Tokio City

Japanissa oli Kiinan jälkeen helppoa sukkuloida. Ihmiset toimivat loogisesti, ja käsitys aikataulusta, laadusta ja rehellisyydestä meni omaankin jakeluuni (Kiinassa se usein ei mene). Kaupunki tuntui hieman pieneltä ja ahtaalta Shanghain jälkeen. Osittain kyseessä pilvenpiirtäjien vähyys (ehkä maanjäristysten takia?) ja kommunististen rakennusten puute. Toisaalta kaupunki oli siistimpi ja istutuksia oli enemmän. Liikkumiseen ei mennyt niin paljoa aikaa kuin Shanghaissa, mikä tukee teoriaani että Tokion keskusta on rakennettu pienemmälle maa-alueelle kuin Shanghai. Suur-Tokiossa pitäisi kait kuitenkin asua enemmän ihmisiä kuin Shanghaissa.

THE intersection in Shibuya.

Liikkuminen sujui bussilla ja metrolla. Bussilla paikallisten opastuksella, sillä eihän mitään toki englanniksi löytynyt. Metrolla ja junalla liikkuminen oli todella sekavasta verkostosta huolimatta helppoa. Mukana pitää muistaa kantaa karttaa linjoista. Joissain linjoilla, pysäkeillä tai vaunuissa merkit ja opasteet ovat vain japaniksi, joten reitit on hyvä suunnitella etukäteen. Apua voi täällä kysyä helposti jos on eksynyt, ja vaikka englanniksi neuvoja ei juurikaan irtoa, niin japanilaiset ovat kokemukseni mukaan avuliaita, hyviä ymmärtämään mitä tarkoitat vaikkei yhteistä kieltä löydykään ja loistavia piirtämään karttoja jotka länkkärikin tajuaa.

Rush hour. Stay in line.

Ajoittaisesta tungoksesta huolimatta oli liikkuminen vaivatonta. Uskaltauduin mm. yhdelle Tokion vilkkaimmista metroasemista pahimpana ruuhka-aikana. Jonotus ja metroon pakkautuminen menivät kivuttomasti, ja pääsin vielä oikealla pysäkillä metrosta uloskin. Kiinalainen töniminen, tunkeminen ja etuilu puuttui. Tämän johdosta kovassa tungoksessakin liikkuminen tuntui siedettävältä.

Same THE intersection.

Mutta...Tokiossa voi unohtaa hotellisviitit, taksisuhailut ja brunssit free flow skumpalla. Mitä iloa on asua kaupungissa missä kaikki on mahdollista, jollei mihinkään ole varaa? Tässä suhteessa Shanghai kyllä kerää pisteet kotiin. Minua lohduteltiin sillä, ettei Tokio nyt kuitenkaan ole paljoa kalliimpi kuin Helsinki, mutta kuka on sanonut että Suomen hintataso on ok? Matka meni siis pienoisessa hintashokissa. Markkinoilta ei mukaan lähtenyt mitään, vaan vasta lentokentällä rohkenin kuluttamaan viimeiset jenini.

Imagining Tokyo. In reality this was a rare view.

Osuimme kaupunkiin lämpöaallon aikaan. Kymmenien palellen vietettyjen kesien jälkeen tätä blondia on tänä vuonna onnestanut kunnolla. Kun taifuuni tuulet olivat lakaisseet Shanghain lämpöennätykset pois, niin pääsin ratsastamaan Tokion helleaallon harjalla! Ai ihanaa lämpöä!!

Ja onneksi majoitus järjestyi osaksi aikaa tuttavien puolesta. Oli kiva tavata tuttuja, ja kysellä elämästä Tokiossa. Ja pääsinpä kesän ensimmäisiin grillijuhliinkin!

Konnichi wa!

Viime viikko on mennyt vatsatautia potien. Yleensä uskon ajan, kotisohvan/vessan, kaukosäätimen ja DVD-sarjan parantavan nämä pöpöt, mutta tällä kertaa suuntasin lääkärille. Elektrolyyttiliuos maistuu kalaisalle merivedelle, mutta olo on kyllä kumman energinen kun sitä on hörppinyt. Ehkä siis kärsin jauhepussit loppuun. Voisikohan sitä ujuttaa drinksuun?

