Ryhmässä...

Tiivistyy paljon asioista. Yhdessä vietettyjen viikkojen jälkeen tuntuu oudolta herätä aamulla tyhjässä asunnossa, ilman päiväohjelmaa. Vaikka tiiviissä yhdessäolossa on pitkän päälle ongelmansakin, mutta kun siihen tottuu niin on taas vaikea olla yksin. Kun on muutamaksi viikoksi pistänyt omat rutiininsa hyllylle on niihin vaikea taas päästä kiinni.

Kiersin vieraiden kanssa muutaman viikon ajan Shanghaissa, Hangzhoussa ja Pekingissä. Aina kun liikkeellä on enemmän kuin yksi ihminen ei erimielisyyksiltä voida välttyä. Toinen tahtoo altaalle lepäämään, toinen kierrellä nähtävyyksiä ja kolmannella on nälkä. Päivät ovat tasapainottelua kaikkien mieltymysten ja halujen välillä.

Itseäni vaivaa aina vieraiden kanssa samat kysymykset. Mitä minun pitäisi esitellä ja kertoa? Mikä vieraita oikeasti kiinnostaa? Missä voimme kiertää, jotta päiväohjelmasta ei tulisi liian rankka? Ja ovatko kaikki tyytyväisiä lomaansa? Olisi kamalaa pilata jonkun loma.

Koska ystävistä on kysymys, ilma puhdistui kun jokainen pystyi avoimesti kertomaan mitä reissulta halusi. Ja sitten pystyttiinkin jo nauramaan erimielisyyksille. Ja juuri kun yhdessä reissaaminen alkoi sujua, niin loma oli ohi! Mieleen jäivät vitsit joille naurettiin sekä uusien paikkojen lisäksi myös ystävien reaktiot. Tulee taas ikävä, niisk.
Hyvää kesän jatkoa Suomeen!

Ystävät ovat parhaita!

Ja erityisesti ystävät jotka matkustavat maailman toiselle puolelle tapaamaan sinua! Joten sitä varten on syytä irrottautua blogi-elämästä muutamaksi viikoksi, ja säästää kaikki energia frendien kanssa telmimiseen. Nyt petaamaan vierashuoneen sänkyä! :-)

Summer in the City

Hih. Uima-allaskausi on alkoi kesäkuun lopussa loiskahtaen. Kuulema Shanghaissa on nyt sadekausikin. Ehkä. Tällä viikolla on satanut yhtenä päivänä, joten varsinaisesta vedenpaisumuksesta ei vielä voi puhua.

Away.

Ulkona on tasaisesti yli 30 astetta lämmintä, mutta kaikkien auringon palvojien harmiksi myös kaupungin yllä leijuva usva pysyy tiiviisti paikoillaan. Toisaalta, eipähän blondikaan pala.

Far away.

Heinä-elokuu ei ole mitenkään erikoinen matkailukausi Kiinassa (ei ole lomaa), joten kaikki palvelut pelaavat täydellä teholla vuoden kuumimpaan aikaan. Ja hienoa niin!

And home sweet home.

Nyt kun yhditystoiminta on jäänyt kesätauolle ja suurin osa tuttavista on lähtenyt kesän viettoon Suomeen, niin meikäläinen on vaipumassa skumppalounaiden, aurinkoisten allaspäivien ja kylpylähoitojen mikä-mikä-maahan. Blondin ei tarvitse koskaan kasvaa aikuiseksi ja kadotetut pojat tarjoilevat drinksuja minkä ehtivät...

Bangkok city

Bangkok on länsimaalaiselle oikea ostostaivas Shanghain jälkeen. Tuotteissa on ainakin nimi ja käyttötarkoitus aina englanniksi, muutenkin valikoima koostuu länsimaalaisimmista tuotteista. Täältä mukaan ovat lähteneet chilijauheet, erikoisshampoot ja -hoitoaineet, meikit ja lääkkeet. Valitettavasti vaatepolitiikka kauppaketjuissa on sama kuin muuallakin Aasiassa, isoin koko mitä aina löytyy on eurooppalainen M. Feikkimarkkinoilla tarina on toki toinen, ja Bangkokista löytyy myös loistavia räätäleitä, jotka tekaisevat vaatteita matkalaiselle muutamassa päivässä.

Aikaa voi kuluttaa shopaten mm. Emporiumissa, MBK:ssa (Mabookrong) ja Siam Centerissä. Bangkokin liikenne on välillä tuskaisen hidasta, jopa Aasian liikenteeseen tottuneille, joten taksin sijasta kätevä kulkupeli on teiden yläpuolella huristeleva Sky train. Suhteellisen kallis, mutta niin miellyttävä.

