Ihanat kamalat ystävät

Kun elämässä on tapahtumassa jokin "suuri" muutos, saavat ystävät, sukulaiset ja kaiken maailman hyvän päivän tutut siitä helpon keskustelunaiheen. Samaan tyyliin kuin kirjoittaessani dippatyötä kuulin samat kysymykset "Mites työn kirjoittaminen sujuu?" ja "Milloin valmistut?" useammalta henkilöltä.

Sama asia kun muutat maasta. "Mitä aiot tehdä Kiinassa?" ja "Aiotko oppia puhumaan kiinaa?". Noista viattomista, hyvää tarkoittavista kysymyksistä voi tulla todellinen riesa, kun ne kuulee kaikilta lähipiiriin kuuluvilta äidin kummin kaiman serkkua myöten. Ja en tässä edes viitsi kommentoida kysymyksiä jotka koskevat koiria, kiinalaisia ja ruokaa.

Miksi nuo kysymykset sitten ärsyttävät? Täytyy todeta etteivät ne ärsytä ekalla kymmenellä kerralla laisinkaan niin paljoa kuin seuraavilla kymmenellä. Saati sitä seuraavilla kymmenellä. Tai sitä seuraavilla. Eivätkä ehkä kysymykset sellaisinaan, mutta jatkokeskustelut voivat olla uskomattomia. Kysyjillä kun yleensä kuitenkin on pohjatietona missä yrityksessä ja mitä töitä olen Suomessa viime vuodet tehnyt.

Kun vastaan kysymykseen tulevaisuuden suunnitelmistani, että aion lomailla muutaman vuoden ja koittaa väkertää lisurityöhön valmistelevia opintoja etiäpäin, niin luonnollinen jatkokysymys on että olenko harkinnut töiden hakemista Kiinasta. Kun olen vastannut tähän, että se ei toistaiseksi onnistu, koska en saa työlupaa, niin kauhean älykkäältä ei kuulosta enää sen jälkeen jatkokysymykset "Etkö sitten jatka työssäkäyntiä?" tai "Etkö sitten meinaa käydä töissä Kiinassa?" tai "Kai sinä nyt kuitenkin töitä haet sieltä?".
Miten voisin jatkaa työssäkäyntiä nykyisessä työssäni jos muutan Kiinaa? Myöskään työssäkäynti Kiinassa ilman työlupaa ei ajatuksena kauheasti houkuta. Minkälainenhan on kiinalainen naisvankila?
Työpaikkani sijaitsee SUOMESSA ei Kiinassa. Mutta...eikö kuitenkin? Ehkäpä voisin silti tehdä etätöitä seuraavat x-vuotta Kiinasta käsin. Tai ehkäpä työnantajani siirtää koko tehtaan Kiinaan, jotta minä voin jatkaa vanhassa työssäni. Jep.

Toinen asia on sitten se Kiinan kielen opiskelu. Tämän suhteen olen kärsivällisempi. Kaikki kysyjät eivät tiedä etten ole ikinä pitänyt kielten opiskelusta (se nyt vaan on mielestäni tylsää ulkolukemista), ja että itseasiassa testasin Kiinan kielen opiskelua keväällä puolen vuoden ajan.
Ja se siitä kielestä. Opetelkoon englantia tai olkoon ymmärtämättä. Olen elämäni aikana opiskellut neljää vierasta kieltä. Ennen kuin tapaan kiinalaisen joka puhuu viittä eri kieltä niin en lähde kiinaa opiskelemaan.

Mutta, mutta...kaiken kaikkiaan ystävät ovat viime vuosina olleet yksi tärkeimmistä asioista elämässäni.
Kuka muu tukisi minua kun koulussa ja töissä on vastoinkäymisiä?
Ja miten ikinä pärjään Kiinassa ilman heitä?
Tulee ikävä. Niisk.

8 päivää lähtöön.

Oma loukku kullan kallis

Rakas asuntoni,

Tiedän että meillä on ollut monia vuosia viha-rakkaussuhde. Nyt kun olen lähdössä, emmekä enää tapaa, niin haluan sinun tietävän että tulen muistelemaan sinua aina lämmöllä.

