Tiibetin tilanne ei kuitenkaan ole se mistä Shanghaissa ollaan huolissaan. Kansalaisuuteen katsomatta kaikilla on aika yhtenäinen näkemys, ettei muu maailma nytkään tule Tiibetin avuksi. Tankit saavat rauhassa vyöryä Lhasan mielenosoittaijien yli.
Enemmän keskustelua, ja sotamaalailuja on aiheuttanut Taiwanin menneet vaalit. Jo ennen vaaleja Kiina ilmoitti, että aloittaa sotatoimet Taiwania vastaan jos se menee ja julistautuu itsenäiseksi. Nyt itsenäisyyttä tukevan puolueen voitettua vaalit, täällä vielä odotetaan mikä on tuon pienen saarivaltion seuraava siirto.
Taiwan on paljon hankalammin Kiinan hallittavissa, kuin Tiibet. Johtuen sen sijainnista erillään Kiinan maa-alueesta, sekä USA:n Taiwanille osoittamasta tuesta. Taiwanin vesillä on jo pitkän aikaa seilannut runsaasti USA:n sotilasaluksia. Kiinalaisen logiikan mukaan jos Kiina hyökkää Taiwanille, liittoutuu Taiwan helposti USA:n ja sen tukioiden kanssa. Ja koska kalustoa on jo Kiinan rannikon tuntumassa, ovat ensimmäiseksi tulilinjalla Kiinan suuret rannikkokaupungit Shanghai ja Peking.
Tässä vaiheessa spekulointia muistutin kiinalaista, että nuo ovat myös ne kaupungit joissa on eniten expatteja, mukaanlukien suuri joukko amerikkalaisia. Hetken pohdinnan jälkeen, tulimme siihen lopputulokseen, että jos amerikkalaiset evakuoidaan Shanghaista, niin sitten on syytä huolestua.
Mutta eipä asiat ole Taiwanin suhteenkaan näin mustavalkoisia. Mikä kuitenkin on varmaa, että olympiavuotena, koko maailman median mielenkiinto on kohdistunut Kiinaan. On sanomattakin selvää että tämä on Tiibetin ja Taiwanin H-hetki. Jos ne joskus meinaavat itsenäistyä, sen on tapahduttava nyt. Taiwanhan jo kohteliaasti kielsi olympiatulen kierrättämisen saaren kautta. Tiibetiläiset eivät samassa pyrkimyksessään onnistuneet, vaan olympia tuli tulee komeilemaan Mount Everestin huipulla.
Kiina lupasi ummet ja lammet kilpaillessaan kisaisännyydestä. Paljon on toki tapahtunutkin. Vihreistä arvoista käydään enemmän keskustelua, ja Kiinan TV-esittää aiheesta jopa ohjelmia. Täällä pääsee vierailemaan ekofarmeilla, ja ilmanlaadun huonoudesta kirjoitellaan entistä enemmän lehdissä. Kiina on panostanut julkisen liikenteen kasvattamiseen tuntuvasti isoissa kaupungeissa. Televisiossa pyörii kohteliaisuuteen kannustavia mainospätkiä, ja sen sijaan että ulkomaalaisia painostettaisiin opettelemaan kiinaa, niin esim. taksikuskit on pistetty koulunpenkille opettelemaan englantia.
Paljon hyvää, ja kiinalaiselle mielenlaadulle vierasta on saatu tapahtumaan. Mutta isoimmat möröt ovat vielä kaapissa. Samaan aikaan Kiinan lupaukset avoimuudesta ja rajojen avaamisesta ulkomaailmalle ovat olleet turhia. CNN:n (suomalainen) toimittaja kertoi TV:ssä, että kolmen vuoden aikana hänet on pidätetty 4 kertaa. Kerran ennen olympiavuotta, ja kolme kertaa sen jälkeen kun Kiina oli juhlinut yksi vuosi olympialaisiin lähtölaskennan alkamista.
Talvella nettiyhteydet tökkivät pahasti, kun Kiina rakensi uutta ja tehokkaampaa suojausta "Greatfirewall of China". Lieneekö tämän ansiosta yhteydet mm. Suomessa sijaitseville sivustoille, ovat viime viikkojen ajan olleet hitaita, tai estetty kokonaan. Monet suomalaiset ovat valittaneet etteivät pääse suoraan esim. lehtien sivuille tai sähköposteihinsa. Ei siis kannata ihmetellä, jollei sähköposteja Kiinan tuttavilta ole hetkeen kuulunut.
Kiina antaa ja ottaa. Mitä tulee ympäristöasioihin, olympialaisilla on ollut jonkinlainen, ainakin pinnallinen vaikutus. Mitä tulee ihmisoikeuksiin, niin asiat eivät ole vain pysyneet ennallaan, vaan ilmeisesti huonompaan suuntaan ollaan menossa.
31.3.08
29.3.08
Pikku kotipoliitikko 1
Synttäreiden jälkeen on tullut keskityttyä loppurutistukseen kevään kurssien harjoitustöiden osalta, niinkin tehokkaasti että kirjoittelu on vähäksi aikaa unohtunut. Kiitos kuitenkin kaikille synttärionnitteluista!
Mutta vaikka itsellä kalenteri on pyörinyt omien töiden ja harrastusten parissa, tapahtuu maailmassa tietysti paljon muutakin.
Uudessa kämpässämme ei ole satelliitti-TV:tä, vaan olemme yhtiön sisäisen verkon tarjonnan armoilla. Se tarkoittaa noin 10 ulkomaista kanavaa ja 30 kiinalaista kanavaa. Uutistarjonta on siis rajoittunutta. CNN ei ole ikinä ollut mikään suosikki uutiskanavani, mutta tällä hetkellä se on ainoa kanava, josta näen ja kuulen kansainvälisen median tuottamia uutisia englanniksi. Meillä näkyvä CNN lähetys on koottu Hong Kongissa.
Suomalaisten kuukausittaisen baari-illan jälkeiset lauantait ovat yleensä hitaita, ja aamu kuluu TV:tä tuijotellessa. Tämän aamun avasi uutiset Gazan koululapsista. Tai pikemminkin koulupojista, sillä tyttöjä ei juuri siellä vaivauduta kouluttamaan. Pojat valittivat kuinka maassa ei ole töitä, ja kuinka useiden isät olivat työttöminä. Koulu on heidän mielestään turha, ja he koittavat käydä siellä niin harvoin kuin mahdollista. He haluavat paljon rahaa! Tällä hetkellä he tekevät sitä kaivamalla tunneleita Egyptin puolelle. Muutenkin eläväistä tarinan kerrontaa säesti takana hyppivät ja heiluttelevat pojat.
Opettajat ehdottivat lapsille viljelyä, ja maataloustuotteiden myyntiä. Sanomattakin on varmasti selvää, ettei kasvisten viljely paljon herättänyt innostusta murrosiän uhon kynnyksellä olevissa pikku prinsseissä. Mitä pellejä.
Mitäs jos nuo uhoavat rättipäät antaisivat poikien ryömiä sydämensä kyllyydestä tunneleissa, ja säästäisivät opettajien ajan tytöille, joista jotkut saattaisivat jopa olla kiinnostuneita oppimaan lukemaan ja kirjoittamaan. Näin vanhempina nämä tytöt voisivat vaikka hakeutua muihin oppilaitoksiin, ja ehkä jotkut heistä joka ulkomaisiin yliopistoihin. Ja voisivat jättää veljensä ryömimään tunneleihin. Mitäs ei kiinnostanut.
