Leshan sinällään ei ole kummoinenkaan teollisuuskaupunki, mutta siellä sattuu sijaitsemaan maailman suurin Buddha. Buddha on puoliksi istuvassa asennossa ja varpaista päähän mitattuna sen korkeus on 71 metriä. Muita merkittäviä nähtävyyksiä Leshanissa ei sitten olekaan.
Leshan downtown.
Buddhan ympärille on rakennettu suljettu puisto. Itse Buddha sijaitsee aivan joen rannassa, ja joelta käsin Buddhasta saakin parhaan kuvan. Puiston alueella on mm. kalliokaiverruksia, temppeleitä ja vanha pagoda.
Dragon well.
Nähdäkseen Buddhan läheltä on maksettava pääsymaksu puistoon. Itse päädyimme yhdistelmätikettiin, jolla pääsimme sisälle puistoon ja veneellä joelle.
Tour boat deck.
Joelta käsin paljastuivat myös maalla näkymättömissä olevat Buddhan vartijat. Veneet lähtevät molemmilta puolin jokea, ja asettuvat vuoron perään joelle Buddhan eteen noin 10 minuutiksi, jonka aikana jokainen voi ottaa pakolliset valokuvat patsaasta.
Da Fo - Grand Buddha.
Vene-ajelu kesti kokonaisuudessaan yllättävän kauan, ja kun suuntasimme puistoon oli kello jo jonkin verran iltapäivän puolella. Kiinalaiseen tyyliin puistossa oli selvä reitti, jota pitkin kaikki kulkivat. Joten eikun jonossa muiden matkaajien kanssa kipuamaan huippua kohti!
Smiling Buddha.
There goes law and order. Or maybe just order.
Buddhan rakennusprojekti alkoi vuonna 713, ja sen suunnitteli munkki Haitong. Patsas valmistui 90 vuotta myöhemmin, hänen kuolemansa jälkeen. Puistossa oli esillä luola jossa munkkien väitetään asustaneen. Patsas haluttiin rakentaan suojelemaan paikallisia veneilijöitä ja kalastajia, ja se rakennettiin joen varrelle kohtaan, jossa monet vesillä liikkujat olivat hukkuneet. Virtaus patsaan edessä on erityisen voimakas.
Monk Haitong.
Haitong's bed.
Nousu ylös oli lyhyt, mutta päästessämme huipulle eteemme avautui puolen jalkapallokentän kokoinen kiemurteleva jono. Ja asiaa tarkastellessamme havaitsimme, että jono jatkui vielä hieman ylempänä Buddhan pään toisella puolella.
Buddhan päästä varpaisiin vievä portaikko oli kapea, mutkitteleva ja jyrkkä, ja kiinalaiset viisaasti rajoittivat sillä kulkijoiden määrää. Jonkin aikaa tilannetta seurattuamme totesimme, ettei jono liikkunut 20 minuuttiin laisinkaan, joten edessä olisi vähintään kahden tunnin jonotus, ennen kuin pääsisimme edes aloittamaan laskeutumisen.
Way to see Buddha.
Päätös oli helppo, ihmettelimme Buddhaa ylhäältä käsin tovin, ja nautimme puiston muista nähtävyyksistä. Buddhan varpaat jäivät tällä kertaa kokematta, mutta vietettyämme reilun tunnin puistossa jatkoimme matkaa tyytyväisinä kohti uloskäyntiä.
Pagoda.
Leshanista ei paljon Buddhaa lukuunottamatta tullut kokemuksia. Ostimme joitakin tulijaisia ja matkaeväitä vielä turistikojuista, ja kokemukset olivat Chengdun suuntaiset. Mehu maksoi 2 yuania ja sipsipussi 3 yuania. Sen minkä ne maksavat kaikkialla muuallakin - kiinalaisille. Ja taaskin pakolliset turistikrääsän myyjät kiersivät meidät kaukaa, ja keskittyivät myymään rukoilunauhoja kiinalaisille. Emme ehkä kuuluneet potentiaaliseen kohderyhmään.
Viimeistä iltaa ja onnistunutta matkaa juhlimme hotellin baarissa siihen asti kunnes filippiinobändi alkoi toivottelemaan baarin ainoille asiakkaille hyviä öitä...
No comments:
Post a Comment