31.12.08

Länsimaalainen UV 2009

Räiskis ja poksis! Kiinalaiset sitä vuosi vuodelta länsimaalaistuvat mikä tarkoittaa että paukkuja poksautellaan innokkaasti myös länsimaalaisena uutena vuotena. Tai tarkemmin sanoen joulusta lähtien. Mutta räiskis ja poksis vaan! Meikä häipyy räiskyen juhlistamaan poksuvaa Uutta Vuotta Bangkokiin!


HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2009!
Happy New Year 2009!

30.12.08

Suzhou - another heaven on earth

Hangzhousta on tullut tarinoitua useaankin otteeseen, mutta toinen kiinalainen taivas maan päällä on jäänyt vähemmälle. Siis Suzhou. Toki sielläkin on tullut muutaman kerran käytyä. Ja olisi varmaan useamminkin, mutta matkat ovat ylleensä kaatuneet yllättäviin logistisiin ongelmiin. Lähinnä siis siihen että junaliput on jollain kumman tavalla myyty loppuun heti kun ne ovat tulleet myyntiin...

Mutta silloin kun sinne ollaan päästy on aika koitettu käyttää tehokkaasti. Eli Suzhou on kuuluisa kauniista puutarhoistaan ja silkistä. Matkoillani Suzhouhun olen käynyt kahdessa puutarhoista. Ensimmäisellä visiitillä suuremmassa Humble Administration´s puutarhassa ja toisella kertaa paljon pienemmässä Master of Net´s puutarhassa.
















Humble Administration´s garden.

Humble Administration´s puutarha oli syksylläkin kaunis ja värikäs. Master of Net´s puutarhaan oli inan vaikeampi löytää, mutta etsiminen oli sen arvoista. Puutarhaan autotieltä vei kapea rihkamakuja. Vaikka puutarha oli pienempi, oli se ehkä jopa kauniimpi ja monipuolisempi kuin Humble Administration´s.














Master of Net´s garden.

Puutarhojen lisäksi luontoa voi ihailla Tiger Hillin Pagodan juurella sijaitsevassa puistossa. Paikan päällä on jos jonkinlaista nähtävää, vaikka itse pagodaan ei pääsekään sisälle. Tiger Hill sijaitsee hieman syrjemmällä keskustasta, joten matkaan kannattaa varata muutama minuutti. Ja kuskin taidoista riippuen joskus saattaa vierähtää puolisenkin tuntia...


Tiger Hill pagoda.



View from the Tiger Hill.






Tiger Hill.

Kun Tiikerikukkulalta pääsee takaisin ihmisten ilmoille, voi vielä vierailla No. 1 Silk Factoryssa. Tehdasmyymälän valikoima on kiitettävä, mutta hinnat ovat esim. Pekingin tehdasta korkeammat. Mutta saapa kerran varmasti oikeaa silkkiä.









No. 1 Silk Factory.

Ja jos nälkä yllättää lounasaikaan (tai aamulla, illalla, yöllä..no ei se sentään yöllä auki ole) niin aina voi poiketa Kotipizzalle! Kyllä, se aito ja oikea. Ei ole varmaan vaikea arvata mitä löytyi auton takakontista paluumatkalla Shanghaihin...






Silkin lisäksi feikkitavaraa ja muuta kiinakrääsää kuin myös lisää ruokapaikkoja, löytyy kävelykadulta kaupungin keskustasta. Ja jos shoppailu alkaa huippaamaan voi sielun vahvistusta käydä hakemassa kadun varrella sijaitsevassa buddhalaisessa temppelissä.


Suzhoussa pizzalla voisi käydä useamminkin, jos vain jostain löytäisi luotettavan junalippujen luukuttajan. Vaikka poropizzaa listalta ei vielä löydykään.

29.12.08

Shanghain nähtävyydet 9

Nyt on oiva aika hieman päivittää Shanghain nähtävyyssatoa. Osa löydetty vieraiden kanssa ja osaan tutustuttu itsekseen.

Shanghain taidealueisiin tutustuminen on jäänyt vähemmälle, varsinkin taidepiireissä suositulla Suzhou creekin Moganshan lun alueella ei juuri ole tultu pyörittyä. Mutta siis siellä nyt on ainakin erinomaiseksi ylistetty taidekirjakauppa ja runsaasti gallerioita, näyttelyitä, studioita ja kaikkea mitä itseään arvostava boheemi kaupunkitaiteilija voi toivoa. Moganshan lulle suunnatessa tulee muistaa että liikkeet aukeavat suht myöhään, jotkut boheemisti vasta klo 11. Aikaisin aamulla sieltä löytyy muutama avoin kahvila, mutta muuten alue on varsin hiljainen. Varsin hyvä aika ottaa esim. valokuvia jos tätä sorttia harrastaa.