No joo, asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, mutta välillä kyllä tulee mieleen vanha sanonta: "Matkailu avartaa, sitä oppii vihaamaan ihan uusia kansalaisuuksia".
Mutta se kansainvälisestä kotipoliitikoinnista, ja lisää kotimaan uutisista. Tai mitä niistä nyt on onnistunut lähetyskatkojen lomassa näkemään. Kyseessä siis suurilta osin blokatut Tiibettiä koskevat uutislähetykset, ja tiibetiläisten Kiinan puolella järjestämät mielenosoitukset. Jos joku nyt ei vielä tiedä taustaa, niin lyhyesti. Tiibet on Kiinan kyljessä sijaitseva alue, jonka Kiinan kauemman rajan muodostaa vuoristo, missä sijiatsee mm. Mount Everest. Tämä on yksi syy miksi Kiinan on helppoa pitää Tiibet vallassaan, sillä maatiet Tiibettiin sijaitsevat lähes kokonaan Kiinan puolella.
Tiibet ei ole koskaan ollut hurjan kehittynyt maa, vaan enimmäkseen tiibetiläiset elävät perinteitä kunnioittaen, ja uskontoa (buddhalaisuus) noudattaen. Tiibetti onkin ollut maailman buddhalaisen yhteisön henkinen koti, ja maassa sijaitsee tuhansia luostareita. Buddhalaisten hengellinen johtaja nykyinen Dalai Lama, on ollut maanpaossa Kiinan otettua Tiibet haltuunsa 1950-1970.
Kiinalaiset tuhosivat Tiibetin uskonnolliset ja historialliset kohteet, ja aloittivat oitis maan kiinalaistamisen. 100 000 tiibetiläistä pakeni maasta, ja 1,2 miljoonaa tapettiin. Tai tuskin kukaan aivan varmoja lukuja tietää. Kaikki sairaalat, koulut, lentokentät, tehtaat ja turismi ovat siitä lähtien olleet kiinalaisten hallussa. Sanomattakin on selvää, että jos pakkonaitetaan maailman uskonnollisin kansakunta valtiolle, missä uskonnot ovat kiellettyä, ei siitä hyvä seuraa.
Menemättä sen syvemmälle, millä perusteilla millään maalla koskaan on oikeus valloittaa toista maata, tai siihen onko siitä koskaan seurannut mitään hyvää, niin tilanne on ollut kireä siitä lähtien. Tiibetillä ei ole ollut vuosisatoihin varsinaista armeijaa, joten Kiinan toimet vaikuttivat liioitelluilta, vaikka sodasta olikin kysymys. Tiibetiläiset ovat syyttäneet Kiinaa kulttuurihistoriansa täydellisestä tuhoamisesta, johon Kiina on vastannut että Tiibetin hengelliset johtajat lietsovat levottomuuksia. Buddhalaiset munkithan ovatkin tunnetusti kovin väkivaltaisia...
Tiibetin epäonni on aina ollut koko maailman tiedossa. Tilanne lienee vain se, ettei Tiibet koskaan pysty olemaan taloudellisesti tärkeä, tai hyödyttävä, muille kuin Kiinalle. Ja tällä hetkellä useat maat (ellei koko Afrikan manner), USA mukaanlukien, ovat riippuvaisia Kiinasta usealla eritavalla. Ajan kuluessa Tiibet on turhaan toivonut näkyvää tukea muilta mailta.
Kulttuuriperinnön tuhoaminen ei kuulosta niin pahalta, ja ennen kuin tulin Kiinaan ei sanalla ehkä ollut konkreettista merkitystä. Elämä ja arvot Euroopassa ovat jo kauan perustuneet erilaisuuden kunnioittamiseen, ja ihmisten oikeuteen harjoittaa uskontoa, omaa kulttuuriaan, puhua kieltään ja sivistyneen yhteiskunnan tulisi eurooppalaisten mielestä tukea näitä tavoitteita.
Mutta ei niin kaukana Euroopankaan historissa...Kuvitellaanpa ihminen joka uskooo vakaasti että hänen rotunsa, kielensä ja tapansa ovat ainoita oikeita. Kiina on esimerkki mitä tapahtuu kun 1,5 miljoonaa ihmistä uskoo näin. Voin nyt paremmin kuvitella mitä kulttuuriperinnön tuhoaminen tarkoittaa. Kun Dalai Lama ilmoitti "eroavansa" (voiko selaista tapahtua?), niin buddhalaisessa yhteisössä nousi huoli. Miten valita uusi Dalai Lama? Kiina on vienyt kaiken valintaan tarvittavan välineistön Lhasasta Pekingin Kiellettyyn kaupunkiin. Miten uudelleen syntynyt Lama voitaisiin löytää maailmalta ilman tärkeitä historiallisia ja uskonnollisia välineitä?
En ole aivan vakuuttunut, että kaikki kiinalaiset olisivat edelleenkään selvillä faktasta, että kaikkialla maailmassa ei ole joskus muinoin puhuttu Kiinaa, vaan Kiina on aina ollut vain yksi valtioiden suuressa joukossa. Ja kiinalaiset vain yksi kansa muiden joukossa. Ei sen erikoisempi kuin mikään muukaan. Enkä jaksa enää hämmästyä, kun kiinalaiset nuoret esittävät että heillä oli loistava oma kultuuri, jonka länsimaalaiset vaikutukset ovat pilanneet. Länsimaalaisten vaikutusten takia täällä kuulema tönitään, etuillaan, tungetaan, roskataan yms. Jos kiinalaiset olisivat saaneet elää ilman ulkomalaisia vaikutteita, täällä oltaisiin kohteliaampia ja siistimpiä...Mutta onneksi nyt vanhoihin tapoihin ollaan palaamassa!
Tämän kansan sokeus nähdä kättään pitemmälle, ja uskomaton naivius ja typeryys olla kyseenlaistamatta asioita on käsittämätöntä. Kiinalaiset eivät edes halua kuulla miten asiat muualla ovat, tai tietää totuutta. Ehkä se olisi liian julma ja kansakunnan moraalin tuhoava. Kulttuurivallankumous ja taantumuksen vuodet on jollain tavalla ilmeisesti sysätty länsimaiden syyksi, vaikka kiinalaiset ovat itse kaivaneet kuoppansa. Kun kerron (ja uskokaa, pois kunnioittamatta näiden suppeaa näkemystä kerron aina), että länsimaissa on paljon siistimpää, ihmiset kunnioittavat toisiaan ja erilaisuutta enemmän (vaikkeivat olisi samaa perhettä/hyötyisi toisista mitenkään) ja kohteliaisuus on elämäntapa, pyorittelevat kiinalaiset silmiään. Yksikään sana ei uppoa. Vahva on sokea usko maassa jossa uskontoja ei ole.
Suurinosa kiinalaisista tietää ainoastaan , että Tiibet on osa Kiinaa, ja uskovat että hallitus on toiminut oikein mellakoiden tukahduttamisessa. Jos Kiina on kerran vakuuttanut Tiibetissä kaiken olevan hyvin, niin miksi ulkomaalaisten matkustusluvat Tiibettiin on kaikki peruttu? Pelkääkö Kiina että ulkomaalaiset rikkovat Lhasan seesteisen ilmapiirin? Kiinalainen vastaus asiaan on, että Kiinan hallitus koittaa suojella matkailijoita tiibetiläisten väkivallalta.
