Dalai Lama, on ollut maanpaossa Kiinan otettua Tiibet haltuunsa 1950-1970.
Kiinalaiset tuhosivat Tiibetin uskonnolliset ja historialliset kohteet, ja aloittivat oitis maan kiinalaistamisen. 100 000 tiibetiläistä pakeni maasta, ja 1,2 miljoonaa tapettiin. Tai tuskin kukaan aivan varmoja lukuja tietää. Kaikki sairaalat, koulut, lentokentät, tehtaat ja turismi ovat siitä lähtien olleet kiinalaisten hallussa. Sanomattakin on selvää, että jos pakkonaitetaan maailman uskonnollisin kansakunta valtiolle, missä uskonnot ovat kiellettyä, ei siitä hyvä seuraa.
Menemättä sen syvemmälle, millä perusteilla millään maalla koskaan on oikeus valloittaa toista maata, tai siihen onko siitä koskaan seurannut mitään hyvää, niin tilanne on ollut kireä siitä lähtien. Tiibetillä ei ole ollut vuosisatoihin varsinaista armeijaa, joten Kiinan toimet vaikuttivat liioitelluilta, vaikka sodasta olikin kysymys. Tiibetiläiset ovat syyttäneet Kiinaa kulttuurihistoriansa täydellisestä tuhoamisesta, johon Kiina on vastannut että Tiibetin hengelliset johtajat lietsovat levottomuuksia. Buddhalaiset munkithan ovatkin tunnetusti kovin väkivaltaisia...
Tiibetin epäonni on aina ollut koko maailman tiedossa. Tilanne lienee vain se, ettei Tiibet koskaan pysty olemaan taloudellisesti tärkeä, tai hyödyttävä, muille kuin Kiinalle. Ja tällä hetkellä useat maat (ellei koko Afrikan manner), USA mukaanlukien, ovat riippuvaisia Kiinasta usealla eritavalla. Ajan kuluessa Tiibet on turhaan toivonut näkyvää tukea muilta mailta.
Kulttuuriperinnön tuhoaminen ei kuulosta niin pahalta, ja ennen kuin tulin Kiinaan ei sanalla ehkä ollut konkreettista merkitystä. Elämä ja arvot Euroopassa ovat jo kauan perustuneet erilaisuuden kunnioittamiseen, ja ihmisten oikeuteen harjoittaa uskontoa, omaa kulttuuriaan, puhua kieltään ja sivistyneen yhteiskunnan tulisi eurooppalaisten mielestä tukea näitä tavoitteita.
Mutta ei niin kaukana Euroopankaan historissa...Kuvitellaanpa ihminen joka uskooo vakaasti että hänen rotunsa, kielensä ja tapansa ovat ainoita oikeita. Kiina on esimerkki mitä tapahtuu kun 1,5 miljoonaa ihmistä uskoo näin. Voin nyt paremmin kuvitella mitä kulttuuriperinnön tuhoaminen tarkoittaa. Kun Dalai Lama ilmoitti "eroavansa" (voiko selaista tapahtua?), niin buddhalaisessa yhteisössä nousi huoli. Miten valita uusi Dalai Lama? Kiina on vienyt kaiken valintaan tarvittavan välineistön Lhasasta Pekingin Kiellettyyn kaupunkiin. Miten uudelleen syntynyt Lama voitaisiin löytää maailmalta ilman tärkeitä historiallisia ja uskonnollisia välineitä?
En ole aivan vakuuttunut, että kaikki kiinalaiset olisivat edelleenkään selvillä faktasta, että kaikkialla maailmassa ei ole joskus muinoin puhuttu Kiinaa, vaan Kiina on aina ollut vain yksi valtioiden suuressa joukossa. Ja kiinalaiset vain yksi kansa muiden joukossa. Ei sen erikoisempi kuin mikään muukaan. Enkä jaksa enää hämmästyä, kun kiinalaiset nuoret esittävät että heillä oli loistava oma kultuuri, jonka länsimaalaiset vaikutukset ovat pilanneet. Länsimaalaisten vaikutusten takia täällä kuulema tönitään, etuillaan, tungetaan, roskataan yms. Jos kiinalaiset olisivat saaneet elää ilman ulkomalaisia vaikutteita, täällä oltaisiin kohteliaampia ja siistimpiä...Mutta onneksi nyt vanhoihin tapoihin ollaan palaamassa!
Tämän kansan sokeus nähdä kättään pitemmälle, ja uskomaton naivius ja typeryys olla kyseenlaistamatta asioita on käsittämätöntä. Kiinalaiset eivät edes halua kuulla miten asiat muualla ovat, tai tietää totuutta. Ehkä se olisi liian julma ja kansakunnan moraalin tuhoava. Kulttuurivallankumous ja taantumuksen vuodet on jollain tavalla ilmeisesti sysätty länsimaiden syyksi, vaikka kiinalaiset ovat itse kaivaneet kuoppansa. Kun kerron (ja uskokaa, pois kunnioittamatta näiden suppeaa näkemystä kerron aina), että länsimaissa on paljon siistimpää, ihmiset kunnioittavat toisiaan ja erilaisuutta enemmän (vaikkeivat olisi samaa perhettä/hyötyisi toisista mitenkään) ja kohteliaisuus on elämäntapa, pyorittelevat kiinalaiset silmiään. Yksikään sana ei uppoa. Vahva on sokea usko maassa jossa uskontoja ei ole.
Suurinosa kiinalaisista tietää ainoastaan , että Tiibet on osa Kiinaa, ja uskovat että hallitus on toiminut oikein mellakoiden tukahduttamisessa. Jos Kiina on kerran vakuuttanut Tiibetissä kaiken olevan hyvin, niin miksi ulkomaalaisten matkustusluvat Tiibettiin on kaikki peruttu? Pelkääkö Kiina että ulkomaalaiset rikkovat Lhasan seesteisen ilmapiirin? Kiinalainen vastaus asiaan on, että Kiinan hallitus koittaa suojella matkailijoita tiibetiläisten väkivallalta.
Kun kysyy miksi ulkomaalaiset tarvitsevat Tiibettiin erillisen matkustusluvan, jos se kerran on niin vääjämätön osa Kiinaa, niin ei vastausta kuulu. Luulen että suurin osa kiinalaisista on täysin tietämätön, että heidän hallituksensa kontrolloi ulkomaalaisten matkailua Tiibettiin.
Korviinpistävä ominaisuus kiinlaisissa on sitkeä halu olla kyseenalaistamatta asioita. Siihen tämä maailman suurin kansakunta on kasvatettu. Autuas tietämättömyyden tila josta ihmiset eivät halua nousta, oli aluksi raivostuttavaa. Nyt se saa aikaan enää sisäistä hihitystä.
Ja toki, toki, 1,5 miljardisssa ihmisessä löytyy kengän kuluttäjaa moneen lähtöön. Mutta esim. 500 000 toisin ajattelijaa, ei täällä paljon tunnu eikä näy. Niin kauan kuin en ole törmännyt ensimmäiseenkään, niin otan oikeuden yleistää asioita mitä kiinalaisiin tulee.
18.3.08
17.3.08
Kärsivällisyys ja täsmällisyys
Viikonloppuna tuli vihdoinkin juhlittua tupareita! Kiitos kaikille paikalla olleille, olitte ihan parhaita vieraita! Juhlien järjestämistä ennen tuli tilailtua jos jonkinlaista tavaraa kotiinkuljetuksella, josta mieleeni juolahtikin seuraavaa...
Kiinalaiset ovat perinteisesti aika täsmällisiä. Jos tapaaminen on sovittu, he yleensä saapuvat paikalle ajoissa, tai maksimissaan sen 10 minuuttia myöhässä. Ja jos sovitusta ajasta myöhästytään, niin yleensä asiasta ilmoitetaan.
Toisaalta kiinalaiset eivät itse ole kauhean kärsivällisiä. Jos ovikellon soiton jälkeen ovi ei aukene muutamassa sekunnissa, niin aletaan soitelu hommiin puhelimella. Kaikki tämä kuitenkin sopii aikalailla hyvin yhteen suomalaisen mielenlaadun kanssa.
Siksi onkin täysin käsittämätöntä miten mitään ei saa kotiinkuljtettuna edes vuorokauden täsmällisyydellä. Yleensä aikaa sovittaessa tarkin mihin kiinalaiset pystyvät on aamupäivä ja iltapäivä. Se mitä aamu- ja iltapäivä tarkoittaa on joustava käsite. Usein toimitus jää kuitenkin toimittamatta sovittuna aikana. Tyypillisin syy on auton hajoaminen. Se tapahtuu yleensä reilusti sovitun toimitusajan jälkeen, ja usein kello kuuden aikoihin. Kumma juttu että kuljteusautot aina hajoavat samoihin aikoihin. Noh, kiinalaiseen laatuun ei voi aina luottaa...
Parhaimmassa tapauksessa toimitus tapahtuu seuraavana päivänä, mutta joskus auton korjaaminen saattaa kestää viikonkin. Näiden kotiinkuljetusten kanssa muuten suhteellisen kärsimättömät kiinalaiset osoittavat pyhimyksen anteeksiantavaisuutta. Täytyy nyt sanoa että itselläni ei aina ihan ymmärrys riitä. Onneksi ei riitä kielitaitokaan kertomaan toimittajalle mitä heistä näissä tilanteissa ajattelen.
Toisaalta tässä on kyse suuremmasta tapojen törmäyksestä. Kiinalaisessa kodissa asuu yleensä useampi sukupolvi, joten kiinamummo on päivät kotona, jolloin tarkan toimitusajan sopiminen ei ole välttämätöntä. Tai jos kyse on keskiluokkaisesta tai varakkaammmasta perheestä, majailee nurkissa kokopäiväinen ayi, joka hoitaa tavaroiden vastaanoton.
Ja ollaksemme reiluja, kaupungissa jossa melkein kaiken saa kotiinkuljetettuna ilman erillistä maksua, saattaa toimittajilla olla joskus hieman kiireitä. Mutta ottaa se vaan aina päähän kun joutuu venailemaan skumppakuljetusta muutaman päivän ajan. Ei sillä että minulla mitään ongelmaa olisi :-)
Kiinalaiset ovat perinteisesti aika täsmällisiä. Jos tapaaminen on sovittu, he yleensä saapuvat paikalle ajoissa, tai maksimissaan sen 10 minuuttia myöhässä. Ja jos sovitusta ajasta myöhästytään, niin yleensä asiasta ilmoitetaan.
Toisaalta kiinalaiset eivät itse ole kauhean kärsivällisiä. Jos ovikellon soiton jälkeen ovi ei aukene muutamassa sekunnissa, niin aletaan soitelu hommiin puhelimella. Kaikki tämä kuitenkin sopii aikalailla hyvin yhteen suomalaisen mielenlaadun kanssa.
Siksi onkin täysin käsittämätöntä miten mitään ei saa kotiinkuljtettuna edes vuorokauden täsmällisyydellä. Yleensä aikaa sovittaessa tarkin mihin kiinalaiset pystyvät on aamupäivä ja iltapäivä. Se mitä aamu- ja iltapäivä tarkoittaa on joustava käsite. Usein toimitus jää kuitenkin toimittamatta sovittuna aikana. Tyypillisin syy on auton hajoaminen. Se tapahtuu yleensä reilusti sovitun toimitusajan jälkeen, ja usein kello kuuden aikoihin. Kumma juttu että kuljteusautot aina hajoavat samoihin aikoihin. Noh, kiinalaiseen laatuun ei voi aina luottaa...
Parhaimmassa tapauksessa toimitus tapahtuu seuraavana päivänä, mutta joskus auton korjaaminen saattaa kestää viikonkin. Näiden kotiinkuljetusten kanssa muuten suhteellisen kärsimättömät kiinalaiset osoittavat pyhimyksen anteeksiantavaisuutta. Täytyy nyt sanoa että itselläni ei aina ihan ymmärrys riitä. Onneksi ei riitä kielitaitokaan kertomaan toimittajalle mitä heistä näissä tilanteissa ajattelen.
Toisaalta tässä on kyse suuremmasta tapojen törmäyksestä. Kiinalaisessa kodissa asuu yleensä useampi sukupolvi, joten kiinamummo on päivät kotona, jolloin tarkan toimitusajan sopiminen ei ole välttämätöntä. Tai jos kyse on keskiluokkaisesta tai varakkaammmasta perheestä, majailee nurkissa kokopäiväinen ayi, joka hoitaa tavaroiden vastaanoton.
Ja ollaksemme reiluja, kaupungissa jossa melkein kaiken saa kotiinkuljetettuna ilman erillistä maksua, saattaa toimittajilla olla joskus hieman kiireitä. Mutta ottaa se vaan aina päähän kun joutuu venailemaan skumppakuljetusta muutaman päivän ajan. Ei sillä että minulla mitään ongelmaa olisi :-)
11.3.08
Vielä edessä
Edellisen postauksen kommentin innoittamana suoritin opintosuunnitelman päivityksen. TS-uudistus ei tuo mitään lisäjännitteitä opiskeluuni, muuta kuin että pitäisi muistaa kuinka monta opintopistettä jatkotutkintokelpoisia kursseja sitä nyt taas tarvitsikaan suorittaa. Aloitin opiskelun siis keväällä 2006, jolloin vuoden 2005 tutkintosääntö oli jo käytössä. Joten suoritan jatkotutkintoni kokonaan tämän mukaan. Mei wenti tämän puolesta.
Jatkotutkintoon tarvitaan 70 op:n edestä kursseja. Ei kuitenkaan ole mitenkään selvää että kaikki jatkokurssit olisivat jatkotutkintokelpoisia, joten hieman pitää valita. Tyypillisesti seminaarit, erikoistyöt ja kirjallisuustyöt kuuluvat jatko-opiskeluun. Lisämausteita omaan opiskeluuni tuo se, että suoritan jatkotutkinnon eri opintosuuntaan kuin mistä perustutkintoni on. Tämä lisää opintosuunnitelmaan n. 20 op:n edestä esitietokursseja, jotka eivät ole jatkotutkintoon kelpaavia.
