Tongli - vesikaupunki

Viime viikolla tuli vierailtua toisessa vesikaupungissa, Tonglissa. Zhouzhuangin vierailusta oli kulunut pari kuukautta, joten tuli verrattua kaupunkeja. Tietysti tälläisissä kohteissa vieraillessa ulkoilman lämpötilalla on osuutta viihtyvyyteen. Koska Shanghain alueelle on peruuttamattomasti hiipinyt syksy, niin syyskuun 25-30 asteen lämpötilan sijaan tämän vierailun aikana lämpötila oli 10-15 astetta. Noh, en tietenkään ollut ihan samanlaisessa vaatetuksessa liikenteessä.

Bussiliput ostettiin Shanghain stadikalta samana aamuna ennen bussin lähtöä, ja matkaan kului puolisentoista tuntia. Saapuminen Tongliin oli siinä mielessä rauhallisempi, ettei bussista noustessa kimpussa ollut yhtään kaupustelijaa. Mitä nyt matkan varrelta löytyi muutama yli-innokas (ali-työllistetty) riksakuski. Ilma oli kuitenkin sen verran viileä, ettei ajelu juuri kiinnostanut, ja suuntasimme suoraan vanhaan kaupunkiin.

Kukaan ei tuntunut olevan kiinnostunut tarkastamaan lippujamme kaupungin portilla, liekö johtunut ajankohdasta. Nopeasti huomasin, että ainakin Tonglin osalta turistisesonki näytti tältä vuodelta olevan ohi, ja kadut olivat paikallisia ja muutamaa kiinalaista turistia lukuunottamatta tyhjät.



Kaikkea kiinalaiset kopsaavatkin.

Päätimme hoitaa shoppailun alta pois, ja aloimme koluamaan kujien kojuja. Mukaan tarttui helmikoruja, huiveja ja lasiesineitä. Loistava löytö oli kojuissa paistettavat ohuet leipäset, joita löytyi suolaisina ja makeina. Suolaisista leivistä tuli uusi vesikaupunki lemppariruokani, nam!

Päästyämme kojuja täynnä olevalta kujalta keskusaukiolle, päätimme tutustua paikalliseen ravintola tarjontaan. Tarjolla oli kiinalaista, kiinalaista ja kiinalaista. Valitsimme aukion reunalta ravintolan, jossa oli entuudestaan asiakkaita sisällä. Paikan edessä olevassa kyltissä mainostettiin Tonglin paikallista ruokaa.



Keskusaukio. Tyyyyhjää.

Ilmeisesti Tonglin paikallinen ruoka tarkoitti mautonta ruokaa. Yleinen ongelma Shanghain alueella, mikä ei ole kuuluisa tulisista ruuistaan. Tee lämmitti kuitenkin kivasti, sillä sisällä lämpötila oli sama kuin ulkona. Ovet ja ikkunat olivat auki, joten ruokailu hoidettiin takki päällä.
Keskuslämmitystä ei Kiinassa paikallisten taloissa ainakaan Shanghain alueella ole, vaan lämmitys hoidetaan erilaisilla irtopattereilla- ja puhaltimilla. Tästä ravintolasta ne kuitenkin puuttuivat.

Viileän ruokailun jälkeen lähdimme kiertelemään kaupunkia. Pian tuli huomattua, ettei Tonglissa kanavia ollut niin tiuhaan kuin Zhouzhuangissa, eikä turisteille avoimia taloja juurikaan ole. Nähtävyyksien sijaan löysimme kojuja, jotka myivät käyttötarvikkeita (kiinalaisille).



Kun kojut loppuivat. Paikallista asutusta.



Kapea kuja oli jonkin sortin nähtävyys. En jäänyt jumiin.

Tongli ei mielestäni tarjonnut niin paljoa nähtävää kuin Zhouzhuang, missä aika meinasi loppua kesken. Itse pidin myös enemmän Zhouzhuangin krääsästä, joka koostui suurimmaksi osaksi kiinalaisista matkamuistoista. Tonglissa oli tarjolla enemmän feikkitavaraa, ja asukkaille suunnattua käyttötavaraa. Luonnollisesti kokemukseen vaikutti myös keli. Auringon paisteessa on kivempi kierellä katuja kuin näpit kohmeessa.