Loma takana & edessä

Ei väliä missä Juhannusta viettää niin maanantai menee aina toipuessa. Huh. Mutta mikäs siitä täällä toipuessa. Ulkona 35-40 astetta lämmintä ja uima-altaan vesi toistaiseksi vilvoittavan tuntuista (ehkä 25 astetta?). Sisällä ilmastoinnin ansiosta juuri sellaista kuin milloinkin haluaa.

Juhannus on kyllä meikäläisen lempijuhlia Wapun ja Uuden Vuoden ohella.

Kiinalaisillahan lomaa on viikko kolme kertaa vuodessa. Uusi vuosi tammi-helmikuussa (mahtaako olla aina täysikuun aikaan), Wappu toukokuussa (siis työväenjuhla) ja kuujuhla syys-lokakuussa (1.10. on Kiinan kansallispäivä).

Kivasti jaettu tasaisesti vuodelle. Luonnollisestikaan mitään henkilökohtaista joustoa ei siis ole.

Onneksi Suomessa kesälomat ovat vasta alkamassa, mikä tietää sitä että blondikin saa suomalaista seuraa muutamaksi viikoksi heinäkuussa!

Ennen kuin alan petaamaan vierashuoneen sänkyä on kuitenkin vielä vuorossa nopea Thaimaan reissu. Matkasuunnitelma ei toistaiseksi ole tarkassa tiedossa, mutta lentolippu on Bangkokiin. Hmmm, lisää lämpöä, maukasta thaimaalaista ruokaa ja muistaakseni ihmisetkin olivat aika jees!!

My previous visit in Thailand.

Hyvää Jussia!!!

Tänä vuonna juhannusta ei tule vietettyä telttojen, koivujen, järvien ja kokkojen ympärillä. Mutta ei sitä kokonaan unohdettukaan ole. Ohjelmassa on mm. skumppalounas, kylpylä iltapäivä, häppäri ja ulkoilma barbeque.

Oikein Hauskaa Juhannusta!!!

Happy Midsummer Party!!!

Blogien yms. vapaudesta

Noo niiih. Meikäläinen ei pääse kommentoimaan omassa blogissa (joka ei siis Kiinassa edes ilman temppuja taaskaan näy).
Mutta menee se näinkin. Hähhäää minua ette vaienna! Mikäs koputus se ovelta kuuluu...
No joo.

Pekingin kommunistisuudella tarkoitin arkkitehtuurista jylhää tyyliä. Eli valtion puljut ovat aika massiivisia, ja koska Peking on pääkaupunki on siellä luonnollisesti paljon virastoja. Toki kaupunkikuva on varmasti myös muista (historiallisista yms.) syistä erilainen kuin Shanghaissa.

Tietysti Pekingin katukuvassa näkyy "sotilasvaltiolle jossa hallitsee diktaattori" tyypillisiä asioita enemmän kuin Shanghaissa. Virastoja ja poliittiisesti tärkeitä nähtävyyksiä vartioivat sotilaat, ja Maon kasvokuvia on runsaasti esillä. Tällä ei niinkään lienee tekemistä kommunistisuuden kanssa, muuta kuin että näin kommunismia Kiinassa on aina toteutettu. Eikä Venäjä, Kuuba, Vietnam tai Pohjois-Korea siitä kai paljoa poikkea.

Mutta mitä Kiinan ihmisoikeusrikoksiin tulee niin mikään ei kyllä hämmästyttäisi. Pienistä aisoista täällä aika nopeasti aistii, ettei tiedotus ole aivan avointa. Mm. tietyt blogit ja nettisivut eivät aukene, ulkomaalaisia sanomalehtiä on todella niukasti saatavilla (mm. Shanghain kansainvälisellä lentokentällä ei ole ajoittain muuta kuin Kiinan kielistä matskua tarjolla), poliitikkoja tai hallintoa arvostelevia artikkeleita/yleisökirjoituksia ei ole. Ulkomaalaiset saavat muuttaa vain tiettyihin taloihin, ja tarkastajat kiertävät näissä taloissa ajoittain. Satelliittiantennien pystyttämistä ja nettiyhteyksien avaamista valvotaan (täysin sallittuja kai ainoastaan ulkomaalaisille tarkoitetuissa rakennuksissa). Yksityisten henkilöiden nettiyhteydet ovat kehitysmaatasoa muutenkin. Ja lukuisia muita pikkuseikkoja.

Nämä eivät tietenkään vielä todista että Kiina syyllistyisi sen kummempiin ihmisoikeusrikoksiin, mutta sen voi todeta että jos syyllistyy, niin ainakaan kiinalaiset (ja me muut jotka täällä asumme) emme tule niistä kuulemaan pihaustakana maan rajojen sisäpuolelta.

