Shanghaissa sataa edelleen, joten kaipa se on aika pakata rinkka ja suunnata Tyynen valtameren saarille! Siita on aikaa kun viimeksi on tullut reppumatkailtua, ja eipa nytkaan kyseessa ole ihan budjettireissu. Saarten valilla reissaaminen kuitenkin on katevampaa rinkan kanssa, kuin matkalaukkuja raahaten. Ensimmaista kertaa sita myos tulee lahdettya kesan viettoon talveen. Kohdemaissa kun on parhaillaan viileampi ja kuivempi talviaika menossa.
Sen lisaksi etta matka suuntautuu etelaiselle pallonpuoliskolle, niin tulemme ylittamaan paivamaararajan moneen otteeseen. Saa nahda sekoaako sita loppullisesti paivista, ja jaako joku paiva kokonaan elamatta.
Matkasuunnitelma:
Fidzi - Samoa (Upolu) - Samoa (Savai´i) - Niue - Uusi-Seelanti (Auckland)
Matkaan on varattu aikaa yli 3 viikkoa, josta viikko tulee vietettya Niuella, johtuen siita etta saarelle on vain kerran viikossa lentoyhteys.
Odotukset matkalta: valkoista hiekkaa, turkoosi meri, palmuja, hyvaa ruokaa, hyvaa juomaa, iloisia ihmisia, rusketus, sukeltamista, golfia, lohoilya, luontoretkia, snorklausta ja jos oikein onnistaisi niin paasisi nakemaan valaita, delfiineja ja rauskuja! Katsotaan kuinka blondin kay.
Oikein hyvaa kesaa Suomeen ja kaikkialle muuallekin maailmaan!
14.6.08
12.6.08
Maslow Kiinassa
Kiina vuosien aikana on tullut usein pohdittua oman arvomaailman muuttumista, ja kuinka monet ennen tarkealta tuntuneet asiat ovat menettaneet arvonsa, kun taas esille on noussut muita tarpeita.
Olen nyt kotiosohvalla analysoinut tata asiaa punkkulasin kanssa, ja tullut siihen lopputulokseen, etteivat tarpeet ja arvot ehka mihinkaan ole kadonneet, ne vain ovat talla hetkelle saavuttamattomissa.
Otetaanpa esimerkiksi tarkastelun alle Maslow´n esittama tarpeiden hierarkia.
Eli Maslow'n mukaan ihmisen tarpeiden hierarkkinen jarjestys on:
Fysiologiset tarpeet
Turvallisuuden tarpeet
Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
Arvonannon tarpeet
Itsensa toteuttamisen tarpeet
Nama esitetaan usein pyramidimuodossa, missa alimpana on perustavin (fysiologiset tarpeet) ja ylimpana korkein tarve (itsensa toteuttamisen tarpeet).
Vaittaisin etta melkein kaikki Suomessa keikkuvat kahdella ylimmalla. Halutaan toteuttaa itseaan, ja kerjataan muiden arvonantoa omille nakemyksilleen ja arvoille. Noh, taalla siihen ei oikeastaan ole viela varaa. Expatti, joka muuttaa vieraisiin oloihin, voi pudota tarvehierarkiassa alimmille tasoille.
Sanoisin etta niin kauan kun elaman perusasiat ovat helposti hankittavissa tai toteutettavissa on aika helppo jaella nakemyksiaan, ja koittaa saada muita yhtymaan niihin. Mutta kun tullaan tilanteeseen missa on epatietoinen siita mista saa ruokaa, ja mita ruokaa, ja mita tapahtuu jos sairastuu, tai saako jostain juomavetta, niin alkaa suomalaisten keskustelupalstojen maailmaa parantavat aiheet tuntua hieman turhanpaivaisilta.
Fysiologiset tarpeet oppii tayttamaan nopeasti, mutta jo seuraava aste osoittautuu joillekin mahdottomaksi tayttaa taysin. Jos pitaa mielessaan kiinalaisten rasistisuuden ei koskaan pysty tuntemaan oloaan taysin turvalliseksi. Jos jostain sattuu niin kuinka minua kohdellaan poliisin, oikeuslaitoksen yms. puolesta? Vaittaisin ettei tasta ole Kiinassa viela mitaan takeita. Puhumattakaan villimmista maista, missa henkilokohtainen turvallisuus voi olla uhattuna.
Jos Maslowta on uskominen ei ylemmat tarpeet voi tayttya ennen kuin alemmat tarpeet ovat tayttyneet. Portti ylempien tarpeiden tayttymiselle Kiinassa sulkeutuu viimeistaan tasolle ¨yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet¨. Kuten aikaisemmin olen koittanut avata, tahan yhteiskuntaan ei voi kuulua jos tanne ei ole syntynuyt. Itse olen kokenut ehka taman kovimmaksi kompastuskiveksi. Joka paiva saan huomata jossain pienessa asiassa (ja valilla suuressa), ettei minua ymmarreta tai etten ymmarra. Taman kulttuurin ehka leimaavin piirre on yhteisollisyys, ja kiinalaiset ehka homogeenisen ja yhteenkuuluvaisin kansa maailmassa. Jos jossain niin taalla sita pystyy tuntemaan olevansa ulkopuolella. 1,4 miljardia ihmista sisaltavan piirin ulkopuolella.