Joka tapauksessa syy miksi hörpin tuota litkua on se, että loppuviikon vietän itäisen ”naapurimaan” pääkaupungissa, eli Tokiossa (maailman väkirikkain kaupunki?).

Japani tuntuu kiinnostavan ainakin omaa tuttavapiiriäni, sillä yleensä kysyttäessä mitä olen puuhastellut, ja kun yhtenä harrastuksena olen maininnut matkustelun, niin erittäin usein seuraava kysymys kuuluu olenko käynyt Japanissa.

En kuitenkaan ole käynyt Japanissa. Olen enemmänkin palmun alle matkaaja. Vaikka Peking, Hong Kong, Ho Chi Minh ja Singapore ovat hienoja kaupunkeja, ja voittavat monet Euroopan turistirysät mennen tullen, niin upeimmat matkailukokemukseni ovat kyllä tähän asti löytyneet Filippiinien, Thaimaan ja Indonesien syrjäisiltä saarilta.

Mutta mene ja tiedä. Japani fiilistely leffoista lemppareitani ovat Lost in translation, Letters from Iwo Jima, Grudge ja tietysti iki-ihana Geishan muistelmat (aaah...). Etukäteen Japanista on siis paljon mielikuvia, niin ihmisistä kuin kaupungeistakin. Lukuunottamatta kauhuleffojen mielikuvaa sinertävistä, mustat hiukset silmillä ryömivistä kuolleista japanilaisista pimuista, kaikki muut ovat miellyttäviä (ei niinkään eksoottisia). Ainoastaan hintataso hirvittää jo etukäteen. Siis niiden hiukset silmillä ryömivien kuolleiden japanilaisten lisäksi.

Sayonara!

Zhujiajiao & Haining

Vaikkei (ja ehkä juuri siksi) kesä ole Kiinassa mikään erikoisempi matkailuaika, niin loistavien kelien puolesta (Shanghaissa jo kolmatta kuukautta yli 30 astetta lämmintä) kannattaa lähteä kiertelemään muuallekin kuin yhtiön uima-altaalle.



Fast food.

Itselläni jo kevään satoa ovat muiden vesikaupunkien ohella uudet tuttavuudet Zhujiajiao (vesikaupunki) ja Haining (nahkakaupunki).

Bridge of Zhujiajiao.

Molemmat ovat lyhyen ajomatkan päässä Shanghaista. Zhujiajiaoon lähtee Shanghain stadionilta 20 minuutin välein busseja aamuisin. Ja samalla aikavälillä pääsee iltapäivisin paluumatkalle Shanghaihin.

Venice of Shanghai.

Zhujiajio on lähempänä kuin muut vesikaupungit, joten jollei aikataulu anna periksi, tai mieli tekee käydä vain pikaisella kanava-ajelulla, niin Zhujiajiao on kätevin vaihtoehto. Siksipä sinne tuli suunnattua uusinta visiitille viikonloppuna. Kylästä löytyy muutamia nähtävyyksiä, ja kiitettävä määrä markkinakrääsää. Paljon kiinalaisia ravintoloita ja tietysti kanavia. Joka miehen "kesäpalatsi" päiväksi viileä vaihtoehto.

Jade hall.

Ja jos Shanghain kangasmarkkinoiden keinonahkakauppiaat alkavat kyllästyttämään, voi aitoa nahkaa ja turkiksia lähteä etsimään Hainingista. Kylässä on useita isoja markkinahalleja, jotka ovat täynnä nahkatavaroita, asusteita ja vaattteita sekä turkiksia myyviä liikkeitä. Tosin täälläkään kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa, joten silmä tarkkana!

Haining's market hall.

You get what you ask for.

Nahkatakit lähtevät malllista ja tinkimistaidoista riippuen ainakin hintaan 400-3000 rmb (40-300 eur). Minkeistä en tohtinut keskustella...

