16.11.07
15.11.07
Kiinalainen kuntoilu
Joka vuotisen (siltä näyttää) kiinasyysflunssan jälkeen, olen taas koittanut hieman kohottaa romahtanutta kuntoa. Ja miksi se kunto olisi romahtanut parin viikon flunssan seurauksena? Koska kiinaflunssa alkaa aina kovalla kurkku kivulla, siis sellaisella että mieluummin kuolaat kuin nielet syljen koska se sattuuuuu. Tämän jälkeen alkaa lievä yskä ja nuha, joka ei vaan lähde pois. Viikon sisällä yskä kovenee ja keuhkoputkia alkaa polttamaan. Siis sillä tavalla että olet valmis nieleskelemään jääpaloja pitkin päivän jotta polte hieman laantuisi (oikea hoito on juoda paljon ja usein kuumaa nestettä). Tämän jälkeen yskä hellittää, mutta hengitysongelmat alkavat, ja kun käyt makuulle keuhkoihin sattuu. Tässä vaiheessa voi unohtaa kaikenlaisen kuntoilun, koska kahden rappusen nouseminen saa aikaan tunteen ettet pysty hengittämään.
No niin, eli nyt ollaan siis selviämässä taas kerran pienestä keuhkotulehduksesta, ja jäljellä on enää pientä särkyä keuhkossa ja hengästyneisyyttä. Eli siis eikun salille testaamaan onko näistä keuhkoista enää mihinkään.
Olen käynyt vuoden aikana kolmella eri kuntosalilla Shanghaissa. Yhdellä länsimaalaisille suunnatulla (Hong Konglainen ketju), yhdellä taloyhtiön salilla (pieni ja kiinalainen, mutta siellä oli uima-allas) ja nykyisellä kiinalaisen ketjun salilla.
Ja muutama asia kiinalaisten kuntoilusta on pistänyt silmään.
Ilmeisesti salilla käyminen on in, hip ja pop. Vaikka se tarkottaisikin salille ilmaantumista villapaidassa/farkuissa/korkokengissä ja täydessä meikissä. Nopea pyrähdys jossakin laitteessa ja sitten pois. Näkiväthän kaikki minut?
Salilla käyntihän on salilla käynti, vaikkei mitään tekisikään. Oiva paikka vaihtaa juoruja kuntoilevan kaverin kanssa, samalla voi istua kaverin kuntoillessa viereisessä kuntopyörässä ja mutustaa leipää/makkaraa/pullaa/keksiä. Oivaa ajankäyttöä.
Ja kaikki yoogaavat. apljon ennen kuin se oli in, hip ja pop läntisessä maailmassa niin ihmiset täällä ovat vsäännöllisesti väännelleet itseään kummallisiin asentoihin. Ja todennäköisesti jatkavat sitä kaukan sen jälkeen kun läntinen maailma on jo siirtynyt muihin humputuksiin. Yoogajien keski-ikä? Siinä 40 vuotta.
Erilaiset kuntoilu uskomukset leviävät myös täällä. Joku on kertonut näille että itsensä kietominen muovikelmuun auttaa...jotain. Tädit kietovat itseään uskollisesti ja päättäväisesti pukuhuoneessa elmukelmuun ennen harjoittelun aloittamista. Mitä helv...?
Ja vaikka suomalaiset saattoivat keksiä saunan, niin kiinalaiset ottavat siitä kaiken ilon irti. Tyypillinen kiinalaisen saunatuokio: saunaan ilmestytään sandaaleissa ja alushousuissa (saunahousut?), mukana pullo vettä, pussillinen suolaa ja kurkku/omena/mandariini. Suolaa hierotaan ympäri vartaloa muutamaan otteeseen, vedellä pestään kasvoja silloin tällöin ja välillä syödään. Ajoittain käydään myös ottamassa kylmä suihku ja takaisin saunaan. Vaikka kuntosalin naisten osasto kaikuisi tyhjyyttään, niin saunaosastolla on aina täyttä. Kiinalaiset jos jotkut rakastavat läträämistä vedellä.
Ja suomalainen saunahan ei ole eroottinen paikka. Eikä rivo, härski tai perverssi. On vain vaikea muistaa se kun istuu saunan lauteella ja tuijottelee varpaitaan, kun edessä kylkikyljessä pyllistelee alastomia kiinalaisia. Sauna-asento on kyynärnoja saunan alimmalle lauteelle, jalat suorina, pieni haara-asento ja perse päin kiuasta. Ja kaveri vieressä rouskuttaa kurkkua. Koittaakohan ne vaan häkellyttää ulkomaalaisia?
Saunan ja pukuhuoneen välissä on tyypillisesti lepoalue. Joka tarkoittaa siis aluetta jossa voi puuhailla kaikenlaista alasti ja märkänä. Voi esim. makoilla äksänä aurinkotuoleissa, kuivata hiusten kuivaimella vartalon karvoitusta yms. Ja minä kun ihmettelin että miksi hiustenkuivaimissa lukee "Strictly for drying hair only".
Jotakin on tarttunut silti minuunkin. Saunassa syöminen on kivaa, omena virkistää paremmin kuin lämpenevän veden litkiminen, eikä saunahousut välttämättä ole hassumpi idea, näin pyyhe pysyy kuivana. Vielä ollaan kuitenkin kaukana siitä että heittäisin housut nurkkaan, ja alkaisin pyllistelemään kiuasta kohti, tai siitä että kuntosali varusteisiini kuuluisi rullallinen kelmua.
No niin, eli nyt ollaan siis selviämässä taas kerran pienestä keuhkotulehduksesta, ja jäljellä on enää pientä särkyä keuhkossa ja hengästyneisyyttä. Eli siis eikun salille testaamaan onko näistä keuhkoista enää mihinkään.