Muistan kuinka onnellinen olin kun sain sinut kuukausien etsinnän jälkeen. Ja vaikka välillä toruinkin sinua pattereissa lorisevasta vedestä, irtoavista ovenkahvoista, turpoavista kaapin ovista ja vetoisista ikkunoista, niin olin aina onnellinen palatessani luoksesi.

En hylännyt sinua kuukausiksi venyneen parvekeremontin takia, eikä edes talon edessä viikkoja käynyt asbestipurkutyöt-auto saanut minua jättämään sinua.
Eihän se ollut sinun vikasi jos hoitoasi oli laiminlyöty.

Muistan tarjoamasi kuumat kylvyt talven pakkasilla ja auringon laskut joita pystyin seuraamaan parvekkeeltasi. Toivottavasti myös sinä nautit uudesta maalista ja kiiltävästä kromista.

Tarjosit minulle hyvän kodin.
Muistan sanoa terveisesi kiinalaiselle serkullesi, joka on luvannut pitää minusta hyvää huolta tulevina vuosina!

Terveisin,
Shanghaig

Mitä tehdä ennen maasta muuttoa 2

Monenmoisia listoja mitä tulee muistaa kun muuttaa maasta on olemassa. Jokaisella expatteja valmentavalla puljulla on omat muistilistansa. Itse kävin muutaman perehdytyskurssin ja kivoja olivat. Ei niistä tällä erää sen enempää. Jos unohdat irtisanoa asuntosi kun muutat pois maasta niin se on sitten huonompi juttu.

Itselläni iski lähinnä paniikki kaikkien muiden kuin käytännönjärjestelyjen kanssa. Mitä kaikkea olen halunnut tehdä Helsingissä? Paniikkiin liittyy mielikuva Kiinasta kehittyvänä maana missä kaikki mitä on tottunut Suomessa tekemään ei ehkä onnistukaan.

Eilen päätin purkaa muuttoahdistusta ottamalla lävistyksen kieleen. Hienohan siitä tuli. Itselläni on jo entuudestaan muutama lävistys (ja tietty useita rei'ittämällä tehtyjä reikiä korvissa) mutta tämän kyseisen lävistyksen teko jännitti kunnolla. Loppujen lopuksi kielilävistyksen teko ei sattunut. Pitää vain muistaa että on syönyt kunnolla ennen toimenpidettä (ja teetättää lävistys ammattilaisella). Nyt olen ollut vuorokauden ilman ruokaa ja vieläkään ei houkuta ajatus suuhunsa ruuan pistämisestä yhtään. Kieli on hieman turvonnut mutta ei juuri laisinkaan kipeä. Lähinnä suu on jäykistynyt oudosta puhetavasta. Puhumaan tosiaan täytyy opetella uudelleen. Sama koskee varmasti syömistäkin kun siihen hommaan joskus taas alan.



Kerrrankin ei tee mieli puhua. Nauttikaa niin kauan kuin voitte!

Mitä tehdä ennen maasta muuttoa 1

Silläkin uhalla että kuulostan opettajamaiselta, niin ennen jonkun perässä maapallon toiselle puolelle säntäämistä kannattaa miettiä mitä itse haluaa. Ja ehkä myös hieman hipaista aihetta mitä se henkilö jonka perässä muutat haluaa.

Vaikken mikään militanttifeministi olekaan niin karvat nousevat pystyyn kun kuuntelee expattirouvien keskusteluja "Kuinka rankkaa sillä mun Reijolla onkaan" ja "Kyllä Esaa pitää nyt tukea kun se on niin stressaantunut". Just ja joo.
Hyvät rouvat, ulkomaankomennuspaikat ovat erittäin haluttuja ja lähtijöitä on kansainvälisissä yrityksissä usein enemmän kuin paikkoja. Reijo ja Esa ovat suurella todennäköisyydellä hinkuneet komennukselle. Ei heitä sinne aseella uhaten ole pakotettu. Mutta tottakai Reijo ja Esa ottavat vastaan kaiken sympatian ja lellimisen mitä tarjoatte. Eivät miehet tyhmiä ole. Mutta älkäämme olko mekään.