Täällä kaikki näyttää hienolta, siistiltä ja kauniilta. Suurimmalle osalle Shanghailaisia elämä talouskasvun keskellä hymyilee, eikä maa tunnu eristäytyneeltä kaikkien meidän expattien pyöriessä ympärillä. En usko että keskiverto yliopiston käyneellä hyvätuloisella shanghailaisella on aavistustakaan siitä miten Kiina on jäänyt "kaikkien" kansainvälisten sopimusten ulkopuolelle, ja mistä syistä. Tai kykyä vetää siitä pitemmälle vieviä johtopäätöksiä. Kiinan koululaitosta ei varmastikaan voi syyttää tehottomuudesta. Sen kasvateilla on uskomaton putkinäkö ja valtavat laput silmillä kaikelle muulle kuin mitä Kiinassa tapahtuu (=mitä tietoja puolue antaa julkaista).

Expatitkin törmäävät ajoittain Kiinan "lakeihin". Yhditystoiminnan, uskontojen ja kaikenlaisen kokoontumisen ollessa kiellettyä, saa tehdä temppuja jos haluaa mm. järjestää joulu-tai pääsiäiskirkon suomalaiseen tyyliin. Ja jos haluaa juhlistaa kesää piknikillä julkisessa puitossa, niin voi varautua vartioiden ja poliisien paikalla vierailuun. Pieniä asioita, mutta ei sitä heti tule mieleen että 30 ihmisen piknik-kokoontuminen on todellakin tässä maassa laiton teko.

Voin myös kertoa että mm. taksien pikku telkuissa Shanghaissa pyörii pätkä, jossa esitellään World Expo 2010 valmisteluja. Yhdessä osassa kuvataan Expo-alueen vanhoja taloja, ja esitetään kuinka ne olivat huonossa kunnossa. Seuraavaksi näytetään uutuuttaan kiiltäviä kerrostaloja, ja iloisia kiinalaisia, jotka näyttävät kuinka onnellisia ovat kun pääsivät muuttaamaan taloihin "joissa on sähkö, juokseva vesi ja kolme kertaa isommat asunnot". Mene ja tiedä. Ehkä Expon tulo oli noille asukkaille onnenpotku, tai sitten heidät on vain sysätty johonkin laitakaupungin rötisköihin, ja koko tarina on satua.

Luulen että kaikkialla muualla tiedetään paremmin mitä Kiinassa tapahtuu, kuin Kiinassa. Joten en osaa sanoa muuta kuin "en tiedä". Mutta se ei tarkoita että aivoni olisivat sulaneet pitkillä skumppalounailla kokonaan, ja olisin alkanut uskomaan Kiinan tarjoamaan kiiltokuvaan.

Peking city

Heti ensimmäisestä illasta lähtien tiesin jo mistä Pekingissä pidän ja mitä taas tulen inhoamaan. Peking on Shanghain ohella taatusti helpoimpia paikkoja länkkärille asua ja reissata Kiinassa (Hong Kong EI vieläkään ole oikeaa Kiinaa), joten miinukset ovat siis suht pieniä. Tässä niitä kuitenkin tulee:

- Ne etäisyydet. Älä edes harkitse kävelemistä. Pekingin kartat eivät ole mittasuhteessa.
- Huijari taksit joiden kanssa saa tapella. Näiden on kadottava ennen olympialaisia, tai hyi häpeä Kiinaa!
- Kommunistisuus. Jos tykkää jylhistä rakennelmista niin ok. Mutta tökii pahasti Feng Shuita vastaan.

Ja sitten taas ne plussat, jotka melkein saavat expatti-shanghattaren pakkaamaan kimpsut ja kampsut ja etsimään asuntoa Pekingistä:

- Ihmisten ystävällisyys ja avoimuus. Ei niin kylmää kyytiä kuin Shanghaissa.
- Puistot. Vihreyttä ja raikkautta kaupungin kuumuuteen. Puistoille on tosiaan varattu tilaa. Täällä voi jopa lenkkeillä.
- Kiinalaiset ravintolat. Voittaa Shanghain mauttoman meriruuan mennen tullen.
- Markkinat. Hinnat helposti tinkimällä puolet Shanghain hinnoista. Taidanpa asua Kiinan kalleimmassa kaupungissa :-(

Beijing duck.

Neljän päivän Pekingin vierailulla ei ehdi kaikkea. Yöelämä, katumarkkinat ja iso liuta temppeleitä jäi näkemättä ja kokematta. En vaihtaisi tuntemaani Shanghaita kokemaani Pekingiin, mutta onneksi täältä sinne pääse parissa tunnissa!

Muurinen Kiina

Keisarillisen Pekingin lisäksi muuri oli pakko kokea. Ei kuitenkaan 350 rmb:n arvosta, mikä oli hotellin tarjoama pakettimatka muurille. Tyydyimme siis odottelemaan muiden omatoimimatkailijoiden kanssa bussien täyttymistä bussipysäkillä.