Olen käynyt vuoden aikana kolmella eri kuntosalilla Shanghaissa. Yhdellä länsimaalaisille suunnatulla (Hong Konglainen ketju), yhdellä taloyhtiön salilla (pieni ja kiinalainen, mutta siellä oli uima-allas) ja nykyisellä kiinalaisen ketjun salilla.
Ja muutama asia kiinalaisten kuntoilusta on pistänyt silmään.
Ilmeisesti salilla käyminen on in, hip ja pop. Vaikka se tarkottaisikin salille ilmaantumista villapaidassa/farkuissa/korkokengissä ja täydessä meikissä. Nopea pyrähdys jossakin laitteessa ja sitten pois. Näkiväthän kaikki minut?
Salilla käyntihän on salilla käynti, vaikkei mitään tekisikään. Oiva paikka vaihtaa juoruja kuntoilevan kaverin kanssa, samalla voi istua kaverin kuntoillessa viereisessä kuntopyörässä ja mutustaa leipää/makkaraa/pullaa/keksiä. Oivaa ajankäyttöä.
Ja kaikki yoogaavat. apljon ennen kuin se oli in, hip ja pop läntisessä maailmassa niin ihmiset täällä ovat vsäännöllisesti väännelleet itseään kummallisiin asentoihin. Ja todennäköisesti jatkavat sitä kaukan sen jälkeen kun läntinen maailma on jo siirtynyt muihin humputuksiin. Yoogajien keski-ikä? Siinä 40 vuotta.
Erilaiset kuntoilu uskomukset leviävät myös täällä. Joku on kertonut näille että itsensä kietominen muovikelmuun auttaa...jotain. Tädit kietovat itseään uskollisesti ja päättäväisesti pukuhuoneessa elmukelmuun ennen harjoittelun aloittamista. Mitä helv...?
Ja vaikka suomalaiset saattoivat keksiä saunan, niin kiinalaiset ottavat siitä kaiken ilon irti. Tyypillinen kiinalaisen saunatuokio: saunaan ilmestytään sandaaleissa ja alushousuissa (saunahousut?), mukana pullo vettä, pussillinen suolaa ja kurkku/omena/mandariini. Suolaa hierotaan ympäri vartaloa muutamaan otteeseen, vedellä pestään kasvoja silloin tällöin ja välillä syödään. Ajoittain käydään myös ottamassa kylmä suihku ja takaisin saunaan. Vaikka kuntosalin naisten osasto kaikuisi tyhjyyttään, niin saunaosastolla on aina täyttä. Kiinalaiset jos jotkut rakastavat läträämistä vedellä.
Ja suomalainen saunahan ei ole eroottinen paikka. Eikä rivo, härski tai perverssi. On vain vaikea muistaa se kun istuu saunan lauteella ja tuijottelee varpaitaan, kun edessä kylkikyljessä pyllistelee alastomia kiinalaisia. Sauna-asento on kyynärnoja saunan alimmalle lauteelle, jalat suorina, pieni haara-asento ja perse päin kiuasta. Ja kaveri vieressä rouskuttaa kurkkua. Koittaakohan ne vaan häkellyttää ulkomaalaisia?
Saunan ja pukuhuoneen välissä on tyypillisesti lepoalue. Joka tarkoittaa siis aluetta jossa voi puuhailla kaikenlaista alasti ja märkänä. Voi esim. makoilla äksänä aurinkotuoleissa, kuivata hiusten kuivaimella vartalon karvoitusta yms. Ja minä kun ihmettelin että miksi hiustenkuivaimissa lukee "Strictly for drying hair only".
Jotakin on tarttunut silti minuunkin. Saunassa syöminen on kivaa, omena virkistää paremmin kuin lämpenevän veden litkiminen, eikä saunahousut välttämättä ole hassumpi idea, näin pyyhe pysyy kuivana. Vielä ollaan kuitenkin kaukana siitä että heittäisin housut nurkkaan, ja alkaisin pyllistelemään kiuasta kohti, tai siitä että kuntosali varusteisiini kuuluisi rullallinen kelmua.
12.11.07
Xian city
Viileästä kelistä huolimatta Xianin kaupunki osasi olla edukseen. Ihmiset olivat iloisempia, puheliaampia ja kohteliaampia kuin Shanghaissa. Ja tietysti hinnat olivat yleisesti halvemmat. Täällä ravintolassa pitkänenäkin voi saada nuudelikeiton yhdellä yuanilla!
City wall.
Kaupungin nähtävyydet eivät aivan lyöneet laudalta Huashanin maisemia. Vanhaa kaupunkia ympäröivä muuri ei ole kummoinen nähtävyys, vanhan kaupungin sydämessä sijaitsevat kello- ja rumputorni ovat nopeasti nähty, eikä villihanhi pagodat jaksa säväyttää Pekingin temppelien jälkeen.
Bell tower.
Xianista mieleenpainuvimmat muistot jäivät muslimikorttelista. Kaduilta joilla yötä päivää myydään lämmintä ruokaa ostajan silmien edessä valmistettuna. Ruuan voi nauttia joko paikan päällä muovituolilla keikkuen, tai ottaa mukaansa. Ruokapaikat ovat auki aamusta yöhön, mutta vasta illan hämärtyessä katujen elämä vilkastuu, ja viimeisetkin myyjät raahavat kärrynsä markkinapaikalle.
Drum tower.
Omia lemppareitani oli maustetut lammas- ja nautavartaat grillattuna, tulisesti maustettu suolainen leipä grillattuna, lämmin pitaleipä täytettynä maustetulla lammasohramuhennoksella ja tietysti kaikkien aikojen Kiina suosikkini höyryävän kuuma nautanuudelikeitto, tällä kertaa höystettynä viinietikalla, chilillä ja korianterilla. Muutaman asteen lämmössä ulkona nautittuna aivan loistava välipala!
