Suosimme Indonesialaista lentoyhtiötä Garudaa, ja lento Shanghaista Jakartaan (välilasku Singaporessa) kesti kokonaisuudessaan seitsemisen tuntia.
Olin kuullut jo aikaisemmin että Indonesian kieli (bahasa indonesia) on suomalaiselle suhteellisen helppo oppia. Totesin että ainakin kieli kuulostaa todella hauskalta. Kapteenin kuulutuksia kuunnellessa mietin, että jos kone syöksyisi maahan, niin millä kielellä haluaisin kuulla kuolevani. Indonesiaksi se olisi hauskin kuulla (hati-hati!), missään tapauksessa ei kiinaksi.
Lento meni uskomattoman nopeasti. Vaikkei koneessa edes tarjoiltu skumppaa.
Jakarta oli todellakin likaisemman ja köyhemmän oloinen kaupunki kuin Shanghai. Muustakin kuin lämpötilasta huomasi että oltiin tultu etelään. Miten sen nyt selittäisin, ero on hieman kuin Suomella ja Turkilla (no okei, ontuva vertaus). Mutta, mutta...
Ihmisten iloisuus oli silmiinpistävää. Siinä missä kiinalainen on pidättyväinen ja mieluummin hiljaa, tuntuu indonesialaisella olevan koko ajan hauskaa (Taxi? Ihihihihii..., Loundry? Ihihihii..., Another GT? Ihihihhiii..., From Finland? Ihihihiii....). Mietin siinä paikallisten hihitellessä, että olisi se tietty minullakin hymy herkemmässä, jos asuisin maassa, missä lämpötila on vähintään 31 astetta ympäri vuoden ja meriveden lämpötila aina 29...
Aina on hauskaa.
Hauskaa oli huolimatta siitä, että satuimme kaupunkiin Ramadanin, muslimien paastokuukauden, aikaan. Jakarta on islamin uskoista aluetta, ja se näkyi ja kuului. Indonesialaiset ovat tosin vapaamielisempiä uskontojen suhteen kuin esim. lähi-idässä, mutta sen verran tiukat säännöt olivat, että jotkut ravintolat pitivät ovensa kiinni, ja toisissa paikoissa alkoholia ei tarjoiltu Ramadanin aikana laisinkaan (mm. Jakartan Hard Rock Cafe).
Myös hotelleissa alkoholijuomien tarjoilua oli saatettu rajoittaa.
Moskeija se olla pitää. Ja aina isompana kuin vieressä ole kirkko.
Eipä silti, paikallisten ravintoloiden drinkkilistat olivat muutenkin rajoittuneita, ja kaupoissa tuotteita myytiin todella vähän. Mm. viinejä ei kaupoista löytynyt koko reissun aikana laisinkaan (uskokaa pois, monesta kaupasta etsittiin). Olutta ja limuviinaseoksia oli yleensä hyllyssä. Jos siis haaveilet skumppaillallisista, niin ota oma pullo viimeistään lentokentältä mukaan.
Muuten mitään yhteentörmäyksiä uskonnon kanssa ei ilmennyt. Kaikki musliminaiset eivät ole hunnutettuja, ja naiset käyvät kouluja ja töissä siinä missä miehetkin. Itseasiassa Indonesiassa ei kai ole laisinkaan hunnutettuja naisia, vaan jotkut pitävät päässään huivia ja sandaalienkin kanssa sukkia. Huivien alta pilkotti kuitenkin monesti hiuksia, joten se niistä säännöistä. Muuten pukeutuminen oli länsimaista. Jakartassa vierailee paljon turisteja ja kaupungissa asustelee runsaasti expatteja, joten minkäänlaisten ihmettelyjen kohteeksi ei siellä ulkoasunsa puolesta joudu.