Thaimaalaiset osaavat myös hemmottelupalvelut. Kylpylöitä ja kauneushoitoloita löytyy joka nurkasta ja jokaisen lompakolle sopivia vaihtoehtoja on tarjolla. Löytyy myös paikkoja, joissa hierojiksi esittäytyvät minihameissa ja korkokengissa keikistelevät thai-tytsät.

Thai massage can be a bit rough. More safely choice is oil massage "swedish massage".

Mutta...Bangkokin villi puoli on tarkoin piilotettu omille alueilleen. Vahingossa kauppaa, kylpylää tai ravintolaa keskustasta etsivä ei kokemukseni mukaan tupsahda mihinkään ilotyttötaivaaseen/helvettiin. Päätin jättää Bangkokin tähän puoleen tutustumisen edelleenkin toiseen kertaan.

Piiitkä viikonloppu Thaimaassa meni verkkaisasti. Pikku sukellus toisenlaiseen Aasiaan kuin mitä Shanghai tarjoaa on aina paikallaan, varsinkin jos se toisenlainen Aasia tarkoittaa Bangkokia!

Bangkok nähtävyydet

Jokaiseen Thaimaan matkaan pitäisi sisällyttää muutama päivä Bangkokissa. Monestakin syystä. Bangkok on sekoitusta kehittyneistä Aasian suurkaupungeista esim. Shanghai, Hong Kong ja Singapore ja kehittyvistä (tai kehittymättömistä) kaupungeista kuten Manila ja Jakarta. Poimien hyviä puolia molemmista sarjoista. Bangkokin viihde-, rentoutumis- ja ostosmahdollisuudet ovat pitkälle jalostetut, ja jokaiselle löytyy jotain. Kun taas ihmisten välittömyys ja avoimuus, elämän kiireettömyys, sekä hintataso ovat pysyneet entisellään palveluiden kehittyessä. Kun siihen päälle lyö vielä ihmisten kielitaitoisuuden (melkein joka paikassa minne turisti voi eksyä puhutaan englantia), maukkaan ruuan (niiiin paljon parempaa kuin Shanghaissa/Kiinassa, löytyy maustettua, hapanta, makeaa ja liha on aina ilman luita ja jänteitä) sekä trooppisen ilmaston (tasaisen lämmintä, joka päivä ympäri vuoden), niin mitä muuta voi enää toivoa?

Ja kyllä Bangkokista nähtävääkin löytyy. Tällä matkalla tavoitteena nähtävyyksien suhteen oli päästä katsomaan Emerald Buddhaa kaupungin keskustassa sijaitsevalle Wat Phra Kaew temppelialueelle. Ensimmäisellä visiitilläni Bangkokissa tämä oli muutamasta yrityksestä huolimatta epäonnistunut. Ensin temppelialue oli kiinni seremonian vuoksi, sitten emme tahtoneet löytää ajoissa sisälle (lipunmyynti päättyy jo 15.30) ja lopulta kun selvisimme portille niin yhdellä seurueen jäsenistä ei ollut soveliaita jalkineita, joten se siitä.

Phra Siratana Chedi (front), Phra Mondop (middle) and Prasat Phra Dhepbidorn (back).

Nyt yhtä kertaa viisaampana otin selville temppelialueen aukiolot ja sisäänkäynnin etukäteen, sekä varmistin hotellissa että vaatetukseni (virallisesti polvet, nilkat, hartiat, kantapäät ja varpaat tulee olla piilossa) on sovelias temppelivierailulle.

Sawadee.

Ja onnisti! Toisaalta myöskään säännöt pukeutumisen suhteen eivät olleet yhtä tiukat kuin edellisellä kerralla. Itse Buddha ei ollut kummoinenkaan, mutta temppelialue yksi hienoimmista mitä olen nähnyt. Temppelin pääsymaksulla pääsi myös museoon, missä esiteltiin paikallisia kolikoita ja kuningas perheen aarteita. Museossa on myös esillä muiden kuin kyseisen kauden Emerald Buddhat. Buddhaa siis vaihdetaan vuodenajan mukaan (kuuma kuiva kausi, sadekausi ja kylmä kausi).

Temple area was full of colourful figures and paintings.

Edellisen vierailun ohjelmaan oli myös kuulunut jokiristeily. Koska Bangkokia kutsutaan Aasian Venetsiaksi, niin joen rannasta lähtee jos jonkinlaista venettä, jotka kierrättävät turisteja Bangkokin kanavissa. Täällä, kuten muuallakin Aasian suurkaupungeissa, vesi on niin saastaista ettei siinä tulisi turistin mieleenkään uida. Paikalliset uivat kyllä.

Dirty water, but happy swimmers.

Temple of dawn.

