H&M taivaanlahja

Yli puoli vuotta saapumisestani Shanghaihin on kulunut, ja jo kuukausia sitten olen todennut että olen käyrällä auvoisessa onnellisuusvaiheessa. Nyt sitä ollaan sopeuduttu ja vastoinkäymisistä on selvitty! Miten elämä sitten on helpompaa?

Oman sopeutumisen lisäksi, kaupungin kehityssuunta on länsimaalainen. Ja sehän meikäläiselle sopii. Esimerkiksi H&M avasi ensimmäisen liikkeensä Kiinaan (no hei, Hong Kong ei ole oikeaa Kiinaa) viime viikon torstaina. Jono liikkeen avajaisiin oli kilometrien mittainen, joten jätin ne väliin, ja uskaltaudun suuntaamaan liikkeeseen vasta tänään.

Ja tähän väliin on pakko selittää kuinka iso asia H&M:n tuleminen Kiinaan, ja Shanghaihin, oikein on. Tässä 17-18 miljoonan asukkaan kaupungissa (maailman 5.-8. suurin kaupunki) vaatteiden löytäminen expatille voi olla vaikeaa. Ja nyt on turha hymistellä että "maassa maan tavalla" tai "mitäs lähdit sinne" tai "totta kai kiinalaiset myyvät vaatteita juuri kiinalaisille". Noin 18 miljoonan shanghailaisen lisäksi tässä kaupungissa asuu eri tilastojen mukaan 300-500 tuhatta ulkomaalaista oleskeluluvalla (plus me maassa viisumilla pysyvästi asustelevat). Liian monta, jotta meidät voisi enää noin vain sivuuttaa.

Kuitenkin tähän asti, jos 175 senttiä pitkä länkkäri on halunnut ostaa valmisvaatteita (muita kuin verkkareita), on valittavina ollut kahden ketjun myymälät. Yhteensä 18 miljoonan (plus expatit) asukkaan kaupungissa siis yhteensä noin yhdeksän myymälää. Eivätkä ne ole varsinaisesti mitään halpisketjuja. Sadat tuhannet ihmiset ovat siis tähän asti tyytynyt näihin kahteen ketjuun, plus teetättämään vaatteensa (jätän toiseen kertaan kirjoittamisen kengistä yli koon 38). Täytyy kyllä sanoa, että teetattämis mahdollisuuksista ei ole pulaa.

Mutta siis siihen kiinalaisten ymmärtämiseen. Halusin olla etulinjassa todistamassa kuinka Shanghain valmisvaatevalikoima oikean kokoisille ihmisille (ei siis millekään lilliputeille) kasvoi kerta rysäyksellä yhdellä kolmanneksella. Kotoa lähtiessäni H&M:n osoite ei ollut tarttunut mukaan, joten aloin selvittämään sitä kiinalaisten kanssa. "Do you know the street address of Hennes and Mauritz on Huai hai Lu?". Kiinalainen oli hiljaa, ja raotti hieman suutansa. Noin sekunnin sadasosassa tajusin, että hän ei tiedä laisinkaan mistä puhun. Ennen olisin jäänyt inttämään, mutta tulkitsen kiinalaisia, ja aasialaisia, huomattavasti paremmin nyt kuin puoli vuotta sitten.

Eli uusi lähestyminen, tokihan H&M:n kaikki Shanghaissa tietävät, liikkeen avaaminen oli ollut kuukauden kuumin uutinen. Ystäväni yritti, "H&M?". Ilme kirkastui ja hymy nousi huulille "H&M, of course!!". Eiku taksiin, ja suunta kohti länsimaalaisten kokojen taivasta.

Nousimme taksista liikkeen edessä ja kurkistimme sisään. Ovelta asti hyllyjen välit täyttyivät vellovasta ihmismassasta. Aikaisemmin käynti olisi jäänyt väliin, mutta monta kiinalaista tungosta kokeneempana eiku sekaan vaan. Tilaa tulee aina jotenkin kummasti. Kaikki paikalla olijat ovat tottuneet liikkumaan sankassa ihmisjoukossa.

Ystäväni toteamuksen "elämä Shanghaissa olisi ollut paljon helpompaa, jos H&M olisi ollut aina täällä!" voi ymmärtää ainoastaan jos Shanghaissa (tai ehkä Kiinassa, ei kuitenkaan Hong Kongissa) on elänyt itse. Jäin miettimään asiaa. Kyllä, H&M:n maihinousu saattaa olla muutamalle sadalle tuhannelle Shanghain asukille paras asia, sitten McDonaldsin avaamisen.
Jotain opittavaa kiinalaisilla silti on: mistä sanoista kirjaimet H ja M tulevat