Bunaken - Sukeltaminen

Fiilikset nousivat oitis kun vene irtaantui rannasta. Tuollaisessa paikassa sitä yleensä oppii muutaman asian itsestään. Sen kyllä tiesin jo entuudestaankin, etten pidä ötököistä ja likaisuudesta (no hei, vilpittömästi, kuka pitäisi?). Ja että rakastan hyvää palvelua ja sitä että on mistä valita (no hei, vilpittömästi, kuka ei rakastaisi?). Mutta huomasin kuinka eläimet voivat piristää. Parasta saarella olivat paikan koirat. Ja naapuripaikan koirat. Koiria tosiaan oli joka nurkassa. Noin yleisesti tiedän, ettei kulkukoiria ole viisasta rapsutella, mutta nyt kyseessä ei varsinaisesti olleet kulkukoirat, kaikilla koirilla oli joku omistaja. Toisaalta koirat elivät kyllä käytännössä kulkukoirien elämää. Mutta oli niitä ihanan lohdullista rapsutella. Ehkä kissani antaa tämän hetkellisen petoksen joskus vielä anteeksi.



Paikallinen koikku.

Toinen asia mikä on aina saanut minut hyvälle tuulelle on meri. Liekö sillä tekemistä asian kanssa, että olen kotoisin vanhasta satamakaupungista. Purkin ei tarvitse olla kummoinenkaan niin hauskaa on. Muutenkin vedessä polskuttelu ja sukeltelu on mielestäni kivaa. Ja nimenomaan meressä polskuttelu. Olen niitä ihmisiä joille jorpakko, kuin jorpakko on "meri". Länsi-Suomi ei kuulu Järvi-Suomeen. Joskus joku on kysynyt millaisessa kaupungissa haluaisin asua, vastasin silloin että kaupungissa missä asuu yli miljoona ihmistä, ja joka sijaitsee meren rannalla. Ei paljoa vaadittu, vai mitä? Kostea meri-ilma tuulineen on kyllä mun juttu.



Kapteeni ja Bunaken.



Savuisa maisema ei johdu ilmansaasteista, vaan Borneon metsäpaloista.

Mieliala nousi entisestään kun päästiin veteen. Varusteet ja painot tuntuivat raskailta ja hankalilta kantaa ahtaassa veneessä. Mutta vedessähän kaikki on kevyempää. Hieman pelotti ja ensimmäisillä sukelluksilla paniikki oli tuttu tunne. Olen kuitenkin erittäin ylpeä, että vaikka nielin nenän kautta vettä desikaupalla, ja silmissä kirveli suolaveden ottaessa yhteen piilareiden kanssa, pysyin pinnan alla aina koko harjoitusten ajan.

Kaikki harjoitukset tehdään Bunakenilla meressä. Allasharjoitukset, joko matalassa laguunissa, ranta vedessä tai muuten matalassa vedessä. Kurssin aluksi mietin kyllä, että jos kauhean arka on, tai vesi ei ehkä ole se omin elementti, niin sukeltaminen kannattaa aloittaa altaassa. Valita siis kurssipaikka jossa harjoitukset tehdään ensin altaassa. Veden suolaisuus on ensimmäisillä sukelluksilla pienoinen rasite, nenää, poskionteloita ja kurkkua kirvelee kunnolla. Suomessa tätä ongelmaa ei meressä ole. Toisaalta eipä ole 29 astetta lämmintä kirkasta vettäkään. Noh, tulipahan ainakin harjoiteltua yskimistä regulaattorin kanssa. Kuulema sen kanssa voi oksentaakin, ei huolta!



Paikalliset kalastelemassa.

Sukellusharrastuksen aloitus ei siis aina ole niin hohdokasta ja hienoa. Lisäksi ensimmäisten päivien järkytyksestä johtuen, olin päättänyt lähteä saarelta aikaisemmin, joten sukellusaikataulu oli tiukka. Harjoitusten lomassa pääsimme ensimmäisille "avomeri" sukelluksille. Siis menimme syvemmälle ja emme tehneet harjoituksia, vaan keskityimme katselemaan kaloja.