Kun kysyy miksi ulkomaalaiset tarvitsevat Tiibettiin erillisen matkustusluvan, jos se kerran on niin vääjämätön osa Kiinaa, niin ei vastausta kuulu. Luulen että suurin osa kiinalaisista on täysin tietämätön, että heidän hallituksensa kontrolloi ulkomaalaisten matkailua Tiibettiin.
Korviinpistävä ominaisuus kiinlaisissa on sitkeä halu olla kyseenalaistamatta asioita. Siihen tämä maailman suurin kansakunta on kasvatettu. Autuas tietämättömyyden tila josta ihmiset eivät halua nousta, oli aluksi raivostuttavaa. Nyt se saa aikaan enää sisäistä hihitystä.
Ja toki, toki, 1,5 miljardisssa ihmisessä löytyy kengän kuluttäjaa moneen lähtöön. Mutta esim. 500 000 toisin ajattelijaa, ei täällä paljon tunnu eikä näy. Niin kauan kuin en ole törmännyt ensimmäiseenkään, niin otan oikeuden yleistää asioita mitä kiinalaisiin tulee.
Mutta vaikka itsellä kalenteri on pyörinyt omien töiden ja harrastusten parissa, tapahtuu maailmassa tietysti paljon muutakin.
Uudessa kämpässämme ei ole satelliitti-TV:tä, vaan olemme yhtiön sisäisen verkon tarjonnan armoilla. Se tarkoittaa noin 10 ulkomaista kanavaa ja 30 kiinalaista kanavaa. Uutistarjonta on siis rajoittunutta. CNN ei ole ikinä ollut mikään suosikki uutiskanavani, mutta tällä hetkellä se on ainoa kanava, josta näen ja kuulen kansainvälisen median tuottamia uutisia englanniksi. Meillä näkyvä CNN lähetys on koottu Hong Kongissa.
Suomalaisten kuukausittaisen baari-illan jälkeiset lauantait ovat yleensä hitaita, ja aamu kuluu TV:tä tuijotellessa. Tämän aamun avasi uutiset Gazan koululapsista. Tai pikemminkin koulupojista, sillä tyttöjä ei juuri siellä vaivauduta kouluttamaan. Pojat valittivat kuinka maassa ei ole töitä, ja kuinka useiden isät olivat työttöminä. Koulu on heidän mielestään turha, ja he koittavat käydä siellä niin harvoin kuin mahdollista. He haluavat paljon rahaa! Tällä hetkellä he tekevät sitä kaivamalla tunneleita Egyptin puolelle. Muutenkin eläväistä tarinan kerrontaa säesti takana hyppivät ja heiluttelevat pojat.
Opettajat ehdottivat lapsille viljelyä, ja maataloustuotteiden myyntiä. Sanomattakin on varmasti selvää, ettei kasvisten viljely paljon herättänyt innostusta murrosiän uhon kynnyksellä olevissa pikku prinsseissä. Mitä pellejä.
Mitäs jos nuo uhoavat rättipäät antaisivat poikien ryömiä sydämensä kyllyydestä tunneleissa, ja säästäisivät opettajien ajan tytöille, joista jotkut saattaisivat jopa olla kiinnostuneita oppimaan lukemaan ja kirjoittamaan. Näin vanhempina nämä tytöt voisivat vaikka hakeutua muihin oppilaitoksiin, ja ehkä jotkut heistä joka ulkomaisiin yliopistoihin. Ja voisivat jättää veljensä ryömimään tunneleihin. Mitäs ei kiinnostanut.
No joo, asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, mutta välillä kyllä tulee mieleen vanha sanonta: "Matkailu avartaa, sitä oppii vihaamaan ihan uusia kansalaisuuksia".
Mutta se kansainvälisestä kotipoliitikoinnista, ja lisää kotimaan uutisista. Tai mitä niistä nyt on onnistunut lähetyskatkojen lomassa näkemään. Kyseessä siis suurilta osin blokatut Tiibettiä koskevat uutislähetykset, ja tiibetiläisten Kiinan puolella järjestämät mielenosoitukset. Jos joku nyt ei vielä tiedä taustaa, niin lyhyesti. Tiibet on Kiinan kyljessä sijaitseva alue, jonka Kiinan kauemman rajan muodostaa vuoristo, missä sijiatsee mm. Mount Everest. Tämä on yksi syy miksi Kiinan on helppoa pitää Tiibet vallassaan, sillä maatiet Tiibettiin sijaitsevat lähes kokonaan Kiinan puolella.
Tiibet ei ole koskaan ollut hurjan kehittynyt maa, vaan enimmäkseen tiibetiläiset elävät perinteitä kunnioittaen, ja uskontoa (buddhalaisuus) noudattaen. Tiibetti onkin ollut maailman buddhalaisen yhteisön henkinen koti, ja maassa sijaitsee tuhansia luostareita. Buddhalaisten hengellinen johtaja nykyinen Dalai Lama, on ollut maanpaossa Kiinan otettua Tiibet haltuunsa 1950-1970.
Kiinalaiset tuhosivat Tiibetin uskonnolliset ja historialliset kohteet, ja aloittivat oitis maan kiinalaistamisen. 100 000 tiibetiläistä pakeni maasta, ja 1,2 miljoonaa tapettiin. Tai tuskin kukaan aivan varmoja lukuja tietää. Kaikki sairaalat, koulut, lentokentät, tehtaat ja turismi ovat siitä lähtien olleet kiinalaisten hallussa. Sanomattakin on selvää, että jos pakkonaitetaan maailman uskonnollisin kansakunta valtiolle, missä uskonnot ovat kiellettyä, ei siitä hyvä seuraa.
Menemättä sen syvemmälle, millä perusteilla millään maalla koskaan on oikeus valloittaa toista maata, tai siihen onko siitä koskaan seurannut mitään hyvää, niin tilanne on ollut kireä siitä lähtien. Tiibetillä ei ole ollut vuosisatoihin varsinaista armeijaa, joten Kiinan toimet vaikuttivat liioitelluilta, vaikka sodasta olikin kysymys. Tiibetiläiset ovat syyttäneet Kiinaa kulttuurihistoriansa täydellisestä tuhoamisesta, johon Kiina on vastannut että Tiibetin hengelliset johtajat lietsovat levottomuuksia. Buddhalaiset munkithan ovatkin tunnetusti kovin väkivaltaisia...
Tiibetin epäonni on aina ollut koko maailman tiedossa. Tilanne lienee vain se, ettei Tiibet koskaan pysty olemaan taloudellisesti tärkeä, tai hyödyttävä, muille kuin Kiinalle. Ja tällä hetkellä useat maat (ellei koko Afrikan manner), USA mukaanlukien, ovat riippuvaisia Kiinasta usealla eritavalla. Ajan kuluessa Tiibet on turhaan toivonut näkyvää tukea muilta mailta.
Kulttuuriperinnön tuhoaminen ei kuulosta niin pahalta, ja ennen kuin tulin Kiinaan ei sanalla ehkä ollut konkreettista merkitystä. Elämä ja arvot Euroopassa ovat jo kauan perustuneet erilaisuuden kunnioittamiseen, ja ihmisten oikeuteen harjoittaa uskontoa, omaa kulttuuriaan, puhua kieltään ja sivistyneen yhteiskunnan tulisi eurooppalaisten mielestä tukea näitä tavoitteita.
