Suomi suomalaiselle - 3 ensimmäistä viikkoa

Ja miltäs nyt tuntuu? Kuusi viikkoa Suomessa 2,5 Aasiassa vietetyn vuoden jälkeen. Yleisfiilis on hyvä. On todella kiva olla taas töissä, uusi asuntoni oli odotettua siistimpi, on ollut ihanaa tavata kavereita ja nyt alkaa kaikki käytännön asiat olla hoidettu.Tuntuu jo tavallaan etten olisi ikinä ollutkaan poissa. Ja tuntuu että Shanghaista olisi tosi pitkä aika. Kaikki ei ole tietenkään mennyt putkeen, koskapa sitä menisi. Tässä fiiliksiä ekan kolmen viikon ajalta.

Kaikki alkoi tietysti muutosta uuteen asuntoon. Kirjoitin vuokrasopimuksen ja sitten kohti uutta kotia. Satoi räntää ja oli 0-keli. Kaikki meni sujuvasti siihen asti kunnes pääsin asunnolle. Ulko-ovenlukko oli rikki eikä avaimella päässyt sisälle. Takaoveen ei kumpikaan avaimistani käynyt. Ovessa oli koodi, vaikka vuokraajalta sitä kysyessäni oli ilmoitettu ettei mitään ovikoodia ole. Soitin huoltoyhtiöön ja nainen oli sitä mieltä, että kyllä se ovi aukeaa kun vaan vähän nytkyttää avainta. Ei paljoa kiinnostanut oliko lukko hajalla vai ei. Sain kuitenkin ovikoodin ja eikun sisälle. Ketään ei lähetetty korjaamaan lukkoa. Asunnon ulko-ovikaan ei meinannut aueta, ja ihmettelin jo että onkohan turvalukko käytössä ja mistähän sen avaimen saisi. Mutta ei, ovi aukeaa kun sitä vähän potkii. Muutin tavarat sisälle, ja tein pienen pintapuolisen siivouksen, mutta muutoin asunto oli siistissä kunnossa. Huomasin illan päätteeksi kun tuulettelin että toisen huoneen ikkuna ei mene lukkoon. Soitin päivystykseen missä ilmoitettiin, että mitäs jos vaan kokeilisit nytkyttää sitä. Sain kinattua ärsyyntyneen huoltomiehen paikalle. Kun hän saapui en saanut ulko-ovea sisältä käsin auki. Hetken potkimme ovea molemmilta puolin kunnes se vihdoinkin aukeni. Ikkuna saatiin pienellä voitelulla kuntoon.

Seuraavana aamuna oli neuvottelut työpaikalla. Kurkku oli hieman kipeä, mutta muuten kaikki ok. Lämpötila oli plussan puolella ja keli aurinkoinen. Uusi työnkuvani ja palkka saatiin sovittua ja lähdin shoppaamaan. Kävin tavallisessa kaupassa ja hankkimassa asukaspysäköintiluvan keskustan alueelle. Aluksi uutta osoitettani ei näkynyt tietokannassa ja soitin väestörekisteriin. Olin koittanut tehdä tilapäisen muuttoilmoituksen loppuvuodeksi niin että kotikuntani olisi siihen asti Helsinki. Mutta tämä ei tietenkään käynyt. Tilapäisen kotikunnan vaihdon voi tehdä vain Suomesta Suomeen (mikä idea siinäkin nyt sitten on). Arvatenkaan mitään perusteluja ei annettu. Voin siis virallisesti asua Helsingissä tilapäisesti, mutta siitä ei tule kotikuntaani, vaan kotikuntani on edelleen Shanghai. Mutta koska olen suomalainen Suomessa niin jollekin kunnalle asiani on sälytettävä, ja se on siis edelleen viimeinen vakituinen asuinkuntani ennen Suomesta lähtöä eli Espoo.

Odotin töiden alkua jo innolla. Seuraavana aamuna kävin hammaslääkärissä ja hankin verokortin. Koska maksan verot Espooseen niin veroprosenttini on pienempi kuin Helsingissä. Palkasta jää siis enemmän käteen. Ei hassumpi diili. Mutta on Suomessa kyllä karsea verotus (ja mitä sillä saa?). Kannattaa pitää tämä mielessä kun laskeskelee itselleen uutta palkkaa.

