Korean (etelä) suppea oppimäärä

Koska hyödynsimme lentoyhtiön pistejäjestelmää saimme bonuksena lentää Bangkokiin Soulin kautta. Eli normaalin suoran 4 tunnin Shanghai-Bangkok lennon sijasta matkustimme ensin 1,5 tuntia Souliin, missä odottelimme muutaman tunnin Bangkokin koneeseen pääsyä.

Ei sinällään paha nakki, mutta blondin huonolle tuulelle sai Soulin kentän remontointityöt. Kävi niin että lähtö aamuna blondilla oli kaksi mielihalua: juustohampurilainen ja englanninkielinen juorulehti. Hampurilaisen olin suunnitellut lounaaksi Incheon kentällä ja lehden lukemiseksi matkalla sinne. Kun pääsimme Pudongin kentälle meille ilmoitettiin että lentomme on peruttu, ja meidät siirrettäisiin aikaisemmalle lennolle (joka oli myöhässä). Lähtöselvityksessä kuitenkin kesti (ilmeisesti erittäin skandinaavinen sukunimeni aiheutti taas kerran hieman hämminkiä), ja lopulta päädyimme juoksemaan turvatarkastuksen läpi suoraan portille. Se siitä juorulehden ostamisesta.

No tokihan Incheon kentältä yksi lehti ja hamppari löytyy. Tai sitten ei. Puolitoista vuotta Aasiassa, ja se vaan jaksaa hämmästyttää, ettei Aasian isoimilla lentokentillä ole aavistustakaan kansainvälisten matkustajien viihdyttämisestä.

Jouluhan ei ole mikään erikoinen juhla näissä maissa (Kiina, Thaimaa, Koreat...), joten tämä koetaan loistavana remontointi ja inventaario aikana. Kesän turistit ovat poistuneet aikoja sitten, ja kevään Uuden Vuoden juhlat, jotka saavat koko mantereen sekaisin, ovat kaukana edessä. Joten lyödään myymälät ja ravintolat remppaan joulukuuksi. Näin Incheon kentälläkin. Kolmesta länsimaalaisesta ravintolasta kaksi olivat remontin takia kiinni. Auki olevasta ravintolasta oli kaikki länsimaalaista ruokaa vähänkin muistuttava loppunut jo aika päivää sitten, silti ravintola oli täynnä. Korealaiset ruokapaikat (joita taisi olla n. 10 kpl) olivat kaikki tyhjiä.

Ja nyt tähän väliin huomautus: minä todella pidän aasialaisesta ruuasta. Mutta jos lentokenttä pizzat ja hampparit eivät ole kaksisia, niin aasialainen lentokenttä ruoka on aivan kaameaa. Ei minkään makuista haaleaa harmaan limaista. Kuvaa hyvin 90 prosenttia Incheon kentällä tarjolla olleista annoksista.
Ja: saatan syödä 14 päivää putkeen kiinalaista ruokaa ja nauttia siitä. Mutta sitten kun mieli tekee pepperonipizzaa, juustohampurilaista, tulista tacoa yms. niin lievästi lämpimältä katkaravulta maistuvien haaleiden pehmeiden lasagnepastalevyjen hörppiminen harmaasta liemestä EI OLE VAIHTOEHTO.

Päädyin siis nyrpeänä popsimaan yli kuivia ranskiksia (kauhea nälkä), ja pohdiskelin että miten on mahdollista, ettei tästä yhdysvaltalaisten pitkäaikaisesta ystävyysvaltiosta löytynyt yhtään amerikkalaista juorulehteä.

Aasiassa lennoilla tarjotaan yleensä mereneläviä, joten se siitä lentokoneruuasta. Bangkokiin laskeuduttiin vähän ennen puolta yötä nälkäisinä ja väsyneinä. Onneksi oli edes tarjolla GT:a, siitäs sait Finnair.

Pakoon vesisadetta

Aika karata Shanghain sateita pakoon Thaimaahan.
Matkasuunnitelma: Pattaya -Ayutthaya -Bangkok

Seuraavan reilun viikon ajan nautiskelen lämpimistä keleistä, vesistä ja ihmisistä.

