Ihanat kamalat ystävät

Kun elämässä on tapahtumassa jokin "suuri" muutos, saavat ystävät, sukulaiset ja kaiken maailman hyvän päivän tutut siitä helpon keskustelunaiheen. Samaan tyyliin kuin kirjoittaessani dippatyötä kuulin samat kysymykset "Mites työn kirjoittaminen sujuu?" ja "Milloin valmistut?" useammalta henkilöltä.

Sama asia kun muutat maasta. "Mitä aiot tehdä Kiinassa?" ja "Aiotko oppia puhumaan kiinaa?". Noista viattomista, hyvää tarkoittavista kysymyksistä voi tulla todellinen riesa, kun ne kuulee kaikilta lähipiiriin kuuluvilta äidin kummin kaiman serkkua myöten. Ja en tässä edes viitsi kommentoida kysymyksiä jotka koskevat koiria, kiinalaisia ja ruokaa.

Miksi nuo kysymykset sitten ärsyttävät? Täytyy todeta etteivät ne ärsytä ekalla kymmenellä kerralla laisinkaan niin paljoa kuin seuraavilla kymmenellä. Saati sitä seuraavilla kymmenellä. Tai sitä seuraavilla. Eivätkä ehkä kysymykset sellaisinaan, mutta jatkokeskustelut voivat olla uskomattomia. Kysyjillä kun yleensä kuitenkin on pohjatietona missä yrityksessä ja mitä töitä olen Suomessa viime vuodet tehnyt.

Kun vastaan kysymykseen tulevaisuuden suunnitelmistani, että aion lomailla muutaman vuoden ja koittaa väkertää lisurityöhön valmistelevia opintoja etiäpäin, niin luonnollinen jatkokysymys on että olenko harkinnut töiden hakemista Kiinasta. Kun olen vastannut tähän, että se ei toistaiseksi onnistu, koska en saa työlupaa, niin kauhean älykkäältä ei kuulosta enää sen jälkeen jatkokysymykset "Etkö sitten jatka työssäkäyntiä?" tai "Etkö sitten meinaa käydä töissä Kiinassa?" tai "Kai sinä nyt kuitenkin töitä haet sieltä?".
Miten voisin jatkaa työssäkäyntiä nykyisessä työssäni jos muutan Kiinaa? Myöskään työssäkäynti Kiinassa ilman työlupaa ei ajatuksena kauheasti houkuta. Minkälainenhan on kiinalainen naisvankila?
Työpaikkani sijaitsee SUOMESSA ei Kiinassa. Mutta...eikö kuitenkin? Ehkäpä voisin silti tehdä etätöitä seuraavat x-vuotta Kiinasta käsin. Tai ehkäpä työnantajani siirtää koko tehtaan Kiinaan, jotta minä voin jatkaa vanhassa työssäni. Jep.

Toinen asia on sitten se Kiinan kielen opiskelu. Tämän suhteen olen kärsivällisempi. Kaikki kysyjät eivät tiedä etten ole ikinä pitänyt kielten opiskelusta (se nyt vaan on mielestäni tylsää ulkolukemista), ja että itseasiassa testasin Kiinan kielen opiskelua keväällä puolen vuoden ajan.
Ja se siitä kielestä. Opetelkoon englantia tai olkoon ymmärtämättä. Olen elämäni aikana opiskellut neljää vierasta kieltä. Ennen kuin tapaan kiinalaisen joka puhuu viittä eri kieltä niin en lähde kiinaa opiskelemaan.

Mutta, mutta...kaiken kaikkiaan ystävät ovat viime vuosina olleet yksi tärkeimmistä asioista elämässäni.
Kuka muu tukisi minua kun koulussa ja töissä on vastoinkäymisiä?
Ja miten ikinä pärjään Kiinassa ilman heitä?
Tulee ikävä. Niisk.

8 päivää lähtöön.