Mutta ei niin kaukana Euroopankaan historissa...Kuvitellaanpa ihminen joka uskooo vakaasti että hänen rotunsa, kielensä ja tapansa ovat ainoita oikeita. Kiina on esimerkki mitä tapahtuu kun 1,5 miljoonaa ihmistä uskoo näin. Voin nyt paremmin kuvitella mitä kulttuuriperinnön tuhoaminen tarkoittaa. Kun Dalai Lama ilmoitti "eroavansa" (voiko selaista tapahtua?), niin buddhalaisessa yhteisössä nousi huoli. Miten valita uusi Dalai Lama? Kiina on vienyt kaiken valintaan tarvittavan välineistön Lhasasta Pekingin Kiellettyyn kaupunkiin. Miten uudelleen syntynyt Lama voitaisiin löytää maailmalta ilman tärkeitä historiallisia ja uskonnollisia välineitä?
En ole aivan vakuuttunut, että kaikki kiinalaiset olisivat edelleenkään selvillä faktasta, että kaikkialla maailmassa ei ole joskus muinoin puhuttu Kiinaa, vaan Kiina on aina ollut vain yksi valtioiden suuressa joukossa. Ja kiinalaiset vain yksi kansa muiden joukossa. Ei sen erikoisempi kuin mikään muukaan. Enkä jaksa enää hämmästyä, kun kiinalaiset nuoret esittävät että heillä oli loistava oma kultuuri, jonka länsimaalaiset vaikutukset ovat pilanneet. Länsimaalaisten vaikutusten takia täällä kuulema tönitään, etuillaan, tungetaan, roskataan yms. Jos kiinalaiset olisivat saaneet elää ilman ulkomalaisia vaikutteita, täällä oltaisiin kohteliaampia ja siistimpiä...Mutta onneksi nyt vanhoihin tapoihin ollaan palaamassa!
Tämän kansan sokeus nähdä kättään pitemmälle, ja uskomaton naivius ja typeryys olla kyseenlaistamatta asioita on käsittämätöntä. Kiinalaiset eivät edes halua kuulla miten asiat muualla ovat, tai tietää totuutta. Ehkä se olisi liian julma ja kansakunnan moraalin tuhoava. Kulttuurivallankumous ja taantumuksen vuodet on jollain tavalla ilmeisesti sysätty länsimaiden syyksi, vaikka kiinalaiset ovat itse kaivaneet kuoppansa. Kun kerron (ja uskokaa, pois kunnioittamatta näiden suppeaa näkemystä kerron aina), että länsimaissa on paljon siistimpää, ihmiset kunnioittavat toisiaan ja erilaisuutta enemmän (vaikkeivat olisi samaa perhettä/hyötyisi toisista mitenkään) ja kohteliaisuus on elämäntapa, pyorittelevat kiinalaiset silmiään. Yksikään sana ei uppoa. Vahva on sokea usko maassa jossa uskontoja ei ole.
Suurinosa kiinalaisista tietää ainoastaan , että Tiibet on osa Kiinaa, ja uskovat että hallitus on toiminut oikein mellakoiden tukahduttamisessa. Jos Kiina on kerran vakuuttanut Tiibetissä kaiken olevan hyvin, niin miksi ulkomaalaisten matkustusluvat Tiibettiin on kaikki peruttu? Pelkääkö Kiina että ulkomaalaiset rikkovat Lhasan seesteisen ilmapiirin? Kiinalainen vastaus asiaan on, että Kiinan hallitus koittaa suojella matkailijoita tiibetiläisten väkivallalta.
Kun kysyy miksi ulkomaalaiset tarvitsevat Tiibettiin erillisen matkustusluvan, jos se kerran on niin vääjämätön osa Kiinaa, niin ei vastausta kuulu. Luulen että suurin osa kiinalaisista on täysin tietämätön, että heidän hallituksensa kontrolloi ulkomaalaisten matkailua Tiibettiin.
Korviinpistävä ominaisuus kiinlaisissa on sitkeä halu olla kyseenalaistamatta asioita. Siihen tämä maailman suurin kansakunta on kasvatettu. Autuas tietämättömyyden tila josta ihmiset eivät halua nousta, oli aluksi raivostuttavaa. Nyt se saa aikaan enää sisäistä hihitystä.
Ja toki, toki, 1,5 miljardisssa ihmisessä löytyy kengän kuluttäjaa moneen lähtöön. Mutta esim. 500 000 toisin ajattelijaa, ei täällä paljon tunnu eikä näy. Niin kauan kuin en ole törmännyt ensimmäiseenkään, niin otan oikeuden yleistää asioita mitä kiinalaisiin tulee.
18.3.08
17.3.08
Kärsivällisyys ja täsmällisyys
Viikonloppuna tuli vihdoinkin juhlittua tupareita! Kiitos kaikille paikalla olleille, olitte ihan parhaita vieraita! Juhlien järjestämistä ennen tuli tilailtua jos jonkinlaista tavaraa kotiinkuljetuksella, josta mieleeni juolahtikin seuraavaa...
Kiinalaiset ovat perinteisesti aika täsmällisiä. Jos tapaaminen on sovittu, he yleensä saapuvat paikalle ajoissa, tai maksimissaan sen 10 minuuttia myöhässä. Ja jos sovitusta ajasta myöhästytään, niin yleensä asiasta ilmoitetaan.
Toisaalta kiinalaiset eivät itse ole kauhean kärsivällisiä. Jos ovikellon soiton jälkeen ovi ei aukene muutamassa sekunnissa, niin aletaan soitelu hommiin puhelimella. Kaikki tämä kuitenkin sopii aikalailla hyvin yhteen suomalaisen mielenlaadun kanssa.
Siksi onkin täysin käsittämätöntä miten mitään ei saa kotiinkuljtettuna edes vuorokauden täsmällisyydellä. Yleensä aikaa sovittaessa tarkin mihin kiinalaiset pystyvät on aamupäivä ja iltapäivä. Se mitä aamu- ja iltapäivä tarkoittaa on joustava käsite. Usein toimitus jää kuitenkin toimittamatta sovittuna aikana. Tyypillisin syy on auton hajoaminen. Se tapahtuu yleensä reilusti sovitun toimitusajan jälkeen, ja usein kello kuuden aikoihin. Kumma juttu että kuljteusautot aina hajoavat samoihin aikoihin. Noh, kiinalaiseen laatuun ei voi aina luottaa...
Parhaimmassa tapauksessa toimitus tapahtuu seuraavana päivänä, mutta joskus auton korjaaminen saattaa kestää viikonkin. Näiden kotiinkuljetusten kanssa muuten suhteellisen kärsimättömät kiinalaiset osoittavat pyhimyksen anteeksiantavaisuutta. Täytyy nyt sanoa että itselläni ei aina ihan ymmärrys riitä. Onneksi ei riitä kielitaitokaan kertomaan toimittajalle mitä heistä näissä tilanteissa ajattelen.
Toisaalta tässä on kyse suuremmasta tapojen törmäyksestä. Kiinalaisessa kodissa asuu yleensä useampi sukupolvi, joten kiinamummo on päivät kotona, jolloin tarkan toimitusajan sopiminen ei ole välttämätöntä. Tai jos kyse on keskiluokkaisesta tai varakkaammmasta perheestä, majailee nurkissa kokopäiväinen ayi, joka hoitaa tavaroiden vastaanoton.