Tarkastin jopa opinto-otteesta, ja sen mukaan olen käynyt n. 30 op:n edestä kursseja viimeisen kahden vuoden aikana. Eli 1/3 tutkinnosta olisi suoritettu.
Välttämättä näin ruusuisasti asiat eivät kuitenkaan ole, sillä jo heti syksyllä 2006 totesin että alkuperäiseen opintosuunnitelmaani kuuluvia kursseja lakkautetaan 2006-2007 lukukaudella. Tällöin oli vielä epäselvää tuleeko kursseille korvaavuuksia (itseasiassa minulle vastattiin opintotoimistosta että täytyyhän sitä nyt tulla jotain korvaavaa tilalle). Nyt kun tarkastelin tilannetta niin vaikuttaa siltä että taisivat lakkauttaa tietyt kurssikokonaisuudet lopullisesti, ilman korvaavuuksia. Olen siis käynyt muutaman esitietokurssin, joille ei välttämättä jatkokurssia olekaan enää tarjolla. Noh, sitä sattuu. Ei kuitenkaan käynyt niin kuin eräälle ystävälle, että koko hänen opiskelemansa pääaine lakkautettiin kesken opintojen...
Nykyisessä pääaineessani ei jatko-opintokelpoisia kursseja löydy kuin noin 20 op:n edestä, joten nyt päivittäessäni opintosuunnitelmaa poimin kursseja saman laboratorion muiden professuurien tarjonnasta.
Nythän sitä olisi aikaa opiskella, mutta TKK ei mitenkään erityisesti tarjoa etäopiskelumahdollisuuksia. Ensimmäisenä vuonna Kiinassa keskityin tekemään kirjallisuustöitä, jotka voi palauttaa sähköpostilla kommentoitavaksi. Suomen reissuilla sitten suoritin kirjallisuustenttejä, kursseista joissa tentti oli ainoa läpipääsy kriteeri.
Viime syksynä aloin käymään kursseja, joissa tehtävät ryhmätyöt on mahdollisuus tehdä etänä (ei virallisesti, mutta kun oikein yrittää niin se onnistuu). Onneksi samassa jamassa olevia opiskelijoita löytyy muitakin. Etänä harkkoja tekevien ryhmien muodostus ei ole ollut mikään ongelma. Toinen juttu onkin sitten se, että vaikka kuinka Suomen vierailujen ajankohdan koittaa lyödä tenttijaksolle, ei kaikkien kurssien tenttejä ole silloin tarjolla. Lukuvuosi kun on jaettu 5 jaksoon, jonka jokaisen päätteeksi on tentit.
Seuraavalla Suomen visiitillä en pysty käymään niiden kurssien tenttejä, joihin olen tehnyt harkat, mutta pystyn kyllä tenttimään kursseja, joiden harjoitustöihin en ole osallistunut (näissä harkoissa täytyy olla paikan päällä). Vaivihkaa tiedustelin asiaa, ja ilmeisesti yleissääntö on että kaikenlaiset opintosuoritukset ovat voimassa 2 vuotta. Eli yhdistääkseni harjoitustyöt tenttteihin, ja toisin päin, minulla on aikaa 2 vuotta. Riskiä siinä mielessä etten tiedä varmaksi milloin olen palaamassa Suomeen muutamaa viikkoa pitemmäksi ajaksi. Ilmeisesti 2 vuoden sisällä pitäisi...
TKK:lla rakastetaan seminaareja, projektitöitä, esityksiä ja tutuksi ovat myös tulleet lauseet "pakollinen läsnäolo ensimmäisellä luennolla/poissaolo sallittu maksimissaan kahdelta luennolta". Joissain tapauksessa kurssien vetäjät ovat suostuneet joustamaan, mutta usein etäopiskeluni on saanut viileän vastaanoton. Etänä edes joten kuten käytäviä kursseja ei siis juurikaan enää ole jäljellä, ellei kurssien suorittamistavat muutu aikaisemmasta.
Summa summarum: jos palaisin Suomeen, pystyisin käymään kahdessa vuodessa suurimman osan kursseista. Noin 10 op:n edestä on kursseja, jotka olisi tarkoitus käydä sen jälkeen kun lisensiaattityön kirjoitus on jo alkanut. Näillä kursseilla on siis tarkoitus esitellä lopputyötä. Jos palaisin Suomeen ja kävisin töissä, niin vaikea sanoa kuinka kauan opintoihin menisi. Jäljellä on enää läsnäoloa vaativat kurssit, joten todennäköisesti niiden suorittaminen tulisi rajoittaa muutamaan kurssiin per jakso. Tämäkin tarkoittaisi jo viikoittain säännöllistä kahden aamu/iltapäivän poissaoloa työpaikalta. Ehkä mahdollista 3 vuodessa. Ja toisaalta, se lopputyöaihe jonka olin alunperin hahmotellut, on jo hieman vanhentunut. Uuden aiheen pohdiskelu on siis jossain vaiheessa edessä. Mutta ei vielä ainakaan kahteen vuoteen.
Jatkotutkintoon tarvitaan 70 op:n edestä kursseja. Ei kuitenkaan ole mitenkään selvää että kaikki jatkokurssit olisivat jatkotutkintokelpoisia, joten hieman pitää valita. Tyypillisesti seminaarit, erikoistyöt ja kirjallisuustyöt kuuluvat jatko-opiskeluun. Lisämausteita omaan opiskeluuni tuo se, että suoritan jatkotutkinnon eri opintosuuntaan kuin mistä perustutkintoni on. Tämä lisää opintosuunnitelmaan n. 20 op:n edestä esitietokursseja, jotka eivät ole jatkotutkintoon kelpaavia.
Tarkastin jopa opinto-otteesta, ja sen mukaan olen käynyt n. 30 op:n edestä kursseja viimeisen kahden vuoden aikana. Eli 1/3 tutkinnosta olisi suoritettu.
Välttämättä näin ruusuisasti asiat eivät kuitenkaan ole, sillä jo heti syksyllä 2006 totesin että alkuperäiseen opintosuunnitelmaani kuuluvia kursseja lakkautetaan 2006-2007 lukukaudella. Tällöin oli vielä epäselvää tuleeko kursseille korvaavuuksia (itseasiassa minulle vastattiin opintotoimistosta että täytyyhän sitä nyt tulla jotain korvaavaa tilalle). Nyt kun tarkastelin tilannetta niin vaikuttaa siltä että taisivat lakkauttaa tietyt kurssikokonaisuudet lopullisesti, ilman korvaavuuksia. Olen siis käynyt muutaman esitietokurssin, joille ei välttämättä jatkokurssia olekaan enää tarjolla. Noh, sitä sattuu. Ei kuitenkaan käynyt niin kuin eräälle ystävälle, että koko hänen opiskelemansa pääaine lakkautettiin kesken opintojen...
Nykyisessä pääaineessani ei jatko-opintokelpoisia kursseja löydy kuin noin 20 op:n edestä, joten nyt päivittäessäni opintosuunnitelmaa poimin kursseja saman laboratorion muiden professuurien tarjonnasta.
Nythän sitä olisi aikaa opiskella, mutta TKK ei mitenkään erityisesti tarjoa etäopiskelumahdollisuuksia. Ensimmäisenä vuonna Kiinassa keskityin tekemään kirjallisuustöitä, jotka voi palauttaa sähköpostilla kommentoitavaksi. Suomen reissuilla sitten suoritin kirjallisuustenttejä, kursseista joissa tentti oli ainoa läpipääsy kriteeri.
Viime syksynä aloin käymään kursseja, joissa tehtävät ryhmätyöt on mahdollisuus tehdä etänä (ei virallisesti, mutta kun oikein yrittää niin se onnistuu). Onneksi samassa jamassa olevia opiskelijoita löytyy muitakin. Etänä harkkoja tekevien ryhmien muodostus ei ole ollut mikään ongelma. Toinen juttu onkin sitten se, että vaikka kuinka Suomen vierailujen ajankohdan koittaa lyödä tenttijaksolle, ei kaikkien kurssien tenttejä ole silloin tarjolla. Lukuvuosi kun on jaettu 5 jaksoon, jonka jokaisen päätteeksi on tentit.
Seuraavalla Suomen visiitillä en pysty käymään niiden kurssien tenttejä, joihin olen tehnyt harkat, mutta pystyn kyllä tenttimään kursseja, joiden harjoitustöihin en ole osallistunut (näissä harkoissa täytyy olla paikan päällä). Vaivihkaa tiedustelin asiaa, ja ilmeisesti yleissääntö on että kaikenlaiset opintosuoritukset ovat voimassa 2 vuotta. Eli yhdistääkseni harjoitustyöt tenttteihin, ja toisin päin, minulla on aikaa 2 vuotta. Riskiä siinä mielessä etten tiedä varmaksi milloin olen palaamassa Suomeen muutamaa viikkoa pitemmäksi ajaksi. Ilmeisesti 2 vuoden sisällä pitäisi...
TKK:lla rakastetaan seminaareja, projektitöitä, esityksiä ja tutuksi ovat myös tulleet lauseet "pakollinen läsnäolo ensimmäisellä luennolla/poissaolo sallittu maksimissaan kahdelta luennolta". Joissain tapauksessa kurssien vetäjät ovat suostuneet joustamaan, mutta usein etäopiskeluni on saanut viileän vastaanoton. Etänä edes joten kuten käytäviä kursseja ei siis juurikaan enää ole jäljellä, ellei kurssien suorittamistavat muutu aikaisemmasta.
Summa summarum: jos palaisin Suomeen, pystyisin käymään kahdessa vuodessa suurimman osan kursseista. Noin 10 op:n edestä on kursseja, jotka olisi tarkoitus käydä sen jälkeen kun lisensiaattityön kirjoitus on jo alkanut. Näillä kursseilla on siis tarkoitus esitellä lopputyötä. Jos palaisin Suomeen ja kävisin töissä, niin vaikea sanoa kuinka kauan opintoihin menisi. Jäljellä on enää läsnäoloa vaativat kurssit, joten todennäköisesti niiden suorittaminen tulisi rajoittaa muutamaan kurssiin per jakso. Tämäkin tarkoittaisi jo viikoittain säännöllistä kahden aamu/iltapäivän poissaoloa työpaikalta. Ehkä mahdollista 3 vuodessa. Ja toisaalta, se lopputyöaihe jonka olin alunperin hahmotellut, on jo hieman vanhentunut. Uuden aiheen pohdiskelu on siis jossain vaiheessa edessä. Mutta ei vielä ainakaan kahteen vuoteen.
6.3.08
Ei oppi ojaan kaada
Viime kuukausina on taas harkkatöiden tekemiseen uponnut 20-30 tuntia viikossa. Kuulostaa hurjalta, koska kyseessä on vain muutaman kurssin harjoitustyöt. Ilmeisesti TKK:lla ajatellaan, että jos opiskelijat pidetään oikein kiireisinä, ne eivät ehdi laskemaan kuinka paljon koulutöihin aikaa käyttävät. Mutta tälläpä blondilla on nyt liiennyt aikaa asian pohtimiseen.
Nykyisin pidetään melkein itsestäänselvyytenä, että jos on 20-40 vuotias ylemmän korkeakoulututkinnon omaava henkilö, niin tottakai hän kehittää itseään koko ajan opiskelemalla lisää. Tuntuu ettei näitä toisen maisteritutkinnon tai jatko-opintojen parissa puurtavien panostusta opiskeluun pidetä mitenkään erityisenä ansiona, vaan itsestäänselvyytenä.
Mutta, opiskelu on aina kovaa työtä. TKK:lla opiskelussa on paljon hyviä puolia, joista aikalailla ääretön akateeminen vapaus ei ole yhtään hassummasta päästä. Tuo mahdollistaa meikäläisen opinnoissa etenemisen Kiinasta käsin. Toisaalta taas, hieman on hiipinyt mieleen opiskelukokemuksia vaihtaessa, että edelleenkään TKK:n kursseista saatavat opintopisteet eivät aivan vastaa työmäärää. Tai sitten olen keskustellut ainoastaan keskimääräistä heikompien oppilaiden kanssa.
Itselleni oli itsestäänselvää etten valmistuttuani aio jättää opiskelua siihen, vaan olin jo hyvissä ajoin päättänyt jatkaa jatko-opintojen parissa, niin pian kuin mahdollista.
Jatko-opiskelussa nyt on omat kamaluutensa, mutta myös sietämätön keveys tietäen, ettei sillä valmistumisella oikeastaan ole mitään käytännön merkitystä. Tässä vaiheessa kun usein käydään jo töissä täyttä päätä.
Itse olen mietiskellyt kahta asiaa. Kuinka ikinä selvisin TKK:lta ulos DI:n paperit kourassa, kun koko opiskeluajan olin tehnyt n. 30 tuntia töitä viikossa, alkuaikoina jopa kahdessa eri työpaikassa. En edes uskalla arvioida kuinka harvoille luennoille seitsemän vuoden aikana osallistuin. Ja toisena sitä kuinka TKK:lla aina oletetaan, että opiskelija käy töissä. Täytyy haastatella työkavereita, käyttää case esimerkkejä jne. Joskus odotukset ovat hieman ristiriitaiset: "Joka maanantai kaikkien ryhmän jäsenien on esitettävä harjoitustyönsä klo 10-12 luentosalissa T2. Ei poissaoloja!". Miten...??? Noh, kiitos vaan kaikille työnantajille, jotka sietävät tätä.
Valmistumispaineiden puuttumisen lisäksi jatko-opinnoissa on muutakin mukavaa. Jatko-opiskelijoihin suhtaudutaan usein opetushenkilökunnan puolelta aika leppoisasti. Sen lisäksi, kyllä sitä jotain on jäänyt takataskuun aikaisemmin koetusta, sillä harjoitustyöt sujuvat, ja jotenkin sitä osaa tentteihin luettaessa keskittyä olennaiseen.
