Tokio nähtävyydet 1

On jostain kumman syystä olevinaan ollut niin kiire viime aikoina ettei ole ehtinyt purkaa Japanin matkaa blogiin! Nyt tämä vahinko korjataan.

Statue of loyal Hatchiko dog. After death of his owner he kept waiting for him 30 years.

Tokio on varmasti siinä mielessä tyypillinen kaupunkikohde, että pieniä museoita, puistoja, muistomerkkejä, ostoskatuja ja tekemällä tehtyjä turistirysiä riittää. Tokiossa voi nähdä paljon vain kiertelemällä katuja ja puistoja. Ja niin tein minäkin. Yksi syy tähän oli myös se ettei rahavarat taipuneet ihan jokaiseen huvitukseen.

Tokio ei tosiaankaan ollut kauhean korkea kaupunki, joten maisemia on ok ihailla ilmaiseksi esim. Tokyo Metropolitan Government toimiston tornitaloista. 45 kerros takaa esteettömät näkymät Tokion yli.

Tokio by night.

Muutenkin Tokion suurimmat nähtävyydet ovat ilmaisia, kuten esim. Asakusa Kannon buddhatemppeli, Meiji Shine muistomerkki, Imperial Palace puutarha ja paljon kiistelty Yasukuni muistomerkki.

Asakusa Kannon temppelivierailuun voi yhdistää shoppailun, jos kukkaro kestää. Temppelialueelle kuljetaan kapean markkinakadun kautta. Tämä on yksi harvoja paikoja, missä Tokiossa sopii tinkiä. Pitää kuitenkin muistaa olla kohtelias, ja pahoitella että tinkii. Ei siis sovi kiinalaisille.

You can bargain, but not too hard.

You can get yourself a new fan or...

...new hair.

Itse olin kuitenkin vielä tässä vaiheessa hintashokissa, joten ostokset jäivät väliin. Alue sijaitsee vilkkaalla kauppa-alueella, joten ihmisiä riitti. Ehkä osittain lievästä tungoksesta johtuen temppeli ei elämyksenä ollut kaksinen. Jälkeenpäin ajatellen, voisin suositella aluetta nimenomaan ostosten tekoon, en niinkään nähtävyytenä.

End of the shopping street is...a temple.

Asakusa Kannon temple.

Aivan toisenlaiseen fiilikseen pääsikin sitten Meiji Shine muistomerkillä. Muistomerkki on Harajuku aseman vieressä sijaitsevassa puistossa. Puisto on tarpeeksi iso tuomaan viileyttä kuumaan kesäpäivään, ja erittäin rauhallinen ainakin viikolla. Leveät polut ja korkeat puut toivat välillä unenomaisen tunnelman.

Meiji park.

Hand and mouth rinsing.

Muistomerkin luona, aivan kuten kaikissa temppelissä ja muistomerkeissä Tokiossa, on ensin käsien ja suun puhdistamisrituaali. Otetaan siis kauhalla vettä, jolla ensin pestään kädet, sitten purskutetaan suu, ja lopuksi puhdistetaan kauhan varsi. Vasta tämän jälkeen on suotavaa astua sisälle temppeliin/muistomerkille.



Make my wish come true.

Meiji Shine shrine.

Meiji Shine muistomerkki oli laaja temppelimäinen alue. Muistomerkki on pystytetty keisari Meijin kunniaksi, sen enempää Japanin historiasta ei paikan päällä auennut. Kokemuksena ehkä itse puisto oli huikeampi kuin muistomerkki, mutta ehdottomasti visiitin arvoinen, ainakin kuumana kesäpäivänä.

Toinen suosittu muistomerkki on Yasukuni, jonka vieressä sijaitsee maksullinen Japanin sotamuseo. Yasukunin muistomerkkillä kunnioitetaan sodissa kuolleita japanilaisia sotilaita, esim. kaikkia toisessa maailmansodassa Japanin erikoisjoukoissa (kamikaze) taistelleita miehiä.

Way to Yasukuni shrine.

Joka vuosi mm. Japanin pääministeri käy vierailemassa muistomerkillä, ja osoittaa kunnioitusta sodan sankareille. Ja tämähän sitten tietysti hiertää vastapuolella taistelleiden mieltä. Kiina ja Korea ovat avoimesti paheksuneet japanilaisten muistomerkkiä, eikä amerikkalaiset LP:n kirjoittajatkaan jättäneet aihetta rauhaan.

Itse muistomerkki ei ole esim. niin iso tai sävähdyttävä kuin Meijin muistomerkki, mutta aiheena kiehtova. Kävin myös viereisessä sotamuseossa. Vaikka sotamuseot aina värittävät historiaa, ja vaikka museon teksteistä noin 70 prosenttia oli vain japaniksi, niin harvoin sitä pääsee kuitenkaan kuulemaan toista puolta tarinasta.

Yasukuni shrine.

Museossa oli käyty läpi kaikki Japanin sisäisistä keisarisodista lähtien päätyen lopulta toiseen maailmansotaan. Osa tarinoista oli selvästi väritettyjä, mutta osa pisti kyllä miettimään että kuinka rehellisesti meille historiaa opetetaan. Tai pikemminkin mitä sieltä jätetään pois.

Jos museo ei saa pisteitä täydestä rehellisyydestä, niin pisteet neutraalista kerronnasta, mitä tulee Japanin sotaväkeen. Enemmän japanilaisten kuria ja uhrautuvaisuutta ylistävää tekstiä kuulee amerikkalaisissa elokuvissa. Ainoastaan erikoisjoukoista kertovassa osiossa oli sorruttu vetoamaan tunteisiin, kun soitettiin sotilaiden kotiväelleen ennen lentoa jättämiä viestejä.

Yasukunin muistomerkki tai sotamuseo ei löydy useimpien valmismatkojen ohjelmistosta. Siellä kannattaa silti piipahtaa, sillä paikka panee ajattelemaan asioita. Japania syytetään siitä, että muistomerkki juhlistaisi toisessa maailmansodassa tuomittuja sotarikollisia, jotka saatoivat yksin tappaa satoja vastustajan miehiä. Toisaalta olisi kuitenkin hyvä muistaa, että muistomerkki on ollut olemassa Tokiossa jo satoja vuosia.

Ja kuinka se poikkeaa Yhdysvalloissa Washingtonissa kaartavasta Vietnamin sodan uhrien muistomerkistä? Japanilaiset juhlivat sotilaitaan nimeämällä heidät sankareiksi, ei uhreiksi, mutta yhtä kaikki. Tuskin Pohjois-Vietnamilaiset arvostavat muistomerkkiä paljoakaan. Siinä nimetyt uhrit kun tappoivat heidän perheenjäseniään.