Enkä sano etteivät jotkut expattirouvat olisi hinkuneet reissuun. Tuntuu että tyypillisin tarina on se että nainen lähtee komennukselle mukaan lisääntymään. Ja mikäs siinä, Suomessa monetkaan kotirouvat eivät saa kotiapulaista ja lastenhoitajaa avukseen. Nuo "ylellisyydet" taas ovat expattirouvien vakio kodinhoitovarusteet.

Jos et kuitenkaan ole halunnut ottaa parin vuoden breikkiä työelämästä/koulusta vain palataksesi Suomeen pikku Ulpukka ja Olavi kainalossa, niin mieti miten pystyt takaamaan että sinäkin hyödyt reissusta jotain. Tässä ristiriita komennukselle lähtijän ja mukaan tulijan välillä on aikasta iso. Komennukselle lähtijä saa mukavasti potkua uralleen ja usein myös isomman tilipussin. Kun taas mukaan lähtevä kumppani joutuu luopumaan työstään ja ansioistaan ja jää täysin komennukselle lähtijän varaan. Mitäs sitten jos palaa Suomeen reilusti yli kolmekymppisenä naisena oltuaan poissa töistä viimeiset 2-5 vuotta? Voipi olla että törmää muutamiin ennakkoluuloihin työnantajien puolelta. Hullu saa olla muttei tyhmä.

Enkä väitä ettei komennukselle lähtijän osa olisi vaativa. Siiitä vaan on jo niin pirun monta keskustelua, kirjaa ja kurssia olemassa. Välillä tuntuu että mukaan lähtevän kumppanin elämä "katoaa" kun kaikki hössöttävät komennukselle lähtijän ympärillä. Mukaan tuleva kumppani joutuu kuitenkin yleensä luopumaan jopa enemmästä kuin komennukselle lähtijä. Työn menetyksen ohella katoaa tietty sosiaalinen piiri joka on kaikille työssäkävijöille itsestäänselvyys. Millaisia ovat päivät jos et voi puhua kenenkään kanssa?

Itselleni lähtö ilmoitus tuli hyvään ja huonoon aikaan. Hyvään siksi että olin saanut DI:n paperit kouraan muutamaa kuukautta ennen uutista. Huonoon siksi että olin ehtinyt olla ensimmäisessä vakinaisessa työpaikassani vain 8 kuukautta. Tämän blondin osalta asiat silti järjestyivät. Miesystävän kanssa saatiin sopimus hierottua kasaan, työnantaja tuli vastaan tarjoamalla parin vuoden työvapaata ja jatko-opinnot ehtivät käynnistyä niin että Kiinassakin puuhaa riittää. Toistaiseksi kaikki hyvin.
14 päivää lähtöön.

Miksi juuri Shanghai?

Eräänä iltana kymmenen kuukautta sitten oli tarkoitukseni sopia tulevasta lomamatkasta miesystäväni kanssa. Hän kuitenkin ilmoitti että ennen lomasta jutskaamista olisi keskusteltava. Voi ei...

Jokainen kolmeakymppiä lähestyvä deittailuviidakossa vuosia sukkuloinut nainen tietää ettei keskustelut jotka alkavat "Meidän pitäisi puhua..." tule olemaan hyviä. Tuohon kysymykseen on kuitenkin vaikeaa vastata "Ei pitäisi" tai "Mitäs jos vaikka ei puhuta" tms.

Pöydälle nostettiin "Minulle tarjotaan töitä Kiinasta"-kissa. Ja vaihtoehdoiksi annettiin Kiinaan muutto, Suomeen jäänti ja seurustelun jatkuminen tai eroaminen. Tunnin mittaisen itkuraivokohtauksen lopputulos oli "Lähdetään sitten sinne ... Kiinaan".

Siksi siis Shanghai.
Lomamatka jäi siltä illalta varaamatta.

Tämän blogin lyhyt historia

Otsikon mukaisesti tulen kirjoittelemaan tarinoita omasta elämästäni ja kokemuksistani Aasiassa. Mukaan tulee varmastikin livahtamaan yleistä pohdintaa ja mietteitä blondia kummastuttavista asioista.
Nyt kun kerrrankin on aikaa kirjoitella.