Seurailin aikoja sitten vanhemman ystäväni opintojen uudelleen aloittelua, ja hän tuskasteli miten usein 45 tuntiseksi venyvän työviikon aikana kenelläkään on mahdollisuutta tehdä 30 tuntia koulutöitä. Mietin asiaa. Aikanani tein enemmän koulutöitä, eli noin 50 tuntia viikossa, käyden samalla 30 tuntia töissä. Noh, vastaus on tinkimällä nukkumisesta. Seitsemään vuoteen en myöskään lomaillut pitkää viikonloppua pitempää aikaa kerrallaan. Suurimman osan harrastuksista sai myös kuopata. Siinä missä vielä lukioaikana käytin ohjattuun liikuntaan 10 tuntia viikossa, tippui se lähes nollaan TKK aikana. Ja taas kerran tässä on jotain ironista: trendikäs työnantaja kun haluaa palkata aktiivisia työntekijöitä, joilla on paljon harrastuksia. Ja kaksi tutkintoa takataskussa, lapset hankittu 20-vuotiaana, ja joka pystyy tekemään 60 tuntista työviikkoa.
Hmmm. Itselläni asiat eivät ole hullummin, vaikkei etänä jatkotutkintoja juuri suoritellakaan. Mutta olenpa sentään selvinnyt ekalla kerralla ulos koulusta kunnialla! :-)
Tsemppiä kaikille jotka jaksavat puurtaa opintojen parissa!
Nykyisin pidetään melkein itsestäänselvyytenä, että jos on 20-40 vuotias ylemmän korkeakoulututkinnon omaava henkilö, niin tottakai hän kehittää itseään koko ajan opiskelemalla lisää. Tuntuu ettei näitä toisen maisteritutkinnon tai jatko-opintojen parissa puurtavien panostusta opiskeluun pidetä mitenkään erityisenä ansiona, vaan itsestäänselvyytenä.
Mutta, opiskelu on aina kovaa työtä. TKK:lla opiskelussa on paljon hyviä puolia, joista aikalailla ääretön akateeminen vapaus ei ole yhtään hassummasta päästä. Tuo mahdollistaa meikäläisen opinnoissa etenemisen Kiinasta käsin. Toisaalta taas, hieman on hiipinyt mieleen opiskelukokemuksia vaihtaessa, että edelleenkään TKK:n kursseista saatavat opintopisteet eivät aivan vastaa työmäärää. Tai sitten olen keskustellut ainoastaan keskimääräistä heikompien oppilaiden kanssa.
Itselleni oli itsestäänselvää etten valmistuttuani aio jättää opiskelua siihen, vaan olin jo hyvissä ajoin päättänyt jatkaa jatko-opintojen parissa, niin pian kuin mahdollista.
Jatko-opiskelussa nyt on omat kamaluutensa, mutta myös sietämätön keveys tietäen, ettei sillä valmistumisella oikeastaan ole mitään käytännön merkitystä. Tässä vaiheessa kun usein käydään jo töissä täyttä päätä.
Itse olen mietiskellyt kahta asiaa. Kuinka ikinä selvisin TKK:lta ulos DI:n paperit kourassa, kun koko opiskeluajan olin tehnyt n. 30 tuntia töitä viikossa, alkuaikoina jopa kahdessa eri työpaikassa. En edes uskalla arvioida kuinka harvoille luennoille seitsemän vuoden aikana osallistuin. Ja toisena sitä kuinka TKK:lla aina oletetaan, että opiskelija käy töissä. Täytyy haastatella työkavereita, käyttää case esimerkkejä jne. Joskus odotukset ovat hieman ristiriitaiset: "Joka maanantai kaikkien ryhmän jäsenien on esitettävä harjoitustyönsä klo 10-12 luentosalissa T2. Ei poissaoloja!". Miten...??? Noh, kiitos vaan kaikille työnantajille, jotka sietävät tätä.
Valmistumispaineiden puuttumisen lisäksi jatko-opinnoissa on muutakin mukavaa. Jatko-opiskelijoihin suhtaudutaan usein opetushenkilökunnan puolelta aika leppoisasti. Sen lisäksi, kyllä sitä jotain on jäänyt takataskuun aikaisemmin koetusta, sillä harjoitustyöt sujuvat, ja jotenkin sitä osaa tentteihin luettaessa keskittyä olennaiseen.
Seurailin aikoja sitten vanhemman ystäväni opintojen uudelleen aloittelua, ja hän tuskasteli miten usein 45 tuntiseksi venyvän työviikon aikana kenelläkään on mahdollisuutta tehdä 30 tuntia koulutöitä. Mietin asiaa. Aikanani tein enemmän koulutöitä, eli noin 50 tuntia viikossa, käyden samalla 30 tuntia töissä. Noh, vastaus on tinkimällä nukkumisesta. Seitsemään vuoteen en myöskään lomaillut pitkää viikonloppua pitempää aikaa kerrallaan. Suurimman osan harrastuksista sai myös kuopata. Siinä missä vielä lukioaikana käytin ohjattuun liikuntaan 10 tuntia viikossa, tippui se lähes nollaan TKK aikana. Ja taas kerran tässä on jotain ironista: trendikäs työnantaja kun haluaa palkata aktiivisia työntekijöitä, joilla on paljon harrastuksia. Ja kaksi tutkintoa takataskussa, lapset hankittu 20-vuotiaana, ja joka pystyy tekemään 60 tuntista työviikkoa.
Hmmm. Itselläni asiat eivät ole hullummin, vaikkei etänä jatkotutkintoja juuri suoritellakaan. Mutta olenpa sentään selvinnyt ekalla kerralla ulos koulusta kunnialla! :-)
Tsemppiä kaikille jotka jaksavat puurtaa opintojen parissa!
5.3.08
Kevät toi, kevät toi...
Ainakin kesäiset lämpötilat. Terassit on korkattu Shanghain nauttiessa 20 asteen lämpötiloista. Uuden kiinalaisen vuoden myötä alkoi myös uusi kausi harrastuksille.
Kiinaharrastukseksi numero 1 on nousemassa mahjong. Sitä on viime viikkoina pelattu usein ja hartaasti. Loistava tapa viettää päivä/ilta juoruten ja siemaillen cocktaileja. Keskimäärin yksi pelisessio kestää 5 tuntia. Aika lentää.
Toinen jo vuoden jatkunut kiinaharrastus on kiinalainen maalaus, joka jatkuu tasaisella kerta viikossa tahdilla. Tosin nyt on kyllä vakavassa harkinnassa kurssipaikanvaihto. Katsotaan kuinka laowain käy.
Tämän vuoden uusi kuje on kiinan opiskelun uudelleen lämmittely. Kun siitä ei oikein ensimmäisellä yrittämällä tullut mitään niin koitetaanpa uusiksi. Ja tällä kertaa hieman intensiivisemmin, uhraten 2 päivää viikosta tälle jalolle asialle. Tähän mennessä on opittu mm. mitä maksaa halpa kiinalainen huora kadulla. Oppi ja ikä kaikki.
Nyt kun ilmat taas suosivat laowaita, on ollut aika suunnata rangelle hiomaan lyöntiä. Sanotaan nyt vaikka näin, että olen vielä hieman harjoituksen tarpeessa ennen kuin tie viheriöille aukenee.
Siinä sivussa voi verytellä lihaksi uuden asunnon myötä tulleella uudella lähikuntosalilla (entistä kiinalaisempi ja rähjäisempi). Vielä en ole uskaltautunut joogatunnille, mutta katsotaan jos sekin päivä vielä tulisi. Jos nyt jotakuta epäilyttää, että olen liian kriitinen niin kaivakaapa arkiston kätköistä sellainen elokuva kuin Saha (siis ensimmäinen niistä), ja fiilistelkää sitä tilaa mihin ne kaksi kundia on jaloistaan kahlittu. Juuri sellainen on nykyisen kuntosalini suihkutila. Kiinalaiset saavat rohkeuspisteet siitä, että onkivat pukuhuoneen nurkassa olevasta tossujen pesupaljusta suihkutossut itselleen. Tämä laowai taas saa älykkyyspisteet siitä, että tajuaa pitää näppinsä kaukana tuosta ulkoa homehtuneesta ja sisältä levää kasvavasta tossujen liatuspaljusta.
Viikkopäivien hurahtaessa muihin harrastuksiin, olen koittanut vähentää yhdistystoimintaan kuluvaa aikaa huomattavasti. Olen myös jättänyt paikalliset opinnot tuonnemmaksi, sillä niiden muutaman hassun Suomeen käymäni kurssin harjoitustahti on ollut viime kuukausina hurjan intensiivinen. On se nyt kumma kun Suomen yliopistomaailma ei ota huomioon sellaista merkittävää juhlaa kuin kiinalainen UV! Se on sama kuin raataisi koulutöiden parissa jouluna....
Kiinaharrastukseksi numero 1 on nousemassa mahjong. Sitä on viime viikkoina pelattu usein ja hartaasti. Loistava tapa viettää päivä/ilta juoruten ja siemaillen cocktaileja. Keskimäärin yksi pelisessio kestää 5 tuntia. Aika lentää.
Toinen jo vuoden jatkunut kiinaharrastus on kiinalainen maalaus, joka jatkuu tasaisella kerta viikossa tahdilla. Tosin nyt on kyllä vakavassa harkinnassa kurssipaikanvaihto. Katsotaan kuinka laowain käy.
Tämän vuoden uusi kuje on kiinan opiskelun uudelleen lämmittely. Kun siitä ei oikein ensimmäisellä yrittämällä tullut mitään niin koitetaanpa uusiksi. Ja tällä kertaa hieman intensiivisemmin, uhraten 2 päivää viikosta tälle jalolle asialle. Tähän mennessä on opittu mm. mitä maksaa halpa kiinalainen huora kadulla. Oppi ja ikä kaikki.
Nyt kun ilmat taas suosivat laowaita, on ollut aika suunnata rangelle hiomaan lyöntiä. Sanotaan nyt vaikka näin, että olen vielä hieman harjoituksen tarpeessa ennen kuin tie viheriöille aukenee.
Siinä sivussa voi verytellä lihaksi uuden asunnon myötä tulleella uudella lähikuntosalilla (entistä kiinalaisempi ja rähjäisempi). Vielä en ole uskaltautunut joogatunnille, mutta katsotaan jos sekin päivä vielä tulisi. Jos nyt jotakuta epäilyttää, että olen liian kriitinen niin kaivakaapa arkiston kätköistä sellainen elokuva kuin Saha (siis ensimmäinen niistä), ja fiilistelkää sitä tilaa mihin ne kaksi kundia on jaloistaan kahlittu. Juuri sellainen on nykyisen kuntosalini suihkutila. Kiinalaiset saavat rohkeuspisteet siitä, että onkivat pukuhuoneen nurkassa olevasta tossujen pesupaljusta suihkutossut itselleen. Tämä laowai taas saa älykkyyspisteet siitä, että tajuaa pitää näppinsä kaukana tuosta ulkoa homehtuneesta ja sisältä levää kasvavasta tossujen liatuspaljusta.
Viikkopäivien hurahtaessa muihin harrastuksiin, olen koittanut vähentää yhdistystoimintaan kuluvaa aikaa huomattavasti. Olen myös jättänyt paikalliset opinnot tuonnemmaksi, sillä niiden muutaman hassun Suomeen käymäni kurssin harjoitustahti on ollut viime kuukausina hurjan intensiivinen. On se nyt kumma kun Suomen yliopistomaailma ei ota huomioon sellaista merkittävää juhlaa kuin kiinalainen UV! Se on sama kuin raataisi koulutöiden parissa jouluna....
29.2.08
Shanghai kannattaa
Vastataanpa tässä postauksen muodossa Shanghai kysymyksiin. Ensinnäkin, jokainen kokee tämän kaupungin varmasti erilailla. Se viihtyykö täällä hyvin, jonkin verran tai ei laisinkaan riippuu ihmisestä tietysti itsestään. Noin nyt niin kuin perusasiana voisi sanoa että aivan varmasti jokainen suomalainen täällä pärjää, mutta tietysti ne jotka tykkäävät asua isoissa kaupungeissa tietysti yleensä viihtyvät paremmin.
Jos tänne muuttaa ei saa kaivata liikaa luontoa, hiljaisuutta tai omaa rauhaa. Täytyy olla varautunut sietämään tungosta, epäystävällisyyttä, pitkiä matka-aikoja kaupungin sisällä ja myös lievää syrjjintää. Ei pidä välittää saasteista, metelistä, likaisuudesta eikä siitä ettei aina ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu (eikä siitä ettei pysty kontrolloimaan kaikkea).
Mitä sopeutuvaisempi (asioihin jotka eivät ole itselleen mielekkäitä), kokeilunhaluisempi, avoimempi ja sosiaalisesti rohkeampi on, sitä enemmän tästä kaupungista saa irti. No tietysti nuo ominaisuudet omaava ihminen pärjää hyvin missä tahansa, mutta tarkoitan tässä että viihtyäkseen Shanghaissa nuo ovat erityisen tärkeitä ominaisuuksia. Täällä pärjätäkseen ei taas juurikaan tarvitse olla ystävällinen, nöyrä, kohtelias tai perinteisen kielitaitoinen (nämä puhuvat ja ymmärtävät vain surkeaa englantia). Tietysti jos puhuu mandariini kiinaa hyvin, niin se on todellinen sopeutumisen jäänmurtaja.
