H&M taivaanlahja

Yli puoli vuotta saapumisestani Shanghaihin on kulunut, ja jo kuukausia sitten olen todennut että olen käyrällä auvoisessa onnellisuusvaiheessa. Nyt sitä ollaan sopeuduttu ja vastoinkäymisistä on selvitty! Miten elämä sitten on helpompaa?

Oman sopeutumisen lisäksi, kaupungin kehityssuunta on länsimaalainen. Ja sehän meikäläiselle sopii. Esimerkiksi H&M avasi ensimmäisen liikkeensä Kiinaan (no hei, Hong Kong ei ole oikeaa Kiinaa) viime viikon torstaina. Jono liikkeen avajaisiin oli kilometrien mittainen, joten jätin ne väliin, ja uskaltaudun suuntaamaan liikkeeseen vasta tänään.

Ja tähän väliin on pakko selittää kuinka iso asia H&M:n tuleminen Kiinaan, ja Shanghaihin, oikein on. Tässä 17-18 miljoonan asukkaan kaupungissa (maailman 5.-8. suurin kaupunki) vaatteiden löytäminen expatille voi olla vaikeaa. Ja nyt on turha hymistellä että "maassa maan tavalla" tai "mitäs lähdit sinne" tai "totta kai kiinalaiset myyvät vaatteita juuri kiinalaisille". Noin 18 miljoonan shanghailaisen lisäksi tässä kaupungissa asuu eri tilastojen mukaan 300-500 tuhatta ulkomaalaista oleskeluluvalla (plus me maassa viisumilla pysyvästi asustelevat). Liian monta, jotta meidät voisi enää noin vain sivuuttaa.

Kuitenkin tähän asti, jos 175 senttiä pitkä länkkäri on halunnut ostaa valmisvaatteita (muita kuin verkkareita), on valittavina ollut kahden ketjun myymälät. Yhteensä 18 miljoonan (plus expatit) asukkaan kaupungissa siis yhteensä noin yhdeksän myymälää. Eivätkä ne ole varsinaisesti mitään halpisketjuja. Sadat tuhannet ihmiset ovat siis tähän asti tyytynyt näihin kahteen ketjuun, plus teetättämään vaatteensa (jätän toiseen kertaan kirjoittamisen kengistä yli koon 38). Täytyy kyllä sanoa, että teetattämis mahdollisuuksista ei ole pulaa.

Mutta siis siihen kiinalaisten ymmärtämiseen. Halusin olla etulinjassa todistamassa kuinka Shanghain valmisvaatevalikoima oikean kokoisille ihmisille (ei siis millekään lilliputeille) kasvoi kerta rysäyksellä yhdellä kolmanneksella. Kotoa lähtiessäni H&M:n osoite ei ollut tarttunut mukaan, joten aloin selvittämään sitä kiinalaisten kanssa. "Do you know the street address of Hennes and Mauritz on Huai hai Lu?". Kiinalainen oli hiljaa, ja raotti hieman suutansa. Noin sekunnin sadasosassa tajusin, että hän ei tiedä laisinkaan mistä puhun. Ennen olisin jäänyt inttämään, mutta tulkitsen kiinalaisia, ja aasialaisia, huomattavasti paremmin nyt kuin puoli vuotta sitten.

Eli uusi lähestyminen, tokihan H&M:n kaikki Shanghaissa tietävät, liikkeen avaaminen oli ollut kuukauden kuumin uutinen. Ystäväni yritti, "H&M?". Ilme kirkastui ja hymy nousi huulille "H&M, of course!!". Eiku taksiin, ja suunta kohti länsimaalaisten kokojen taivasta.

Nousimme taksista liikkeen edessä ja kurkistimme sisään. Ovelta asti hyllyjen välit täyttyivät vellovasta ihmismassasta. Aikaisemmin käynti olisi jäänyt väliin, mutta monta kiinalaista tungosta kokeneempana eiku sekaan vaan. Tilaa tulee aina jotenkin kummasti. Kaikki paikalla olijat ovat tottuneet liikkumaan sankassa ihmisjoukossa.

