Se on pian Wappu!

Vieraat on saatettu kentälle, ja koska sumusta huolimatta Finskin kone laskeutui Pudongin uuteen 2 terminaaliin (ekaa kertaa tänään), niin luultavasti ovat jo matkalla Suomea kohti.

Taas tuli kierrettyä nähtävyyksiä, ja vieraat kysyivätkin kuinka jaksan aina kiertää samoja nähtävyyksiä kerta toisensa jälkeen. Noh, tosi asiassa käyn Shanghain turistipaikoilla muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vain vieraiden kanssa. Ja koska vieraita nyt ei kuitenkaan ole käynyt kuin muutaman kerran vuodessa niin mei wenti.

Itseasiassa kävin ekaa kertaa tänä vuonna Oriental Pearlissä, Jin Maossa, ajelemassa Maglevilla, Longhuan temppelissä ja eläintarhassa. Jo tänäkin vuonna tutuksi tulleita kohteita olivat Yuyuan puutarha, Bund, Dongtai antiikkikatu, Jin jiangin huvipuisto, brunssi ja lukuisat feikkimarkkinat. Uusi tuttavuus oli Shanghain numero 1 sightseeing bussi. Tästä ja muista nähtävyyksistä lisää myöhemmin, sillä nyt on aika valmistautua Wapun viettoon!

Vaikka Shanghaita on jo viikon ajan hellinyt lämmin keli, niin varmistaakseni kerrankin lämpimän työväenjuhlan, niin suuntaan viettämään sitä tänä vuonna Manilaan (Filsut).

Oikein hyvää ja lämmintä Wappua kaikille!

Seuraa!

Paastoa ollaan onnellisesti lopettelemassa. Viikonlopun kuntoilun jälkeen olo oli aamulla aika vetämätön. Mutta ei mitään niin vakavaa mitä muutama vieras ei parantaisi.
Vieraita Suomesta on siis luvassa seuraavaksi viikoksi!

Käärmes

Pallokalan sijasta olo on alkanut olemaan kuin vaihtolämpöisellä matelijalla. Noh, eiku patterit vaan taas yöksi päälle.

Olen kertonut kaikille kanssani aikaa viettäville, että olen paastolla, mikä helpottaa huomattavasti menojen suunnittelua. Tällä viikoilla pizzat, hampurilaiset ja tacot ovat jääneet väliin. Onneksi Kiinassa on tuoreista kasviksista sekoitettuja mehuja saatavilla katukojuista ja ravintoloista aivan erityyliin kuin Suomessa. Nyt on tullut sitten kokeiltua kuinka selleri sopii omenamehuun, tai miten inkivääri-minttu maustaa persikan. Yllättävän hyviä löytöjä on tullut tehtyä. Hmmm, pitäisiköhän joskus vilaista cocktail-tarjonnan lisäksi muutakin juomalistaa?

Olo on yleisesti ollut hyvä ja energinen. Muutamaa heikosti nukuttua yötä lukuunottamatta kaikki on mennyt hyvin. Itseäkin ihmetyttää kuinka ei ole nälkä, tai heikko olo. Ilmeisesti siis mehuvalinnat ovat olleet oikeita. Sillä selvähän se on, että jos paaston aikana tulee kurja olo on jotain pielessä.

En oikein osaa sanoa miksi paasto tuntuu tekevän hyvää. Varmasti sillä on paljon tekemistä yleisesti epäilyttävien ruoka- ja juomavalintojeni kanssa. Ainakin nilkkojen ja ranteiden ympärykset ovat kaventuneet, mikä viittaa nesteiden poistumiseen. Samoin on kiva kun sormukset irtoavat sormista ilman saippuaa...

Liikkua jaksaa itseasiassa aikaisempaa enemmän, ja toisin kuin kirjallisuudessa uhkailtiin, niin keskittymiskyky tuntuu parantuneen. Ja tietysti aikataulupaineita helpottaa ruokaan liittyvän toiminnan poistuminen kalenterista. Hyvin mielin siis vielä paastoa etiäpäin muutama päivä, ja sitten aletaan palauttelemaan ruokavaliota entiselleen.