Itse olen L-XL kokoinen Suomessa, joten 2 vuotta sitten Zara (se sama mikä Suomessakin) oli ainoa valmisvaatteita Shanghaissa myyvä ketju, josta pystyin ostamaan vaatteita. Sielläkin saatoin tunnissa kokeilla kaikki yhden liikkeen XL-kokoiset vaatteet, ja usein niistä tarpeeksi isoja oli ehkä noin yksi neljäsosa. Mutta eipä se ole vaatekomeron kasvatusta ehkäissyt, kangasmarkkinoilta kun saa teetätettyä melkein ihan mitä vain edullisesti.
Nyt tilanne on 200 prosenttia parempi, silllä H&M avasi viime vuonna kaksi liikettä Shanghaihin, joissa löytyy jonkin verran kokoja 40-44. Edelleen kangasmarkkinat ovat kova sana. Ja kun näihin henkilökohtaisiin mittoihin nyt mennään, niin isoimmat kengät Shanghaissa ovat naisille kokoa 38-39 (240-245 kiinalaisessa mitoituksessa). Ainoat vaatteet joita joudun edelleen hamstraamaan Suomesta ovat alusvaatteet plus sukkahousut. Shanghailaisille sisarillemme kun ei ole suotu sitten muodon muotoa...
Vaatteita ajatellen Suomeen paluu tulee olemaan todella tylsää, sillä nyt olen tottunut tilaamaan juuri sellaisen vaatteen kuin haluan minkävärisenä tahansa viikossa. Suomessahan tämä tämmöinen tilailu ei oikein taloudellisesti onnistu.
Kun muutin tänne kadulla vielä tuijoteltiin, jotkut ottivat kuvia kun kuljin metrolla ja rohkeimmat tunkivat itsensä samaan kuvaan kanssani (usein mitenkään erityisesti lupaa kysymättä). Samoin kaupoissa herätti mielenkiintoa ostoskorini sisältö siinä määrin, että sitä oli pakko päästä hypistelemään. Paljon on muuttunut tämänkin suhteen. En muista milloin joku olisi minua viimeksi tuijottanut, tai hypistellyt ostoskärryni sisältöä. Toisaalta täällä ihmiset ovat huomattavasti kielitaitoisempia ja nykyisin rohkeampia ryhtymään keskusteluun ulkomaalaisen kanssa. Toki samaan kuvaan halutaan vielä silloin tällöin, mutta nykyisin yleensä kysytään ensin sopiiko. Tietysti tarina on eri Shanghain ulkopuolella. Jo Suzhoussa vieraillessani viime syksynä kuului kävelykadun vartijan suusta reipas "Laowai!" huudahdus kun kävelimme ohi. Lähinnä se huvittaa. Jos joku tuijottaa niin hymyile takaisin. Hymyilemistä vieraalle pidetään täällä julkeana, joten siinäpä tulee sitten vastattua samalla mitalla takaisin.
Arviot Shanghaissa asuvista ulkomaalaisista heittelevät 300-500 tuhannen välillä. Osa ulkomaalaisista on tietysti muita aasialaisia (korealaisia, japanilaisia), joten kaikki eivät näytä ulkoapäin siltä kuin minä ja sinä. Shanghailaisten maantieto on kehittynyt yhtä hurjaa vauhtia kuin kielitaito viimeisten vuosien aikana, ja kaikki tietävät että on olemassa maa nimeltä Suomi (Fen Lan), taksikuskeja myöten tiedetään että se on Pohjois-Euroopassa, ja monet osaavat liittää siihen Ruotsin ja Norjan. Suomalaisia Shanghaissa on noin 500. Ja täällä toimii suomalaisten yhdistys, joten kannattaa tutustua sivuihin: http://www.shanghainsuomalaiset.com/
Itse en tiedä paljoakaan paikallisten viettämästä yöelämästä (muuta kuin sen että kiinalaisten baarien juomavalikoima on surkea), mutta eipä sitä tarvitsekaan, sillä kaupungista löytyy runsaasti ulkomaalaisia ravintoloita, pubeja, baareja ja yökerhoja. Meno kuin missä tahansa Euroopan suurkaupungissa. En ole kuullut kenenkään valittavan. Tietysti näissä länkkäripaikoissa ei juuri paikallisiin tutustu. Tai ainakaan naisena paikallisten kontaktien luominen on baareissa rajallista.
Olen kirjoitellut blogissani jonkin verran kiinalaisista, ja suurin osa kokemuksistani on tietysti Shanghaista. Olen myös kirjoitellut runsaasti Shanghain nähtävyyksistä, ja joistakin harrastusmahdollisuuksista. Itse olen viihtynyt erinomaisesti, mutta tämän takia olen koittanut blogissani aina kirjoittaa Shanghai hehkutuksen lisäksi myös niistä huonoista puolista. Ja kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, minusta tänne kannattaa ehdottomasti tulle asumaan jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Alle kahdessa vuodessa tuntuu että olen saanut kokea viiden vuoden edestä uusia asioita, vaikka tuntuu ettei aikaa ole kulunut kuin puoli vuotta. Joten tänne vaan, ja ota tyttö kaikki ilo irti tämän miljoonakaupungin tarjoamista mahdollisuuksista, sillä niitä täällä riittää!
Jos tänne muuttaa ei saa kaivata liikaa luontoa, hiljaisuutta tai omaa rauhaa. Täytyy olla varautunut sietämään tungosta, epäystävällisyyttä, pitkiä matka-aikoja kaupungin sisällä ja myös lievää syrjjintää. Ei pidä välittää saasteista, metelistä, likaisuudesta eikä siitä ettei aina ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu (eikä siitä ettei pysty kontrolloimaan kaikkea).
Mitä sopeutuvaisempi (asioihin jotka eivät ole itselleen mielekkäitä), kokeilunhaluisempi, avoimempi ja sosiaalisesti rohkeampi on, sitä enemmän tästä kaupungista saa irti. No tietysti nuo ominaisuudet omaava ihminen pärjää hyvin missä tahansa, mutta tarkoitan tässä että viihtyäkseen Shanghaissa nuo ovat erityisen tärkeitä ominaisuuksia. Täällä pärjätäkseen ei taas juurikaan tarvitse olla ystävällinen, nöyrä, kohtelias tai perinteisen kielitaitoinen (nämä puhuvat ja ymmärtävät vain surkeaa englantia). Tietysti jos puhuu mandariini kiinaa hyvin, niin se on todellinen sopeutumisen jäänmurtaja.
Itse olen L-XL kokoinen Suomessa, joten 2 vuotta sitten Zara (se sama mikä Suomessakin) oli ainoa valmisvaatteita Shanghaissa myyvä ketju, josta pystyin ostamaan vaatteita. Sielläkin saatoin tunnissa kokeilla kaikki yhden liikkeen XL-kokoiset vaatteet, ja usein niistä tarpeeksi isoja oli ehkä noin yksi neljäsosa. Mutta eipä se ole vaatekomeron kasvatusta ehkäissyt, kangasmarkkinoilta kun saa teetätettyä melkein ihan mitä vain edullisesti.
Nyt tilanne on 200 prosenttia parempi, silllä H&M avasi viime vuonna kaksi liikettä Shanghaihin, joissa löytyy jonkin verran kokoja 40-44. Edelleen kangasmarkkinat ovat kova sana. Ja kun näihin henkilökohtaisiin mittoihin nyt mennään, niin isoimmat kengät Shanghaissa ovat naisille kokoa 38-39 (240-245 kiinalaisessa mitoituksessa). Ainoat vaatteet joita joudun edelleen hamstraamaan Suomesta ovat alusvaatteet plus sukkahousut. Shanghailaisille sisarillemme kun ei ole suotu sitten muodon muotoa...
Vaatteita ajatellen Suomeen paluu tulee olemaan todella tylsää, sillä nyt olen tottunut tilaamaan juuri sellaisen vaatteen kuin haluan minkävärisenä tahansa viikossa. Suomessahan tämä tämmöinen tilailu ei oikein taloudellisesti onnistu.
Kun muutin tänne kadulla vielä tuijoteltiin, jotkut ottivat kuvia kun kuljin metrolla ja rohkeimmat tunkivat itsensä samaan kuvaan kanssani (usein mitenkään erityisesti lupaa kysymättä). Samoin kaupoissa herätti mielenkiintoa ostoskorini sisältö siinä määrin, että sitä oli pakko päästä hypistelemään. Paljon on muuttunut tämänkin suhteen. En muista milloin joku olisi minua viimeksi tuijottanut, tai hypistellyt ostoskärryni sisältöä. Toisaalta täällä ihmiset ovat huomattavasti kielitaitoisempia ja nykyisin rohkeampia ryhtymään keskusteluun ulkomaalaisen kanssa. Toki samaan kuvaan halutaan vielä silloin tällöin, mutta nykyisin yleensä kysytään ensin sopiiko. Tietysti tarina on eri Shanghain ulkopuolella. Jo Suzhoussa vieraillessani viime syksynä kuului kävelykadun vartijan suusta reipas "Laowai!" huudahdus kun kävelimme ohi. Lähinnä se huvittaa. Jos joku tuijottaa niin hymyile takaisin. Hymyilemistä vieraalle pidetään täällä julkeana, joten siinäpä tulee sitten vastattua samalla mitalla takaisin.
Arviot Shanghaissa asuvista ulkomaalaisista heittelevät 300-500 tuhannen välillä. Osa ulkomaalaisista on tietysti muita aasialaisia (korealaisia, japanilaisia), joten kaikki eivät näytä ulkoapäin siltä kuin minä ja sinä. Shanghailaisten maantieto on kehittynyt yhtä hurjaa vauhtia kuin kielitaito viimeisten vuosien aikana, ja kaikki tietävät että on olemassa maa nimeltä Suomi (Fen Lan), taksikuskeja myöten tiedetään että se on Pohjois-Euroopassa, ja monet osaavat liittää siihen Ruotsin ja Norjan. Suomalaisia Shanghaissa on noin 500. Ja täällä toimii suomalaisten yhdistys, joten kannattaa tutustua sivuihin: http://www.shanghainsuomalaiset.com/
Itse en tiedä paljoakaan paikallisten viettämästä yöelämästä (muuta kuin sen että kiinalaisten baarien juomavalikoima on surkea), mutta eipä sitä tarvitsekaan, sillä kaupungista löytyy runsaasti ulkomaalaisia ravintoloita, pubeja, baareja ja yökerhoja. Meno kuin missä tahansa Euroopan suurkaupungissa. En ole kuullut kenenkään valittavan. Tietysti näissä länkkäripaikoissa ei juuri paikallisiin tutustu. Tai ainakaan naisena paikallisten kontaktien luominen on baareissa rajallista.
Olen kirjoitellut blogissani jonkin verran kiinalaisista, ja suurin osa kokemuksistani on tietysti Shanghaista. Olen myös kirjoitellut runsaasti Shanghain nähtävyyksistä, ja joistakin harrastusmahdollisuuksista. Itse olen viihtynyt erinomaisesti, mutta tämän takia olen koittanut blogissani aina kirjoittaa Shanghai hehkutuksen lisäksi myös niistä huonoista puolista. Ja kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, minusta tänne kannattaa ehdottomasti tulle asumaan jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Alle kahdessa vuodessa tuntuu että olen saanut kokea viiden vuoden edestä uusia asioita, vaikka tuntuu ettei aikaa ole kulunut kuin puoli vuotta. Joten tänne vaan, ja ota tyttö kaikki ilo irti tämän miljoonakaupungin tarjoamista mahdollisuuksista, sillä niitä täällä riittää!
23.2.08
Kiinalainen kauhutarina
Toinen tämän viikon oivallus tuli katsoessani elokuvaa 1408. Siis sitä Stephen Kingin novelliin perustuvaa kauhutarinaa, jossa hotellihuone on paha. Ei siis kirottu, vaan yksinkertaisesti paha.
En kerro tässä tarinan loppua niille, jotka eivät kirjaa ole lukeneet, tai elokuvaa nähneet. Mutta tiivistettynä: kirjailija, joka on päättänyt osoittaa tarun perättömäksi lähtee viettämään yötä tässä huoneessa. Yön aikana tapahtuu outoja asioita. Mm. taulut liikkuvat, lämpötilahuoneessa vaihtelee kuumasta kylmään, tavarat vaihtavat paikkaansa ja henkilökunta käyttäytyy oudosti.
Elokuvassa on mm. kohta jossa päähenkilö seuraa lämpötermostaatin mittaria, kuinka lämpötila huoneessa selittämättömästä syystä nousee. UV valo paljastaa verijälkiä ympäri huonetta, ja TV alkaa näyttämään pätkiä kirjailijan elämästä. Kelloradio soittaa samaa biisiä uudelleen ja uudelleen. Digitaalinen kello laskee aikaa alaspäin alkaen 60 minuutista. Kun kirjailija koittaa soittaa respaan lähteäkseen hotellista, menee keskustelu seuraavan suuntaisesti:
K: Hi, I'm calling from the room 1408. I would like to check out now. Please send someone to get my luggages.
R: Yes Sir, your dry cleaning will be ready tomorrow.
K: Excuse me? I would like to CHECK OUT.
R: As you wish Sir, breakfast will be delivered to you.
Ihan ok novelli, ja ihan ok leffa. Kingin tarinoista tehdyt leffat harvoin ovat aivan yksi yhteen tarinoiden kanssa, niin kuin ei ollut tämäkään. Mutta ei sen enempää tuosta leffasta, todellisuus kun voi olla tarua ihmeellisempää.
Olipa kerran blondi, joka tykkäsi matkustella. Blondi on varannut huoneen paikallisesta hotellista kiinalaisessa isossa kaupungissa. Paikan päällä varausta ei löydy nimellä, passin numerolla, eikä hotellin sähköpostilla lähettämällä varausnumerollakaan. Blondi viittaa vielä puhelinkeskusteluun, missä hän soitti hotelliin ja varmisti varauksen. Kenenkö kanssa blondi puhui. Mietittyään hetken blondi muistaa, että puhelin numero ja nimi löytyvät varausviestistä. Mr. Chen, se se oli! Vastaanottovirkailija pudistelee päätään, mutta kun tällä varausnumerolla ei ole mitään varausta olemassa. Eikä meillä sitä paitsi työskentele ketään Chen nimistä herraa...
