Shanghai kannattaa

Vastataanpa tässä postauksen muodossa Shanghai kysymyksiin. Ensinnäkin, jokainen kokee tämän kaupungin varmasti erilailla. Se viihtyykö täällä hyvin, jonkin verran tai ei laisinkaan riippuu ihmisestä tietysti itsestään. Noin nyt niin kuin perusasiana voisi sanoa että aivan varmasti jokainen suomalainen täällä pärjää, mutta tietysti ne jotka tykkäävät asua isoissa kaupungeissa tietysti yleensä viihtyvät paremmin.

Jos tänne muuttaa ei saa kaivata liikaa luontoa, hiljaisuutta tai omaa rauhaa. Täytyy olla varautunut sietämään tungosta, epäystävällisyyttä, pitkiä matka-aikoja kaupungin sisällä ja myös lievää syrjjintää. Ei pidä välittää saasteista, metelistä, likaisuudesta eikä siitä ettei aina ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu (eikä siitä ettei pysty kontrolloimaan kaikkea).

Mitä sopeutuvaisempi (asioihin jotka eivät ole itselleen mielekkäitä), kokeilunhaluisempi, avoimempi ja sosiaalisesti rohkeampi on, sitä enemmän tästä kaupungista saa irti. No tietysti nuo ominaisuudet omaava ihminen pärjää hyvin missä tahansa, mutta tarkoitan tässä että viihtyäkseen Shanghaissa nuo ovat erityisen tärkeitä ominaisuuksia. Täällä pärjätäkseen ei taas juurikaan tarvitse olla ystävällinen, nöyrä, kohtelias tai perinteisen kielitaitoinen (nämä puhuvat ja ymmärtävät vain surkeaa englantia). Tietysti jos puhuu mandariini kiinaa hyvin, niin se on todellinen sopeutumisen jäänmurtaja.

Itse olen L-XL kokoinen Suomessa, joten 2 vuotta sitten Zara (se sama mikä Suomessakin) oli ainoa valmisvaatteita Shanghaissa myyvä ketju, josta pystyin ostamaan vaatteita. Sielläkin saatoin tunnissa kokeilla kaikki yhden liikkeen XL-kokoiset vaatteet, ja usein niistä tarpeeksi isoja oli ehkä noin yksi neljäsosa. Mutta eipä se ole vaatekomeron kasvatusta ehkäissyt, kangasmarkkinoilta kun saa teetätettyä melkein ihan mitä vain edullisesti.

Nyt tilanne on 200 prosenttia parempi, silllä H&M avasi viime vuonna kaksi liikettä Shanghaihin, joissa löytyy jonkin verran kokoja 40-44. Edelleen kangasmarkkinat ovat kova sana. Ja kun näihin henkilökohtaisiin mittoihin nyt mennään, niin isoimmat kengät Shanghaissa ovat naisille kokoa 38-39 (240-245 kiinalaisessa mitoituksessa). Ainoat vaatteet joita joudun edelleen hamstraamaan Suomesta ovat alusvaatteet plus sukkahousut. Shanghailaisille sisarillemme kun ei ole suotu sitten muodon muotoa...

Vaatteita ajatellen Suomeen paluu tulee olemaan todella tylsää, sillä nyt olen tottunut tilaamaan juuri sellaisen vaatteen kuin haluan minkävärisenä tahansa viikossa. Suomessahan tämä tämmöinen tilailu ei oikein taloudellisesti onnistu.