Pallokala

Kaiken viime aikaisen juhlimisen (synttäreitä, lomamatkoja) ja mässäilyn jälkeen olo alkoi olla kuin japanilaisella pallokalalla ennen sushimestarin veistä.

Kaivelin muistini lokeroista vanhoja hyviä keinoja, ja aloin muistelemaan joskus olleeni innokaskin paastoaja. Joten eikun tuumasta toimeen!

Olen elämäni aikana paastonnut varmaan arviolta kymmenen kertaa, 5-16 päivän pituisia jaksoja. Yleensä mehuilla (juu, palmusiirappiakin on kokeiltu), tai muilla paastoon tarkoitetuilla valmisteilla. Pitempiin paastoihin olen aina lisännyt suolattomien liemien nauttimisen. Kaksi viikkoa syömättä voi kuulostaa hurjalta, mutta korostetaanpa tässä vielä muutamaa asiaa:

- Paasto ei ole keino laihduttaa, joka näin luulee tulee pettymään.
- Ei ikinä, ei ikinä, tule paastota pelkällä vedellä. Ihminen kun ei elä pyhästä hengestä, vaikka jotkut niin väittävätkin.

Joten aloitin siis viime viikolla tyhjentämään jääkaappia, ja hankkimaan tilalle kasvis- ja hedelmämehuja. Täällä ei ole juurikaan tarjolla mitään valmispaastopaketteja, mutta muistellen menneisyydestä, ja tarkastamalla suosituksia netistä sain kasaan itseäni tyydyttävän setin. Tarkkana piti olla mm. mehujen energiapitoisuuden kanssa (mielellään ei lisättyä sokeria, mutta energiaa pitää silti saada riittävästi). Koitin myös vältellä makeutusaineilla ja tarpeettomilla lisäaineilla höystettyjä valmisteita. Tarkoitushan on puhdistaa elimistöä, ei myrkyttää sitä lisää. Mehujen lisäksi hommasin jos jonkinlaisia yrttiteitä.

Hieman jäi silti ihmetyttämään miksi paasto-ohjeissa kielletään vihreä tee? Jotenkin sitä luulisi, että lehdistä kuumassa vedessä liotettu vihreä tee sitä nyt vasta olisikin haitatonta. Mutta ilmeisesti näin ei ole. Sain myös muistutuksen, että happamia valmisteita tulisi välttää paaston alussa, joten appelsiinimehu jäi odottamaan tulevia päiviä. Mieleen muistui myös että juomat tulisi nauttia huoneenlämpöisinä, joten jätin mehut suosiolla pöydälle. Jouduin myös kertaamaan mitä suoliston puhdistamisesta oli neuvottu. Glaubersuolaa en lähtenyt etsimään, vaan totesin että paikallinen laksatiivinen yrttitee ajakoon saman asian.

Nyt sitä ollaan oltu viikonloppu paastolla. Lisäksi ennen paastoa pidin yhden valmistautumispäivän. Ollaanpa nyt ihan rehellisiä, jos nyt ei ole mikään syömäpuikko, niin ensimmäiset päivät sujuvat aivan vaivattomasti. En usko että kellään tekisi tiukkaa olla syömättä muutamaan vuorokauteen. Olen käynyt salilla ja juoksemassa tavalliseen tapaan, ja olo on ollut aivan yhtä energinen kuin aikaisemminkin. Juoksulenkin jälkeen palautuminen kesti ehkä inan kauemmin kuin yleensä. No, sitä sanotaankin että kolmas päivä on ensimmäinen vaikea päivä. Alkaa olla nälkä ja ketuttamaan. Katsotaan kuinka blondin käy.