Ystäväni toteamuksen "elämä Shanghaissa olisi ollut paljon helpompaa, jos H&M olisi ollut aina täällä!" voi ymmärtää ainoastaan jos Shanghaissa (tai ehkä Kiinassa, ei kuitenkaan Hong Kongissa) on elänyt itse. Jäin miettimään asiaa. Kyllä, H&M:n maihinousu saattaa olla muutamalle sadalle tuhannelle Shanghain asukille paras asia, sitten McDonaldsin avaamisen.
Jotain opittavaa kiinalaisilla silti on: mistä sanoista kirjaimet H ja M tulevat

Mekong Delta ja jälkipyykki

Viimeinen retki Vietnamissa suuntasi Mekong-joen suistoon. Koska kyseessä oli päiväretki tyydyimme veneilemään pohjoisemmalla joen haaralla. Olin odottanut veneilyä viidakkomaisissa tunnelmissa...

1st vehicle of the day.

Fish farm.

Mekong-joki on niin iso, että joen ylitys tehtiin moottoriveneellä. Ensimmäisenä kohteena, saari jossa tutustuimme paikallisiin elinkeinoihin, hedelmien kasvatukseen, mehiläistenhoitoon ja kookoskarkkien sekä -tarvikkeiden valmistukseen. Mukaan tarttui inkivääri- ja kookosmelonikarkkeja. Kaikki hyväksi terveydelle, tietystikin.

Fruit farm.

Seuraavaksi ohjelmassa oli viljelmien ihmettelyä, ja paikallisen yhtyeen laulu- ja soittoesitys. Esitys tuli hieman yllätyksenä, eikä oikein onnistunut säväyttämään. Mieluummin olisin vaikka kummastellut saaren kasvillisuutta lisää.

2nd vehicle of the day.

Esitysten jälkeen siirryttiin pikapikaa soutuveneelle, jolla lähdettiin lipumaan pitkin Mekong- joesta erkanevia pikku-uomia. No niin, nyt päästään vihdoinkin viidakkomeininkiin...

Water coconut.

Äh. Matka sujui hitaasti, koska juutuimme jatkuvasti paikallemme vastaantulevien veneiden kiilatessa meidät rantatörmää vasten. Juuri kun pahin ruuhka alkoi hellittämään eteen aukeni Mekong-joki, ja siirryimme takaisin moottoriveneeseen, joka vei meidät ruokapaikkaan. Pikaisen lounaan jälkeen kiiruhdimmekin jo paluumatkalle. Se siitä viidakosta.

Water buffalo.

Elephant ear fish.

Kokonaisuutena Ho Chi Minh ympäristöineen oli mielenkiintoinen kohde. Mutta viikko on tarpeeksi. Itse suosittelisin kolmea päivää Ho Chi Minhissä, ja sen lisäksi viikon kiertelyä ympäriinsä Vietnamissa. Keski-Vietnamin vuoret, rannan sukelluskohteet ja pääkaupunki Hanoi olisivat kaikki houkuttelevia vierailukohteita. Ja kahden viikon lomalla ehtii jo Kamputseaan, Laosiin tai Myanmariin Vietnamin ohella.

Ehkä minäkin joskus toisten :-)

Cu Chin uskonnollinen sissimatka

Mitä tulee ensimmäiseksi mieleen Vietnamin sodasta? No okei, ne kuuluisat valokuvat. Mutta mitä tulee mieleen Vietcongista? No tietysti tunnelit! Eli sinne.

Cu Chin tunnelit ovat varmasti suosituin vierailukohde Ho Chi Minhin kävijöiden keskuudessa, eikä suotta. Tunnelit ovat lähellä ja osittain laajennettu turisteja varten. Matkaan kannattaa lähteä varhain sillä puolilta päivin paikka pursuaa japanilaisia ja korealaisia turistiryhmiä.

Miniature of Vietcong tunnels.

