Kiina vuosien aikana on tullut usein pohdittua oman arvomaailman muuttumista, ja kuinka monet ennen tarkealta tuntuneet asiat ovat menettaneet arvonsa, kun taas esille on noussut muita tarpeita.
Olen nyt kotiosohvalla analysoinut tata asiaa punkkulasin kanssa, ja tullut siihen lopputulokseen, etteivat tarpeet ja arvot ehka mihinkaan ole kadonneet, ne vain ovat talla hetkelle saavuttamattomissa.
Otetaanpa esimerkiksi tarkastelun alle Maslow´n esittama tarpeiden hierarkia.
Eli Maslow'n mukaan ihmisen tarpeiden hierarkkinen jarjestys on:
Fysiologiset tarpeet
Turvallisuuden tarpeet
Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
Arvonannon tarpeet
Itsensa toteuttamisen tarpeet
Nama esitetaan usein pyramidimuodossa, missa alimpana on perustavin (fysiologiset tarpeet) ja ylimpana korkein tarve (itsensa toteuttamisen tarpeet).
Vaittaisin etta melkein kaikki Suomessa keikkuvat kahdella ylimmalla. Halutaan toteuttaa itseaan, ja kerjataan muiden arvonantoa omille nakemyksilleen ja arvoille. Noh, taalla siihen ei oikeastaan ole viela varaa. Expatti, joka muuttaa vieraisiin oloihin, voi pudota tarvehierarkiassa alimmille tasoille.
Sanoisin etta niin kauan kun elaman perusasiat ovat helposti hankittavissa tai toteutettavissa on aika helppo jaella nakemyksiaan, ja koittaa saada muita yhtymaan niihin. Mutta kun tullaan tilanteeseen missa on epatietoinen siita mista saa ruokaa, ja mita ruokaa, ja mita tapahtuu jos sairastuu, tai saako jostain juomavetta, niin alkaa suomalaisten keskustelupalstojen maailmaa parantavat aiheet tuntua hieman turhanpaivaisilta.
Fysiologiset tarpeet oppii tayttamaan nopeasti, mutta jo seuraava aste osoittautuu joillekin mahdottomaksi tayttaa taysin. Jos pitaa mielessaan kiinalaisten rasistisuuden ei koskaan pysty tuntemaan oloaan taysin turvalliseksi. Jos jostain sattuu niin kuinka minua kohdellaan poliisin, oikeuslaitoksen yms. puolesta? Vaittaisin ettei tasta ole Kiinassa viela mitaan takeita. Puhumattakaan villimmista maista, missa henkilokohtainen turvallisuus voi olla uhattuna.
Jos Maslowta on uskominen ei ylemmat tarpeet voi tayttya ennen kuin alemmat tarpeet ovat tayttyneet. Portti ylempien tarpeiden tayttymiselle Kiinassa sulkeutuu viimeistaan tasolle ¨yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet¨. Kuten aikaisemmin olen koittanut avata, tahan yhteiskuntaan ei voi kuulua jos tanne ei ole syntynuyt. Itse olen kokenut ehka taman kovimmaksi kompastuskiveksi. Joka paiva saan huomata jossain pienessa asiassa (ja valilla suuressa), ettei minua ymmarreta tai etten ymmarra. Taman kulttuurin ehka leimaavin piirre on yhteisollisyys, ja kiinalaiset ehka homogeenisen ja yhteenkuuluvaisin kansa maailmassa. Jos jossain niin taalla sita pystyy tuntemaan olevansa ulkopuolella. 1,4 miljardia ihmista sisaltavan piirin ulkopuolella.
Joten, taas summa summaryn. Itse olen tipahtanut ylemmalta tasolta tasolle 3, enka usko siita mihinkaan paasevani. Josta syysta elama on monella tavalla myos kevyempaa, silla olen melkolailla luopunut omien nakemysteni syottamisesta muille, periaatteista, tai siita etta odottaisin kiinalaisten arvostavan minua ihmisena. Kunhan tassa nyt koittaa paiva paivalta tayttaa edes fysiologiset tarpeensa, ja tuntea olonsa turvalliseksi. Jos on hyva paiva niin jostain saa viela hieman rakkauttakin.
skip to main |
skip to sidebar
Tarinoita elämästä Aasiassa ja muita blondin mietteitä.
5 comments:
Kaikki vaan eivät pysty sopeutumaan toisiin kulttuureihin, ei siinä ole mitään pahaa. Meistä on moneksi.
Olipas viisas ja sopeutumiskykyinen anonyymi. Olen itse asunut lähes 15 vuotta vieraassa kulttuurissa ja kysymys ei välttämättä aina ole omasta sopeutumisesta toiseen kulttuuriin. Kulttuuri on jo minulle tuttu mutta minä olen vieras kulttuurille eikä kulttuuri aina sopeudu minuun.Olen yhä ulkomaalainen/ulkopuolinen, ja täten minua kohdellaan omien piirieni ulkopuolella jo senkin takia että ulkonäöltäni erotun täysin meksikolaisista. Mielenkiintoinen ja täyttä asiaa sisältävä postaus Shanghai Girl
Täällä Suomessa allekirjoittanut painiskelee kyllä alimman tason tarpeiden kanssa. Liekö sitten alimman tason ongelmat aiheutuneet ylimmän tason tarpeiden täyttämisen tavoittelusta? Nimim. 3 vrk:n sisällä 51 h töitä ja 12 h unta.
Anonyymi on itsekin asunut pitkään Kiinassa ja pystyi sopeutumaan melko nopeasti. Asenne on tärkein, lisäksi on hyvä osata paikallista kieltä. Käsittääkseni tästä yhtälöstä puuttuu nyt molemmat joten en ihmettele että on vaikeuksia.
Ei tässä ole tarkoitus herättää pahaa verta, vaan kehoittaa kirjoittajaa katsomaan myös omaan peiliin.
Noooh, eihan tassa ollut puhetta siita etta tilanne minua mitenkaan haittaisi.
Tasta nyt voi sitten alkaa loputtoman keskustelun mita sopeutumisella tarkoitetaan.
Jos ei ole kiinalaisia isovanhempia ja ole syntynyt Kiinassa, niin ei kenestakaan ikina kiinalaista tule. Ei vaikka olisi muuttanut maahan lapsena. Tai ottanut kiinapimatsun puolisokseen. Ja vaikka sinusta tuntuisi, etta sinua kohdellaan kuin paikallista, niin mista voit tietaa onko nain?
Kiinalaiset katsovat kieroon jo muualla asuneita tovereitaankin, ja siita nimitys banaani (keltainen paalta, valkoinen sisalta).
Mutta, mutta...onhan elama taalla helppoa, ja saattaapi olla etta valkoisesta naamasta ei ole ainakaan haittaa. Mutta ei pida kuvitella, etta se olisi kiinalaisille yhdentekevaa.
Post a Comment