Kun muutin tänne kadulla vielä tuijoteltiin, jotkut ottivat kuvia kun kuljin metrolla ja rohkeimmat tunkivat itsensä samaan kuvaan kanssani (usein mitenkään erityisesti lupaa kysymättä). Samoin kaupoissa herätti mielenkiintoa ostoskorini sisältö siinä määrin, että sitä oli pakko päästä hypistelemään. Paljon on muuttunut tämänkin suhteen. En muista milloin joku olisi minua viimeksi tuijottanut, tai hypistellyt ostoskärryni sisältöä. Toisaalta täällä ihmiset ovat huomattavasti kielitaitoisempia ja nykyisin rohkeampia ryhtymään keskusteluun ulkomaalaisen kanssa. Toki samaan kuvaan halutaan vielä silloin tällöin, mutta nykyisin yleensä kysytään ensin sopiiko. Tietysti tarina on eri Shanghain ulkopuolella. Jo Suzhoussa vieraillessani viime syksynä kuului kävelykadun vartijan suusta reipas "Laowai!" huudahdus kun kävelimme ohi. Lähinnä se huvittaa. Jos joku tuijottaa niin hymyile takaisin. Hymyilemistä vieraalle pidetään täällä julkeana, joten siinäpä tulee sitten vastattua samalla mitalla takaisin.

Arviot Shanghaissa asuvista ulkomaalaisista heittelevät 300-500 tuhannen välillä. Osa ulkomaalaisista on tietysti muita aasialaisia (korealaisia, japanilaisia), joten kaikki eivät näytä ulkoapäin siltä kuin minä ja sinä. Shanghailaisten maantieto on kehittynyt yhtä hurjaa vauhtia kuin kielitaito viimeisten vuosien aikana, ja kaikki tietävät että on olemassa maa nimeltä Suomi (Fen Lan), taksikuskeja myöten tiedetään että se on Pohjois-Euroopassa, ja monet osaavat liittää siihen Ruotsin ja Norjan. Suomalaisia Shanghaissa on noin 500. Ja täällä toimii suomalaisten yhdistys, joten kannattaa tutustua sivuihin: http://www.shanghainsuomalaiset.com/

Itse en tiedä paljoakaan paikallisten viettämästä yöelämästä (muuta kuin sen että kiinalaisten baarien juomavalikoima on surkea), mutta eipä sitä tarvitsekaan, sillä kaupungista löytyy runsaasti ulkomaalaisia ravintoloita, pubeja, baareja ja yökerhoja. Meno kuin missä tahansa Euroopan suurkaupungissa. En ole kuullut kenenkään valittavan. Tietysti näissä länkkäripaikoissa ei juuri paikallisiin tutustu. Tai ainakaan naisena paikallisten kontaktien luominen on baareissa rajallista.

Olen kirjoitellut blogissani jonkin verran kiinalaisista, ja suurin osa kokemuksistani on tietysti Shanghaista. Olen myös kirjoitellut runsaasti Shanghain nähtävyyksistä, ja joistakin harrastusmahdollisuuksista. Itse olen viihtynyt erinomaisesti, mutta tämän takia olen koittanut blogissani aina kirjoittaa Shanghai hehkutuksen lisäksi myös niistä huonoista puolista. Ja kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, minusta tänne kannattaa ehdottomasti tulle asumaan jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Alle kahdessa vuodessa tuntuu että olen saanut kokea viiden vuoden edestä uusia asioita, vaikka tuntuu ettei aikaa ole kulunut kuin puoli vuotta. Joten tänne vaan, ja ota tyttö kaikki ilo irti tämän miljoonakaupungin tarjoamista mahdollisuuksista, sillä niitä täällä riittää!

Kiinalainen kauhutarina

Toinen tämän viikon oivallus tuli katsoessani elokuvaa 1408. Siis sitä Stephen Kingin novelliin perustuvaa kauhutarinaa, jossa hotellihuone on paha. Ei siis kirottu, vaan yksinkertaisesti paha.

En kerro tässä tarinan loppua niille, jotka eivät kirjaa ole lukeneet, tai elokuvaa nähneet. Mutta tiivistettynä: kirjailija, joka on päättänyt osoittaa tarun perättömäksi lähtee viettämään yötä tässä huoneessa. Yön aikana tapahtuu outoja asioita. Mm. taulut liikkuvat, lämpötilahuoneessa vaihtelee kuumasta kylmään, tavarat vaihtavat paikkaansa ja henkilökunta käyttäytyy oudosti.