Kierrätys alkoi sodasta ja Vietcongista kertovalla videolla, jonka päätteeksi Vietcong-veteraani kertoi omakohtaisia kokemuksia tunneleiden ja ansojen rakentamisesta. Tämän jälkeen lähdettiin maastoon kiertelemään. Alkuperäisten tunneleiden lisäksi maastoon oli rakennettu ruokatiloja, asepajoja yms. esittäviä kuoppia.

Trap. Made by Vietcong.

Tunneleiden luona oli myös mahdollisuus kokeille rynnäkkökivääreillä ja konekivääreillä (pultattu telineellä maahan) ampumista. Suosittelen kokeilemaan ainakin yhtä lajia kumpaakin, mutta muista ottaa omat korvatulpat mukaan!

Some of the guns you had opportunity to shoot with.

Ennen tunneliin menoa sai vielä tutustua paikallisen riisiviinan ja riisipaperin valmistukseen. Maistiaisiakin oli tarjolla, viisaasti sijoitettu ampumaradan jälkeen.

Making rice paper, and what is even better...

...making rice wine!

Ja sitten tunneliin. Sisälle pääsy kesti hetken, sillä epäröiviä turisteja tunki tunnelin suulla vastaan. Kun vihdoinkin pääsin tunneliin alkoi työläs kyykkykävely. Tunnelia oli todellakin isonnettu, sillä lyhyimmät turistit pystyivät kävelemään kyyryssä, mutta 175 sentin pituudella sitä on turha harkita. Matalimmassa ja kapeimmassa kohdassa täytyi tyytyä konttaamaan. Joten myöskään mitään lian arkoja vaatteita ei kannata harkita.

One of the tunnel entrances. We didin't use this one...

...but of course we might have.

Tunnelissa oli pimeää ja kuumaa, mutta liekö johtuen tunnelin laajennuksesta mitään ahtaanpaikan kammoa ei ilmaantunut. Kuivunut savimaa ei juurikaan pölynnyt, ja ilma oli suhteellisen raikasta hengittää koko sadan metrin matkan ajan. Nykyisin tunnelit ovat ainakin osittain sähkövalaistu, mutta jos eksyy oppaassa ja könyää ensimmäisten uloskäyntien ohi, ei valoa enää juurikaan näy. Oma taskulamppu osoittautui käteväksi.

Tunnel. Approximate height 110 cm and width 60 cm. My measurements? Height 175 cm and width 45 cm.

Light at the end of the tunnel!

Tunneleissa konttaaminen oli kiva kokemus, mietityttämään jäi silti oppaan kertomus sotilaista jotka viettivät tunneleissa 23 tuntia vuorokaudesta ilman valoa. Siinä voi tulla jaloittelutauko tarpeen. Amerikkaisten ja etelä-vietnamilaisten tukikohtia oli ympäriinsä tunnelien alueella, ja aluetta oli myös pommitettu runsaasti. Tunnelit olivat kuitenkin vahvaa tekoa, ja Vietcong kaivoi niitä koko ajan lisää. Tunneleissa piilottelevia sotilaita yritettiin myös tappaa kaasuilla, mutta kulkuaukot olivat hyvin kätkettyjä, mm. veden alla ojissa. Myös tunneleihin oli rakennettu ansoja.

When it was monsoon this entrance was under water. Of course there was then a door.

Hikisenä ja savesta likaisena oli aika siirtyä päivän seuraavan kohteeseen, Cao Dai temppeliin. Vietnamissa, kuten ei muissakaan kommunistisissa maissa, juurikaan suvaita uskonnonvapautta, mutta Cao Daismi on saanut hallituksen siunauksen (eli todettu harmittomaksi). Uskontoa harjoitetaan ainoastaan Etelä-Vietnamissa ja se on tunnettu värikkäistä temppeleistään.

Cao Dai temple.

