Yhdestä nähtävyydestä oli sanottu, että jollei mitään muuta keksi niin menee sitten vaikka sinne. Kyseessä on kaupungin tunnusmerkki, Monas-torni (National Monument). Noh, se hetki kun muuta ei keksitty tuli siinä muodossa, että pakollinen vatsatauti tuli kärsittyä Jakartassa, jolloin jokin lähellä oleva ja nopeasti käytävä nähtävyys nousi arvoasteikolla. Tornin "liekki" on kullattu. Paljon kultaa, 35 kg. Aihe saattaa hieman hiertää köyhää kansaa, mutta onhan se hieno torni. Indonesian poliittinen historia (ja nykypäivä?) on täynnä samankaltaisia, ja vieläkin räikeämpiä, valtion varojen väärinkäytöksiä. Noh, ei tornista oikein irronnut muuta kuin kivat näköalat. Ja matkaan tornin juurelta tuppaantunut "pakko-opas". Siis joku paikallinen, joka vaanii turisteja ja lyöttäytyy niiden seuraan "vaivihkaa". Opas alkaa sitten kertoa sekalaisia tietoja alueesta ja nähtävyydestä. Ja jossain vaiheessa tietysti pyytää rahaa. Noh, nämä ketut tietävät kyllä pelin hengen, ja heille voi sanoa suoraan ettei ole kiinnostunut, eikä aio maksaa heille mitään, hei, hei. Toisaalta muutamalla tonnilla (kymmeniä senttejä) voi saada jotain mielenkiintoista tietoakin. Ei välttämättä nähtävyydestä, mutta näiden velikultien omasta elämästä. He kun ovat usein tulleet maalta, toisilta saarilta, Jakartaan. Kyllä hyvästä tarinasta aina vähän voi maksaa.
Monas.
Indonesialainen ruoka on hyvää (nam!). Tietysti menu vaihtelee laidasta laitaan. Meren elävät ovat kuulema oikein herkullisia, mutta koska tämä blondi antaa kaikkien kalojen uiskennella rauhassa meressä, niin omaksi lempparikseni muodostui kanakeitto (Soto Ayam) ja pähkinäkastikesalaatti (Gado-gado). Tietysti kana satay-vartaat (Sate Ayam) ovat aina herkullisia. Ja varsin herkullisia ne ovat oikealla hiilloksella kypsennettyinä. Opin myös että pähkinäkastikkeilla tosiaankin on eroja. Samaa kastiketta ei sovi käyttää kanasateissa, gado-gadossa ja keittojen höysteenä. Riemastuttava on paikallinen tapa että keitot maustetaan itse, ja sitä varten pöytään tuodaan limen viipaleita, monenlaista murskattua chiliä ja muita imeliä/happamia tahnoja. Niistä saa sitten jokainen maustaa itselleen mieluisan sopan, nam, nam, nam!
Kana satayta kunnon satsi, nam!
Koska Indonesia on iso maa, et varmasti saa kahta samanlaista annosta gado-gadoa tai soto ayamia. Sisältö ja mausteet vaihtelevat alueittain (= saarittain). Turistille usein tarjotaan orginaalin paikallisen chilitahnan (Sambal) sijalle pussitettua valmis-Sambalia. Valmis-Sambal on käyttökelpoista ketsupin korvikkeena. Tulista oranssia kastiketta. Mutta pyytämällä taatusti saat "oikeaa" Sambalia, joka on murskattua tuoretta chiliä, alueittain höystettynä erilaisilla liemillä (tai ilman). Ja taas on hauskaa :-)
Soto ayamit ja Gado-gado. Plus höysteet, limeä ja sambalia. Nam!
Yksi kokeilemisen arvoinen ruokapaikka on pakko mainita. Ravintola Oasis. Paikka on siirtomaatyylisesti (Indonesiahan on ollut Hollannin siirtomaa) sisustettu. Sama henki tuntuu jatkuvan paikan menussa. Tarjotaan eurooppalaisille hieman muunneltua paikallista ruokaa hienoissa puitteissa. Ja palvelu pelaa!
Kokeilla kannattaa esim. Traditional Indonesian Rijsttafelia. 20 ruokalajin illallinen, nam, nam, nam! Jo ruuan tarjoilu on esitys. Pääruuat tuodaan yksittäisillä tarjottimilla, joita paikallisiin asuihin pukeutuneet tarjoilijattaret kantavat. Niistä saa sitten poimia itselleen mieluiset ruuat lautaselle. Tuskin paikallliset eksyvät tähän ravintolaan, mutta eurooppalaiselle se on mielestäni sallittua (ja suositeltava kokemus).
Paikallinen bändi viihdytti Oasiksessa.
Koettava oli tietysti klassikko expatti pubi, Jaya Pub. Alkuviikosta pubi oli kiinni, mutta onneksi loppuviikosta Ramadan oli jo unohdettu...
Pubi ei kai nykypäivän Jakartassa ole samassa erikoisasemassa kuin kymmenisen vuotta sitten. Silloin paikka oli Jakartan alueen expattien ehdoton kokoontumispaikka. Johtuen myös siitä, ettei pubeja länkkäreille kaupungista muuten oikein löytynyt. Nyt kuppiloita on tietysti joka lähtöön. Mutta ei Jaya pub hassumpi paikka turistille ole.
Kun näet tämän, olet jo lähellä.
Ennen matkaa luin kehoituksia nauttia Indonesiassa Bintang (Punainen tähti) olutta. Ei oikein mene jakeluun, koska Bintang ei ole mikään paikallinen erikoisuus, vaan se on Heinekenin indonesialainen brandi. Siis Heinekeniä. On sitä joskus muuallakin tullut jo juotua. Tietysti Bintang on varma valinta. Eksoottisempi olut on jo Bali Hai, mikä ei enää ollut niin meikäläisen mieleen maun puolesta.
Punainen tähti.
Koska Jakartalle aikaa oli varattu matkaohjelmassa vain viisi päivää, joutui taas tekemään valintoja. Näkemättä jäi mm. Jakarta Zoo, Mini Indonesia (Indonesialaisia taloja eri alueilta minikoossa) ja tuhannet saaret (trooppiset saaret Jakartan edustalla, missä voi polskutella). Ja varmasti paljon muutakin. Mutta hauskaa oli :-)
2 comments:
Punaista tähteä varmaan suositeltiin siksi, että aasialaiset oluet (tai ainakin kaikki Europpaan tuotavat) ovat tiskivettä muistuttavia laimeita litkuja. Toisaalta, jos hellettä on +30, ei irlantilainen ohrapuuro-stout tule varmaan ensimmäisenä mieleen.
Ihan totta, alkoholituotteita ei tietysti muutenkaan ole tarjolla kuten euroopassa. Tosin kaupoissa oli mielestäni yllättävän hyvät olut valikoimat. Matkakumppanini löysi marketista jotain ohrapuuro-stoutiakin.
Post a Comment