Big wild goose pagoda.
Next to big wild goose pagoda you can find some souvenirs.
Ruuan valmistamisen lisäksi muslimit osaavat toki kiinassakin kaupankäynnin. Muslimikorttelin yhteyteen on pesiytynyt paikalliset feikkimarkkinat. Tällä kertaan mukaan lähti mahjong-peli.
Muslimic quarter.
Shanghaihin verrattuna Xianin keskusta on pieni, eikä liikkuminen kaupungin sisällä vie paljoa aikaa. Koska Xian on yksi kuuluisimmista turistikaupungeista Kiinassa, saa taksien kanssa olla varuillaan, ja mm. lentokentälle on vaikea saada mittarikyytiä vanhasta kaupungista. Toisaalta jos on kiire, niin hinnasta sopiminen saattaa maksaa itsensä takaisin. Mittarilla ajettaessa kun takseilla tuntui olevan usein lyhin reitti hieman hakusessa. Mutta kaikenkaikkiaan, en ollut kauhean otettu Xianin nähtävyyksistä, mutta sitä enemmänkin olen innostunut Xianin katuelämästä. Jos Xianissa vierailee ei vierailua muslimikorttelissa tule jättää väliin!
City wall.
Kaupungin nähtävyydet eivät aivan lyöneet laudalta Huashanin maisemia. Vanhaa kaupunkia ympäröivä muuri ei ole kummoinen nähtävyys, vanhan kaupungin sydämessä sijaitsevat kello- ja rumputorni ovat nopeasti nähty, eikä villihanhi pagodat jaksa säväyttää Pekingin temppelien jälkeen.
Bell tower.
Xianista mieleenpainuvimmat muistot jäivät muslimikorttelista. Kaduilta joilla yötä päivää myydään lämmintä ruokaa ostajan silmien edessä valmistettuna. Ruuan voi nauttia joko paikan päällä muovituolilla keikkuen, tai ottaa mukaansa. Ruokapaikat ovat auki aamusta yöhön, mutta vasta illan hämärtyessä katujen elämä vilkastuu, ja viimeisetkin myyjät raahavat kärrynsä markkinapaikalle.
Drum tower.
Omia lemppareitani oli maustetut lammas- ja nautavartaat grillattuna, tulisesti maustettu suolainen leipä grillattuna, lämmin pitaleipä täytettynä maustetulla lammasohramuhennoksella ja tietysti kaikkien aikojen Kiina suosikkini höyryävän kuuma nautanuudelikeitto, tällä kertaa höystettynä viinietikalla, chilillä ja korianterilla. Muutaman asteen lämmössä ulkona nautittuna aivan loistava välipala!
Big wild goose pagoda.
Next to big wild goose pagoda you can find some souvenirs.
Ruuan valmistamisen lisäksi muslimit osaavat toki kiinassakin kaupankäynnin. Muslimikorttelin yhteyteen on pesiytynyt paikalliset feikkimarkkinat. Tällä kertaan mukaan lähti mahjong-peli.
Muslimic quarter.
Shanghaihin verrattuna Xianin keskusta on pieni, eikä liikkuminen kaupungin sisällä vie paljoa aikaa. Koska Xian on yksi kuuluisimmista turistikaupungeista Kiinassa, saa taksien kanssa olla varuillaan, ja mm. lentokentälle on vaikea saada mittarikyytiä vanhasta kaupungista. Toisaalta jos on kiire, niin hinnasta sopiminen saattaa maksaa itsensä takaisin. Mittarilla ajettaessa kun takseilla tuntui olevan usein lyhin reitti hieman hakusessa. Mutta kaikenkaikkiaan, en ollut kauhean otettu Xianin nähtävyyksistä, mutta sitä enemmänkin olen innostunut Xianin katuelämästä. Jos Xianissa vierailee ei vierailua muslimikorttelissa tule jättää väliin!
9.11.07
Huashan
Xianissa ei terrakota-sotilaiden lisäksi kummempia nähtävyyksiä koko päiväksi ole, joten päätimme kokeilla matkaa läheiselle Huashan vuorelle. Vuori on taolaisten pyhäpaikka, ja suosittu vierailukohde kiinalaisten keskuudessa.
Sleepy feeling.
Vehicle of the day.
There we started.
Huh.
Sososososo beautiful.
Also here you can pray.
Vuori sijaitsee 120 kilometriä Xianista, ja epäonnistuneiden taksineuvottelujen jälkeen, suuntasimme Xianin rautatieaseamalle. Lippuja oli jäljellä seisomapaikkoja ja makuupaikkoja. Koska emme olleet varmoja matkan kestosta valitsimme halvat makuupaikat.
Sleepy feeling.
En ole koskaan aikaisemmin matkustanut kiinalaisessa junassa makuuvaunussa. Ja ainakaan kovat makuupaikat eivät vakuuttaneet. Junassa haisi tupakan, mandariinien, nuudelikeiton ja lian sekoitus. Lakanat olivat suttaiset, tupakan tuhkaa oli ympäriinsä (junissa saa polttaa sisällä), lattia oli tahmaisen lian peitossa ja kaiken kruunasi kiinalaisten kovaääninen hauskanpito (pelasivat korttia). Matkustus noissa oloissa menee päivän verran, mutta viikkoa ei kyllä tekisi mieli asustella kyseisessä vaunussa.
Mutta meidän matkamme päättyi jo muutaman tunnin päästä lähdöstä. Neuvottelimme autokyydin vuorelle, ja kuljettaja vei meidät vuoren juurella sijaitsevaan turistikeskukseen. Keskuksesta ostimme sisäänpääsyn ja bussilipun kaapelivaunujen luo. Ylös olisi voinut kävelläkin, mutta matka ensimmäiselle huipulle olisi kestänyt 4-6 tuntia.