Joten, taas summa summaryn. Itse olen tipahtanut ylemmalta tasolta tasolle 3, enka usko siita mihinkaan paasevani. Josta syysta elama on monella tavalla myos kevyempaa, silla olen melkolailla luopunut omien nakemysteni syottamisesta muille, periaatteista, tai siita etta odottaisin kiinalaisten arvostavan minua ihmisena. Kunhan tassa nyt koittaa paiva paivalta tayttaa edes fysiologiset tarpeensa, ja tuntea olonsa turvalliseksi. Jos on hyva paiva niin jostain saa viela hieman rakkauttakin.
Olen nyt kotiosohvalla analysoinut tata asiaa punkkulasin kanssa, ja tullut siihen lopputulokseen, etteivat tarpeet ja arvot ehka mihinkaan ole kadonneet, ne vain ovat talla hetkelle saavuttamattomissa.
Otetaanpa esimerkiksi tarkastelun alle Maslow´n esittama tarpeiden hierarkia.
Eli Maslow'n mukaan ihmisen tarpeiden hierarkkinen jarjestys on:
Fysiologiset tarpeet
Turvallisuuden tarpeet
Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
Arvonannon tarpeet
Itsensa toteuttamisen tarpeet
Nama esitetaan usein pyramidimuodossa, missa alimpana on perustavin (fysiologiset tarpeet) ja ylimpana korkein tarve (itsensa toteuttamisen tarpeet).
Vaittaisin etta melkein kaikki Suomessa keikkuvat kahdella ylimmalla. Halutaan toteuttaa itseaan, ja kerjataan muiden arvonantoa omille nakemyksilleen ja arvoille. Noh, taalla siihen ei oikeastaan ole viela varaa. Expatti, joka muuttaa vieraisiin oloihin, voi pudota tarvehierarkiassa alimmille tasoille.
Sanoisin etta niin kauan kun elaman perusasiat ovat helposti hankittavissa tai toteutettavissa on aika helppo jaella nakemyksiaan, ja koittaa saada muita yhtymaan niihin. Mutta kun tullaan tilanteeseen missa on epatietoinen siita mista saa ruokaa, ja mita ruokaa, ja mita tapahtuu jos sairastuu, tai saako jostain juomavetta, niin alkaa suomalaisten keskustelupalstojen maailmaa parantavat aiheet tuntua hieman turhanpaivaisilta.
Fysiologiset tarpeet oppii tayttamaan nopeasti, mutta jo seuraava aste osoittautuu joillekin mahdottomaksi tayttaa taysin. Jos pitaa mielessaan kiinalaisten rasistisuuden ei koskaan pysty tuntemaan oloaan taysin turvalliseksi. Jos jostain sattuu niin kuinka minua kohdellaan poliisin, oikeuslaitoksen yms. puolesta? Vaittaisin ettei tasta ole Kiinassa viela mitaan takeita. Puhumattakaan villimmista maista, missa henkilokohtainen turvallisuus voi olla uhattuna.
Jos Maslowta on uskominen ei ylemmat tarpeet voi tayttya ennen kuin alemmat tarpeet ovat tayttyneet. Portti ylempien tarpeiden tayttymiselle Kiinassa sulkeutuu viimeistaan tasolle ¨yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet¨. Kuten aikaisemmin olen koittanut avata, tahan yhteiskuntaan ei voi kuulua jos tanne ei ole syntynuyt. Itse olen kokenut ehka taman kovimmaksi kompastuskiveksi. Joka paiva saan huomata jossain pienessa asiassa (ja valilla suuressa), ettei minua ymmarreta tai etten ymmarra. Taman kulttuurin ehka leimaavin piirre on yhteisollisyys, ja kiinalaiset ehka homogeenisen ja yhteenkuuluvaisin kansa maailmassa. Jos jossain niin taalla sita pystyy tuntemaan olevansa ulkopuolella. 1,4 miljardia ihmista sisaltavan piirin ulkopuolella.
Joten, taas summa summaryn. Itse olen tipahtanut ylemmalta tasolta tasolle 3, enka usko siita mihinkaan paasevani. Josta syysta elama on monella tavalla myos kevyempaa, silla olen melkolailla luopunut omien nakemysteni syottamisesta muille, periaatteista, tai siita etta odottaisin kiinalaisten arvostavan minua ihmisena. Kunhan tassa nyt koittaa paiva paivalta tayttaa edes fysiologiset tarpeensa, ja tuntea olonsa turvalliseksi. Jos on hyva paiva niin jostain saa viela hieman rakkauttakin.
10.6.08
Rain ala Shanghai
Paluu sujui leppoisasti, ja viikot Shanghaissa ovat olleet ihanan lampoisia ja aurinkoisia. Ja niille joita helteet kauhistuttavat muutama vinkki: veda paalle niukimmat shortsit ja toppi, kaden ulottuville kylmaa juomista ja anna hien virrata!
