Leffojen katselu kannattaa

Kun tuossa pohdiskelin noita Kiina harrastuksia niin pisti silmään, että katselen enemmän leffoja kuin luen kirjoja. Jos siis koulukirjat unohdetaan. Olen aina tykännyt leffojen katselusta, mutta Suomessa elokuvissa käynti on ylihinnoiteltua, DVD:t kaupoissa ovat ylihinnoiteltuja ja vuokraamoojen tiskille leffojen tulo kestää tuskaisen kauan (= en muista enää siinä vaiheessa että olen kyseisen leffan joskus halunnut nähdä).

Kiinassa asiat ovat tietystikin toisin. Vaikka hallitus mitä väittäisi. Joten kauhuleffojen lisäksi muutkin aasialaiset elokuvat ovat olleet kulutuksen kohteena. Niin vanhat kuin uudetkin. Eikä kaikki ole aivan kokonaan hömppää.

Ilmestyskirja nyt (Redux), Francis Ford Coppola

Lukuisista näkemistäni Aasiaan sijoittuvista sotaleffoista ainoastaan Ilmestyskirja nyt on jaksanut kiinnostaa. Mutta...elokuva perustuu vain löyhästi Joseph Conradin Pimeyden sydän kirjaan, joka mielestäni on loistava. Voi miksi, miksi leffasta piti tehdä Vietnam-roina? Tykkäsin kirjasta paljon, osaksi juuri sen Afrikka ja siirtomaa kuvausten vuoksi. Myös Kurtzin henkilöhistoriaa rakennetaan kirjassa aivan erilailla kuin elokuvassa. Jos on leffan suuri fani niin suosittelen, ettei vahingossakaan lue kirjaa. Sillä sen jälkeen leffa menettää väistämättä osan hohdostaan.

Hiljainen amerikkalainen, Phillip Noyce

Ihana elokuva. Valitettavasti en ole lukenut kirjaa (Graham Greene), jota syytettiin amerikkavastaiseksi. Tarina kertoo Vietnamin sodan motiiveista ja alkuvaiheista. Siis siitä ajasta, kun ranskalaiset vielä hallitsivat Indokiinaa. Kaikki jotka tykkäävät käydä kahvipöytä keskusteluja siitä miksi Amerikka ikinä lähti Vietnamiin tulisi katsoa tämä leffa (tai ehkä jopa lukea kirja?).

Indokiina, Régies Wargnier

Toinen loistava leffa. Tämän katsottuaan ymmärtää hieman enemmän siirtomaavallasta Indokiinassa. Ja kun täällä reissaa niin ymmärtää monta asiaa hieman paremmin, kun on perehtynyt edes jonkin verran tuohon aikakauteen. Omasta mielestäni Kaakkois-Aasia voisi olla sietämätön paikka eurooppalaiselle vielä tänä päivänäkin, jos siirtomaa-aikakautta ei olisi eletty. Kiitos Ranska, Hollanti ja Englanti. Tämä ei silti tarkoita sitä että kannattaisin siirtomaa politiikkaa.

Rakastaja, Jean-Jacques Annaud

Hieman eroottissävyinen teos. Jos kuitenkin näkee seksikohtausten yli niin leffa on mielenkiintoinen. Kertoo myös jotain kiinalaisista. Tähän pätkään ei ole turhia lisätty todellisuutta, vaan tarina on unimainen kertomus johon on ihana uppoutua.

Valkoinen kreivitär, James Ivory

Ei oikein antanut mitään. Kertoo venäläisestä kreivittärestä Shanghaissa (1930-luvulla). Joka ihastuu sokeaan diplomaattiin (miksi sokea?). Elokuva kuvaa Shanghain vapaamielistä ilmapiiria, mutta tajutakseen kuvausten erikoisuuden täytyy ilmeisesti tietää historiasta enemmän kuin minä. Ehkä leffa on minulle liian "hyvä", tai sitten se vain yksinkertaisesti on tylsä.

Kirjava huntu, John Curran

Odotin tältä aika paljon. No siis juonihan menee niin, että nuori nainen menee pikaisesti naimisiin Euroopassa 1925. Avioliitto tarjoaa naiselle uuden elämän maailman toisella puolella Kiinassa, Shanghaissa. Elämä Shanghaissa ei kuitenkaan osoittaudu aivan kuvitelluksi, ja lopulta useiden sattumuksien kautta pariskunta painii suhteensa todellisten ongelmien äärellä. Tyypillinen tarina vielä tämänkin päivän Shanghain expattien joukossa. Mutta tarina jäi jotenkin ontoksi, ja loppu oli kaikessa traagisuudessaan hätäinen. Ehkä pitäisi katsoa vanhempi filmatisointi samasta kirjasta (W. Somerset Maugham). Tai jopa lukea se kirja.

Kaikki edellä mainitut lefft ovat muuten hyviä fiilistely leffoja, jos Aasian reissu häämöttää kalenterissa :-)