Vehicle of the day.
Ja ei kun ylös. Tavoitteenamme oli kiertää pohjoiselta huipulta itäiselle huipulle (1,5-2 h), siitä eteläiselle (n. 0,5 h) ja sitten arvioida onko aikaa jatkaa läntiselle huipulle (n. 1 h). Korkeimmillaan reitti kulkisi 2100 metrin korkeudessa meren pinnasta. Kaapelivaunulla pääsimme 1600 metrin korkeuteen.
There we started.
Jo jonottaessamme kaapelivaunuun totesimme ettei ylhäälläkään todennäköisesti tarvitse olla yksin. Muita länsimaalaisia ei näkynyt, mutta kiinalaisturistien virta oli loputon. Ylhäällä liikkuminen kapeilla portailla tapahtui siis nätissä jonossa kiinalaisten määrätessä matkan tahdin. Ajoittain kiipesimme pystysuoraan seinämään tehtyjen rappusten ja kettinkien avustuksella ylöspäin.
Ups.
Huh.
LP oli varoitellut ettei vuorelle kannata mennä jos keli on huono, ja voin kyllä allekirjoittaa sen. Ei pelkästään sen takia että silloin ei näkyvyys ole välttämättä hyvä, vaan myös tungoksen takia. Kiinalaisten tapa rynniä, tunkea ja töniä on hengenvaarallinen, jos jalalle liian kapeat jyrkät rappuset kuilun reunalla ovat jäässä tai märät.
Sososososo beautiful.
Matka eteni hitaasti mutta varmasti. Päästyämme pohjoiselta huipulta ensimmäiseen jyrkkään nousuun alkoi joukko vähentyä. Toisaalta myöskin portaikko kapeni entisestään. Saavuimme 2000 metriin noin 1,45 lähdön jälkeen, ja totesimme että tässä vaiheessa on paras kääntyä takaisin sillä, tungos reitin alkupäässä hidastaa etenemistä molempiin suuntiin. Ennen pimeän tuloa (klo 17) on vuorelta hyvä poistua, jollei mukana ole varusteita yövaellusta varten.
Misty mountains.
Matka jäi siis suunnitellusta puoleen väliin. Olimme lähteneet hotellista seitsemän aikaan, ja junalla saavuimme Huashanin kylään yhdentoista aikoihin. Ylhäällä pohjoishuipulla olimme kahdentoista aikoihin. Sanoisin että Xianista käsin on yhdessä päivässä mahdotonta kiertää kaikkia huippuja, ellei sitten lähde yövaellukselle. Huashanin auringon nousu on kuulema kuuluisa, ja joka yö vuorelle kiipeää joukko matkailijoita odottamaan sitä.
Also here you can pray.
Mutta vuoresta jäi kipeiden lihasten lisäksi hyvä mieli. Maisemat olivat kauniit, ja sanoisin että kokemuksena Huashan oli vaikuttavampi kuin terrakota-sotilaat. Joten jos vaan kunto ja lihakset kestää niin suosittelen! Paluumatkalle lähdettiin turistikeskuksesta lähtevällä Xianin bussilla.
8.11.07
Terrakota-sotilaat
Aina ei matkusteta palmun alle hiekkarannalle, vaan Shanghaista lähdettäessä on myös mahdollista osua lomailemaan kylmempään paikkaan. Viime viikonloppuna suuntasin pitkäksi viikonlopuksi sisämaahan, Xianiin. Onneksi tarkastelin säätietoja ennen matkaa, sillä Xianiin lupailtiin jopa miinusasteita öisin!
Shanghaissahan ei talvella pakkasta tai lunta tule. Olin muuttaessani Shanghaihin tajunnut jättää paksuimmat talvivaatteet ja kengät Suomeen, mutta silti enssmmäisen talven jälkeen totesin että komeron perällä pyörii lukuisia Shanghain ilmastoon aivan liian paksuja villapaitoja, lapasia, takkeja ja vuorellisia saappaita.
Nyt mylläsin komeron ylösalaisin löytääkseni lämpimämpiä rytkyjä. Jotain etua olla suomalainen subtrooppisessa ilmastossa, tarpeen tullen meillä on valmius pukeutua myös kylmään ilmastoon. Mukaan tuli siis pakattua lapset, talvitakki ja vuorelliset housut. Tuntui oudolta seisoa toppatakin kanssa lähtöselvityksessä, kun vieressä jonottavilla oli päällään T-paidat ja sandaalit.
Xianiin on Shanghaista noin kahden tunnin lentomatka. Paikan päällä huomasin, että osa vaatteista oli liioittelua, sillä päivisin lämpötila auringon paistaessa oli 10-15 astetta, mutta öisin lämpimät vaatteet tulivat tarpeen. Hotelli sijaitsi Xianin vanhassa kaupungissa, ja huoneissa oli säädettävä lämmitys. Palella ei tarvinnut.
Xianissa on yksi Kiinan kuuluisimmista (ellei kuuluisin) nähtävyys, terrakota-sotilaat. Keisari Qin haudan ympäristöstä on vuosien varrella maanalta paljastunut satoja savesta tehtyjä ihmishahmoja. Tarina kertoo, että keisari oli halunnut rakennuttaa itselleen kuoleman jälkeisen armeijan. Terrakota-sotilaiden lisäksi Qin haudatutti mukaan satoja muita ihmisiä. Prinsseja, prinsessoja, jalkavaimoja, palvelijoita ja työläisiä haudattiin, osa elävältä, keisari Qin haudan läheisyyteen.
Terracotta museum.
