30.12.06

Joulu on ohi

Lemmikkieläimen kuollessa suru, viha ja syyllisyyden tunto taistelevat ykköspaikasta omistajan mielessä.

Olisiko eläin pitänyt viedä aikaisemmin lääkäriin? Miksi en huomannut aikaisemmin että se oli todella kipeä? Olisiko pitänyt lopettaa eläin aikaisemmin? Olisiko Miska hengissä jos olisimme jääneet Suomeen? Kuoliko Miska sen takia että muutimme Shanghaihin? Oliko Miska ikinä onnellinen Shanghaissa? Oliko Miska ikinä onnellinen minun kanssani?

Lemmikin ollessa kyseessä ei diagnooseja ole helppo tehdä (Kiinassa vielä vaikeampi), ja omistajan on tehtävä päätökset usein arvausten perusteella. Koska lemmikkieläinten elämä ja kuolema on omistajan vastuulla, on tuska tietyllä tavalla käsittämättömämpää kuin läheisen kuollessa.

Onneksi meillä oli mahdollisuus käyttää Miskaa Shanghaissa tasokkaalla eläinlääkäriasemalla. Kaikesta huolimatta olen todella tyytyväinen sieltä saamaani apuun. Myös ystäväni lähellä ja kaukaa ovat olleet loistavana tukena ja piristyksenä. Kiitos teille.

Opitut tavat kuitenkin pysyvät vielä pitkään, ja kaikkia itkuja ei ole vielä itketty. Matkoja suunnitellessa ajatuksissani varmistan edelleen, että Miskalle löytyy hoitaja. Avaan ulko-oven edelleen varovasti ja suljen nopeasti. Huomautan edelleen vieraille, että vessan ovi on pidettävä auki. Nukun edelleen jalat peiton toisessa reunassa.

Mutta Miska ei enää koskaan juokse iloisena ovelle tervehtimään tulijaa. Vessasta ei enää kuulu kuopimisen ääniä. Pehmoinen ja pörröinen karvakerä ei enää kehrää sängylläni. Miskaa ei enää ole. Ja sitä on vieläkin vaikea ymmärtää.



Tuhkien loppusijoituspaikan valinta on vielä työnalla. Miskan tavarat lahjoitin paikalliselle expattien vetämälle eläinsuojeyhdistykselle. Tuokoon ne nyt iloa ja onnea toisille hylätyille kisuille, jotka toivottavasti joku päivä löytävät yhtä rakastavan perheen kuin Miskalla oli.

Olen sinut tehdyn päätöksen kanssa. Päätös olisi ollut vaikea tehdä päivääkään aikaisemmin. Toisaalta sitä ei tehty hetkeäkään liian aikaisin. Pikemminkin yhden yön liian myöhään. Olen onnellinen jokaisesta hetkestä, jonka sain Miskan kanssa olla. Se ei ollut onnellinen enää viimeisinä päivinä, mutta toivon että se joskus oli sitä ollut.

2 comments:

Anonymous said...

Lemmikin lopettamispäätös on aina vaikea, itsekin painiskelin samojen ajatusten kanssa pitkään kissani Sirun lopettamisen jälkeen viime syksynä.

Minusta kuulostaa siltä että Miskalla on ollut aivan ihanat viimeiset kuukaudet Shanghaissa kun se on saanut viettää paljon aikaa sinun kanssasi. Ja mitä viimeisiin päiviin tulee, niin teitte varmasti parhaanne, niin hoidon kuin lopetuspäätöksen suhteen.

Shanghaig said...

Uskon noin. Eikä päätös ole kaduttanut, enkä usko että osaisin tehdä mitään toisin jos samanlainen tilanne tulisi uudestaan eteen. Alkaa olla aika rauhallinen olo.