...taistelevat kukot.
Hintoja areenalle oli (ainakin turisteille) kaksi. Toinen permannolle ja toinen parvelle. No jos nyt kerran elämässään käy kukkotappelua todistamassa, niin eiköhän repäistä ja panosteta permannolle. Joten eikun lippu kouraan, leima käteen ja sisälle.
Ovet aukenivat saliin jossa miehet huusivat ja huitoivat niin että mieli teki perääntyä takaisin aulaan. Kiinassa opitulla tunkemisrohkeudella lähdin kuitenkin pujottelemaan joukon läpi, pohtien tätäkö permantopaikat tarkoittivat. Sain kuitenkin käsien lomasta kurkattua ylös ja havitsin että reunoilla kiersi penkkirivit, jotka nousivat jyrkästi ylöspäin. Ilmeisesti sieltä saimme siis etsiä paikkamme. Yläpuolellamme oli parvi, missä huudot raikasivat aivan samalla tavalla kuin maan tasalla.
Keskellä oli neliön muotoinen areena, ja hetken päästä tuli aivan hiljaista. Tappelu oli alkanut. Tämä useissa maissa laiton laji, on siis Filsujen kansallisurheilua. Sen verran huomasin, että ilmeisesti tätä urheilua useimmiten harrastivat miehet, sillä lisäkseni salissa oli yksi kauniimpaa sukupuolta edustava henkilö.
Perusidea oli nopeasta selvillä. Kehään tuodaan kaksi kukkoa, joista toinen on nimetty altavastaajaksi ja toinen on ennakkosuosikki (en tiedä mihin tämä perustuu). Kukkoja härnäämässä on härnärikukko, jonka tehtävänä on saattaa kilpalijat oikeaan vireeseen. Kukkojen jalkaan on sidottu terä, jonka tuomari pyyhkii desifointiaineella ennen kilpailun alkua, sen varalta että joku on terästänyt kukkonsa terää myrkyllä yms.
Vedonlyönti on käynnissä siihen asti kunnes kukkojen teräsuojat poistetaan ja kukot lasketaan maahan. Kukot alkavat taistelemaan, ja yleensä muutaman minuutin päästä on voittaja selvillä. Matsi päättyy aina toisen kukon kuolemaan. Häviäjät päätyvät pataan, ja voittajat viedään hoidettaviksi ja lepäilemään pariksi viikoksi. Hyvällä kukolla voi siis olla oikea taistelu-ura.
Vedonlyönti toimii huutamalla ja huitomalla. Alhaalla on vedonvälittäjiä, joiden kanssa voi diilin tehdä, tai sitten voi etsiä katsomosta itselleen vastapelurin. Minimisumma on 500 pesoa, raha vaihtaa omistajaansa kun voittaja on selvillä. Käytännössä ilman paikallista apua on turistin vaikea alkaa huutokilpaan ryhtymään. Mutta ei huolta, aina paikalla on vanhoja pappoja, jotka elättävät itsensä esittelemällä peliä vieraille. Sanot vain papalle kumpaa haluat veikata, ja millä summalla, niin pappa hoitaa loput. Kohteliasta ja asiaan kuuluvaa on tietysti jakaa voitot papan kanssa.
Itsekin tuli intouduttua veikkaamaan ja voittojahan sieltä tuli. Loppujen lopuksi noin 1500 peson edestä, joista apupappa tietystikin sai omansa. Voittojen maksu toimii taittelemalla rahat pieneksi nyytiksi ja heittämällä voittajalle. Näin esim. permanto ja parvi voivat pelata keskenään. Käytännössä pelin kulku: 5 minuuttia hullua huutamista ja huitomista, 2 minuuttia jännittynyttä hiljaisuutta ja 1 minuutti lenteleviä rahoja.