Ja ollaksemme reiluja, kaupungissa jossa melkein kaiken saa kotiinkuljetettuna ilman erillistä maksua, saattaa toimittajilla olla joskus hieman kiireitä. Mutta ottaa se vaan aina päähän kun joutuu venailemaan skumppakuljetusta muutaman päivän ajan. Ei sillä että minulla mitään ongelmaa olisi :-)
Kiinalaiset ovat perinteisesti aika täsmällisiä. Jos tapaaminen on sovittu, he yleensä saapuvat paikalle ajoissa, tai maksimissaan sen 10 minuuttia myöhässä. Ja jos sovitusta ajasta myöhästytään, niin yleensä asiasta ilmoitetaan.
Toisaalta kiinalaiset eivät itse ole kauhean kärsivällisiä. Jos ovikellon soiton jälkeen ovi ei aukene muutamassa sekunnissa, niin aletaan soitelu hommiin puhelimella. Kaikki tämä kuitenkin sopii aikalailla hyvin yhteen suomalaisen mielenlaadun kanssa.
Siksi onkin täysin käsittämätöntä miten mitään ei saa kotiinkuljtettuna edes vuorokauden täsmällisyydellä. Yleensä aikaa sovittaessa tarkin mihin kiinalaiset pystyvät on aamupäivä ja iltapäivä. Se mitä aamu- ja iltapäivä tarkoittaa on joustava käsite. Usein toimitus jää kuitenkin toimittamatta sovittuna aikana. Tyypillisin syy on auton hajoaminen. Se tapahtuu yleensä reilusti sovitun toimitusajan jälkeen, ja usein kello kuuden aikoihin. Kumma juttu että kuljteusautot aina hajoavat samoihin aikoihin. Noh, kiinalaiseen laatuun ei voi aina luottaa...
Parhaimmassa tapauksessa toimitus tapahtuu seuraavana päivänä, mutta joskus auton korjaaminen saattaa kestää viikonkin. Näiden kotiinkuljetusten kanssa muuten suhteellisen kärsimättömät kiinalaiset osoittavat pyhimyksen anteeksiantavaisuutta. Täytyy nyt sanoa että itselläni ei aina ihan ymmärrys riitä. Onneksi ei riitä kielitaitokaan kertomaan toimittajalle mitä heistä näissä tilanteissa ajattelen.
Toisaalta tässä on kyse suuremmasta tapojen törmäyksestä. Kiinalaisessa kodissa asuu yleensä useampi sukupolvi, joten kiinamummo on päivät kotona, jolloin tarkan toimitusajan sopiminen ei ole välttämätöntä. Tai jos kyse on keskiluokkaisesta tai varakkaammmasta perheestä, majailee nurkissa kokopäiväinen ayi, joka hoitaa tavaroiden vastaanoton.
Ja ollaksemme reiluja, kaupungissa jossa melkein kaiken saa kotiinkuljetettuna ilman erillistä maksua, saattaa toimittajilla olla joskus hieman kiireitä. Mutta ottaa se vaan aina päähän kun joutuu venailemaan skumppakuljetusta muutaman päivän ajan. Ei sillä että minulla mitään ongelmaa olisi :-)
11.3.08
Vielä edessä
Edellisen postauksen kommentin innoittamana suoritin opintosuunnitelman päivityksen. TS-uudistus ei tuo mitään lisäjännitteitä opiskeluuni, muuta kuin että pitäisi muistaa kuinka monta opintopistettä jatkotutkintokelpoisia kursseja sitä nyt taas tarvitsikaan suorittaa. Aloitin opiskelun siis keväällä 2006, jolloin vuoden 2005 tutkintosääntö oli jo käytössä. Joten suoritan jatkotutkintoni kokonaan tämän mukaan. Mei wenti tämän puolesta.
Jatkotutkintoon tarvitaan 70 op:n edestä kursseja. Ei kuitenkaan ole mitenkään selvää että kaikki jatkokurssit olisivat jatkotutkintokelpoisia, joten hieman pitää valita. Tyypillisesti seminaarit, erikoistyöt ja kirjallisuustyöt kuuluvat jatko-opiskeluun. Lisämausteita omaan opiskeluuni tuo se, että suoritan jatkotutkinnon eri opintosuuntaan kuin mistä perustutkintoni on. Tämä lisää opintosuunnitelmaan n. 20 op:n edestä esitietokursseja, jotka eivät ole jatkotutkintoon kelpaavia.
Tarkastin jopa opinto-otteesta, ja sen mukaan olen käynyt n. 30 op:n edestä kursseja viimeisen kahden vuoden aikana. Eli 1/3 tutkinnosta olisi suoritettu.
Välttämättä näin ruusuisasti asiat eivät kuitenkaan ole, sillä jo heti syksyllä 2006 totesin että alkuperäiseen opintosuunnitelmaani kuuluvia kursseja lakkautetaan 2006-2007 lukukaudella. Tällöin oli vielä epäselvää tuleeko kursseille korvaavuuksia (itseasiassa minulle vastattiin opintotoimistosta että täytyyhän sitä nyt tulla jotain korvaavaa tilalle). Nyt kun tarkastelin tilannetta niin vaikuttaa siltä että taisivat lakkauttaa tietyt kurssikokonaisuudet lopullisesti, ilman korvaavuuksia. Olen siis käynyt muutaman esitietokurssin, joille ei välttämättä jatkokurssia olekaan enää tarjolla. Noh, sitä sattuu. Ei kuitenkaan käynyt niin kuin eräälle ystävälle, että koko hänen opiskelemansa pääaine lakkautettiin kesken opintojen...
Nykyisessä pääaineessani ei jatko-opintokelpoisia kursseja löydy kuin noin 20 op:n edestä, joten nyt päivittäessäni opintosuunnitelmaa poimin kursseja saman laboratorion muiden professuurien tarjonnasta.
Nythän sitä olisi aikaa opiskella, mutta TKK ei mitenkään erityisesti tarjoa etäopiskelumahdollisuuksia. Ensimmäisenä vuonna Kiinassa keskityin tekemään kirjallisuustöitä, jotka voi palauttaa sähköpostilla kommentoitavaksi. Suomen reissuilla sitten suoritin kirjallisuustenttejä, kursseista joissa tentti oli ainoa läpipääsy kriteeri.
Viime syksynä aloin käymään kursseja, joissa tehtävät ryhmätyöt on mahdollisuus tehdä etänä (ei virallisesti, mutta kun oikein yrittää niin se onnistuu). Onneksi samassa jamassa olevia opiskelijoita löytyy muitakin. Etänä harkkoja tekevien ryhmien muodostus ei ole ollut mikään ongelma. Toinen juttu onkin sitten se, että vaikka kuinka Suomen vierailujen ajankohdan koittaa lyödä tenttijaksolle, ei kaikkien kurssien tenttejä ole silloin tarjolla. Lukuvuosi kun on jaettu 5 jaksoon, jonka jokaisen päätteeksi on tentit.
Seuraavalla Suomen visiitillä en pysty käymään niiden kurssien tenttejä, joihin olen tehnyt harkat, mutta pystyn kyllä tenttimään kursseja, joiden harjoitustöihin en ole osallistunut (näissä harkoissa täytyy olla paikan päällä). Vaivihkaa tiedustelin asiaa, ja ilmeisesti yleissääntö on että kaikenlaiset opintosuoritukset ovat voimassa 2 vuotta. Eli yhdistääkseni harjoitustyöt tenttteihin, ja toisin päin, minulla on aikaa 2 vuotta. Riskiä siinä mielessä etten tiedä varmaksi milloin olen palaamassa Suomeen muutamaa viikkoa pitemmäksi ajaksi. Ilmeisesti 2 vuoden sisällä pitäisi...
