Mutta asiaan. Shanghaissa on muutaman vuoden ajan kiertänyt maailmanluokan tähtiä konsertoimassa. Nyt vuorossa oli Beyonce. En juurikaan ole konsertti/festari ihminen ollut Suomessa. Porin jazzit ovat suurinpiirtein ainut paikka missä olen käynyt maailmanluokan artisteja kuuntelemassa.
Nyt kun aikaa kuitenkin on niin päätin lähteä katsomaan millaisen shown tämä jenkkitähti tarjoaa aasialaisille faneilleen. Koska kansainvälisten tähtien konsertit ovat suhteellisen tuore ja harvinainen ilmiö Shanghaissa, saavat tapahtumat paljon julkisuutta paikallisissa medioissa. Beyoncen vierailu oli myös tapetilla artistin ihonvärin vuoksi, ja artikkeleissa toivottiin Beyoncen avaavan Kiinan ovet muillekin tummaihoisille artisteille. Ja samalla hälventävän paikallisten ennakkoluuloja tummaihoisia kohtaan. Miten niin kiinalaisetko rasisteja...
Beyonce esiintyi sisästadionilla, jonne mahtui 8000-10000 katsojaa. Lippujen menekkiä oli julkisesti arvioitu varovaisesti, sillä kukaan ei oikein etukäteen osannut veikata kuinka paljon Shanghaista löytyy länsimaalaisen artistin faneja, ja kuinka suurella osalla faneista on ajallinen ja taloudellinen mahdollisuus saapua konsertti paikalle.
Itse painiskelin kysymysten kanssa kuten, mihin aikaan paikalle tulisi saapua (onko lämppäriä), saako konsertissa tanssia seisaaltaan, kuinka kauan konsertti kestää, miten vaikeaa paikalta on päästä pois konsertin jälkeen jne.
Minulle selvitettiin etukäteen että Kiinassa ei lämppäreitä harrasteta, show alkaa ilmoitettuun aikaan ja silloin paikalla olisi oltava. Eli näin toimittiin. Stadionilla oli ainoastaan istumapaikkoja (kuulema yleistä Kiinassa). Lippuni oli toiseksi halvimmille paikoille, yläkatsomossa suht keskellä katsomoa. Ihan ok paikka.
Formuloista tuttuun tyyliin fanituotteiden myyntiä ei juurikaan ollut. Olin haaveillut ostavani DVD:n mutta paikalla oli myynnissä ainoastaan muutamia paitoja, mukeja ja hiirenalusia. Juomapuolena tarjolla oli vettä ja jääteetä.
Olin paikallani istumassa noin viisi minuuttia ennen alkamisaikaa, ja show pärähti käyntiin Beyoncen astuessa lavalle tasan klo 20 (ilmoitettu alkamisaika). Musiikki ja laulu alkoi heti ilman enempiä spiikkauksia.
Katsomo oli reunoja lukuunottamatta täynnä, joten luulen että paikalla oli ainakin 8000 ihmistä. Ohjelmaan kuului muutama kappale uudesta tuotannosta, runsaammin kappaleita Beyoncen ensimmäiseltä sooloalbumilta, ja runsaasti kappaleita Destiny's Childin ajoilta.
Asujen vaihdon ajan lavalla oli väliohjelmaa, joka oli melkein yhtä kiinnostavaa kuin artistin itsensä show. Kiinalaiset olivat täysillä mukana uudessa tuotannossa, mutta Destiny's Childin vanhemman tuotannon kajahtaessa ilmoille tunnelma alkoi pikku hiljaa laskea. Noh, 90-luvun lopulla täällä ei juurikaan tummaihoiset jenkkiartistit kansansuosiolla juhlineet.
Lavalle näki hyvin ja esteettä edullisimmiltakin paikoilta, lisäksi lavan tapahtumia pystyi seuraamaan kahdelta screeniltä lavan molemminpuolin. Eikä lippuja ostaessa kannata hämmästyä, viereiset paikat myydään parillisina tai parittomina. Esim. meidän poppoo istui vierekkäin samalla rivillä paikoilla 15, 17, 19, 21, 23, 25 ja 27.
Show päättyi kaksi tuntia alkamisesta hitaisiin uusiin kappaleisiin, jotka selvästikin olivat paikallisen yleisön mieleen. Lopuksi jäimme innolla taputtaman encoren toivossa, mutta Kiina osoitti taas kerran oletuksemme turhiksi. Tasan kymmeneltä Beyonce katosi portaita lavan taakse ja samaan aikaan verhot vedettiin lavan eteen ja valot räpsähtivät päälle. Konsertti oli ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin.
Mutta show oli hieno, ja fiilis hyvä koko konsertin ajan. Välillä jopa uskalsimme nousta ylös tanssimaan. Paikalla fiilistely jäi muutoin lyhyeen. Konsertteja ei selvästikään ole rakennettu kaupallisella tarkoituksella. Liekö taustalla häämöttää Kiinassa toimiva tiukka valvonta mitä, missä, kuka ja milloinkin saa esittää julkisesti tuotantoaan. Kokoontumisten ollessa myös lailla kielletty, niin täällä tuskin kannustetaan ihmisiä jäämään viettämään aikaa julkisille paikoille isoissa ryhmissä.
Poistuin stadikalta ja suuntasin satojen muiden lailla stadikan metropysäkille. Kuten Kiinassa yleensäkin tuhansien ihmisten siirtäminen paikasta toiseen ei ole mikään haaste, kymmenen minuuttia shown päättymisen jälkeen seisoin puoli tyhjässä metrossa joka lähti stadionilta. Miten...?
Jäi hyvä, positiivinen fiilis. Ja seuraavakin konsertti johon haluan paikan päälle on jo tiedossa: Nightwish tammikuussa!
No comments:
Post a Comment