Itse sukeltaminen luonnistui meikäläiseltä kohtalaisen hyvin. Syvyyttä on helppo säädellä keuhkojen ilmamäärällä, väitän olevani siinä aloittelijaksi hyvä. Korvien paineen tasaamisen kanssa ei varsinaisesti ole ongelmia, viidestä metristä kymmeneen metriin joudun tekemään sitä puolen metrin välein :-(
Tämä kuulema on yleistä, että siinä syvyydessä jotkut joutuvat tasaamaan painetta jatkuvasti. Kuulun tähän joukkoon. Sanoisin myös, että maskin tyhjennys tuli rutiiniksi. Toisella sukelluksella maskin poisto harjoituksen jälkeen en saanut sitä enää hyvin paikoilleen, ja parin minuutin välein sai tyhjentää maskia. No tulipa jotain rutiinia siihenkin.
Ja ai niin, olen tosi huono laitteiden kanssa. Hassua sinällään, koska yleensä pärjään laitteiden kanssa hyvin. Aina oli joku piuha väärässä paikassa. Olen juuri niitä sukeltajia, jotka lähtisivät ilman paritarkastusta sukeltamaan venttiili kiinni (siis että ilma ei pääse reguun, lisäksi olen huono sukellusvälineiden osien nimissä).

Sanoisin Bunakenista, että vaikka se saattaa olla vaativa paikka aloittaa sukellusharrastus, niin suosittelen. Missä muualla ensimmäisten sukellusten aikana näet mustekaloja, leijonakaloja, jättiläismerikilpikonnan ja ison barracudan? Muita eksoottisuuksia, joita Bunakenilla voi nähdä ovat mm. erilaiset hait ja jättiläissmpukat. Loppujen lopuksi sukeltaminen oli kivaa, ja melkein kadutti päätös lähteä saarelta aikaisemmin. Luulen, että kyllä sukeltamisesta vielä uusi harrastus tulee. Innolla odotan, koska pääsen taas kokeilemaan sukeltamista. Koska kokeiluahan se vielä on.

Ja vielä kurssista sen verran, että resortti oli mielestäni loppujen lopuksi todella onnistunut kurssin suorituspaikka. Kouluttajamme oli loistava. Rauhallinen, osaava ja vastuuntuntoinen. Saimme mielestäni hyvän koulutuksen vastuulliseen sukeltamiseen. Kyllähän veden alla aluksi tekisi mieli koskea vaikka mitä, joten pieni moraalisaarna ja tapakasvatus ovat paikallaan. Mielestäni tälläisen lajin koulutukseen kuuluu myös se, että aina ei ole niin hauskaa, ja säännöt ovat tiukkoja. Asiat on opeteltava tekemään oikein ja turvallisesti (ei pelleilyä!). Kouluttajan pitää olla välillä tiukkanakin.



Lasku-ja nousuveden vaihtelut olivat suuria. Laskuveden aikaan rantaan ei päässyt veneellä.

Saarelle mentiin saamaan sukelluskoulutus, ja se sieltä saatiin. Ja vielä mielestäni hyvä koulutus. Majoitus oli tajuttoman edullinen, joten se oli sitten sen mukainen. Paikka on loistava reppuselkämatkailuun tottuneille, ja paljon sukeltaville (vähän maa-aikaa).
Juttelin myöhemmin samalla saarella olleiden sukeltajien kanssa, ja kyselin heidän mielipiteitään. Paikka oli kuulema loistava siinä mielessä, että sukellusten välillä pääsi maihin (totta, plussaa), eikä tarvinnut nauttia laivalounaita (noh, niiden taso kai riippuu laivasta, eikö?). Olot olivat vaatimattomat (todellakin), mutta siihen on asennoiduttava, jos haluaa majoittua edullisesti, ja sukeltaa näissä vesissä paljon. Tälläisiä trooppisten saarten resorttien bungalowit kuulema ovat.



Paikallinen paatti.

Mietin, että minusta taitaa tulla viiden tähden hotellista sukeltaja. Siis juuri niin, että lähdetään hotellista aamulla isolla veneellä sukeltamaan, ja palataan iltapäivällä hotellille nauttimaan myöhäistä lounasta. Ja sitten uima-altaalle siemailemaan cocktaileja. En näe mitään hohdokasta likaisissa askeettisissa oloissa pyörimisessä. Tai juomien hakemisesta keittiöstä, tai astioiden keittiöön viemisessä. Mitä koettavaa näissä asioissa on? Kai jokainen tekee näitä kotonaan (no okei, siis jokainen "tavallinen" pulliainen)? Kyllä budjettimatkailua on tullut harrastettua. Se aika on (onneksi) ohi. Jokainen sukellusmatkailee tyylillään.



Bunakenin kylä. Pohjois-Sulawesi on kristittyä aluetta.

Kurssi tuli kunnialla (?) käytyä läpi, ja resortin henkilökunta oli niin ystävällistä, että varasivat majoituksen mantereen puolelta.