Mount Kinabalu.
City Kinabalu.
Vuoren juuressa paistatteli itse Kinabalun kaupunki, mutta me olimme matkaamassa syrjemmälle. Kitabanulla valinta tehdään kaupunkihotellien ja syrjemmässä sijaitsevien resorttien välillä. Koska tavoitteena oli pitkä viikonloppu rannalla, niin silloin oli valittava rantahotelli. Kinabalun keskustassa ei rantoja ole.
It was what I was hoping for.
Borneolla on kaikkea. Mutta useimmat asiat eivät ole aivan niin ilmaisia kuin muualla Kaakkois-Aasiassa. Mutta jos hieman rahaa löytyy, ei puuhaamisesta tule loppua. Kylpylöiden, hierontojen ja uima-altaiden lisäksi voi lähteä vaeltamaan itse vuorelle, sukeltamaan kirkkaisiin vesiin läheisille saarille, laskemaan kuohuvia (ja vähemmän kuohuvia) koskia, shoppaamaan kaupungin markkinoille tai lentää visiitille moikkaamaan orangeja.
Orangit ovat varmasti vuoren ohella saaren suosituin nähtävyys. Mutta jo ennen reissua olin selvittänyt itselleni, ettei liikaa kannatta toivoa tämän suhteen, jos majoittautuu Kinabalulle. Orangi-reservaatti sijaitsee satojen kilometrien päässä Kinabalulta, ja matka suoritetaan usein lentäen. Päätin niellä pienen pettymyksen ja jättää kalliin ja aikaa vievän matkan väliin. Ehkäpä sitä keksii jotain muuta.
Ja niin sitä keksi. Minulle oltiin suositeltu koskenlaskua, ja nyt sitä siis oli kokeiltava. Vaihtoehtoina 1-2 luokan koski Kiulu, ja 3-5 luokan koski Padas. Kyselimme hieman ja ensikertalaisina meitä ei edes oltaisi viety Padakselle, joten kohti Kiulua siis. Laittaessamme päälle varusteita (kypärä, pelastusliivit), kävi ilmi että melontakumppanimme eivät edes osanneet uida. Mielessä välähti kuinka pelastan uimataidotonta kiinalaista malesialaisesta koskesta.
Mutta ei tarvinnut pelastaa ketään. Olin varautunut uimapuvulla ja vaihtovaatteilla. Meille oli sanottu että tulemme kastumaan, ja samalla ihmettelin muslimimaan tapoja. Jos kerran uintireissu on edessä niin kai sitä voi sitten ihan suoraan olla uikkareissa. Mutta uima-altaalla seuratessa vaatteet päällä uivia paikallisia, tuli asia aika selväksi. Biksut päällä ei täällä resortista poistuta. Ja blondinkin on hyvä pitää housut jalassa - myös koskenlaskussa.
Ja märkää puuhaahan se oli. Ei kuitenkaan ihan niin rajua kuin olin odottanut. Opas selitti että vesi on nyt tavallista paljon matalammalla, ja sen takia joki on aika kesy. Varovasti kyselimme toisen kosken tilanteesta, ja opas ilmoitti "it´s not for you". Eli ehkäpä minusta tuntui urheammalta kuin miltä koskessa keikkumiseni näytti...
Välipysähdyksellä saimme uida joessa, ja kiinalaisetkin treenasivat liivit päällä koskessa kellumista. Ja sitten jatkettiin. Lopussa kaikki olivat taatusti läpimärkiä, ja suuntasimme naisten suihkuille. Missä sitten päätimmekin järkyttää paikallisia heittämällä vaatteet pois, ottamalla nakusuihkun (naku!) ja ihan siinä jonottamatta koppiin päätimme kuivata itsemme ja vetää puhtaat vaatteet päälle. Paikallinen vastaava suoritus piti sisällään suihkun märät vaatteet päällä, pukukoppiin jonotuksen märissä vaatteissa ja ahtaassa kopissa vaatteiden vaihdon. Joillain sitten on vinksahtanut suhtautuminen alastomuuteen - ja vielä saman sukupuolen kesken! Ne pitäisi viedä sekasaunaan, vihtoa ja kierittää lumessa...
Illalla päätin säväyttää korealaiseen tyyliin hotellin kylpylän naisten puolella, ja hylkäsin uimapuvun pukuhuoneessa. Olipa muuten altaissa hyvin tilaa.
Spa night....mmmm.
Koskenlasku oli kivaa, ja sitä täytyy vielä joskus saada lisää. Mutta jossain lämpimässä maassa kiitos. Reissun toisena järjestettynä ohjelmana oli sukeltaminen. Sukeltaminen on suositumpaa Borneon itärannalla, mutta sitä voi harrastaa myös Kota Kinabalun edustalla sijaitsevassa Tunku Abdul Rahman meripuistossa. Puisto on vedenalaista luonnonsuojelualuetta, jonka johdosta siellä jotain vedenalaista elämää pystyy kokemaankin. Muutoin Kinabalun edusta on varsin tuhottua.