Leshan, Grand Buddha

Toisena päivänä karautimme autolla viereiseen kylään (noin 170 000 asukasta) Leshaniin, joka oli noin kahden tunnin automatkan päässä Chengdun keskustasta.

Leshan sinällään ei ole kummoinenkaan teollisuuskaupunki, mutta siellä sattuu sijaitsemaan maailman suurin Buddha. Buddha on puoliksi istuvassa asennossa ja varpaista päähän mitattuna sen korkeus on 71 metriä. Muita merkittäviä nähtävyyksiä Leshanissa ei sitten olekaan.

Leshan downtown.

Buddhan ympärille on rakennettu suljettu puisto. Itse Buddha sijaitsee aivan joen rannassa, ja joelta käsin Buddhasta saakin parhaan kuvan. Puiston alueella on mm. kalliokaiverruksia, temppeleitä ja vanha pagoda.

Dragon well.

Nähdäkseen Buddhan läheltä on maksettava pääsymaksu puistoon. Itse päädyimme yhdistelmätikettiin, jolla pääsimme sisälle puistoon ja veneellä joelle.

Tour boat deck.

Joelta käsin paljastuivat myös maalla näkymättömissä olevat Buddhan vartijat. Veneet lähtevät molemmilta puolin jokea, ja asettuvat vuoron perään joelle Buddhan eteen noin 10 minuutiksi, jonka aikana jokainen voi ottaa pakolliset valokuvat patsaasta.

Da Fo - Grand Buddha.

Vene-ajelu kesti kokonaisuudessaan yllättävän kauan, ja kun suuntasimme puistoon oli kello jo jonkin verran iltapäivän puolella. Kiinalaiseen tyyliin puistossa oli selvä reitti, jota pitkin kaikki kulkivat. Joten eikun jonossa muiden matkaajien kanssa kipuamaan huippua kohti!

Smiling Buddha.

There goes law and order. Or maybe just order.

Buddhan rakennusprojekti alkoi vuonna 713, ja sen suunnitteli munkki Haitong. Patsas valmistui 90 vuotta myöhemmin, hänen kuolemansa jälkeen. Puistossa oli esillä luola jossa munkkien väitetään asustaneen. Patsas haluttiin rakentaan suojelemaan paikallisia veneilijöitä ja kalastajia, ja se rakennettiin joen varrelle kohtaan, jossa monet vesillä liikkujat olivat hukkuneet. Virtaus patsaan edessä on erityisen voimakas.

Monk Haitong.

Haitong's bed.

Nousu ylös oli lyhyt, mutta päästessämme huipulle eteemme avautui puolen jalkapallokentän kokoinen kiemurteleva jono. Ja asiaa tarkastellessamme havaitsimme, että jono jatkui vielä hieman ylempänä Buddhan pään toisella puolella.

Buddhan päästä varpaisiin vievä portaikko oli kapea, mutkitteleva ja jyrkkä, ja kiinalaiset viisaasti rajoittivat sillä kulkijoiden määrää. Jonkin aikaa tilannetta seurattuamme totesimme, ettei jono liikkunut 20 minuuttiin laisinkaan, joten edessä olisi vähintään kahden tunnin jonotus, ennen kuin pääsisimme edes aloittamaan laskeutumisen.

Way to see Buddha.

Päätös oli helppo, ihmettelimme Buddhaa ylhäältä käsin tovin, ja nautimme puiston muista nähtävyyksistä. Buddhan varpaat jäivät tällä kertaa kokematta, mutta vietettyämme reilun tunnin puistossa jatkoimme matkaa tyytyväisinä kohti uloskäyntiä.

Pagoda.

Leshanista ei paljon Buddhaa lukuunottamatta tullut kokemuksia. Ostimme joitakin tulijaisia ja matkaeväitä vielä turistikojuista, ja kokemukset olivat Chengdun suuntaiset. Mehu maksoi 2 yuania ja sipsipussi 3 yuania. Sen minkä ne maksavat kaikkialla muuallakin - kiinalaisille. Ja taaskin pakolliset turistikrääsän myyjät kiersivät meidät kaukaa, ja keskittyivät myymään rukoilunauhoja kiinalaisille. Emme ehkä kuuluneet potentiaaliseen kohderyhmään.