Me suomalaiset kainostellaan naiden asioiden suhteen ihan liikaa. Onhan se nyt selva etta jos mittari nayttaa 35 astetta on caprifarkut ja kerrospaita-pukeutuminen vaara ratkaisu. Ei myoskaan pida turhaan hikoilla hikilaikkien takia. Voin kertoa salaisuuden: kaikki hikoilevat nailla asteilla.
Taman jalkeen kesaan voikin sitten suhtautua rennommin. Tietysti asiaan auttaa myos rantsu tai pooli. Tai terassi. Tai henkilokohtainen suosikkini allasbaari, aaah...
Aurinkoisina paivina on myos kiva puuhastella muutakin ulkona, mm. golf on osoittautunut hyvaksi ulkoliikunnaksi, ja kentalla/rangella on tullut vietetty 3 paivaa viikossa. Paluun jalkeen on tietysti pitanyt nahda kaikki kaverit, ja kiertaa lemppari raflat. Lisaksi on tullut osallistuttua piknikille, ja tietysti omalla pihalla on grillailtu tiuhaan.
Kuuman kuukauden jalkeen alkoi kuitenkin kesasateet, ja taman viikon vetta on sitten tullut. Ja kun Aasiassa vetta tulee niin sita sitten kanssa tulee. Tyyliin ¨ilmassa voisi uida¨. Jatkuva sade on haitannut harrastuksia, mutta toisaalta pihamme uusi nurtsi taitaa tykata. Kasvakoon ja tasoittukoon nyt, niin meikalaisella on sitten hyva arskanotto alusta loppu kesaksi!
Liikkumisen suhteen tama on hankalaa, esim. normaalisti 30 minuuttia kestava ajomatka kesti tanaan 1,5 tuntia. Hihittelin etta nyt jos joku tulisi voivottelemaan etta ¨miten se sinakin saat siella Kiinassa aikasi kulumaan¨, niin vastaus olisi helppo. Aamulla n. klo 9 lahdin keskustaan ostamaan lentolippuja (taalla sita ei voi aina tehda kotoa kasin), olin toimistolla n. klo 11, koitin selvittaa asiaani ensimmaiselle virkailijalle n. 11.30 asti, odotin n. 12.00 asti, selitin asiaani toiselle virkailijalle n. 12.30 asti, sain liput (!), kavelin kauppaan, tein ostokset, lahdin paluumatkalle n. 13.30, menin salille, treenasin, saunoin, palasin kotiin n. 17.30, laitoin ruuan, soin, aloin varaamaan hotelleja ja vihdoin n. klo 20 ehdin vilkaisemaan sahkoposteja.
Seuraava matka on edessa jo viikonloppuna, ja suuntana siis Tyynenvaltameren paratiisisaaret! Vaikka tata matkaa on suunniteltu ja odoteltu, tuli lahtoon sopiva vali kalenterissa sitten nopsaan (yllatyksena ja tilaamatta). Viimeisen vuorokauden aikana olen tehnyt henkilokohtaisen matkajarjestelyjen nopeus ennatyksen. 6 lentoa (osa meno-paluu) ja 5 hotellia varattu. Lippuja on tosiaan joutunut netin lisaksi ostelemaan toimistoista, ja majoitusten varauksia on hidastanut, se ettei South Pacific alueen nettipalvelut ole kauhean kehittyneet, ja useat sivustot sahkoposteineen osoittautuivat vanhentuneiksi. Kuten aikaisemminkin olen todennut niin omatoimimatkailu on laji sinallaan Aasiassa. Sahkoposteihin ei joskus vastailla, eika yhteista kielta aina loydy jos soittaa paikan paalle.
Taman reissun suhteen meinasin aluksi turvautua matkatoimiston apuun, mutta Uusi-Seelantilaisesta matkatoimistosta ei vastausta kuulunut, Honkkarissa todettiin etteivat he pysty, Suomessa ei ollut tietoakaan alueen sisaisista lennoista, Kiinassa alueen matkoihin erikoistuvia toimistoja ei ole ja paikalliset toimistot eivat ole vastanneet. Huvittavin oli ehka suomalaisen ¨seikkailumatkoihin¨ erikoistuneen toimiston yritys. Sita voisi ajatella etta tallainen pulju sita olisi tottunut jarjestamaan muitakin kuin Kanarian seivasmatkoja. Meita kiinnosti mm. Fiji, Samoat, Niue ja Tonga. Ja nimenomaan reissaaminen saarten valilla. Mihinkaan naista ei apuja loytynyt niin saarten valisten lentojen, kuin majoitustenkaan hankintaan. Myyja kehuskeli omilla Aasian extreme matkoillaan, ja pystyi tarjoamaan Tahitia. Paatimme viela kokeilla, josko apuja loytyisi muihin kiinnostuslistalla oleviin kohteisiin, ja tiedustelimme mitenkas Mongolian laita on. No ei sekaan onnistu, mutta eiko kavisi Vietnam ja Kamputsea? Kiitos, ja ei kiitos. Kylla mina Kanariansaari-matkani osaan jarjestaa itsekin.
Ja nyt nahdaan kuinka blondin kay South Pacificin saarten kanssa.