Huone järjestyy muutamien puhelinsoittojen jälkeen. Blondi seuraa laukkupoikaa huoneeseen, ja alkaa asettumaan taloksi. Avataan laukut, laitetaan meikit pöydälle, hammasharja kylpyhuoneeseen...Äh! Blondi pomppii ulos kylppäristi toinen sukka märkänä. Keskellä kylpyhuoneen lattiaa on vesiläikkä. Pahuksen tehoton huonesiivous! Blondi kuivaa läikän pyyhkeellä, ja jatkaa tavaroiden purkamista. Aika lähteä illalliselle kaupungille.
Blondi saapuu takaisin huoneeseen, ja tyrkkää kortin pidikkeeseen aktivoidakseen sähköt. Mitään ei tapahdu. Blondi koittaa uudelleen, ei edelleenkään valoja. Äh. Soitto respaan. Hapuillen pöydän luokse, ja avaimenperässä olevan taskulampun valossa luuri ylös. Hiljaisuus, ei soittoääntä. Äh. Sähköt...niinpä. Takaisin respaan. Lupaavat lähettää korjaajan heti, blondi palaa huoneen luo odottamaan. Mutta kas, tällä kertaa kortti toimiikin, ja valot räpsähtävät päälle. Soitto respaan, ja korjausmiehen peruutus.
Aika mennä nukkumaan. Blondi hiipii kylppäriin pesemään hampaita. Äh! Taas vettä lattialla. Blondi koittaa kurottaa kuivaukseen käytettyä pyyhettä kastelematta jalkojaan lisää, samaan aikaan kun ovelta kuuluu koputus. Eikun avaamaan. Korjausmies kysyy onko ongelmia TV:n kanssa. Blondi selittää että ei, sähköjen kanssa oli, mutta kuten hän voi huomata ne ovat nyt ok. Ja blondi on pahoillaan vaivasta, mutta koitti peruuttaa. Siis on ongelma sähkön kanssa? Äh. No, no, no! Ovi kiinni, ja kuivaaman kylppärin lattiaa.
Vihdoinkin sänkyyn, blondi vetäisee päiväpeitteen pois ja eteen aukenee beige viltti, jonka keskellä on iso ruskean punainen läikkä. Yöäääk! Blondi viskaa viltin nurkkaan. Nyt nukutaan pelkällä lakanalla. Blondi avaa telkun. Hotellin mainoskanava mainostaa Blue Orchid Spa:n palveluita. Ohjeet..."paina TV + OK, jos haluat katsella kaapelikanavia". Blondi painaa ensin TV ja sitten OK. Mitään ei tapahdu. Blondi kokeilee uudelleen. Ei mitään. Blondi kokeilee TV ja OK painamista yhtäaikaa. TV menee pois päältä.
Blondi avaa TV:n uudelleen, ja Blue Orchid Spa:n mainos aukeaa ruutuun. Juuri sinulle olisi blue day-paketti tarjolla puoleen hintaan maanantaisin. Blondi koittaa muita painikkeita. Mitään ei tapahdu. Blondi kipuaa pois sängystä ja kokeilee kanavan vaihtoa suoraan TV:n etupaneelista. Tv menee pois päältä.
Blondi luovuttaa, ja hipsii vessaan. Äh! Taas lammikko keskellä lattiaa. Blondi soittaa respaan:
B: Hi, I'm calling from room 509. There is a water leakage in my bathroom. Could you please send someone to fix that?
R: Yes ma'am, sure. You can find a room service menu in your room. You can dial...
B: No, no, no! Sorry, I don't want to order food. I have water leaking in bathroom. I don't know where it is coming, but it won't stop. Please send someone.
R: As you wish ma'am.
Blondi istuu sängylle odottamaan. Hetken päästä kuuluu koputus. "Ma'am, here is your water", sanoo poika ovella, ja ojentaa Evian pulloa. No, no, no! Blondi lähettää pojan vesipulloineen pois, ja asettaa pyyhkeen keskelle kylppärin lattiaa. Nyt nukkumaan. Kahden tunnin päästä aamuyöllä blondi herää kun TV räpsähtää päälle, ja Blue Orchid Spa:n mainos lähtee pyörimään.
Kuka kaipaa fiktiivisiä kauhutarinoita, kun meillä on ihan oikeita kiinalaisia?
En kerro tässä tarinan loppua niille, jotka eivät kirjaa ole lukeneet, tai elokuvaa nähneet. Mutta tiivistettynä: kirjailija, joka on päättänyt osoittaa tarun perättömäksi lähtee viettämään yötä tässä huoneessa. Yön aikana tapahtuu outoja asioita. Mm. taulut liikkuvat, lämpötilahuoneessa vaihtelee kuumasta kylmään, tavarat vaihtavat paikkaansa ja henkilökunta käyttäytyy oudosti.
Elokuvassa on mm. kohta jossa päähenkilö seuraa lämpötermostaatin mittaria, kuinka lämpötila huoneessa selittämättömästä syystä nousee. UV valo paljastaa verijälkiä ympäri huonetta, ja TV alkaa näyttämään pätkiä kirjailijan elämästä. Kelloradio soittaa samaa biisiä uudelleen ja uudelleen. Digitaalinen kello laskee aikaa alaspäin alkaen 60 minuutista. Kun kirjailija koittaa soittaa respaan lähteäkseen hotellista, menee keskustelu seuraavan suuntaisesti:
K: Hi, I'm calling from the room 1408. I would like to check out now. Please send someone to get my luggages.
R: Yes Sir, your dry cleaning will be ready tomorrow.
K: Excuse me? I would like to CHECK OUT.
R: As you wish Sir, breakfast will be delivered to you.
Ihan ok novelli, ja ihan ok leffa. Kingin tarinoista tehdyt leffat harvoin ovat aivan yksi yhteen tarinoiden kanssa, niin kuin ei ollut tämäkään. Mutta ei sen enempää tuosta leffasta, todellisuus kun voi olla tarua ihmeellisempää.
Olipa kerran blondi, joka tykkäsi matkustella. Blondi on varannut huoneen paikallisesta hotellista kiinalaisessa isossa kaupungissa. Paikan päällä varausta ei löydy nimellä, passin numerolla, eikä hotellin sähköpostilla lähettämällä varausnumerollakaan. Blondi viittaa vielä puhelinkeskusteluun, missä hän soitti hotelliin ja varmisti varauksen. Kenenkö kanssa blondi puhui. Mietittyään hetken blondi muistaa, että puhelin numero ja nimi löytyvät varausviestistä. Mr. Chen, se se oli! Vastaanottovirkailija pudistelee päätään, mutta kun tällä varausnumerolla ei ole mitään varausta olemassa. Eikä meillä sitä paitsi työskentele ketään Chen nimistä herraa...
Huone järjestyy muutamien puhelinsoittojen jälkeen. Blondi seuraa laukkupoikaa huoneeseen, ja alkaa asettumaan taloksi. Avataan laukut, laitetaan meikit pöydälle, hammasharja kylpyhuoneeseen...Äh! Blondi pomppii ulos kylppäristi toinen sukka märkänä. Keskellä kylpyhuoneen lattiaa on vesiläikkä. Pahuksen tehoton huonesiivous! Blondi kuivaa läikän pyyhkeellä, ja jatkaa tavaroiden purkamista. Aika lähteä illalliselle kaupungille.
Blondi saapuu takaisin huoneeseen, ja tyrkkää kortin pidikkeeseen aktivoidakseen sähköt. Mitään ei tapahdu. Blondi koittaa uudelleen, ei edelleenkään valoja. Äh. Soitto respaan. Hapuillen pöydän luokse, ja avaimenperässä olevan taskulampun valossa luuri ylös. Hiljaisuus, ei soittoääntä. Äh. Sähköt...niinpä. Takaisin respaan. Lupaavat lähettää korjaajan heti, blondi palaa huoneen luo odottamaan. Mutta kas, tällä kertaa kortti toimiikin, ja valot räpsähtävät päälle. Soitto respaan, ja korjausmiehen peruutus.
Aika mennä nukkumaan. Blondi hiipii kylppäriin pesemään hampaita. Äh! Taas vettä lattialla. Blondi koittaa kurottaa kuivaukseen käytettyä pyyhettä kastelematta jalkojaan lisää, samaan aikaan kun ovelta kuuluu koputus. Eikun avaamaan. Korjausmies kysyy onko ongelmia TV:n kanssa. Blondi selittää että ei, sähköjen kanssa oli, mutta kuten hän voi huomata ne ovat nyt ok. Ja blondi on pahoillaan vaivasta, mutta koitti peruuttaa. Siis on ongelma sähkön kanssa? Äh. No, no, no! Ovi kiinni, ja kuivaaman kylppärin lattiaa.
Vihdoinkin sänkyyn, blondi vetäisee päiväpeitteen pois ja eteen aukenee beige viltti, jonka keskellä on iso ruskean punainen läikkä. Yöäääk! Blondi viskaa viltin nurkkaan. Nyt nukutaan pelkällä lakanalla. Blondi avaa telkun. Hotellin mainoskanava mainostaa Blue Orchid Spa:n palveluita. Ohjeet..."paina TV + OK, jos haluat katsella kaapelikanavia". Blondi painaa ensin TV ja sitten OK. Mitään ei tapahdu. Blondi kokeilee uudelleen. Ei mitään. Blondi kokeilee TV ja OK painamista yhtäaikaa. TV menee pois päältä.
Blondi avaa TV:n uudelleen, ja Blue Orchid Spa:n mainos aukeaa ruutuun. Juuri sinulle olisi blue day-paketti tarjolla puoleen hintaan maanantaisin. Blondi koittaa muita painikkeita. Mitään ei tapahdu. Blondi kipuaa pois sängystä ja kokeilee kanavan vaihtoa suoraan TV:n etupaneelista. Tv menee pois päältä.
Blondi luovuttaa, ja hipsii vessaan. Äh! Taas lammikko keskellä lattiaa. Blondi soittaa respaan:
B: Hi, I'm calling from room 509. There is a water leakage in my bathroom. Could you please send someone to fix that?
R: Yes ma'am, sure. You can find a room service menu in your room. You can dial...
B: No, no, no! Sorry, I don't want to order food. I have water leaking in bathroom. I don't know where it is coming, but it won't stop. Please send someone.
R: As you wish ma'am.
Blondi istuu sängylle odottamaan. Hetken päästä kuuluu koputus. "Ma'am, here is your water", sanoo poika ovella, ja ojentaa Evian pulloa. No, no, no! Blondi lähettää pojan vesipulloineen pois, ja asettaa pyyhkeen keskelle kylppärin lattiaa. Nyt nukkumaan. Kahden tunnin päästä aamuyöllä blondi herää kun TV räpsähtää päälle, ja Blue Orchid Spa:n mainos lähtee pyörimään.
Kuka kaipaa fiktiivisiä kauhutarinoita, kun meillä on ihan oikeita kiinalaisia?
Ohi on
Meinaan talvi. Jos Suomessa on ihmetelty lämmintä ja lumetonta talvea, täällä taas blondia on ihmetyttänyt Shanghain vuosien erilaisuus. Ensimmäinen syksy oli kuuma ja kostea pitkälle marraskuuhun asti. Talvi oli sateinen ja tuulinen, mutta lämmin. Kevät oli viileä ja sateinen. Kesä oli odotettua kuivempi ja viileämpi, ja kunnon helteitä ei kestänyt kuin pari viikkoa.
Kun taas toisella kertaa syksy oli viileä, ja joulukuussa komerosta joutui kaivamaan oikeat talvivaatteet ekaa kertaa Shanghaissa olo aikana. Ja juuri kun juhlin etten ole nähnyt lunta vuoteen, maahan leijaili ensimmäiset vuoteen näkemäni valkoiset hiutaleet. Nollakelejä jatkui parin viikon ajan, ja juuri kun tuntui että tästä tulee ankea talvi koko Kiinalle, lämpötila kipusi 12 asteeseen. Kun viime vuonna tähän aikaan kahlattiin vedessä viikkoja kestäneiden sateiden jälkeen, nyt keli on kuin Suomessa kesäkuussa. Eikä tietoakaan sateista. Toivottavasti tämä lupailee kunnon kuumaa ja trooppisen kosteaa kesää :-)
Näinä päivinä olen kuullut useammankin suomalaisen suusta kuinka ihana ulkoiluilma sitä olisi, ja kuinka on "aivan pakko päästä ulkoilemaan". Hmmmm. Ilmeisesti suomalaiset osaavat arvostaa hyvää keliä erilailla, kuin muista maista kotoisin olevat. En ole kuullut vastaavia "pakko päästä ulos" kiljahduksia ikinä muilta kuin suomalaisilta. Ja muuten, jos kiljahduksiin ei yhdy saa "olet sosiaalinen luopio mulkaisuja". Hmmm.
Itse en siis aivan pysty samaistumaan tunteeseen. "Pakko päästä ulos"... tekemään niin kuin mitä? Juu, juu, on se hienoa että aurinko paistaa ja linnut laulaa (täällä lähiössä pystyy silloin tällöin kuulemaan lintujen laulua), mutta entäs sitten? Ymmärrän että meidän aurinkomme on jossain vaiheessa kuoleva luonnonvara, mutta käsittääkseni se ei tule tapahtumaan meikäläisen elinaikana. Enkä usko että vaikka viettäisin 365 päivää vuodesta ulkona (tekien mitä?), niin miljoonien vuosien päästä ihmiskunnasta jäljellä olevat rippeet hyötyisivät tästä mitenkään. Hmmm.