Elokuvassa on mm. kohta jossa päähenkilö seuraa lämpötermostaatin mittaria, kuinka lämpötila huoneessa selittämättömästä syystä nousee. UV valo paljastaa verijälkiä ympäri huonetta, ja TV alkaa näyttämään pätkiä kirjailijan elämästä. Kelloradio soittaa samaa biisiä uudelleen ja uudelleen. Digitaalinen kello laskee aikaa alaspäin alkaen 60 minuutista. Kun kirjailija koittaa soittaa respaan lähteäkseen hotellista, menee keskustelu seuraavan suuntaisesti:

K: Hi, I'm calling from the room 1408. I would like to check out now. Please send someone to get my luggages.
R: Yes Sir, your dry cleaning will be ready tomorrow.
K: Excuse me? I would like to CHECK OUT.
R: As you wish Sir, breakfast will be delivered to you.

Ihan ok novelli, ja ihan ok leffa. Kingin tarinoista tehdyt leffat harvoin ovat aivan yksi yhteen tarinoiden kanssa, niin kuin ei ollut tämäkään. Mutta ei sen enempää tuosta leffasta, todellisuus kun voi olla tarua ihmeellisempää.

Olipa kerran blondi, joka tykkäsi matkustella. Blondi on varannut huoneen paikallisesta hotellista kiinalaisessa isossa kaupungissa. Paikan päällä varausta ei löydy nimellä, passin numerolla, eikä hotellin sähköpostilla lähettämällä varausnumerollakaan. Blondi viittaa vielä puhelinkeskusteluun, missä hän soitti hotelliin ja varmisti varauksen. Kenenkö kanssa blondi puhui. Mietittyään hetken blondi muistaa, että puhelin numero ja nimi löytyvät varausviestistä. Mr. Chen, se se oli! Vastaanottovirkailija pudistelee päätään, mutta kun tällä varausnumerolla ei ole mitään varausta olemassa. Eikä meillä sitä paitsi työskentele ketään Chen nimistä herraa...

Huone järjestyy muutamien puhelinsoittojen jälkeen. Blondi seuraa laukkupoikaa huoneeseen, ja alkaa asettumaan taloksi. Avataan laukut, laitetaan meikit pöydälle, hammasharja kylpyhuoneeseen...Äh! Blondi pomppii ulos kylppäristi toinen sukka märkänä. Keskellä kylpyhuoneen lattiaa on vesiläikkä. Pahuksen tehoton huonesiivous! Blondi kuivaa läikän pyyhkeellä, ja jatkaa tavaroiden purkamista. Aika lähteä illalliselle kaupungille.

Blondi saapuu takaisin huoneeseen, ja tyrkkää kortin pidikkeeseen aktivoidakseen sähköt. Mitään ei tapahdu. Blondi koittaa uudelleen, ei edelleenkään valoja. Äh. Soitto respaan. Hapuillen pöydän luokse, ja avaimenperässä olevan taskulampun valossa luuri ylös. Hiljaisuus, ei soittoääntä. Äh. Sähköt...niinpä. Takaisin respaan. Lupaavat lähettää korjaajan heti, blondi palaa huoneen luo odottamaan. Mutta kas, tällä kertaa kortti toimiikin, ja valot räpsähtävät päälle. Soitto respaan, ja korjausmiehen peruutus.

Aika mennä nukkumaan. Blondi hiipii kylppäriin pesemään hampaita. Äh! Taas vettä lattialla. Blondi koittaa kurottaa kuivaukseen käytettyä pyyhettä kastelematta jalkojaan lisää, samaan aikaan kun ovelta kuuluu koputus. Eikun avaamaan. Korjausmies kysyy onko ongelmia TV:n kanssa. Blondi selittää että ei, sähköjen kanssa oli, mutta kuten hän voi huomata ne ovat nyt ok. Ja blondi on pahoillaan vaivasta, mutta koitti peruuttaa. Siis on ongelma sähkön kanssa? Äh. No, no, no! Ovi kiinni, ja kuivaaman kylppärin lattiaa.

