25.5.07

Suomeen ja takaisin

Muutaman viikon Suomen reissu taas takana. Tammikuun reissun iloinen odotus, ja mielenkiinto Suomen vierailua kohtaan oli jo historiaa. Tilalla olivat fiilikset väkinäisestä "lomamatkasta", joka tehtiin koska tentit painoivat päälle. Ja kuuluuhan Suomessa käydä kun se oikein on yksi komennussoppareiden eduista, että sinne matka maksetaan.

Noh, reilusti yli puolet päivistä satoi vettä ja oli n. 5 astetta lämmintä. Yöllä oli pakkasta. Ja joka muuta väittää valehtelee. Minä olin siellä.

Suomi alkoi näyttää hieman erilaiselta, ja elämä siellä tuntui jopa ajoittain hankalalta. Taksi ei _oikeasti_ voi maksaa niin paljon! Ja mistä se ruuan hinta muodostuukaan? Palvelualojen (mm. kampaajat) verojen alennuksesta ei kyllä näkynyt kuluttajalle asti merkkiäkään.

Ja miksi valittaa kotitöistä, palkkaa nyt hyvä ihminen (nainen) kotiapulainen! Ai niin, se on onnistuneesti tehty niin hankalaksi valtion puolelta, että vain harvat siihen ryhtyvät. Sama koskee yrittämistä. Mikä siinä on että Suomi koittaa oikein työntää ihmisiä pois maasta?

Noh, tentit meni kivasti, ja muutama satku "omaa rahaa" tuli tienattuakin. Ja oikein 500 euroa saa tienata vuodessa verovapaasti. Kyllähän sillä jo...öööö, ostaa esimerkiksi....ööö, no varmasti jotain josta on hyötyä koko vuoden, kun asuu veneen alla.

Kavereita oli kiva tavata. Ihan vilpittömästi oli. Enkä vaihtaisi niitä tapaamisia mihinkään. Mutta välillä tuntui, että ihmiset joiden kanssa on vuosia viettänyt aikaa ovat oppineet jonkin vieraan kielen, jonka tunnit itse olen missannut. Tästä kielestä on tullut 30-vuotiaiden virallinen kieli, ja valitettavasti sinua ei voida kelpuuttaa joukkoon jos et puhu kyseistä kieltä. Tuon kielen ydinkäsitteitä ovat mm. asuntolainojen koron nousu, hoitavapaa, työsuhde-edut, lomakiinteistökauppa. Mitä?

Myöskään hihittävät keskustelut siitä onko toinen siideri liikaa lounaalla, kun ei ole tullut juotua aikoihin, eivät oikein herätä dialogia. Mitäs jos kokeilisit joskus ottaa oikein koko pullollisen viiniä ja jättäisit Ulpukan Reiskan hoiviin? Voisi olla rentouttava kokemus. Ja usko pois, niin Reiskakin tekee.

En ole ikinä ajatellut, että elämäni täyttymys, kohokohta tai tavoite olisivat rauhalliset aamut, shamppanja lounaat, manikyyrit viinilasin ääressä, aromiöljyhieronnat, lomat koskemattomilla trooppisilla saarilla tai shoppailu ostoskeskuksissa, joissa Chanelin ja Guccin kaltaiset liikkeet kilpailevat näyteikkunoiden hohdokkuudella. Mutta...

Toivon ettei kukaan myöskään pidä automaattisesti elämänsä tavoitteena asuntolainaa ja aliarvostettua työtä jossa onneksi saa varmasti raataa 20 vuotta samassa yrityksessä. Tai vuoden kohokohtina kesä-, joulu-, talvi- ym. lomia, jotka saa vuodesta toiseen viettää appivanhempien kanssa.

Ehkä itsekin kokeilen vielä esim. asuntolainaa. Eihän sitä voi tietää miten sitä silloin elämän palaset loksahtaisivat paikalleen. Mutta jollei se osoittaudu hyväksi ratkaisuksi niin asunnon voi aina myydä, maksaa lainan pois ja muuttaa trooppiselle saarelle. Jotkut muut ratkaisut elämässä saattavat olla vaikeammin peruttavia.
.

2 comments:

Teea said...

Terveiset täältä Suomesta!

Olo on vielä vähän niin kuin lomalla olisi, vaikka asumaanhan tänne on nyt palattu...

Kuulostaa tosi tutulta nuo sun kokemukset Suomen lomalta. Taksi tosiaankin voi maksaa niin paljon! Ja entäs sitten kukkaset, jotka ostin äitienpäiväksi kahdelle äidille ja kahdelle mummulle!!! Ne vasta maksoikin (satoja rempuloita)! Se oli oikein kunnon pläjäys päin silmiä. Onneksi/harmiksi olen huomannut, että hintojen sadattelu kaupassa suureen ääneen osto-/valintahetkellä auttaa. Tosin täällä Suomessa ihmiset ymmärtävät mun puhetta toisin kuin siellä Kiinassa...

Positiivisena asiana olen huomannut, että ei se kuohuviini nyt ihan järkyttävän kallista ole täälläkään. Tosin se on vaan kuoharia, ei sitä aitoa shampanjaa, mihin siellä Kiinassa tottui ;-)

Lämpötila on nyt onneksi edes vähän korkeammalla kuin sun loman aikaan, mutta ei paljoa... ja sä sentään pääsit takaisin sinne lämpimään, terveiset nimimerkillä "kateellinen irvitys naamalla"!

Voisin vielä kertoa, että kun nyt olen 2,5 vuoden jälkeen imuroinut ekan kerran, sain selkäni ja hartiani aivan jumiin. Ei selvästikään ole tehty mun ruuminrakenteelle tuo siivous, mutta minkäs teet... ei ole työttömällä varaa ottaa siivoojaa.

Kaiken kaikkiaan on siis ollut vähän ankeaa tämä paluu arkeen, mutta eiköhän se tästä... Valoisat yöt (ja se kuohari!) helpottaa oloa aika paljon ja kun nyt on Juhannuskin tulossa, että saadaan kesä taas taittumaan talveen niin johan helpottaa :-(

Terveiset tutuille!

Ja muistathan nauttia joka päivästä niin kuin se olisi se viimeinen...

t. Yhä edelleen kateellinen virnistys naamalla...

Shanghaig said...

Kiva kuulla että elämää on kuitenkin Shanghain jälkeenkin!

Kuohari täällä on kyllä hinnoissaan, joten kyllä Suomestakin hyviä puolia löytyy.

Nyt nautin täysillä täällä olosta. Luulen että Suomeen sopeutuminen tulee olemaan aika rankkaa. Tällä hetkellä ajatus Suomeen paluusta ei tunnu "kotiinpaluulta", vaan päällimmäisenä mielessä on kaikki mistä joutuu luopumaan kun palaa Suomeen...

Mutta häntä pystyyn! Suomen kesä on ehkä kylmä, mutta ainakin se on valoisa. Sauna lämpimäksi ja makkarat grilliin! Ja nyt kun ei työtkään paina niin on koko yö aikaa saunoa!!

Tsemppiä, jos sopeuduit Shanghaihin, niin kyllä se Suomikin vielä alkaa tuntumaan kodilta!