Me suomalaiset kainostellaan naiden asioiden suhteen ihan liikaa. Onhan se nyt selva etta jos mittari nayttaa 35 astetta on caprifarkut ja kerrospaita-pukeutuminen vaara ratkaisu. Ei myoskaan pida turhaan hikoilla hikilaikkien takia. Voin kertoa salaisuuden: kaikki hikoilevat nailla asteilla.
Taman jalkeen kesaan voikin sitten suhtautua rennommin. Tietysti asiaan auttaa myos rantsu tai pooli. Tai terassi. Tai henkilokohtainen suosikkini allasbaari, aaah...
Aurinkoisina paivina on myos kiva puuhastella muutakin ulkona, mm. golf on osoittautunut hyvaksi ulkoliikunnaksi, ja kentalla/rangella on tullut vietetty 3 paivaa viikossa. Paluun jalkeen on tietysti pitanyt nahda kaikki kaverit, ja kiertaa lemppari raflat. Lisaksi on tullut osallistuttua piknikille, ja tietysti omalla pihalla on grillailtu tiuhaan.
Kuuman kuukauden jalkeen alkoi kuitenkin kesasateet, ja taman viikon vetta on sitten tullut. Ja kun Aasiassa vetta tulee niin sita sitten kanssa tulee. Tyyliin ¨ilmassa voisi uida¨. Jatkuva sade on haitannut harrastuksia, mutta toisaalta pihamme uusi nurtsi taitaa tykata. Kasvakoon ja tasoittukoon nyt, niin meikalaisella on sitten hyva arskanotto alusta loppu kesaksi!
Liikkumisen suhteen tama on hankalaa, esim. normaalisti 30 minuuttia kestava ajomatka kesti tanaan 1,5 tuntia. Hihittelin etta nyt jos joku tulisi voivottelemaan etta ¨miten se sinakin saat siella Kiinassa aikasi kulumaan¨, niin vastaus olisi helppo. Aamulla n. klo 9 lahdin keskustaan ostamaan lentolippuja (taalla sita ei voi aina tehda kotoa kasin), olin toimistolla n. klo 11, koitin selvittaa asiaani ensimmaiselle virkailijalle n. 11.30 asti, odotin n. 12.00 asti, selitin asiaani toiselle virkailijalle n. 12.30 asti, sain liput (!), kavelin kauppaan, tein ostokset, lahdin paluumatkalle n. 13.30, menin salille, treenasin, saunoin, palasin kotiin n. 17.30, laitoin ruuan, soin, aloin varaamaan hotelleja ja vihdoin n. klo 20 ehdin vilkaisemaan sahkoposteja.
Seuraava matka on edessa jo viikonloppuna, ja suuntana siis Tyynenvaltameren paratiisisaaret! Vaikka tata matkaa on suunniteltu ja odoteltu, tuli lahtoon sopiva vali kalenterissa sitten nopsaan (yllatyksena ja tilaamatta). Viimeisen vuorokauden aikana olen tehnyt henkilokohtaisen matkajarjestelyjen nopeus ennatyksen. 6 lentoa (osa meno-paluu) ja 5 hotellia varattu. Lippuja on tosiaan joutunut netin lisaksi ostelemaan toimistoista, ja majoitusten varauksia on hidastanut, se ettei South Pacific alueen nettipalvelut ole kauhean kehittyneet, ja useat sivustot sahkoposteineen osoittautuivat vanhentuneiksi. Kuten aikaisemminkin olen todennut niin omatoimimatkailu on laji sinallaan Aasiassa. Sahkoposteihin ei joskus vastailla, eika yhteista kielta aina loydy jos soittaa paikan paalle.
Taman reissun suhteen meinasin aluksi turvautua matkatoimiston apuun, mutta Uusi-Seelantilaisesta matkatoimistosta ei vastausta kuulunut, Honkkarissa todettiin etteivat he pysty, Suomessa ei ollut tietoakaan alueen sisaisista lennoista, Kiinassa alueen matkoihin erikoistuvia toimistoja ei ole ja paikalliset toimistot eivat ole vastanneet. Huvittavin oli ehka suomalaisen ¨seikkailumatkoihin¨ erikoistuneen toimiston yritys. Sita voisi ajatella etta tallainen pulju sita olisi tottunut jarjestamaan muitakin kuin Kanarian seivasmatkoja. Meita kiinnosti mm. Fiji, Samoat, Niue ja Tonga. Ja nimenomaan reissaaminen saarten valilla. Mihinkaan naista ei apuja loytynyt niin saarten valisten lentojen, kuin majoitustenkaan hankintaan. Myyja kehuskeli omilla Aasian extreme matkoillaan, ja pystyi tarjoamaan Tahitia. Paatimme viela kokeilla, josko apuja loytyisi muihin kiinnostuslistalla oleviin kohteisiin, ja tiedustelimme mitenkas Mongolian laita on. No ei sekaan onnistu, mutta eiko kavisi Vietnam ja Kamputsea? Kiitos, ja ei kiitos. Kylla mina Kanariansaari-matkani osaan jarjestaa itsekin.
Ja nyt nahdaan kuinka blondin kay South Pacificin saarten kanssa.
