Manilan nähtävyydet 1

LP ja Wikitravel soimaan, ja tarkastamaan mistä kaikesta ollaan jääty paitsi viime visiitillä. Keskipäivän porotusta suojaan päätettiin livahtaa Ayala keskuksessa sijaitsevaan museoon. Tämä hoitakoon myös matkan pakkomuseon viran.

Ayala museum.

Museo koostui neljästä eri kerroksesta, ylimpänä aina vaihtuva näyttely. Nyt vuorossa oli Filsuista löydetyt historialliset korut ja koriste-esineet. Kolmas kerros esitteli paikallisten taiteilijoiden maalauksia, toisesta kerroksesta löytyi syy miksi olin kiinnostunut juuri tästä paikasta, miniatyyrimallit Filsujen historiasta ja ekassa kerroksessa näytteillä valokuvia.

Maksoimme suht kalliin pääsymaksun ja aloitimme kierroksen neuvojen mukaan ylhäältä. Näyttelytilat kiilsivät uutuuttaa ja muutenkin puitteet olivat aika prameat. AV-tekniikkaa ei oltu säästelty. Itse esineistöä löytyi runsaasti, osa lainassa muista ulkomaisista museoista. Henkilökunta oli aktiivista, ja opasti tutkimaan tarkemmin mm. vetolaatikoita, jotka jäivät huomaamatta aluksi. Neljäs kerros oli iso, ja esineiden tutkiskelu ei ollut kauhean antoisaa.

Kolmas kerros tuli käveltyä läpi ihmetellen muotokuvamaalauksia jo edesmenneistä paikallisista. Toinen kerros ei pettänyt. Filippiinot rakastavat pienoismalleja, ja niitä rakennetaan kaikesta merkittävästä. Toinen kerros esitteli Filippiinien historiaa noin 60 pienoismallissa alkaen muinaisihmisistä päättyen 80-lukuun. Pienoismallit oli taidokkaasti tehty ja hyvä kuntoisia. Kerros tarjosi aimo pläjäyksen Filsujen historiaa, mikä osoittautui myöhemmin hyödylliseksi muita nähtävyyksiä kierreltäessä.

Pohjakerroksen modernit valokuvat eivät tuntuneet aivan istuvan museon henkeen, mutta jollakin se tila tietysti on täytettävä. Loppupäivä meni shopatessa ja Wappua juhliessa.

Hard Co...Rock Cafe.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli visiitti Rizal puistoon. Taksikuski ei aluksi ymmärtänyt minne kalpeat turistit halusivat, mutta asiaa auttoi puiston vanhan nimen Lunetan esille tuominen. Puistoon ajettiin rantatietä pitkin, joten saimme lyhyesti ihailla rantabulevardin maisemiakin.

Puistossa pällisteltävää piti olla mm. Josel Rizalin (filsujen kansallissankari) teloituspaikka, erilaisia puutarhoja, shakkikulmaus, suihkulähde ja pienoismalli Filippiineistä. Tavoitteena oli muutenkin hieman tunnustella ja haistella Manilan meininkiä luksus-alueiden ulkopuolella.

Puisto pursusi vartijoita, joiden ystävällisyys kiinalaiseen tylyyteen verrattuna tuntui lähinnä kiusalliselta. Mutta syy selvisi meille myöhemmin.

Rizal park (Luneta).

Puistokierros alkoi Rizalin teloituspaikalta. Rizalin viimeiset hetket oli ikuistettu pronssiveistoksilla, ja iltaisin teloitus ja sitä edeltävät tapahtumat käytiin läpi valoesityksen kera. Päivällä paikka oli kuitenkin rauhallinen, ja maksettuaan parinkympin pääsymaksun sai patsaita kuvata rauhassa.

Execution of Josel Rizal.

Last farewell of Rizal. Smuggled out from his prison cell.

Poistuimme teloistupaikalta ja räpsimme kuvia ympäri puistoa, kunnes huomasin shakkikulmauksen, mihin lähdimme suuntaamaan. Heti astuttuamme pelilaudoille vievälle polulle heräsivät alueen reunoille notkuvat paikalliset ja alkoivat ehdottelemaan pelaamista. Samaan aikaan kylkeeni liimautui vartija, jolloin huomasin myös puiden varjoissa pyörivät kerjäläiset. Tilanne olisi tehnyt mieli ikuistaa, mutta kameran esiin kaivaminen ei tuntunut hyvältä idealta, ja päätimme hipsiä vähin äänin pois shakkialueelta.

Riesaksi jäi yksi kappale sitkeästi passiivisena ihossa kiinni roikkuvista kerjäläisistä, josta pääsimme eroon maksaessamme pääsymaksua japanilaiseen puutarhaan. Ilmeisesti maksulliset alueet olivat kerjäläisiltä kiellettyjä.

Taas saimme vartijan kannoillemme, ja havaitsin että puutarha päättyi vilkkaasti liikennöityihin katuihin, välissä ollessa matalan aidan. Kaupustelijat alkoivat lähestymään meitä aidan toiselta puolelta, ja vartija hätisti ne matkoihinsa.

Japanese escape garden.

Istuskeltuamme romanttisesti lammen reunakivillä (minä, matkakumppanini ja 5 metrin päässä hengaava vartija), päätimme kokeilla, josko riippakivi kerjäläinen olisi jo kyllästynyt odottelemaan, ja jatkoimme matkaamme.

Puistokierroksen loppuajan tervehdimme vartijoita huomattavasti alkua innokkaammin, ja totesimme että ehkä on parempi pysyä suht tiiviissä muodostelmassa.

Olimme Manilassa kuuman ja kuivan kauden loppupuolella, joten suihkulähde ja pienoismalli Filsujen saarista kärsi hieman veden puutteesta. Puutarhat eivät olleet kaksisia, mutta puisto itsessään oli kyllä iso ja miellyttävä käyskennellä, kunhan piti mielessä missä kaupungissa nyt liikuttiin.

Fountain without water.

Philippines without sea.