Samantyylinen mutta ei niin yltiö taiteellinen, vaan meille kaupallisille pullijaisille sopiva taideplajays löytyy Taikang lulta. Sisäänkäyntiä alueelle voi olla hieman kinkkinen löytää, mutta jos taksin otta Ruijin er lun ja Taikan lun kulmaan, jatkaa Taikangia jonkin matkaa, ja pujahtaa vasemmalla olevalle sisäpihalle jostain porttikongista, niin suurella tödennäköisyydellä löytää itsensä keskeltä pieniä kauppoja ja kahviloita.


Taikang lu is very quiet before noon on weekdays.



Taikang lu restaurants.




Every kind of art.

Huvittelua rakastavana tyttönä blondi on myös useampaan otteeseen käynyt Jin Jiangin huvipuistossa. Kauempaa katsoen pusito ei vaikuta kaksiseltakaan, mutta yllättävän paljon sieltä kaikkea vempelettä löytyy. Sisäänpääsyn hintaan sisältyy kaksi laitetta, tosin aivan vapaasti ei pääse valitsemaan. Mm. huvipuiston vetonaula suuri maailman pyörä (mahtoiko olla 108 metriä korkea) ei kuulu näihin lippulaitteisiin, vaan siihen täytyy ostaa erillinen tiketti. Kirkkaalla kelillä kierros pyörällä on kuitenkin sen arvoinen. Pudongin korkeat tornit näkyvät aivan esteettä.




China wheel.


Jin Jiang amusement park.



Doll boat ride.

Blondin vempele kokeilut ovat ikävä kyllä olleet kaverin puutteessa hieman rajoittuneet, miten niin monilla onkin epäluuloja kiinalaista laatua kohtaan...

Huvipuiston vieressä on oikea omatoimimatkailijan herkku, ei taatusti löydy turistioppaista, lentokonenäyttely. Lähinnä esillä on vanhaa armeijan kamaa, ja mm. Maon aikanaan käyttämä ja omistama matkustajakone. Aika kiinalainen pläjäys, ja todella hämärässä paikassa keskellä kiinalaista lähiötä. Mutta toisaalta, mites sen koneen sieltä korkeiden talojen keskeltä mihinkään siirtäisitkään?

Kevään satoa on myös sightseeing busseilla ajelu. Luulen kyllä että tämä nyt vaan on osaksi tälläinen kasvojenkohotus yritys, sillä oikeastaan bussit ovat aivan tavallisia reittibusseja, joita on hieman koristeltu. Bussit ovat myös kaksikerroksisia, jolloin kesällä voi kaupunkimaisemia ihailla paistatellen päivää. Pudongin puolella kulkee omat linjansa, mutta itse olen suosinut linjaa nro 1, joka lähtee Stadionin vieressä olevalta bussiasemalta, kulkee Xujiahuin läpi Hengshan lun ravintolakadulle, ja sitä pitkin ranskalaisen alueen läpi. Matka jatkuu Huaihai lun ostoskadulle ja päättyy vanhaan kaupunkiin. Kyytiin voi hypätä missä tahansa ja hinta on sama kolme rämpylää kuin muissakin julkisissa. Ja samalla ladattavalla arvokortilla voi maksaa. Bussi heittää kiekan vanhassa kaupungissa ja jatkaa samaa reittiä takaisin. Kauniina päivänä ihan oiva tapa tutustuttaa vieraita Shanghain katukuvaan.

Myös jalan on tullut tutustuttua Shanghaihin. Ihan turistioppaista tutut vanhan kaupungin ja ranskalaisen kaupungin osan reitit on tultu koluttua. Vanhan kaupungin reitti alkaa vanhasta kaupungista, missä tutustutaan Yu puutarhaan ja Kaupunki jumalan temppeliin. Matka jatkuu vanhojen temppeleiden, ostoskujien ja tietöiden läpi Renmin lulle, josta suunnataan Dongtai lun antiikkikadulle. Reitti päättyy Xintiandin ravintola-alueelle. Reitin kulkemiseen kannattaa varta noin 2 tuntia, riippuen nyt siitä käykö kaikissa nähtävyyksissä sisällä.