Viimeistä iltaa ja onnistunutta matkaa juhlimme hotellin baarissa siihen asti kunnes filippiinobändi alkoi toivottelemaan baarin ainoille asiakkaille hyviä öitä...

Elusive panda

Kiinan kansallismaskotti on saanut kauan huomiota osakseen harvinaisuutensa vuoksi. Viimeiset luonnonvaraiset pandat elelevät Sichuanin katoavissa bambumetsissä. Pandaan pääsee kuitenkin tutustumaan jokaisessa itseään kunnioittavassa kiinalaisessa eläintarhassa. Yleensä karussa pienessä betonikopissa, jossa panda makaa liikkumattomana paikallaan milloin ei syö kopin keskelle tiputettuja bambuja. Joten pandaa ei ole vaikea nähdä. Onnellista pandaa taas saa Kiinassa hakemalla hakea.

This is not food.

Mutta mennäänpä hieman syvemmälle pandan sieluun. Panda oli siis kuolemassa sukupuuttoon, koska sen mutustama bambu on katoamassa hakkuiden seurauksena. Toisaalta, jos eläimille voisi myöntää Darwin palkintoja, olisi tämä mustasilmä kyllä jonossa ekana. Kiinan noin 300 bambulajista panda syö 20 lajia. Lisäksi pandat eivät viihdy lajitovereidensa seurassa, vaan pitävät itsellään laajaa reviiriä. Lisäksi pandaa ei juurikaan haluta, ja se on erittäin nirso kenen kanssa hommiin ryhtyy.

Jos asiat mättävät vähänkin, niin urosten halut lopahtavat, ja karvakasat keskittyvät naaraiden vekottelun sijaan löhömään perseellään ja mutustamaan bambua. Joten jos sellainen ihme tapahtuisikin, että luonnossa urospanda naaraaseen törmäisi oikeaan aikaan vuodesta, olisi erittäin todennäköistä että jommalla kummalla olisi päänsärkyä, ja hommat jäisivät sikseen. Välillä tuntuu että joidenkin lajien aika kuolla sukupuuttoon on vain tullut. En minä dinosauruksiakaan kaipaa.

No, mutta siis takaisin kiinalaisiin pandoihin. Johtuen edellä mainituista seikoista pandat ovat siis kuolleet nälkään Kiinan bambumetsissä jo jonkin aikaa, eikä pandojen lisääntyminen vankeudessa ole historiassa oikein ottanut onnistuakseen. Mutta onneksi meillä on kiinalaiset!

Kiina on perustanut kymmeniä panda reservaatteja maan eteläosiin. Näillä mailla bambujen hakkaaminen, ja kaikenlaiset luontoa tuhoavat toimenpiteet on kielletty. Samaan aikaan kun maailman eläintarhat raapivat päätään haluttomien pandojen kanssa, Chengdun pandalassa on laitettu töpinäksi.

Some panda action.

Joka syksy täällä syntyy kymmeniä pandoja, usein myös luonnossa harvinaisia kaksosia. Kynttiläillallisten ja romanttisen musiikin sijasta täällä uskotaan keinohedelmöitykseen. Jollei pandoja nappaa, niin pannaan nappaamaan. Eivätkä kiinalaiset jätä mitään sattuman varaan. Syntymän jälkeen pikku pandat otetaan ihmisten huomaan. Luonnossa panda naaras saa harvoin kaksosia, ja niin tapahtuessa toinen poikanen kuolee jo pienenä. Naaras huolehtii vain yhdestä poikasesta kerrallaan. Kiinalaiset ovat vapauttaneet naaraspandat tästäkin vastuusta, ja pandalassa poikasilla on hoitajat.