Vaikka ulkona paistaa aurinko, ilma on kirkas, linnut laulavat ja takapihalla kasvavat kukat ovat alkaneet kukkimaan (älä minulta kysy mitä ne ovat, kuuluivat vuokrasopimukseen), niin pysyn hyvällä omalla tunnolla ikkunalasin sisäpuolella ja nautin siitä ettei lämmitintä enää tarvitse pitää päällä. Laitan uuden dvd:n soimaan, korkkaan pullon hyvää valkoviiniä (rypäleet, siinä joitain auringon hyviä saavutuksia!), nostan jalat pöydälle ja avaan ystävieni Suomesta tuoman roskaromaanin. Linnut saavat laulaa ulkona, ja muut tehdä siellä mitä haluavat (niin kuin mitä?). Minulla ei tee tiukkaa jäädä sisälle aurinkoisena päivänä. Sosiaalisista paineista huolimatta.
Kun taas toisella kertaa syksy oli viileä, ja joulukuussa komerosta joutui kaivamaan oikeat talvivaatteet ekaa kertaa Shanghaissa olo aikana. Ja juuri kun juhlin etten ole nähnyt lunta vuoteen, maahan leijaili ensimmäiset vuoteen näkemäni valkoiset hiutaleet. Nollakelejä jatkui parin viikon ajan, ja juuri kun tuntui että tästä tulee ankea talvi koko Kiinalle, lämpötila kipusi 12 asteeseen. Kun viime vuonna tähän aikaan kahlattiin vedessä viikkoja kestäneiden sateiden jälkeen, nyt keli on kuin Suomessa kesäkuussa. Eikä tietoakaan sateista. Toivottavasti tämä lupailee kunnon kuumaa ja trooppisen kosteaa kesää :-)
Näinä päivinä olen kuullut useammankin suomalaisen suusta kuinka ihana ulkoiluilma sitä olisi, ja kuinka on "aivan pakko päästä ulkoilemaan". Hmmmm. Ilmeisesti suomalaiset osaavat arvostaa hyvää keliä erilailla, kuin muista maista kotoisin olevat. En ole kuullut vastaavia "pakko päästä ulos" kiljahduksia ikinä muilta kuin suomalaisilta. Ja muuten, jos kiljahduksiin ei yhdy saa "olet sosiaalinen luopio mulkaisuja". Hmmm.
Itse en siis aivan pysty samaistumaan tunteeseen. "Pakko päästä ulos"... tekemään niin kuin mitä? Juu, juu, on se hienoa että aurinko paistaa ja linnut laulaa (täällä lähiössä pystyy silloin tällöin kuulemaan lintujen laulua), mutta entäs sitten? Ymmärrän että meidän aurinkomme on jossain vaiheessa kuoleva luonnonvara, mutta käsittääkseni se ei tule tapahtumaan meikäläisen elinaikana. Enkä usko että vaikka viettäisin 365 päivää vuodesta ulkona (tekien mitä?), niin miljoonien vuosien päästä ihmiskunnasta jäljellä olevat rippeet hyötyisivät tästä mitenkään. Hmmm.
Vaikka ulkona paistaa aurinko, ilma on kirkas, linnut laulavat ja takapihalla kasvavat kukat ovat alkaneet kukkimaan (älä minulta kysy mitä ne ovat, kuuluivat vuokrasopimukseen), niin pysyn hyvällä omalla tunnolla ikkunalasin sisäpuolella ja nautin siitä ettei lämmitintä enää tarvitse pitää päällä. Laitan uuden dvd:n soimaan, korkkaan pullon hyvää valkoviiniä (rypäleet, siinä joitain auringon hyviä saavutuksia!), nostan jalat pöydälle ja avaan ystävieni Suomesta tuoman roskaromaanin. Linnut saavat laulaa ulkona, ja muut tehdä siellä mitä haluavat (niin kuin mitä?). Minulla ei tee tiukkaa jäädä sisälle aurinkoisena päivänä. Sosiaalisista paineista huolimatta.
14.2.08
Sydämiä ja kerubeja
Viime vuodesta viisastuneena pysyin ystävänpäivänä kotona, ja nautin kotiinkuljteuksen anneista. Tarkoitan siis ruokaa.
Ongelma ystävänpäiväillallisissa on, että kiinalaiset ottavat tälläisistä täysin länsimaalaisista tapahtumista kaiken rahallisen hyödyn irti. Ja vetävät homman vielä aikalailla överiksi. Jos tavallisessa länsimaalaisessa ravintolassa pääruoka listalta maksaa keskimäärin 80 rmb, niin ystävänpäivänä samainen ravintola tarjoaa ainoastaan 1000 rmb/hlö ystävänpäivämenusettejä. Yleisesti settiin kuuluu juomien puolesta yksi lasi viiniä/kuohuviiniä (normaalisti 50 rmb) ja kahvi/tee (10 rmb). Ruokalajeja on yleensä 5-7. Tarkoittaen keittoa (20 rmb), salaattia (20 rmb) ja/tai pientä alkupalaa (30 rmb), 1-3 pientä pääruoka-annosta (50 rmb/kpl) sekä jälkiruoka (40 rmb). Ja ruusu (2 rmb). Annoskokojen ollessa noin puolet kiinalaisesta kämmenestä, ei ongelmana ole että tulisi täyteen. Ei kiitos, mieluummin illastan ulkona joku toinen ilta, ja saan tilattua lempipizzani listalta 60 rmb:llä ja pullon kuoharia 180 rmb:llä. Eikä tarvitse esittää, että nauttisi kylmistä hummerinpaloista.
Valitsin siis lämpimän sängyn, hyvän leffan, kuoharin omasta hyllystä ja kotiinkuljetetun pizzan. Toivottavasti kaikilla ystävillänikin oli juuri mieluinen ystävänpäivä!
Ongelma ystävänpäiväillallisissa on, että kiinalaiset ottavat tälläisistä täysin länsimaalaisista tapahtumista kaiken rahallisen hyödyn irti. Ja vetävät homman vielä aikalailla överiksi. Jos tavallisessa länsimaalaisessa ravintolassa pääruoka listalta maksaa keskimäärin 80 rmb, niin ystävänpäivänä samainen ravintola tarjoaa ainoastaan 1000 rmb/hlö ystävänpäivämenusettejä. Yleisesti settiin kuuluu juomien puolesta yksi lasi viiniä/kuohuviiniä (normaalisti 50 rmb) ja kahvi/tee (10 rmb). Ruokalajeja on yleensä 5-7. Tarkoittaen keittoa (20 rmb), salaattia (20 rmb) ja/tai pientä alkupalaa (30 rmb), 1-3 pientä pääruoka-annosta (50 rmb/kpl) sekä jälkiruoka (40 rmb). Ja ruusu (2 rmb). Annoskokojen ollessa noin puolet kiinalaisesta kämmenestä, ei ongelmana ole että tulisi täyteen. Ei kiitos, mieluummin illastan ulkona joku toinen ilta, ja saan tilattua lempipizzani listalta 60 rmb:llä ja pullon kuoharia 180 rmb:llä. Eikä tarvitse esittää, että nauttisi kylmistä hummerinpaloista.
Valitsin siis lämpimän sängyn, hyvän leffan, kuoharin omasta hyllystä ja kotiinkuljetetun pizzan. Toivottavasti kaikilla ystävillänikin oli juuri mieluinen ystävänpäivä!
Hyvää Ystävänpäivää!
Happy Valentine's Day!
6.2.08
Rat it out!
Rotan vuosi (7.2.2008) aloittaa aina 12 vuoden mittaisen kiinalaisten horoskooppimerkkien kierron. Tämän vuoden sanotaan olevan mahdollisuuksien ja uusien alkujen aikaa.
Rotta-ihmiset ovat kiinalaisten mukaan ahneita ja oppurtunistisia, mutta toisaalta erittäin suojelivia läheisiä ystäviään kohtaan.
.jpg)
Kiinalaisen ajanlaskun mukaan elämme seuraavaksi vuotta 4705. Tuntuupa yhtäkkiä vanhalta.
.jpg)
Oikein Hyvää Kiinalaista Uutta Vuotta!
Happy Chinese (Lunar) New Year!
Xin Nein Kuai Le!
Happy Chinese (Lunar) New Year!
Xin Nein Kuai Le!
5.2.08
Yötoive
Jep, meikäläinenkin oli kuuntelemassa 23.1. Nightwishin Shanghain konserttia! En suuren suuri fani ole ikinä ollut (hyvä Tarja!), mutta olihahn se nähtävä mitä uusi solisti on mukanaan bändiin tuonut.
Paikkana oli Hongkoun lämmittämätön sisähalli. Kelit eivät siis tätäkään tapahtumaa suosineet, sillä Shanghaissa on ollut jo parin viikon ajan vain 1-7 astetta lämmintä. Takki pysyi siis tiukasti päällä koko shown ajan.
Paikalle olisi ehkä mahtunut maksimissaan 2000 ihmistä, ja halli oli alle puolillaan (jostain varmaan löytyy viralliset luvut). Paikalla oli kiitettävä määrä suomalaisia, vähintään saman verran muita länkkäreitä ja runsaasti kiinalaisia, joista osa oli osannut oikein pukeutua teeman mukaan.
Lämppäribändinä oli italialainen(?) Skylark, joka soittaa Nightwishin ja Rammsteinin sekoitusta naisartistilla höystettynä. Kiinalaiset villiintyivät jo Skylarkin aloittaessa, jolloin mieleen hiipi inhottava epäilys, etteivät kiinalaiset fanit välttämättä ole aivan selvillä minkänäköisiä Nightwishin artistit ovat. Takanani oleva suomalainen mies selitti kiinalaisille, että kyseessä on lämppäribändi joka soittaa ennen Nightwishiä.
Skylarkin esitys tai musisointi ei ollut kehuttavaa, vaikka toki onnistuivat nostattamaan tunnelmaa 45 minuuttia myöhässä alkaneessa konsertissa. Lämppäri-idea vain hieman latistui kun Nightwishiä sai heidän jälkeensä odotella vielä toiset 45 minuuttia. Sopii ehkä Euroopan areenoille missä on lämmintä ja myymälöitä kymmenittäin, mutta kiinalaisissa konserteissa fanituotteiden myynti on vähäistä, puhumattakaan että paikalla myytäisiin minkäänlaista juomista. Odotus paikallaan istuen jääkylmässä hallissa hieman latistaa fiilistä.
Mutta alkoihan se show vihdoin ja viimein. Nightwish soitti n. 2 tuntia joista suurin osa uutta tuotantoa. Lopuksi kuulijoita hemmoiteltiin Nemon kaltaisilla vanhemmilla hiteillä, mutta mm. Sleeping sunia ei tässä konsertissa kuultu.
Kiinalaiset olivat mukana alusta asti, eivätkä vartijatkaan enää jaksaneet koittaa pitää ihmisiä istumassa, vaan mossata sai rauhassa seisaaltaan.
Itse viihdyin hyvin viimeiset 2 tuntia. Aivan selvästi bändin pojat olivat nyt päässeet siihen mihin solistin vaihdolla ilmeisesti pyrittiinkin. Nyt he olivat tähtiä, ja naislaulaja oli vain sivussa pomppiva lisä.
Kundit eivät aivan pystyneet edes neljän hengen karismallaan ottamaan lavaa, eikä "kyrpää perseeseen" huudot oikein tehneet vaikutusta. Jotain puuttui.
Tuomas oli ehkä esiiintymiseltään vakuuttavin, mutta vierelleen pojat olisivat tarvinneet jonkun jolla hyvän lauluäänen lisäksi on myös kyky ottaa lava haltuun, ja tehdä lähtemätön vaikutus esiintymisellään yleisöön. Nyt osa shown mahtipontisuudesta tuntui puuttuvan. Yhtenä huomattavana asiana paistoi myös pyrotekniikan puuttuminen. En tiedä käyttääkö Nightwish sitä yleensäkään keikoillaan, mutta olisi se showhun sopinut. Ehkäpä Kiinan viranomaiset ovat osaltaan latistaneet esitystä.
Uusi solisti lauloi hyvin, ja pystyi esittämään vanhatkin kappaleet omanlaisinaan. Vaikutelmaksi jäi kuitenkin hieman liian Peppi Pitkätossumainen tyttömäinen esiintyminen. Ehkä laulaja sopisi paremmin poppariksi kuin rokkariksi. Tulevaisuus näyttää.
PS. Hih...no joo. Meikäläinen ei ole pitkän linjan metalliblondi. Enkä ole ikinä ollut todellinen Nightwish fani. Ehkä esitys ei ollut sen parempi tai huonompi kuin heidän esityksensä yleensäkään. Itse olin vain pettynyt. Odotukset olivat paljon korkeammalla. Ja järjestelyt (aikataulutus ja jääkylmä halli) olivat vielä piste pettymys iin päälle.
1.2.08
Kiinan talvi painajainen
Niin kuin ehkä uutisissa olettekin jo nähneet, niin Kiinassa on lumisin (kylmin) talvi 50 vuoteen. Shanghaissa lunta enemmän kuin 10 vuoteen, vaikkei se vielä varsin paljon olekaan. Mutta ollaan tästä lumimäärästä, tai lämpötilasta mitä mieltä tahansa, niin selväksi on viime viikkojen aikana tullut, että ellei tilanne parane, on edessä vaikeat ajat monille kiinalaisille. Tällä hetkellä Kiinan uutisissa ilmoitetaan kelin vuoksi kuolleita olevan n. 60 henkeä, mutta jos historiaa miettii niin eiköhän tuohon voi melkein heittää nollan perään.
.jpg)
Shanghai 31.1. - snow isn't really a big problem here.
Suurimpia ongelmia jo tällä hetkellä on elintarvikkeiden loppuminen saartoon jääneissä miljoonien ihmisten kaupungeissa. Sama koskee hiilikuljetusten tavoittamattomiin jääneitä voimaloita, joiden varastot ovat loppumassa ja sähköntuotantoa vuoden kylmimpänä aikana on jouduttu rajoittamaan.
