Bunaken - Indonesia

Jakartasta suunnattiin Pohjois-Sulawedelle (Sulawesi-saari), Manadoon. Ja taas suosittiin Garudaa. Indonesiassa etäisyydet ovat todella pitkiä. Emme lentäneet maata läheskään "päästä päähän", itseasiassa kartalla Manado ei näytä olevan Jakartasta kaukanakaan, mutta lento välilaskuineen kesti 5 tuntia (alle 1 tunti meni välilaskuun).

Emme olleet jäämässä Manadoon, vaan määränpäämme oli Manadon edustalla oleva keskikokoinen (paikallisittain kai pieni) saari, Bunaken. Bunaken on luonnonsuojelualuetta, ja sukeltajien lomaparatiisi. Saari onkin täynnä sukellusresortteja. Yhdelle näistä mekin suuntasimme.

Manadossa on takseja, mutta jos olet ilmoittanut tulostasi etukäteen resorttiin (jonkinlainen varaus on kyllä suositeltavaa), niin he yleensä järkkäävät jonkun vastaan lentokentälle. Venekuljetuksen sumpliminen voi olla hankalampaa omin päin.



Manadon edustalla vesi ei näyttänyt houkuttelevalta.



Jätteistä sai silti kivoja uimaleluja.

Lentokenttällä olikin koneita vastassa kymmenien eri resorttien edustajia. Joukosta löytyi meidän kohteemme heppu, ja sitten matkaan. Autolla satamaan ja laukut veneeseen. Vene jolla saarelle ajoimme oli ihan kunnon kokoinen. Joka resortilla ei silti isoja katettuja veneitä ole, joten kannattaa varautua kastumaan.



Matkalla saarelle.

Mainittakoon, että tämä oli meikäläisen ensimmäinen reissu tropiikissa sijaitsevalle saarelle. Ja ensimmäinen kerta kun tarkoituksena oli yöpyä saarella bungalowissa. Tästäkin minua oli varoiteltu, ja olin mielestäni hyvin varustautunut. Tiesin, ettei bungalowiin tule lämmintä vettä (saarella ainoastaan yhdellä resortilla tulee lämmintä vettä bungaloweihin), ja olin kuullut etteivät bungalowit aina ole "tiiviisti" rakennettuja, joten ötökät liikkuvat vapaasti. Olin myös tietoinen jatkuvista sähkökatkoista, ja blondi kun olen, niin polttavasta auringosta. Mukana oli siis taskulamppuja, aurinkorasvaa, after sunia, hyttysmyrkkyä, hyttyskarkotetta ja kaiken maailman rantaläpyskät.
Sanotaan nyt vaikka näin, ettei pakkaus ihan pieleenkään mennyt.

Saavuimme saarelle, ja vastaanotto oli lämmin. En voinut muuta kuin ihailla paikallisia, jotka lähtivät kipuamaan jyrkkiä portaita pitkin bungaloweille, kannatellen olkapäillään 30 kilon painoisia matkalaukkuja. Itse sain juuri ja juuri siirrettyä laukun. Ja jaksoin juuri ja juuri kivuta portaat käsilaukun kanssa. Tarkoituksemme oli viettää saarella viisi päivää, ja tuona aikana käydä sukeltamisen peruskurssi. Mainittakoon tässä etten ole koskaan sukeltanut aikaisemmin, en siis edes testannut laitteita. Snorklailuunkin tutustuin vasta vuosi sitten Egyptin matkalla.



Vau!

Saarellakin pimeä laskeutui kuuden aikaan, joten tutustuin bungalowiin pimeässä. Ihan ok, vaikka olihan lasku aika jyrkkä Jakartan liikemieshotellin sviitistä pieneen mökkiin trooppisella saarella. Hyttysverkko vaan tiukasti sängyn ympärille ja menoksi.



Illan tullen.

Sukeltamisen peruskurssi alkaa opiskelulla. Aika loogista, siis luetaan kirjaa, katsotaan videoita ja tentitään. Hyvin pian huomasin, että resorttia ei oltu suunniteltu ei-sukeltaville. Olin ihmetellyt matkaoppaiden lausuntoja joistain resorteista, että sopii hyvin esim. pareille joista toinen sukeltaa ja toinen ei. Toisaalta en tiedä oliko oloni vain muuten masentunut, ja olin ehkä liian kriittinen resorttia kohtaan. Mutta, mutta...

Päivät saarella olivat ankeita. Muut vieraat olivat koko ajan sukeltamassa. Mutta toisaalta mitä kukaan olisikaan tehnyt resortissa päivällä? Ei siellä varsinaisesti mitään palveluja ollut. Juomat haettiin itse jääkaapista, ja kuitattiin pöydällä olevaan kirjaan. Ruoka tarjottiin kolmesti päivässä (kuului majoituksen hintaan, no pakko, varsinaisesti mitään rantaravintoloita ei ollut lähettyvillä). Aterioinnin jälkeen astiat vietiin itse keittiöön. Voitte uskoa että ei mennyt ihan putkeen ekalla aterialla. Jotenkin sitä on hotelleissa tottunut, että ravintoloissa on tarjoilijoita...noh, kyseessä ei tietty ollut varsinainen ravintola, vaan enemmänkin kouluruokalan tyyppinen ratkaisu.



Tämä killui pään yläpuolella aterioidessa (käpälästä käpälään noin 15 cm). Enemmän pelotti katosta tippuvat tuhatjalkaiset. Ja enemmän inhotti lautaselle tunkevat muurahaiset.

