Yksi uudelleen lämmitetyistä harrastuksistani on kirjojen lukeminen ja leffojen katseleminen. Nyt jos koskaan siihen on jopa aikaa. Kiina-aiheinen kirjallisuus on tietystikin kiinnostanut, ja tässä muutamia poimintoja:
Villijoutsenet, Jung Chang:
Ihka eka Kiina-aiheinen kirja jonka luin. Noh, jollei lasketa matkailu esitteitä, kuten Lonely Planetin Kiina ja Shanghai julkaisuja. Eikä myöskään perehdytysmateriaalia, johon kuului toistakymmentä expateille suunnattua kirjaa. Tämän kirjan varmaan kaikki expattirouvat ovat lukeneet. Siis varsinainen hitti. Kun kiertelee kirjakauppoja maailmalla löytyy myöhemmin julkaistuja Villijoutsenet wannabe-kirjoja paljon. Tämä on kuitenkin se aito ja alkuperäinen naisten kärsimystarina 1800-luvun lopulta nykypäivän Kiinaan asti. En ollut kauhean vaikuttunut.
Tarina on viihdyttävä ja yksityiskohtia, kuten nimiä ja paikkoja, on upotettu kirjaan sopivasti. Historiallisia faktoja kuitenkin värittää katkeruus ja hieman yksipuolinen kerronta. Hienoa on kuitenkin se että tarina yltää 90-luvulle asti.
Mao ZeDong (a Penguin life), Jonathan D. Spence:
Maon elämän hieman yli pariin sataan sivuun tiivistävä opus. Tämä kirja luonnollisesti päättyy Maon kuolemaan. Kerronta koostuu Maon sukuhistoriasta, perhesuhteista, koulutaustasta ja tietysti isosta määrästä politiikkaa. Minun makuuni sitä oli jopa hieman liikaa. Tarina poukkoili poliitikan maailmasta Maon perhesuhteisiin usein tökeröllä tavalla. Mutta mitä muuta voi odottaa, jos ei jaksa lukea kuin lyhyen kirjoitelman Maon elämästä. Kijroittaja oli yrittänyt lisätä hieman pohdintaa Maon persoonasta, antaen Maosta katkeran ja kostonhaluisen kuvan. Muutoin kerronta oli puolueetonta, ja pysyi aika tiukasti yleisesti tiedossa olevissa faktoissa.
Shanghai Lu, Shanghain amerikkalaiset expattinaiset:
Tätä julkaisua ei ole helppo saada käsiinsä. Shanghaissa asuvat amerikkalaiset naiset perustivat kirjakerhon, jonka tuotoksia tämä julkaisu on. Kirjaan on koottu naisten kirjoittamia lyhyitä tarinoita. Osa fiktiivisiä, ja osa heidän omasta elämästään Kiinassa. Luonnollisesti amatöörikirjailijoiden ollessa kyseessä tarinoiden kirjallinen taso vaihtelee laidasta laitaan. Tämä julkaisu kuitenkin todistaa sen, että aina parhaiten (teknisesti oikein) kirjoitetut tekstit, eivät ole niitä viihdyttävimpiä. Kirja on loistavaa luettavaa ainakin niille expateille, jotka ovat vaipuneet "olen ainoa jolle käy näin"-koomaan. On helpottavaa lukea, että ei ole ainoa joka edelleen kummastelee kiinalaisten tapoja, ja että on ihan ok kummastella niitä ääneen. Kokeneemmatkin naiset ovat täällä törmänneet stressaaviin vastoinkäymisiin. Monista tarinoista tunnisti itsensä. Jotkut taas olivat kuolettavan tylsiä. Kaikista meistä ei ole kirjailijoiksi.
Madame Mao, Anchee Min:
Viimeisin Suomi hankintani mitä kirjoihin tulee. Kertoo Maon viimeisen vaimon tarinan. Päättyy Maon kuoleman jälkeiseen aikaan, kun Madame Mao on vangittuna. Koska kirja on huomattavasti pidempi, kuin Maon elämästä lukemani teos, on se myös kattavampi, ja yrittää päästä syvemmälle henkilöhahmojen persoonaan. Ja onnistuukin siinä ihan hyvin. Kun aikaisemmin on lukenut Villijoutsenet ja Maon elämästä kertovan teoksen, alkavat palaset loksahdella tätä kirjaa lukiessa kivasti kohdalleen. Kuvaa hyvin Maon valtaannousua edeltäviä vuosia. Kuten myös selittää puolustelematta, miksi neljän koplan niskaan oli niin helppo kaataa kulttuurivallankumouksen epäonnistuminen. Kuvaa myös muistoa paljon kunnioimatta Maon viimeisten elinvuosien vainoharhaisuutta ja ailahtelevaisuutta. Saattaa hyvinkin olla rehellisempi kuin Maon elämästä kirjoitetut teokset.
Elokuvista ehdoton Kiina lempparini on Viimeinen keisari. Se nyt vaan on loistava leffa, missä kommunismiin luisuminen kuvataan hieman tavallisesta poikkeavalla tavalla. Elokuva sai miettimään kuinka paljon suuria muutoksia Kiinassa on tapahtunut viimeisen sadan vuoden aikana. Tämä leffa viihdyttää varmasti muitakin, kuin Kiinasta ja kiinalaisuudesta kiinnostuneita katsojia.
Vakio yöviihdyke kamaa ovat Aasialaiset kauhuelokuvat. Niin, niin, niin ihania! Haluan aina nähdä alkuperäiset versiot, sekä länsimaalaisen uudelleen filmatisoinnin, jos sellainen on tehty.
Mikäkö niissä Aasialaisissa, lähinnä korealaisissa ja japanilaisissa, kauhuelokuvissa sitten kiehtoo? Ehkä se, että niissä se pahakummitus on yleensä nainen. Muistelkaapa vain kuka kummitteli elokuvissa kuten Grudge, Dark Water, Ring, Wishing stairs, In the mirror, Pahan yhteys ja 9:56? Ja kuka tappoi ihmisiä? Tuossa oli vain muutama esimerkki, mutta nopealla visitiillä videovuokraamoon huomaa, että melkein kaikissa Kaakkois/Itä-Aasialaisissa kauhuelokuvista pahana henkenä toimii nainen. Toista kuin länsimaalaiset alan teokset, joissa nainen on yleensä uhri, ja karaa yöpaidassa (tai muuten vain vähissä vaatteissa), milloin millaistakin kummitusta karkuun. Vai mitä sanotte elokuvista kuten Painajainen Elm Streetillä, Manaaja, Halloween, Perjantai 13, Hohto, Silent Hill ja Candyman? Jollei naista ole esitetty uhrina, niin harvoin kuitenkaan tarinan hirviönäkään. Kuka teurastikaan ihmisiä elokuvissa kuten Teksasin moottorisahamurhaaja, Hostel, Hills have eyes ja House of wax? Stephen King sentään antaa kirjoissaan naisille toisenlaisia rooleja.
Minä ainakin jään ennemmin kummittelemaan kuolemani jälkeen, kuin vietän elossa ollessani yöt juoksennellen rumia miesmonstereita pakoon :-)