Hyviä Juhlapyhiä!

Happy Holidays!

Shanghai ennen joulua

Joulu on taas, joulu on taas...Kiina on täynnä lahjoi...

Jeps, talvi tuli tänä vuonna aikaisin kelien puolesta, pari viikkoa sitten kelit muuttuivat kylmiksi ja vaihteliviksi. Tyypillista Shanghain talvelle. Toisena päivänä on 5 astetta lämmintä, sataa vettä ja tuulee 20 m/s. Seuraavan päivänä paistaa aurinko ja on 15 astetta lämmintä. Ainakaan tätä keliä ei voi tasaisesti vihata (kuten Suomessa vihasin talvea).

Jouluvalot ja kuuset on tuotu esille ostoskeskuksissa. Joulun myötä myös huomaa selvemmin kuinka paljon kaupunki on muuttunut. Kaksi vuotta sitten useita joulukoristeita oli turha etsiä. Nyt niitä myydään jokaisessa kaupassa. Vuosi sitten mantelilastujen löytäminen oli juhlahetki. Nyt valmiit torttutaikinat ja luumuhillot lepäilevät kansainvälisten kauppojen hyllyillä. Ikea piti viime vuonna expattiyhteisöä viimeiseen asti jännityksessä, ja glögipullot ilmestyivät hyllyille viikkoa ennen aatoa. Nyt glögiä on saanut jo marraskuun lopulta lähtien, ja neljää eri laatua.

Kelistä huolimatta tämä kaupunki jaksaa ihastuttaa muutoskyvyllään ja nopeudellaan.

Olen myös tehnyt jotain peri expattimaista. Osallistunut joulumarkkinoille. Joulumarkkinoita pitävät melkein kaikki itseään kunnioittavat expattiyhteisöt ympäri kaupunkia. Markkinoilla myydään joulukrääsän lisäksi kiinalaista tavaraa, ja osa tuotosta menee yleensä johonkin hyvään tarkoitukseen (kai). Markkinoilla voi kuvauttaa itsensä pukin kanssa, ja tarjolla on pikkulämpimää purtavaa. Itse kävin saksalaisen ravintolan pihalla järjestettävillä markkinoilla. Hyvä valinta jo siksikin että saksalaisiin voi yleensä luottaa ruokatarjoilun suhteen. Lämmintä gluhweinia, bratwursti hodareita ja lämpimiä kirsikkakermavohveleita. Nammmmm.

Christmas bazaar.

Mutta kaiken ihanuuden keskellä, jotain perikiinalaistakin. Nettiyhteydet ovat tökkineet viime aikoina pahasti. Yhteys ulkomaalaisille palvelimille on ollut niin hidas, että useille suomalaisille sivuille on ollut turha haaveilla pääsevänsä. Samoin suomalaiset mailipalvelimet ovat olleet tavoitettamattomissa. Viikkojen taistelun jälkeen tilanne on hiljalleen tasaantunut. Hidasta on, mutta maltilla sivut on nyt mahdollisuus avata. Viiteen sähköpostiin (webmail, palvelimella Suomessa) vastaamiseen meni eilen 3 tuntia. Välillä yhteys katkesi, välillä ilmoitti ettei sivua voida ladata, ja kun latasi niin erittäin hitaaaasti. Usein kriittiset toiminnot (reply, new mail jne.) jäivät latautumatta. Jos sivun latautuminen kestää keskimäärin 10 minuuttia ja nettiyhteys pysyy pystyssä keskimäärin 7 minuuttia kerrallaan niin kärsivällisyyttä koetellaan.

