Korean (etelä) suppea oppimäärä

Koska hyödynsimme lentoyhtiön pistejäjestelmää saimme bonuksena lentää Bangkokiin Soulin kautta. Eli normaalin suoran 4 tunnin Shanghai-Bangkok lennon sijasta matkustimme ensin 1,5 tuntia Souliin, missä odottelimme muutaman tunnin Bangkokin koneeseen pääsyä.

Ei sinällään paha nakki, mutta blondin huonolle tuulelle sai Soulin kentän remontointityöt. Kävi niin että lähtö aamuna blondilla oli kaksi mielihalua: juustohampurilainen ja englanninkielinen juorulehti. Hampurilaisen olin suunnitellut lounaaksi Incheon kentällä ja lehden lukemiseksi matkalla sinne. Kun pääsimme Pudongin kentälle meille ilmoitettiin että lentomme on peruttu, ja meidät siirrettäisiin aikaisemmalle lennolle (joka oli myöhässä). Lähtöselvityksessä kuitenkin kesti (ilmeisesti erittäin skandinaavinen sukunimeni aiheutti taas kerran hieman hämminkiä), ja lopulta päädyimme juoksemaan turvatarkastuksen läpi suoraan portille. Se siitä juorulehden ostamisesta.

No tokihan Incheon kentältä yksi lehti ja hamppari löytyy. Tai sitten ei. Puolitoista vuotta Aasiassa, ja se vaan jaksaa hämmästyttää, ettei Aasian isoimilla lentokentillä ole aavistustakaan kansainvälisten matkustajien viihdyttämisestä.

Jouluhan ei ole mikään erikoinen juhla näissä maissa (Kiina, Thaimaa, Koreat...), joten tämä koetaan loistavana remontointi ja inventaario aikana. Kesän turistit ovat poistuneet aikoja sitten, ja kevään Uuden Vuoden juhlat, jotka saavat koko mantereen sekaisin, ovat kaukana edessä. Joten lyödään myymälät ja ravintolat remppaan joulukuuksi. Näin Incheon kentälläkin. Kolmesta länsimaalaisesta ravintolasta kaksi olivat remontin takia kiinni. Auki olevasta ravintolasta oli kaikki länsimaalaista ruokaa vähänkin muistuttava loppunut jo aika päivää sitten, silti ravintola oli täynnä. Korealaiset ruokapaikat (joita taisi olla n. 10 kpl) olivat kaikki tyhjiä.

Ja nyt tähän väliin huomautus: minä todella pidän aasialaisesta ruuasta. Mutta jos lentokenttä pizzat ja hampparit eivät ole kaksisia, niin aasialainen lentokenttä ruoka on aivan kaameaa. Ei minkään makuista haaleaa harmaan limaista. Kuvaa hyvin 90 prosenttia Incheon kentällä tarjolla olleista annoksista.
Ja: saatan syödä 14 päivää putkeen kiinalaista ruokaa ja nauttia siitä. Mutta sitten kun mieli tekee pepperonipizzaa, juustohampurilaista, tulista tacoa yms. niin lievästi lämpimältä katkaravulta maistuvien haaleiden pehmeiden lasagnepastalevyjen hörppiminen harmaasta liemestä EI OLE VAIHTOEHTO.

Päädyin siis nyrpeänä popsimaan yli kuivia ranskiksia (kauhea nälkä), ja pohdiskelin että miten on mahdollista, ettei tästä yhdysvaltalaisten pitkäaikaisesta ystävyysvaltiosta löytynyt yhtään amerikkalaista juorulehteä.

Aasiassa lennoilla tarjotaan yleensä mereneläviä, joten se siitä lentokoneruuasta. Bangkokiin laskeuduttiin vähän ennen puolta yötä nälkäisinä ja väsyneinä. Onneksi oli edes tarjolla GT:a, siitäs sait Finnair.