Tarjolla oli vettä, mehuja, Coca-Colaa ja olutta. Itse juon siis yleensä vain kevyt juomia, jonkinlaista vichyä ja siideriä/viinejä. Että näin. Ruoka oli osittain hyvää, mutta ongelman aiheutti se, että kalaa käytettiin jokaisessa ruokalajissa. Resorttia oltiin informoitu etukäteen, että aterioilla olisi oltava tarjolla vaihtoehto, jossa ei ole kalaa/kalalientä. On meillä kana/kasvisvaihtoehto. Niin, kalaliemessä uitettuna. Yksi lounas meni niin, etten saanut muuta syötävää kuin riisiä, jonka jälkeen asiasta neuvoteltiin keittiön kanssa. Täytyy myöntää että tämän jälkeen tilanne parani. Mutta aika absurdia. Joutua nyt lomalla riitelemään, jotta saa ruokaa?!? Hieman mietitytti vieraat joilla on pahoja ruoka-aineallergioita. Jos olet allerginen esim. pähkinöille, niin en tiedä voitko majoittua tälläiseen resorttiin (tai voitko syödä siellä mitään). Lähin sairaala kun on kaukana. Ja paikallisilla ei näytä tuo ruoka-ainesten tunteminen olevan ihan hallussa. Lisäksi kaikki paistetaan samassa pannussa (yleisimmät joka ruuan höysteet ovat kalaliemi ja pähkinät).



Tämä veitikka majaili bungalowin portailla (päästä takapuoleen noin 6 cm). Oikeestaan aika kiva, ja sen päälle varottiin astumasta.

Saarella ei siis päivisin ollut mitään tekemistä. Resortin ranta oli mangrovea, joten se niistä löhöilen rannalla ja polskuttelen meressä haaveista. Beach-elokuva oli kyllä kaukana tästä trooppisesta saaresta. Muutaman kerran nyrkin kokoisen hämähäkin bungalowissa nuijittuamme, päätin tiedustella onko saarella tappavan (siis ihmiselle vaarallisia) myrkyllisiä ötököitä. Kuulema on, tuhatjalkaisia. Ja vielä äksyjä sellaisia. Mutta positiivinen asia on että bungalowissa majailivat hämähäkit ovat kuulema vaarattomia, sattuu vaan pirusti jos ne puree. En viitsinyt kysäistä, että mitäs jos on "pikkasen" allerginen. Päätin jatkaa hämyjen joukkomurhaa. Mainittakoon nyt vielä, etten ole mikään hämyjen vihaaja. Itselläni on ollut tarantella lemmikkinä, ja kiva lemmikki olikin. En silti olisi nukkunut sen kanssa samassa sängyssä.



Ranta-mangrovea.



Uimaan?

Mukaan otetuista tarvikkeista oli kuitenkin iloa. Kun Jakartassa olin murehtinut, ettei minulla ole mukana tarpeeksi "hienoja" vaatteita joilla mennä hotellin illalliselle, niin kaikki rääsyt jotka mukaan olin pakannut tulivat tarpeeseen saarella. Ihan huvitti pohdinta Jakartassa, että onkohan resortissa pesulapalvelua? Jaa-aa, tiedusteluun milloin saamme uudet pyyhkeet vastattiin, että pyyhkeet vaihdetaan joka kolmas päivä. Täh?



Gekot olivat mun lempparii. Ne syövät muita ötököitä. Tervetuloa!

Kaikki rantaläpyskät tulivat myös käyttöön, sillä pidin niitä niin sisällä kuin ulkona. Noh, sisällä oli yhtä likaista kuin ulkona. Lisäksi yöllä ei tehnyt mieli astua paljaalla jalalla lattialla mönkivien höttiäisten päälle. Tässä taskulamppu oli muuten oiva vekotin. Hyttyskarkote tuli tarpeeseen illallisilla, kun hyttyset alkoivat parveilemaan syömään kokoontuneiden ihmisten ympärillä (ulkoruokala siis, mitä kuvittelit?). Tiesitkö muuten että malariasääski lentää nimenomaan hämärän aikaan? Hyttysmyrkyllä karkoitin bungalowista iltaisin isoimmat muurahaiset, ja pienimmät lentävät ötökät. Totesin että isoimpia ötököitä vastaan hiirenloukku olisi ollut parempi ase.



Pieniä muurahaisia oli joskus kiva seurata. Joka suihkun jälkeen kylppärissä alkoi nopea munien siirto kuivaan paikkaan. Sen verran älyä (vaistoa?) löytyi, että munat siirtyivät aina vauhdilla. Sen vertaa älyä ei löytynyt, että munat olisi siirretty pysyvästi kuivempiin oloihin.



Isompi suihkuseuralainen (käpälästä käpälään noin 13 cm ). Kaveri oli nopea liikkeissään. Sen vaalean ruskeat pikkuserkut (pienempiä, noin 11 cm) eivät olleet yhtä onnekkaita. Suihkusta löytyi kerran myös pieni tuhatjalkainen, mutta sitä en jäänyt kuvaamaan.

Ensimmäiset päivät menivät siis tuhatjalkaisten, jättihämähäkkien, gekkojen ja muiden ötököiden parissa. Teoriaosuus tuli opiskeltua ja vihdoin päästiin merelle. Ja silloin tarvittiin sitä aurinkorasvaa.