Keisarien (ja Keisarinnojen) Peking

Hyrrr. Pekingin on pohjoisemmassa ja pitäisihän sitä suomalaisena tietää että pohjoinen tarkoittaa kylmää. Shanghain kesäkelit olivat saaneet loogisen ajattelukykyni sulamaan sen verran, että Pekingiin lähdettiin siis tunikoissa ja sandaaleissa. Mutta keleistä viis kun on ihailtavana tuhansien vuosien keisarikunnan historia!

Ensin kesäpalatsiin. Siis siihen uudempaan. Jo kartasta katsottuna oli selvinnyt, että ihan pieni paikka ei kyseessä ole, ja olin varautunut tekemään valintoja. Nähtävä oli Kiinan ensimmäinen auto ja marmorivene. Sisäänpääsyyn ja muutamana kohteeseen oikeuttava pääsylippu käteen ja audio-opas korvaan.

Summer Palace.

Audio-oppaan puheeseen oli aluksi vaikea keskittyä tungoksessa, jossa puheensorinan voimakkkuus ajoittain ylitti korvaani puhuvan oppaan äänen. Kun alkuryysiksestä selvittiin niin tarinoihin pystyi keskittymään paremmin. Tekemäni reittivalinta, joka kattoi noin puolet opaskartan punaisella välkyvistä pisteistä (kohdat joissa opaslaite käynnistyi) osoittautui hyväksi.

Chinese show.

China's first car.

Ensin ihmettelemään puutarhaa, teatterilavaa ja autoa, sen jälkeen rantaa pitkin kukkulan juurelle, ylös kukkulalle missä paikan päänähtävyys kohoaa, alas portaita järven rantaan, maalattua käytävää pitkin marmoriveneelle ja viimeiseksi ihailemaan palatsin vanhaa esineistöä. Noin neljän tunnin kiertelyn jälkeen päätin unohtaa kurnivan vatsan ja kivistävät jalat, ja päätin suunnata vanhalle kesäpalatsille.

Kunming lake.

Pagoda of Summer palace. A lot of stairs.

Ci Xi's marble boat.

Turistioppaat eivät liikoja lupaile mitä Vanhaan Kesäpalatsiin tulee. Kasa raunioita. Käveltyäni tunnin puistossa aloin jo iloitsemaan kun näin edes niitä. Se että olin puistossa ainoa länsimaalainen perjantai iltapäivällä kertoo myös puolestaan jotain puiston houkuttelevuudesta. Sanottakoon tähän kuitenkin että en ehkä ollut iltapäivän edetessä enää myöskään kauhean kivikasoja vastaanottavalla tuulella.

Walking, walking, walking...

It is pretty view. Took 1,5 hour walking to see that. Not pretty enough.

Vanhassa kesäpalatsissa kului pari tuntia, jonka aikana näin paljon kiinalaisia ihan mukavassa puistomaisessa ympäristössä ja muutaman rauniokiven. Tosin kiersin puistosta tuossa ajassa ehkä yhden neljäsosan. Mutta selviydyttyäni takaisin portille tunsin virkoavani hieman, ja päätin vielä suunnata Geologiseen museoon. Koska tietyt kivet ovat myös blondien parhaita ystäviä.

Home of 5 carat diamond.

Geologisessa museossa vierähti tunti minä aikana museo oli kierretty kokonaisuudessaan. Muutama näyttely jäi hieman heikommalle ymmärtämiselle sillä tekstit olivat ainoastaan kiinaksi. 5 karaatin timantti kuitenkin herätti blondin aistit uudelleen, ja energiaa riitti vielä päivän viimeiseen nähtävyyteen Taivaan temppeliin (Temple of Heaven).

Temple of Heaven. So near but so far.

Energian riittäessä aika ei kuitenkaan aivan riittänyt, ja temppelipuistoon päästyäni kello oli jo niin paljon, ettei temppeliin enää ollut asiaa sisälle. Puisto oli jotenkin liioitellun suuri ja kokemus jäi hieman olemattomaksi ilman sisäänpääsyä itse rakennuksiin. Mutta onneksi edessä oli päivä uusi ja temppeleitähän Pekingissä riittää!