Iltapäivällä liu´uskelin Astralla Ikeaan (talvikelissä ajaminen on muuten tosi vaarallista huonoilla talvirenkailla 2,5 vuoden ajamattomuuden jälkeen). Osteskelin puuttuvia asioita maltilla, ja lisäksi hankin 2 kpl lipastoja. Ei ollut kätevää. Paketit painoivat n. 50 kg per paketti. Ilmoitin varastomiehelle, että en mitenkään saa liikutettua pakettia ja että voisiko sen purkaa osiin. Ei kuulema voi ennen maksamista. No pyysin miestä sitten viemään sen kassalle. Ei jaksanut varastomieskään nostaa pakettia. Sain ostokset tehtyä, mutta seuraava ongelma oli auto. Jouduin jättämään ostokset valvomattomina kun hain auton lastauslaiturille. Jostain varmaan todella pätevästä syystä Suomessa Ikeassa ei kärryjen kanssa pysty menemään parkkipaikalle. Aikamoisten ponnistelujen, ja piiitkän ajan päästä olin saanut levy levyltä kannettua asiat autoon, ajettua kotiin, kannettua tavarat takaoven kautta palo-ovelle, ajettua auton pois, kannettua tavarat hissiin, hissistä ulos ja lopulta sisälle. Kokosin ekan lipaston ja sitten työillallinen kutsui.

Ihmiset olivat yllättyneitä, mutta iloisia. Kaikki olivat hyväntuulisia ja oli hauskaa. Namaskaarin buffet-illallinen on muuten tosi hyvä. Lähdimme tyttöjen kanssa vielä jatkamaan. Hetken ehdin istua ja odottaa pöytään tarjoilua,kunnes muut vinkkasivat minutkin suunnistamaan kohti tiskiä. Siis eihän täällä mitään palvelua saa. Lopetttelimme illan ajoissa ja kaikki toivottivat minut tervetulleeksi maanantaina.

Kurkku oli entisellään, eli erittäin kipeä. Lisäksi olo oli hieman nuhainen. Mutta tänään luvassa oli takaisin Suomeen ilta! Kokosin DVD-soittimelle tason ja kylppärin kärryn. Peseskelin Ikean tekstiilejä. Nyt kun kaapit alkoivat olla kunnossa sain vihdoinkin purettua viimeiset tavarat. Sitten alkoikin jo olla aika lähteä iltapaikkaan. Ilta oli todella hauska, kaikki kyselivät aika paljon, ja lisäksi saimme juteltua muistakin yhteiskunnallisista asioista. Myös Suomen tilanteesta.

Kurkku oli lauantaina parempi, mutta enää ei tullut ääntä. Kaverini arveli jotain kiinalaista kulkutautia ja ehdotti täyttä karanteenia, mutta en ihan lähtenyt ideaan mukaan. Keli oli vaihteeksi ok, märkä, mutta plussan puolella. Hain kulma Siwasta tilaamani verhot (Siwa on postin noutopiste). Illalla kävin ulkona syömässä kavereiden kanssa ja kyselin lisää kuulumisia. Koitin puhua mahdollisimman vähän. Ilta oli siitä huolimatta hauska, ja sain kuulla enemmän henkilökohtaisia tarinoita kun paikalla oli vähemmän ihmisiä. Lopettelimme ajoissa, koska en oikein pystynyt puhumaan.

Huolimatta lauantain himmailusta su aamuna ääntä ei tullut laisinkaan. Lisäksi oli alkanut flunssa. En jaksanut koota huonekaluja enkä tehdä juuri muutakaan, vaan koitin lääkitä ääntäni mm. kahdella kylvyllä. Ääni ei oikein ollut palautunut ja aloitin siis työt todella käheenä. Tunnin lämmittelyn jälkeen alkoi palaverirumba, joka päättyi vasta viiden jälkeen. Ääntä ei lähtenyt koko päivänä, nuha oli paha ja yskä sitäkin raastavampi. Seiskan aikoihin pääsin kauppaan ostamaan lisää lääkkeitä ja ilmankostuttimen. Nenästä alkoi kesken päivän tulla niistäessä välillä verta, niin että oli pakko mennä palavereista niistämään vessaan sillä verta alkoi välillä valumaan ihan hulvattomasti. Ekan päivän palaverit menivät siis intialaisten koodareiden parissa. Äänettömyys ja veri se vasta olisikin tehnyt säväyksen. Illalla päätin nauttia ekaa kertaa lempparistani eli Kotipizzan pizzasta. Se hieman paransi :-)

Heräsin yöllä useasti, ja joka kerralla vasen silmä oli muurautunut umpeen. Silmä oli tulehtunut. Kävin aamulla aikaisin Mehiläisen päivystyksessä ja sen jälkeen apteekissa. Tiistaista oli varattu reilusti yli puolet palavereille. Ääni oli kaamea, silmä melkein ummessa ja punainen, yskin, palelin ja ravasin vessassa niistämässä nenää. Palavereiden jälkeen sain ekan ihka oman tehtävän (!), jota aloitellessa meni seitsemään. Illalla yskitti aivan karmeasti ja söin nouto kiinalaista, ja lohdutin itseäni Kiinasta tuomalla chilipaputahnalla.

