Me love you... (after dark)

Huorat ovat asia erikseen. Ne ovat naisia, jotka pälyilevät hämärän tullen sisäpihoilta likaisille viemäriltä haiseville kaduille, joissa expatit suunnistavat päättämään työviikon baarikaduille. Ne ovat naisia, jotka tarjoavat länsimaalaisten suosimien baarien edustalla hierontaa. Ne ovat naisia, jotka nojailevat kyllästyneen näköisinä baarien muureihin, sukkahousujen resorien näkyessä lyhyiden shortsien alta.

Istun baarin terassilla. Baari on suosittu expatti-baari Shanghaissa. Kallis kuin mikä paikallisille, mutta alle Suomen hintatason. Pöydässä istuu kanssani kaksi kiinatarta ja norjalainen n. 50-vuotias mies. Klo 24:00.

Baarikatujen läheisyyteen kerääntyy paljon muutakin liiketoimintaa kuin kaljan myynti janoisille länkkäreille. Shanghaissa moniin paikkoihin ei sisälle ole huorilla mitään asiaa, ja siksi he notkuvatkin kadulla baarien porttien ulkopuolella. Naisseurassa olevat miehet jätetään melkein aina rauhaan. Muut saavat ympärilleen innokkaan kauppiasjoukon.

Norjalainen mies kertoo olevansa töissä Shanghaissa. On jo ollut useamman vuoden, ja aikoo olla muutaman lisää. Koko ikänsä on ollut reissuhommissa. Nostamme maljan reissuhommille. Toisella kiinattarista ei ole juomaa mitä kippistää.

Kaikki liitot eivät kestä ikuisesti. Hong Kongin expattien joukossa se on jopa 40-prosenttia (komennukset kestävät keskimäärin vain pari vuotta...).

Norjalaisen kiinalainen tyttöystävä nauraen ja innostuneesti kertoo, kuinka on opiskellut kieliä (mutta ei käynyt töissä), ja kuinka on käynyt Norjassa (kerran), ja haluaisi sinne uudestaan (naimisiin). Toinen kiinatar on hänen serkkunsa, mutta serkku ei osaa englantia hyvin. Ja sitten juodaan malja Norjalle. Toisella kiinattarista ei ole vieläkään juomista.

Ei niinkään harvinainen tarina on onnellinen kaksi lapsinen perhe, joka muutaa Euroopasta Kiinaan. Toistakymmentä vuotta on jo pidetty yhtä ja Kiinan pesti on kuin lottovoitto. Näyttää CV:ssä niin hyvälle. Pian halpa viina ja halukkaat naiset kuitenkin sekoittavat 30-kymppisen kahden lapsen isän pään.

Miehen itsetunto on ollut huono kouluajoista lähtien. Kaikki kiusasivat luokan lukutoukkaa, eikä tyttöjä kiinnostanut tietokoneiden pariin uppoutunut finninaama. Yliopistossa aukeni uusi elämä ja eka tyttöystävä löytyi sihteeri-insinööriopiskelijabileistä. Paria vuotta myöhemmin perustettiin perhe.

Nyt firman luottokortti polttaa taskussa, ja hoikat kaunottaret hukuttavat kehuihin. Kotiin ei ole kiire, sillä tiedettiinhän se että komennuksella päivät venyvät pitkiksi. Jo valmennuksessa se kerrottiin myös puolisolle. Samalla kun kehoitettiin tukemaan miestä, sillä vieras työympäristö voi olla raskas.

Tuijotan norjalaista miestä. Mies ei reagoi mitenkään kiinattarensa Norjaan muuttosuunnitelmiin. Mies katsoo minua väsyneen näköisenä, ja alkaa kertoa että hän ei tiedä mihin menee Shanghain jälkeen. On tullut oltua reissussa jo kauan.

30-kymppisen miehen perhe-elämä on vaikeutunut. Lapset eivät sopeudu. Joka päivä kun mies tulee kotiin vaimo valittaa kuinka vauva ei muuta ole tehnyt kuin itkenyt. Pikku Kalle taas ei sopeudu päiväkotiin. Ei puhu mitään ja tuijottaa flegmaattisena eteensä. Voisiko mies käydä edes kaupassa?

Mies lähtee ja pohtii edellis iltaisia tyttöjä. He olivat kiinnostuneita miehestä oikeasti! Eivät vain valittaneet! Ja millä oikeudella vaimo muuten valittaa, pitäisi nyt olla helppoa kun on taloudenhoitajat ja kaikki....ja minähän kaiken maksan. Mitä silläkin olisi ilman minua! Olisi edes vähän kiinnostunut miten minulla menee...niin kuin ne tytöt.

Pöytään istahtaa toinen 50-vuotias mies, joka esittäytyy amerikkalaiseksi. Hän on toisen kiinattaren (joka ei puhu englantia, mutta onneksi amerikkalaiset ovat yleensä todella kielitaitoisia) poikaystävä. Nostamme maljan Amerikalle. Tämän jälkeen amerikkalainen hakee tyttöystävälleen juomista. Tyttö näyttää masentuneelta. Norjalaisen tyttöystävä kiemurtelee miehen kaulassa, ja kuiskii jotain miehen korvaan. Norjalainen tuijottaa olut tuoppiinsa ilmeettömänä.

30-kymppisen miehen kotona tunnelma on kiristynyt. Vaimo haluaa, että mies viettäisi enemmän aikaa perheen parissa kerran toiselle puolen maapalloa ollaan lähdetty. Mutta eihän mies voi. On paljon tärkeitä työillallisia ja sen jälkeen vieraille on näytettävä Shanghaita. Päätetään että vaimo palaa kotimaahan puolta vuotta miestä ennen. Onhan vaimolla siellä kaikki ystävät ja sukulaiset. Mies tulee sitten perässä puolen vuoden päästä kun komennus päättyy. Sanotaan kaikille, että vaimo lähti valmistelemaan kotia paluuta varten.

Hoipun pois päin pöydästä. Liikaa olutta. Onneksi pöytään ei tullut enempää eri kansalaisuuksia omaavia ihmisiä. Törmään heiluriovista baariin sisälle. Baaritiskilla riuhtoo 30-kymppisiä länkkäreitä luottokortit ojossa kilpaillen baarimikon huomiosta. Kaikki tilaavat kaksi juomaa vaikka ovat yksin liikenteessä.

30-kymppinen mies solmii uuden komennussopimuksen viideksi vuodeksi. Tällä kertaa asunto on pienempi, sillä perhettä ei enää ole. Vuosia myöhemmin mies kertoo masentuneena elämän tarinaansa baarin terassilla jokaiselle länkkärille, joka vain jaksaa kuunnella. Kaulassa kiemurtelee puolta nuorempi kiinatar joka haluaa seuraa, juomista, yösijan, ruokaa, vaatteita, rahaa, lapsia, EU-passin...Reissussa on tullut oltua jo kauan.