Filippiinien kulttuuri on erittäin maskuliinista ja Shanghaissa lentelevien "Hey Madam!" huutojen sijaan kaupustelijat keskittyvät Filsuissa "Hey Sir!" kiljahduksiin. Tämä on siitä hyvä että liikkuessa miesten kanssa he saavat osakseen kaiken häirinnän, ja itse voi keskittyä olennaiseen, eli hypistelemaan tuotteita rauhassa. Jos kuitenkin tarvitsisi apua toimimiseen paikassa missä kaikki muut ovat miehiä on se hankalampaa. Paikallisten kommunikointi vastakkaisen sukupuolen kanssa kun on hieman rajoittunutta.
Joten jos naisena haluat lyödä vetoa kukkotappelussa, niin kannattaa harkita länkkärimiehen mukaan raahaamista. Ei haittaa vaikka mies olisi yhtä ummikko kuin sinäkin, mutta paikallinen pelipappa uskaltautuu juttusille miehen kanssa miljoona kertaa todennäköisemmin kuin sinun kanssasi. Kun paikalliset huomaavat, että olet mukana vedonlyönnissä niin sinulle aletaan kyllä myös avaamaan pelin saloja.
Kun naapurini huomasi että olen kilpailuhengessä mukana, hän kertoi voittokukkomme olevan homo-kukko. Ravistin korviani muutaman kerran, ja kysyi että miten kukko voi olla homo. Mies seliti että kukot ovat vaaleampia (väritykseltään kanamaisempia) ja huonompia tappelemaan. Yleensä ne ovat aina altavastaajia. Toisaalta taas mies oli sitä mieltä, että olimme tehneet viisaasti veikatessamme homo-kukkoa, sillä muut kukot eivät hyökkää homo-kukkojen kimppuun, jolloin homo-kukko saa aina mahdollisuuden ensimmäiseen iskuun. Oppi ja ikä kaikki.
Hotellille palattuani tarkastelin jeepney seikkailun määränpäätämme kartasta. Tietystikään Tondoon ei jeepneytä mene, mutta aivan vieressä käytiin. Olin aikaisemmin haikaillut kiinalaisella hautausmaalla käynnin perään, joka sijaitsee pohjoispuolella hieman Tondosta koilliseen. Luulen että visiitti siellä jää kyllä muulle kertaa. Sen verran hermostuttava kokemus jeepney seikkailu oli ollut.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Laji on hyvästä syystä laiton useassa maassa. Kulttuurinsa kullakin, mutta minä kyllä jätän niin kukko-, koira- kuin härkätaistelutkin väliin ja olen iloinen että ne on Suomessa kielletty. (En halua syyllistää, mutta nautitko oikeasti tuon katselusta?)
Tama nyt on vahan kaksipiippuinen juttu. En ole kyseisten lajien puolesta puhuja, mutta toisaalta - en myoskaan sokeana halua tuomita muiden perinteita.
Todennakoisesti en mene enaa toiste kyseiseen tapahtumaan, vaikka taytyy sanoa ettei matsit olleet yhtaan niin julmia kuin olin ajatellut. Kukkotappelussa yksi ottelu on tosiaan yleensa erittain lyhyt.
Kaikkea ei pida kokeilla, mutta kukkotappelut eivat ole erityisesti turistien suosiossa Filippiineilla, vaan erittain paikallisia tapahtumia. Tassa tapauksessa totesin, etta oli hyva kayda muodostamassa mielipidettaan paikan paalla. Eika perustaa sita pelkastaan sen kulttuurin moraalinakemyksiin missa on kasvanut.
Ja laajemmin tiivistettyna: olen kahden vuoden aikana asuessani ja reissatessani Aasiassa paivittanyt kasitykseni oikeasta ja vaarasta moneenotteeseen. Jotkut ongelmat ovat tulleet tietoisuuteen vasta taalla, samalla joidenkin ennen tarkeilta tuntuneiden periaatteiden vaistyessa.
Hieno vastaus. On tosiaankin terveellistä olla avomielinen ja välttää käsitysten luutumista paikoilleen.
Post a Comment