TKK:lla rakastetaan seminaareja, projektitöitä, esityksiä ja tutuksi ovat myös tulleet lauseet "pakollinen läsnäolo ensimmäisellä luennolla/poissaolo sallittu maksimissaan kahdelta luennolta". Joissain tapauksessa kurssien vetäjät ovat suostuneet joustamaan, mutta usein etäopiskeluni on saanut viileän vastaanoton. Etänä edes joten kuten käytäviä kursseja ei siis juurikaan enää ole jäljellä, ellei kurssien suorittamistavat muutu aikaisemmasta.
Summa summarum: jos palaisin Suomeen, pystyisin käymään kahdessa vuodessa suurimman osan kursseista. Noin 10 op:n edestä on kursseja, jotka olisi tarkoitus käydä sen jälkeen kun lisensiaattityön kirjoitus on jo alkanut. Näillä kursseilla on siis tarkoitus esitellä lopputyötä. Jos palaisin Suomeen ja kävisin töissä, niin vaikea sanoa kuinka kauan opintoihin menisi. Jäljellä on enää läsnäoloa vaativat kurssit, joten todennäköisesti niiden suorittaminen tulisi rajoittaa muutamaan kurssiin per jakso. Tämäkin tarkoittaisi jo viikoittain säännöllistä kahden aamu/iltapäivän poissaoloa työpaikalta. Ehkä mahdollista 3 vuodessa. Ja toisaalta, se lopputyöaihe jonka olin alunperin hahmotellut, on jo hieman vanhentunut. Uuden aiheen pohdiskelu on siis jossain vaiheessa edessä. Mutta ei vielä ainakaan kahteen vuoteen.
Jatkotutkintoon tarvitaan 70 op:n edestä kursseja. Ei kuitenkaan ole mitenkään selvää että kaikki jatkokurssit olisivat jatkotutkintokelpoisia, joten hieman pitää valita. Tyypillisesti seminaarit, erikoistyöt ja kirjallisuustyöt kuuluvat jatko-opiskeluun. Lisämausteita omaan opiskeluuni tuo se, että suoritan jatkotutkinnon eri opintosuuntaan kuin mistä perustutkintoni on. Tämä lisää opintosuunnitelmaan n. 20 op:n edestä esitietokursseja, jotka eivät ole jatkotutkintoon kelpaavia.
Tarkastin jopa opinto-otteesta, ja sen mukaan olen käynyt n. 30 op:n edestä kursseja viimeisen kahden vuoden aikana. Eli 1/3 tutkinnosta olisi suoritettu.
Välttämättä näin ruusuisasti asiat eivät kuitenkaan ole, sillä jo heti syksyllä 2006 totesin että alkuperäiseen opintosuunnitelmaani kuuluvia kursseja lakkautetaan 2006-2007 lukukaudella. Tällöin oli vielä epäselvää tuleeko kursseille korvaavuuksia (itseasiassa minulle vastattiin opintotoimistosta että täytyyhän sitä nyt tulla jotain korvaavaa tilalle). Nyt kun tarkastelin tilannetta niin vaikuttaa siltä että taisivat lakkauttaa tietyt kurssikokonaisuudet lopullisesti, ilman korvaavuuksia. Olen siis käynyt muutaman esitietokurssin, joille ei välttämättä jatkokurssia olekaan enää tarjolla. Noh, sitä sattuu. Ei kuitenkaan käynyt niin kuin eräälle ystävälle, että koko hänen opiskelemansa pääaine lakkautettiin kesken opintojen...
Nykyisessä pääaineessani ei jatko-opintokelpoisia kursseja löydy kuin noin 20 op:n edestä, joten nyt päivittäessäni opintosuunnitelmaa poimin kursseja saman laboratorion muiden professuurien tarjonnasta.
Nythän sitä olisi aikaa opiskella, mutta TKK ei mitenkään erityisesti tarjoa etäopiskelumahdollisuuksia. Ensimmäisenä vuonna Kiinassa keskityin tekemään kirjallisuustöitä, jotka voi palauttaa sähköpostilla kommentoitavaksi. Suomen reissuilla sitten suoritin kirjallisuustenttejä, kursseista joissa tentti oli ainoa läpipääsy kriteeri.
Viime syksynä aloin käymään kursseja, joissa tehtävät ryhmätyöt on mahdollisuus tehdä etänä (ei virallisesti, mutta kun oikein yrittää niin se onnistuu). Onneksi samassa jamassa olevia opiskelijoita löytyy muitakin. Etänä harkkoja tekevien ryhmien muodostus ei ole ollut mikään ongelma. Toinen juttu onkin sitten se, että vaikka kuinka Suomen vierailujen ajankohdan koittaa lyödä tenttijaksolle, ei kaikkien kurssien tenttejä ole silloin tarjolla. Lukuvuosi kun on jaettu 5 jaksoon, jonka jokaisen päätteeksi on tentit.
Seuraavalla Suomen visiitillä en pysty käymään niiden kurssien tenttejä, joihin olen tehnyt harkat, mutta pystyn kyllä tenttimään kursseja, joiden harjoitustöihin en ole osallistunut (näissä harkoissa täytyy olla paikan päällä). Vaivihkaa tiedustelin asiaa, ja ilmeisesti yleissääntö on että kaikenlaiset opintosuoritukset ovat voimassa 2 vuotta. Eli yhdistääkseni harjoitustyöt tenttteihin, ja toisin päin, minulla on aikaa 2 vuotta. Riskiä siinä mielessä etten tiedä varmaksi milloin olen palaamassa Suomeen muutamaa viikkoa pitemmäksi ajaksi. Ilmeisesti 2 vuoden sisällä pitäisi...
TKK:lla rakastetaan seminaareja, projektitöitä, esityksiä ja tutuksi ovat myös tulleet lauseet "pakollinen läsnäolo ensimmäisellä luennolla/poissaolo sallittu maksimissaan kahdelta luennolta". Joissain tapauksessa kurssien vetäjät ovat suostuneet joustamaan, mutta usein etäopiskeluni on saanut viileän vastaanoton. Etänä edes joten kuten käytäviä kursseja ei siis juurikaan enää ole jäljellä, ellei kurssien suorittamistavat muutu aikaisemmasta.
Summa summarum: jos palaisin Suomeen, pystyisin käymään kahdessa vuodessa suurimman osan kursseista. Noin 10 op:n edestä on kursseja, jotka olisi tarkoitus käydä sen jälkeen kun lisensiaattityön kirjoitus on jo alkanut. Näillä kursseilla on siis tarkoitus esitellä lopputyötä. Jos palaisin Suomeen ja kävisin töissä, niin vaikea sanoa kuinka kauan opintoihin menisi. Jäljellä on enää läsnäoloa vaativat kurssit, joten todennäköisesti niiden suorittaminen tulisi rajoittaa muutamaan kurssiin per jakso. Tämäkin tarkoittaisi jo viikoittain säännöllistä kahden aamu/iltapäivän poissaoloa työpaikalta. Ehkä mahdollista 3 vuodessa. Ja toisaalta, se lopputyöaihe jonka olin alunperin hahmotellut, on jo hieman vanhentunut. Uuden aiheen pohdiskelu on siis jossain vaiheessa edessä. Mutta ei vielä ainakaan kahteen vuoteen.