Terrakota-sotilaita on tällä hetkellä löydetty kolmesta eri paikasta, kaivannot ovat lähellä toisiaan, ja sijaitsevat kaikki suljetulla alueella jonne päästäkseen on maksettava pääsymaksu. Alueella on myös museo, joka kertoo kaivantojen historiasta.
Hall nro. 3.
Kaivanto numero 1 on isoin kaivannoista, ja siellä on mahdollisuus nähdä parhaiten entisöidyt sotilaat. Kaivanto 2 oli suljettu remontin vuoksi (liekö olympialaisia silmällä pitäen), ja kaivanto 3 oli huomattavasti pienempi, ja sisälsi vain muutaman täysin entisöidyn sotilaan.
Hall nro. 1.
There they are - Qin's famous warriors.
Olin odottanut isompaa aluetta. Kaivanto kolme oli aika nopeasti käyty läpi, eikä museo ollut kaksinen, englannin kielisistä kylteistä huolimatta. Kaivanto 1 oli ehdottomasti mielenkiintoisin, myös muutaman muunkin turistin mielestä. Luulen että nähdäkseen jotain oli marraskuinen perjantai päivä hyvä ajoitus. Kuten muutkin kuuluisat nähtävyydet, täälläkin voi olla todella ahdasta kesäisin, viikonloppuisin ja kiinalaisten lomien aikaan.
Up we go!
Terrakota-sotilaat eivät onnistuneet tekemään kauhean suurta vaikutusta. Sotilaat on ehkä pistettävä historian mittakaavaan. Nyt löydetyt sotilaat sijaitsevat kilometrien päässä keisarin haudasta, joten voidaan vain arvailla kuinka paljon vielä löytämättömiä sotilaita maa kätkee sisäänsä. Keisari Qin hauta sijaitsee muutaman minuutin taksimatkan päässä löydetyistä sotilaista. Hauta on vain kumpu, mutta sieltä on mukavat näkymät ympäristöön.
Shanghaissahan ei talvella pakkasta tai lunta tule. Olin muuttaessani Shanghaihin tajunnut jättää paksuimmat talvivaatteet ja kengät Suomeen, mutta silti enssmmäisen talven jälkeen totesin että komeron perällä pyörii lukuisia Shanghain ilmastoon aivan liian paksuja villapaitoja, lapasia, takkeja ja vuorellisia saappaita.
Nyt mylläsin komeron ylösalaisin löytääkseni lämpimämpiä rytkyjä. Jotain etua olla suomalainen subtrooppisessa ilmastossa, tarpeen tullen meillä on valmius pukeutua myös kylmään ilmastoon. Mukaan tuli siis pakattua lapset, talvitakki ja vuorelliset housut. Tuntui oudolta seisoa toppatakin kanssa lähtöselvityksessä, kun vieressä jonottavilla oli päällään T-paidat ja sandaalit.
Xianiin on Shanghaista noin kahden tunnin lentomatka. Paikan päällä huomasin, että osa vaatteista oli liioittelua, sillä päivisin lämpötila auringon paistaessa oli 10-15 astetta, mutta öisin lämpimät vaatteet tulivat tarpeen. Hotelli sijaitsi Xianin vanhassa kaupungissa, ja huoneissa oli säädettävä lämmitys. Palella ei tarvinnut.
Xianissa on yksi Kiinan kuuluisimmista (ellei kuuluisin) nähtävyys, terrakota-sotilaat. Keisari Qin haudan ympäristöstä on vuosien varrella maanalta paljastunut satoja savesta tehtyjä ihmishahmoja. Tarina kertoo, että keisari oli halunnut rakennuttaa itselleen kuoleman jälkeisen armeijan. Terrakota-sotilaiden lisäksi Qin haudatutti mukaan satoja muita ihmisiä. Prinsseja, prinsessoja, jalkavaimoja, palvelijoita ja työläisiä haudattiin, osa elävältä, keisari Qin haudan läheisyyteen.
Terracotta museum.
Terrakota-sotilaita on tällä hetkellä löydetty kolmesta eri paikasta, kaivannot ovat lähellä toisiaan, ja sijaitsevat kaikki suljetulla alueella jonne päästäkseen on maksettava pääsymaksu. Alueella on myös museo, joka kertoo kaivantojen historiasta.
Hall nro. 3.
Kaivanto numero 1 on isoin kaivannoista, ja siellä on mahdollisuus nähdä parhaiten entisöidyt sotilaat. Kaivanto 2 oli suljettu remontin vuoksi (liekö olympialaisia silmällä pitäen), ja kaivanto 3 oli huomattavasti pienempi, ja sisälsi vain muutaman täysin entisöidyn sotilaan.
Hall nro. 1.
There they are - Qin's famous warriors.
Olin odottanut isompaa aluetta. Kaivanto kolme oli aika nopeasti käyty läpi, eikä museo ollut kaksinen, englannin kielisistä kylteistä huolimatta. Kaivanto 1 oli ehdottomasti mielenkiintoisin, myös muutaman muunkin turistin mielestä. Luulen että nähdäkseen jotain oli marraskuinen perjantai päivä hyvä ajoitus. Kuten muutkin kuuluisat nähtävyydet, täälläkin voi olla todella ahdasta kesäisin, viikonloppuisin ja kiinalaisten lomien aikaan.
Up we go!
Terrakota-sotilaat eivät onnistuneet tekemään kauhean suurta vaikutusta. Sotilaat on ehkä pistettävä historian mittakaavaan. Nyt löydetyt sotilaat sijaitsevat kilometrien päässä keisarin haudasta, joten voidaan vain arvailla kuinka paljon vielä löytämättömiä sotilaita maa kätkee sisäänsä. Keisari Qin hauta sijaitsee muutaman minuutin taksimatkan päässä löydetyistä sotilaista. Hauta on vain kumpu, mutta sieltä on mukavat näkymät ympäristöön.