Vihdoinkin sänkyyn, blondi vetäisee päiväpeitteen pois ja eteen aukenee beige viltti, jonka keskellä on iso ruskean punainen läikkä. Yöäääk! Blondi viskaa viltin nurkkaan. Nyt nukutaan pelkällä lakanalla. Blondi avaa telkun. Hotellin mainoskanava mainostaa Blue Orchid Spa:n palveluita. Ohjeet..."paina TV + OK, jos haluat katsella kaapelikanavia". Blondi painaa ensin TV ja sitten OK. Mitään ei tapahdu. Blondi kokeilee uudelleen. Ei mitään. Blondi kokeilee TV ja OK painamista yhtäaikaa. TV menee pois päältä.

Blondi avaa TV:n uudelleen, ja Blue Orchid Spa:n mainos aukeaa ruutuun. Juuri sinulle olisi blue day-paketti tarjolla puoleen hintaan maanantaisin. Blondi koittaa muita painikkeita. Mitään ei tapahdu. Blondi kipuaa pois sängystä ja kokeilee kanavan vaihtoa suoraan TV:n etupaneelista. Tv menee pois päältä.

Blondi luovuttaa, ja hipsii vessaan. Äh! Taas lammikko keskellä lattiaa. Blondi soittaa respaan:

B: Hi, I'm calling from room 509. There is a water leakage in my bathroom. Could you please send someone to fix that?
R: Yes ma'am, sure. You can find a room service menu in your room. You can dial...
B: No, no, no! Sorry, I don't want to order food. I have water leaking in bathroom. I don't know where it is coming, but it won't stop. Please send someone.
R: As you wish ma'am.

Blondi istuu sängylle odottamaan. Hetken päästä kuuluu koputus. "Ma'am, here is your water", sanoo poika ovella, ja ojentaa Evian pulloa. No, no, no! Blondi lähettää pojan vesipulloineen pois, ja asettaa pyyhkeen keskelle kylppärin lattiaa. Nyt nukkumaan. Kahden tunnin päästä aamuyöllä blondi herää kun TV räpsähtää päälle, ja Blue Orchid Spa:n mainos lähtee pyörimään.

Kuka kaipaa fiktiivisiä kauhutarinoita, kun meillä on ihan oikeita kiinalaisia?

Ohi on

Meinaan talvi. Jos Suomessa on ihmetelty lämmintä ja lumetonta talvea, täällä taas blondia on ihmetyttänyt Shanghain vuosien erilaisuus. Ensimmäinen syksy oli kuuma ja kostea pitkälle marraskuuhun asti. Talvi oli sateinen ja tuulinen, mutta lämmin. Kevät oli viileä ja sateinen. Kesä oli odotettua kuivempi ja viileämpi, ja kunnon helteitä ei kestänyt kuin pari viikkoa.

Kun taas toisella kertaa syksy oli viileä, ja joulukuussa komerosta joutui kaivamaan oikeat talvivaatteet ekaa kertaa Shanghaissa olo aikana. Ja juuri kun juhlin etten ole nähnyt lunta vuoteen, maahan leijaili ensimmäiset vuoteen näkemäni valkoiset hiutaleet. Nollakelejä jatkui parin viikon ajan, ja juuri kun tuntui että tästä tulee ankea talvi koko Kiinalle, lämpötila kipusi 12 asteeseen. Kun viime vuonna tähän aikaan kahlattiin vedessä viikkoja kestäneiden sateiden jälkeen, nyt keli on kuin Suomessa kesäkuussa. Eikä tietoakaan sateista. Toivottavasti tämä lupailee kunnon kuumaa ja trooppisen kosteaa kesää :-)

Näinä päivinä olen kuullut useammankin suomalaisen suusta kuinka ihana ulkoiluilma sitä olisi, ja kuinka on "aivan pakko päästä ulkoilemaan". Hmmmm. Ilmeisesti suomalaiset osaavat arvostaa hyvää keliä erilailla, kuin muista maista kotoisin olevat. En ole kuullut vastaavia "pakko päästä ulos" kiljahduksia ikinä muilta kuin suomalaisilta. Ja muuten, jos kiljahduksiin ei yhdy saa "olet sosiaalinen luopio mulkaisuja". Hmmm.