Näiden toimien ansiosta pandojen lukumäärä on saatu lyhyellä aikavälillä kasvamaan, mutta vieläkään tavoitteena olevaa kannan moninkertaistumista ei ole saavutettu.

Mutta jos jossain pandan haluaa nähdä, niin paikka on Chengdun pandojen tutkimus- ja kasvatuskeskus. Täällä pandojen olot ovat tavallisia eläintarhoja paremmat. Mikä myös näkyy pandoista. Pandat liikkuvat enemmän, ja nuoret aikuiset sekä poikaset leikkivät keskenään.

Threesome.

Koska visiittimme oli keväällä, olivat viime syksyn pennut jo aika isoja. Mutta jos vierailee keskuksessa syksyllä, pääsee seuraamaan vastasyntyneiden poikasten puuhia. Keskuksen pandat ovat adoptoitavissa, ja keskus ottaa vastaan lahjoituksia. Adoptoijat ja lahjoittajat pääsevät yhteiskuvaan pandan kanssa. Koitimme selvittää tarvittavan lahjoituksen suuruutta, mutta englanninkielistä palvelua ei visitor centrestä tai info-numerosta saanut. Tyydyimme siis ihailemaan pandoja etäältä.

Yummu.

Pandat ruokitaan aamuisin noin klo 9 aikoihin. Tämän jälkeen ne ovat parhaiten näkyvillä ja aktiivisimmillaan. Iltapäivän edetessä pandat vetäytyvät lepäilemään puskiin, ja niitä on mahdotonta aitausten reunoilta nähdä. Hieman vanhentuneen tiedon mukaan pandalassa asustelisi noin 50 pandaa, joista onnistuimme aikaisen vierailu ajankohtamme takia näkemään suurimman osan.

Me too!

Come on, let share it!

I want to swing too!

This is so not going to end well...

Told you so!

Aaaah, much better!

Aikuiset pandat olivat rauhallisempia ja keskittyivät bambun syömiseen. Nuoret aikuiset olivat vielä keskenään samoissa aitauksissa, ja ruokailu tuntui jatkuvasti unohtuvan leikkimisen tieltä. Viime syksyn pennut olivat kaikki samassa aitauksessa hoitajien kanssa, jotka ruokkivat pandoja nestemäisellä ravinnolla. Reippaimmat pennut harjoittelivat jo bambujen jyrsimistä.

After swinging...

...playing...

...teasing...

... and eating...

...it is time to take a nap

Jättiläispandojen lisäksi alueella oli muutama aitaus varattu pikku pandoille (lesser panda). Aina yhtä söpöt karvakasat eivät kuitenkaan pandan poikasten jälkeen enää olleet yhtä säväyttäviä. Mutta edelleen söpöjä!

Me? LESSER panda!?

Kyytiä kysellessämme hotellista meille oli ehdotettu auton vuokraamista yhdeksi päiväksi, jonka aikana voisimme vierailla pandalassa ja Leshanilla. Tulimme kuitenkin viisaasti siihen päätökseen, että kun kerran pandoja ja buddhaa olemme tulleet katsomaan, niin haluamme antaa niille aikaa kunnolla. Päätös osoittautui oikeaksi. Vaikkei pandala ole suuren suuri (ehkä Korkeasaaren kokoinen), niin aktiivisia pandoja seuratessa 4-5 tuntia hurahtaa nopeasti.

Ensimmäinen päivä Chengdussa kului siis tämän karhukissan (xiongmao) parissa. Toisen päivän tavoitteena oli päästä ihailemaan maailman suurinta Buddhaa.

Chengdu, Sichuan

Viime viikonloppuna 5.4. oli kansallinen hautojen lakaisu juhla. Tämän johdosta perjantai oli kansallinen vapaapäivä.

Näistä keväisistä maisemista lakaisin itseni pitkäksi viikonlopuksi sisämaahan Sichuanin maakunnan pääkaupunkiin, Chengduun.