Mutta tilanne on jo (taas) paranemaan päin. Paitsi että blogini ei taaskaan aukene Kiinassa. Peri kiinalaista on myös, että yhteyksiä ulkomaailmaan on taas ruvettu valvomaan ankarammalla otteella. Talon aulaan on ilmestynyt seuraavan näköiset ilmoitukset:

Lyhyesti sanottuna, Kiinan kommunikaatiovirasto haluaa muistuttaa, että kaikki luvattomat kommunikaatioyhteydet ulkomaihin (nettiyhteydet, satelliittilautasantennit, kännykkäliittymät yms.) ovat ehdottomasti kiellettyjä, ja niiden omistaminen, hankkiminen, toimittaminen, ylläpitäminen ja salailu ovat rangaistavia tekoja. Ja blaa, blaa, blaa. Lopuksi vielä kannustetaan vahvasti tarkastamaan kaikkien tietämiensä yhteyksien laillisuus, ja ilmiantamaan kyseisiin rikoksiin syyllistyneet henkilöt. Jesh! Kenestäköhän voisi laverrella? Irtoaisikohan oleskelulupa ja työlupa jos tehokkaasti lavertelisi? Ja mikäköhän se rangaistus on? Hmmm.

Moving on

Viime viikkoina joululahjaostosten lisäksi työllistävä vaikutus on ollut muuton suunnittelulla. Expattityyliin muuttoprosessi alkaa sillä, että valitaan kartasta alue missä haluttaisiin asua. Tämän jälkeen mietitään omat vaatimukset asunnolle, ja koitetaan kommunikoida nämä mahdollisimman tarkasti kiinalaiselle välitystoimistolle.

Välittäjä järjestää tämän jälkeen kierroksia asunnoissa. Välittäjä saapuu siis auton ja kuljettajan kanssa hakemaan katsomaan asuntoja. Yhdessä päivässä ehtii käydä läpi, alueen laajuudesta riippuen, 6-10 asuntoa.

Tämän jälkeen annetaan palautetta välitysfirmalle nähdyistä asunnoista, ja koitetaan selittää mitä haluttiin, koska välittäjä on esitellyt jotain aivan muuta. Tämän jälkeen varataan toinen päivä, jolloin kierretään katsomassa asuntoja. Kieltäydytään katsomasta asuntoja, jotka eivät täytä vaatimuksia.

Tämän jälkeen annetaan taas palautetta välittäjälle, ja uhataan hankkia asunto ilman välittäjän apua (välittäjät saavat täälläkin palkkansa siitä että sopimuksia syntyy). Pyydetään ennen seuraavaa kierrosta asuntojen speksit etukäteen.

Tätä leikkiä voi jatkua jonkin aikaa, mutta onneksi meitä sattui onnestamaan jo toisella kierroksella, ja löysimme muutaman mahdollisen ehdokkaan tulevaksi kodiksemme. Tämän jälkeen alkavat neuvottelut vuokraajan kanssa.

Asunnot vuokrataan täällä yleensä kalustettuina ja elektroniikalla varustettuina. Joten neuvoteltava on jokaisesta verhosta ja matosta jonka asuntoon haluaa. Huomioitava on myös mitkä kalusteet (esim. patjat) haluaa uusina, ja tämä on saatava myös lopulliseen sopimukseen. Asunnon lisäksi neuvotellaan usein kaasusta, sähköstä, satelliitti-TV:stä, netistä, juomavedestä, ayista ja kuntosalijäsenyydestä.

Välittäjä toimii välikätenä vuokraajan ja vuokralaisen välillä, ja tinkii parhaansa mukaan. Tai niin ainakin olisi toivottavaa, joissain tapauksissa välittäjällä voi tietysti olla omia taka-ajatuksia. Jotkut asunnot ovat luonnollisestikin helpompia vuokrata kuin toiset. Tulee pitää mielessä että yhdellä välitysfirmalla on yleensä asuntoja vuokralla vain tietyistä yhtiöistä. Jos välittäjä tietää että talojen 1-3 naapuriin on tulossa remontti puolen vuoden päästä, on kiire vuokrata asunnot ennen kuin naapurit aloittavat remontin. Remonteilla on täällä välillä taipumusta venyä, vaikka töitä tehdään yötä päivää seitsemänä päivänä viikossa. Tuona aikana kukaan ei tietenkään halua muuttaa naapuuriin asumaan (expatit tekevät aina lyhyitä vuokrasopimuksia). Jos samaan aikaan talot 7-10 ovat loistavassa kunnossa ja kaikki vuokralaiset ihastuvat niihin, voi olla välittäjän edunmukaista saada diilit talojen 7-10 osalta epäonnistumaan, jotta vuokralaiset harkitsisivat asuntoja 1-3 (tietämättä remontista).