9.6.08
Visiitti länsimaassa
Olenpas ma laiska. Sen lisaksi etten ole muka ehtinyt kirjoitella blogiin, niin kun kerran kirjoitan niin en jaksa hakea suomalaista nappista ylakerrasta. Laiskottelen siis ilman skandeja..
Mutta palataanpa lyhyesti viime kuun Suomen reissuun. Kokonaisuudessaan reissu meni paremmin kuin odotettu. Onnistuin valttamaan pakolliset sukulaisvierailut, ja pitamaan aikataulun muutenkin kiireettomana. Kokonaisuutena suht onnistunut reissu.
En odottanut reissulta paljon mitaan, mutta kun matkan aika tuli niin hieman jannitti millaista on palata Suomeen yli vuoden poissaolon jalkeen. Kaikki meni kuitenkin hyvin pienia kommelluksia lukuunottamatta.
Hotellihuoneessa meni tovi etsiskellessa hotellikansiota. Hieman hammentyneena totesimme ettei sita sitten kai ole, ja kummastelimme kuinka hyvatasoisessa hotskussa tallainen puuttuu. Asia ratkesi kun myohemmin avasimme TV:n. Hotellin tiedot loytyivat sielta. Ei meilla Aasiassa vaan tallaista...
Ensimmainen suihku lennon jalkeen oli erittain kuuma. Avasin tottuneesti kuumavesihanan hyvissa ajoin, ja menin sen jalkeen katselemaan TV:ta hetkeksi. 5 minuutin paasta kylppari muistutti turkkilaista saunaa ja vesi oli kuuuuumaaaaa. Niin. Jossain pain maailmaa sita hanasta tulee oitis kuumaa vetta.
Kauppareissu oli hauska, ja aikaa vierahti ihmetellessa uusia tuotteita ja mm. siideripullojen uutta muotoa. Karryyn lahti kokoelma eri siiderimakuja, kevyt limsoja, smetanaa, hunajaa ja suolakurkkuja. Maksettuamme ostokset tuli hiljainen hetki kun seisoimme katselemassa kasassa olevia ostoksia. Niin, kukaan ei pakkaa eika muovipusseja saa jos ei pyyda. Toki nykyisinhan jopa Kiinassa joutuu maksamaan pusseista. Onneksi pakkaus kuitenkin hoituu viela kaupan puolesta. Ja tarvittaessa kotiinkuljetuskin.
Ensimmaisina paivina tuntui oudolta, kun kaikki puhuivat Suomea, ja oli hankaluuksia olla kuuntelematta muiden keskusteluita. Merkillepantavaa oli ihmisten kohteliaisuus, tosin kaverini olivat sita mielta etta tama oli harhaa. Suomalaiset eivat kuulema ole muuttuneet ystavallisemmiksi tai kohteliaammiksi, mina vain olen tottunut kiinalaiseen tylyyteen. Toisaalta itse sanoisin etta harhan aiheutti se, etta olin tekemisissa paljon ulkomaalaisten kanssa. Suurin osa vieraista ihmisista joille puhuin olivat tulleet jostain muualta Suomeen. Huonesiivooja Filsuista, tarjoilija Virosta, kaupan myyja Venajalta, taksikuski Somaliasta, kokki Libanonista, tax free virkailija Kiinasta ja kauneushoitolan pitaja Vietnamista. Ihana todeta kuinka Helsinkikin hiljalleen todella kansainvalistyy!
Ensimmainen viikko meni tenteissa ja golfatessa. Nyt nayttaa etta kaikki 3 tenttia joihin osallistuin menivat komeasti lapi. Golfia harjoiteltiin intensiivikurssin muodossa Vihdissa asti, mika loi alkuvisiitilli tiukan aikataulun. Paivien ohjelma meni tahan suuntaan: 9-12 tentti, 12-13 lounas, 13-15 tenttiin lukua, 15-20 golfia (sis. ajomatkat), 20-21 illallinen ja 21-zzzz tenttiin lukua.
Ensimmaisen golfillan jalkeen oli edessa visiitti kauppakeskukseen etsimaan pipoa, fleecea ja tuulitakkia. Suomen kesa osoittautui kylmaksi. Green card tuli kuitenkin napit kohmeessakin suoritettua (ei niin komeasti). Samalla tuli liityttya seuran jaseneksi, varmistaakseen pelioikeuden maailman kentilla. Tai ainakin nyt niilla jotka eivat vaadi mahdottomia tasoituksia, tai rajaa paasya vain jasenille. Toisaalta eipa Shanghaissa paljoa korteille golfata.
Ensimmainen viikonloppu toi mukanaan reissun Poriin, jossa juhlittiin luokkakokousta (10 vuotta lukiosta). Hauskaa oli, ja jarjestelytkin menivat putkeen. Kiitos vaan kaikille! Voisi sanoa etteivat ihmiset juurikaan olleet muuttuneet, tosin ehka porukassa tyhmyys taas tiivistyi, ja toisessa ymparistossa me kaikki saatamme olla erilaisia. Mielenkiinnolla odottelen seuraavaa luokkakokousta, taisin jopa lipsauttaa etta voin ottaa taas nakin vastaan 10 vuoden paasta...
