Seoul - Soul of Asia

Jep. Mainos kampanjat ovat purreet…Olin surffaillut kauhulla Soulin miinuslukemia, ja matkaan oli pakattu Suomesta aikanani tuomani talvivaatteet. Varustuksen siis piti olla kunnossa.

Laskeuduimme Gimpon kentalle illan suussa ja aloimme etsiskelemaan oikeata bussia. Kuten Kiinassa ja Japanissa, Koreassakaan ei juuri englannilla juhlita. Koitimme selvittaa infopisteesta oikeata bussia keskustaan. Soitto hotelliin selvitti asioita, ja toisin kuin Kiinassa, korealaiset olivat avuliaita ja muut matkustajat, jotka puhuivat hyvaa englantia pysayttivat bussin ja suorastaa tyontivat meidat siihen. Kiinassa sita olisi kylla jaanyt kuin nalli kalliolle eika ketaan olisi kiinnostanut auttaa. Siina mielessa mukavampi kansa.

Aktiivisella kyttayksella osasime hypata pois oikealla pysakilla, ja pari tuntia koneen laskeutumisen jalkeen olimme vihdoinkin hotellilla. Soulin lentokentat ovat jonkin matkan paassa keskustasta, eivatka taksit oli erityisen halpoja, joten bussin tai metron kayttaminen kannattaa pitkilla matkoilla. Toki se on tietysti hankalampaa kaikkien aikataulujen ja reittioppaiden ollessa vain koreaksi, mutta kiinatottumuksella sita jaksoi.

Soulin metro oli jotain Shanghain ja Tokion valilta, ja erittain kayttokelpoinen. Suurimmalla osalla pysakeista oli paikan nimet tunnistettavilla kirjaimilla, ja metroverkosto on kattava. Kauhean edullinen metro ei lyhyille natkoille ollut, silla lippu maksoi minimissaan 1000 wongia, siina missa taksin aloitus maksu oli 1900 wongia. Tuolla maksulla ajoi keskustan alueella jo usean pysakin valin taksilla.

Illalla lahdimme hakemaan jotain paikallista juottolaa (beer, hof), mista mahdollisesti saisi pienta purtavaa. Eksyimme saksalaiskorealaiseen paikkaan, missa maistoimme paikallista makkaraa ja Cass-olutta. Paikka tayttyi pikku hiljaa iltaa jatkavilla korealaisseurueilla ja meininki alkoi olla aanekasta. Korealaiset ovat kuitenkin ainakin naennaiskohteliasta kansaa, ja aina kun joku juomalaulun patka oli esitetty tuli pyydella kumarrellen anteeksi muulta ravintolalta. Muutenkin korealaisten illanviettotapoja oli mielenkiintoista seurailla. Itse jatkoimme iltaa sojulla (paikallinen riisiviini) hotellihuoneessa.

Seuraavana aamuna olo oli krapulaisen lisaksi nuhainen. Oli siis iskenyt talviflunssa. Hitaan aamun jalkeen suuntasimme Seodaemun vankilamuseoon. Kyseessa on vankila, johon japanilaiset telkesivat vapaustaistelijat miehityksen aikana. Vankila elamasta paikka ei tarjonnut paljoa uutta, kaikki vanhat kunnon kidutusmenetelmat oli esitelty ja vankien karsimyksia oli koitettu kuvata valokuvin, piirrustuksin ja videoin. Paikkasta loytyi myos lyhyt esittely sodan historiasta, mika toi hieman valoa tapahtumiin, mutta paaosin nayttely keskittyi vankilan historiaan. Vankilassa hurahti toista tuntia, ja kun tallustelimme ulos portista oli jo alkanut hamartamaan. Vaikka kello oli vasta nelja! Kaamos aika on kylla paassyt unohtumaan aika autuaasti.

Seodaemun prison museum.

Meilla oli kuitenkin mahdollisuus nauttia viela ilta-aikaan auki olevista nahtavyyksista, ja vatsan kurniessa paatimme haukata nopsan valipalan, ja suunnata sen jalkeen Soulin maamerkkiin N Soul torniin.

Home of Bullgogi.

