1.11.06

Elämää loman jälkeen - Feikkimarkkinat

Shanghaihin paluu "lomalta", ei aivan tuntunut samalta kuin perinteisesti lomalta palaaminen on Suomessa tuntunut. Matkan aikana olin verannut Indonesiaa usein Kiinaan, ja tiettyä järjestystä ja siisteyttä jo hieman kaipasikin. Ja koska loman päättyminen ei nykyisin tarkoita töihin paluuta, ei kotiinpaluun fiilis ole sama. Ja onneksi Shanghaissa kesä jatkuu, tosin kelit ovat vaihtelevammat. Mutta 22 astetta lämmintä marraskuussa on ihan kiva :-)

Palailin siis hyvillä mielin Shanghaihin. Kiina kuva oli jopa hieman kiillottunut entisestään (olen edelleen nousukäyrällä). Mieliala pysyi hyvänä siitä huolimatta, että muutaman päivän tutkailun jälkeen totesin, että blogini ei enää näy Kiinassa. Mutta ei huolta, kyllä hätä tms. aina keinot keksii.

Loman jälkeisestä viikosta muodostui varsinainen ostosviikko. Nyt tuli kierrettyä markkinoita ja toreja. Siis juuri niitä, joihin aina pitäisi mennä, mutta oikein ikinä ei tule lähdettyä.

Kohteena oli tietysti myös muutamat feikkimarkkinat. Kyllä markkinat ihan oikeat olivat, mutta niillä myytävät tuotteet olivat sitten enemmän tai vähemmän sitä mitä merkissä luki. Olen niitä ihmisiä, jotka salaa vuodattivat muutaman kyyneleen, kun tieto Xiangyangin kuuluisten markkinoiden sulkemisesta kantautui heinäkuussa Suomeen. Markkinoiden sulkeminen oli kai osa Kiinan kasvojen puhdistamisyritystä (Pekingissä olympialaiset 2008 ja Shanghaissa World Expo 2010). On näytettävä muulle maailmalle, että kyllä ongelmalle jotain tehdään. Vielä keväällä poliisit vartioivat rauhaa ja järjestystä sulassa sovussa myyjien kanssa markkinoiden kujilla. Huhut kertoivat, että joitakin kalliimpien merkkien tuotteita jopa olisi takavarikoitu (mitä niille tapahtui?).

Mutta hymyä huuleen ja häntä pystyyn! Mikäs hyvää bisnestä tappaisia, ja kiinalainen jos joku ymmärtää bisneksen päälle...
Elokuussa expattien sanomalehti jo julkaisi kartan uusille ja entistä ehommille feikkimarkkinoille :-)

Kun yksi kuoli, niin monta uutta syntyi. Uudet markkinat ovat eri tyylisiä, ja niiltä löytyy hieman eri valikoima tuotteita. Nyt on sitten jokaisen makuun jotain. Jos haluaa shoppailla uusissa, avarissa tiloissa, joissa feikkituotteiden myyjät johdattavat sinut hyllyjen takaa aukeneviin ostosparatiiseihin (huippusalaista!), niin Pudongin puolen markkinat ovat ehdottomasti ostospaikkasi. Jos et halua lähteä kauas, ja haluat palvelua hyvällä englannin kielellä, niin Nanjing Lu:n markkinat ovat oiva paikka tinkiä. Kunnon Shanghai expatti suuntaa kuitenkin syrjemmälle (mm. Qipu Lu). Tungos on helvetillinen, ja hihassa roikkuu koko reissun ajan muutama innokas "opas". Mutta hinnat ovat ihan eri luokkaa. Kuten myös myyjien ystävällisyys ja rehellisyys.

Feikkimarkkinat ovat varsinainen mielipiteiden jakaja. Jotkut vastustavat henkeen ja vereen, ja eivät halua kantaa mitään feikkiä. Jotkut käyvät markkinoilla ostamassa aitoja kiinalaisia tuotteita (silkkiasusteita, seinäjulisteita ja magneettikoruja). Ja jotkut viis veisaavat Diorin ja Guccin tunteista, ja tinkivät kopiolaukuista, aurinkolaseista ja kelloista minkä ehtivät. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Ei se ole Pradalta ja Versacelta varsinaisesti pois, siis että jos en saisi feikkiä niin menisinkö ostamaan aidon? Äh, millä rahoilla?

Välillä kun kuvittelee ostavansa "merkittömän" tuotteen, voi huomata, että on tullut ostettua kopio jostain kuuluisasta kiinalaisesta merkistä. Joten...Shanghaissa aitoutta voi aina (ja tulee?) kyseenalaistaa. Mitä feikkitavara sitten oikeasti on? Mukana on "kuormasta pudonneita" (=varastettuja, kuljetuksessa "kadonneita"), jouluna yöllä valmistettuja, tuhottavaksi lähetettyjä viallisia kappaleita, tai puhtaasti feikkituotetehtaassa valmistettua kamaa.

Feikkikaman lisäksi markkinoilta tarttuu mukaan yleensä silkkikrääsää.
Kyllähän ihan oikeitakin merkkiliikkeitä löytyy myymään silkkilaukkuja, -kenkiä, -vihkoja, -kalentereita, -pöytäliinoja ja - tyynyliinoja. Hinnat (kiinteät, ei tingitä) niissä ovat yli tuplaten sen mihin pääsen tinkimällä feikkimarkkinoilla. Tosin laatukin on parempaa. Toisaalta tähän väliin tulee mainita expattien yleinen Kiina riesa, maun muuttuminen.

Kiinassa tekstiilit ovat värikkäämpiä, ja huonekalut koristeellisempia kuin Euroopassa. Parissa kuukaudessa väreihin ja koristeellisuuteen on niin tottunut että Ikea, Aalto, Iittala ja Marimekko tuntuvat tylsiltä. Eli siis kirkkaanpunainen pöytäliina lohikäärme-kuvioinnilla, kiitos! Koska maku on muuttunut aikasta nopeasti, voi rekyylivaikutus olla odotettavissa kun palaa Suomeen. Tämä on yksi perusteluni miksi ostan mieluummin useampia erilaisia kappaleita eri väreillä ja kuoseilla.

Mitä mistäkin sitten pitäisi maksaa? No ei ainakaan sitä mitä pyydetään. Urbaanihuhu kertoo, että mistään ei tulisi maksaa yli 100 rmb:tä (noin 10 euroa). Nykyisillä markkinoilla, ja eritoten keskustassa ja Pudongissa, tähän on kuitenkin vaikea (länkkärin) päästä. Isoista laukuista olen joutunut pulittamaan jopa 150 rmb:tä (pyynti voi olla jopa 2000 rmb). Jokainen tekee mielestään aina hyvät kaupat...kunnes joku toinen tekee paremmat ;-)

3 comments:

Anonymous said...

Oih... sinne... hmmm...
Monella kenkäparilla kaappi kasvoi? =)

(vaikea arvata kuka..)

Anni said...

Noista pisteistä ja isojen ja pienten kirjainten sirottelusta ei todellakaan voi erehtyä. ;-)

Shanghaig said...

Kenkiä on markkinoilta tullut ostettua kahdet, laukkuja enemmän. Jos siis silkkisiä ei lasketa ;-)