Ranskalaisen alueen kävelyreitti alkaa Taikang lun taidealueelta ja jatkuu Sinan luta pitkin matkan varrella poiketen Zhou Enlain ja Yat-sen muistotaloissa. Sinan lun varrella poiketaan myös Fuxing puistossa ennen kuin päädytään Huaihain ostoskadulle. Huaihai lulta matkaa jatketaan Maoming lulle ja lopulta reitti päättyy Ruijin puistoon. Reitti on suurinpiirtein yhtä pitkä, vaikkakin ehkä hieman nopeammin kuljettavissa kuin vanhan kaupungin reitti.

Myös vanhoissa paikoissa on tullut pyörittyä ja koettua jotain uutta. Maglev ajelun päätteeksi päätimme käydä tutustumassa Maglevia esittelevään näyttelyyn. Ei hassumpi, eikä liian aikaa vievä. Näyttelyssä voi mm. tutustua miltä maisemat näyttäisivät jos junissa ei olisi erikoislasia, jonka läpi katsoessa maisemat eivät näytä vilistävän ohi ihan niin nopeasti.

Pudongin perämetsien lisäksi on tullut pyörittyä myös keskustassa. Tuli vierailtua People´s parkissa sijaitsevan taidemuseon viime kuun näyttelyssä. Teemana taisi olla Shanghain kaupunkikuvat ja moderni Kiina. Tai jotain. Taisi taas tulla todistettua ettei blondi ymmärrä taiteen päälle. Installaatioita oli jos mihinkin lähtöön. Suurin osa aivan käsittämättömiä. Alkoi kyllä mietityttää mitäköhän samassa puistossa sijaitseva nykytaiteen näyttelytila pitää sisällään, sen sortin näyttely muovisine jättimuurahaisineen oli Taidemuseossakin.

Ymmärrettävämpään taiteeseen tuli tutustutta Taide- ja käsityömuseossa. Esillä oli perinteisiä kiinalaisia töitä mm. jadekaiverruksia, kirjontatöitä, kalligrafiaa, maalauksia yms. Tosin näyttely osuus ja sana museo tässäkin tapauksessa tuntuvat olevan hieman pielessä, ja myymälätilat sotkeutuivat näyttelytiloihin erittäin sujuvasti. Pitäisin paikkaa ehkä enemmänkin myymälänä, missä on esillä muutamia arvoesineitä. Mutta ei siis laisinkaan hullumpi paikka jos haluaa ostaa kiinalaisia käsitöitä, joiden laatu on ehkä hieman katuatasoa parempi.

Xintiandissa uusi tuttavuus oli Shikumen open house. Monesti on siitä tullut pyyhällettyä ohi, mutta nyt yhden vieraani innoittamana puikahdimme sisään. Paikassa esitellään, tietysti Shikumen ovien tyylin lisäksi, Xintiandin historiaa, ja yhden siellä asuneen perheen entisöityä taloa. Hieman jää epäselväksi onko itse talo todellakin juuri se missä kyseinen perhe on elänyt, ja ovatko esillä olleet tavarat ikinä olleet heidän omistuksessaan. Mutta kaiken kaikkiaan talo on nopeasti läpikäyty ja hyvä paikka käydä esittelemässä vieraille kiinalaisia tavaroita ja huonekaluja. Samlla ehkä hieman raottuu kiinalainen arki ennen, ja nykyisin. Kierros päättyy teekuppilaan, jonka voi aivan rauhallisin mielin skipata.

Ja viimeisenä, muttei vähäisempänä, eikä ainakaan pienimpänä, on syksyllä avattu Shanghai World Financial Centre. Eli manner-Kiinan korkein rakennus kaiken maailman tornit mukaan lukien, ja toistaiseksi maailman korkein talo katosta mitattuna (492 metriä). Tornitalo valmistui uskomatonta vauhtia. Kun olin Shanghaissa 2006 keväällä oli se vasta pieni tynkä, joka jäi Jin Mao tornin varjoon.



April 2006.


March 2007.



November 2007.

Ja nyt se siis on ollut jo muutaman kuukauden auki yleisölle. Jonot ovat edelleen viikonloppuisin huimat, ja marraskuussa jonotin itse ensin alhaalla ulkona melkein tunnin, sitten lippujonossa sisällä noin kymmenen minuuttia, sitten hissijonossa puolisen tuntia, ja kun vihdoinkin kiisimme hissillä ylös ajattelin että pahin odottelu olisi jo ohi, mutta ei siinä vielä kaikki...


Some work still need to be done.

