Ohi on

Meinaan talvi. Jos Suomessa on ihmetelty lämmintä ja lumetonta talvea, täällä taas blondia on ihmetyttänyt Shanghain vuosien erilaisuus. Ensimmäinen syksy oli kuuma ja kostea pitkälle marraskuuhun asti. Talvi oli sateinen ja tuulinen, mutta lämmin. Kevät oli viileä ja sateinen. Kesä oli odotettua kuivempi ja viileämpi, ja kunnon helteitä ei kestänyt kuin pari viikkoa.

Kun taas toisella kertaa syksy oli viileä, ja joulukuussa komerosta joutui kaivamaan oikeat talvivaatteet ekaa kertaa Shanghaissa olo aikana. Ja juuri kun juhlin etten ole nähnyt lunta vuoteen, maahan leijaili ensimmäiset vuoteen näkemäni valkoiset hiutaleet. Nollakelejä jatkui parin viikon ajan, ja juuri kun tuntui että tästä tulee ankea talvi koko Kiinalle, lämpötila kipusi 12 asteeseen. Kun viime vuonna tähän aikaan kahlattiin vedessä viikkoja kestäneiden sateiden jälkeen, nyt keli on kuin Suomessa kesäkuussa. Eikä tietoakaan sateista. Toivottavasti tämä lupailee kunnon kuumaa ja trooppisen kosteaa kesää :-)

Näinä päivinä olen kuullut useammankin suomalaisen suusta kuinka ihana ulkoiluilma sitä olisi, ja kuinka on "aivan pakko päästä ulkoilemaan". Hmmmm. Ilmeisesti suomalaiset osaavat arvostaa hyvää keliä erilailla, kuin muista maista kotoisin olevat. En ole kuullut vastaavia "pakko päästä ulos" kiljahduksia ikinä muilta kuin suomalaisilta. Ja muuten, jos kiljahduksiin ei yhdy saa "olet sosiaalinen luopio mulkaisuja". Hmmm.

Itse en siis aivan pysty samaistumaan tunteeseen. "Pakko päästä ulos"... tekemään niin kuin mitä? Juu, juu, on se hienoa että aurinko paistaa ja linnut laulaa (täällä lähiössä pystyy silloin tällöin kuulemaan lintujen laulua), mutta entäs sitten? Ymmärrän että meidän aurinkomme on jossain vaiheessa kuoleva luonnonvara, mutta käsittääkseni se ei tule tapahtumaan meikäläisen elinaikana. Enkä usko että vaikka viettäisin 365 päivää vuodesta ulkona (tekien mitä?), niin miljoonien vuosien päästä ihmiskunnasta jäljellä olevat rippeet hyötyisivät tästä mitenkään. Hmmm.

Vaikka ulkona paistaa aurinko, ilma on kirkas, linnut laulavat ja takapihalla kasvavat kukat ovat alkaneet kukkimaan (älä minulta kysy mitä ne ovat, kuuluivat vuokrasopimukseen), niin pysyn hyvällä omalla tunnolla ikkunalasin sisäpuolella ja nautin siitä ettei lämmitintä enää tarvitse pitää päällä. Laitan uuden dvd:n soimaan, korkkaan pullon hyvää valkoviiniä (rypäleet, siinä joitain auringon hyviä saavutuksia!), nostan jalat pöydälle ja avaan ystävieni Suomesta tuoman roskaromaanin. Linnut saavat laulaa ulkona, ja muut tehdä siellä mitä haluavat (niin kuin mitä?). Minulla ei tee tiukkaa jäädä sisälle aurinkoisena päivänä. Sosiaalisista paineista huolimatta.