Itse uskonto on sekoitus noin kymmenestä muusta maailman uskonnosta, mm. buddhalaisuus, hindismi, katolilaisuus, juutalaisuus, islam. Temppeli jossa jumalanpalvelus pidetään on rakennettu pyhälle maalle, joten mm. temppeliä edustavalle suurelle nurmikolle ei saanut astua. Cao Dain harjoittajat suhtautuvat suopeasti ympäri maailmaa heitä pällistelemään tuleviin turisteihin ja seremonia on avoin kaikille. Uskonnon harjoittajat asettuvat temppelin alakertaan valaistuksen eritasoille, sen mukaan kuinka monta vuotta uskontoa ovat harjoittaneet. Turistit saavat tyytyä ihailemaan tapahtumia toisen kerroksen parvelta. Viehättävä temppeli ja seremonia. Melkein aloin jo uskomaan, että uskonnoista voisi seurata jotain hyvää.

Ceremony was colourful.

Myöhäisen lounaan jälkeen suuntasimme väsyneenä, mutta iloisena takaisin Ho Chi Minhiin.

Ho Chi Minh city by night

Iltaohjelmaa kuuluu luonnollisesti ruokailu ja baarikierros. Ruokapaikkoja löytyi laidasta laitaan, ja edustettuna oli runsas valikoima kansainvälisen keittiön edustajia. Välillä tuntui jopa turhauttavalta koittaa etsiä aitoa vietnamilaista paikkaa.

Vietnamilainen ruoka ei mielestäni aivan vetänyt vertoja thaimaalaiselle, indonesialaiselle tai edes hunanilaiselle kiinalaiselle keittiölle. Ruoka oli usein mautonta, ja tuoretta chiliä sai mankua turhan monta kertaa. Merenelävät olivat kuitenkin kuulema herkullisia, mutta ainakaan kasvisruuissa vietnamilaiset eivät onnistuneet vakuuttamaan minua. Parasta antia oli perinteinen nuudelikeitto, jonka sai maustaa itse ituja myöten.



Ben Thanh night market and street food court.

Parhaimmillaan nuudelikeitto oli tietystikin katukeittiöstä Ben Thanhin yömarketin vieressä. Näin voi kätevästi yhdistää illallisen ja shoppailun. Marketin kauppiaat pystyttävät kojut joka ilta klo 18 ulkoilmaravintoloiden viereen. Shoppailu oli jopa mukavampaa kuin päiväaikaan kuumassa ja löyhkäävässä sisämarketissa. Suosittelen.



On the island. Park was nice place to walk around.

This how they used to move water up to the mountains.

Ruokailun ja shoppailun lisäksi oppaamme oli järjestänyt ohjelmaa yhdelle illalle. Ajoimme Saigon joessa sijaitsevalle saarelle, joka oli paikallisten suosiossa viikonloppuisin. Tarjolla oli käyskentelyä, pelejä ja ruokailu puutarhamaisessa ympäristössä. Kokemus oli mukava, ja tuntui että ainoana paikalla olleena länkkärinä pääsi sisään paikallisten elämäntyyliin hieman syvemmälle. Ulkoilmabuffet oli sekasortoisuudessaan oikea elämys. Pisteet vei taas perinteinen nuudelikeitto.

Outdoor buffet. BBQ ok, noodle soup excellent.

Illan päätteeksi siirryimme viereiselle teatterilavalle, jossa turisteille esitettiin traditionaalisten vietnamilaisten häiden kulku. Esitys sisälsi perinteisiä tanssi-, soitto- ja lauluesityksiä.

Flower girls and flower dance.

Traditional way is that groom picks bride and her parents up into his house on wedding day.

Traditional vietnamese wedding dresses.

Baareilu vaatii Ho Chi Minhissä hieman tietämystä ja paikkojen tuntemista. Useimmat paikat sulkevat nykyisellään klo 24-01.30. Joten liikkeellä kannattaa olla ajoissa. Katukahvilakulttuuria ei juurikaan ollut. Hotelleiden kahvilat ja baarit tarjosivat takuuvarmaa viihdettä ja ilmapiirin turistien makuun. Paikallisten kansoittamissa paikoissa musiikki oli noin 80 desibeliä oman sietokykyni yläpuolella. Länkkäreille suunnatuissa yökerhoissa meno oli mukavaa, mutta niistä paikallisväri uupui melkein kokonaan. Ja aikainen sulkemisaika jäi hieman kaivelemaan...