Itse en siis aivan pysty samaistumaan tunteeseen. "Pakko päästä ulos"... tekemään niin kuin mitä? Juu, juu, on se hienoa että aurinko paistaa ja linnut laulaa (täällä lähiössä pystyy silloin tällöin kuulemaan lintujen laulua), mutta entäs sitten? Ymmärrän että meidän aurinkomme on jossain vaiheessa kuoleva luonnonvara, mutta käsittääkseni se ei tule tapahtumaan meikäläisen elinaikana. Enkä usko että vaikka viettäisin 365 päivää vuodesta ulkona (tekien mitä?), niin miljoonien vuosien päästä ihmiskunnasta jäljellä olevat rippeet hyötyisivät tästä mitenkään. Hmmm.

Vaikka ulkona paistaa aurinko, ilma on kirkas, linnut laulavat ja takapihalla kasvavat kukat ovat alkaneet kukkimaan (älä minulta kysy mitä ne ovat, kuuluivat vuokrasopimukseen), niin pysyn hyvällä omalla tunnolla ikkunalasin sisäpuolella ja nautin siitä ettei lämmitintä enää tarvitse pitää päällä. Laitan uuden dvd:n soimaan, korkkaan pullon hyvää valkoviiniä (rypäleet, siinä joitain auringon hyviä saavutuksia!), nostan jalat pöydälle ja avaan ystävieni Suomesta tuoman roskaromaanin. Linnut saavat laulaa ulkona, ja muut tehdä siellä mitä haluavat (niin kuin mitä?). Minulla ei tee tiukkaa jäädä sisälle aurinkoisena päivänä. Sosiaalisista paineista huolimatta.

Sydämiä ja kerubeja

Viime vuodesta viisastuneena pysyin ystävänpäivänä kotona, ja nautin kotiinkuljteuksen anneista. Tarkoitan siis ruokaa.

Ongelma ystävänpäiväillallisissa on, että kiinalaiset ottavat tälläisistä täysin länsimaalaisista tapahtumista kaiken rahallisen hyödyn irti. Ja vetävät homman vielä aikalailla överiksi. Jos tavallisessa länsimaalaisessa ravintolassa pääruoka listalta maksaa keskimäärin 80 rmb, niin ystävänpäivänä samainen ravintola tarjoaa ainoastaan 1000 rmb/hlö ystävänpäivämenusettejä. Yleisesti settiin kuuluu juomien puolesta yksi lasi viiniä/kuohuviiniä (normaalisti 50 rmb) ja kahvi/tee (10 rmb). Ruokalajeja on yleensä 5-7. Tarkoittaen keittoa (20 rmb), salaattia (20 rmb) ja/tai pientä alkupalaa (30 rmb), 1-3 pientä pääruoka-annosta (50 rmb/kpl) sekä jälkiruoka (40 rmb). Ja ruusu (2 rmb). Annoskokojen ollessa noin puolet kiinalaisesta kämmenestä, ei ongelmana ole että tulisi täyteen. Ei kiitos, mieluummin illastan ulkona joku toinen ilta, ja saan tilattua lempipizzani listalta 60 rmb:llä ja pullon kuoharia 180 rmb:llä. Eikä tarvitse esittää, että nauttisi kylmistä hummerinpaloista.

Valitsin siis lämpimän sängyn, hyvän leffan, kuoharin omasta hyllystä ja kotiinkuljetetun pizzan. Toivottavasti kaikilla ystävillänikin oli juuri mieluinen ystävänpäivä!

Hyvää Ystävänpäivää!

Happy Valentine's Day!

Rat it out!

Rotan vuosi (7.2.2008) aloittaa aina 12 vuoden mittaisen kiinalaisten horoskooppimerkkien kierron. Tämän vuoden sanotaan olevan mahdollisuuksien ja uusien alkujen aikaa.

