Linnoitus on toiminut niin espanjalaisten, amerikkalaisten kuin japanilaistenkin joukkojen tukikohtana. Itse Josel Rizalia pidettiin aikoinaan vankina kyseisen linnoituksen muurien sisällä. Alueella on lukuisia vankityrmiä, joihin turisteilla ei toistaiseksi ole pääsyä. Mm. japanilaiset käyttivät maanalla niemenkärjessä olevia tyrmiä tehokkaana joukkomurha aseena, hukuttamalla vankeja koppeihinsa. Alueelta on löydetty yli 600 ihmisen (pääosin paikallisia ja amerikkalaisia vankeja) jäännökset japanilaisten jäljiltä.
Place where 600 bodies were found.
Death trap.
Odotukset hieman kulahtaneen puiston jälkeen eivät olleet korkealla, mutta heti sisäänpääsyn maksettuamme portista aukeni hyvin hoidetun näköinen viihtyisä puistomainen alue. Aluetta rajasivat muurit, joita taas puolestaan rajasi Manilan keskusta-alueen ainokainen golf-kenttä.
Intramuros golf.
Fort Santiago.
Alueelta löytyi myös Rizal muistomerkki, joka oli pikemminkin museo. Ja jotta muut eivät samaa mokaa tekisi kuin tämä blondi, niin myös naiset ottavat lakin päästään museoon sisälle astuttaessa. Filippiinit suhtautuvat Rizaliin kuin pyhimykseen konsanaan, ja muistomerkeillä tulee muistaa osoittaa asiaankuuluvaa kunnioitusta.
Rizal shrine.
Rizal's last steps.
Intramuroksen linnoitusalue oli viihtyisä, siisti ja rauhallinen paikka pyöriä kuumana päivänä. Melkein teki mieli jäädä pitemmäksikin aikaa, mutta kirkot ja museot odottivat.
Manila Katedraali on ehkä tärkein kirkko Manilassa. Ja komean näköinen se olikin - ainakin ulkoapäin. Euroopan lukuisat katedraalireissut yli polven ylittyneine housuineen ja peitettyine hartioineen oli päässyt Kiinan temppeleissa unohtumaan. Koska olin liikkeellä lyhyissä shortseissa, topissa ja lipokkaissa niin päätin jättää suosiolla väliin. Mutta oli sisällä kuulema kaunista.
Manila cathedral.
Toinen alueen isoista kirjoista on San Augustin kirkko, joka ei aivan ulkonäöllisesti vetänyt vertoja edelliselle. Tällä kertaa kaikki valkonaamat joutuivat jäämään nuolemaan huuliaan, sillä sisällä oli menossa hääseremonia, ja ulkona kyltti joka ilmoitti että turisteilta oli kirkkoon pääsy kielletty. Ihan oikein meille. Kun ei edes osata pukeutua.
San August church.
Alueen, ja reissun, viimeinen kulttuuripläjäys oli Casa Manila - siirtomaatyylinen asunto, joka oli kunnostettu ja avattu yleisölle. Koska Leytella kummitustalo oli jäänyt kokematta, niin nyt täytyi mennä haistelemaan historian tuulia. Taas kerran henkilökunta oli avuliasta, ja esitteli mihin mitäkin esinettä oli muinoin käytetty. Mihinkään ei kuitenkaan saanut koskea, eikä valokuvia ottaa, joten tyydyimme ihailemaan sisustusta narun takaa.
Viimeinen ilta kului tutuksi tulleen Makatin yöelämän parissa. Pitkä viikonloppu tuntui huomattavasti normaalia pidemmältä, ja paljon tuli nähtyä ja koettua. Jotain jäi kuitenkin vielä kokematta kuten kiinalainen hautausmaa ja Manilan Bay. Niistä sitten lisää seuraavan Manilan loman jälkeen!
No comments:
Post a Comment