Periaate on yksinkertainen, bussi lähtee kun se on täynnä. Jos ei kuitenkaan halua mennä tuhannen amerikkalaisturistin tavoin muurille Badalingiin, vaan tavoitteena on päästä pällistelemään tätä ihmettä hieman harvemmassa tursitijoukossa, niin bussin lähtöä voi joutua odottamaan tovin. Tosin hinta on yksi kolmasosa hotellin tarjoamasta paketista. Vielä edullisempi vaihtoehto on tietysti koittaa etsiä reittibussi ja vaihtaa, ja vaihtaa, ja vaihtaa, ja vaihtaa...Helpoin vaihtoehto on vuokrata taksi päiväksi. Tällöin ei ole aikataulujen armoilla.

Shopping in Mutianiyu.

Tunnin odottelun jälkeen täysi bussi suuntasi Mutianiyuun. Hissillä ylös muurille ja liukumäkeä alas. Turistien määrä oli siedettävä ja onnistuimme, jopa ottamaan valokuvia muurista ilman ihmisiä.

Up we go.

Great wall of China.

Fiilistä hieman latisti pienoinen sumu joka onneksi hälveni puolilta päivin. Liukumäki päättyi suoraan ostoskadulle, missä yllättäen tinkimällä pystyi solmimaan edullisia kauppoja. Ryhmämatkan ihanuus kuitenkin on ettei aikataulusta tarvitse itse huolehtia, ja sitten pitikin jo suunnata iltapäivä kohteeseen - Honguo temppeliin.

First vehicle of the day.

Muurille tehtävien matkojan hintaan on yleensä pakkomyyty jokin muukin kohde. Harmittomimmat kohteet lienee Ming haudat ja Honguo temppeli. Ikävimpiä ovat käsityötehdas käynnit, joissa kierroksen päätteeksi on varattu aikaa runsaasti pakkomyynnille.

Honguo temple.

Odotukseni Honguo temppelin suhteen eivät siis olleet korkealla, vaan se oli päivän ”pakkopulla”. Temppeli on edelleenkin käytössä oleva buddhalaistemppeli, jota kiertää puutarhamainen alue bambumetsineen ja vesilähteineen.

Feng Shui.

Temppeli osoittautui kuitenkin kivaksi kokemukseksi, ei ehkä patsaiden takia, eikä kukkaloistonsakaan ansiosta, vaan temppelipuistoon oli rakennettu ”vuoristorata”. Siis todellakin rata vuoristossa. Vaunulla ylös ja alas. Nopeutta sai säädellä itse, eikä matka ollut hetkessä ohi! Vaikkei radan pääte pisteessä ylhäällä ollut paljoakaan nähtävää, oli lasku itsessään meno-paluulipun arvoinen.

Second vehicle of the day.

Up we go again.

View from the top.

Aikataulun kiristämänä aikaa ei ollut kuitenkaan kuin yhteen laskuun, kun piti jo kiitää takaisin bussille. Päivästä jäi oikein hyvä mieli aamun odottelua lukuunottamatta. Kiinan muuri oli sumuisellakin säällä ollut näkemisen arvoinen, eikä temppeli vierailukaan ollut hukkaan heitettyä aikaa. Pätkääkään ei myöskään kaduttanut, ettei tullut valittua kallista hotellin pakettimatkaa muurille. Kyllä kiinalaisessa bussissa on tunnelmaa!

Kiellettyä menoa

Eli kuolema niille jotka astuvat jalallaan Kiellettyyn kaupunkiin ilman lohikäärmeen pojan lupaa! Noh, onneksi keisaria ei enää ole ja me kaikki tavalliset tallaajat pääsemme pällistelemään kerran niin loistokasta ylhäistön asumusta.



Gate of Heavenly peace.

Kesäpalatsi oli ollut upea kokemus, joten odotukset Kiellettyyn kaupungiin astuessani olivat korkealla. Mutta, mutta..tännekin oli levinnyt olympiavitsaus. Suurimmat rakennukset (ja ainoat joihin olisi normaalisti päässyt sisälle), olivat remontissa kesää 2008 varten. Eli äh.



Disappointment.



Inner part of Forbidden city.



One of the you few possibilities to see inside.

Kiertelin aluetta kolmisen tuntia katsastaen melkein kaikki mahdolliset audio-oppaan esittelemät nähtävyydet. Paikka ei aivan onnistunut tekemään odottamaani vaikutusta. Toisaalta olin ehkä odottanut kaikista eniten näkeväni kruunajaissalin, joka on jäänyt mieleeni elokuvasta Viimeinein keisari (Pu Yi istui elokuvassa tuossa salissa). Mutta kyseinen rakennus siis oli tiukasti rakennustelineiden verhoamana suljettu.




Phoenix. Symbol of empress.