Allaskulttuuri ei ikävä kyllä ollut esim. Thaimaan tasoa. Vaikka kelit olisivat kyllä sallineet vesiparatiisien rakentelun. Liekö uskonnolla lusikkansa sopassa. Mutta kyllä näissäkin pooleissa polskutteli iloisin mielin. Ja hauskaa oli :-)
Hotellien suhteen valinnanvaraa löytyy. Sanoisin että sijainniltaan esim. Grand Hyatt on loistavassa paikassa. Siitä läheltä, saman kadun varrelta etelään mentäessä, löytyy useita hyvä tasoisia hotelleja. Shoppailuun, ruokailuun ja sekalaiseen nähtävyyksien kiertelyyn suosittelen hotellin valitsemista tuolta alueelta. Ja samalla suosittelen pientä huoneen upgradausta. Nyt kun siihen kerrankin on varaa. Indonesiassa hienojenkin hotellien sviitit ovat keskituloisen suomalaisen kukkarolle sopivia. Joten unohda pakettimatkat, joissa standardihuoneesta (superior/deluxe) nyhdetään moninkertainen hinta, ja kokoa matkasi itse. Pieni luksus on aina kivaa :-)
"Hotellikadun" korkeat rakennukset.
Sama katu, eri aika ja paikka.
Toinen kokemukseni mukaan ok sijainti hotellille on rannalla, Ancol Dreamlandissä. Siis suljetulla huvittelualueella. Jos haluaa vierailla tuon alueen nähtävyyksissä, niin kannattaa harkita majoittumista hotelleihin, jotka sijaitsevat siellä. Vaikka liikkuminen Jakartassa on helppoa, on se myös aikaa vievää. Itse totesin, että mukava yhdistelmä oli majoittua muutamaksi yöksi Ancol Dreamlandiin ja kierrellä sen alueen nähtävyydet, ja sitten siirtyä keskustan hotelliin.
Kuva Ancol Dreamlandistä otettuna. Ranta oli valjastettu huvittelualuetta lukuunottamatta teollisuuden käyttöön.
Joskus sisustuselementit menivät yli hilseen. Oliko maljakossa kituvien/kuolevien kalojen tarkoitus olla kivoja? Saisinko huonepalveluun, voisiko joku tulla vaihtamaan maljakkokalani uusiin...
Asioiminen Jakartassa oli helppoa. Kauppojen myyjät, ravintoloiden tarjoilijat, taksikuskit jne. kaikki puhuivat hieman englantia. Ainakin enemmän kuin vastaavissa ammateissa Shanghaissa olevat henkilöt. Ja jollei yhteistä kieltä aina löytynyt, niin yritys ymmärtää oli kova. Ja vaikkei aina olisi ymmärtänyt, niin hauskaa oli.
Jakartassa turisti liikkuu taksilla. Jep. On siellä kait jokin julkinen liikenne olemassa mutta, mutta...
Jakarta on niitä kaupunkeja joissa ei ihan kaikkialle kannata nokkaansa turistina työntää. Heti hotellien takaa löytyy paikallinen slummialue, jossa puhtaasta vedestä, jätehuollosta tai sähköstä tuskin on tietoa. Pimeys laskeutuu siinä kuuden aikaan illalla, ja sen jälkeen on todella pimeää. Ei pelkästään se, että vieraassa ympäristössä on epämiellyttävää liikkua pilkkopimeässä, on se myös vaarallista. Jo ihan senkin takia, että et näe mihin astut. Ojia, jokia ja viemärimonttuja löytyy. Keskellä "jalkakäytävää" saattaa olla metri kertaa metri reikä, josta kun kurkkaa, vastaan tulee tyrmäävä jätteiden lemu. Metrin syvyydessä lilluu kaikki mikä viemäristä alas menee. Siellä ei tee mieli käväistä yöuinnilla.
Jakartassa löytyy myös äärimmäistä köyhyyttä, joka ajaa ihmiset epätoivoisiin tekoihin. Rikollisuuden lisäksi kerjäläiset saattavat olla epämiellyttävän sinnikkäitä. Ja Jakartan slummeissa huumeongelma on todellinen. Kadulla tajuttoman näköistä ihmistä ei ehkä kannata mennä herättelemään. Huumeiden käyttö on varmasti ongelma kaikissa sosiaaliluokissa, mutta köyhien (kodittomien?) käyttäjien osalta se näkyy arvaamattomana käytöksenä kaduilla. Turistille järjen käyttö on suositeltavaa.
