Huashan

Xianissa ei terrakota-sotilaiden lisäksi kummempia nähtävyyksiä koko päiväksi ole, joten päätimme kokeilla matkaa läheiselle Huashan vuorelle. Vuori on taolaisten pyhäpaikka, ja suosittu vierailukohde kiinalaisten keskuudessa.

Vuori sijaitsee 120 kilometriä Xianista, ja epäonnistuneiden taksineuvottelujen jälkeen, suuntasimme Xianin rautatieaseamalle. Lippuja oli jäljellä seisomapaikkoja ja makuupaikkoja. Koska emme olleet varmoja matkan kestosta valitsimme halvat makuupaikat.

Sleepy feeling.

En ole koskaan aikaisemmin matkustanut kiinalaisessa junassa makuuvaunussa. Ja ainakaan kovat makuupaikat eivät vakuuttaneet. Junassa haisi tupakan, mandariinien, nuudelikeiton ja lian sekoitus. Lakanat olivat suttaiset, tupakan tuhkaa oli ympäriinsä (junissa saa polttaa sisällä), lattia oli tahmaisen lian peitossa ja kaiken kruunasi kiinalaisten kovaääninen hauskanpito (pelasivat korttia). Matkustus noissa oloissa menee päivän verran, mutta viikkoa ei kyllä tekisi mieli asustella kyseisessä vaunussa.

Mutta meidän matkamme päättyi jo muutaman tunnin päästä lähdöstä. Neuvottelimme autokyydin vuorelle, ja kuljettaja vei meidät vuoren juurella sijaitsevaan turistikeskukseen. Keskuksesta ostimme sisäänpääsyn ja bussilipun kaapelivaunujen luo. Ylös olisi voinut kävelläkin, mutta matka ensimmäiselle huipulle olisi kestänyt 4-6 tuntia.

Vehicle of the day.

Ja ei kun ylös. Tavoitteenamme oli kiertää pohjoiselta huipulta itäiselle huipulle (1,5-2 h), siitä eteläiselle (n. 0,5 h) ja sitten arvioida onko aikaa jatkaa läntiselle huipulle (n. 1 h). Korkeimmillaan reitti kulkisi 2100 metrin korkeudessa meren pinnasta. Kaapelivaunulla pääsimme 1600 metrin korkeuteen.

There we started.

Jo jonottaessamme kaapelivaunuun totesimme ettei ylhäälläkään todennäköisesti tarvitse olla yksin. Muita länsimaalaisia ei näkynyt, mutta kiinalaisturistien virta oli loputon. Ylhäällä liikkuminen kapeilla portailla tapahtui siis nätissä jonossa kiinalaisten määrätessä matkan tahdin. Ajoittain kiipesimme pystysuoraan seinämään tehtyjen rappusten ja kettinkien avustuksella ylöspäin.

Ups.

Huh.

LP oli varoitellut ettei vuorelle kannata mennä jos keli on huono, ja voin kyllä allekirjoittaa sen. Ei pelkästään sen takia että silloin ei näkyvyys ole välttämättä hyvä, vaan myös tungoksen takia. Kiinalaisten tapa rynniä, tunkea ja töniä on hengenvaarallinen, jos jalalle liian kapeat jyrkät rappuset kuilun reunalla ovat jäässä tai märät.

Sososososo beautiful.

Matka eteni hitaasti mutta varmasti. Päästyämme pohjoiselta huipulta ensimmäiseen jyrkkään nousuun alkoi joukko vähentyä. Toisaalta myöskin portaikko kapeni entisestään. Saavuimme 2000 metriin noin 1,45 lähdön jälkeen, ja totesimme että tässä vaiheessa on paras kääntyä takaisin sillä, tungos reitin alkupäässä hidastaa etenemistä molempiin suuntiin. Ennen pimeän tuloa (klo 17) on vuorelta hyvä poistua, jollei mukana ole varusteita yövaellusta varten.

Misty mountains.

Matka jäi siis suunnitellusta puoleen väliin. Olimme lähteneet hotellista seitsemän aikaan, ja junalla saavuimme Huashanin kylään yhdentoista aikoihin. Ylhäällä pohjoishuipulla olimme kahdentoista aikoihin. Sanoisin että Xianista käsin on yhdessä päivässä mahdotonta kiertää kaikkia huippuja, ellei sitten lähde yövaellukselle. Huashanin auringon nousu on kuulema kuuluisa, ja joka yö vuorelle kiipeää joukko matkailijoita odottamaan sitä.

Also here you can pray.

Mutta vuoresta jäi kipeiden lihasten lisäksi hyvä mieli. Maisemat olivat kauniit, ja sanoisin että kokemuksena Huashan oli vaikuttavampi kuin terrakota-sotilaat. Joten jos vaan kunto ja lihakset kestää niin suosittelen! Paluumatkalle lähdettiin turistikeskuksesta lähtevällä Xianin bussilla.