Ja nyt julistetaan...

...ketkä saavat Rockin' Girl Blogger maininnan meikäläiseltä! Parin päivän verkko-ongelmien aikana on ollut mahdollisuus asiaa pohtia, ja nyt kun nettailu ja bloggailu taas sujuu niin on aika laittaa kunnia kiertoon:

Ensimmäinen valintani on Tuuli. Blogista löytyy tarinaa mm. expatti elämästä Hollannissa. Tietysti itseäni kiinnostaa aina kuulla muiden ulkomailla asuvien suomalaisten tarinoita, mutta erikoismaininta tämän blogin monipuolisuudelle. Virkistävää lukea hyvin kirjoitettua ja kuvitettua blogia jossa käsitellään jotain muuta kuin käsitöitä tai lapsia.

Seurailen innolla myös muutamia muita ulkosuomalaisten blogeja, ja samasta sarjasta seuraava valintani on Jonnan blogi. Suurimmaksi osaksi tarinoita elämästä ja työskentelystä Meksikossa. Hauskoja ja surullisia tarinoita. Tätä lukiessa Kiina tuntuu välillä helpolta ja turvalliselta maalta asua.

Tuttu linja jatkuu ja seuraava maininta menee Afrikkaan Empulle. Tiedän hyvin miltä tuntuu kun ruoka ei koskaan ole sitä mitä listalla luvataan, kanassa on aina nahka, luut ja jänteet mukana ja kuinka hieno tunne voi olla kun kaupasta silloin tällöin löytyy parmesaania! Lisäksi olen ehkä hieman kade, lapsuuden haavenani oli muuttaa Afrikkaan...

Sitten palataankin Suomen maisemiin ja seuraava maininta menee naiselle ratissa. Eikä pelkän ammatinvalinnan tai autoilun vuoksi, vaan enemmänkin kirjoituksista välittyvän itsevarmuuden takia. Naisten blogeista liian monet ovat neuroottisia kertomuksia naisen taistelusta ulkonäön kanssa. Tämä onneksi ei. Ja aivan, mitä se miehelle kuuluu mitä nainen tekee työkseen, mistä lähtien miehet ovat kyselleet naisiltaan mitä he saavat tai eivät saa tehdä työkseen...

Viimeinen maininta menee kimppablogin Vapaaehtoisesti lapsettomat kirjoittajille. Mielenkiintoista vaihtelua kotiäiti-blogeihin. Harmi vaan että postauksia ei tipu kauhean tiuhaan.

Tässäpä nämä, olkaapa hyvä!

This Girl is Rockin'!

Kiitos ja kumarrus!!!

Ja minä luulin aamulla kun heräsin, ja huomasin että ulkona sataa, että tästä tulee tavallinen koulutöiden parissa puurtamis sisäpäivä, mutta mitä vielä!

Luin blogini kommentteja ja huomasin, että olen saanut kunnian olla yksi Sonjan valinnoista Rockin' Girl Blogger palkinnon saajaksi (Sonjan blogimerkintä aiheesta)!
Nyt hymyilyttää ja ulkonakin paistaa jo aurinko :-)

Koulutyöt saavat jäädä tältä päivältä, ja nyt alkaa pohdinta keille luovuttaisin tämän kunniamaininnan etiäpäin...hmmmm.

Ruoka elämää Shanghaissa

Ihania allasiltapäiviä on jo muutaman päivän ajan varjostanut ikävä tuuli. Joo, joo, se viilentää, mutta kiinni pitäminen sandaaleista, kirjasta, pyyhkeestä, aurinkolaseista, aurinkotuolista jne. ei mitenkään tee altaalla loikoilua nautinnollisemmaksi. Noh, tyynempiä kelejä odotellen.

Muuten kesän rutiinit eivät juurikaan poikkea talven rutiineista. Teen kaikkea edelleen epäsäännöllisen säännöllisesti. Tosin liikunta on kuluneiden kuukausien aikana rajoittunut altaalla polskimiseen ja nähtävyyksien kiertelyyn. Mikä tietysti näkyy vyötäröllä muutamana lisäkilona. Toisaalta ihme etten ole lihavampi......