Korealainen ruoka poikkeaa vain hieman kiinalaisesta ja japanilaisesta, mutta yhden lempparin olen loytanyt jo aikoja sitten – nimittain hampurilaiset. Korealaiset rakastavat myos pikaruokaloitaan, joista hyvana esimerkkina Lotterie hampurilaisketju. Ehka maailman parhaat pikaburgerit! Ei ole viela eteen tullut bullgog-purilaisen voittanutta, ja blondi on kylla aika ahkeraan opiskelut pikaruokalalaksynsa

Korealaisen pikaruuan jalkeen kohti tornia. Torni sijaitsee kukkulalla, minne yksityisilta autoilta on paasy kielletty, joten ylos voi joko kiveeta, menna bussilla tai kaapelivaunulla. Paadyimme kaapelivaunuun. Ilta oli jo pimennyt kun paasimme tornin juurelle, liput kouraan ja eikun hissilla ylos. Eteemme aukeni Soulin oiset valot. Ei hassumpi nakyma. Kuvailin tovin ja nautimme jalkkarikahvit tornin kahvilassa, jonka jalkeen lahdimme suuntaamaan Itaewonin baarikadulle.

N Seoul tower.

Up, up, up...

Seoul by night.

So close, but so far.

Itaewonin baarikatu on ehka Soulin suosituin expattibaarikatu, tai pitaisiko sanoa militaribaarikatu. Itaewonin alueella on Amerikkalaisten sotilaiden tukikohta, ja kadulta loytyy kaikki jenkkiherkut aina HRC:hen asti. Koreassahan on noin 27 000 amerikkalaista sotilasta, joista osa aina halytysvalmiudessa. Jenkkisotilaita ei ole vaikea tunnistaa, jenkkisiili ja nahkatakki tuntuivat olevan iltapukukoodi. Paivisin armeija pariskunnat tunnisti farkuista, huppareista ja lippiksista. Sellaista peruspunaniskakamaa. Joukossa on toki paljon neekereita ja latinoija, jotka erottuvat kylla Soulin katukuvasta. Missaan muussa Aasian kaupungissa en ole nahnyt nain rodullisesti kirjavaa joukkoa kuin Itaewonilla.

Itaewon on myos alueena aika miellettyva. Ennen matkaa oli naureskellut Wikitravelin kohtaa Soulin vaarat. Suurimmat vaarat olivat “sotilaspoliisi” ja “angry korean men”. Sotilaspoliisi, siksi etta sotilaiden on oltava takaisin tukikohdassaan viimeistaan klo 1 yolla, ja sen jalkee katujyrat haravoivatkin varsin aktiivisesti baareja. Jos satut muistuttamaan ulkoasultasi amerikkalaista, tai viela kaupanpaalle omaat siilitukan, niin on erittain hyodyllista osata jotain harvinaista eurooppalaista kielta. Britit, kanadalaiset ja latinot taasen eivat pysty kielellaan osoittamaan etteivat olisi yhdysvaltain armeijan palveluksessa ja joutuvat talloin esittamaan passinsa. Jollei sita ole mukana on edessa reissu varuskuntaan ja selvittelya siella etta kuuluuko sita kalustoon vai ei. Kun todetaan ettet oli armeijan palveluksessa sinut kylla paastetaan menemaan, mutta saattoseurue on vain portin ulkopuolelle asti. Sen jalkeen saa selvitella jatkoyhteydet itse. Varma illan pilaaja.

Toinen varma illan pilaaja voivat olla vihaiset korealaiset miehet. Ja miksi he sitten ovat niin vihaisia? No siita vanhasta syysta, kun ne ulkomaalaiset tule ja vie heidan naisensa. Korea on erittain vanhoillinen maa, ja paras avioliitto monen korealaisen mielesta on saman rotuisten kesken. Vaikka asenteet ovat muuttumassa, saattaa yon pikkutunneilla suvaitsemattomuus nostaa paataan, jos tielle sattuu kaunis korealainen pimatsu ulkomaalaisen korston kainalossa. Siis jarki kateen, kannispaissaan kannattaa valttaa kaikki epailyttavalta vaikuttavat tilanteet ja olla haastamatta riitaa. Sama etiketti kuin Suomessa nakkikioskin jonossa kello neljan aikaan yolla.

Talla reissulla emme kuitenkaan tormanneet kumpaankaan illan pilaajista, ja saimme shoppailla HRC paidat ja kanankoivet rauhassa. Seurasimme showta hetken ja sen jalkeen lahdimme takaisin hotellille. Seuraavana paivana oli aikainen heratys ja edessa paivaretki demilitarisoidulle alueella Koreoiden rajalla.