Sichuan on kansainvälisesti kuuluisa tulisesta ruuasta. Toinen tulisen ruuan kehto on Kiinassa Hunanin maakunta. Mutta nyt siis koeteltiin makunystyröitä Sichuanilaisen ruuan kanssa. Tulisen ruuan lisäksi Chengdu on kuuluisa pandoista. Sichuanin mailla elelee viimeiset luonnonvaraiset tämän lajin edustajat.

Luonnonvaraisia pandoja ei kannata toivoa löytävänsä, mutta Chengdun alueella toimii niin panda reservaatti, kuin myös pandojen tutkimus- ja kasvatuskeskus. Viimeksi mainittu on turistien suuressa suosiossa, ja oli meidänkin matkaohjelmassamme. Pandoista enemmän myöhemmin.

Chengdu on noin 5 miljoonan asukkaan kaupunki, joka sijaitsee inan etelämpänä kuin Shanghai, joten saimme nauttia lämpimistä (25-30 astetta) kevät keleistä koko reissumme ajan. Vaikka Chengdu on yksi sisämaan vilkkaimmista lentolinkeistä, ei kaupunki juuri kansainvälisyydellään voi kehuskella.

Chengdussa on kait olemassa pieni expattiyhteisö, mutta mitään merkkejä ulkomaalaisten asukkien vaikutuksesta emme visiitillämme nähneet. Länkkäribaareissa ei ollut muuta jälkeä länsimaalaisista, kuin paikan joskus pystyttäneen hemmon nimi.

Shopping street.

Päätimme lähteä etsimään merkkejä länsimaalaisuudesta (teki siis mieli skumppaa) paikallisesta Carrefourista. Noh, olisihan se pitänyt tajuta, että vaikka Shanghain Carreihin on kahden vuoden sisällä tullut laajat valikoimat tuontijuomia, ei se tarkoita että asia näin olisi muualla maassa. Löysimme itsemme ihmettelemästä paikallista King olutta kiinalaisen myyjän koittaessa myydä meille Harbinia.

Illalla lähdimme etsiskelemään paikallisia makunautintoja. Varsinaisia baarikatuja ei meille oltu osattu hotellista suositella, joten suuntasimme karttaan merkitylle night leisure alueelle. Jo kaukaa tiesimme olevamme oikeilla jäljillä kun joen toisella puolella vilkkuivat stropot, ja neon valot loistivat kymmenissä eri väreissä.

Night leisure street. Yes, there is also food.

Kortteli oli varustettu kiinalaisilla ruoka- ja karaokepaikoilla (osa ulkoilma). Hetken kierreltyämme tajusimme ettei mistään löydy kuvallista, saati englanninkielistä menua. Päädyimme tuliseen hot potiin, josta Chengdu on kuuluisa. Lisäksi näin ruokien osoittelu viereisistä pöydistä olisi mahdollista.

Meitä ei kuitenkaan olisi ravintolaan haluttu. Ilmeisesti tarjoilijat olivat sitä mieltä ettei meistä kiinaa osaamattomina ole muuta kuin harmia. Kun emme lukuisista vihjeistä huolimatta suostuneet poistumaan, niin paikalta löytyi asiakkaiden joukosta englantia hieman puhuva mies, jolle selvitimme että haluamme pöydän, juomista ja ruokaa.

HOT pot.

Asiat alkoivat rullaamaan ja saimme osoittelemalla mitä halusimme, ja hieman muitakin ruokalajeja. Sanoisin että erittäin tulista ja maukasta. Vaikka blondin makuaisti on erittäin harjaantunut tuliseen ruokaan, jossain vaiheessa ateriaa oli pakko turvautua paikallisten keinoihin, pähkinäsoijamaitoon. Huh, kun auttoi.

Peanut soya milk. I recommend.

