Mitä sulle kuuluu?

Vedän yleensä mykäksi kun joku kysyy "Mitä sulle kuuluu? Miten siellä Kiinassa menee?". Niin, miten menee? Jos takana on viikko huonoja Kiina päiviä, on fiilis aika maassa, kun taas yhdenkin hyvän Kiina päivän jälkeen rakastan elämääni Kiinassa.

Päivät ja viikot ovat tietysti kovin erilaisia. Mikään ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Jotta elämä täällä olisi täynnä kokemuksia ja elämyksiä, täytyy olla pikkuisen pirteämpi, pikkuisen sosiaalisempi ja pikkuisen aktiivisempi kuin Suomessa. Hieman kaikkea sitä mitä on vaikea olla huonon Kiina viikon jälkeen.

Ihmiset joita täällä tapaa, ovat joko juuri maahan muuttaneita, tai pian maasta pois muuttavia. Ystävyyssuhteet tuntuvat hatarilta. Ystävyydelle kun on aina tiedossa viimeinen käyttöpäivä, maasta muuttopäivä.

On siis helppo eristäytyä. Kukaan (mikään) ei herätä aamulla. Päivällä voi rauhassa linnoittautua sohvalle katsomaan telkkua. Ulkomaisia kanavia on 60, plus 60 kiinalaista, ja useat ruokapalvelut toimittavat ruokaa kotiin. Ayi hoitaa loput. Ei tarvitse puhua edes kaupan kassalle. On mukavaa jäädä sisälle. Ja todella helppo jäädä yksin.

Joten mitä mulle kuuluu? Hienoa, kiitos kysymystä! Mutta uudet kokemukset, matkat, ystävät ja harrastukset eivät tule itsestään. Kun tänne muuttaa (ilman työpaikkaa), ei ole valmista päiväohjelmaa. Ei tiedä paikkoja, eikä tunne ketään. On yksin, eikä ole mitään tekemistä. Täällä on erilaista. Ja sitä on usein vaikea kuvailla (tai kuvitella).

Ajoittain se että menee hyvin on työn takana. Siksi onkin vaikea kuunnella kateellisia tai ivallisia kommentteja "kyllä sulla varmaan onkin siellä taloudenhoitajan tehdessä kaiken tosi rankkaa". Elämä täällä voi olla ihanaa, jos jaksaa olla pirteä, sosiaalinen ja aktiivinen. Jos ei, niin voi jäädä yksin kotiin.