Meikäläinen rakastaa hyvää juomaa ja ruokaa. Lemppari juomiini kuuluu mm. skumppa, pina coladat, margaritat ja cosmot. Lempiruokiini pizzat, hampurilaiset, lohkoperunat, tacot ja kookosmaitocurryt. Ja kaikki on aina parempaa friteerattuna. Esim. cheddarjuusto kuorrutettuna ja upporasvassa keitettynä majoneesikastikkeella kuulostaa loistavalta välipalalta.

Pääsääntöisesti ruokaa pitää aina olla saatavilla, ja sitä on oltava tarpeeksi paljon. Eli siis ruoka ei saa ikinä loppua kesken. Mieluummin liikaa kuin liian vähän. Nam!

Kiina on tuonut lemppariruokiini jotain uutta. Ei välttämättä terveellisempiä vaihtoehtoja, mutta uusia. Tulinen kasvisnuudelikeitto on varsinkin kylmällä kelillä herkullista, kun taas jäävuorijälkkärit ovat kesällä ihania. Laimea kiinalainen olut sopii juuri hyvin tuoreiden chilien kera tarjottavaan suolaiseen kanaan tai nautaan, pähkinakanan happamuus vie kielen mennessään, soijassa liotetuista ja chilillä höystetyistä lootuksen juurista tai isoista vihreistä chileistä puhumattakaan.

Vaikka viikkorutiineihin kuuluu kohtalainen määrä liikuntaa, tulee siitä usein tingittyä tapaamisten, matkojen tai sairastelun vuoksi. En halua missään tapauksessa antaa aktiivisuudestani väärää kuvaa. Sanoisin siis että harrastan liikuntaa kolme kertaa viikossa noin puolet vuodesta. Toisena puolikkaana en liikauta evääkään :-)

Mitä uutta Pekingin taivaan alla 2

Taas olisi ollut hirveä hinku käydä vierailulla valtion edesmenneen päämiehen luona, mutta ei niin ei. Mao on ja pysyy restauroitavana, ja seuraava oletettu ajankohta jolloin vierailu on mahdollinen on syyskuun lopussa. Liekö tarkoituksena suojata ruumista kesän kuumuudelta, vai...

Olympialaiset ovat tulossa Pekingiin rytisemällä. Koko maan kattavasta olympiahuumasta ei kait ainakaan vielä voi puhua, sillä Shanghaissa maailma pyörii 2010 järjestettävän Maailman näyttelyn ympärillä, kun taas Pekingissä se on vain ja ainoastaan kesän 2008 olympialaiset.

Countdown.

Niinpä nähtävyyksiä korjataan vauhdilla, ei sinällään siis mikään paras aika vierailla Pekingissä. mm. Kielletyssä kaupungissa ja Kesäpalatsissa ei edelleenkään pääse vierailemaan kaikissa rakennuksissa. No jännityksellä odotan millaiset olympialaiset ovat tulossa, ja miten Kiina käsittelee kaiken julkisuuden.

Mutta olympialaiset ovat siis vasta hämärä kuva tulevaisuuden horisontissa. Näinä päivinä Pekingissä voi mm. käydä ampumassa Kiinan armeijan aseilla. Ja sitähän piti kokeilla.

These were not on the menu.

Asevalikoima koostui lähinnä pistooleista, rynnäkkökivääreistä ja konekivääreistä. Näytillä oli toki muutakin varustusta, mutta mitään singon tyyppistä ei valitettavasti päässyt kokeilemaan.

First weapon of choice. Chinese 9 mm pistol QSZ92.

Halpaa hupia ampuminen ei ollut, joten päätimme valita muutaman kokeiltaviksi vain kiinalaisen rynkyn ja 9 mm pistoolin. Tarjolla olisi toki ollut tutumpiakin klassikoita itänaapuristamme, mutta kerran Kiinassa ollaan.