Ensimmäisellä hissillä pääsee siis pällistelemään maisemia ylhäällä olevan aukon alareunaan. Tämän jälkeen jonotimme vielä yli puoli tuntia jotta pääsisimme korkeimpaan näköala paikkaan, eli aukon yläpuolelle.



Above the hole.

Kun pääsimme ylös oli jo pimeä. Näköalatasanne on siis sisällä rakennuksessa ja vie aukon yli. lattia on osittain lasia, joten maisemia voi kurkkia suoraan alas. Tosin koska tasanne on aukon yläpuolella ei lattian läpi siis maahan asti näe.



The view.

Ylhäältä katsottuna Jin Mao ja Oriental Pearl eivät enää näytä niin laisinkaan niin korkeilta. keli ei ollut paras mahdollinen, joten keskityimme tähyilemään lähimaisemia. Bundin jälkeen kaikki alkoi peittymään usvaan. Talo voisi olla toisenkin visiitin arvoinen joskus päiväsaikaan. Ja toisaalta jonotkin lyhenevät kun aikaa kuluu.



Shanghai World Financial Centre.

Ja loppuun loppukevennys. Jos joku Shanghaissa vieraileva nyt ei vielä tähän ole tutustunut, niin kipin kapin pöytävarausta tekemään. Kyseessä siis M on the Bund (jonka näköalat kärsivät pahasti Bundin rempasta) ja heidän kuuluisi Pavlova-kakkunsa. Onhan blondikin nyt toki pavlovaa saanut aikaisemminkin, mutta ei niillä ole ollut mitään tekemistä TÄMÄN Pavlova-kakun kanssa.....kuola valuu....ah, täytyypä taas sopiakin lounastreffit Pavlovan kanssa. Herkullista, herkullista.

28.12.08

Talvi hiipii

Ja matkakertomusten väliin jotain tästä päivästäkin.

Hips, hips. No oikeastaan tuossa joulukuun alussa tuntui jo että talvi oli tullut, mutta eipä ihan sittenkään. Pari viikkoa kului vielä lämpimissä merkeissä, muutamana päivänä saatiin nauttia yli 20 asteen lämmöstä. Arskat, t-paidat ja caprit esille ja terrulle, mars!

Joulu toi kuitenkin tullessaan kylmät kelit ja yöllä lämmintä on välillä ollut vain muutama aste! Kaverini valisti minua että sehän on Suomen keli, ja voi ollakin, mutta sitten avasin Iltalehden sivut ja etusivulla oli kuva Niinisalosta. Lunta noin puoli metriä maassa. Eli ei siis ihan niin täällä.

Mutta kylmä on ollut, eikä asiaa tietenkään paranna ettei taloissa ole kunnon eristeitä eikä lämmitystä. Puhallin lämmitys on toistaiseksi olkkarissa riittänyt, mutta makkarissa olen joutunut turvautumaan viime viikkoina jo patteriin. Kuun alussa vaihdetut talvipeitot eivät enää riittäneet, vaikka välillä olisikin saanut varastettuaan itselleen kaksi peittoa.

Syksy meni ohi niin että humahti. Matkusteltua tuli paljon, ja myös vieraita oli riittämiin. Matkustelu on aina hauskaa, ja niin vieraatkin. Mutta on se myös raskasta. Varsinkin Kiina voi olla monelle täällä ensimmäistä kertaa käyvälle yllättävän vieras ja eksoottinen kokemus, ja vierailun emäntänä sitä omille harteilleen kaatuu aika paljon vastuuta jokaisen vieraan myötä. Puhumattakaan siitä että oma elämä laitetaan narikkaan siksi aikaa kun toimitaan 24/7 kaupunkioppaana. Mutta on se kiva että jotkut viitsivät matkustaa maailman toiselle laidalle tapaamaan minua :-)

Mutta muutama viikko hiljaiseloa Shanghaissa oli kyllä tarpeen. Ja nyt joulu on antanut siihen oivan tilaisuuden. Mutta siis takaisin sääkatsaukseen. Juuri kun olin ihmetellyt että onpa ollut kuiva syksy niin lämpötila nousi yli kymmeneen asteeseen...ja alkoi satamaan. Sateen myötä Aasiassa tapahtuu aina outoja asioita, tämän päivän outous oli että toimitetuksi luvattua sohvaa ei sitten voitukaan toimittaa tänään. Koska sataa vettä. Tässä kotiinkuljetusten kummassa ihmemaassa ei edes oikeastaan jaksa ihmetyttää. Elämä on, ja varsinkin Kiinassa se on. Mainitsinko muuten jo että sohvia kotiinkuljetetaan vain viikonloppuisin? Ai miksikö? No katsos kun tämä on Kiina...