7.11.07
B experience
Vau ja vou! Mun blogi näkyy taas Kiinassakin! Tilanne siis vaihtelee.
Mutta asiaan. Shanghaissa on muutaman vuoden ajan kiertänyt maailmanluokan tähtiä konsertoimassa. Nyt vuorossa oli Beyonce. En juurikaan ole konsertti/festari ihminen ollut Suomessa. Porin jazzit ovat suurinpiirtein ainut paikka missä olen käynyt maailmanluokan artisteja kuuntelemassa.
Nyt kun aikaa kuitenkin on niin päätin lähteä katsomaan millaisen shown tämä jenkkitähti tarjoaa aasialaisille faneilleen. Koska kansainvälisten tähtien konsertit ovat suhteellisen tuore ja harvinainen ilmiö Shanghaissa, saavat tapahtumat paljon julkisuutta paikallisissa medioissa. Beyoncen vierailu oli myös tapetilla artistin ihonvärin vuoksi, ja artikkeleissa toivottiin Beyoncen avaavan Kiinan ovet muillekin tummaihoisille artisteille. Ja samalla hälventävän paikallisten ennakkoluuloja tummaihoisia kohtaan. Miten niin kiinalaisetko rasisteja...
Beyonce esiintyi sisästadionilla, jonne mahtui 8000-10000 katsojaa. Lippujen menekkiä oli julkisesti arvioitu varovaisesti, sillä kukaan ei oikein etukäteen osannut veikata kuinka paljon Shanghaista löytyy länsimaalaisen artistin faneja, ja kuinka suurella osalla faneista on ajallinen ja taloudellinen mahdollisuus saapua konsertti paikalle.
Itse painiskelin kysymysten kanssa kuten, mihin aikaan paikalle tulisi saapua (onko lämppäriä), saako konsertissa tanssia seisaaltaan, kuinka kauan konsertti kestää, miten vaikeaa paikalta on päästä pois konsertin jälkeen jne.
Minulle selvitettiin etukäteen että Kiinassa ei lämppäreitä harrasteta, show alkaa ilmoitettuun aikaan ja silloin paikalla olisi oltava. Eli näin toimittiin. Stadionilla oli ainoastaan istumapaikkoja (kuulema yleistä Kiinassa). Lippuni oli toiseksi halvimmille paikoille, yläkatsomossa suht keskellä katsomoa. Ihan ok paikka.
Formuloista tuttuun tyyliin fanituotteiden myyntiä ei juurikaan ollut. Olin haaveillut ostavani DVD:n mutta paikalla oli myynnissä ainoastaan muutamia paitoja, mukeja ja hiirenalusia. Juomapuolena tarjolla oli vettä ja jääteetä.
Olin paikallani istumassa noin viisi minuuttia ennen alkamisaikaa, ja show pärähti käyntiin Beyoncen astuessa lavalle tasan klo 20 (ilmoitettu alkamisaika). Musiikki ja laulu alkoi heti ilman enempiä spiikkauksia.
Katsomo oli reunoja lukuunottamatta täynnä, joten luulen että paikalla oli ainakin 8000 ihmistä. Ohjelmaan kuului muutama kappale uudesta tuotannosta, runsaammin kappaleita Beyoncen ensimmäiseltä sooloalbumilta, ja runsaasti kappaleita Destiny's Childin ajoilta.
Asujen vaihdon ajan lavalla oli väliohjelmaa, joka oli melkein yhtä kiinnostavaa kuin artistin itsensä show. Kiinalaiset olivat täysillä mukana uudessa tuotannossa, mutta Destiny's Childin vanhemman tuotannon kajahtaessa ilmoille tunnelma alkoi pikku hiljaa laskea. Noh, 90-luvun lopulla täällä ei juurikaan tummaihoiset jenkkiartistit kansansuosiolla juhlineet.
Lavalle näki hyvin ja esteettä edullisimmiltakin paikoilta, lisäksi lavan tapahtumia pystyi seuraamaan kahdelta screeniltä lavan molemminpuolin. Eikä lippuja ostaessa kannata hämmästyä, viereiset paikat myydään parillisina tai parittomina. Esim. meidän poppoo istui vierekkäin samalla rivillä paikoilla 15, 17, 19, 21, 23, 25 ja 27.
Show päättyi kaksi tuntia alkamisesta hitaisiin uusiin kappaleisiin, jotka selvästikin olivat paikallisen yleisön mieleen. Lopuksi jäimme innolla taputtaman encoren toivossa, mutta Kiina osoitti taas kerran oletuksemme turhiksi. Tasan kymmeneltä Beyonce katosi portaita lavan taakse ja samaan aikaan verhot vedettiin lavan eteen ja valot räpsähtivät päälle. Konsertti oli ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin.
Mutta show oli hieno, ja fiilis hyvä koko konsertin ajan. Välillä jopa uskalsimme nousta ylös tanssimaan. Paikalla fiilistely jäi muutoin lyhyeen. Konsertteja ei selvästikään ole rakennettu kaupallisella tarkoituksella. Liekö taustalla häämöttää Kiinassa toimiva tiukka valvonta mitä, missä, kuka ja milloinkin saa esittää julkisesti tuotantoaan. Kokoontumisten ollessa myös lailla kielletty, niin täällä tuskin kannustetaan ihmisiä jäämään viettämään aikaa julkisille paikoille isoissa ryhmissä.
Poistuin stadikalta ja suuntasin satojen muiden lailla stadikan metropysäkille. Kuten Kiinassa yleensäkin tuhansien ihmisten siirtäminen paikasta toiseen ei ole mikään haaste, kymmenen minuuttia shown päättymisen jälkeen seisoin puoli tyhjässä metrossa joka lähti stadionilta. Miten...?
