Ensimmäisen elokuvan jälkeen ymmärsin, että keskuksen tarkoitus on jakaa tietoa keksinnöistä ja niiden historiasta, sekä opastaa kansalaisia turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Tarjolla oli mm. peli jossa etsittiin pommia Singaporen metrosta, tyhjässä koulurakennuksessa piileskeliviä terroristejä ja salakuljettajien laivaa merellä. Kasvattavien pelien lisäksi tarjolla oli sotapeli, jossa ammuttiin vastustajia (isolla ruudulla) ja useita avaruuspelejä. Keskus on aikasta pieni, mutta leffat kestivät puolesta tunnista puoleentoista tuntiin, joten jos ne kaikki (3 kpl) olisi halunnut katsoa, olisi keskuksessa vierähtänyt koko päivä. Itse näyttelyn pelit ja simulaattorit käytiin läpi muutamassa tunnissa.
Pelit olivat kivoja, ja pommin etsintään jäi jopa hieman koukkuun. Elokuvat oli ilmeisesti suunnattu kouluryhmille, joita keskuksessa ilmeisesti vierailee päivittäin useita. Tunnin kestävän näytöksen katsomiseen mielenkiinto riitti juuri ja juuri. Tai sitten ei vain kehdannut lähteä salista kesken shown. Muutenkin Spore on ehkä enemmän suunnattu paikallisille, kuin aikuisille turisteille. Sadepäivän kuluksi paikka tarjoaa kyllä mielestäni ihan kelpo viihdykettä. Ilman elokuvia.
Muutamana päivänä oli allaskelit.
Singaporen keskustan nähtävyksiin kuuluu mm. rannassa sijaitseva Merlion patsas, Suntec Cityn Fountain of Wealth (maailman suurin suihkulähde?), hotelli Rafflesin Long bar ja tietysti Singapore slingit. Singapore joen rannassa on iltaisin kaikenlaista tapahtumaa, ja ranta on Boat Quayn, Robertson Quayn ja Clarke Quayn kohdilta täynnä ravintoloita. Hinnat ja menut laidasta laitaan. Joen rannassa sijaitsevien ruokapaikkojen lisäksi etniset alueet, kuten Chinatown ja Little India tarjoavat todella herkullisia elämyksiä edulliseen hintaan. Oma lempparini oli intialainen kasviscurry banaaninlehdillä tarjottuna. Chinatownissa ei jostain syystä juurikaan tullut pyörittyä.
Singaporen ikoni, Merlion.
Kauppojen valikoima on Singaporessa yhtä laaja kuin Shanghaissa. Eli kaikkea löytyy. Tosin hinnat ovat huimasta korkeammat. Itseäni houkutti kirjaostokset, Shanghaissa kun englanninkielisen kirjallisuuden tarjonta on, noh, rajoitettua. Mm. Kinokuniyan kirjakauppa Orchadilla tarjosi runsaan valikoiman niin kevyttä lomaluettavaa, kuin eri alojen erikoiskirjallisuuttakin. Varsinkin taiteenalojen, kuten musiikki, valokuvaus ja maalaus, teoksia oli esillä runsaasti. Pienoinen pettymys oli, ettei juuri oman alan kirjoja ollut saatavilla, ja aika ei riittänyt niiden tilaamiseen. Mukaan tarttui kuitenkin muutama muu viihdyttävä opus.
Rafflesin Long bar on kuuluisa Singaporen nimikko drinksusta, ja lattialle heiteltävistä pähkinän kuorista.
Se kuuluisa Singapore sling.
Liikkuminen Singaporessa on ehkä maailman helpointa. Metrot, bussit ja taksit ovat kaikki turisteille helppoja vaihtoehtoja. Aikataulut löytyvät englanniksi, ja lippujen myyntiautomaatit toimivat samalla kielellä. Lisäksi asemilta löytyy henkilökuntaa joilta voi kysyä neuvoja. Takseja on saatavilla hyvin, paitsi tietysti aasialaiseen tapaan silloin kun sataa vettä tilanne on toivoton. Tämän johdosta sateenvarjo osoittautui hyväksi kapistukseksi.
Kulttuurien sekamelska. Kuva arabikorttelista.
Koko aikaa ei satanut vettä. Siis ei yhtenäkään päivänä satanut koko päivää. Toki sade ei juurikaan haitannut, koska lämpötila pyöri siinä 30 asteen kieppeillä. Ja kyllä aurinko sen verran paistoi, että blondi ehti kärtsätä itsensä hotellin uima-altaalla. Osan siisteydestä sade toki vei tullessaan. Kuivakausi oli ilmeisesti takana päin, ja kaduilla oli runsaasti pudonneita kuivia lehtiä. Noh, jokainen suomalainen tietää miten lehdille käy kun vettä sataa. Ei kaunis näky.
Kaupunki tarjosi kaikenlaisia huvituksia, kuumailmapallosta...
...penkkibenjihin.
Lehtien lisäksi kaduilla oli muutakin roskaa, joten Singaporen siisteys ei mitenkään erityisemmin tehnyt vaikutusta. Kuuluisa (kuuluisin?) ostoskatu Orchad kylpi jouluvaloista, joten näky oli toki varsinkin yöllä kaunis, mutta erityisen siisti se ei ollut. Verrattua tuli Orchadia Shanghain numero yksi ostoskatuun Nanjingiin. Lyhyen visiitin perusteella sanoisin, että Nanjing on näinä päivinä siistimpi, ja rakennukset uudempia ja paremmassa kunnossa. Mitään ”hohdokasta” elämystä Singapore ei Shanghain jälkeen tarjonnut.
Toki elämää Singaporessa helpottaa englannin kieli, jota kaikki taksikuskeista lähtien puhuvat. Ja ihmisten kohteliaisuus ja länsimaiset käytöstavat. Eksotiikkaa etsivän matkailijan on Singaporeen kuitenkaan turha suunnata. Singapore tuntui olevan laimeampi versio kaikesta, eikä sillä tuntunut olevan mitään omaa. Kiinalaiset eivät olleet aivan niin kiinalaisia, intialaiset eivät aivan intialaisia, thai-ruoka maistui laimeammalta kuin Bangkokissa, Gado-Gado ei ollut yhtä pähkinäistä kuin Indonesiassa, eivätkä ihmise aivan pysty tavoittamaan englantilaisten kohteliaisuutta tai saksalaisten täsmällisyyttä. Chinatownin kiinalaiset silkkituotteet näyttivät kovasti samoilta kuin Shanghain kaduilla, mutta miten ne olisivat olleet samoja, koska hinta oli moninkertainen? Eikä ilmassa enää leijunut jännittävä muutoksen ilmapiiri, joka saa kaupungin sykkimään vuorokauden ympäri. Kuten Shanghaissa. Kaupunki oli aivan kuin pysähtynyt, vaipunut uneen. Säännöistä lipsuttiin, koska rangaistuksia ei enää kukaan jaksanut vaatia. Hinnat olivat korkeampia kuin naapurimaissa, vaikkei kukaan oikein enää osannut selittää miksi. Minulle Singapore oli pettymys.
No comments:
Post a Comment