Second weapon of choice. Chinese 5,8 mm automatic rifle QBZ95.

Ampumaradalla kuvaaminen oli kiellettyä, eikä salaa kuvaaminen kaikkien aseiden kanssa heiluvien Kiinan armeijan sotilaiden joukossa houkutellut. Mutta vaikkei kuvaa saatu niin kivaa oli! Ja edellä mainituista aseista blondin kannattaa selvästikin panostaa rynkkyihin salamurhaajan uraa suunnitellessa.

Sen lisäksi ettei ampuminen varsiniasesti ollut ilmaista huvia, niin paikan löytäminen oli pekingiläiselle taksikuskille ollut työn takana. Ampumarata osoittautui sijaitsevan lähellä Badalingin Kiinan muuria, joten päätimme yhdistää matkaan vierailun Ming haudoilla. Tai yhdellä niistä.

Changelingin hautaa oli kehuttu LP:ssä kiinnostavimmaksi haudoista joten taksi parkkiin ja tulkkaamaan alueen karttaa. Olihan kyseessä tietysi komea hauta, vaikka hieman arvoitukseksi jäi missä kohti itse hauta on sijainnut. Alue ei kauheasti onnistunut säväyttämään. Missään tapauksessa Ming haudat eivät ole sellaisenaan päivämatkan arvoisia. Yleensähän ne toki yhdistetään vierailuun Badalingissa. Tai ampuradalla ;-)

Changeling's tomb.

Tällä vierailulla oli myös maistettava Pekingin ankkaa Pekingissä. Eikä sekään aivan ongelmitta onnistunut. Ensimmäinen yritys tehtiin järven rannalla olevassa ravintolassa, jossa mei you-vastaus tuli nopeasti. Ovatko ankat ehkä loppu Pekingistä?

Houhai lake and restaurant area.

Toinen yritys keskustassa sijaitsevassa ravintolassa palkittiin muutamalla siivulla rapeaa herkulllista nahkaa, ja pienellä vadilla lihasiivuja joissa oli hieman nahkaa päällä. Ja se oli puolikas ankka. Tämän kokemuksen perusteella tyydyn jatkossakin syömään Pekingin ankkani Shanghaissa.

Mutta Pekingin tarjoaa kulinaristille paljon muutakin. Aivan hotellimme vieressä sijaitsi Dongmenin yöruokamarkkinakatu. Tavallisten hedelmien, lihavartaiden, rapuvarteiden, mustekalavartaiden, munuaisten ja banaanipallojen lisäksi kadulla oli, kai suurimmaksi osaksi turistien huviksi, tarjolla ötököitä ja eksoottisimpia elimiä.

Donganmen street night food market.

Bugs of choice.

Kokeilun tulos, asteikolla 4-10:

- Pieni heinäsirkka - 5 (maistuu kalalle, yöäk en syö)
- Pieni skorpioni - 8 (kivan rapea, pikkasen "piikikäs"syötävä)

- Torakka - 6 (lihaisa, mutta ei kauhean maukas)

- Toukka - 9 (oiiikein nam!)

- Tuhatjalkainen - 7 (ei oikein maistu miltään, ja todella "piikikäs" syötävä)

- Lampaan kivekset - 6 (ei maistu miltä luulisi, mutta ei minun makuuni)

- Lampaan penis - 8 (grillattua kananlihaa, nam!)

Yes. It is what you think.

Kannustan kokeilemaan. Ötökät paistetaan upporasvassa, kun taas elimet grillataan ja maustetaan. Ei laisinkaan yököttävä kokemus. Toukkia jäi jopa hieman ikävä.

Mitä uutta Pekingin taivaan alla 1

Hangzhoussa aika kului jo hyväksi todettuja nähtävyyksiä kierrellen, paikallisia herkkuja maistellen ja shopaten. Todettua tuli taas että Hangzhoun markkinoilta tavara lähtee mukaan edullisemmin kuin Shanghaissa.