Jos välittäjä innokkaasti tyrkyttää asuntoa joka on heikkotasoinen muihin näkemiisi verrattuna, ja valittaa kuinka muissa asunnoissa vuokraisännät ovat hankalia, niin kannattaa antaa hälytyskellojen soida. Itse selvitimme yhden vastaavan asunnon kohtalon nykyiseltä asukkaalta. Asukas sattui olemaan expatti, kiinalaiset eivät tietystikään meille totuutta kerro vaan auttavat mieluummin toisiaan. Tämä asunto tuntui olevan ainoa vapaana oleva isossa yhtiössä. Kyseessä oli paritalon puolikas, nykyinen asukas arveli naapurissa alkavan remontin puolen vuoden sisällä. Kun ilmoitimme epäilystämme välittäjälle seurasi kiinalainen hiljainen hetki, ja meille ilmoitettiin että tietokannassa yllättäen löytyikin 4 vapaata taloa samasta yhtiöstä.

Meitä onnesti ja kävimme läpi vain yhden epäonnistuneen neuvottelun vuokranantajan kanssa, ja toisen talon neuvottelujen kohdalla jo tärppäsi. Tämän jälkeen välittäjä tekee sopimusluonnokset johon kaikki neuvotellut asiat kirjataan (kyllä, valaisimien tarkkuudella). Sitten välittäjä lähestyy expatin työnantajaa sopimuksen kanssa. Työnantaja käsittelee sopimuksen, ja joko hyväksyy tai hylkää sen. Jos välittäjä on työnsä tasalla, tulisi hänellä olla melko hyvin selvillä mitkä ovat työnantajan rajoitukset esim. vuokran suuruuden ja maksimi neliömäärän suhteen. Aina näin ei tietenkään ole. Sinä tapauksessa aletaan prosessi alusta.

Kun sopimus on saatu solmittua vuokraajan ja työnantajan välillä, alkavat neuvottelut muuttofirmojen kanssa. Tarjolla on länsimaalaisten vetämiä muuttofirmoja, sekä täysin paikallisia yrityksiä. Yleensä tarjotaan täyttä palvelua, eli pakkaustiimi (6-10 henkilöä) jakautuu erihuoneisiin, pakkaa kaikki tavarat, kantajat kantavat niitä autoon, kuljetus uuteen asuntoon, kantajat kantavat tavarat vastaaviin huoneisiin uudessa asunnossa ja pakkaajat purkavat tavarat paikoilleen.

Periaatessa kivutonta ja vaivatonta. Hinnat eivät päätä huimaa, mutta luotettavuus onkin sitten toinen asia. Vakuutukset ovat kalliita, joten useimmat muuttavat vakuuttamatta muuttokuormaa (vakuutus ei sisälly perustarjoukseen). Kiinalaiset taas ovat kyllä kuuluisia tehokkuudestaan, mutta varovaisuudestaan eivät. Tavarat naarmuuntuvat ja rikkoontuvat usein muuttojen yhteyksissä. Tavatonta ei ole myöskään kadonneet tavarat. Itse on oltava vahtimassa molemmissä päissä, kuinka monta laatikkoa lähtee ulos, ja että sama määrä tuodaan sisälle. Tavarat "katoavat" yleensä kuljetuksen aikana. Ei siis ole aivan kehno idea muuttaa arvokkaimmat tavarat itse, vaikka taksilla.

Näissä merkeissä ovat joulukuun alkuviikot sujuneet, lukemattomia valokuvia on otettu, useita varustelistoja hintoineen on koottu, sopimuksia on tavattu ja muokattu. Kalenteria on selattu paljon. Näillä näkymin muutto taitaa kuitenkin olla edessä.