Koko sohva-operaatio on siis poikiutunut vuokrasopimuksen uusimisrumbasta. Kun Kiinassa uusitaan vuokrasopimukset on tapana aina pyytää jotain uutta, pikku korjauksia yms. Se on siis ihan tapa, ja jollei mitään pyydä niin kiinalaiset tulevat epäluuloisiksi. Siksi blondikin on pohtinut kymmenen kohdan listan mitä kaikkea täytyy siis ehdottomasti fiksata ennen kuin voin edes ajatella jääväni tähän kämppään. Kaikkiin kohtiin suostuttiin ja luvattiin toteuttaa pikapikaa. Nyt kun kaksi viikkoa on kulunut on asunnossa käyty neljä kertaa ja mitä on saatu aikaiseksi on ollut neljä hehkulampun vaihtoa. Hohhhoijaaa...Sohvaa odotellessa. Mainitsinko muuten jo että hehkulamppuja piti vaihtaa kaiken kaikkiaan seitsemän?

Koska aikaa on nyt ollut, niin sen lisäksi että sain vihdoinkin haettua vihkisormukseni...KYLLÄ! Vihdoinkin! Oltuaan 4 kuukautta naimisissa vihdoinkin blondi sai lisää tytön parhaita ystäviä. JESH! Siis en mitenkään ole innoissani.
Mutta olin siis kertomassa että sormusten tilailun lisäksi olen tyhjentänyt vaatekaappiani kaikesta vanhasta roinasta. Tällä kertaa yllättävän vähän vaatteita lähti kiertoon (eli ayi vie huomenna), mutta mikä olikin sitten yllätys oli homeen määrä lattialla olleissa kengissä. Ei per...

No ei muuta kuin pahimmat vauriot kärsineet popot roskiit ja muut likoamaan ammeeseen myrkkyjen kera. Sitten hinkattiin ja huuhdeltiin ja hangattiin ja huuhdeltiin... Ei tämä nyt eka kerta ole kun hometta löytyy (se on yleinen ystävä Aasiassa) ja kankaista sen saa pois pesukoneessa. Kaakeleista, jääkaapista, suihkusta, seinästä yms. oikein oivasti klooria sisältävällä valkaisuaineella (mikä on muuten ainoa mönjä jonka olen todennut ehkäisevän homeen uudelleen kasvun). Varmaan kloori sinälläänkin ehkäisisi homeen kasvun, mutta mistähän sitä saisi? Uima-allas kaupasta? Missäköhän...

Kengät ovat kuitenkin kettumainen kohde puhdistaa, ja nahkakenkien ollessa kyseessä peli olisikin menetetty (juu, nahka ei ehkä homehdu, mutta kengissä kun yleensä on kangastakin). Onneksi blondi suosii halpis kenkiä (lapsityövoima kunniaan... jippii...), joten menetys ei ole kovinkaan suuri. Nyt patterin päällä kuivumassa lepää kasa kenkiä. Hmmm. Ja muistiinpano itselleen: lisää kosteudenpoistajia komeroon, ja talveksi ovi auki, jotta patteri kuivattaisi komeron nurkkia. Pahus.

Ja jotkut vielä ihmettelevät mihin se kotirouvien aika Kiinassa menee...

Peking Flashback

Skumpasta selvittyämme edessä oli tiivistahtinen nähtävyyspäivä. Edellisiltainen kiinalainen opas oli kummastellut kysymystäni milloin Maoa pääsisi moikkaamaan mausoleumiin. Vastaus tähän oli että milloin vain. Se on ruumis, ei se tarvitse vapaapäiviä. Rohkenin kuitenkin mielessäni olla eri mieltä, sillä yhdelläkään aikaisemmista Pekingin vierailuistani en ollut kyseisen herran kanssa onnistunut treffeja sopimaan.

Ja vaikka opas oli kuinka sitä mieltä ettei ruumis ota vapaapäiviä, niin kylläpä vaan ottaa. Joka maanantai, ainakin mausoleumin edessä olevan kyltin mukaan. No, jääpä vieläkin jotakin nähtävää tulevaisuuteen.



So close, but so far.




Tian´anmen square.

Kiinassa tapahtuu nykyisin jatkuvasti. Kun olimme ehtineet Honkkarin messujen pyörteistä pois, pääsimme totetamaan että Pekingissä oli menossa ASEM 2007 tapaaminen. Ja tämän johdosta tiesulkuja.