Toisella viikolla alkoi sitten shoppailu ja kavereiden tapailu, eli varsinainen huviosuus. Tuli kaytya vanhalla tyopaikalla (ne muistivat mut viela!), tavattua ystavia paakaupunkiseudulla (ja Turengissa, argh) seka hyodynnettya tax free shoppailumahdollisuutta. Talla kertaa shoppailu jai kuitenkin vahemmalle, ja mukaan lahti kauan ostoslistalla olleita urheilutuotteita ja muutamia kenkia. Aika vahan vuoden takaiseen reissuun verrattuna.
Toista viikkoa myos varitti virastorumba. Viikon aikana tuli kaytya 3 kertaa maistraatissa, yhden kerran ulkoministeriossa ja 3 kertaa Kiinan lahetystossa. Suomalaisten virastojen joustamattomuus tuli taas tutuksi, kuin myos se etta kiinalaiseen tyyliin kaikki hoituu nopeasti kun vain lyo rahaa tiskiin. Maistraatissa kaavake jatettiin to ja kasittely aika oli 7 paivaa. Koitin varovasti tiedustella etta josko kaavakkeen voisi noutaa seuraavan viikon to. Ei kuulema voi, koska (ja virkailija tarkasti asian toiseen kertaa kalenterista) 7 paivaa tulee tayteen vasta perjantaina. Voisin vaikka lyoda vetoa etta kaavake lepailee toimiston poydalla vahintaan torstaista lahtien....
Toisaalta taas aina ei tajua tarttua mahdollisuuksiin, oma ajatusmaailma kun on virkailijan tapaan rajoittunut. Kun Kiinan lahetystossa kysyin etta voisiko laillistamisen hoitaa tavallisen 3 paivan sijasta 1 paivassa, silla olen lahdossa pois maassa, loi virkailija silmaa rapayttamatta eteeni hinnan mita pikakasittely maksaa. Tartuin tahan, ja vasta myohemmin tajusin etta jos olisin lyonyt tiskiin viela hieman enemman patakkaa olisin saanut paperin kouraan silta seisomalta. Yksi lahetystovisiitti taytyy siis pistaa oman tyhmyyteni piikkiin.
Shoppailun lisaksi otin ilon irti ruuasta (siina maarin etta paino nousi 2 viikossa 5 kiloa, pankaaka paremmaksi!). Kahden viikon aikana soin arviolta 5 pizzaa, 2 hampurilaisateriaa, 10 kebab ateriaa, 5 pihiviateriaa, 3 kanafileateriaa, 3 tex mex ateriaa ja tajuttoman maaran pienta naposteltavaa mista mikaan ei taatusti ollut terveellista. Nama huuhdottiin alas paaosin siiderilla ja skumpalla. Nam! Ma olen ajatellut kuolla sydan- ja verisuonitauteihin.
Noh, noista 5 kilosta 2 taisi menna lentoturvotuksen piikkiin, ja ainoastaan 3 oli jaadaksen. Paitsi etta kiinalaisella ruokavaliolla paino on taas hiljalleen lahtenyt laskemaan. Kylla hiilarit ilmeisesti ainakin turvottavat, silla ei meikalainen nyt ihan kauheasti nuukaile tuon ruuan ja juoman kanssa Kiinassakaan. Taalla ruokailu vain painottuu lihan ja kasvisten ymparille, siina kun suomessa tuli syotya perunoita ja viljatuotteita ihan eri luokassa.
Ja valilla se vaan on niin vaikeaa koittaa selittaa...absurdeihin vertailuihin ¨ai sa oot asunu kaksi vuotta Kiinassa, makin olin kerran kolme kuukautta Norjassa!¨ on jo tottunut, ja ne pystyy kuittaamaan hiljaisella hymahdyksella. Jaljelle jaavat muut selitykset. Kaupan kassan kanssa kayty vertailu Kiinassa elamisen hyvista ja huonoista puolista, paattyi kun kassa hihkaisi ¨mua kylla vahan hammastyttaa kun sa sanot ettei Kiinassa muka puhuttaisi englantia, silla onhan kaikki Jackie Chanin leffatkin enkuksi¨. Mutisin jotain etta se taitaa olla Hong Kongista, ja kuka nyt Suomessa katsoisi leffaa josta ei ymmarra mitaan...
Hammaslaakari kysyi etta kai kaytan tahnaa jossa on fluoria. Ilmoitin kayttavani tahnaa, jonka tunnistan hammastahnaksi. Ja etta koitan suosia kansainvalisia merkkeja. Mika toisaalta liittyy ensimmaiseen, silla jotkut logot ovat meinaan tuttuja Suomesta. Hammaslaakari kehoitti jatkossa ostamaan vain fluoria sisaltavia tahnoja, jolloin ilmoitin ettei paketeissa lue mitaan lansimaalaisilla kirjaimilla, joten luulenpa etta pysyn vanhassa tahnan osto tavassani. Jottei tule hangattua hampaita liimalla.
