Mutta palataanpa lyhyesti viime kuun Suomen reissuun. Kokonaisuudessaan reissu meni paremmin kuin odotettu. Onnistuin valttamaan pakolliset sukulaisvierailut, ja pitamaan aikataulun muutenkin kiireettomana. Kokonaisuutena suht onnistunut reissu.
En odottanut reissulta paljon mitaan, mutta kun matkan aika tuli niin hieman jannitti millaista on palata Suomeen yli vuoden poissaolon jalkeen. Kaikki meni kuitenkin hyvin pienia kommelluksia lukuunottamatta.
Hotellihuoneessa meni tovi etsiskellessa hotellikansiota. Hieman hammentyneena totesimme ettei sita sitten kai ole, ja kummastelimme kuinka hyvatasoisessa hotskussa tallainen puuttuu. Asia ratkesi kun myohemmin avasimme TV:n. Hotellin tiedot loytyivat sielta. Ei meilla Aasiassa vaan tallaista...
Ensimmainen suihku lennon jalkeen oli erittain kuuma. Avasin tottuneesti kuumavesihanan hyvissa ajoin, ja menin sen jalkeen katselemaan TV:ta hetkeksi. 5 minuutin paasta kylppari muistutti turkkilaista saunaa ja vesi oli kuuuuumaaaaa. Niin. Jossain pain maailmaa sita hanasta tulee oitis kuumaa vetta.
Kauppareissu oli hauska, ja aikaa vierahti ihmetellessa uusia tuotteita ja mm. siideripullojen uutta muotoa. Karryyn lahti kokoelma eri siiderimakuja, kevyt limsoja, smetanaa, hunajaa ja suolakurkkuja. Maksettuamme ostokset tuli hiljainen hetki kun seisoimme katselemassa kasassa olevia ostoksia. Niin, kukaan ei pakkaa eika muovipusseja saa jos ei pyyda. Toki nykyisinhan jopa Kiinassa joutuu maksamaan pusseista. Onneksi pakkaus kuitenkin hoituu viela kaupan puolesta. Ja tarvittaessa kotiinkuljetuskin.
Ensimmaisina paivina tuntui oudolta, kun kaikki puhuivat Suomea, ja oli hankaluuksia olla kuuntelematta muiden keskusteluita. Merkillepantavaa oli ihmisten kohteliaisuus, tosin kaverini olivat sita mielta etta tama oli harhaa. Suomalaiset eivat kuulema ole muuttuneet ystavallisemmiksi tai kohteliaammiksi, mina vain olen tottunut kiinalaiseen tylyyteen. Toisaalta itse sanoisin etta harhan aiheutti se, etta olin tekemisissa paljon ulkomaalaisten kanssa. Suurin osa vieraista ihmisista joille puhuin olivat tulleet jostain muualta Suomeen. Huonesiivooja Filsuista, tarjoilija Virosta, kaupan myyja Venajalta, taksikuski Somaliasta, kokki Libanonista, tax free virkailija Kiinasta ja kauneushoitolan pitaja Vietnamista. Ihana todeta kuinka Helsinkikin hiljalleen todella kansainvalistyy!
Ensimmainen viikko meni tenteissa ja golfatessa. Nyt nayttaa etta kaikki 3 tenttia joihin osallistuin menivat komeasti lapi. Golfia harjoiteltiin intensiivikurssin muodossa Vihdissa asti, mika loi alkuvisiitilli tiukan aikataulun. Paivien ohjelma meni tahan suuntaan: 9-12 tentti, 12-13 lounas, 13-15 tenttiin lukua, 15-20 golfia (sis. ajomatkat), 20-21 illallinen ja 21-zzzz tenttiin lukua.
Ensimmaisen golfillan jalkeen oli edessa visiitti kauppakeskukseen etsimaan pipoa, fleecea ja tuulitakkia. Suomen kesa osoittautui kylmaksi. Green card tuli kuitenkin napit kohmeessakin suoritettua (ei niin komeasti). Samalla tuli liityttya seuran jaseneksi, varmistaakseen pelioikeuden maailman kentilla. Tai ainakin nyt niilla jotka eivat vaadi mahdottomia tasoituksia, tai rajaa paasya vain jasenille. Toisaalta eipa Shanghaissa paljoa korteille golfata.
Ensimmainen viikonloppu toi mukanaan reissun Poriin, jossa juhlittiin luokkakokousta (10 vuotta lukiosta). Hauskaa oli, ja jarjestelytkin menivat putkeen. Kiitos vaan kaikille! Voisi sanoa etteivat ihmiset juurikaan olleet muuttuneet, tosin ehka porukassa tyhmyys taas tiivistyi, ja toisessa ymparistossa me kaikki saatamme olla erilaisia. Mielenkiinnolla odottelen seuraavaa luokkakokousta, taisin jopa lipsauttaa etta voin ottaa taas nakin vastaan 10 vuoden paasta...