Kolmas ongelma jonka merkittävyys johtuu nimenomaan tästä vuoden ajasta, ja siitä että Aasian vuoden suurin juhla (kiinalainen uusi vuosi) on ensi viikolla, on julkisen liikenteen takkuaminen.
Tartutaanpa viimeiseen ensimmäiseksi. Kiinalaiset ovat äärimmäisen taikauskoisia ja perinteisiä. Kiinalainen uusi vuosi on juhla jota on aina vietetty perheen kesken. Huolimatta siitä että sadat miljoonat kiinalaiset työskentelevät nykyisin muualla kuin synnyinpaikkakunnallaan. Näille kiinalaisille tämä on myös usein vuoden ainoa loma mitä he kuusi-seitsemänpäiväisestä työviikostaan vuoden aikana saavat. Tällöin siis suunnataan hinnalla millä hyvänsä sukulaisten luokse. Esim. varkauksien määrä nousee huomattavasti joka vuosi tammikuussa, kun kiinalaiset alkavat varastelemaan saadakseen rahaa kotimatkaa varten.
Tämä matkustuskausi alkaa noin kahta viikkoa ennen uutta vuotta, eli tänä vuonna juuri samaan aikaan kun kelit heikkenivät. Matkailukauden aikana yhdessä maakunnassa pitkänmatkan junilla päivässä kulkevien ihmisten määrä voi olla jopa 4 miljoonaa. Ja Kiinassa maakuntia on kymmenittäin.
Viime viikolla lentoja ja junavuoroja alettiin perua kelin takia. Mm. Shanghaissa tällä viikolla lähijunia lukuunottamatta lähes kaikki junavuorot on peruttu. Myös lennoista osa on peruttu, ja sisämään kentät on suljettu kokonaan. Kiinalaisten on kuitenkin pakko päästä loman aikana kotiin, joten miljoonat ihmiset ympäri Kiinan ovat jumiintuneet rautatieasemille, ja lentokentille toivoen niiden aukeamista ja kelin paranemista. Hallitus koittaa kannustaa ihmisiä perumaan lippunsa (yhtiöt ovat luvanneet palauttaa rahat), palaamaan asumuksiinsa ja viettämään uuden vuoden tänä vuonna siellä missä asuvat. Katselin TV:stä kun viranomaiset koittivat saada rautatieasemalla ihmisiä lunastamaan rahat takaisin. Noin yksi sadasta suostui.
Aina ei kyse ole myöskään vastahakoisuudesta, osa matkalaisista on jäänyt loukkuun kentille kesken matkansa. Ei siis ole mihin mennä, eikä näillä ihmisillä aina ole muutamaa sataa yuania enempää rahaa, hotellin maksaessa halvimmillaan noin 300 rmb/yö (noin puolen kuukauden palkka esim. siivoojalle). Hallitus on uutisten mukaan perustanut majoituspaikoja kouluihin ja sairaaloihin näitä ihmisiä varten. Asemilla myös jaetaan odottajille nuudelikeittoa ja vettä.
Mutta mihin ihmiset palaisivat jos vaikka palaisivat asumuksilleen? Kiinassa kaikissa kodeissa ei ole lämmitystä, ja vaikka olisikin, on Keski-Kiinassa miljoonien ihmisten kaupunkeja ilman sähköä tuotantovaikeuksien vuoksi. Shanghaissa sähköt pieniä katkoja lukuunottamatta toimivat vielä hyvin, mutta mm. Shanghain naapurikunnista osa on jo osittain ilman sähköä. Ne joilla on varaa siirtyvät hotelleihin.
Ehkä merkittävin asia on kuitenkin elintarvikekuljetusten estyminen. Eihän pari viikkoa ilman kaupasta saatavia elintarvikkeita ole mikään ongelma? Ei ehkä meille länsimaalaiseen kulutukseen tottuneille. Mietin mitä söisimme jos emme saisi mitään ostettua kahteen viikkoon. Kaapissa on kymmenittäin säilyketölkkejä tomaatteja, papuja, kasviksia, hedelmiä, kalaa ja lihaa. Löytyy pusseja erilaisia riisiä, pastaa, nuudeleita, couscousia ja linssejä. Jo pelkästään jauhoja löytyy kolme pussia, puhumattakaan pakkasen jauheliha, ruisleipä ja metwursti varastosta. Todennäköisesti voisimme pulskasti jos söisimme tuon kaiken esim. kahden viikon aikana.
Asia ei kuitenkaan ole näin kiinalaisissa kodeissa. Mitä kiinalainen yleensä syö? No tietysti riisiä, jota varmasti jokaisesta taloudesta löytyy. Riisin lisäksi soijaa ja ruokaöljyä löytyy varmasti. Mutta mistä kiinalainen varsinaisen ruuan päivisin laittaa? Tuoreista kasviksista ja lihasta. Kiinalainen mummo, ayi, rouva tai Shanghaissa aviomies käyvät joka päivä kaupassa, ostavat vähän kerrallaan, mutta aina tuoretta. Täällä ei ole "ajetaan viikonloppuna ostarille ja mätetään auto täyteen safkaa seuraavaksi viikoksi" kulttuuria. Ihmisillä on kovin vähän mitään kotonaan, ja vielä vähemmän mitään mikä säilyisi pitkiä aikoja.
Kelin on luvattu paranevan rankkojen lumisateiden jälkeen viikonloppuna, ja toivottavasti näin.
.jpg)
Shanghai 31.1. - snow isn't really a big problem here.
Suurimpia ongelmia jo tällä hetkellä on elintarvikkeiden loppuminen saartoon jääneissä miljoonien ihmisten kaupungeissa. Sama koskee hiilikuljetusten tavoittamattomiin jääneitä voimaloita, joiden varastot ovat loppumassa ja sähköntuotantoa vuoden kylmimpänä aikana on jouduttu rajoittamaan.
Kolmas ongelma jonka merkittävyys johtuu nimenomaan tästä vuoden ajasta, ja siitä että Aasian vuoden suurin juhla (kiinalainen uusi vuosi) on ensi viikolla, on julkisen liikenteen takkuaminen.
Tartutaanpa viimeiseen ensimmäiseksi. Kiinalaiset ovat äärimmäisen taikauskoisia ja perinteisiä. Kiinalainen uusi vuosi on juhla jota on aina vietetty perheen kesken. Huolimatta siitä että sadat miljoonat kiinalaiset työskentelevät nykyisin muualla kuin synnyinpaikkakunnallaan. Näille kiinalaisille tämä on myös usein vuoden ainoa loma mitä he kuusi-seitsemänpäiväisestä työviikostaan vuoden aikana saavat. Tällöin siis suunnataan hinnalla millä hyvänsä sukulaisten luokse. Esim. varkauksien määrä nousee huomattavasti joka vuosi tammikuussa, kun kiinalaiset alkavat varastelemaan saadakseen rahaa kotimatkaa varten.
Tämä matkustuskausi alkaa noin kahta viikkoa ennen uutta vuotta, eli tänä vuonna juuri samaan aikaan kun kelit heikkenivät. Matkailukauden aikana yhdessä maakunnassa pitkänmatkan junilla päivässä kulkevien ihmisten määrä voi olla jopa 4 miljoonaa. Ja Kiinassa maakuntia on kymmenittäin.
Viime viikolla lentoja ja junavuoroja alettiin perua kelin takia. Mm. Shanghaissa tällä viikolla lähijunia lukuunottamatta lähes kaikki junavuorot on peruttu. Myös lennoista osa on peruttu, ja sisämään kentät on suljettu kokonaan. Kiinalaisten on kuitenkin pakko päästä loman aikana kotiin, joten miljoonat ihmiset ympäri Kiinan ovat jumiintuneet rautatieasemille, ja lentokentille toivoen niiden aukeamista ja kelin paranemista. Hallitus koittaa kannustaa ihmisiä perumaan lippunsa (yhtiöt ovat luvanneet palauttaa rahat), palaamaan asumuksiinsa ja viettämään uuden vuoden tänä vuonna siellä missä asuvat. Katselin TV:stä kun viranomaiset koittivat saada rautatieasemalla ihmisiä lunastamaan rahat takaisin. Noin yksi sadasta suostui.
Aina ei kyse ole myöskään vastahakoisuudesta, osa matkalaisista on jäänyt loukkuun kentille kesken matkansa. Ei siis ole mihin mennä, eikä näillä ihmisillä aina ole muutamaa sataa yuania enempää rahaa, hotellin maksaessa halvimmillaan noin 300 rmb/yö (noin puolen kuukauden palkka esim. siivoojalle). Hallitus on uutisten mukaan perustanut majoituspaikoja kouluihin ja sairaaloihin näitä ihmisiä varten. Asemilla myös jaetaan odottajille nuudelikeittoa ja vettä.
Mutta mihin ihmiset palaisivat jos vaikka palaisivat asumuksilleen? Kiinassa kaikissa kodeissa ei ole lämmitystä, ja vaikka olisikin, on Keski-Kiinassa miljoonien ihmisten kaupunkeja ilman sähköä tuotantovaikeuksien vuoksi. Shanghaissa sähköt pieniä katkoja lukuunottamatta toimivat vielä hyvin, mutta mm. Shanghain naapurikunnista osa on jo osittain ilman sähköä. Ne joilla on varaa siirtyvät hotelleihin.
Ehkä merkittävin asia on kuitenkin elintarvikekuljetusten estyminen. Eihän pari viikkoa ilman kaupasta saatavia elintarvikkeita ole mikään ongelma? Ei ehkä meille länsimaalaiseen kulutukseen tottuneille. Mietin mitä söisimme jos emme saisi mitään ostettua kahteen viikkoon. Kaapissa on kymmenittäin säilyketölkkejä tomaatteja, papuja, kasviksia, hedelmiä, kalaa ja lihaa. Löytyy pusseja erilaisia riisiä, pastaa, nuudeleita, couscousia ja linssejä. Jo pelkästään jauhoja löytyy kolme pussia, puhumattakaan pakkasen jauheliha, ruisleipä ja metwursti varastosta. Todennäköisesti voisimme pulskasti jos söisimme tuon kaiken esim. kahden viikon aikana.
Asia ei kuitenkaan ole näin kiinalaisissa kodeissa. Mitä kiinalainen yleensä syö? No tietysti riisiä, jota varmasti jokaisesta taloudesta löytyy. Riisin lisäksi soijaa ja ruokaöljyä löytyy varmasti. Mutta mistä kiinalainen varsinaisen ruuan päivisin laittaa? Tuoreista kasviksista ja lihasta. Kiinalainen mummo, ayi, rouva tai Shanghaissa aviomies käyvät joka päivä kaupassa, ostavat vähän kerrallaan, mutta aina tuoretta. Täällä ei ole "ajetaan viikonloppuna ostarille ja mätetään auto täyteen safkaa seuraavaksi viikoksi" kulttuuria. Ihmisillä on kovin vähän mitään kotonaan, ja vielä vähemmän mitään mikä säilyisi pitkiä aikoja.
Kelin on luvattu paranevan rankkojen lumisateiden jälkeen viikonloppuna, ja toivottavasti näin.
31.1.08
Hong Kong
Toinen Manner-Kiinan ulkopuolelle tehty reissu suuntasi Hong Kongiin. Tällä kertaa nähtävyyksistä listalla oli vanhoina tuttuina Peak ja Star ferry. Käytettävissä oli kaksi päivää, joista yksi oli varattu vierailulle hyviä arvosteluita saaneeseen Ocean parkiin. Merimaailma-huvipuistoon, jota turistit ja lehdet ovat kehuneet yhdeksi Aasian parhaimmista. Muu aika oli varattu shoppailulle ja honkkarin loistavasta kulinaristisesta maailmasta nauttimiselle.
And stop Forrest stop.
Evening in HK.
Night in HK.
Maisema Peakiltä oli kelistä huolimatta näkemisen arvoinen, vaikka poispääsyä ratikalla jouduimmekin jonottamaan yli puolisen tuntia. Suurempi yllätys meitä kohtasi pyöriessämme Sohon lähettyvillä ja etsiskellen ruokapaikkaa illaksi. Kävimme aperatiiveillä suomalaisen perustamassa "Finds" ravintolassa. Tämän jälkeen suuntasimme maailman pisimmille liukuportaille ja aloimme matkan ylöspäin tähyillen mahdollisia ruokapaikkoja. Ei osoittautunut helpoksi tehtäväksi.
We are...
...space jellys!
Dolphin pool and amusement park.
Stars of the show.
Other jumping stars.
Only way to see pandas.
Here it is!
Peakille päätimme suunnata heti ensimmäisenä iltana tarkoituksena nähdä Hong Kong ja Kowloon valoisaan aikaan ja pimeällä. Hämmästyksekseni olivat muuttaneet ylimmän näköala tasanteen maksulliseksi, joten tyydyimme kuvaamaan maisemia syrjempää. Ilmat ei suosineet ja keli oli viileä, tuuli kova ja näkyvyys ei erityisen hyvä. Vietimme aikaa valojen syttymistä odotellen toisessa Peakin uusista kummallisuuksista, Forest Gump ravintolassa. Ravintola luonnollisestikin tarjoili katkarapuruokia.
And stop Forrest stop.
Evening in HK.
Night in HK.
Maisema Peakiltä oli kelistä huolimatta näkemisen arvoinen, vaikka poispääsyä ratikalla jouduimmekin jonottamaan yli puolisen tuntia. Suurempi yllätys meitä kohtasi pyöriessämme Sohon lähettyvillä ja etsiskellen ruokapaikkaa illaksi. Kävimme aperatiiveillä suomalaisen perustamassa "Finds" ravintolassa. Tämän jälkeen suuntasimme maailman pisimmille liukuportaille ja aloimme matkan ylöspäin tähyillen mahdollisia ruokapaikkoja. Ei osoittautunut helpoksi tehtäväksi.