Ho Chi Minh nähtävyydet

Muutamaa päivää enempää ei itsekseen tullut kaupungilla pyörittyä tämän loman aikana. Jo heti toisena päivänä vuorossa oli opastettu kaupunkikierros. Koska Ho Chi Minhillä on historiansa niin ranskalaisten kuin amerikkalaistenkin kanssa, keskittyi kaupunkikierros paljolti siirtomaavallan aikaisiin, ja sen jälkeisiin tapahtumiin.

Ohjelmassa oli mm. vierailu Notre Damen kopio kirkossa, postitalossa, Jade temppelissä, entisessä presidentin palatsissa, lakkatyöpajassa ja sotamuseossa. Kirkko ja postitalo olivat ranskalaisten rakennuttamia, kun taas uusi presidentin palatsi ja sotamuseoa olivat niin sanotusti amerikkalaisten "aikaansaannoksia".

Notre Dame of Ho Chi Minh. Thank you France.

Kirkko oli uudempi ja valoisampi versio Pariisin Notre Damesta, postitalo oli kiva nähdä ja lakkatyöpajassa mielenkiintoista käydä.

Central post office. Thank you France.

Jade temppeli (ei siis se kivi vaan jumala, vaikka jotkut korut kyllä ansaitsisivatkin oman temppelin) oli buddhalainen temppeli keskustan liepeillä. Olen vieraillut useassa buddhalaisessa temppelissä Aasiassa, mutta ensimmäistä kertaa mukana oli opas joka pystyi hieman valoittamaan uskontoa. Temppelissä oli taivaan ja helvetin hallitsijoille erilliset huoneet, ja molemmissa rukoiltiin. Liike-elämän jumala oli muuten sijoitettu helvettiin. Aasialaisten sarkasmin taju on välillä hämmästyttävää...

Jade Buddha temple.

Presidentin palatsin historia oli mielenkiintoista. Alkaen nykyisen rakennuksen tilalla olleen pommituksissa tuhoutuneen ranskalaisten hallintorakennuksen historiasta. Palatsi oli toiminut amerikkalaisten suosiman Etelä-Vietnamin nukkehallitsijan kotina ja työpaikkana. 1975 etelän antauduttua (ja amerikkalaisten lähdettyä maasta) pohjoisen joukot valtasivat palatsin ja julistivat Vietnamin yhtenäiseksi ja itsenäiseksi maaksi.

Presidential palace (or reunification palace). Thank you USA.

Story tells that president of South Vietnam called himself as "King of Vietnam".

With these tanks northern troops smashed trough the gates of palace in 1975.

Cellar of the palace was two-floor bunker with rooms for living and leading the army.

Toinen aikaa vievä kohde päivän ohjelmassa oli sotamuseo. Koska sodan historia on voittajien historiaa, niin museo oli keskittynyt esittelemään amerikkalaisten ja etelä-vietnamilaisten sotilaiden julmuuksia. Muutenkin museon esineistö oli suppeaa lukuunottamatta amerikkalaisten sotakalustoa. Muutoin museo oli enemmänkin valokuvanäyttely. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen paikka, ja onhan Vietnamin sodan historiaa myös se, että sota oli niin paljon esillä tiedotusvälineissä. Tosin propagandalta ei täysin pystynyt välttymään.

Left behind.

Dioxin kills. And also affect future generators nasty way.

Tiger cage.

European inventions came handy in war.

Also in Finland.

Kaupunkikierros päättyi shoppailuun Ben Thanhin marketilla, missä päätimme hyvästellä oppaan ja kääriä hihat ylös ja alkaa tinkimään toden teolla.

Ben Thanh market. Bargain heaven.