Kaksi viikkoa oli nopsaan ohi, ja kun palumatka alkoi niin olikin jo ikava kotiin. Taalla sita sentaan ei tarvitse selitella asioita ymmartamattomille...hmmmm...
Mutta palataanpa lyhyesti viime kuun Suomen reissuun. Kokonaisuudessaan reissu meni paremmin kuin odotettu. Onnistuin valttamaan pakolliset sukulaisvierailut, ja pitamaan aikataulun muutenkin kiireettomana. Kokonaisuutena suht onnistunut reissu.
En odottanut reissulta paljon mitaan, mutta kun matkan aika tuli niin hieman jannitti millaista on palata Suomeen yli vuoden poissaolon jalkeen. Kaikki meni kuitenkin hyvin pienia kommelluksia lukuunottamatta.
Hotellihuoneessa meni tovi etsiskellessa hotellikansiota. Hieman hammentyneena totesimme ettei sita sitten kai ole, ja kummastelimme kuinka hyvatasoisessa hotskussa tallainen puuttuu. Asia ratkesi kun myohemmin avasimme TV:n. Hotellin tiedot loytyivat sielta. Ei meilla Aasiassa vaan tallaista...
Ensimmainen suihku lennon jalkeen oli erittain kuuma. Avasin tottuneesti kuumavesihanan hyvissa ajoin, ja menin sen jalkeen katselemaan TV:ta hetkeksi. 5 minuutin paasta kylppari muistutti turkkilaista saunaa ja vesi oli kuuuuumaaaaa. Niin. Jossain pain maailmaa sita hanasta tulee oitis kuumaa vetta.
Kauppareissu oli hauska, ja aikaa vierahti ihmetellessa uusia tuotteita ja mm. siideripullojen uutta muotoa. Karryyn lahti kokoelma eri siiderimakuja, kevyt limsoja, smetanaa, hunajaa ja suolakurkkuja. Maksettuamme ostokset tuli hiljainen hetki kun seisoimme katselemassa kasassa olevia ostoksia. Niin, kukaan ei pakkaa eika muovipusseja saa jos ei pyyda. Toki nykyisinhan jopa Kiinassa joutuu maksamaan pusseista. Onneksi pakkaus kuitenkin hoituu viela kaupan puolesta. Ja tarvittaessa kotiinkuljetuskin.
Ensimmaisina paivina tuntui oudolta, kun kaikki puhuivat Suomea, ja oli hankaluuksia olla kuuntelematta muiden keskusteluita. Merkillepantavaa oli ihmisten kohteliaisuus, tosin kaverini olivat sita mielta etta tama oli harhaa. Suomalaiset eivat kuulema ole muuttuneet ystavallisemmiksi tai kohteliaammiksi, mina vain olen tottunut kiinalaiseen tylyyteen. Toisaalta itse sanoisin etta harhan aiheutti se, etta olin tekemisissa paljon ulkomaalaisten kanssa. Suurin osa vieraista ihmisista joille puhuin olivat tulleet jostain muualta Suomeen. Huonesiivooja Filsuista, tarjoilija Virosta, kaupan myyja Venajalta, taksikuski Somaliasta, kokki Libanonista, tax free virkailija Kiinasta ja kauneushoitolan pitaja Vietnamista. Ihana todeta kuinka Helsinkikin hiljalleen todella kansainvalistyy!
Ensimmainen viikko meni tenteissa ja golfatessa. Nyt nayttaa etta kaikki 3 tenttia joihin osallistuin menivat komeasti lapi. Golfia harjoiteltiin intensiivikurssin muodossa Vihdissa asti, mika loi alkuvisiitilli tiukan aikataulun. Paivien ohjelma meni tahan suuntaan: 9-12 tentti, 12-13 lounas, 13-15 tenttiin lukua, 15-20 golfia (sis. ajomatkat), 20-21 illallinen ja 21-zzzz tenttiin lukua.
Ensimmaisen golfillan jalkeen oli edessa visiitti kauppakeskukseen etsimaan pipoa, fleecea ja tuulitakkia. Suomen kesa osoittautui kylmaksi. Green card tuli kuitenkin napit kohmeessakin suoritettua (ei niin komeasti). Samalla tuli liityttya seuran jaseneksi, varmistaakseen pelioikeuden maailman kentilla. Tai ainakin nyt niilla jotka eivat vaadi mahdottomia tasoituksia, tai rajaa paasya vain jasenille. Toisaalta eipa Shanghaissa paljoa korteille golfata.
Ensimmainen viikonloppu toi mukanaan reissun Poriin, jossa juhlittiin luokkakokousta (10 vuotta lukiosta). Hauskaa oli, ja jarjestelytkin menivat putkeen. Kiitos vaan kaikille! Voisi sanoa etteivat ihmiset juurikaan olleet muuttuneet, tosin ehka porukassa tyhmyys taas tiivistyi, ja toisessa ymparistossa me kaikki saatamme olla erilaisia. Mielenkiinnolla odottelen seuraavaa luokkakokousta, taisin jopa lipsauttaa etta voin ottaa taas nakin vastaan 10 vuoden paasta...
