Cu Chin tunnelit ovat varmasti suosituin vierailukohde Ho Chi Minhin kävijöiden keskuudessa, eikä suotta. Tunnelit ovat lähellä ja osittain laajennettu turisteja varten. Matkaan kannattaa lähteä varhain sillä puolilta päivin paikka pursuaa japanilaisia ja korealaisia turistiryhmiä.
Miniature of Vietcong tunnels.
Kierrätys alkoi sodasta ja Vietcongista kertovalla videolla, jonka päätteeksi Vietcong-veteraani kertoi omakohtaisia kokemuksia tunneleiden ja ansojen rakentamisesta. Tämän jälkeen lähdettiin maastoon kiertelemään. Alkuperäisten tunneleiden lisäksi maastoon oli rakennettu ruokatiloja, asepajoja yms. esittäviä kuoppia.
Trap. Made by Vietcong.
Tunneleiden luona oli myös mahdollisuus kokeille rynnäkkökivääreillä ja konekivääreillä (pultattu telineellä maahan) ampumista. Suosittelen kokeilemaan ainakin yhtä lajia kumpaakin, mutta muista ottaa omat korvatulpat mukaan!
Some of the guns you had opportunity to shoot with.
Ennen tunneliin menoa sai vielä tutustua paikallisen riisiviinan ja riisipaperin valmistukseen. Maistiaisiakin oli tarjolla, viisaasti sijoitettu ampumaradan jälkeen.
Making rice paper, and what is even better...
...making rice wine!
Ja sitten tunneliin. Sisälle pääsy kesti hetken, sillä epäröiviä turisteja tunki tunnelin suulla vastaan. Kun vihdoinkin pääsin tunneliin alkoi työläs kyykkykävely. Tunnelia oli todellakin isonnettu, sillä lyhyimmät turistit pystyivät kävelemään kyyryssä, mutta 175 sentin pituudella sitä on turha harkita. Matalimmassa ja kapeimmassa kohdassa täytyi tyytyä konttaamaan. Joten myöskään mitään lian arkoja vaatteita ei kannata harkita.
One of the tunnel entrances. We didin't use this one...
...but of course we might have.
Tunnelissa oli pimeää ja kuumaa, mutta liekö johtuen tunnelin laajennuksesta mitään ahtaanpaikan kammoa ei ilmaantunut. Kuivunut savimaa ei juurikaan pölynnyt, ja ilma oli suhteellisen raikasta hengittää koko sadan metrin matkan ajan. Nykyisin tunnelit ovat ainakin osittain sähkövalaistu, mutta jos eksyy oppaassa ja könyää ensimmäisten uloskäyntien ohi, ei valoa enää juurikaan näy. Oma taskulamppu osoittautui käteväksi.
Tunnel. Approximate height 110 cm and width 60 cm. My measurements? Height 175 cm and width 45 cm.
Light at the end of the tunnel!
Tunneleissa konttaaminen oli kiva kokemus, mietityttämään jäi silti oppaan kertomus sotilaista jotka viettivät tunneleissa 23 tuntia vuorokaudesta ilman valoa. Siinä voi tulla jaloittelutauko tarpeen. Amerikkaisten ja etelä-vietnamilaisten tukikohtia oli ympäriinsä tunnelien alueella, ja aluetta oli myös pommitettu runsaasti. Tunnelit olivat kuitenkin vahvaa tekoa, ja Vietcong kaivoi niitä koko ajan lisää. Tunneleissa piilottelevia sotilaita yritettiin myös tappaa kaasuilla, mutta kulkuaukot olivat hyvin kätkettyjä, mm. veden alla ojissa. Myös tunneleihin oli rakennettu ansoja.
When it was monsoon this entrance was under water. Of course there was then a door.
Hikisenä ja savesta likaisena oli aika siirtyä päivän seuraavan kohteeseen, Cao Dai temppeliin. Vietnamissa, kuten ei muissakaan kommunistisissa maissa, juurikaan suvaita uskonnonvapautta, mutta Cao Daismi on saanut hallituksen siunauksen (eli todettu harmittomaksi). Uskontoa harjoitetaan ainoastaan Etelä-Vietnamissa ja se on tunnettu värikkäistä temppeleistään.
Cao Dai temple.
Itse uskonto on sekoitus noin kymmenestä muusta maailman uskonnosta, mm. buddhalaisuus, hindismi, katolilaisuus, juutalaisuus, islam. Temppeli jossa jumalanpalvelus pidetään on rakennettu pyhälle maalle, joten mm. temppeliä edustavalle suurelle nurmikolle ei saanut astua. Cao Dain harjoittajat suhtautuvat suopeasti ympäri maailmaa heitä pällistelemään tuleviin turisteihin ja seremonia on avoin kaikille. Uskonnon harjoittajat asettuvat temppelin alakertaan valaistuksen eritasoille, sen mukaan kuinka monta vuotta uskontoa ovat harjoittaneet. Turistit saavat tyytyä ihailemaan tapahtumia toisen kerroksen parvelta. Viehättävä temppeli ja seremonia. Melkein aloin jo uskomaan, että uskonnoista voisi seurata jotain hyvää.
Ceremony was colourful.
Myöhäisen lounaan jälkeen suuntasimme väsyneenä, mutta iloisena takaisin Ho Chi Minhiin.
No comments:
Post a Comment