Rotta-ihmiset ovat kiinalaisten mukaan ahneita ja oppurtunistisia, mutta toisaalta erittäin suojelivia läheisiä ystäviään kohtaan.

Kiinalaisen ajanlaskun mukaan elämme seuraavaksi vuotta 4705. Tuntuupa yhtäkkiä vanhalta.

Oikein Hyvää Kiinalaista Uutta Vuotta!
Happy Chinese (Lunar) New Year!
Xin Nein Kuai Le!

Yötoive

Jep, meikäläinenkin oli kuuntelemassa 23.1. Nightwishin Shanghain konserttia! En suuren suuri fani ole ikinä ollut (hyvä Tarja!), mutta olihahn se nähtävä mitä uusi solisti on mukanaan bändiin tuonut.

Paikkana oli Hongkoun lämmittämätön sisähalli. Kelit eivät siis tätäkään tapahtumaa suosineet, sillä Shanghaissa on ollut jo parin viikon ajan vain 1-7 astetta lämmintä. Takki pysyi siis tiukasti päällä koko shown ajan.

Paikalle olisi ehkä mahtunut maksimissaan 2000 ihmistä, ja halli oli alle puolillaan (jostain varmaan löytyy viralliset luvut). Paikalla oli kiitettävä määrä suomalaisia, vähintään saman verran muita länkkäreitä ja runsaasti kiinalaisia, joista osa oli osannut oikein pukeutua teeman mukaan.

Lämppäribändinä oli italialainen(?) Skylark, joka soittaa Nightwishin ja Rammsteinin sekoitusta naisartistilla höystettynä. Kiinalaiset villiintyivät jo Skylarkin aloittaessa, jolloin mieleen hiipi inhottava epäilys, etteivät kiinalaiset fanit välttämättä ole aivan selvillä minkänäköisiä Nightwishin artistit ovat. Takanani oleva suomalainen mies selitti kiinalaisille, että kyseessä on lämppäribändi joka soittaa ennen Nightwishiä.

Skylarkin esitys tai musisointi ei ollut kehuttavaa, vaikka toki onnistuivat nostattamaan tunnelmaa 45 minuuttia myöhässä alkaneessa konsertissa. Lämppäri-idea vain hieman latistui kun Nightwishiä sai heidän jälkeensä odotella vielä toiset 45 minuuttia. Sopii ehkä Euroopan areenoille missä on lämmintä ja myymälöitä kymmenittäin, mutta kiinalaisissa konserteissa fanituotteiden myynti on vähäistä, puhumattakaan että paikalla myytäisiin minkäänlaista juomista. Odotus paikallaan istuen jääkylmässä hallissa hieman latistaa fiilistä.

Mutta alkoihan se show vihdoin ja viimein. Nightwish soitti n. 2 tuntia joista suurin osa uutta tuotantoa. Lopuksi kuulijoita hemmoiteltiin Nemon kaltaisilla vanhemmilla hiteillä, mutta mm. Sleeping sunia ei tässä konsertissa kuultu.

Kiinalaiset olivat mukana alusta asti, eivätkä vartijatkaan enää jaksaneet koittaa pitää ihmisiä istumassa, vaan mossata sai rauhassa seisaaltaan.

Itse viihdyin hyvin viimeiset 2 tuntia. Aivan selvästi bändin pojat olivat nyt päässeet siihen mihin solistin vaihdolla ilmeisesti pyrittiinkin. Nyt he olivat tähtiä, ja naislaulaja oli vain sivussa pomppiva lisä.

Kundit eivät aivan pystyneet edes neljän hengen karismallaan ottamaan lavaa, eikä "kyrpää perseeseen" huudot oikein tehneet vaikutusta. Jotain puuttui.