Asian food

Vieraiden jälkeiset viikot olivat aika pyöritystä jouluvalmisteluissa ja -juhlissa. Mutta oli se vaan taas kiva saada vieraita. Aika meni todella nopeasti kierrellessä Shanghain nähtävyyksiä, markkinoita ja baareja. Kaupunkia katselee hieman enemmän turistin silmin kun liikkuu ympäriinsä vieraiden kanssa, jotka aktiivisesti havainnoivat uusia asioita ympäristöstä.

Tällä kertaa shoppailuun aikaa ei käytetty niin runsaasti, mutta käytetty aika oli sitäkin tehokkaampaa. Kun taas aasialaiseen ruokakulttuuriin tutustumiseen käytettiin useampi ilta.

Chinese deserts aren't often so yummy. Luckily we have italian cuisine.

Ja koska ihmiset eivät usein näe omaa napaansa pitemmälle, niin minäkin toimin lajillemme tyypillisellä tavalla, ja vein vieraat tietysti omiin lempipaikkoihini.

Perinteistä kiinalaista ruokaa edusti kiinalainen ravintola Shanghaissa, missä maistelimme mm. Pekingin ankkaa, sekä ravintola vesikaupungissa, jonka erikoisuus on mureaksi haudutettu läskineen ja nahkoineen tarjottava possu. Yleensä skippaan possuruuat, mutta tästä on tainnut tulla blondin sikajuhlien helmi.

Beijing duck in Shanghai.

My favorite pork.

Kiinalaista pikaruokaa taas edusti sisämongolialainen mausteikas hot pot. Pöydän keskellä siis kiehuu öljyvesiseokset, joissa on runsaasti erilaisia mausteita. Siellä sitten keitellään pöytään tuotavat raa'at ainekset. Ravintola ilma ovat täynnä mausteista vesihöyryä. Loistava sapuska talvisaikaan.

Inner mongolian hot pot.

Kiinalaisesta arkiruuasta muiden työssäkäyvien kiinalaisten tapaan (ups, mutta emmehän me...) nautimme lounaan myös food courtissa. Ostat kortin jolle lataat rahaa, jonka jälkeen lähdet pujottelemaan pöytien ja ruokakojujen täyttämään kauppakeskukseen. Osoittelemalla saat mitä haluat ja kortilla maksat ostokset. Edullinen ja nopea tapa syödä, jollei välitä pienestä tungoksesta ja metelistä.

Beef noodle soup.

Vuf! Yes. It is dog meat. I finally got a chance to taste it. Taste wasn't anything special, but maybe I give a dog another chance later.

Muihin Aasian ihmeisiin kuuluu korealainen barbeque. Toimii samalla periaatteella hot potin kanssa, mutta liemen sijasta pöydän keskellä on hiilten päällä levy, jolla raa'at ruuat kypsennetään. Sitten vaan dipataan kastikkeessa ja kääräistään salaatin lehteen ja syödään pois.

Korean barbeque.

Samaa lihaisaa linjaa jatkaa teppanyaki, jossa ruokailijat istutetaan kuuman levyn eteen, ja kokki kypsentää raa'at ruuat asiakkaiden silmien edessä. Ruoka on taatusti lämmintä, ja poiketen kiinalaisista ravintoloista, liha on mureaa, ilman luita ja jänteitä. Erittäin hyvää. Riisiä ei tule teppanyaki paikassa ikävä.

Raw fish. Some like.

Teppanyaki. Japanese cuisine.

Ja herkuttelun jälkeen on kiva pujahtaa viettämään perilänsimaalaista ravintolailtaa. Happy hour!

Itsenäisyyspäivä!

Sinivalkoista päivää juhlittiin konsulaatin järjestämien kemujen lisäksi kotona Fazerin suklaan, Havi kyntilöiden ja Oskar Merikannon musiikin kera.

Paljon onnea 90-vuotiaalle Suomelle!