Toisella viikolla alkoi sitten shoppailu ja kavereiden tapailu, eli varsinainen huviosuus. Tuli kaytya vanhalla tyopaikalla (ne muistivat mut viela!), tavattua ystavia paakaupunkiseudulla (ja Turengissa, argh) seka hyodynnettya tax free shoppailumahdollisuutta. Talla kertaa shoppailu jai kuitenkin vahemmalle, ja mukaan lahti kauan ostoslistalla olleita urheilutuotteita ja muutamia kenkia. Aika vahan vuoden takaiseen reissuun verrattuna.
Toista viikkoa myos varitti virastorumba. Viikon aikana tuli kaytya 3 kertaa maistraatissa, yhden kerran ulkoministeriossa ja 3 kertaa Kiinan lahetystossa. Suomalaisten virastojen joustamattomuus tuli taas tutuksi, kuin myos se etta kiinalaiseen tyyliin kaikki hoituu nopeasti kun vain lyo rahaa tiskiin. Maistraatissa kaavake jatettiin to ja kasittely aika oli 7 paivaa. Koitin varovasti tiedustella etta josko kaavakkeen voisi noutaa seuraavan viikon to. Ei kuulema voi, koska (ja virkailija tarkasti asian toiseen kertaa kalenterista) 7 paivaa tulee tayteen vasta perjantaina. Voisin vaikka lyoda vetoa etta kaavake lepailee toimiston poydalla vahintaan torstaista lahtien....
Toisaalta taas aina ei tajua tarttua mahdollisuuksiin, oma ajatusmaailma kun on virkailijan tapaan rajoittunut. Kun Kiinan lahetystossa kysyin etta voisiko laillistamisen hoitaa tavallisen 3 paivan sijasta 1 paivassa, silla olen lahdossa pois maassa, loi virkailija silmaa rapayttamatta eteeni hinnan mita pikakasittely maksaa. Tartuin tahan, ja vasta myohemmin tajusin etta jos olisin lyonyt tiskiin viela hieman enemman patakkaa olisin saanut paperin kouraan silta seisomalta. Yksi lahetystovisiitti taytyy siis pistaa oman tyhmyyteni piikkiin.
Shoppailun lisaksi otin ilon irti ruuasta (siina maarin etta paino nousi 2 viikossa 5 kiloa, pankaaka paremmaksi!). Kahden viikon aikana soin arviolta 5 pizzaa, 2 hampurilaisateriaa, 10 kebab ateriaa, 5 pihiviateriaa, 3 kanafileateriaa, 3 tex mex ateriaa ja tajuttoman maaran pienta naposteltavaa mista mikaan ei taatusti ollut terveellista. Nama huuhdottiin alas paaosin siiderilla ja skumpalla. Nam! Ma olen ajatellut kuolla sydan- ja verisuonitauteihin.
Noh, noista 5 kilosta 2 taisi menna lentoturvotuksen piikkiin, ja ainoastaan 3 oli jaadaksen. Paitsi etta kiinalaisella ruokavaliolla paino on taas hiljalleen lahtenyt laskemaan. Kylla hiilarit ilmeisesti ainakin turvottavat, silla ei meikalainen nyt ihan kauheasti nuukaile tuon ruuan ja juoman kanssa Kiinassakaan. Taalla ruokailu vain painottuu lihan ja kasvisten ymparille, siina kun suomessa tuli syotya perunoita ja viljatuotteita ihan eri luokassa.
Ja valilla se vaan on niin vaikeaa koittaa selittaa...absurdeihin vertailuihin ¨ai sa oot asunu kaksi vuotta Kiinassa, makin olin kerran kolme kuukautta Norjassa!¨ on jo tottunut, ja ne pystyy kuittaamaan hiljaisella hymahdyksella. Jaljelle jaavat muut selitykset. Kaupan kassan kanssa kayty vertailu Kiinassa elamisen hyvista ja huonoista puolista, paattyi kun kassa hihkaisi ¨mua kylla vahan hammastyttaa kun sa sanot ettei Kiinassa muka puhuttaisi englantia, silla onhan kaikki Jackie Chanin leffatkin enkuksi¨. Mutisin jotain etta se taitaa olla Hong Kongista, ja kuka nyt Suomessa katsoisi leffaa josta ei ymmarra mitaan...
Hammaslaakari kysyi etta kai kaytan tahnaa jossa on fluoria. Ilmoitin kayttavani tahnaa, jonka tunnistan hammastahnaksi. Ja etta koitan suosia kansainvalisia merkkeja. Mika toisaalta liittyy ensimmaiseen, silla jotkut logot ovat meinaan tuttuja Suomesta. Hammaslaakari kehoitti jatkossa ostamaan vain fluoria sisaltavia tahnoja, jolloin ilmoitin ettei paketeissa lue mitaan lansimaalaisilla kirjaimilla, joten luulenpa etta pysyn vanhassa tahnan osto tavassani. Jottei tule hangattua hampaita liimalla.
Kaksi viikkoa oli nopsaan ohi, ja kun palumatka alkoi niin olikin jo ikava kotiin. Taalla sita sentaan ei tarvitse selitella asioita ymmartamattomille...hmmmm...
1 comment:
Ekspatin elämän toinen kulttuurishokki: paluu kotiin. ;-)
Toimii täälläkin, vaikka maantieteellinen ja kulttuurillinen välimatka on ihan minimaalinen sinun olosuhteisiisi verrattuna.
Post a Comment