Pekingissä matkailu jatkui muuten samaa tahtia, paitsi että laukut alkoivat olla jo täynnä, joten shoppailu jäi vähemmälle. Kävin katsastamassa muutamia nähtävyyksiä, jotka aikaisemmalla vierailulla jäivät kaihertamaan mieltä.

Temppelit oli vältetty edellisellä kierroksella, joten nyt suuntasin paljon mainostettuu Lama temppeliin, sekä White Cloud temppeliin. Ensimmäisenä mainittu buddhalainen, ja jälkimmäinen taolainen.

Lama temple.

Typical buddhist temple.

Hangzhoun Lingyin temppelin jälkeen Lama temppeli ei onnistunut säväyttämään, mutta hiljaisempi White Cloud oli miellettyvä kokemus. Ehkä yli annostus buddhalaisia temppeleitä?

White Cloud temple.

Taoists have gods for everything important.

My first experience of taoism was very positive.

Pekingin eläintarhasta ei turistiopuksilla juurikaan ole hyvää sanottavaa, mutta päätin uhmata eläinrakasta kohtaloani, ja käydä vilkaisemassa Pekingin pandaa. Oppaat olivat oikeassa. Niisk.

Prison.

And prisoners.

Beijing's panda.

Eläintarhan kyljessä (sisäpuolella?) komeilee Pekingin akvaario, jossa vierailin samalla iskulla. Ja tottakai merten nisäkkäät esitykseen oli jäätävä. Merten nisäkkäistä paikalla oli kuitenkin vain merileijonia ja delfiinejä.

Flying in water.

Poisonous stare.

Wow! New stunt!

Ja tietysti Kiinan muurilla oli käytävä! Lähtö taas eteläisen katedraalin edessä sijaitsevalta turistibussiasemalta. Edelliset sumuiset muurimuistot olivat Mutianiyasta, joten nyt vertailun vuoksi suuntasimme Simataihin. Kuulema kauempana, huonommassa kunnossa ja "haastavampi".

South Cathedral.

Kaksi kolmesta ainakin piti paikkansa. Matkan (110 km) oli tarkoitus kestää kolme tuntia suuntaansa. Täydellisessä maailmassa ehkä. Pienoinen onnettomuus muurille vievällä tiellä ja hidas turistibussi muuttui matelevaksi turistibussiksi. Ja kolme tuntia viideksi tunniksi. 110 km!

Mutta oli se sen arvoista. Usvasta ei ollut tietoakaan ja muuri komeili edessämme kymmenien (satojen?) kilometrien matkalla. Sitten tuli se haastava osuus. Suurin osa turisteista lähti patikoimaan kohti muuria, mutta tämä blondi uskoo että jos ihminen olisi luotu kävelemään, ei meille olisi suotu näin kehittyneitä aivoja. Joten tähyilemään muita vaihtoehtoja.

First vehicle of the day. Also first view of the day.

Tarjolla oli puoleen väliin rinnettä vievä kaapelivaunu, jonka jälkeen matkaa saattoi taittaa vielä jonkinlaisella "junalla". Mutta viimeiset sata metriä olikin sitten talsittava. Pahus.

Second vehicle of the day.

Matka taittui kivuttomasti vain hieman hengästyen, välittämättä kintereillä roikkuvista sitkeistä kaupustelijoista, tai 35 asteen lämpötilasta. Ja sekin oli sen arvoista! Maisemat olivat huikeat!

And walking, walking...

Tavallaan muuri on kait Simataissa "huonossa" kunnossa. Tarkoittaen ettei sitä ole restauroitu niin paljoa kuin muita nähtävyyspätkiä, eikä muurilla liikkuminen ole niin helppoa, eikä turvallista kuin Mutianiyan ehjissä portaissa pään tasolle ulottuvien muurien suojatessa putoamiselta. Mutta kokemuksena Simatai oli paljon antoisampi. Toki myös kuntoa vaativampi, ei sovi siis liikuntarajoitteisille.

The view!

Paluumatka sujuikin sitten siinä luvatussa kolmessa tunnissa. 110 km! Tervetuloa Kiinan hitaimmille turistimatkoille...