Tokio City

Japanissa oli Kiinan jälkeen helppoa sukkuloida. Ihmiset toimivat loogisesti, ja käsitys aikataulusta, laadusta ja rehellisyydestä meni omaankin jakeluuni (Kiinassa se usein ei mene). Kaupunki tuntui hieman pieneltä ja ahtaalta Shanghain jälkeen. Osittain kyseessä pilvenpiirtäjien vähyys (ehkä maanjäristysten takia?) ja kommunististen rakennusten puute. Toisaalta kaupunki oli siistimpi ja istutuksia oli enemmän. Liikkumiseen ei mennyt niin paljoa aikaa kuin Shanghaissa, mikä tukee teoriaani että Tokion keskusta on rakennettu pienemmälle maa-alueelle kuin Shanghai. Suur-Tokiossa pitäisi kait kuitenkin asua enemmän ihmisiä kuin Shanghaissa.

THE intersection in Shibuya.

Liikkuminen sujui bussilla ja metrolla. Bussilla paikallisten opastuksella, sillä eihän mitään toki englanniksi löytynyt. Metrolla ja junalla liikkuminen oli todella sekavasta verkostosta huolimatta helppoa. Mukana pitää muistaa kantaa karttaa linjoista. Joissain linjoilla, pysäkeillä tai vaunuissa merkit ja opasteet ovat vain japaniksi, joten reitit on hyvä suunnitella etukäteen. Apua voi täällä kysyä helposti jos on eksynyt, ja vaikka englanniksi neuvoja ei juurikaan irtoa, niin japanilaiset ovat kokemukseni mukaan avuliaita, hyviä ymmärtämään mitä tarkoitat vaikkei yhteistä kieltä löydykään ja loistavia piirtämään karttoja jotka länkkärikin tajuaa.

Rush hour. Stay in line.

Ajoittaisesta tungoksesta huolimatta oli liikkuminen vaivatonta. Uskaltauduin mm. yhdelle Tokion vilkkaimmista metroasemista pahimpana ruuhka-aikana. Jonotus ja metroon pakkautuminen menivät kivuttomasti, ja pääsin vielä oikealla pysäkillä metrosta uloskin. Kiinalainen töniminen, tunkeminen ja etuilu puuttui. Tämän johdosta kovassa tungoksessakin liikkuminen tuntui siedettävältä.

Same THE intersection.

Mutta...Tokiossa voi unohtaa hotellisviitit, taksisuhailut ja brunssit free flow skumpalla. Mitä iloa on asua kaupungissa missä kaikki on mahdollista, jollei mihinkään ole varaa? Tässä suhteessa Shanghai kyllä kerää pisteet kotiin. Minua lohduteltiin sillä, ettei Tokio nyt kuitenkaan ole paljoa kalliimpi kuin Helsinki, mutta kuka on sanonut että Suomen hintataso on ok? Matka meni siis pienoisessa hintashokissa. Markkinoilta ei mukaan lähtenyt mitään, vaan vasta lentokentällä rohkenin kuluttamaan viimeiset jenini.

Imagining Tokyo. In reality this was a rare view.

Osuimme kaupunkiin lämpöaallon aikaan. Kymmenien palellen vietettyjen kesien jälkeen tätä blondia on tänä vuonna onnestanut kunnolla. Kun taifuuni tuulet olivat lakaisseet Shanghain lämpöennätykset pois, niin pääsin ratsastamaan Tokion helleaallon harjalla! Ai ihanaa lämpöä!!

Ja onneksi majoitus järjestyi osaksi aikaa tuttavien puolesta. Oli kiva tavata tuttuja, ja kysellä elämästä Tokiossa. Ja pääsinpä kesän ensimmäisiin grillijuhliinkin!