6.3.08
Ei oppi ojaan kaada
Viime kuukausina on taas harkkatöiden tekemiseen uponnut 20-30 tuntia viikossa. Kuulostaa hurjalta, koska kyseessä on vain muutaman kurssin harjoitustyöt. Ilmeisesti TKK:lla ajatellaan, että jos opiskelijat pidetään oikein kiireisinä, ne eivät ehdi laskemaan kuinka paljon koulutöihin aikaa käyttävät. Mutta tälläpä blondilla on nyt liiennyt aikaa asian pohtimiseen.
Nykyisin pidetään melkein itsestäänselvyytenä, että jos on 20-40 vuotias ylemmän korkeakoulututkinnon omaava henkilö, niin tottakai hän kehittää itseään koko ajan opiskelemalla lisää. Tuntuu ettei näitä toisen maisteritutkinnon tai jatko-opintojen parissa puurtavien panostusta opiskeluun pidetä mitenkään erityisenä ansiona, vaan itsestäänselvyytenä.
Mutta, opiskelu on aina kovaa työtä. TKK:lla opiskelussa on paljon hyviä puolia, joista aikalailla ääretön akateeminen vapaus ei ole yhtään hassummasta päästä. Tuo mahdollistaa meikäläisen opinnoissa etenemisen Kiinasta käsin. Toisaalta taas, hieman on hiipinyt mieleen opiskelukokemuksia vaihtaessa, että edelleenkään TKK:n kursseista saatavat opintopisteet eivät aivan vastaa työmäärää. Tai sitten olen keskustellut ainoastaan keskimääräistä heikompien oppilaiden kanssa.
Itselleni oli itsestäänselvää etten valmistuttuani aio jättää opiskelua siihen, vaan olin jo hyvissä ajoin päättänyt jatkaa jatko-opintojen parissa, niin pian kuin mahdollista.
Jatko-opiskelussa nyt on omat kamaluutensa, mutta myös sietämätön keveys tietäen, ettei sillä valmistumisella oikeastaan ole mitään käytännön merkitystä. Tässä vaiheessa kun usein käydään jo töissä täyttä päätä.
Itse olen mietiskellyt kahta asiaa. Kuinka ikinä selvisin TKK:lta ulos DI:n paperit kourassa, kun koko opiskeluajan olin tehnyt n. 30 tuntia töitä viikossa, alkuaikoina jopa kahdessa eri työpaikassa. En edes uskalla arvioida kuinka harvoille luennoille seitsemän vuoden aikana osallistuin. Ja toisena sitä kuinka TKK:lla aina oletetaan, että opiskelija käy töissä. Täytyy haastatella työkavereita, käyttää case esimerkkejä jne. Joskus odotukset ovat hieman ristiriitaiset: "Joka maanantai kaikkien ryhmän jäsenien on esitettävä harjoitustyönsä klo 10-12 luentosalissa T2. Ei poissaoloja!". Miten...??? Noh, kiitos vaan kaikille työnantajille, jotka sietävät tätä.
Valmistumispaineiden puuttumisen lisäksi jatko-opinnoissa on muutakin mukavaa. Jatko-opiskelijoihin suhtaudutaan usein opetushenkilökunnan puolelta aika leppoisasti. Sen lisäksi, kyllä sitä jotain on jäänyt takataskuun aikaisemmin koetusta, sillä harjoitustyöt sujuvat, ja jotenkin sitä osaa tentteihin luettaessa keskittyä olennaiseen.
Seurailin aikoja sitten vanhemman ystäväni opintojen uudelleen aloittelua, ja hän tuskasteli miten usein 45 tuntiseksi venyvän työviikon aikana kenelläkään on mahdollisuutta tehdä 30 tuntia koulutöitä. Mietin asiaa. Aikanani tein enemmän koulutöitä, eli noin 50 tuntia viikossa, käyden samalla 30 tuntia töissä. Noh, vastaus on tinkimällä nukkumisesta. Seitsemään vuoteen en myöskään lomaillut pitkää viikonloppua pitempää aikaa kerrallaan. Suurimman osan harrastuksista sai myös kuopata. Siinä missä vielä lukioaikana käytin ohjattuun liikuntaan 10 tuntia viikossa, tippui se lähes nollaan TKK aikana. Ja taas kerran tässä on jotain ironista: trendikäs työnantaja kun haluaa palkata aktiivisia työntekijöitä, joilla on paljon harrastuksia. Ja kaksi tutkintoa takataskussa, lapset hankittu 20-vuotiaana, ja joka pystyy tekemään 60 tuntista työviikkoa.
Hmmm. Itselläni asiat eivät ole hullummin, vaikkei etänä jatkotutkintoja juuri suoritellakaan. Mutta olenpa sentään selvinnyt ekalla kerralla ulos koulusta kunnialla! :-)
Tsemppiä kaikille jotka jaksavat puurtaa opintojen parissa!
Nykyisin pidetään melkein itsestäänselvyytenä, että jos on 20-40 vuotias ylemmän korkeakoulututkinnon omaava henkilö, niin tottakai hän kehittää itseään koko ajan opiskelemalla lisää. Tuntuu ettei näitä toisen maisteritutkinnon tai jatko-opintojen parissa puurtavien panostusta opiskeluun pidetä mitenkään erityisenä ansiona, vaan itsestäänselvyytenä.
Mutta, opiskelu on aina kovaa työtä. TKK:lla opiskelussa on paljon hyviä puolia, joista aikalailla ääretön akateeminen vapaus ei ole yhtään hassummasta päästä. Tuo mahdollistaa meikäläisen opinnoissa etenemisen Kiinasta käsin. Toisaalta taas, hieman on hiipinyt mieleen opiskelukokemuksia vaihtaessa, että edelleenkään TKK:n kursseista saatavat opintopisteet eivät aivan vastaa työmäärää. Tai sitten olen keskustellut ainoastaan keskimääräistä heikompien oppilaiden kanssa.
Itselleni oli itsestäänselvää etten valmistuttuani aio jättää opiskelua siihen, vaan olin jo hyvissä ajoin päättänyt jatkaa jatko-opintojen parissa, niin pian kuin mahdollista.
Jatko-opiskelussa nyt on omat kamaluutensa, mutta myös sietämätön keveys tietäen, ettei sillä valmistumisella oikeastaan ole mitään käytännön merkitystä. Tässä vaiheessa kun usein käydään jo töissä täyttä päätä.
Itse olen mietiskellyt kahta asiaa. Kuinka ikinä selvisin TKK:lta ulos DI:n paperit kourassa, kun koko opiskeluajan olin tehnyt n. 30 tuntia töitä viikossa, alkuaikoina jopa kahdessa eri työpaikassa. En edes uskalla arvioida kuinka harvoille luennoille seitsemän vuoden aikana osallistuin. Ja toisena sitä kuinka TKK:lla aina oletetaan, että opiskelija käy töissä. Täytyy haastatella työkavereita, käyttää case esimerkkejä jne. Joskus odotukset ovat hieman ristiriitaiset: "Joka maanantai kaikkien ryhmän jäsenien on esitettävä harjoitustyönsä klo 10-12 luentosalissa T2. Ei poissaoloja!". Miten...??? Noh, kiitos vaan kaikille työnantajille, jotka sietävät tätä.
Valmistumispaineiden puuttumisen lisäksi jatko-opinnoissa on muutakin mukavaa. Jatko-opiskelijoihin suhtaudutaan usein opetushenkilökunnan puolelta aika leppoisasti. Sen lisäksi, kyllä sitä jotain on jäänyt takataskuun aikaisemmin koetusta, sillä harjoitustyöt sujuvat, ja jotenkin sitä osaa tentteihin luettaessa keskittyä olennaiseen.