Muutamassa päivässä ei ehdi paljoa nähtävyyksiä Bangkokissa kierrellä - liikenne on kaaos. Ja muutenkin, uskon että nähtävyyksien kiertelyn sijaan tämä kaupunki kannattaa kokea ostoskeskuksissa, ravintoloissa ja kylpylöissä.

Kanchanaburi

Matkan määränpää oli siis Kanchanaburi. Ei aluksi puhutellut, mutta otettuani LP:n kauniiseen käteen, niin selvisi että kyseisellä kaupungillahan on jopa historiallista taustaa. Kaupungin halki virtaa Kwai-joki, ja kyllä, joen yli menee juuri se kuuluisa Kwai-joen silta. Johtuen tästä kaupungissa oli rakennettu runsaasti nähtävyyksiä liittyen ”kuoleman rautatien” rakentamiseen, japanilaisten voittokulkuun Kaakkois-Aasiassa ja yleensäkin toiseen maailmansotaan.

City gate of Kanchanaburi.

Ja nyt kaikki jotka historiasta jotain tietävät pohtivat onko siltaa enää olemassa. Ei, alkuperäistä sotavankien ja muiden ”vapaaehtoisten” rakentamaa siltaa ei ole enää jäljellä. Se on tuhottu moneen otteeseen. Tilalla komeilee Indonesiasta tuotu kopio sota aikana rakennetusta sillasta.

River Kwae Bridge.

Ja kaikki joilta historian tunnit ovat jääneet väliin, kuten minulta, niin tässä suppea kertaus. Thaimaa-Burma (Myanmar) rautatie rakennettiin toisen maailmansodan aikana japanilaisten toimesta. Britit olivat aikoinaan suunnitelleet rautatien rakentamista, mutta luopuivat hankkeesta sen työläyden (vaatii runsaasti työvoimaa, vaikeat olosuhteet sadekaudella jne.) takia. Japsi insinöörit suosittelivat radan rakentamista viiden vuoden aikana, mutta sota painoi päälle, ja japsien sotahallinto katsoi hyötyvänsä rautatien rakentamisesta nopeammalla aikataululla. Niinpä noin 30 000 sotavankia ja 200 000 paikallista roudattiin keskelle viidakkoa rakentamaan rautatietä. Rautatie valmistui puolen vuoden urakan jälkeen 25.12.1943. 16 000 sotavankia ja 100 000 paikallista kuoli huonojen olosuhteiden (vähän ruokaa, ei lääkkeitä jne.) takia.
Ja blondin päähänkö ei muka jää mitään muistiin!

Muita sotaan liittyviä nähtävyyksiä kaupungissa on liittoutuneiden sotilaiden hautasmaa . Alunperin viidakkoon haudattuja rautatien rakennuksen yhteydessä kuolleita sotilaita on siirretty tälle hautausmaalle (Thaimaan lahja liittoutuneille). Hautausmaan vieressä on rautatien historiasta kattavasti kertova Thailand- Burma Railway Centre "Death Railway Museum". Museo valaisee Japanin osuutta toisessa maailman sodassa, sekä rautatien suunnittelua, rakentamista, käyttöä ja tuhoa. Toisella puolen liittoutuneiden hautasmaata on kaunis kiinalaisten hautausmaa.

War cemetary.

Thailand-Burma Railway Centre.

Chinese cemetary.

Pienempi ja enemmän sotavankien oloihin ja kohtaloihin keskittyvä näyttely löytyy kaupungin toiselta laidalta. JEATH (Japan, England, Australia & America, Thailand, Holland tai DEATH) War Museum on munkkien ylläpitämä valokuvanäyttely sotavankien elämästä. Täällä saa taas herkutella kidutus- ja sairaskuvilla.

JEATH War Museum.

Vaikka Kanchanaburilla on historiansa takia vankka jalansija Thaimaan turistinähtävyyksien joukossa, ei se kuitenkaan onnistu tarjoamaan turistille museoita lukuunottamatta juurikaan muuta ajanvietettä. Thaimaan rantakohteiden upeat allasalueet, cocktail-baarit ja kauppakeskukset loistavat poissaolollaan. Tilalla on käytönpuutteesta rappeutuneita uima-altaita, ravintoloita joiden listoilta puolta juomista ja ruuista ”ei ole” ja pieniä katukojuja jotka eivät myy kenkiä/vaatteita lämsimaalaisille.

Street life.

Onneksi thaimaalainen ruoka on hyvää katukeittiöstäkin syötynä, ja hotellin allasalueen saa heräteltyä henkiin ”oma pullo mukaan” periaatteella. Kaiken kaikkiaan visiitti Kanchanaburissa oli mukava irtiotto Shanghain arjesta. Pieni kaupunki jonka nähtävyydet käy helposti läpi jalan yhden päivän aikana.