Tuomas oli ehkä esiiintymiseltään vakuuttavin, mutta vierelleen pojat olisivat tarvinneet jonkun jolla hyvän lauluäänen lisäksi on myös kyky ottaa lava haltuun, ja tehdä lähtemätön vaikutus esiintymisellään yleisöön. Nyt osa shown mahtipontisuudesta tuntui puuttuvan. Yhtenä huomattavana asiana paistoi myös pyrotekniikan puuttuminen. En tiedä käyttääkö Nightwish sitä yleensäkään keikoillaan, mutta olisi se showhun sopinut. Ehkäpä Kiinan viranomaiset ovat osaltaan latistaneet esitystä.

Uusi solisti lauloi hyvin, ja pystyi esittämään vanhatkin kappaleet omanlaisinaan. Vaikutelmaksi jäi kuitenkin hieman liian Peppi Pitkätossumainen tyttömäinen esiintyminen. Ehkä laulaja sopisi paremmin poppariksi kuin rokkariksi. Tulevaisuus näyttää.

PS. Hih...no joo. Meikäläinen ei ole pitkän linjan metalliblondi. Enkä ole ikinä ollut todellinen Nightwish fani. Ehkä esitys ei ollut sen parempi tai huonompi kuin heidän esityksensä yleensäkään. Itse olin vain pettynyt. Odotukset olivat paljon korkeammalla. Ja järjestelyt (aikataulutus ja jääkylmä halli) olivat vielä piste pettymys iin päälle.

Kiinan talvi painajainen

Niin kuin ehkä uutisissa olettekin jo nähneet, niin Kiinassa on lumisin (kylmin) talvi 50 vuoteen. Shanghaissa lunta enemmän kuin 10 vuoteen, vaikkei se vielä varsin paljon olekaan. Mutta ollaan tästä lumimäärästä, tai lämpötilasta mitä mieltä tahansa, niin selväksi on viime viikkojen aikana tullut, että ellei tilanne parane, on edessä vaikeat ajat monille kiinalaisille. Tällä hetkellä Kiinan uutisissa ilmoitetaan kelin vuoksi kuolleita olevan n. 60 henkeä, mutta jos historiaa miettii niin eiköhän tuohon voi melkein heittää nollan perään.



Shanghai 31.1. - snow isn't really a big problem here.

Suurimpia ongelmia jo tällä hetkellä on elintarvikkeiden loppuminen saartoon jääneissä miljoonien ihmisten kaupungeissa. Sama koskee hiilikuljetusten tavoittamattomiin jääneitä voimaloita, joiden varastot ovat loppumassa ja sähköntuotantoa vuoden kylmimpänä aikana on jouduttu rajoittamaan.

Kolmas ongelma jonka merkittävyys johtuu nimenomaan tästä vuoden ajasta, ja siitä että Aasian vuoden suurin juhla (kiinalainen uusi vuosi) on ensi viikolla, on julkisen liikenteen takkuaminen.

Tartutaanpa viimeiseen ensimmäiseksi. Kiinalaiset ovat äärimmäisen taikauskoisia ja perinteisiä. Kiinalainen uusi vuosi on juhla jota on aina vietetty perheen kesken. Huolimatta siitä että sadat miljoonat kiinalaiset työskentelevät nykyisin muualla kuin synnyinpaikkakunnallaan. Näille kiinalaisille tämä on myös usein vuoden ainoa loma mitä he kuusi-seitsemänpäiväisestä työviikostaan vuoden aikana saavat. Tällöin siis suunnataan hinnalla millä hyvänsä sukulaisten luokse. Esim. varkauksien määrä nousee huomattavasti joka vuosi tammikuussa, kun kiinalaiset alkavat varastelemaan saadakseen rahaa kotimatkaa varten.

Tämä matkustuskausi alkaa noin kahta viikkoa ennen uutta vuotta, eli tänä vuonna juuri samaan aikaan kun kelit heikkenivät. Matkailukauden aikana yhdessä maakunnassa pitkänmatkan junilla päivässä kulkevien ihmisten määrä voi olla jopa 4 miljoonaa. Ja Kiinassa maakuntia on kymmenittäin.