Yöllä yskitti niin paljon ettei saanut nukuttua. Aamulla huomasin että tulehdus oli levinnyt myös toiseen silmään. Ääni oli jo parempi, kurkku oli vielä kipeä, ja nuha ehkä pahempi kuin aikaisemmin. Lisäksi korvaa särki. Päätin hoitaa loput käytännönasiat kuntoon ja aloin soittelemaan. Olin saanut vuokranantajaltani laskun vuokrasta, joka oli jo maksettu. Soitin laskutukseen ja puoli tuntia väännettyäni ongelmaa rautalangasta pääsimme yhteisymmärrykseen. Sitten soitin luottokorttiyhtiöihin vaihtaakseni osoitteen. Halusin vaihtaa laskutusosoitteen, mutta pyysin jättämään vanhan osoitteen johonkin lisätietokenttään, jotta se olisi sieltä saatavissa myöhemmin. Ei kuulema ole kuin kaksi kenttää joista toinen on kotiosoite ja toinen laskutusosoite. No ok, laitetaan kodiksi Kiina ja laskutukseksi Suomi. Ei kuulema käy, koska koti ei voi olla ulkomailla (tämä vakava harhakäsitys tuntuu olevan tässä maassa yleisesti vallalla). No olisiko jotain lisäkenttää jos haluaa toisen osoitteen. Ei ole, mutta osoitteille on kaksi kenttää. No laitappa se Kiinan osoite sitten siihen toiseen. No mutta sehän ei käy, ja jos asutte ulkomailla niin sitten otetaan kortti kokonaan pois...huutamista noin kaksi minuuttia, jonka jälkeen jostain ilmaantui lisätietokenttä mihin sen toisen osoitteen voi sitten kuitenkin siirtää. No kysyin sitten pin-koodia koska sitä ei minulle ikinä lähetetty. Kerroin myös syyn, joka on etteivät he lähetä korttia tai koodia ulkomaille. Olin pyytänyt kortin Suomeen, mutta en ikinä saanut koodia. Kumma juttu kuulema, ja olenko nyt ihan varma ettei minulla ole pin-koodia. Teki mieli sanoa että no tokihan se minulla on mutta nautin vaan niin paljon tästä puhelusta etten halua lopettaa keskustelua...Noh, se on sitten varmaan kuulema Kiinan postin vika. Mutta uutta koodia ei voida lähettää sillä se voidaan lähettää vain kerran per kortti. Mitä v...? Ilmoitin ettei sitä ikinä ole lähetetty, sillä jos nyt sattui menemään ohi niin hehän eivät lähetä sitä ulkomaille. No nyt sitten päätettiin lähettää uusi kortti ja pin. Koska se on niin kätevää. Amexin kanssa en edes jaksanut yrittää osoitteen säilyttämistä.

Palaverit päättyivät kuudelta. Tein hetken töitä ja seiskan aikoihin lähdin kotiin. Ovella odotti vuokranantajan uusi lasku missä pyydettiin taas maksettaviksi vuokraa joka oli jo kertaalleen maksettu...

Päivät toimistolla alkoivat kulumaan rutiinilla ja käytännön asiat olivat kaikki viikossa hoidettu. Ja sitten sain yllätyspuhelun kukkakaupasta! Jotkut ihanat ystävät olivat lähettäneet minulle todella kauniin kimpun kukkia ja vielä Kiinasta käsin! Jotenkin kaikki viikon vastoinkäymiset unohtuivat ja istuessani olohuoneen sohvalla hymyilin idioottimaisena kukkakimpulle.
Tuli tosi hyvä mieli :-)

Mutta loppujen lopuksi aika pientähän tuo kaikki on. Ehkä tuossa on joitain kulttuurishokin oireita, mutta en oikein tiedä. Kyllä Suomeen paluu suomalaiselle on loppujen lopuksi aika helppoa, jos esim. vertaa Kiinaan muuttoon. Töissä ei ole tapahtunut mitään suurempia muutoksia, tai sitten en ole vielä törmännyt niihin asioihin, mutta jotenkin kun sitä istui koneen ääreen niin toiminta alkoi tulla selkärangasta. On ihanaa oikeasti tehdä jotain taas vaihteeksi.

Tavallaan kaikki on tietysti tapahtunut aika nopeasti, siihen tulee varautua ettei palautumisaikaa juuri anneta. Voi olla ihan hyvä idea tulla maahan muutamaa päivää ennen töihin paluuta. Töissä kaikki toimi niinkuin olisin ollut osa projektia koko ajan. Tietysti se johtuu osaksi siitä, että olin melkein kaikille tuttu entuudestaan. On myös ollut hauska huomata että muistikuvat ihmisistä ovat ne 2,5 vuotta sitten muodostuneet, ja tässä tulee muistaa että niin varmaan ihmiset muistavat minutkin. Ja sitten on hyvä muistaa kuinka paljon itse on muuttunut tänä aikana, ja ymmärtää että muut ovat voineet myös muuttua.

Nyt kun flunssasta on selvitty niin kaikki on aika täydellistä (kukkakimppua myöten!). Yli kuukausi Suomessa takana. Ei harmita että palasin Suomeen, vaikka kaikkia Kiinaan jääneitä onkin jo ikävä :-)