Jäi hyvä, positiivinen fiilis. Ja seuraavakin konsertti johon haluan paikan päälle on jo tiedossa: Nightwish tammikuussa!
1.11.07
Auts
Ennne Kiinaan lähtöä oli tietysti pienoinen piikkirumba. Puolen vuoden aikana olkavarret kipeinä sai olla kahdeksan kertaa. Kiinaan muuttajan rokotuksia ovat:
- Jäykkäkouristus (meikäläisellä voimassa 10 vuotta)
- Polio (buustattiin)
- Hepatiitti A+B (3 piikkiä)
- Japanin aivokuume (3 piikkiä)
- Lavantauti
Noista yllämainituista Shanghain matkailijoille suositellaan kolmea ensimmäistä.
Päätin lisätä komeaan piikkikokoelmaani vesikauhun, kahdesta syystä:
- Shanghaissa on kesän aikana lehtitietojen mukaan kuollut ainakin 4 kiinalaista vesikauhuun (todellinen luku lienee siis moninkertainen Kiinaa yhtään tuntien)
- Vaikka Shanghaissa lääkäriin pääsy nopeasti ei expateille ole mikään ongelma, niin kaikkialla Kaakkois-Aasian pikkusaarilla tilanne ei ole sama. Ja kaikkialla on runsaasti villikoiria ja -kissoja.
Mutta kuten usein täällä, se mitä saa voi olla jotain muuta kuin lähtee hakemaan.
Lääkärille meno täällä on hyvän vakuutuksen omaavalle expatille helppoa. Länsimaalaisia sairaalaketjuja on kaksi, joista kummallakin on täysi skaala hoitoja. Molemmilla on myös päivystys ja ensiapu. Mutta tavallisempienkin vaivojen ollessa kyseessä ajan voi varata normaalisti puhelimella 24 h, ja puheluusi vastataan heti. Ennen erikoislääkärille pääsyä, tavataan yleislääkäri, jolle ajan saa samaksi tai seuraavaksi päiväksi. Tai jos ei jaksa soitella kävelee suoraan respaan ja ilmoittaa asiansa. Aika on aina irronnut tunnin sisään.
Itse vastaanotto onkin sitten monimutkaisempi. Kun kävelee sisälle hoitaja ottaa potilaan heti käsittelyyn. Henkilötiedot tarkastetaan, syy käyntiin kysytään, vakuutus tarkastetaan, kuume ja verenpaine mitataan. Tämän jälkeen hoitaja katoaa, jättäen potilaan odottelemaan huoneeseen. Hetken kuluttua tulee lääkäri, jota hoitaja on briiffannut. Amerikkalaiseen tyyliin lääkäri selittää asioiden (tautien tai lääkkeiden) taustat huolellisesti ja usein antaa tulosteita joissa on viitattu eri terveysjärjestöjen suosituksiin luettavaksi. Tämän jälkeen hoitaja ilmestyy paikalle, ja jollei enää tarvetta niin lääkäri katoaa. Hoitaja ottaa verinäytteet, pistää rokotukset, antaa hoito-ohjeet yms. Tai tarvittaessa lääkäri suorittaa esim. pienen kirurgisen toimenpiteen. Koko ajan potilas on yhdessä ja samassa huoneessa. Jos tarvetta ultralle, röntgenille yms. hoitaja johdattaa potilaan sinne ja homma on ohi ilman odottelua. Yksinkertaisten verikokeiden tulokset saa myös huoneessa odottaessa, ja lääkkeen vaivaan näin ollen heti mukaan. Kun lähdetään niin mennään kassalle hoitajan antamien kaavakkeiden kanssa, ja allekirjoitetaan kaksi paperia ja se siitä.
Näin siis alkoi meikäläisen rokotuksen hakukin. Täällä tulee aina tavata lääkäri ennen kuin rokotus annetaan. Tuttuun tyyliin hoitaja katosi tietojeni ja rokotuskorttini kanssa jättäen minut lukemaan vesikauhusta ja rokotteesta kertovaa brosyyriä, ja hetken päästä lääkäri tulee sisälle. Jo ensimmäinen kysymys osoittautuu hankalaksi. Tiedänkö toimiiko hepatiittirokotukseni? Öööö...?
Hieman taustaa. Kiinassa hepatiitti b otetaan tosissaan. Arvioidaan että 2 miljardia ihmistä on saanut tartunnan, joista 340 miljoonaa on kroonisesti sairaita tartunnan vuoksi. Suurin osa näistä Aasian tyynenmeren puoleisella alueella. Tauti voi olla tappava, vaikka osa sen saaneista onkin vain kantajia. Vuosittain maailmassa kuolee 1,5 miljoonaa ihmistä hepatiitti b:n johdosta. Mikä tekee siitä yhden tappavimmista viruksista tällä hetkellä. Kiinassa tartunnan saaneita on arviolta 140 miljoonaa. Todellinen luku voi olla suurempi (mikäli Kiinaa yhtään tunnen).
Lääkäri ei ollut tyytyväinen myöskään kuusi vuotta sitten saamaani jäykkäkouristusrokotteeseen, vaan ilmoitti että se tulee uusia viiden vuoden välein Kiinassa asuessa.
Että näin. Selittelin aikani miksei HVB vasta-aineita ollut testattu (testataanko niitä Suomessa?), ja lääkäri häipyi pudistellen päätään, ja hoitaja ilmaantui putkiloiden ja neulojen kanssa huoneeseen. Tarkastin steriilipaketit, lääkkeiden voimassaolopäivät ja hoitaja selitti mistä maasta rokote on peräisin.