Borneon itäpuolella taas sijaitsee yhdet maailman parhaista sukellusvesistä. Tai näin mm. Jacques Cousteau on kehaissut. Siis juuri se sama paikka mistä Jolon panttivankien viidakkoloma sai alkunsa. Mm. Sipadanin saari on lähempänä Joloa kuin filippiinien lähimmät saarikohteet. Olin harkinnut pitempää lomaakin (no joo, salama ei näissä tapauksissa yleensä iske kahdesti), mutta niin ihanalta kuin saarten sukellusvedet näyttivät, niin saarimajoitukset taas eivät olleet niinkään houkuttelevia. Niinpä siis tingimme sukellusten laadusta.
Sukellusreissut Tunku Abduliin ovat kokopäiväreissuja. Ensimmäisen sukelluksen jälkeen lounas saarella, hetki rannalla löhöilyä ja sitten päivän toinen sukellus. Ensimmäinen sukellus oli Mamutik saaren suhteellisen kirkkaissa vesissä. Näkyvyys oli kohtalainen ja paikka oli kuuluisi rauskuista (sting ray), joita mekin onnistuimme hätistämään liikkeelle pohjamudista useita yksilöitä. Muutenkin sukellus keskittyi jostain syystä myrkyllisiin lajeihin ja pohjasta löytyi useita kivikaloja, skorpionikaloja ja pallokaloja. Kesken sukelluksen jysähti. Enkä nyt siis tarkoita mitään henkistä valaistumista, vaan kirjaimellisesti kuulimme kovan pamauksen veden alla. Hetken aikaa odotin paineaaltoa, mutta nopsaan palasin hetkeen ja faktaan, että vaikka räjäytys veden alla tuntuisi tulevan muutaman metrin päästä, on se todennäköisesti tapahtunut kilometrien päässä. Dynamiittikalastus. Ja se on juuri syy miksi Kinabalun edustan korallit, ja siitä seurauksena kalasto, on tuhoutunut. Mutta sepä ei estä reippaita poikia jatkamasta kalastamista dynamiitilla. Ja ei, se ei ole laillista edes Malesiassa. Mutta toisaalta maa on aika korruptoitunut.
Lounaalle painuimme saarelle, minkä ranta pienestä tungoksesta huolimatta oli aika paraatiisimainen. Maltoin mättää paistettua nuudelia naamaani hetken, jonka jälkeen levisin valkealle hiekalle.
Beach football. Future divers.
Mine!
Bye, bye...
Päivän toinen sukellus oli Sapi saarella. Edellisen sukelluksen veijareiden lisäksi näimme useita ankeriaita, merimakkaroita, koteloita ja pikku kalmarin. Tällä kertaa räjähdyksiltä säästyttiin, ja 50 minsan kuluttua meikäläisellä alkoi ilma olemaan vähissä ja sukellus lopussa.
Olimme pohtineet kokopäiväsukellusten mielekkyyttä neljän päivän lomalla, mutta oli se sen arvoista. Sukeltaminen on aina yhtä kivaa. Vaikka hieman harmaa Kinabalun edusta olikin.
Rannalle, vaihtamaan vaatteet ja suorittamaan viimeiset shoppaukset. Kinabalun rantaravintolakadun vierestä löytyy tuoremarkkinat, ja vaikka tuoreet tonnarit eivät juuri turistia lämmitä, niin tuoremarkkinoiden kupeessa on sisähalli, mistä löytyykin sitten kiinostavampaa krääsää. Paikkaa kutsutaan filippiinomarkkinoiksi
Filippino market.
Fresh food market.
Koska markkinoilta on vain kivenheitto ravintolakadulle, voi huvin...ja noh huvin, hyvin yhdistää toisiinsa. Kadulta löytyi jopa australialaista omenasiideriä, ja jos juomapuoli ei riitä on intialainen ruoka erittäin herkullista.
Bar street.
Viiden päivän Malesian lomalla ei paljoa ehdi. Mutta senpä takia kannattaakin parina päivänä keskittyä hotellilla löhöilyyn. Kinabalu oli helppo pikalomakohde. Ei halvimmista halvin, mutta sovitut hinnat säästivät aikaa tinkaamiselta. Toisaalta pitkällä lomalla ollessa olisivat fiksatut hinnat saattaneet alkaa nyppimään, mutta lyhyellä lomalla vähää aikaa ei tee mieli käyttää takseista tinkaamiseen. Mutta pitempää lomaa suunnitellessa suuntaisin ehkä kuitenkin Malesian niemimaan puolelle. Kota Kinabalu on kliininen ja hauska. Rentouttava ja ennalta-arvattava. Ei siellä koe suuria seikkailuja, mutta eipä se varmasti petäkään. Blondille tämä tätä kuitenkin riitti, ja tulevaisuudessa jonnekin muualle.
No comments:
Post a Comment