You know the thrill.




I found it!



Forbidden city pre-show.

Aikaisemmalla Kielletyn kaupungin visiitillä itse kruunajaishalli oli ollut remontin alla, mutta nyt olympialaisten jälkeen kaikki tietysti kiilsi, noh ei uututtaan, mutta korjauksiaan.






This is the chair.

Mutta kruunajaishalliin kurkkaaminen olikin sitten tunkemisen takana. Kohde näytti olevan monen muunkin mieleen. Sain tungettua itseni eturiviin mukiloimalla muutaman kiinamummon, ja jopa näpättyä muutaman valokuvan vartioiden työntäessä minua pois seuraavien tulijoiden tieltä. Noh, kuvien laatu ei ollut kaksinen, mutta mahdollisuutta säätöihin ei juuri ollut vartijan karjuessa MOVE ON.
Kielletyssä kaupungissa vierähti muutama tunti, jonka jälkeen oli luovutettava ja suunnattava seuraavaan kohteeseen, Taivaan temppeliin.







Temple of Heaven.

Ja taas jotain uutta. Edellisellä visiitilläni en ollut onnistunut saamaan lippua itse temppeliin sisälle, vaikka kuinka koitin mankua. Olin paikalla liian myöhään ja pääsin kyllä puistoon, mutta myyjä katsoi ettei aika riittänyt enää temppelikierrokseen. Mutta nyt riitti. Puiston pääsylippu ja temppelippu kourassa tutustumaan taivaallisiin ihmeisiin.



Taivaalliset ihmeet veivät toista tuntia. Sanoisin että alue on ihan ok, ja varmasti vierailun arvoinen, mutta on se pirun iso. Todella paljon aikaa menee yhden temppelin näkemiseen. Ja tämän johdosta olimmekin jo myöhässä päivän viimeisestä varsinaisesta nähtävyydestä, Kesäpalatsista.



You know the thrill.

Kun saavuimme Kesäpalatsin lipunmyyntiin totesi myyjä ettei meille enää myydä nähtävyyksiä sisältävää lippua, mutta alueelle pääsisimme kyllä. Pahus. Mutta ei auta, ei kun monoa toisen eteen ja katsomaan mitä sitä kahdessa tunnissa ehtii.




Näin syksyisessäkin asussa Kesäpalatsi oli todella kaunis. Suosin hyväksi koettua reittiä, missä lähdin kiertämään aluksi kukkulan taakse, kiiveten sitten sen yli ja saapuen järven rantaan, missä suurin osa rakennuksista on. Ja kannatti. Kukkulan takaosa oli taaskin hiljainen ja massoista vapaa alue.



Poor tree.




Suzhou creek.



Kiivetessämme kukkulalle totesimme, että myyjä oli aliarvioinut reippautemme ja kävelytahtimme, ja meillä oli hyvin aikaa tutustua nähtävyyksiin. Koitimme onneamme pagodan lipunmyynnissä, ja niinhän meille myytiin sisäänpääsy pagodaan!



View from pagoda.




Pagoda.

Kello raksutti raksuttamistaan ja kun pääsimme alas oli meillä enää puolisen tuntia aikaa. Päätimme kuitenkin käydä pikaisesti kurkkaamassa marmorivenettä.



Cu Xi´s marple boat.





Taas kiinamummoja taklaten kiiruhdimme ulos palatsin alueelta ja taksiin. Vaikka Kesäpalatsi ei vielä ollut mennyt kiinni, niin meillä oli jo kiire illan viimeiselle rastille, Kung fu näytökseen.


Näytöksessä ei saanut kuvata, harmi. Aika makeita temppuja oli tarjolla. Muutenkin esitys oli varsin viihdyttävä. Temppujen ympärille ole rakennettu varsin viihdyttävä tarina, jota oli ilman tiiliskivien pilkkomistakin mielenkiintoista seurata. Voin suositella. Selvästikin olen kaikenlaisen kiinalaisen näyttämötaiteen uusi ystävä.
Pekingille varatut viisi päivää olivat tulossa päätökseen ja viimeistä iltaa lähdimme juhlistamaan hyväksi havaittuun suomalaisravintolaan. Herkullisen pizzan, siiderin ja salmarin lisäksi myöskään vinkkupullot eivät olleet pahan hintaisia. Jollei muuta Pekingistä, niin tämä ravintola pitäisi saada Shanghaihin - *huokaus*.