Ruuan tulisuus ei kuitenkaan päässyt yllättämään, mikä pääsi, oli ruuan öljyisyys. Nyt voi ihmetellä miten kiinalainen ruoka voi olla enää öljyisempää kuin se yleensä on. Mutta kylläpä vain voi. Esimerkiksi sen sijaan että hot potista nostettaisiin ruuat kippoon jäähtymään, ja popsittaisiin siitä parempii suihin, niin meille annettiin ainoastaan kulhot puolillaan öljyä. Muistin kätköistä kaivelimme, että öljy on tarkoitus maustaa. Ja koska suoraan kiehuvasta öljystä ei tee mieli suuhunsa sapuskaa mättää oli ruuat pakko liottaa öljykipossa ennen mutustamista. Noh, sisäinen kolestroli- ja verenpainepeikko kehoitti hakemaan muuta vaihtoehtoa, joten tyhjennettyämme muutaman lautasen aloimme käyttämään niitä ruuan laskualustana.

Mutta vielä hieman mausteista. Chili on tietysti se millä ruoka Sichuanissa aina maustetaan. Sen lisäksi paikalliseen maustepöytään kuuluu etikka (ehdoton suosikkini), korianteri (toinen kestolempparini), suola, sokeri, arominvahvike (epäilisin MSG:tä) ja osterikastike (josta pysyn aina kaukana). Ja täytyy tunnustaa, jäin hieman kaipaamaan runsaalla lurauksella etikkaa, parilla ruokalusikallisella tuoretta korianteria ja hyppysellisellä sokeria sekä arominvahviketta vahvistettua öljykippoani. Vaikka en ole valmis uittamaan kaikkea siinä, niin toi pikku dippi kivan mauan lihaan. Mistähän se johtuu että mielestäni Suomessa tarjotaan vain mautonta mössöä... (vihje: muista chilin riippuvuutta aiheuttavat vaikutukset ja mieti MSG:tä)

Sichuan fast food. Minced pork, noodles, chili, salt, vinegar, sugar and MSG. Yummy!

Ulkomaalaisen muisti huononee kummasti Shanghaissa. Löysin itseni närkästyneenä kiinalaisten ennakkoluuloisesta asenteesta. Ravintolat eivät halunneet meitä sisälle, mainosten jakajat kiersivät meidät kaukaa ja myyjät eivät halunneet tulla lähelle. Ihan kuin en olisi osa tätä yhteiskuntaa. Asiat joita kaupasta etsin, eivät olleet saatavilla.

Samaan aikaan koin jotain mikä Shanghaissa on jo menetetty kauan aikaa sitten. Kukaan ei jaksa tosissaan koittaa rahastaa tai huijata laowaita. Taksikuskit eivät edes lähde neuvottelemaan hinnoista, vaan mittarilla mennään. Kaupustelijat eivät osaa pyytää tähtitieteellisiä hintoja. Pullo mehua on 2 yuania, kuten se on kiinalaisellekin. Rannerengas on 5 yuania, kuten se on kiinalaisellekin. Toisaalta ehkä ympäri mennään, ja vielä joku päivä Shanghaissa päästään siihen tilaan että voimme hylätä nimityksen laowai, ja kaikkia kohdellaan tasapuolisesti. Nothing's lost forever.

Suosittelen matkaa Chengduun kaikille jotka asuvat Kiinassa. Turisteille en niinkään. Chengdun nähtävyydet rajoittuvat pandoihin, ja viereisen Leshanin maailman suurimpaan Buddha-patsaaseen. Mutta varsinkin Shanghaissa asuville se voi olla ihan paikallaan oleva muistutus kuinka paljon asiat ovat muuttuneet. Siis jos nyt ylipäätänsä haluaa kokemuksia siitä millainen Kiina muualla on. Matka Shanghaista Chengduun tuntui melkein samalta, kuin aikoinaan matka Suomesta Shanghaihin. Tervetuloa Chengduun ja menneisyyteen.