Suomeen ja takaisin

Muutaman viikon Suomen reissu taas takana. Tammikuun reissun iloinen odotus, ja mielenkiinto Suomen vierailua kohtaan oli jo historiaa. Tilalla olivat fiilikset väkinäisestä "lomamatkasta", joka tehtiin koska tentit painoivat päälle. Ja kuuluuhan Suomessa käydä kun se oikein on yksi komennussoppareiden eduista, että sinne matka maksetaan.

Noh, reilusti yli puolet päivistä satoi vettä ja oli n. 5 astetta lämmintä. Yöllä oli pakkasta. Ja joka muuta väittää valehtelee. Minä olin siellä.

Suomi alkoi näyttää hieman erilaiselta, ja elämä siellä tuntui jopa ajoittain hankalalta. Taksi ei _oikeasti_ voi maksaa niin paljon! Ja mistä se ruuan hinta muodostuukaan? Palvelualojen (mm. kampaajat) verojen alennuksesta ei kyllä näkynyt kuluttajalle asti merkkiäkään.

Ja miksi valittaa kotitöistä, palkkaa nyt hyvä ihminen (nainen) kotiapulainen! Ai niin, se on onnistuneesti tehty niin hankalaksi valtion puolelta, että vain harvat siihen ryhtyvät. Sama koskee yrittämistä. Mikä siinä on että Suomi koittaa oikein työntää ihmisiä pois maasta?

Noh, tentit meni kivasti, ja muutama satku "omaa rahaa" tuli tienattuakin. Ja oikein 500 euroa saa tienata vuodessa verovapaasti. Kyllähän sillä jo...öööö, ostaa esimerkiksi....ööö, no varmasti jotain josta on hyötyä koko vuoden, kun asuu veneen alla.

Kavereita oli kiva tavata. Ihan vilpittömästi oli. Enkä vaihtaisi niitä tapaamisia mihinkään. Mutta välillä tuntui, että ihmiset joiden kanssa on vuosia viettänyt aikaa ovat oppineet jonkin vieraan kielen, jonka tunnit itse olen missannut. Tästä kielestä on tullut 30-vuotiaiden virallinen kieli, ja valitettavasti sinua ei voida kelpuuttaa joukkoon jos et puhu kyseistä kieltä. Tuon kielen ydinkäsitteitä ovat mm. asuntolainojen koron nousu, hoitavapaa, työsuhde-edut, lomakiinteistökauppa. Mitä?

Myöskään hihittävät keskustelut siitä onko toinen siideri liikaa lounaalla, kun ei ole tullut juotua aikoihin, eivät oikein herätä dialogia. Mitäs jos kokeilisit joskus ottaa oikein koko pullollisen viiniä ja jättäisit Ulpukan Reiskan hoiviin? Voisi olla rentouttava kokemus. Ja usko pois, niin Reiskakin tekee.

En ole ikinä ajatellut, että elämäni täyttymys, kohokohta tai tavoite olisivat rauhalliset aamut, shamppanja lounaat, manikyyrit viinilasin ääressä, aromiöljyhieronnat, lomat koskemattomilla trooppisilla saarilla tai shoppailu ostoskeskuksissa, joissa Chanelin ja Guccin kaltaiset liikkeet kilpailevat näyteikkunoiden hohdokkuudella. Mutta...

Toivon ettei kukaan myöskään pidä automaattisesti elämänsä tavoitteena asuntolainaa ja aliarvostettua työtä jossa onneksi saa varmasti raataa 20 vuotta samassa yrityksessä. Tai vuoden kohokohtina kesä-, joulu-, talvi- ym. lomia, jotka saa vuodesta toiseen viettää appivanhempien kanssa.

Ehkä itsekin kokeilen vielä esim. asuntolainaa. Eihän sitä voi tietää miten sitä silloin elämän palaset loksahtaisivat paikalleen. Mutta jollei se osoittaudu hyväksi ratkaisuksi niin asunnon voi aina myydä, maksaa lainan pois ja muuttaa trooppiselle saarelle. Jotkut muut ratkaisut elämässä saattavat olla vaikeammin peruttavia.

.