Viime viikolla lentoja ja junavuoroja alettiin perua kelin takia. Mm. Shanghaissa tällä viikolla lähijunia lukuunottamatta lähes kaikki junavuorot on peruttu. Myös lennoista osa on peruttu, ja sisämään kentät on suljettu kokonaan. Kiinalaisten on kuitenkin pakko päästä loman aikana kotiin, joten miljoonat ihmiset ympäri Kiinan ovat jumiintuneet rautatieasemille, ja lentokentille toivoen niiden aukeamista ja kelin paranemista. Hallitus koittaa kannustaa ihmisiä perumaan lippunsa (yhtiöt ovat luvanneet palauttaa rahat), palaamaan asumuksiinsa ja viettämään uuden vuoden tänä vuonna siellä missä asuvat. Katselin TV:stä kun viranomaiset koittivat saada rautatieasemalla ihmisiä lunastamaan rahat takaisin. Noin yksi sadasta suostui.

Aina ei kyse ole myöskään vastahakoisuudesta, osa matkalaisista on jäänyt loukkuun kentille kesken matkansa. Ei siis ole mihin mennä, eikä näillä ihmisillä aina ole muutamaa sataa yuania enempää rahaa, hotellin maksaessa halvimmillaan noin 300 rmb/yö (noin puolen kuukauden palkka esim. siivoojalle). Hallitus on uutisten mukaan perustanut majoituspaikoja kouluihin ja sairaaloihin näitä ihmisiä varten. Asemilla myös jaetaan odottajille nuudelikeittoa ja vettä.

Mutta mihin ihmiset palaisivat jos vaikka palaisivat asumuksilleen? Kiinassa kaikissa kodeissa ei ole lämmitystä, ja vaikka olisikin, on Keski-Kiinassa miljoonien ihmisten kaupunkeja ilman sähköä tuotantovaikeuksien vuoksi. Shanghaissa sähköt pieniä katkoja lukuunottamatta toimivat vielä hyvin, mutta mm. Shanghain naapurikunnista osa on jo osittain ilman sähköä. Ne joilla on varaa siirtyvät hotelleihin.

Ehkä merkittävin asia on kuitenkin elintarvikekuljetusten estyminen. Eihän pari viikkoa ilman kaupasta saatavia elintarvikkeita ole mikään ongelma? Ei ehkä meille länsimaalaiseen kulutukseen tottuneille. Mietin mitä söisimme jos emme saisi mitään ostettua kahteen viikkoon. Kaapissa on kymmenittäin säilyketölkkejä tomaatteja, papuja, kasviksia, hedelmiä, kalaa ja lihaa. Löytyy pusseja erilaisia riisiä, pastaa, nuudeleita, couscousia ja linssejä. Jo pelkästään jauhoja löytyy kolme pussia, puhumattakaan pakkasen jauheliha, ruisleipä ja metwursti varastosta. Todennäköisesti voisimme pulskasti jos söisimme tuon kaiken esim. kahden viikon aikana.

Asia ei kuitenkaan ole näin kiinalaisissa kodeissa. Mitä kiinalainen yleensä syö? No tietysti riisiä, jota varmasti jokaisesta taloudesta löytyy. Riisin lisäksi soijaa ja ruokaöljyä löytyy varmasti. Mutta mistä kiinalainen varsinaisen ruuan päivisin laittaa? Tuoreista kasviksista ja lihasta. Kiinalainen mummo, ayi, rouva tai Shanghaissa aviomies käyvät joka päivä kaupassa, ostavat vähän kerrallaan, mutta aina tuoretta. Täällä ei ole "ajetaan viikonloppuna ostarille ja mätetään auto täyteen safkaa seuraavaksi viikoksi" kulttuuria. Ihmisillä on kovin vähän mitään kotonaan, ja vielä vähemmän mitään mikä säilyisi pitkiä aikoja.

Kelin on luvattu paranevan rankkojen lumisateiden jälkeen viikonloppuna, ja toivottavasti näin.