Oli perjantia ilta klo n. 20 ja ravintolat olivat kadulle asti täynnä. Ilmeisesti kaikilla hong kongilaisilla on varaukset viikoiksi eteenpäin ravintoloihin, meillä kuitenkaan ei ollut, ja emme voineet muuta kuin ihmetellä kadulla viinilasit kädessä tupaten täyteen ravintoloihin jonottavia ihmisiä. Siirryimme etsimään vapaata pöytää hieman syrjemmälle. Lopulta löysimme espanjalaisen ravintolan, jonka ravintolapäällikkö lupaili meille pian vapautuvaa pöytää ekstra tuolilla. Ei ehkä maailman paras ravintola, mutta tällä hetkellä se on kyllä edelleen Hong Kongin lempparipaikkojeni joukossa. Vastaus pöytätiedusteluun täysissä ravintoloissa oli mielestäni ollut tarpeettoman ylimielinen. Enää ei olla Englannissa.
Asiasta viisastuneena koitimme varata seuraavana päivänä Kowloonin puolelta pöytää yhdestä rannan ravintoloista. Täyttä oli, joten tyydyimme ravintolaan ilman näköalaa. Pienistä ongelmista huolimatta, aina saimme vatsan täyteen ja 90 prosenttisesti ruoka oli herkullista.
Päiväretki Ocean Parkiin oli onnistunut, tosin paikka ei aivan lunastanut odotuksiamme. Huvipuistoalueella vain yksi laite vei pisteet kotiin vatsanpohjassa tuntuvina vihlaisuina, ja hai-akvaario oli aika aneeminen verrattuna muihin näkemiini haitankkeihin. Riutta-akvaario osoittautui paremmaksi, tosin sekään ei ollut suuren suuri. Parasta antia akvaarioista oli meduusa-akvaario, jossa eri kokoisia meduusoja uiskenteli avaruusmaisessa ympäristössä.
We are...
...space jellys!
Puiston parasta antia oli kuitenkin delfiini- ja merileijonashow joka oli hauskaa seurattavaa. Mietityttämään jäi kuinkahan merileijonat ja delfiinit luonnossa kaveeraavat keskenään. Show oli joka tapauksessa hyvä, ja ainoa asia jonka takia voisin harkita vierailua Ocean parkissa uudelleenkin.
Dolphin pool and amusement park.
Stars of the show.
Other jumping stars.
Puiston hyviinpuoliin kuului myös se että sissäänpääsymaksu oikeutti kaikkiin laitteisiin ja akvaarioihin ja esityksiin puiston sisällä. Poistuessamme kävimme vielä moikkaamassa puiston pandoja, joista osa olikin varsin esiintyvällä tuulella. Ja jo tuttuun Hong Kong tyyliin jonotimme yli puoli tuntia pois pääsyä bussilla.
Only way to see pandas.
Here it is!
Illalla suuntasimme Kowloonin puolelle yömarkkinoille, joista mukaan tarttui laukkuja, kiikareita ja koruja. Sitten nopsaan seuraamaan viimeisiä hetkiä Hong Kongin puolen valoshowsta rannalla. Lähempää katsottuna kaupungin valot olivat vaikuttavampi näky kuin Peakiltä katsottuna, mutta jotenkin mielessä oli Shanghai ja Pudongin valot, eikä Hong Kong oikein pystynyt tekemään vaikutusta pilvenpiirtäjineen.
Seuraavana aamupäivä ennen paluuta Shenzheniin ja oikeaan Kiinaan käytimme katumarkkinoilla Mongkokissa. Viime visiitillä Mongkokin markkinat olivat tehneet vaikutuksen edullisilla tarjouksilla, ja tinkimisne helppoudella. Molemmat olivat ilmeisesti menneet talven lumia. Hinnat olivat korkeammalla kuin Shanghaissa ja tinkiminen ei luistanut. Mukaan ei lähtenyt mitään.
Paluu Shenzheniin sujui yhtä sujuvasti lautalla kuin kaikki muutkin siirtymisen loman aikana olivat menneet, ja ennen kuin tajusimmekaan olimme takaisin Manner-Kiinan puolella. Nautimme muutamat viimeiset siiiderit aurinkoisella terassilla ja siten suuntasimme kohti lentokenttää ja talvista Shanghaita.
30.1.08
Macao
Peliparatiisi. Sen verran Macao tietoutta oli itselleni karttunut ennen lauttamatkaa tuonne portugalilaisten aikoinaan hallinnoimalle alueelle. Suunnitelmana oli käydä katselemassa portugalilaiskortteleita, kokeilla paikallista ruokaa ja sitten suunnata joihinkin Macaon peliparatiiseista.
Vehicle of the week.
Touch of Europe.
And something chinese.
Ruins of Saint Paul's Church.
Venetta casino outside.
Venetta inside.
O sole mioooooooo!
That's the way I like my casino.
Some kitsch in the air.
Vehicle of the week.
Lauttamatka oli ohi tunnissa ja rajamuodollisuudet olivat nopeasti hoidettu. Arvioimme kartasta nähtävyyden jonne otimme lauttaterminaalista taksin, pohtien valuutta tilannettamme. Yuaneitahan meillä tietysti oli, mutta olin myös vaihtanut terminaalissa hyvällä kurssilla euroja Hong Kongin dollareiksi. Macaolla on kuitenkin omakin valuuttansa, Pataca, vaikka HKD:t ovatkin yleisesti hyväksyttyjä. Homma hoitui kätevämmin kuin kuvittelimmekaan. Patacan ja HKD:n arvo sama. Tai siis ainakin käyttörahana se toimii näin. Molemmilla valuutoilla voi maksaa missä tahansa, ja valuuttoja voi myös sekoittaa. Joten välillä maksoin HKD:nä ja Patacalla ja saatoin saada takaisin kumpaakin valuuttaa.
Touch of Europe.
And something chinese.
Ruins of Saint Paul's Church ei ollut vaikuttava näky, mutta korttelin alueen ympärillä olivat miellyttävän eurooppalaisia. Ihmiset näyttivät kiinalaisilta, mutta olivat kohteliaita ja siistejä. Ja ymmärsivät englantia! Tästä kannustuneina suuntasimme turisti-infoon (paikat jotka Manner-Kiinassa ovat täysin hyödyttömiä kiinaa osaamattomalle) ja kysyimme ohjeita lähimpään portugalilaiseen ravintolaan. Ravintola sijaitsikin melkein kulman takana, ja sinne suuntasimme testaamaan portugalilaista keittiötä.
Ruins of Saint Paul's Church.
Ruoka oli ok, ja ilmapiiri ravintolassa hyvä. Palvelu erinomaista. Portugalilainen keittiö jäi kuitenkin vielä ehkä hämärän peittoon, mutta vatsat olivat täynnä kun päätimme suunnata yhteen Macaon kuuluisimmista kasinoista, Venettaan (Venetsia).
Venetta casino outside.
Lähestyessämme kasinoa eteemme aukeni Las Vegasmainen valtava hotelli, jonka ympäristö oli lavastettu värikkääksi kopioksi Italian Venetsiasta. Päästyämme sisälle huomasimme ettei lavastus päättynyt tähän. Aula oli katedraalimaisesti kullattu ja kupolit maalattu. Toisen kerroksen ostoskeskuksen liikkeiden lomasta löytyi kanaaleja, joita pitkin gondoolikuskit veneitään ohjasivat. Jotkut jopa lauloivat. Ihmeteltyämme aikamme kaikkea tätä kitschiä päätimme suunnata pelikerrokseen.
Venetta inside.
O sole mioooooooo!
Välttelimme korkeidenpanosten puolta ja sujahdimme turvallisesti peliautomaattien joukkoon. Itse etsiskelin pokeria, joita tuntui löytyvän niukasti. Löysin kuitenkin 8 automaatin keskittymän ja aloin pelaamaan. Välillä piti käydä baarin puolella nesteyttämässä (alkoholijuomat eivät olleet ilmaisia), ja sitten jatkettiin. Parin tunnin pelaamisen jälkeen jäin voitolle n. 20 HKD kun alkupanokseni oli ollut saman verran. Ei hassumpaa, mutta mielessä sopii pitää ettei vastaava olisi taatusti onnistunut, jos olisin syöttänyt koneeseen aluksi 1000 HKD:a.
That's the way I like my casino.
Some kitsch in the air.
Aika Macaossa oli ohi ja meidän täytyi suunnata lauttaterminaaliin, jotta ehdimme viimeiselle lautalle Shenzheniin. Macaosta jäi hyvä mieli, halpa paikka se ei ollut, mutta kasinolla olisi voinut ehdottomasti viettää enemmänkin aikaa. Ehkäpä joskus toisten.
29.1.08
Shenzhen
Shanghain talvi ei lämmennyt vaan alkoi satamaan lunta! Kurjat kelit, ja kaupunkiin julistettiin hätätila "oranssi" jäätyneiden teiden vuoksi. Meikäläinen puolestaan siirsi ylimääräisen patterin makkariin.
Mini Greatwall.
Mini not modest statues.
Mini chinese bridge.
Mini Lhasa.
Monorail.
Mini Egypt.
Mini Manhattan - not cocktail.
Mini Europe.
Mini palaces of Bangkok.
Mini Tokio.
Mini Paris.
Shenzhen dim sum.
Shenzhen outlet.
Mutta eipä Shanghai ole ainoa paikka Kiinassa jota kelit koettelevat. Etelä-Kiinassa kelit olivat myös kovin vaihtelevia, ja t-paidassa ympäriinsä vaeltelemisen sai unohtaa.
Shenzhenille aikaa oli varattu kolmisen päivää, joiden aikana oli tarkoitus tutustua paikalliseen ruokaan, shoppailu mahdollisuuksiin ja käydä katsastamassa Shenzhenin kuuluisimmat nähtävyydet - Window of the world (mini maailma) ja Splendid China (mini Kiina).
Odotimme paljon varsinkin mini Kiinalta, ja uhosimme ennen vierailua kuinka aiomme kävellä mini Kiinan muurilla...odottakaas vain. Noh, ehkä mini muurilla olisi voinut juuri ja juuri kävellä, mutta pelkään että se olisi voinut sortua. Kyseessä oli siis puisto jonne oli ripoteltu pienoismalleja Kiinan kuuluisimmista nähtävyyksistä. Hieno ajatus sinällään, eikä toteutuskaan ollut hassumpi, olimme vaan kuvitelleet pienoismallien olevan hieman suurempaa kaliiperia. Kiersimme alueen ensin avokärryn kyydissä, ja jonka jälkeen kävelimme kierroksen kohokohdat läpi.
Mini Greatwall.
Mini not modest statues.
Mini chinese bridge.
Mini Lhasa.
Mini Kiina oli muutamassa tunnissa koluttu, jonka jälkeen päätimme ajella aluetta kiertelevällä monoraililla mini maailmaan. Mini maailma vaikutti alusta asti mahtipontisemmalta. Täällä pienoismallit olivat huomattavasti isompia, ja jotkut olivat jopa oikeaa vastaavassa koossa.
Monorail.
Toistimme mini Kiinassa hyväksi havaittua keinoa ottaa ensin kärryajelu, jonka lisäksi ostimme lipun aluetta kiertävään monorailiin ja Eiffel-tornin hissiin. Ajeltuamme aluetta läpi suuntasimme suosikkeihimme.
Mini Egypt.
Mini Manhattan - not cocktail.
Pariisi oli hyvin edustettuna, ja näkymät Eiffel-tornista olivat hyvät. Japanilaiset puutarhat olivat kauniita, mini Manhattan mielenkiintoinen (ja hieman historiallinen WTC torneineen), Lontoo oli pieni ja mini Eurooppa oli osittain suljettu. Hienoja olivat myös Aasian kaupunkien temppeleiden pienoismallit. Toisin kuin mini Kiinassa täällä aika ei antanut periksi kaikelle mielenkiintoiselle, ja näkemistä jäi vielä toiseenkin kertaan.
Mini Europe.
Mini palaces of Bangkok.
Mini Tokio.
Mini Paris.
Paikalliseen ruokaan tutustuimme majapaikkaamme lähellä olevan hotellin dim sum aamiaisella. Olimme paikan ainoat pitkänenät, ja herätimme hieman hilpeyttä paikallisissa koittaessamme valita erilaisia dim sumeja ohi menevistä kärryistä maisteltaviksi. Vaikka kokeilimme monenlaista nyyttiä, ei dim sumista vieläkään tullut lemppariherkkuani. Mutta aina pitää kokeilla.
Shenzhen dim sum.
Viimeinen aamu Shenzhenissä vietettiin shopaten feikki/kuormasta pudonneita merkkivaatteita. Tässä mielessä Shenzhen tarjosi jotain mitä Shanghaista en ole löytänyt (jos joku tietää Shanghaissa vastaavaa niin viestiä tuleen). Ajoimme ystävämme opastuksella kortteliin, joka oli täynnä matalia ränsistyneitä kerrostaloja, kipusimme rappuja ylös ja vastaan tuli mies joka toivotti meidät tervetulleeksi.
Eteemme aukeni rekkikaupalla designer housupukuja, juhlamekkoja, hameita, toppeja ja iltapukuja. Ensin oli hieman totuteltava ympäristön rähjäisyyteen, mutta kun oli päässyt siitä yli oli mielenkiintoista tutkia varastoa helmien toivossa. Ja muutamia löytyikin.
Myynnissä ilmeisesti ovat kopiot (tehty samoista kankaista)/ylijääneet/laadullisesti heikot kappaleet oikeilta tehtailta. Tarjolla on yleensä 1-6 kokoa, mutta erityisen loistavaksi paikan tekee, että sinne kerätyt vaatteet ovat suunnattuja USA:n markkinoille joten kokoja löytyi!
Shenzhen outlet.
Poistuessani talosta ostokset kainalossa jäin haikeena katselemaan kaikkia alueen tutkimattomia outlet myymälöitä. I shall be back!
Subscribe to:
Posts (Atom)