Toisella viikolla alkoi sitten shoppailu ja kavereiden tapailu, eli varsinainen huviosuus. Tuli kaytya vanhalla tyopaikalla (ne muistivat mut viela!), tavattua ystavia paakaupunkiseudulla (ja Turengissa, argh) seka hyodynnettya tax free shoppailumahdollisuutta. Talla kertaa shoppailu jai kuitenkin vahemmalle, ja mukaan lahti kauan ostoslistalla olleita urheilutuotteita ja muutamia kenkia. Aika vahan vuoden takaiseen reissuun verrattuna.
Toista viikkoa myos varitti virastorumba. Viikon aikana tuli kaytya 3 kertaa maistraatissa, yhden kerran ulkoministeriossa ja 3 kertaa Kiinan lahetystossa. Suomalaisten virastojen joustamattomuus tuli taas tutuksi, kuin myos se etta kiinalaiseen tyyliin kaikki hoituu nopeasti kun vain lyo rahaa tiskiin. Maistraatissa kaavake jatettiin to ja kasittely aika oli 7 paivaa. Koitin varovasti tiedustella etta josko kaavakkeen voisi noutaa seuraavan viikon to. Ei kuulema voi, koska (ja virkailija tarkasti asian toiseen kertaa kalenterista) 7 paivaa tulee tayteen vasta perjantaina. Voisin vaikka lyoda vetoa etta kaavake lepailee toimiston poydalla vahintaan torstaista lahtien....
Toisaalta taas aina ei tajua tarttua mahdollisuuksiin, oma ajatusmaailma kun on virkailijan tapaan rajoittunut. Kun Kiinan lahetystossa kysyin etta voisiko laillistamisen hoitaa tavallisen 3 paivan sijasta 1 paivassa, silla olen lahdossa pois maassa, loi virkailija silmaa rapayttamatta eteeni hinnan mita pikakasittely maksaa. Tartuin tahan, ja vasta myohemmin tajusin etta jos olisin lyonyt tiskiin viela hieman enemman patakkaa olisin saanut paperin kouraan silta seisomalta. Yksi lahetystovisiitti taytyy siis pistaa oman tyhmyyteni piikkiin.
Shoppailun lisaksi otin ilon irti ruuasta (siina maarin etta paino nousi 2 viikossa 5 kiloa, pankaaka paremmaksi!). Kahden viikon aikana soin arviolta 5 pizzaa, 2 hampurilaisateriaa, 10 kebab ateriaa, 5 pihiviateriaa, 3 kanafileateriaa, 3 tex mex ateriaa ja tajuttoman maaran pienta naposteltavaa mista mikaan ei taatusti ollut terveellista. Nama huuhdottiin alas paaosin siiderilla ja skumpalla. Nam! Ma olen ajatellut kuolla sydan- ja verisuonitauteihin.
Noh, noista 5 kilosta 2 taisi menna lentoturvotuksen piikkiin, ja ainoastaan 3 oli jaadaksen. Paitsi etta kiinalaisella ruokavaliolla paino on taas hiljalleen lahtenyt laskemaan. Kylla hiilarit ilmeisesti ainakin turvottavat, silla ei meikalainen nyt ihan kauheasti nuukaile tuon ruuan ja juoman kanssa Kiinassakaan. Taalla ruokailu vain painottuu lihan ja kasvisten ymparille, siina kun suomessa tuli syotya perunoita ja viljatuotteita ihan eri luokassa.
Ja valilla se vaan on niin vaikeaa koittaa selittaa...absurdeihin vertailuihin ¨ai sa oot asunu kaksi vuotta Kiinassa, makin olin kerran kolme kuukautta Norjassa!¨ on jo tottunut, ja ne pystyy kuittaamaan hiljaisella hymahdyksella. Jaljelle jaavat muut selitykset. Kaupan kassan kanssa kayty vertailu Kiinassa elamisen hyvista ja huonoista puolista, paattyi kun kassa hihkaisi ¨mua kylla vahan hammastyttaa kun sa sanot ettei Kiinassa muka puhuttaisi englantia, silla onhan kaikki Jackie Chanin leffatkin enkuksi¨. Mutisin jotain etta se taitaa olla Hong Kongista, ja kuka nyt Suomessa katsoisi leffaa josta ei ymmarra mitaan...
Hammaslaakari kysyi etta kai kaytan tahnaa jossa on fluoria. Ilmoitin kayttavani tahnaa, jonka tunnistan hammastahnaksi. Ja etta koitan suosia kansainvalisia merkkeja. Mika toisaalta liittyy ensimmaiseen, silla jotkut logot ovat meinaan tuttuja Suomesta. Hammaslaakari kehoitti jatkossa ostamaan vain fluoria sisaltavia tahnoja, jolloin ilmoitin ettei paketeissa lue mitaan lansimaalaisilla kirjaimilla, joten luulenpa etta pysyn vanhassa tahnan osto tavassani. Jottei tule hangattua hampaita liimalla.
Kaksi viikkoa oli nopsaan ohi, ja kun palumatka alkoi niin olikin jo ikava kotiin. Taalla sita sentaan ei tarvitse selitella asioita ymmartamattomille...hmmmm...
Subscribe to:
Posts (Atom)