Viime vuosiin asti on kai ollut mahdollista autoilla Jakartassa itsekin. Siis jos siellä on asunut. Nykyisin kaupunki lähialueineen kuuluu siihen expateille auto plus kuljettaja kategoriaan.
Liikenteen kaoottisuuden lisäksi autoiluun ei houkuta paikallinen katuoikeus. Jos esim. sattuisit tappamaan ihmisen autollasi, huonoimmassa tapauksessa jonkun lapsen, niin paikalle nopeasti kertyvä vihainen väkijoukko voi hyvin tappaa sinut. Ja se on paikallisen oikeuskäsityksen mukaan ok. Jos siis joudut tälläiseen ikävään onnettomuuteen, niin kaasuta kiireen vilkkaan poliisiasemalle. Ei mitään autosta poistumista/uhrin tarkistamista.
Jos siis asut maassa, niin kuljettaja plus auto on hyvä ratkaisu. Turistina käytä taksia. Tasokkaimmat taksit ovat blue bird (sininen)/silver bird (musta) takseja. Tasokkaiden keskustahotellien pihoissa näitä näkee parkissa, ja taksia tilatessasi voit määrittää minkä auton haluat. Lintuyhtymältä voi myös tilata limusiinikyydin. Muuten tavalliselle tallaajalle suosittelen blue birdiä (silver bird on jo hienompi ja kalliimpi vaihtoehto). Nämä autot veloittavat mittarin mukaan, ja ovat muutenkin luotettavia. Toki "lintuja" ei ole läheskään aina saatavilla, joten silloin täytyy taksien kanssa neuvotella hinnoista. Keskustan alueella kun liikutaan, niin taksan pitäisi pysytellä jossain 10 000-40 000 välillä (verrattu blue birdin mittarihintaan). Turistilta voidaan silti pyytää ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä joten tarkkana, tarkkana.
Mikä on vielä hyvä varmistaa, varsinkin hämärällä keskustassa liikuttaessa, on auton ovien lukitus. Expattien yksityiskuskit ja lintuautot laittavat ovet automaattisesti lukkoon, kun lähdetään ajamaan (esim. kerjäläiset tunkevat liikennevaloissa autoon sisään).
Toki esim. keskustan "hotellikadulla" voi talsia turvallisin mielen. Järki käteen.
Huomioitava on myös, että jos haluaa saada kyydin Ancol Dreamlandiin niin alueelle päästäkseen on maksettava "tietulli". Jotain 10 000 rupiaa/henkilö ja auto. Jos majoitut alueelle saat hotellista ilmaiseen liikkumiseen oikeuttavia kuponkeja (muista ottaa myös kuskille!). Ensimmäisellä kerralla sisään ajettaessa ei niitä tietenkään turistilla ole, joten hyvä tapa kerätä rahaa. Tietulli on vielä aikasta iso, sillä mm. moottoritien käytöstä peritään noin 7000 rupiaa, jolla auto ja kaikki matkustajat pääsevät huristelemaan motarilla. Jäi siis hieman kaivelemaan...
Noh, 10 000 rupiaa on siis noin 1 euro.
Jakarta pohjoisesta etelään. Kuva otettu Ancol Dreamlandistä. Kuvassa näkyvä kaari on Dreamlandin "rahastusportti".
Jakartassa voi leikkiä rutiköyhän lisäksi upporikasta. Sinne asti täytyi mennä ennen kuin suomalainen blondi näki ensimmäisen kerran Nokian huippukalliita Vertu-puhelimia. Puhelimia kaupataan samassa kauppakeskuksessa missä Hard Rock Cafe sijaitsee. Jos siis haluaa käydä kuolaamassa lasivitriinissä olevia puhelimia. Noin 20 000 eurolla irtoaa varmasti jo puhelin kotiinvietäväksikin. Ja hauskaa on :-)
No comments:
Post a Comment