Seurailin aikoja sitten vanhemman ystäväni opintojen uudelleen aloittelua, ja hän tuskasteli miten usein 45 tuntiseksi venyvän työviikon aikana kenelläkään on mahdollisuutta tehdä 30 tuntia koulutöitä. Mietin asiaa. Aikanani tein enemmän koulutöitä, eli noin 50 tuntia viikossa, käyden samalla 30 tuntia töissä. Noh, vastaus on tinkimällä nukkumisesta. Seitsemään vuoteen en myöskään lomaillut pitkää viikonloppua pitempää aikaa kerrallaan. Suurimman osan harrastuksista sai myös kuopata. Siinä missä vielä lukioaikana käytin ohjattuun liikuntaan 10 tuntia viikossa, tippui se lähes nollaan TKK aikana. Ja taas kerran tässä on jotain ironista: trendikäs työnantaja kun haluaa palkata aktiivisia työntekijöitä, joilla on paljon harrastuksia. Ja kaksi tutkintoa takataskussa, lapset hankittu 20-vuotiaana, ja joka pystyy tekemään 60 tuntista työviikkoa.
Hmmm. Itselläni asiat eivät ole hullummin, vaikkei etänä jatkotutkintoja juuri suoritellakaan. Mutta olenpa sentään selvinnyt ekalla kerralla ulos koulusta kunnialla! :-)
Tsemppiä kaikille jotka jaksavat puurtaa opintojen parissa!
5.3.08
Kevät toi, kevät toi...
Ainakin kesäiset lämpötilat. Terassit on korkattu Shanghain nauttiessa 20 asteen lämpötiloista. Uuden kiinalaisen vuoden myötä alkoi myös uusi kausi harrastuksille.
Kiinaharrastukseksi numero 1 on nousemassa mahjong. Sitä on viime viikkoina pelattu usein ja hartaasti. Loistava tapa viettää päivä/ilta juoruten ja siemaillen cocktaileja. Keskimäärin yksi pelisessio kestää 5 tuntia. Aika lentää.
Toinen jo vuoden jatkunut kiinaharrastus on kiinalainen maalaus, joka jatkuu tasaisella kerta viikossa tahdilla. Tosin nyt on kyllä vakavassa harkinnassa kurssipaikanvaihto. Katsotaan kuinka laowain käy.
Tämän vuoden uusi kuje on kiinan opiskelun uudelleen lämmittely. Kun siitä ei oikein ensimmäisellä yrittämällä tullut mitään niin koitetaanpa uusiksi. Ja tällä kertaa hieman intensiivisemmin, uhraten 2 päivää viikosta tälle jalolle asialle. Tähän mennessä on opittu mm. mitä maksaa halpa kiinalainen huora kadulla. Oppi ja ikä kaikki.
Nyt kun ilmat taas suosivat laowaita, on ollut aika suunnata rangelle hiomaan lyöntiä. Sanotaan nyt vaikka näin, että olen vielä hieman harjoituksen tarpeessa ennen kuin tie viheriöille aukenee.
Siinä sivussa voi verytellä lihaksi uuden asunnon myötä tulleella uudella lähikuntosalilla (entistä kiinalaisempi ja rähjäisempi). Vielä en ole uskaltautunut joogatunnille, mutta katsotaan jos sekin päivä vielä tulisi. Jos nyt jotakuta epäilyttää, että olen liian kriitinen niin kaivakaapa arkiston kätköistä sellainen elokuva kuin Saha (siis ensimmäinen niistä), ja fiilistelkää sitä tilaa mihin ne kaksi kundia on jaloistaan kahlittu. Juuri sellainen on nykyisen kuntosalini suihkutila. Kiinalaiset saavat rohkeuspisteet siitä, että onkivat pukuhuoneen nurkassa olevasta tossujen pesupaljusta suihkutossut itselleen. Tämä laowai taas saa älykkyyspisteet siitä, että tajuaa pitää näppinsä kaukana tuosta ulkoa homehtuneesta ja sisältä levää kasvavasta tossujen liatuspaljusta.
Viikkopäivien hurahtaessa muihin harrastuksiin, olen koittanut vähentää yhdistystoimintaan kuluvaa aikaa huomattavasti. Olen myös jättänyt paikalliset opinnot tuonnemmaksi, sillä niiden muutaman hassun Suomeen käymäni kurssin harjoitustahti on ollut viime kuukausina hurjan intensiivinen. On se nyt kumma kun Suomen yliopistomaailma ei ota huomioon sellaista merkittävää juhlaa kuin kiinalainen UV! Se on sama kuin raataisi koulutöiden parissa jouluna....
Kiinaharrastukseksi numero 1 on nousemassa mahjong. Sitä on viime viikkoina pelattu usein ja hartaasti. Loistava tapa viettää päivä/ilta juoruten ja siemaillen cocktaileja. Keskimäärin yksi pelisessio kestää 5 tuntia. Aika lentää.
Toinen jo vuoden jatkunut kiinaharrastus on kiinalainen maalaus, joka jatkuu tasaisella kerta viikossa tahdilla. Tosin nyt on kyllä vakavassa harkinnassa kurssipaikanvaihto. Katsotaan kuinka laowain käy.
Tämän vuoden uusi kuje on kiinan opiskelun uudelleen lämmittely. Kun siitä ei oikein ensimmäisellä yrittämällä tullut mitään niin koitetaanpa uusiksi. Ja tällä kertaa hieman intensiivisemmin, uhraten 2 päivää viikosta tälle jalolle asialle. Tähän mennessä on opittu mm. mitä maksaa halpa kiinalainen huora kadulla. Oppi ja ikä kaikki.
Nyt kun ilmat taas suosivat laowaita, on ollut aika suunnata rangelle hiomaan lyöntiä. Sanotaan nyt vaikka näin, että olen vielä hieman harjoituksen tarpeessa ennen kuin tie viheriöille aukenee.
Siinä sivussa voi verytellä lihaksi uuden asunnon myötä tulleella uudella lähikuntosalilla (entistä kiinalaisempi ja rähjäisempi). Vielä en ole uskaltautunut joogatunnille, mutta katsotaan jos sekin päivä vielä tulisi. Jos nyt jotakuta epäilyttää, että olen liian kriitinen niin kaivakaapa arkiston kätköistä sellainen elokuva kuin Saha (siis ensimmäinen niistä), ja fiilistelkää sitä tilaa mihin ne kaksi kundia on jaloistaan kahlittu. Juuri sellainen on nykyisen kuntosalini suihkutila. Kiinalaiset saavat rohkeuspisteet siitä, että onkivat pukuhuoneen nurkassa olevasta tossujen pesupaljusta suihkutossut itselleen. Tämä laowai taas saa älykkyyspisteet siitä, että tajuaa pitää näppinsä kaukana tuosta ulkoa homehtuneesta ja sisältä levää kasvavasta tossujen liatuspaljusta.
Viikkopäivien hurahtaessa muihin harrastuksiin, olen koittanut vähentää yhdistystoimintaan kuluvaa aikaa huomattavasti. Olen myös jättänyt paikalliset opinnot tuonnemmaksi, sillä niiden muutaman hassun Suomeen käymäni kurssin harjoitustahti on ollut viime kuukausina hurjan intensiivinen. On se nyt kumma kun Suomen yliopistomaailma ei ota huomioon sellaista merkittävää juhlaa kuin kiinalainen UV! Se on sama kuin raataisi koulutöiden parissa jouluna....
Subscribe to:
Posts (Atom)
