4.5.07

Leffojen katselu kannattaa

Kun tuossa pohdiskelin noita Kiina harrastuksia niin pisti silmään, että katselen enemmän leffoja kuin luen kirjoja. Jos siis koulukirjat unohdetaan. Olen aina tykännyt leffojen katselusta, mutta Suomessa elokuvissa käynti on ylihinnoiteltua, DVD:t kaupoissa ovat ylihinnoiteltuja ja vuokraamoojen tiskille leffojen tulo kestää tuskaisen kauan (= en muista enää siinä vaiheessa että olen kyseisen leffan joskus halunnut nähdä).

Kiinassa asiat ovat tietystikin toisin. Vaikka hallitus mitä väittäisi. Joten kauhuleffojen lisäksi muutkin aasialaiset elokuvat ovat olleet kulutuksen kohteena. Niin vanhat kuin uudetkin. Eikä kaikki ole aivan kokonaan hömppää.

Ilmestyskirja nyt (Redux), Francis Ford Coppola

Lukuisista näkemistäni Aasiaan sijoittuvista sotaleffoista ainoastaan Ilmestyskirja nyt on jaksanut kiinnostaa. Mutta...elokuva perustuu vain löyhästi Joseph Conradin Pimeyden sydän kirjaan, joka mielestäni on loistava. Voi miksi, miksi leffasta piti tehdä Vietnam-roina? Tykkäsin kirjasta paljon, osaksi juuri sen Afrikka ja siirtomaa kuvausten vuoksi. Myös Kurtzin henkilöhistoriaa rakennetaan kirjassa aivan erilailla kuin elokuvassa. Jos on leffan suuri fani niin suosittelen, ettei vahingossakaan lue kirjaa. Sillä sen jälkeen leffa menettää väistämättä osan hohdostaan.

Hiljainen amerikkalainen, Phillip Noyce

Ihana elokuva. Valitettavasti en ole lukenut kirjaa (Graham Greene), jota syytettiin amerikkavastaiseksi. Tarina kertoo Vietnamin sodan motiiveista ja alkuvaiheista. Siis siitä ajasta, kun ranskalaiset vielä hallitsivat Indokiinaa. Kaikki jotka tykkäävät käydä kahvipöytä keskusteluja siitä miksi Amerikka ikinä lähti Vietnamiin tulisi katsoa tämä leffa (tai ehkä jopa lukea kirja?).

Indokiina, Régies Wargnier

Toinen loistava leffa. Tämän katsottuaan ymmärtää hieman enemmän siirtomaavallasta Indokiinassa. Ja kun täällä reissaa niin ymmärtää monta asiaa hieman paremmin, kun on perehtynyt edes jonkin verran tuohon aikakauteen. Omasta mielestäni Kaakkois-Aasia voisi olla sietämätön paikka eurooppalaiselle vielä tänä päivänäkin, jos siirtomaa-aikakautta ei olisi eletty. Kiitos Ranska, Hollanti ja Englanti. Tämä ei silti tarkoita sitä että kannattaisin siirtomaa politiikkaa.

Rakastaja, Jean-Jacques Annaud

Hieman eroottissävyinen teos. Jos kuitenkin näkee seksikohtausten yli niin leffa on mielenkiintoinen. Kertoo myös jotain kiinalaisista. Tähän pätkään ei ole turhia lisätty todellisuutta, vaan tarina on unimainen kertomus johon on ihana uppoutua.

Valkoinen kreivitär, James Ivory

Ei oikein antanut mitään. Kertoo venäläisestä kreivittärestä Shanghaissa (1930-luvulla). Joka ihastuu sokeaan diplomaattiin (miksi sokea?). Elokuva kuvaa Shanghain vapaamielistä ilmapiiria, mutta tajutakseen kuvausten erikoisuuden täytyy ilmeisesti tietää historiasta enemmän kuin minä. Ehkä leffa on minulle liian "hyvä", tai sitten se vain yksinkertaisesti on tylsä.

Kirjava huntu, John Curran

Odotin tältä aika paljon. No siis juonihan menee niin, että nuori nainen menee pikaisesti naimisiin Euroopassa 1925. Avioliitto tarjoaa naiselle uuden elämän maailman toisella puolella Kiinassa, Shanghaissa. Elämä Shanghaissa ei kuitenkaan osoittaudu aivan kuvitelluksi, ja lopulta useiden sattumuksien kautta pariskunta painii suhteensa todellisten ongelmien äärellä. Tyypillinen tarina vielä tämänkin päivän Shanghain expattien joukossa. Mutta tarina jäi jotenkin ontoksi, ja loppu oli kaikessa traagisuudessaan hätäinen. Ehkä pitäisi katsoa vanhempi filmatisointi samasta kirjasta (W. Somerset Maugham). Tai jopa lukea se kirja.

Kaikki edellä mainitut lefft ovat muuten hyviä fiilistely leffoja, jos Aasian reissu häämöttää kalenterissa :-)

2 comments:

Anonymous said...

Pimeyden sydämestä oli myös elokuva suunnitteilla, itsensä mestari Orson Wellesin toimesta. Käsikirjoitus oli jo valmis ja kuvaukset valmiina alkamaan, kun hankkeelta putosi rahoitus - Wellesin kunnianhimoinen suunnitelma olisi tullut liian kalliiksi. Sen sijaan Welles teki Citizen Kanen...

Lukiossa äidinkielen tunneilla tuli aikanaan luettua tuon Wellesin elokuvan käsikirjoitus ja oli sen verran timanttia tavaraa, että olisin kyllä suonut kyseisen elokuvan aikanaan valmistuvan.

Pidän silti suunnattomasti myös Ilmestyskirja Nyt:stä, yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvista. Siis originaali, Redux on mielestäni ylipitkä ja osa lisäyksistä tarpeettomia. Minun kohdallani elokuva ei ole menettänyt hohtoaan vaikka Conradin kirja ja Wellesin käsis tuttuja ovatkin, sen verran erilaisista tulkinnoista on kyse. Ja etenkin Marlon Brandon mielipuolisuutta hipova roolisuoritus on kerrasta toiseen häkellyttävä.

Lisäksi Pimeyden Sydämestä on tehty ainakin yksi tv-elokuva, jonka näin aikoja sitten telkkarista. Melko puolivillainen räpellys, vaikka nimekkäitä näyttelijöitä olikin.

Hiljaisesta Amerikkalaisesta olen samaa mieltä, tuleva klassikko. Samasta kirjasta on vanhempi, 1958 tehty elokuva (en ole nähnyt). Ja muuten, kirjailijan nimi on Graham Greene, ei Green.

Shanghaig said...

Uuups. Mitenkäs se "e" nyt noin oli lipsahtanut matkasta...

Marlon Brandon suoritus Kurtzina on loistava.
"The Horror...The Horror...".

Muuten...mistä pimeyden sydän kertoo?