Eli vesikauhupiikin lisäksi tehtiin vasta-aine testi HVB:lle ja seuraavalla kerralla (vesikauhurokotus annetaan kolme kertaa) tehostetaan jäykkäkouristus. Jännityksellä odotan mitä muuta on luvassa.
- Jäykkäkouristus (meikäläisellä voimassa 10 vuotta)
- Polio (buustattiin)
- Hepatiitti A+B (3 piikkiä)
- Japanin aivokuume (3 piikkiä)
- Lavantauti
Noista yllämainituista Shanghain matkailijoille suositellaan kolmea ensimmäistä.
Päätin lisätä komeaan piikkikokoelmaani vesikauhun, kahdesta syystä:
- Shanghaissa on kesän aikana lehtitietojen mukaan kuollut ainakin 4 kiinalaista vesikauhuun (todellinen luku lienee siis moninkertainen Kiinaa yhtään tuntien)
- Vaikka Shanghaissa lääkäriin pääsy nopeasti ei expateille ole mikään ongelma, niin kaikkialla Kaakkois-Aasian pikkusaarilla tilanne ei ole sama. Ja kaikkialla on runsaasti villikoiria ja -kissoja.
Mutta kuten usein täällä, se mitä saa voi olla jotain muuta kuin lähtee hakemaan.
Lääkärille meno täällä on hyvän vakuutuksen omaavalle expatille helppoa. Länsimaalaisia sairaalaketjuja on kaksi, joista kummallakin on täysi skaala hoitoja. Molemmilla on myös päivystys ja ensiapu. Mutta tavallisempienkin vaivojen ollessa kyseessä ajan voi varata normaalisti puhelimella 24 h, ja puheluusi vastataan heti. Ennen erikoislääkärille pääsyä, tavataan yleislääkäri, jolle ajan saa samaksi tai seuraavaksi päiväksi. Tai jos ei jaksa soitella kävelee suoraan respaan ja ilmoittaa asiansa. Aika on aina irronnut tunnin sisään.
Itse vastaanotto onkin sitten monimutkaisempi. Kun kävelee sisälle hoitaja ottaa potilaan heti käsittelyyn. Henkilötiedot tarkastetaan, syy käyntiin kysytään, vakuutus tarkastetaan, kuume ja verenpaine mitataan. Tämän jälkeen hoitaja katoaa, jättäen potilaan odottelemaan huoneeseen. Hetken kuluttua tulee lääkäri, jota hoitaja on briiffannut. Amerikkalaiseen tyyliin lääkäri selittää asioiden (tautien tai lääkkeiden) taustat huolellisesti ja usein antaa tulosteita joissa on viitattu eri terveysjärjestöjen suosituksiin luettavaksi. Tämän jälkeen hoitaja ilmestyy paikalle, ja jollei enää tarvetta niin lääkäri katoaa. Hoitaja ottaa verinäytteet, pistää rokotukset, antaa hoito-ohjeet yms. Tai tarvittaessa lääkäri suorittaa esim. pienen kirurgisen toimenpiteen. Koko ajan potilas on yhdessä ja samassa huoneessa. Jos tarvetta ultralle, röntgenille yms. hoitaja johdattaa potilaan sinne ja homma on ohi ilman odottelua. Yksinkertaisten verikokeiden tulokset saa myös huoneessa odottaessa, ja lääkkeen vaivaan näin ollen heti mukaan. Kun lähdetään niin mennään kassalle hoitajan antamien kaavakkeiden kanssa, ja allekirjoitetaan kaksi paperia ja se siitä.
Näin siis alkoi meikäläisen rokotuksen hakukin. Täällä tulee aina tavata lääkäri ennen kuin rokotus annetaan. Tuttuun tyyliin hoitaja katosi tietojeni ja rokotuskorttini kanssa jättäen minut lukemaan vesikauhusta ja rokotteesta kertovaa brosyyriä, ja hetken päästä lääkäri tulee sisälle. Jo ensimmäinen kysymys osoittautuu hankalaksi. Tiedänkö toimiiko hepatiittirokotukseni? Öööö...?
Hieman taustaa. Kiinassa hepatiitti b otetaan tosissaan. Arvioidaan että 2 miljardia ihmistä on saanut tartunnan, joista 340 miljoonaa on kroonisesti sairaita tartunnan vuoksi. Suurin osa näistä Aasian tyynenmeren puoleisella alueella. Tauti voi olla tappava, vaikka osa sen saaneista onkin vain kantajia. Vuosittain maailmassa kuolee 1,5 miljoonaa ihmistä hepatiitti b:n johdosta. Mikä tekee siitä yhden tappavimmista viruksista tällä hetkellä. Kiinassa tartunnan saaneita on arviolta 140 miljoonaa. Todellinen luku voi olla suurempi (mikäli Kiinaa yhtään tunnen).
Lääkäri ei ollut tyytyväinen myöskään kuusi vuotta sitten saamaani jäykkäkouristusrokotteeseen, vaan ilmoitti että se tulee uusia viiden vuoden välein Kiinassa asuessa.
Että näin. Selittelin aikani miksei HVB vasta-aineita ollut testattu (testataanko niitä Suomessa?), ja lääkäri häipyi pudistellen päätään, ja hoitaja ilmaantui putkiloiden ja neulojen kanssa huoneeseen. Tarkastin steriilipaketit, lääkkeiden voimassaolopäivät ja hoitaja selitti mistä maasta rokote on peräisin.
Eli vesikauhupiikin lisäksi tehtiin vasta-aine testi HVB:lle ja seuraavalla kerralla (vesikauhurokotus annetaan kolme kertaa) tehostetaan jäykkäkouristus. Jännityksellä odotan mitä muuta on luvassa.
Subscribe to:
Posts (Atom)