Forbidden garden.

Aivan elokuvan fiiliksiin ei päässyt muutenkaan, johtuen tönivästä turistimassassa joka alueella viikonloppuna vaelteli. Ehkä koitan uusia visiitin kun Peking on kiillottanut julkisivunsa ja olympialaiset ovat ohi.




Tian'anmen. Not always heavenly peaceful.

Kiellettyä kaupunkia vastapäätä on surullisen kuuluisa Tian'anmenin aukio, jossa myös Maon viimeinen maallinen lepopaikka sijaitsee. Herro Mao oli kuitenkin kunnostettavana, ja masoleumi pysyi suljettuna Pekingin visiittini ajan.

Keisarien (ja Keisarinnojen) Peking

Hyrrr. Pekingin on pohjoisemmassa ja pitäisihän sitä suomalaisena tietää että pohjoinen tarkoittaa kylmää. Shanghain kesäkelit olivat saaneet loogisen ajattelukykyni sulamaan sen verran, että Pekingiin lähdettiin siis tunikoissa ja sandaaleissa. Mutta keleistä viis kun on ihailtavana tuhansien vuosien keisarikunnan historia!

Ensin kesäpalatsiin. Siis siihen uudempaan. Jo kartasta katsottuna oli selvinnyt, että ihan pieni paikka ei kyseessä ole, ja olin varautunut tekemään valintoja. Nähtävä oli Kiinan ensimmäinen auto ja marmorivene. Sisäänpääsyyn ja muutamana kohteeseen oikeuttava pääsylippu käteen ja audio-opas korvaan.

Summer Palace.

Audio-oppaan puheeseen oli aluksi vaikea keskittyä tungoksessa, jossa puheensorinan voimakkkuus ajoittain ylitti korvaani puhuvan oppaan äänen. Kun alkuryysiksestä selvittiin niin tarinoihin pystyi keskittymään paremmin. Tekemäni reittivalinta, joka kattoi noin puolet opaskartan punaisella välkyvistä pisteistä (kohdat joissa opaslaite käynnistyi) osoittautui hyväksi.

Chinese show.

China's first car.

Ensin ihmettelemään puutarhaa, teatterilavaa ja autoa, sen jälkeen rantaa pitkin kukkulan juurelle, ylös kukkulalle missä paikan päänähtävyys kohoaa, alas portaita järven rantaan, maalattua käytävää pitkin marmoriveneelle ja viimeiseksi ihailemaan palatsin vanhaa esineistöä. Noin neljän tunnin kiertelyn jälkeen päätin unohtaa kurnivan vatsan ja kivistävät jalat, ja päätin suunnata vanhalle kesäpalatsille.

Kunming lake.

Pagoda of Summer palace. A lot of stairs.

Ci Xi's marble boat.

Turistioppaat eivät liikoja lupaile mitä Vanhaan Kesäpalatsiin tulee. Kasa raunioita. Käveltyäni tunnin puistossa aloin jo iloitsemaan kun näin edes niitä. Se että olin puistossa ainoa länsimaalainen perjantai iltapäivällä kertoo myös puolestaan jotain puiston houkuttelevuudesta. Sanottakoon tähän kuitenkin että en ehkä ollut iltapäivän edetessä enää myöskään kauhean kivikasoja vastaanottavalla tuulella.

Walking, walking, walking...

It is pretty view. Took 1,5 hour walking to see that. Not pretty enough.

Vanhassa kesäpalatsissa kului pari tuntia, jonka aikana näin paljon kiinalaisia ihan mukavassa puistomaisessa ympäristössä ja muutaman rauniokiven. Tosin kiersin puistosta tuossa ajassa ehkä yhden neljäsosan. Mutta selviydyttyäni takaisin portille tunsin virkoavani hieman, ja päätin vielä suunnata Geologiseen museoon. Koska tietyt kivet ovat myös blondien parhaita ystäviä.

Home of 5 carat diamond.

Geologisessa museossa vierähti tunti minä aikana museo oli kierretty kokonaisuudessaan. Muutama näyttely jäi hieman heikommalle ymmärtämiselle sillä tekstit olivat ainoastaan kiinaksi. 5 karaatin timantti kuitenkin herätti blondin aistit uudelleen, ja energiaa riitti vielä päivän viimeiseen nähtävyyteen Taivaan temppeliin (Temple of Heaven).

Temple of Heaven. So near but so far.

Energian riittäessä aika ei kuitenkaan aivan riittänyt, ja temppelipuistoon päästyäni kello oli jo niin paljon, ettei temppeliin enää ollut asiaa sisälle. Puisto oli jotenkin liioitellun suuri ja kokemus jäi hieman olemattomaksi ilman sisäänpääsyä itse rakennuksiin. Mutta onneksi edessä oli päivä uusi ja temppeleitähän Pekingissä riittää!